Home

1943-10-30-02

Reference URL

Add tags

Comment

Rate

To link to the entire object, paste this link in email, IM or document
To embed the entire object, paste this HTML in website To link to this page, paste this link in email, IM or document
To embed this page, paste this HTML in website

Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 30, 1943

1943-10-30-02

2 of 12

View Description

View PDF & Text

Download

small (250x250 max)

medium (500x500 max)

Large

Extra Large

large ( > 500x500)

Full Resolution

This page

All

PDF
Text

search this item

Text Search...

              ^^^^^
ijiällil.-:-
. 1 .
«1
^ ' 1
4
1
LAUANTAINA, LOKAKUU^N 30 P Ä I \ ^Ä 1943
•...
(Canadan sutmudaisten viikkolehti)
Ptiblished and printed by the Vapaus
publishing Company Linilted, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk .$2.00
6 kk. . .1.10
3 ICICB • • «GO
Yhdysvaltoihin:
1 v k . . . ...M ..$2.50
6" klc» *«• -i*40- ••
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1. vIc* . • • • •, •'.. • • • • • • •. • • # •^S.OO
Gt",kk» • »••••.««,••'•• • • •* l-0<j
Liekki ilmesty^r jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisenä; sisältäen parasta
kaunokirjallista-luettavaa kalkilta aloilta.
: " . .
Asiamiehillä-myöhnnetään-20. prosentin
palkkia
Pyytäkää asl^mlesvälineitä jo tänään.-
• •
; ILMOnriJSHINNAT^ Yleinen llmoi»
tusblnta. 40 senttiä palstaMiumalta ja
kerralta. AUn iiraoitoshihtec $1.09.v Mtii
maksu, kucdinllmoituksesta'. ^SLOft' 3 0 »^
50 saaattla Jokaiselta inulstovärsyltä tai
kiitoslause^ta: • Eriköishlimat' py^rylät&
iitnoit^ESista; lllöiiälsiUnoittajieB on,
lähetettävä maksii etukäteeni .
Kaiickl UekiUerVtarkxätetUt-rxnsaksu^^
osoituksetconrösöBtte^^ä ieastawta^
meen: Vapaus. Bubli$hih&. CJoinpany
Limited. . .•• .: •
Kustantaja-ja-painaja: Vapau3L.Pah-^'
lishJng Ckuöpany. LioUted^ 100^
Street West, Sudbury, Ontaria
Toimittaja Av Paivtö
' LieisiUitt aijotut, kirjoitukset OSOIT
tettava:
Lomd-djdn
KUUTAMOILTANA
Istun pehmeänä sohvassa ja ikku--
naverhon lomitsa kurkistelen pimrään
iltaan. Vieno tulee ja nostaa, verhon
ylös paremmin nähdäkseni ja istuu
lähelleni; laiskanlinnaan.!-. Euhelemjne=
'-—hiljaa ja hämyisästi-kuin on iltakin,
katsellen ylös vuocelle: Siellä^on
yhteinen ystävämme kuu... ensin
kuin leikitellen piilottelee mäen takana,
kurkistellen puitten latvojen,
lomitse, mutta lopulta^ kuin; arvaten:
tulleensa huomatuksi, kohoo y l ^ -
mäJcsi, tullen kokönaanv näfcyviia
tummansinistä taivasta>. vasten-.. .
Väki tulee ulkoa meluten: ja^ '*pääv
etsii tulitiklaija.^yttääfcsee»- vajotni
"ettei taurvitse^vphneässät'istua^\
»aus
LUkaffuhuminen on hamasta lap.
mudesta ^Iha kompastuskiveni ja
"sem seurauksia saan taas "käniä" ja
koettaa ky näillä.
Niin kas kun Sirpa-serkkumme
kanssa tuli viime kesänä puhutuksi
aivani liian paljon, enkä huomannut,
kuinka livahtikaan kieleltäni lupaus,
että^ joskus käväisisin tässä nurkassa
kunhim^ itse ei puurokauhaltaan k^-
kiä. Ju nyt hän on, taas niin suuren
Shuswap^järven rantamia, tietä niin puuropadan kapustan haltia, että on
kaltaista; mutta kaunista> poimutel-: huono keritä aina tässä nurkassa
Ien korkeudessa pitkin vuorten rintei- pyörähtäPiään^
