Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 23, 1947

              1W7
onpaimikko ja
muoti
Imikko on tämän hetken
^ampausmuodin alalla Sen
irjoaa naiselliselle mielikuvi
rajattomat mahdollisuudet
letaista yksinkertaisesti päaj
silta voi rakentaa valtavan
pään päälle., otsalle tai nis-nka
kunkin maku ja yksilöl-atli.
On kuitenkin melko
ta hankkia itselleen sopi-i
palmikkoa tai valkkia
Sten väreissä on lukematto-'
vivahteita. Amerikalaisten
^ys on jälleen ratkaissut
pulman vaivattomasti,
n taikasana, . jonka a-laan
loihtia irtolettejä jos
isiä platinanvaaleasta piki-ikä
ole unohdettu harmaa-
'lonlettiä. koska vanhem-iset
ovat ihastuneet irto-in
mukaan nylontukka ei
:aan oikeista hiuksista. Se
rkaa ja letittää uudelleen
ta kertaa tahansa eikä se
ään niin nopeasti kuin oi-ksista
tehty palmikko,
siis tarvitse pelätä kalju-siliä
tulevaisuudessa ha-ylonperuukki
kestäväm-
/tännöllisemmäksi kuin o-
*eruukkia vaihtamalla voi
päivä koreilla uudella
a ja uudella hiusten vä-
, jolloin tulee yksinker-
Itaa tukkansa puvun vä-tävastoin
nyt 'asianlaita
3in, ^nimittäm hiin, etta
vellettava tukan väriin,
sellaisiin värin söihtuiliin
1947
. j L i ( r i>piM> r . i i , - |
9'!
mm
AX ensimmäinen romaa-ptiläisen
E-na-nan teke-
)tta sitten.
vat kovin epämääräisiä
johtuen heikontuneesta
a paljosta myrkyllisten
uttimisesta, tunsin jon-ajan
hyvin heikkoa ^
vasemmassa jalassani,
n vielä vaikuttaa itsee-
, että jos se sittenkin
0. Jäin odottamaan.
)Ien tunnin kuluttua se
jo niin voimakkaana,
!a enää epäilystä. Her-palannut.
oin kuvata sitä. ilon ja
1. mikä täytti olemuk-ivt
varma toivo, että
tus kävellä, rainoin
1. Tahnoin iin-'ittaa
. Olisin tahtonut 5en
elleni. olisin halunnut
kajkille:
aamuna lääkäri tuli
än sanoi kuulleer^^
halusi näh.lä jalkani,
taa var[iaitani. K'je-
: en v.^i. Ja tun-ahdot.)
nta. niin nr.s'
olisin tehnyt hyvän
nkin. Mutta silloin
a en koskaan unho:-
kaikki tahdonvoi-pisteeseen
ja silloin
Xl liikkumattomani
ckuivat ensi kerran.
i lääketaito. aika ja
le tekijät jotka vo-kseen.
Olin
uUatuolissa.
KAARLO'
imnnsMmnanBinnMinttinniiini
uHiiHHimnummiiiiiiipaiuimiiuii. KU Rl
^,i,„,,„u„„nH:;nMn'iHiininiim«iniwiminunuunrim
Tsaarinajan venaläjsesiä elokuvas­ta
tiedetään varsin vähän, aikakausi
on vaipunut uöhduksen yohon^^^
xcrran tiedetään kuitenkin;: e^tä se
kehnosta aikepitrtstää.n : hitöUmatta
tehiilliscsti oli huoliteltua työtä. Suu­rin
tähti Ivan Mosjukin oli pitkät
ajat länsimaisen mykän filmin ihail­tuja
sankareita. ' , ';
Mutta kun uude f tekijät: Lokakuun
liallankumouksen jälkeen -tuli^^
studioihin, ei niuinäisestä loistosta
ollut paljoakaan jäljellä. Näyttelijät'
olivat hävinneet, teknillinen koneisto
ruureksi osaksi tuhoutunut, ei ollut
edes raakaiilmiä,-että olisi päästy tuo
tannon alkuun. Oli vain varihoja uu­tiskatsauksia
ja taidefilmejä. Ja uusi
elokuvateollisuus oli kuitenkin luo­tava.
Mitä oli tehtävä?
Ainoa keino oli luoda vanhasta uut­ta.
Tehtävä uskottiin nuoren maa­larin
Lev Kulesovin hoidettavaksi.
