1942-02-14-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4
LAU.ANTAINA, H E L M I K U U N 14 PÄIVÄNÄ 1942
mnii
•••-1
mmm
»ii
li
t i
l i i
!
c •
t
vi,:'»'
i i i . I
Ankaran elämän tmP^l^U^
Jatkoa)
Niin jatkoin matkaa tuntematonta
tulevaisuutta kohti synkkien tunteitten
raatelemana sen yön, kunnes väsymys
taas voitti. Poikkesin vähän
tieltä ja heittäydyin suuren pensaan
juurelle pitkäkseni ja nukuin heti, sillä
jalkani ja hermoni olivat perin väsyneet.
En tiedä kuinka kauan olin
nukkunut, mutta heräsin jonkin.pilHn
ääneen ja lähdin taasen tallustelemaan
eteenpäin. Nälkä kurni suo-lis^->
kuisallisen vaativana ja kun tulin
taas: erään farmin kohdalle, päätin
nienna taloon onneani koettamaan.
Talossa oli hyvin hiljaista ja
kun^vi olLauki keittiöön, niin astuin
sisään ja esitin pyyntöni sitjtii touhuavalle
emännälle. Hän papatti
kovasti jotakin eikä näyttänyt oikein
käsittävän tarkoitustani. Näin, että
oli hiljan syöty. Viittasm pöytään
ja sanoin "bungry", ja .kun emäntä
ei tuntunut kieltävänkään, istuin pöytään
ja söin mitä oli jälellä. Ja taas
vedin, taskut nurin. Silloin emäntä
sivalsi vesikauhan ja otti siihen kuumaa
vettä: Minä näin sen ja juoksin
ulos. Kuuma vesi tuli pian pe-rässäni,
mutta ei tavottanut minua,
fa sitten kuului tulvanaan kiivasta
huutoa ja ilmaa repiviä sanoja, mitä
lienevät olleetkin. Minä juoksin pois
kuuluvilta. Oli onni, että miesväki
oli pois talosta, muuten olisi ehkä
minut hukka perinyt.
. N i i n taas tallustelin eteenpäin ja
tulin pieneen kylään nimeltä Stokton.
Lienee ollut hiilikaivantokylä, koska
siellä oli paljon mustaa multaa tien
vieressä: Ytäkkiä huoraasih että suuri
poliisi seisoi keskellä tietä. Kylmät
\-areet meni pitkin ruumistani kun
liattelin, että jos äskeinen emäntä oli
td ptcrkitsec namo, namas?" (Rakastan,
rakastat.) Ja johtajatar, joka
sattui sen 'kuulemaan tokaisi harmissansa:
^'Latinaa hän kyllä fapsiilc
osaa opettaa, vaikkei hän kykenekään
/teitä hmtamaan!"
Keväällä 1^69 Emma Astro m lopetti
seminaarin saaden parhaimman
todistnksm ^arkisia.
' Hän ism ^r^yt coffmttmjapmkon
väskylim tfyiiifktnilmsa, mutta sOttä
ohessa tön ihmikoi miicics^Sän :rdfHkei'
ta ttiutttin, jjöita fkaffrki ipiiismt sifk-kana
htiUuttiem. }Sän afU maat istm-nut
pdiäuimii >^tamttm:^liffp0^
kinnon. Siihen .^ttMku t^i ^xiinoäkaati
nainen Suomessa löUut ruielä ^suopttta-mit
selhzhta-Utfkintant^vaitaissutao'
vijna vuoma Mwm TsöhstSBhäHn,
Suomen t^nsimmäinen mai^'liqffpHas,
voitti yfiqppiltjsly^ran. iCytgnaeits vii
alliksi kävin ivastaan ^tma ^Ostra-min
aikeita ja .'pUi niOtä sttorastaan
onnettomuutena Ja 'huliuutma. Riutta
kun 'Irene -d -voinut ^Juopua
tästä ajattsksesta, .auttoi 'Cygnaeus
häntä kaikin taväin. Jotta -hän rlfois*
päästä Helsiifkiin, Mmm muxfssa hän
kääntyi tohtori Geitlinin, tunnetun
koulumichen -puoleen Ji^ysyen, ^}oisiko
hän neuvoa ketään, joka olisiMukas
opettamaan .latinaa **/u(psuUe :tytälle"'.