^*SOI VIULUNI, SOI!"
Se on, yksi niitä kultaisia, kuolemattomia
säveliä. Nykyään sen kuulee
radiosta silloin tällöin, mutta minä
vain en ole sitä kunnolleni osannutkaan
ennenkuin nyt kun Viena.sen
minulle opetti. Laulelimme sita ajar-essamme^
kauneudestaan tunnetun
"Seis mies!; Ei:laibppiia!''"hib.
kaisen enneiUcujnhäff^tii tidtarä^
paista jä.rikkoa/tunndB^^
ennernmip viulu t^nfejr; niin Weno
soittaa m^lle;" . w"
tä;. P3reähdyimjne tiellä: useassa paikassa^
ettäiminäsain tarkemmin tutkia^
^luonnon jyffiää. kauneutta ^ ja
'.^kuistast" ne kamerallani. - Fuolen
p^vänr tienoissa olininieL Salmon Armissa...
. pienoinen kaupsmfci piiloit-
. tatttupeena;jwi sievät, järven; pou-kamaa
»?., missä^^p^pi^iit. ja^ hedeJmä-ppitaiiatv
kaoniit^ kufckaisistu-
Enkä' oikein, tiedä mistä kirjoittai-sinkaan,
r,mutia^parempi' minäni kovasti
'koskee, että nyt ~~ nyt on oikea
aikaynyt^^nua-iUrvitaan ystävän-kättä^
ojentamaam Jä serkun kuva tuos-sm:
hiin^vetpavasti^ katsoo, että ntuis-tatka^
kun-lupasit?
Jfi3>i kmmk koko:',
kama^&ykertoa miten hupsuiksi
im~oiimme' vanketessamme Serkun
Sodhory, OAt.
TSaimteiksat Kfllmasla^
- Kuinka- lieneekään Liekki jäänyt
niin ajastaan j&ellt, ettei maistanut
aikanaan kertoa hyvin lälteisestä;
kaiken johdettmukaisuuden mukaan
sitlekih' kuuluvasta asiasta, nimittäin
siitä haasteryntäyksestäi jonka Va^
Paus- kustannusyhtiön johtokunta- oli
julistanut' Vapauden ysiävien kesken
IHkiteltäväksi automaattisen- paino*
koneen hankkiinista vartem jk: joka
on ollut jo käynnissä toista' kuukaut^
ta. Näet- tHäu^painotyÖt olivat niin
lisääntyneet-, ettei kahdella- pienellä'
käsinsyötettävälld' koneella tahdottu
ehtiä niistä suoriutuai joten kaivata
tiih käytännöllistä lisäkonettä, joka
sattuikin • olemaan tarjolla. Ryntäyk^
sen päämääräksi (^i asetettu- $3^000
mutta tiistain Vapaudessa näkyyn saavutettu
tulos jb olioani $S,07ä\ Sadat
ihmiset ovat siihen i sallistuneet ei-kä
vidä näy läheskään' loppua, joten
nähtävästi aivan vapaita- latujaan
myöten tulee inelä- jr ktntem tuhat li-sää\
ennetikitin ryntäys^ lopetetaan.
Tähän ovat huomauttamattammekih
osallistuneet myöskin monet Liekin
ystävät, vastaten saamansa haastten
ja haastaen ystäviään. Tämänlaiset
leikit näet ovat' siitä omituisia, että
tavallisesti joudutaan juuri parhaiden
ystävien katitta "kärsimään"
muutaman kalliin dollarin menetys.
Tämäkin ryntäys osoittaa liikkeemme
ipkanxt-olevien ihmisten paijouden
la auliiden: \r*
Nyt onkin jo tuo automaatti kätevässä
toiminnassaan, joten painom-
^te suoriutuu nyt sellaisista, pienemmistä
tUauspainotöistään helpommin.
iväss^v'^^ matkailijan sil-
.i^y^mj^V^^ ^ Mlöfe tidi yhteiseksi päätökseksi
me^ l ^ ^ e s i i e ^ ^ i ^ ^^e$Ä^^«c
"Jo%.todfeUä^.soita-nieille^V^^^^^ täti ja jmnvOtettitjä^^^-.k^^
kansaV kuorohav Sanp^aiu^;. .r Viei^^ kohta; luisti ;|uttu, ar^U(h^p'-nfik^diatä:v:i^^^
protestit.ja vastairäitteefevjj^^ ja!t^riittiJnMh^^ettävj^ hojaMn^ tMm}^satwaxiä^^^^^^^
voimattomina; meidän y ^ sessuivihkikmh?! \
tomme edessä. "Baä" tuo.^. yj.uliin: ; J^ui* ^ feeila. .xiäytti. illan^ lähes^tyyän önk& s&: meuiläni iyy^ ettemme- sil-^
Vienon käteeny istuen omaan,lais^a^^^^ tunti tuRnilta, . Vilkaisiit tämän täs-^ doinihamassämuinaisuudessa. tienneet