— Hän on nykyisin huomattava elo­kuvateoreetikko
ja ohjaaja; .Hänen
varsin yksinkertainen:: menetelmänsä
oli seuraava. Oli leikattava "vanhoja
filmejä, ryhmitettäx^ä kohtaukset uu-ikUeen
ja cnnettavtL kmjUle iiten «u-.
$i tarkoitus-ja uusisisälip.''
' EmirnniäisekHKv^sbVfrjqfii
kin—rjälkimmtUr^:^s^he^c^aqn •
•hat)£n apul^ef$sä'^^iefk^
fä J[I^ijukinist{i^iaeitt^ .
ja Järjestivät, jt$'^:m »-
; maisessa kuvfusa^tMjKJuf^ •.
jabolTnaimessaJ^krD^^
.' fUmi'.• esifeit^^ s€'^J^tr^ei^^Asyz. •
. v9TLvaikiUHkspm^^^^
si.enempiän^ibt^
:- tisk^lyäjmmjirtm^^^ j'
dettm IkmUofita^tf;^^^^ Aa».',
tynsi (ur^%ssa;m(^^
kia, vai Uoista J^ym^£^^^^
, lessaan leikkeväff^hstai ' * !
• Siten luotiin:mont^ge,.lff^
ja ykdistä^nisiekniikka/. jtfka erHai- ••
shte mwtoMeen<pian:iult:venäiäisel'
le filmille .tunnusomaiseksi ja^ joka
kamerakuimana ja lähikuvan ahella
yleensäkin on muodostunut erääksi
kaikkein filmiUisimmäksi^ Hmaisu-muodoksi.
Venäläiset eivät ole kui­tenkaan
montagea keksineet — sen
ioi amerikkalainen Griffith — mut­ta
he osoittivat ennen muita sen ra­jattomat
käyttömahdollisuudet.
• MoniageUa,. leikkelemis- ja yhdis-tärtHstckniikalla,
tarkoitetaan sellais­ten
kuvien liittämistä peräkkäin, joil-
^3 ei ole mitään suoranaista teke-
^•istä toistensa kanssa, ynutta jof
^a oikealla tavalla yhteen asetel-t^-
iina sulGutu:i^at katsojan mielikuvi-t'^
ksessa yhdeksi kokonaismdeksi;
r-^e^ saattavat olla keskenään miten
erilaisia tuhonsa, riittää, kun niillä
on yhteinen tunnepohja. "Näyttelijä,
''^^lokuvattu ihminen^ on vain raaka-
Qinetta\ sanoo Pudovkin. Ja hän
kertoo, miten hän "Pietarin viimei-
^'"ä päivissä" kuvasi suurta ja mah-
^'^'"^a teollisuusherraa, hallitsija
tyyppiä. Pclkkänäyttelijän valoku-
^<i(imincn ci tehnyt riittävän tehokas­ta
vaikutusta. Suuruuden tunnelma
i\' ^(tavuttamatta. Kohtausta oli vah-
^''^tettava. .Ja tämä aikaansaatiin
monta sen avulla. Pudovkin Uitti yh-tce
Sui
tnmmmumimmraimiimniuuimiuiimuiumaimmitrannmm^^ KfucmntMuntimmtin
^ kuvan. Nämä kuvat vaihtelivat ryt-millisesti
peräkkäin, ja haettu mieli­kuva
suuren teollisuusmiehen mah­tavuudesta
syntyi.
Montagen avulla ruvettiin luomaan
filmejä, jotka olivat aivan riippiimat-tomia
näyttelijöistä. Dziga Vertov
ja hänen tienraivaajaryhmänsä "Ki'
nosilmä" kehittivät montagea edel-.
leen. Vertov tahtoi poistaa teatterin
elokuvasta kokonaan. Filmin ei pi­tänyt
kertoa tarinoita eikä käyttää
ammattinäyttelijöitä. Sen sijaan ka-
^meran olisi tartuttava kiitävän het­keen
kuvattava jokapäiväistä elämää
ja työtä ja annettava palttua kaiken­laisille
romanttisille seikkailuille. Va­litettavasti
Vertov oli enemmän te­oreetikko
kuin taiteilija. Yleisön oli
vaikeata tajuta hänen monimutkai­sia
luomuksiaan. Mutta hän opetti
maailmalle, mitä merkitsee läheinen
ja asiallinen todellisuuskuvaus. Hän
opetti, että elokuvassa eivät ole mie­lenkiintoisia
4iinoastaan näyttelijäin,
vaan kaikki UmpfckUät ja persoonalli­set
kasvot. Eäh opetti, miten kiehto­va
saattaa olla jokin4soneenosa,'tyo5-•
sä kuluneet kädet, taivasta vasten
kuvastuva rukOntähkä; airoista' tip-:
puvia vesipisara. Man osoitti sellais-.