Tämä kysymys :tuntui Geitlinis-tä
niin ?tnefkilliselta, että hän ;käski
tytön tuUtt ptifteilleon. *fOletteko lukenut
ennen 'Ititinaa?** 'kysyi Gcitlm
Emma Ureniltä. "Vaxni (omiu :päfh"'.,
vastasi kan.' *^itu!tai^öiittJlta .varten
te tahd4iiessitä(aff^? iL*ticffffnlasiat'
kintoäko varteii?" ^'Etupäässä rdk-kauäcsla":
its€ kh^leen\ sanoi Emtna
jotenkin lähettänyt tiedon ja joudun
nyt satimeen. En voinut enää lähteä
pakoonkaan, täytyi rohkaista luontonsa
ja astella kohti. Näkikö hän
että pelkäsin, en tiedä, mutta hän otti
minua käsivarresta kiinni ja alkoi puhua.
Pudistin vain päätäni. Viimein
hän sanoi: '^Tobäko, tobäko.'/ Heti
vedin tupakkaplokin taskustani ja o-jensin
sen hänelle. Hän otti veitsen
taskustaan ja alkoi leikata tupakkaa.
Kun huomasin olevani irti, otin jalat
alleni. Hän tapiiteli jalkojaan ja huusi,
mutta minä menin kuin henkeni
edestä.
Viimein tulin kaupunkiin, olikohan
Sundeland, ja astelin katua pitkin. Oli
-tlta. Näin poliisin- Rohkaisin itseni
ja menin kysymään josko hän tietäisi
siellä olevan ruotsalaisia, ' Ei
näyttänyt ymmärtävän, mutta kun
minä lisäsin "rusin fin", niin heti tuli:
*'Ooo, jees, rusin." Ja-hän otti taskustaan
muistikirjan, piirsi sen lehdelle
osolteen ja viittasi minne päin
oli mentävä. Jonkun matkaa/mentyäni
nä3rtin lappua poliisille. Hän
käveli mukanani vähän, inatkaa ja
näytti talon. Kiitin ja menin talon
ovelle. Koputin. Nainen tuli ja tietysti
kysyi mitä haluan. Annom lapun
ja hän vei sen sisälle. Sieltä tuh
mies ja teki saman kjrsymyksen- K y syin
ruotsiksi, saisinko yökortteeria.
Nyt tuli häneltäkin ruotsia — mistä
tulen, mihin menen, mitä haluan j.a
onko minulla rahaa. Vastailin voin-tini
mukaan.
"Tiedättekö kenen kanssa puhutte?"
hän aiiten yhtäkkiä kysyi.
"En tiedä", \astasin ja tunsin vähän
pelkoa.
"Minä olen Venäjän kd.nsuli. Ettekä
te ole ruotsalainen.
Irene, "fw tule onnelliseksi elämässä
enkä voi rauhassa levätä haudassani-kaan,
jollen saa edes hiukan oppia
latinaa.^' "Sepä merkillistä! En ole
koskaan mokomaa 'kuullut^', sanoi
GeitUn ja lupasi itse opettaa.
Keväällä 1873 Emma Irene Äström
suoritti yliojfpilastiitkinnon arvosa-maila
^lauäatitr.. Mämn ionmsta .miehestään
<se idli .Uttiin uttta. Paljon hän
:dlismanut-taisielki jjn^Hiäftohää, en-metiktän
.vH -ajoittanut llyyrynsä,
siUä 'varat Mivxtt jpienot ija mttntiin-
-iminmt Mkok^t. Mutta :'hengenvoi-viat
cdlivat JliäftellS sen -sfjoQ» niin
^wtr^, (etteivät imifkSän mlkmpäin
Mtmtxvastttkset-ja-vdikeu^et.^^
fuiitä-Jamiistaa.
fKun .yiän >nyt 'kerran iöU^yVuxtfpilas,
•vi -mffiaän Moimtt eUiiä .cstM Mntä
ijfUkamastia [lukijaan ;ja niinpä hän
^^tii ^uorittim ^uHidffattitutkin-nonkin.