linnaansa; jaläpsetkeräjrtyvätypp tärVieii^an päälle, että "etkö 30 sano, toistemme,olBtnassa^olosta mitään?
rille sohvaan. Niin: onperji^un- smullb; 5e kttultiu, kun olet. tutumpi". . . SerjksUlä- satttemalto: oli f yksi IHka
tamme ma joittimut odottaen -—ja Lopultakin häfl, jmimärsi paljon^^^ vikkikttvaiolenrnsa^ja nyt tuossa k^
Vienon täytyy soittaa....
Jos osaisin- soittaa niin kauniisti ja
saisin ympärilleni niin hartaan kuuli-jakunnan,
niin soittaisin'pj-ytämättä^
Mutta Vienopa ei! Saimme kuulla
vain jonkun kappaleen,.niin pitkälle^
että.ehdin saada tunnelman, joka äskeisessä
hälinässä rikkoutui — ja jo
kerran vilkaista miten kultainen kuu-tikko,
joka-tuolta vuoren takaa tänne
laaksoon meitä katselfee; nyt hj-vän-tahtoisesti
h3rmyileekään — niin sil-huvat
silmäykseni ja herttaisesti hy- sd^ee rmn^ nuori'ja sidoinen serkku
myiUen pyysi Kustia hakemaan viu- vmta> leivotun, ntinisterihsä käsipao-lunsa,
"kun, Sirpa siitä niin. kovin lessa tätä avioliiton satamaa, koet-tykkäisi".
IJrn,, noini minun S3vk- tQen>arvailla, mtä:tulevaisuus tuo e-seni,
lyjikä$i, vaikka, itse. siitä, tyjkkä^ lämän mereltä?heidän osalleen. Aina-aivan
yhtä paljon, mutta hyvä näin- Imi- situ lienee dämässä tyyntä ja
kin, myhäflin-tj^y^tj^äisenäkim asia myrskyä^ muttai toivoJtavinta olisi,
löin jo Vieno laskee viulun sivuun ja
alkaa väännellä radion nappuloita, yläpuolella^ seinällä, siroissa, kehyk-noinkin
helposti järjestyi.
Siirryimme'isoon,, viihtyisään huoneeseen,
jossa silmäni ensinnä osui
pianoon ja sen päällä olevaan viur
luun; Siitä, siinä^ vierellä ylevänä
S€[isQvaan nuottitelineeseen, minkä
Parhaillaan on käynnisä toinenkin,
yleinen, kaikille kuuluva raharyntäys,
itim. Voitonlaina-kampanja, johon
epäilemättä lehtemme ystävät osallistuvat
vointinsa mukaan, kuten o-
Icmmc tehneet tässäkin pajassa. Niin,
vaikka olemme niitä köyltimmästä
päästä olevia ihmisiä' ja olemme sitä
aivaw luonnoUiscsta syyltä. $2,000
sentään meiltäkin yhteensä löytyi tai
löytyy määrätyn» ajan kaikessa. "IJ-sättä
rikka rokassai** — ÄJ*.
sieltä muka etsien-meille"^^'tosi mu*
siikkia-' . Ei sieltä kuiteidcaan löytynyt-
viulun ääntä, joten i^urkkaan jout
i sekin peli.
' .Mutta sitten — juttu luisti mainiosti,
näin- mukavasti istuen^ hämärässä,
ainoana valonamme elokuinen
kuu. Lapset \derelläni nukahtivat,
vaan emme rikkoneet hämyhetkeä
heitä vuoteisiin kiirehtimällä. Lopiul--
ta-, kun valon lamppuun^ laitoimme,.
oli aika vierähtänyt- jö sivu puoli3^n.
Nopeasti, liian, nopeasti kuluu aika
täällä, kun ei riitä päivät vaikka niir
hin ottaisi yötäkin^ jatkoksi! Alutta
tulipa taas yksi hämyhetki muistojeni
sarjaan;
Seuraavan aamunaj julisti Vieno
tärkeän näköisenä:
"Kuulkaas kuppikunta, mitä viime
yönä päättelin. Jos pistämme nuo
viimeiset heinät latoon tänään, niin
huomenna voimme lähteä pikku retkelle.
Kun kerran Sirpa on niin i - '
hastunut viuluun, niin viemme hänet
kuulemaan oikeata viulistia."
Nostimme lusikkamme ylös ja kajautimme
kolmikertaisen "eläköön!"
Vienomme nerokkaalle ehdotukselle.
Tämä kokous käytiin aamiaisp>öy-dässä
ja sitten kiireesti pellolle.
Päämme väliin kehaisi käte\yyttäm-me
