Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 1, 1941

              Sivu 2 LAUANTAINA, HELMIKUUN 1 PÄIVÄNÄ 1941
'm
mm.--:'
i l
m
m
1 . 1
"f
M i
iiCanadan suomalaisten viik^olehtiy:
Registered at the Post Office Dä^t«
Ottawa, as second class mattdK •'^ z.
1 vk.
6 kk.
-r^ kk.
1 vk.
6 kk. .
TOansliInnat;
Yhdysvaltoihin:
$2X)0
1.10
.60.
Suomeen Ja muualle ulkomaille;
1 vk. J$3:<H)
« kk. ......^ ilÖS' •
- . • "frt^öurndrof 5 sCTrttlä'
.V-^Liekki llxmestyy Jokaisen vakoni aäu-intaina
12rsiv]ul^na, sis^ltä^ p.ai^ta
° kaiihökirjäilistä liiettävää kaihilta"älall«
'••ta. • •
. AslamiehiUe myönnetään .20 prosen­tin
palkkio. . . -.
fysrtäkää asiamiesvälineitä>-: Joi: tä-
[_ ".ILMOITUSHINNAT: KirjeenvRihto-
• Ilmoitukset $1.00 kerta. Aviolu*^^toon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilmoitukset' 50c
kert? $1.00 kolme kei-taa. Syntymä-llmoit^^
Jtset $1.00 kerta, $2.00 kolme.ker­toa.
Jfnol^manilmoituksefc $2.00 kerta,
50c lisaK>4ksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä.
l i u t a a n tietää- ja osoiteil-
|iioituksetv*Oc palstatuuma. — Tflapäis-
Umoittajie»^ on vaadittaessa lähetettävä
ilmoitusn^^u etukäteen.
. iVleiset ilmoitushinnat .40c palstatuu­ma.
Ilmoitus, jpka Julkaist£^ npljä-kertaa
sainanlaiseha SOc palstat^iuma.
.^Okx Ilmoitushinta 40c palBtatiluiha.
kerta .ilmoittaessa. ..
- ;£rikoisista - Umoitushinnoista voi tie-
<i]U«tella tämän lehden konttof^^
kustantaja: y
» .toimittaja A.,Päiviö.
fTHOiinit^isneuvosto: J. Jfirvis, Rauha
^y^. ^ a Aho/ E. ,,Sukai» jgstei .
Kaustinen, Aili Malm. Margit Laaksq
^Yr^öSaiVo ja jalmar Saari.
.,I4ekki.in aljotut .klrjoituk^t osOi*
|fittava:
"Oman käden
kautta^'
... : .. Kii^tannusliikfcpemnie tn\:aiSljennÖ9.
Tassi'Sn lavuä, joka on lennättänyt ..minulle {tänne•'Uchi--Lakelle Liekin: ja
kaiken muunkin' postin. Jfilja}tain kuitenkin tämä'sama postinkuljettaja
'putosi!Jlmasia alas, seurauksella, että aj^^^^^^^^^^^ yksi suomalainen matkustaja
iaimi surmansa.— Olen tämän kuvan ottanut aivan kotini rannasta. —L. T.
ivirj. Vhh^
r.€|. 9O;K 69 «udbury. Oat
W. Näemme taas, että ainakin muuta­mat
ovat huomanneet edellisissä nu­meroissa
olleet pakinamme ja ojenta­neet
ystävän kättä. Kiitämme heitä
•lämpimästi, samalla kun odotamme
lisää tuloksia, niiltä, joilh hyvä aja­tus
on herännyt.
Puhelimme viime numerossa m,m.
ffsiamiehistä, Jilauksista ja levikistä.
Uskomme että sekin on otettu hito-jnioon
ja ehkäpä jo toimittukin: Mut^
ta ettei tämä tärkeä 43sia jäisi unoh­duksiin
eikä puolitiehen missään, ve­dämme
sen vielä esille. Kas asia on_
ti}dell<ikin niin, että talvm aika, sen
pitkät Utiipuhtect seinien sisäpuolel­la,
on erityisempää lukuaikaa, leh­tien
sekä .muun kirjallisuuden. On
siis mitä luonnollisinta, että niitä koe-
^fetaan silloin lcvittä'ä eikä jättää sitä
.tehtävää kevääseen ja kesään, jolloin
/syliäkin ehkä ov mukavampi liikkua,
mutta ei yhtä hyvä saada tilauksia,
koska silloin ei enää ole sellaista lu- -
kemisentarvetia. Siis, lehtemme ys-iävät,
otetaanpa nyt viivyttelemättä
MVfä huomioon, järjestetäätt nämä
^gsl^t ja toimiijign. — AP.