:Hän€llä ei kuitenkaan ollut
iibiisuuttn heti ryhtyä siihen, vaan
toimi useita vuosia opettajana ansaiten
<siten elatuksensa. :Kaikki loma-
•hetkcnsä hän:käytti lukemiseen, mutta
hänen suurin surunsa oli se, että
7toita :loma hetkiä oli kovin vähän.
Keväällä WS2 kän. suoriuisittenkan-didaattitufkinnon
ja vihittiin myös
ffuiistenksi — ollen ensimmäinen nainen,
jolle Parnassolla painettiin laakeriseppele
päähän.
Sen jjöhäostq, että .Emma Irene
riströnhöU^Suomcn^ensimmäinen nais
maisteri, itänet vihittiin kunniatorto-irihsi,
WäUiikin kertaa hän oli ensi m-
.'mainen itäinen, jöllc tällainen kun-tiia
osoitettiin.
Minkä niaan kansalainen te olette?"
En uskaltanut valehdella, jolloin
hän sanoi:
*7aa, minä lähetän teidät takaisin
Suomeen, koska teillä ei ole rahaa ettekä
osaa puhua. Saatte olla täällä
yötä. Huomenaamuna lähtee laiva
Tukholmaan, minä laitan teidät siihen
ja Tukholmasta teidät sitten toimitetaan
eteenpäin."
En sanonut siihen mitään,
pnhui jotakin palvdusnaiselle ja pQJs-tui.
Kyllä minua kauhistutti ajatus, että
Suomeen. Mielessäni heti päätin
että -— ei, se ei tule tapahtumaan!
Katsotaanpal
Seurailin naisen hommia. Hän
laittoi minulle syömistä ja sitten jonkinlaisen
makuupaikan keittiön lattialle,.
Viittasi minun käymään siihen.
Laittauduin levolle ja seurailin
salavihkaa naisen liikkeitä. Näkyi
panevan u,losvdeyän ovieö j c ^ i n -
laiseen s i p i i n . Sitten meni toisem
huoneeseen ja lukitsi oyen.
^ ' Jäin yksin niiettimään ejLämän ironiaa,
ilutta tilannie ei lopuk.sikaan
nä3^tänyt aivan toivottomalta. Aikani
makailtua arvelin naisen jo nukkuneen
ja hiivin koettamaan oyea. Säppi
aukesi helposti ja kohta olin ulkona,,
vapaana, ympärilläni avara maailma.
Kävelin pimeällä kadulla yksin,
sydän täynnä -epämääräistä tu.skaa.
Tulin erään kadim kulmaan ja siinä
kuulin ääntä. Juuri kun .korviiini
heristin joku kuului sanovan: "Gj^d-forpannat''.
Ahaa, tuolla on pelastukseni, ajattelin
j a menin Jkapakkaan, josta ääni
kuului. Löin miestä olalle ja kysyin:
"Mitä kuuluu kaveri?"
Lyötiin kä.ttä kuin vanhat tutut ja
otettiin ;ryj^>^:. Nyt aloin minä puhella
iiukkunjaan menosta ja hän taipui.
Niin lähdettiin, minä vein haö-tä
ja hän vei minua, j a viimein tultiin
merimiestaloon. Nukuimme yhdessä.
.Aamulla seUtin mistä tulen ja
että olen jättänyt Jyalvan. Kaikki
oli .hyvin. XarjottUn ryyppyjä, .vaan
minä sanoin, etten voi ottaa, kun en
ole siihen tottunut. Vakuuttivat, että
kyllä ..vielä totun ja otan. Sitten
tuli kysymys, minkälaiseen laivaan
haluaisin. Sanoin, .ettei sillä ole .väliä,
.vaikka mieleni teki Amerikaan.
Seuraavana päivänä minnt ilaitet-tiin
«englantilaiseen .parlOvilaivaan,
jonka piti.lähteä Norjaan jäitä hakcr
maan .Lontooseen.