tertpikkuseikkäin-ktMnettden;'joiden:
" bhi-täkämasti-otiväUripitiimqttövti-''^
närhdjettu. •
' N '.
koAoi "montägeh-. pn^nenvoitolitttd-'^
Icuftett'iilokma 'monessa- niuttssakii%
tapauksessa Itehpyt putäteesta • hy:
veen/ ^itn ei ollut. elokuvästudimtä,'
' siittiiiin kdmertr utkhilinädti^Kum
ei oUut fUmitähtiä; turvauduttiin.
^katisäntyyppeHtin, ja. nämä; antoivat -
venäläiselle^fitrniHe mirp alkuperäisen-iodellisimäefi
leiman- että eurooppä'
idinen yleisö hämihästyi. Yhtäkkiä'
nähtiin aivan uusi maailma, joka oli
nHn voimakas, välitön, luonnollinen
ja taiteellisesti aito, että länsieuroop­palainen
filmi vaikutti sen rinnalla'
kalpealta ja kesyltä.
Äänielokuvan läpimurron jälkeen
rteuvostoliittolainenkin filmi on alka­nut
entistä enemmän turvautua näyt-
Kirj. Hans Kutter
• • •
telijävoimiin; silti elävät, raikkaat,
ilmeikkäät ihmiskasvot ovat juuri
neuvostoliittolaiselle ^filmille luon­teenomaisia.
Sen sijaan Euroopassa
ja varsinkin .Amerikassa työskennel­lään
enemmän tekniikan varassa ja
valon ja varjojen taitavah käytön
avulla tehdään kasvoista niin ilmeet­tömän
kauniita kuin mahdollista. Tä­mä
niin sanottu tähtivalokuvaus kum­mittelee
filmissä yhä edelleen, tosin
entistä enemmän revyy- ja ajanvie­te
filmeihin tungettuna. Vakavammis­sa
elokuvissa yleisö vaatii raikkaam­pia-
tyyppejä. Asia on niin itsestään
selvä, että ennne tule ajatelleksikaan
että tämän kehityksen pani alulle
venäläinen filmi parikymmentä vuot-
#
ta sitten.
Nykyisin voi jo kyllä puhua neu­vostoliittolaisistakin
elokuvatähdistä.
Ja heitä kuvataan tietysti toisenlais'
ta tekniikkaa käyttäen kuin aikai­semmin
massojen keskuudesta Töy-dettyjänimeitönua
kasvoja. Mutta
yhä edelleenkin venäläinen fflmivalo-
. kuvaaja asettaa luonnetta esittävän-kuvan
kauneuden.edelle.
• Edellä on suhteellisen laajasti- se­lostettu
venäläinen-filmiir uiisid tek­nillisiä
suuntia. Se (m^tapahtunut sen
vuoksi,' että-koko muu-^ maailma- on
tässä, kohden, eitetmmän^^tar vähem­män
imoi^iimsestt sadttut neuvo
' littoldiseltä filmUtä^ vöimakkdiia vai'.
kutieiiä,
Muttar venäläiset- itse [ eivät kiin-\
nittäneet näihin-ieknillisiin-vöit^^
erikoisempeta huorraota. He-pitivät-niitä
epäolennaisina seikkoina.- Pää'-
asia oli idea,'^ajatus, propaganda.
Noin V. 1927, kun äänielokuvia
oli alkanut- päästä pirmaUe, oU
rooppalainen f Hm f saavuttanut erin­omaisen
vapautuneen" ja oivallisen
tekniikan. Mutta se oli joutunut um­pikujaan.
Aiheilla ei ollut rnitääntar-koltusta,
elokuva liikkui pärvänkysy
mysten ulkopuolella ja toimi etu­päässä
huvina ja ajanvietteenä. Neu­vostoliiton
elokuvia tuli kuin puh­distava
tuulenpyörre.