heinäkuorman teossa ja sekös, teki
meille hy\'ää, niin että minäkin
isonsin taakkaani joka panoksella,
katkaisten heinähangosta varren . . .
Joo, olettekos koskaan kuulleet minun
hjrveitteni tätä kohtaa — sellaista*
voiman paljoutta! Multa i l lansuussapa
olikin sitten heinät ladossa
— ja. huomennäi retkelle!
sissä, katseli meitä^ kans^kuntieiiune
edesmenneet suurimmat säveltäjät.
Tähän kaikkeen, kodikkuutta lisäsi
'tödin huolella hoidetut kukat. Istahdin
sohvaan, josta saatoin nähdä
ulosr-avoimesta ovesta-» sivu punamarjaisen
pihlajan, yli puutarhan, tuonne
sinisenä siintävälle järvelle, joka niin^
kuin leikitellen pujottelee itsensä
taustalla kohoavien vuorten taa . . .
"Soi. viuluni, soi" . . . sävel värä-jää
Kustiii viulusta-, vieden kuulijansa
uuteen, lumottuun maailman,
mistä, viulun vaiettua, vastahakoisesti
palaamme takaisih arkeen. Saimme
kuulla monta kaunista säveltä,
mutta vielä: paljon enempi olisin halunnut
kuulla — vaan ei ollut aikaa.
Tädin kahvit juoutuamme täytyi jo
kiiruhtaa kotimatkalle, sillä matka on
pitkä.
Vielä tässä kilcos soitostasi Gust!
Viuluinesi loihdit yhden unhoittu-mattoman
hetken kultaisten muistojeni
sarjaan. Ja tiedätkö, soittosi ei
kaikunut hukkaan poikanikaan suhteen,
hän ihastui siihen niin, että nyt
hänellä on viulu ja etsimme hänelle
opettajaa, pojan malttamattomasti
toivoessa, että "osaisi joskus soittaa
niinkuin se setä siellä lännellä". Kukapa
tietää, vaikka joskus saisin
kuulla lempisävelmäni nuorimpani
viulusta, loihtien muistojen, kätköistä
ihailtavakseni vuorten keskellä kimmeltävän
järven, sen rannalla puutarhan
ja pihlajan, jonka punaisia
marjoja linnut kilvalla noppivat.
Niin, ehkä; joskus, vuosikymmenen
siirtyessä: taaksemme. Mutta sitä ennen
toivoisin näkevä.>i kaiken
että Ulaan mennessä.meri tyyntyisi ja
he saisivat: tyytyväisinä, kuunnella
vain meren fritjaisia maininkeja- purtta:
vasten.
Kuutta: viikkoa: myöhemmin kuin
tuo kuva otettiin; .kävi länsirannikolla
myös nuori pari ikuistamaan
samaa: askelta:ja siitä: kuvasta otettiin
nyi jäljennös- vuosien päästä ja lähetettiin,
Sirpa^serkulle muistuttamaan
tämätr elämän, kaikkeuden ja
nuoruuden'katoavaisuutta.
Oikeastaan, tulee hyvin haikea mieli
kun katselee noita vuosien takaisia-
kuviai Kiiinhai elämä meitä lapsiaan
muokkaakaan- ja: kasvattaa —
vai lienemmekö*itse asiassa seni^ii-saanipiä;
kuitta siUoinkaan. Emmekö
aina yhä pyri hapuilemaan jotain
päämäärää kohti kttten silloinkin ja
aina vaan opi. jotain matkan varrella.
Kunpa edes oppisimme elämisen
oikean taidon.
VIENO.
Ostakaa
deja!
VOITONLAINAX bon-
ERI KANS.-VLLISLIUKSIEX välisessä
vertailussa Yhdysvalloissa on
intiaaneilla: etusija rintamapalveluksessa
nyjcyisessä. sodassa. Maailman
eri rintamilla on noin 15,000 intiaania,
mikä tekee noin 40 prosenttia
kaikista asekuntoisista iniaaneista.
Intiaanit ovat myös osoittautuneet
kaikkein parhaiksi viidakkosotilaik-si.
vielä kerran todellisena edessäni ja
saadakseni aikaa kuunnelki viulusi '
kertovan kaiken sen kauniin, mita
suureen nuottivalikoimaasi kätkeytyy.
Jottas tiedät hakea viulusi pyyta-rnättä,
jos joskus sinne kulmalle ilmestyn;
Vielä tädille ja sedälle syksyinen,
tervehdys täältäi idästä.
SIRPA-SERKKU.