Kyllä pelkäsin, .miten .tässä käy,
kun minut lähetettiin täydestä miehestä
enkä osannut puhua enkä ollut
edes nierimieskään. En uskaltanut
vastaankaan panna ja niin sitä mentiin
laivaan. Ja heti myös lähdettiin
merelle. Kgn ''pukseeripaatti" oli
meidät jättänyt ja "lainit" saatu järjestykseen,
komennettiin miehet ylös
^iliä irroittamaan. Menin toisten
mukana ja tein niinkuin näin toistenkin
tekevä.n, ja tulin alas. Ja sitten
seilit päälle. Tein taas toisten mukana.
Kun yhteiset työt oli tehty, tuli
luokseni perämies, vanha ukko, ja puhui
minulle jotakin. En ymmärtänyt
sanaakaan, mutta sanoin niinkuin olin
kuullut toistenkin sanovan, ''hool-rait".
Ukko alkoi huutaa ja minä
vastasin '-hoolrait". Ukko viittoi y-lös
mastoon ja minä aloin kiivetä. O-Miss
Jcsm Skene, kansallisen terveys-
ja ravinto-departmentin ujr
mitsijoita.
Iin jp mennyt vähän matkaa kun uk^
ka alkovi taasv huutaa. Minä pysähdyin
ja ajattelin ihmeissäni, että mitähän
tässä pitäisi ,tehd|L, Ukkg ?jyr^
kit pystyssä huusi että vaahto suusta
- roiskui ja viittoi minua tulemaa» a-las.
^Hoolfaltf" huusin minä vastaan
ja tiilin alas. Nyrkit ojona tuli.
uldco minua kohti ja toiset nauroivat.
Minua vähän hj^j^tytti, että jos ^k-ko
yrittää n?inua lyödä, niin pyllähy-tänpä
hänet tiiohon täkkiin. Janiin
ynttikin, mutta minun väistäessä
lyöntiä könäMi hä% pitkäkseen kannalle.
Vähän aik.aa siinä maattuaan hän
nousi ja meni kajuuttaan, josta kohta
tuli kapteeni suoraan minua kohti.
Kyllä minä pelkäsin, että rnjtii tästä
tuleekaan. Hän pysähtyi ja rupesi
puhumaan^ mutta "kun en ymmärtänyt,
niin minulta pääsi "hoojrait'",
Silloin hän kääntyi miesten puoleen
""ja puhjii heille jotakin, ja sitten m€;ni
ja naujoi, ja miehet nauroivat.
Sitten minut koetettiin panna perää
pitämään. -Sitä osasin, kun ruotsalaisessa
laivassa oriin oppinut, ja mi
sainkin aina vahtivuorollani olla tässä
virassa.
Kyllä minä -opettelin puhumaan
kaiken -vointini mukaan, kyselin ja
viittoilin, Ja niin sitä vientiin eteenpäin
ja -tukiin satamaan, johon lasti
pukettiin.
3*ferämies öU antanut kapteenille
ehdon, että minut ;säkätä .taikkaehän
kuittaa. "Kapteeni ei säkännyt rfni-nua,
joten-perän^iesi^ko'lähti.
Tein siinä 'laivassa :kölme reisuaj
kölme:kuukautta, j a silloin minulk-öli
matk-aröhat Amerikaan. -Sitä kohden
matkani ^ y t alkoi, ' ^ s i n Lontooseen,
si^tä "Liverpooliin.
'Liverpoolin -asemalla 'töllistelin,
mhmepäin pitäisi lähteä että löytäisi
siirtölaiskonttorin. Siinä sattumalta
tapasin suomalaisen miehen, joi*a
kanssa hanak-asti jutustelin. 'Kun
hän sai kuulla, »että ojin ollut merimiehenä-
ja-nyt ^ioin-ostaa piletin A-merikaan,
sanoi hän ^
"Oletpa hnllu, .jos maksat ky>1isi,
kun olisitilaisuus matka tehdä ^^
maila ansaita rahaa työllä.''