"ayttcUjän kuvan .-ja Pietari
ratsastajapatsasta esittävän
I -3»
t
Eräs Zulutyttö soittaa radioon omalaatuisella soittokoneella
kuninkaallisen perheen matkan aikana etelä-Afrikassa. y
Meikäläisissä elokuvissa ympäris^.
tö on usein valittu maalauksellisten
mdhdollisuuksiertsa mukaan, itse
toiminta on siitä irrallaan. Neuvosto­liitonkin-
f^mi kiinnittää suurta huo­miota
ympäristökuvaukseen, mutta
ympäristö liittyy eliinellisesti toimin­taan
ja filmin ajatukseen. Vastakoh­tana
mttulle maailmalle Neuvostolii­ton
johtavia filmimiehiä eivät kiin­nostaneet
kassakappaleet, vaan en­nen
kaikkea filmillisten kuvien il­maisema
elämänsisältö.
Parhaiten on neuvostoliittolainen
filmi onnistunut tehdessään ajatus­tensa
puolesta epäsuoraa propagan­daa.
Silloin toiminta latautuu suun­nattoman
»tehokkaalla älyllisellä rä-jähdysvoimalla.
Eisensteinin filmeis­sä
"Lokakuu'* 'ja "Taistelulaiva Po-temkin"
tai Pudovkinin "Pietarin vii­meisissä
päivissä" propaganda ei pis­tä
erikoisesti silmään, ei ainakaan
niissä kopioissa, joita on esitetty Neu­vostoliiton
ulkopuolella. Ne kertovat
tsaarinajan elämästä niin viiltävällä
satiirilla ja kuvaavat vallankumouk­sen
välttämättömyyttä niin lupnnol-lisella
päätöksellä, että katsoja tem-
. pautuuväkisirtki» mukaan.
Yksi esimerkki tästä tyylistä riit­täköön,
Eisensteinin "Pminja''. fU-mi
kuvaa maalaiskylää^ Kaikki: on
köyhää, rappeutunutta-ja rempalUian,-;.
Talonpajat itseyetävät quraay teuras- •
tavat ruudksi karjaansa^ jq kevösi-' ,
aan.~
Mutta' vieressärosuu^suurtqlonpop-'
kq„ jollq..pn konteatjhevoset-jq. Mha-,
vat^ lehpwt^ -Kuhkiliq rqsvainen' \:
kaula, ^ hänen pqimonsq niska-qr^ :
muiUQ: Vaikka he oikeastaan erviit.
ole tehneet mitään pa/Mq,rhe/vmkut'^ -
tavat alusta alkaen epämieUyttävU'• ^
, Kylään tulee: komnmnistktgitaat-. .
tori. Hän alkaa pukua.uusistq mqan-y -
vUjelystqvoistaja saa josakseensekä-rikkaiden
että köyhien pilkkaa.-Ku-kaaft
ei usko häntä — lukuunotta­matta
muuatta pientä naista, .köy^
hinta köyhän kylän köyhien joukossa.
Tulokas hankkii naiselle separaat­torin.
Uhkaavat; epäluuloiset talon­pojat
tungeksivat ympärillä. Sepa­raattoriin
kaadetaan maitoa. Käsi
tarttui kampiin ja alkaa kiertää.
Mutta torvista ei tipu mitään. Talon­pojat
hymyilevät pilkallisesti. Eivät­kö
he sitä ennustaneetkin/ Nainen on
epätoivoissaan. K-Äkkiä
ilmestyy toiseen torveen pie­ni
valkoinen pisara. Ja kohta myös
toiseen. Kerma ja kuorittu maito
syöksyvät esille. Talonpojat puhkea­vat
riemuhuutoihin. Tanssitaan ja
melutaan. Vanha vaimo tunkeutuu se­paraattorin
luo, niin lähelle, että ker­ma
valuu pitkin kasvoja. Hän seisoo
siinä ja hymyilee koko naamallaan. •
Ja nyt Eisenstein murtaa realisti­sen
kertomatyylin kehykset. Hän ot­taa
montagen käytäntöön kuvatak­seen
korven asukkaiden tunteita ih­meen
tapahtuessa. Kerma- ja maito-suihkut
kasvavat putouksiksi, jätti-äismäisiksi,
pilviin ulottuviksi suih­kukaivoiksi
kuohuviksi koskiksi.
Jos kysytään, mihin filmi pyrkii
niin siihen .vöi vastata: tekemään.
propagandaa nykyaikaisten viljelys­tapojen
puolesta.
Elokuvia on luonnollisesti monta