Object Description

Rating
Title	Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 30, 1943
Language	fi
Subject	Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers
Publisher	Vapaus Pub. Co
Date	1943-10-30
Type	application/pdf
Format	text
Rights	Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright
Identifier	Liekki431030

Description

Title

1943-10-30-02

OCR text

^^^^^ ijiällil.-:- . 1 . «1 ^ ' 1 4 1 LAUANTAINA, LOKAKUU^N 30 P Ä I \ ^Ä 1943 •... (Canadan sutmudaisten viikkolehti) Ptiblished and printed by the Vapaus publishing Company Linilted, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Dept, Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vk .$2.00 6 kk. . .1.10 3 ICICB • • «GO Yhdysvaltoihin: 1 v k . . . ...M ..$2.50 6" klc» *«• -i*40- •• Suomeen ja muualle ulkomaille: 1. vIc* . • • • •, •'.. • • • • • • •. • • # •^S.OO Gt",kk» • »••••.««,••'•• • • •* l-0 poimutel-: huono keritä aina tässä nurkassa Ien korkeudessa pitkin vuorten rintei- pyörähtäPiään^ ^*SOI VIULUNI, SOI!" Se on, yksi niitä kultaisia, kuolemattomia säveliä. Nykyään sen kuulee radiosta silloin tällöin, mutta minä vain en ole sitä kunnolleni osannutkaan ennenkuin nyt kun Viena.sen minulle opetti. Laulelimme sita ajar-essamme^ kauneudestaan tunnetun "Seis mies!; Ei:laibppiia!''"hib. kaisen enneiUcujnhäff^tii tidtarä^ paista jä.rikkoa/tunndB^^ ennernmip viulu t^nfejr; niin Weno soittaa m^lle;" . w" tä;. P3reähdyimjne tiellä: useassa paikassa^ ettäiminäsain tarkemmin tutkia^ ^luonnon jyffiää. kauneutta ^ ja '.^kuistast" ne kamerallani. - Fuolen p^vänr tienoissa olininieL Salmon Armissa... . pienoinen kaupsmfci piiloit- . tatttupeena;jwi sievät, järven; pou-kamaa »?., missä^^p^pi^iit. ja^ hedeJmä-ppitaiiatv kaoniit^ kufckaisistu- Enkä' oikein, tiedä mistä kirjoittai-sinkaan, r,mutia^parempi' minäni kovasti 'koskee, että nyt ~~ nyt on oikea aikaynyt^^nua-iUrvitaan ystävän-kättä^ ojentamaam Jä serkun kuva tuos-sm: hiin^vetpavasti^ katsoo, että ntuis-tatka^ kun-lupasit? Jfi3>i kmmk koko:', kama^&ykertoa miten hupsuiksi im~oiimme' vanketessamme Serkun Sodhory, OAt. TSaimteiksat Kfllmasla^ - Kuinka- lieneekään Liekki jäänyt niin ajastaan j&ellt, ettei maistanut aikanaan kertoa hyvin lälteisestä; kaiken johdettmukaisuuden mukaan sitlekih' kuuluvasta asiasta, nimittäin siitä haasteryntäyksestäi jonka Va^ Paus- kustannusyhtiön johtokunta- oli julistanut' Vapauden ysiävien kesken IHkiteltäväksi automaattisen- paino* koneen hankkiinista vartem jk: joka on ollut jo käynnissä toista' kuukaut^ ta. Näet- tHäu^painotyÖt olivat niin lisääntyneet-, ettei kahdella- pienellä' käsinsyötettävälld' koneella tahdottu ehtiä niistä suoriutuai joten kaivata tiih