;^jmilt|i^n ki^ulu juutalainen ravin-
45^,J^laml>aum, o n ^ u e (katu,) Fau-bourgilla,
Älontmartessa, , I^aäisissa.
Kesäkuun 14 päivänä, jolloin saksa­l
a i t -loarssivat ^P^riisiin, Flambaum
,oli juuri sHlkem^ssa ,ra\intolaan^,
JiUn .laelle .sa^ui odottamattomia
rvieniito, kolme ;;korkea-j^ sak-
.^ftista upseeria. He istuivat alas
J a j?yysivät ruQkali^^a. Paremnun-
Jf,in ^iei;mostunfiena,Flambaum li^es-
,|^yi>§«dk^laist(OT; ppj^^.
*fAnleeksi >lierrat", hän lausui
"mutta pidän velvoUisuuienaitii i l -
ISTUIN - y s t ä ^ i luona-iljliin;kuluk­si.'
• Siinä ;}Uttumnie •kulkeutui.jo-
' kapäiväisista.asipista ^rakkajiteen. >Ja
koska minä yä»tin,^€ttei 5^^^
tosta" iole oteinass^iLa^n, fjotja Y^i^!^"
tään vmiehen* - ja naisen ^todelliseksi,
'. puhtaaksi^äkliauddtsi, vaap siiniä pn
• jokin siviipyyde ja; tuo sana raklsaus
joutuu silloin esiliinana palvelemaan
tarkoituksella saada jokin määrätty
asia suunnatuksi päämäärään, sanoi
,^täWHi
"Ymmärrän, mitä tarkoitat, vaan
olet ^ tänään - ehkä ' jostakin. syystä
- niuuten katkera elämälle, tai sitten
, oletottaiftit «kokoft^ä^
asiassa. ' JösTialuat kuunnella, kerron
sinulle,?rääjri.tarinan, joka valaisee tä­tä,
asiaa ja.huomaat, että sellaista to­della
löytyy.'.'
, ."Xerro, kuuntelen mielelläni'', ke-hpitin,
ja ystäväni kertoi:
"Tarinani nyt ei ole-mikaän erikoi­nen,
eikä ihmeellinen Tarinassani on
Äuori tyttö, kokematon,; jolla oli kiih­keä
tunne-elämä. Mies, jonka kans-moittaa
teille, että olette juutalaises­sa
ravintolassa."
"Se on ali right", yksi upseereista
lausui, "kunhan ruoka on. hyvää."
Saksalaiset söivät ja joivat .juuta­laisia
herkkuja ja näyttivät nauttivan
niistä." Seuraavana päivänä he tuli­vat
uudelleen- ja tällä kertaa heitä oli
-kuusi. Tällaipen meno jatkui päivä
toisensa jälkeen ja lopulta tästä juu­talaisen
ravintolasta tuli miehitys­armeijan
upseerien oleskeilupaikka.
Hyöliemmin ravintolan ruokalista tu­l
i yhä lyhemmäksi. .Ruuan puute l e - '
ki itsensä tunnetuksi.
% "Mikä ori. vikana", tiedusteli yksi
upseereista • kokilta. "Tahdotteko
päästä meistä eroon? Nythän on
lihäpäivä ja teillä ei qle yhtään ^iba-
^teriaa ruokalistassanne."
"Siihen ovat syynsä,, herrat. Minä
en saa enää lihaa. ^linuUa on suu­ret
vaikeudet saada edes kaikista
-välttämättömimipiä ruoHaTaineita."
Seuraavana, päivänä tapahtui .jota­kin.
Aikaisin .aamulla tuli kuorma-auto
ravintolan, edustalle. vFlamljaum
.tuijo^i .siihen. Saksalaiset sotilaat
kantoivatsuaria kasoja ruokatavaroi­ta
hänen keittiöönsä — lihaa, rasvaa,
hedelmiä, munia ja kaikkea hy\^ä.
rTäipä toistui jokainen päivä.