Otin neuvon onkeen ja sitten mentiin
merimiestalolle. Siellä oli toisia-kin,
joista yksi aikoi mennä sinne,
toinen tänne. Illan kuhiksi päätettiin
sakilla lähteä teatteriin. Olihan
se teatteri. Naiset tanssivat, lauloivat
ja kiljuivat. Ja väkijuomia sai
mitä vain halusi. Minua inhotti,
mutta kaverit tak.oivat jalkaa ja huusivat
sekaan.
Seuraavana aamuna kuulusteltiin
laivaa. Ei -sattunut Xhdysv-altQibi"
menevää, mutta .kjdlä Canadian,
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 14, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-02-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420214 |
Description
| Title | 1942-02-14-04 |
| OCR text |
Sivu 4
LAU.ANTAINA, H E L M I K U U N 14 PÄIVÄNÄ 1942
mnii
•••-1
mmm
»ii
li
t i
l i i
!
c •
t
vi,:'»'
i i i . I
Ankaran elämän tmP^l^U^
Jatkoa)
Niin jatkoin matkaa tuntematonta
tulevaisuutta kohti synkkien tunteitten
raatelemana sen yön, kunnes väsymys
taas voitti. Poikkesin vähän
tieltä ja heittäydyin suuren pensaan
juurelle pitkäkseni ja nukuin heti, sillä
jalkani ja hermoni olivat perin väsyneet.
En tiedä kuinka kauan olin
nukkunut, mutta heräsin jonkin.pilHn
ääneen ja lähdin taasen tallustelemaan
eteenpäin. Nälkä kurni suo-lis^->
kuisallisen vaativana ja kun tulin
taas: erään farmin kohdalle, päätin
nienna taloon onneani koettamaan.
Talossa oli hyvin hiljaista ja
kun^vi olLauki keittiöön, niin astuin
sisään ja esitin pyyntöni sitjtii touhuavalle
emännälle. Hän papatti
kovasti jotakin eikä näyttänyt oikein
käsittävän tarkoitustani. Näin, että
oli hiljan syöty. Viittasm pöytään
ja sanoin "bungry", ja .kun emäntä
ei tuntunut kieltävänkään, istuin pöytään
ja söin mitä oli jälellä. Ja taas
vedin, taskut nurin. Silloin emäntä
sivalsi vesikauhan ja otti siihen kuumaa
vettä: Minä näin sen ja juoksin
ulos. Kuuma vesi tuli pian pe-rässäni,
mutta ei tavottanut minua,
fa sitten kuului tulvanaan kiivasta
huutoa ja ilmaa repiviä sanoja, mitä
lienevät olleetkin. Minä juoksin pois
kuuluvilta. Oli onni, että miesväki
oli pois talosta, muuten olisi ehkä
minut hukka perinyt.
. N i i n taas tallustelin eteenpäin ja
tulin pieneen kylään nimeltä Stokton.
Lienee ollut hiilikaivantokylä, koska
siellä oli paljon mustaa multaa tien
vieressä: Ytäkkiä huoraasih että suuri
poliisi seisoi keskellä tietä. Kylmät
\-areet meni pitkin ruumistani kun
liattelin, että jos äskeinen emäntä oli
td ptcrkitsec namo, namas?" (Rakastan,
rakastat.) Ja johtajatar, joka
sattui sen 'kuulemaan tokaisi harmissansa:
^'Latinaa hän kyllä fapsiilc
osaa opettaa, vaikkei hän kykenekään
/teitä hmtamaan!"
Keväällä 1^69 Emma Astro m lopetti
seminaarin saaden parhaimman
todistnksm ^arkisia.