käytännöllistä lisäkonettä, joka sattuikin • olemaan tarjolla. Ryntäyk^ sen päämääräksi (^i asetettu- $3^000 mutta tiistain Vapaudessa näkyyn saavutettu tulos jb olioani $S,07ä\ Sadat ihmiset ovat siihen i sallistuneet ei-kä vidä näy läheskään' loppua, joten nähtävästi aivan vapaita- latujaan myöten tulee inelä- jr ktntem tuhat li-sää\ ennetikitin ryntäys^ lopetetaan. Tähän ovat huomauttamattammekih osallistuneet myöskin monet Liekin ystävät, vastaten saamansa haastten ja haastaen ystäviään. Tämänlaiset leikit näet ovat' siitä omituisia, että tavallisesti joudutaan juuri parhaiden ystävien katitta "kärsimään" muutaman kalliin dollarin menetys. Tämäkin ryntäys osoittaa liikkeemme ipkanxt-olevien ihmisten paijouden la auliiden: \r* Nyt onkin jo tuo automaatti kätevässä toiminnassaan, joten painom- ^te suoriutuu nyt sellaisista, pienemmistä tUauspainotöistään helpommin. iväss^v'^^ matkailijan sil- .i^y^mj^V^^ ^ Mlöfe tidi yhteiseksi päätökseksi me^ l ^ ^ e s i i e ^ ^ i ^ ^^e$Ä^^«c "Jo%.todfeUä^.soita-nieille^V^^^^^ täti ja jmnvOtettitjä^^^-.k^^ kansaV kuorohav Sanp^aiu^;. .r Viei^^ kohta; luisti ;|uttu, ar^U(h^p'-nfik^diatä:v:i^^^ protestit.ja vastairäitteefevjj^^ ja!t^riittiJnMh^^ettävj^ hojaMn^ tMm}^satwaxiä^^^^^^^ voimattomina; meidän y ^ sessuivihkikmh?! \ tomme edessä. "Baä" tuo.^. yj.uliin: ; J^ui* ^ feeila. .xiäytti. illan^ lähes^tyyän önk& s&: meuiläni iyy^ ettemme- sil-^ Vienon käteeny istuen omaan,lais^a^^^^ tunti tuRnilta, . Vilkaisiit tämän täs-^ doinihamassämuinaisuudessa. tienneet linnaansa; jaläpsetkeräjrtyvätypp tärVieii^an päälle, että "etkö 30 sano, toistemme,olBtnassa^olosta mitään? rille sohvaan. Niin: onperji^un- smullb; 5e kttultiu, kun olet. tutumpi". . . SerjksUlä- satttemalto: oli f yksi IHka tamme ma joittimut odottaen -—ja Lopultakin häfl, jmimärsi paljon^^^ vikkikttvaiolenrnsa^ja nyt tuossa k^ Vienon täytyy soittaa.... Jos osaisin- soittaa niin kauniisti ja saisin ympärilleni niin hartaan kuuli-jakunnan, niin soittaisin'pj-ytämättä^ Mutta Vienopa ei! Saimme kuulla vain jonkun kappaleen,.niin pitkälle^ että.ehdin saada tunnelman, joka äskeisessä hälinässä rikkoutui — ja jo kerran vilkaista miten kultainen kuu-tikko, joka-tuolta vuoren takaa tänne laaksoon meitä katselfee; nyt hj-vän-tahtoisesti h3rmyileekään — niin sil-huvat silmäykseni ja herttaisesti hy- sd^ee rmn^ nuori'ja sidoinen serkku myiUen pyysi Kustia hakemaan viu- vmta> leivotun, ntinisterihsä käsipao-lunsa, "kun, Sirpa siitä niin. kovin lessa tätä avioliiton satamaa, koet-tykkäisi". IJrn,, noini minun S3vk- tQen>arvailla, mtä:tulevaisuus tuo e-seni, lyjikä$i, vaikka, itse. siitä, tyjkkä^ lämän mereltä?heidän osalleen. Aina-aivan yhtä paljon, mutta