' Juutalainen ravintolana iiyt ruo-
^ka^varanga•suoraan saksalaisilta up-
.$^ereiltaja;J5ak^laiset upseerit naut­tivat
kosheri|;una§ta.
sa^tyttö-*meni^ m oli kohtelias,
seka vain j q s k u s Ä r y o i n n a ^ vai-
•kjitti kuji^^^^ mielirftä. ICun ensi
iuuma ;Qli ohi ja. ^tuli : ^ e « i ,artd ja
tpjidlisuus- ^^91 syyttää yai-
-fpoaan .kaikesta jopa uskottömuudes-
• takjn, - johon naineu oli syytön; N a i -
.jpien i.kärsi pitkiä vuosia yksin, ja toi-iVpi,
ettäikaikkl muuttini jälleen hy­väksi.
Tunsi tuskasta vavisten sie­lussaan,
minkä suurien Erehdyksen
hän oli tehnyt ottaessaap tuöii mie­hen
. Toivoi hädissään ^ lasta pelas-txikseksi
• -'Tuli'- lapsi;'- ;yKtään
muuttaiiut asiaa. Mies mokH;tiyt
vaimoaan" siitä, että tämä kohtelee
liian Kellästi lasta ja tuhlaa aikansa
sille. Uskalsipa vielä .epäiljä lapsen
.oikeaa isää. iSiainen alistui yieia mie­hen
oikkuihin, koetti pila mieliksi. Se .
vain kiihdytti miejien ilkeyttä. Riutta
tiesikö kukaan mitään miehen pahuu­desta.
E i . Mies oli oikea seuraih­minen.
Varsin siedettävä kaikkien sil­missä,
ei pitäisi olla.valittamista. K o -
ti on kunnossa. Ei puutu mitään. —
JXXinä en jaksa enää. Vaikeroi.-na: -
sen sielu suurta yksinäisyyttään. Hei­tä
oli kaksi, vaan kumpikin oli yksin.
,Mies käski, nainen täytti käskyt, sii­hen
sisältyi koko elämä. Ei ollut e-nää
pienintäkään säijettä sielujen
Kohtalo, mitä kostat minulle näin
ankarasti, olenko sinua vastaan jo­takin
rikkonut? valitti nainen si­simmässään
yötä päivää katsellessa
4astaan, jpka tuli vain .maailmaan
tiukeutaakseen kalileet entistä:,iujem-
^malle.'' iNaisen jhätä kasypi kamalak­si,,
piinaavaksi tuleksi, joka salaa, .hil­jaa,
kulutti, poltti hermostpa. Siitä
olisi varmaan ,ennjgn pitkää.'tullut
.järjen pimeneminen, ellei.kphtalo pli-
;si tuonut i^isjjUe.rakkautta postayak-si,
ypiuiaksi. ai3en,e|^mä^i^ tuU toi­nen
mies."
"Miksi ei nainen?" kysyin kiuk­kuisena.
^*Selyin k a i on ^luonnon laki. Mie-
>ljen ja naisen r i^audella on suureni-pi
vpiraa, 'Nainen„yoi piimää toisesta
-nais^ta, ymn^ärtää sitä, yaan.ei tukea
-ja rakastaa -kuten mies. V.|;akas^n
,sinua joka hetki", pu|iui 4;uo ^ toinen
-mies. 'vEn yaa^i ..^inulta- mitään
rakkauteni palkkioksi. /RiitiääVkun
.§anot, että joskus muistat-minua. K u -
-vitt^le,et^ä olen aina silloin ripnälia-
,si, kun pahat päiväsi tulevat. Ja el^tä
.puristan kättäsi .aina. lijskan Jietkel-
:lä." Ut t^p^jyat usein toisensa^ sii­hen
asti kunnes hupmasivat rakasta-
Jos ihfninen katsoo Pi^rhaakseen
lakata olemasta ja oman kätensä a-vulla
jättää tämän elämän ja muut­taa
sinne suureen tuntemattomaan,
mistä, ei koskaan enää takaisin pala-ta,
niin me jälkeenjääneet nostamme
siitä aika hälinän. Pilkumme ja ih­mettelemme
ja lausumme mielipitei­tämme.