' Hän ism ^r^yt coffmttmjapmkon
väskylim tfyiiifktnilmsa, mutta sOttä
ohessa tön ihmikoi miicics^Sän :rdfHkei'
ta ttiutttin, jjöita fkaffrki ipiiismt sifk-kana
htiUuttiem. }Sän afU maat istm-nut
pdiäuimii >^tamttm:^liffp0^
kinnon. Siihen .^ttMku t^i ^xiinoäkaati
nainen Suomessa löUut ruielä ^suopttta-mit
selhzhta-Utfkintant^vaitaissutao'
vijna vuoma Mwm TsöhstSBhäHn,
Suomen t^nsimmäinen mai^'liqffpHas,
voitti yfiqppiltjsly^ran. iCytgnaeits vii
alliksi kävin ivastaan ^tma ^Ostra-min
aikeita ja .'pUi niOtä sttorastaan
onnettomuutena Ja 'huliuutma. Riutta
kun 'Irene -d -voinut ^Juopua
tästä ajattsksesta, .auttoi 'Cygnaeus
häntä kaikin taväin. Jotta -hän rlfois*
päästä Helsiifkiin, Mmm muxfssa hän
kääntyi tohtori Geitlinin, tunnetun
koulumichen -puoleen Ji^ysyen, ^}oisiko
hän neuvoa ketään, joka olisiMukas
opettamaan .latinaa **/u(psuUe :tytälle"'.
Tämä kysymys :tuntui Geitlinis-tä
niin ?tnefkilliselta, että hän ;käski
tytön tuUtt ptifteilleon. *fOletteko lukenut
ennen 'Ititinaa?** 'kysyi Gcitlm
Emma Ureniltä. "Vaxni (omiu :päfh"'.,
vastasi kan.' *^itu!tai^öiittJlta .varten
te tahd4iiessitä(aff^? iL*ticffffnlasiat'
kintoäko varteii?" ^'Etupäässä rdk-kauäcsla":
its€ kh^leen\ sanoi Emtna
jotenkin lähettänyt tiedon ja joudun
nyt satimeen. En voinut enää lähteä
pakoonkaan, täytyi rohkaista luontonsa
ja astella kohti. Näkikö hän
että pelkäsin, en tiedä, mutta hän otti
minua käsivarresta kiinni ja alkoi puhua.
Pudistin vain päätäni. Viimein
hän sanoi: '^Tobäko, tobäko.'/ Heti
vedin tupakkaplokin taskustani ja o-jensin
sen hänelle. Hän otti veitsen
taskustaan ja alkoi leikata tupakkaa.
Kun huomasin olevani irti, otin jalat
alleni. Hän tapiiteli jalkojaan ja huusi,
mutta minä menin kuin henkeni
edestä.
Viimein tulin kaupunkiin, olikohan
Sundeland, ja astelin katua pitkin. Oli
-tlta. Näin poliisin- Rohkaisin itseni
ja menin kysymään josko hän tietäisi
siellä olevan ruotsalaisia, ' Ei
näyttänyt ymmärtävän, mutta kun
minä lisäsin "rusin fin", niin heti tuli:
*'Ooo, jees, rusin." Ja-hän otti taskustaan
muistikirjan, piirsi sen lehdelle
osolteen ja viittasi minne päin
oli mentävä. Jonkun matkaa/mentyäni
nä3rtin lappua poliisille. Hän
käveli mukanani vähän, inatkaa ja
näytti talon. Kiitin ja menin talon
ovelle. Koputin. Nainen tuli ja tietysti
kysyi mitä haluan. Annom lapun
ja hän vei sen sisälle. Sieltä tuh
mies ja teki saman kjrsymyksen- K y syin
ruotsiksi, saisinko yökortteeria.
Nyt tuli häneltäkin ruotsia — mistä
tulen, mihin menen, mitä haluan j.a
onko minulla rahaa. Vastailin voin-tini
mukaan.
"Tiedättekö kenen kanssa puhutte?"
hän aiiten yhtäkkiä kysyi.
"En tiedä", \astasin ja tunsin vähän
pelkoa.
"Minä olen Venäjän kd.nsuli. Ettekä
te ole ruotsalainen.
Irene, "fw tule onnelliseksi elämässä
enkä voi rauhassa levätä haudassani-kaan,
jollen saa edes hiukan oppia
latinaa.^' "Sepä merkillistä! En ole
koskaan mokomaa 'kuullut^', sanoi
GeitUn ja lupasi itse opettaa.
Keväällä 1873 Emma Irene Äström
suoritti yliojfpilastiitkinnon arvosa-maila
^lauäatitr.. Mämn ionmsta .miehestään
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-02-14-04