hyvä näin- Imi- situ lienee dämässä tyyntä ja kin, myhäflin-tj^y^tj^äisenäkim asia myrskyä^ muttai toivoJtavinta olisi, löin jo Vieno laskee viulun sivuun ja alkaa väännellä radion nappuloita, yläpuolella^ seinällä, siroissa, kehyk-noinkin helposti järjestyi. Siirryimme'isoon,, viihtyisään huoneeseen, jossa silmäni ensinnä osui pianoon ja sen päällä olevaan viur luun; Siitä, siinä^ vierellä ylevänä S€[isQvaan nuottitelineeseen, minkä Parhaillaan on käynnisä toinenkin, yleinen, kaikille kuuluva raharyntäys, itim. Voitonlaina-kampanja, johon epäilemättä lehtemme ystävät osallistuvat vointinsa mukaan, kuten o- Icmmc tehneet tässäkin pajassa. Niin, vaikka olemme niitä köyltimmästä päästä olevia ihmisiä' ja olemme sitä aivaw luonnoUiscsta syyltä. $2,000 sentään meiltäkin yhteensä löytyi tai löytyy määrätyn» ajan kaikessa. "IJ-sättä rikka rokassai** — ÄJ*. sieltä muka etsien-meille"^^'tosi mu* siikkia-' . Ei sieltä kuiteidcaan löytynyt- viulun ääntä, joten i^urkkaan jout i sekin peli. ' .Mutta sitten — juttu luisti mainiosti, näin- mukavasti istuen^ hämärässä, ainoana valonamme elokuinen kuu. Lapset \derelläni nukahtivat, vaan emme rikkoneet hämyhetkeä heitä vuoteisiin kiirehtimällä. Lopiul-- ta-, kun valon lamppuun^ laitoimme,. oli aika vierähtänyt- jö sivu puoli3^n. Nopeasti, liian, nopeasti kuluu aika täällä, kun ei riitä päivät vaikka niir hin ottaisi yötäkin^ jatkoksi! Alutta tulipa taas yksi hämyhetki muistojeni sarjaan; Seuraavan aamunaj julisti Vieno tärkeän näköisenä: "Kuulkaas kuppikunta, mitä viime yönä päättelin. Jos pistämme nuo viimeiset heinät latoon tänään, niin huomenna voimme lähteä pikku retkelle. Kun kerran Sirpa on niin i - ' hastunut viuluun, niin viemme hänet kuulemaan oikeata viulistia." Nostimme lusikkamme ylös ja kajautimme kolmikertaisen "eläköön!" Vienomme nerokkaalle ehdotukselle. Tämä kokous käytiin aamiaisp>öy-dässä ja sitten kiireesti pellolle. Päämme väliin kehaisi käte\yyttäm-me heinäkuorman teossa ja sekös, teki meille hy\'ää, niin että minäkin isonsin taakkaani joka panoksella, katkaisten heinähangosta varren . . . Joo, olettekos koskaan kuulleet minun hjrveitteni tätä kohtaa — sellaista* voiman paljoutta! Multa i l lansuussapa olikin sitten heinät ladossa — ja. huomennäi retkelle! sissä, katseli meitä^ kans^kuntieiiune edesmenneet suurimmat säveltäjät. Tähän kaikkeen, kodikkuutta lisäsi 'tödin huolella hoidetut kukat. Istahdin sohvaan, josta saatoin nähdä ulosr-avoimesta ovesta-» sivu punamarjaisen pihlajan, yli puutarhan, tuonne sinisenä siintävälle järvelle, joka niin^ kuin leikitellen pujottelee itsensä taustalla kohoavien vuorten taa . . . "Soi. viuluni, soi" . . . sävel värä-jää Kustiii