Yksi saattaa moittia timne-laan
muuttanutta'pelkuriksi,^ jokxL*'ei
uskalla katsoa elämää silmiin^ naan
tiukan {paikan •tullessa^'-^^^
pettaa päivänsä". Toinen^ taäsriliai.
lee poismenneen röhketitta,-.kiin ''us­kalsi
itse määrätä lähtönsä Jietken-ei­kä
jäänyt pelosta vapisteti :odotta­maan
sUä viimeistä päivää, joka toi­sessa
tapauksessa olisi saattanut olla
vielä vuosienkin takana". Niiö "ihie-lipiteet"
voisivat olla oikeassa mo^
lemmat, mutta Jos .allekirjoitiäneen
käsitystä tuossa asiassa kysytta^^^^^^
niin olisin enempi jälkimdiseii kannal­la.
Ihminen, joka on jq min väsynyt
elämään, että haima sen jättää, tie­tää
kai itse asemansa. Hän saattaa
olla sairas, -tahi ehkäpä vasta tulossa
sellaiseksi ja katsoo pcLrkaimmaksi
lähteä, ennenkuin jäa kitumaan MI-naiseksi
murheeksi itselleen ja kans­saihmisilleen.
On kyllä tosi, eitä sel­lainen
nopea poistuminen Jättää jäi-'
keenjääneet kauhuH vatidän, mtäta
.sekin .haihtuu piqn ja Ip/piäta unhot­tuu
;fiakp.naflHy k^n :tms elfia -kituut­taa
jsairaana vuo^hQMsiä ihinisten
säälin kohteena ja siurmaöjnflisil-
' le(tn^Zo^{{p^ayjon pttetiipidikaineri mur­he
kd^ÄettiXvdksi^ 'Ehkäpä useimmi­ten
siten .poistähiiessääfi haltiaa saas-tää
lähimmäisiään vielä 'suur&mmalta
murheeltaf .OWeastadn ei kinäuisi
meille ollenkaan arvostella niitä, vöi-makkaita,
jotka pystyvät Sellaisenkin
palveluksen Jtselleen tekemään, kun
emme — en minä ainakaan — siihen
kykenisi. Mutta yksi -tuttava vasta
äskettäin lopetti elämänsä jä siitä
johtuvat neuvottelut saivat minun­kin
sanomaan sanasen. — Raulia
kuitenkin hänen muistolleen, ' cmnic
moiti häntä, sillä kaihän itse parhai­ten
asiansa tiesi ja katsoi tekonsa
oikeaksi.
SIRPA-SERKKU.
yansa toisman. JHe .erkanivat. He
pl.isiyat yoinpet .eläniäpsä yhdistää,
^vaa.n he.eiyät olleet..itsekkäitä,, he a-jatteliyat_
rriyöskin. lasta. Heille mo-lenin^
ille-raitti .tieto siitä, että he ra»
.kastavat toisiaan. Se pii ihana tietoi­suus.
Sen voimalla jaksoivat he kan-
.taa.ristin^. Kixn p i i ikäviä yksinäi­siä
lietkiä jiaisella, TOiiisti hän aina,
että on yksi, jokahengessään on joka
hetki hänen luonaan, joka rakastaa
häntä. Mutta mitä-maailma olisi sa­nonut
tästäkin, jos olisi tietänyt?
Tuominnut tietysti. Vaan n a i ^ sor­tumista
järjen pimeyteen ei olisi pi­tänyt
ollenkaan ihriieenä. Luvatto­man
rakkauden nostavaa voimaa olisi
pidetty kauheana syntinä, sittenkin,
vaikka jokainen tuomion langettaja
olisi itse joskus langennut samanlai­seen
syntiin.
Senjälkeen JkLuitenkaan .-^i .nainen
. e ^ t u n t e n u t 4 t s ( ^ ä n . l ^ ö^
.sinäiseksi. Miehen -sydämen. lämpö
. ^ t e i l i häqqn ^läw^änsä. eli
javodotti eiämän yhdistäypihmettä.
.Vaan^sitä ei k,oskaan, tullut, tuli; kuo-
;lema, jpka .korjasi tuon ^niielien ja e-
. roitti b^dät ij^ksi. ;;I^ui)tenfe^ n^^'
nen ei koskaan olisi voin\it;k?lt>sa tuo-