viulusta-, vieden kuulijansa uuteen, lumottuun maailman, mistä, viulun vaiettua, vastahakoisesti palaamme takaisih arkeen. Saimme kuulla monta kaunista säveltä, mutta vielä: paljon enempi olisin halunnut kuulla — vaan ei ollut aikaa. Tädin kahvit juoutuamme täytyi jo kiiruhtaa kotimatkalle, sillä matka on pitkä. Vielä tässä kilcos soitostasi Gust! Viuluinesi loihdit yhden unhoittu-mattoman hetken kultaisten muistojeni sarjaan. Ja tiedätkö, soittosi ei kaikunut hukkaan poikanikaan suhteen, hän ihastui siihen niin, että nyt hänellä on viulu ja etsimme hänelle opettajaa, pojan malttamattomasti toivoessa, että "osaisi joskus soittaa niinkuin se setä siellä lännellä". Kukapa tietää, vaikka joskus saisin kuulla lempisävelmäni nuorimpani viulusta, loihtien muistojen, kätköistä ihailtavakseni vuorten keskellä kimmeltävän järven, sen rannalla puutarhan ja pihlajan, jonka punaisia marjoja linnut kilvalla noppivat. Niin, ehkä; joskus, vuosikymmenen siirtyessä: taaksemme. Mutta sitä ennen toivoisin näkevä.>i kaiken että Ulaan mennessä.meri tyyntyisi ja he saisivat: tyytyväisinä, kuunnella vain meren fritjaisia maininkeja- purtta: vasten. Kuutta: viikkoa: myöhemmin kuin tuo kuva otettiin; .kävi länsirannikolla myös nuori pari ikuistamaan samaa: askelta:ja siitä: kuvasta otettiin nyi jäljennös- vuosien päästä ja lähetettiin, Sirpa^serkulle muistuttamaan tämätr elämän, kaikkeuden ja nuoruuden'katoavaisuutta. Oikeastaan, tulee hyvin haikea mieli kun katselee noita vuosien takaisia- kuviai Kiiinhai elämä meitä lapsiaan muokkaakaan- ja: kasvattaa — vai lienemmekö*itse asiassa seni^ii-saanipiä; kuitta siUoinkaan. Emmekö aina yhä pyri hapuilemaan jotain päämäärää kohti kttten silloinkin ja aina vaan opi. jotain matkan varrella. Kunpa edes oppisimme elämisen oikean taidon. VIENO. Ostakaa deja! VOITONLAINAX bon- ERI KANS.-VLLISLIUKSIEX välisessä vertailussa Yhdysvalloissa on intiaaneilla: etusija rintamapalveluksessa nyjcyisessä. sodassa. Maailman eri rintamilla on noin 15,000 intiaania, mikä tekee noin 40 prosenttia kaikista asekuntoisista iniaaneista. Intiaanit ovat myös osoittautuneet kaikkein parhaiksi viidakkosotilaik-si. vielä kerran todellisena edessäni ja saadakseni aikaa kuunnelki viulusi ' kertovan kaiken sen kauniin, mita suureen nuottivalikoimaasi kätkeytyy. Jottas tiedät hakea viulusi pyyta-rnättä, jos joskus sinne kulmalle ilmestyn; Vielä tädille ja sedälle syksyinen, tervehdys täältäi idästä. SIRPA-SERKKU.

Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 30, 1943

Object Description

Description

Tags

Comments

Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen...

Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen...