1940-08-31-10 |
Previous | 10 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lii-
^4*
?U3
" V I
^1
(¥1
0^
A' i
\3 > '
\
nulta ja maailmalta tuntemattomana.
Kun sanoit, että olemme oudot toisillemme,
tarkoitit sitä, että sinä kyllä
tunnet minut mutta minä en simm rakkauttasi
minuun. Mutta minim rakkauteni
sinuim on myös sinulle tunte-^ Petleheemin mäjeksi?
maton maailma ufarauksineen,. kärsi-myksineen,
välttamättömme, raskaine
vaiheineen. Kun viittasin siihen,-
leimasit puheeni faalvdcsinnaksi japO-kaksi.
-Se loukkasi p^dcologin tiiriia-maisuuttasi,
ja siksi se-tey. -^Mies-»
tctt turhamaisuus od suurempi kuia . , w * M iv
-"'^-^ ^- vävypoika-ja yks palstatjl^llmeai,
kiLnpikin hepallansa poukotäloi, k
Oottako kuullu jotta Kauhajoelleen
sellaanenki paikka jota sanotahan
Ja sillä mäjellä tditihin sellaanen
hevooskauppa, n'ottei s'oo viäläkään
valmis, vaikka siin'on pllu akaiJön
päällänsä suupdiä soittamas^
. Kim oli sen suutarivainaan huutokauppa,
niin sinne tuli.yhren akan
naisten, -rtj^ - ;
- Jos:siis petin siout;^ uskottomuus-sana
t>n liioitdtu, — ei se ollut iloa^
ei nautintoar a^"*wfitaffn persoonaHi-sen
vapauden ja vkoskemattomuuden
tarvetta. Se kuulostaa efäloogilliseK
ta paradoksilta. ' Niillähän sinäkior
loistat! —*JcKr rakastajani-olisi tuo-"
mari T.,-nii& olisi s d ^ varsiin: ym-^
märrettävissä. Sanon jos» en väitä
^tä; väitän 4ieö)^ti aivan painvästai&:
ta. Mutta jos niin oUsi; eikö se olisi-varovaisesta
viisaudestani. Häntä ei
kukaan epäile, hän ei ko^uuin ilmaise
salaisuutta, joka särkisi hänen: per-heozmensa.
Hän ei siis missään.tä-pauksessa
kavaltaisi minua, niinkuin
hän kavalsi sinut.- Tämä On vain
otaksuma. Näet, että, ihmisteni ^dut
ovat akia terra inco|ni^. V^tät yie^
lä minun, valehtelevan. &i usko olevani:
kettumaismpi .kuin ihmiset ..yii-i^
malkaan.' Tai sano-intnua-sitten-£Em-taptiksif
niinkuin'itseäsikin^^kuh.panet
paperille olemattomia asioita. Kaikki
me olenime romaaninkirjoittajiaT me
ihmiset —• ja romaanin a i h e i t a d ä - ;
män kirjaan.
Riittasi.";
SÄHKÖSANOMA ;
"Raivostuttava, ilkein ihminen,
minkä olen tavannut. Olen sinut kokonaan
unohtanut. Tai jos muistelen,
vihaan. Jos tavataan, tapellaan.
Kauko."
•'Kultainen, tuhma poikal
Kuinka iloiseksi tulin sähkösanoman
saatuani. Et siis olekaan välinpitämätön.
Rakastat minua vielä,
kun jaksat etäisyydestä ja virallisista
tatilallisen akkoonensa veisaamahan.
Menivät vanhan salaviansa työ,
päästivät aisoosta ja panivat vähä no-piaa
oman reen etehen. Sen huonon
hevoosen Ij^ikäsivät palstatilallisai
löhnasta syömähän —-ja ajaa ka-ruuttivat
kotia n'otta porkoolit soit-tuu.
' ••
Kun kirkonmeno oK lopptmu' ja
viimeenenvärsy veisattu', tuM pälsta-til^
Qinen aakkohensä vakavis ajätuk^:
sis kirkosta pihalle—^ ja näkii- Näki,
n'otta sen oma iMvöonÖL sycH^ kfaus-kuttelL
irrallansa hdiiiä.: loImasta.V
. Kiiliqmiehfötä tuK
' :w^eih ^ Ja-se - lasketteli suustansa".
iseliaä^ -sanoja, jökk*oli< toisille kirk* ^
ko-ihmisillen kauhistus;- " .
. Meinas vierä aisoosta: vetämällä
lohnan kotia ja jättää s^<hevoosen:4
siihem 'Mutta heyooiieö^tuE peräs,-
Eikä aiittänu muu,^ kun-akkakin
tahtoo rekdien istua^kun panna-asee- >
hin ja ajaa kotia^ vaikka-kyllä s'oli ^
katkeraa. - --
JAAKKOO.
• ainakm: isäntämidliet.' Ja rennöUa
. päällä olivsJckin. -
' __L Viis penxiiä: tykö! ^ kiljaasi se
; vävypbika summanmntika& kun piha--
han^ajoo ja kuuli vasaramidiar i>uu-tavan
jotta
— Tulooko lisää? Ensimmäänen,
toinen ja -e- tulooko Usää?
Siiloon tuli se paJstetilallinfrikin
jiisthm siliä :viriällä salviallansa ^ pi^
haUe ja hiukkas n*Qtta
\ —Ja viis penniä vielä!.
^Samas^^kans.paukJahti ja isännät
nakattihih aika knippu tevaraa: Sim'-
öli vanha häkylä, kerinldiret, juusto- . ' ' ' " " •-' " ^ ^ -
läuraij puöliska, kaks kakulakiBppiä,
lukkflukku, klihran rauta,, vintilän " ^QUA PESTIIjATAS^kemiaDi-vara
ja roukkonavari. Ja kun isän- sesti puhdistettu Vesi- v Se valmisteta
tuumas jöttä
— Siinä «*tä nyt tulftintöskää!
••• Niin vasaranmeshuiK)asvvielä vanhan
kiK>aian karvakengänkin-tulo-,
hon-sairähan läjähän ja huuti jotta
— — Joko inisaa, vai - nakkaanko li-
. sää? -
Mutta;isäntä tuumas n*otta
—On. siinä kilua jos on k^uakin
yhyrcn nuehen osalle! Myykää jo
muillekkin.
Sitte sk rupes kattohön sen yrkv^r
poijan hevoosen päälle ja sanoo jotta
— Ompas tuolla hevoosella. häjy
rusto takajalaas..
Se on selevää, jotta vävypoika suuttuu
kun tupakki, sulkaasi konia suit-tenperillä
lautaasillen ja kiljaasi jotta
— Katto mies mihnä sulia rustoja
on!
Kirjailija on —m:
ristiretkdäineny joka
passinaan etsii pyhää
ffänen manttelinsa
tistd murhata". B
onsttmt^*totuuSf'. Bc
sa ovat;rtikkauden ku
ratsunsa. UUttr hänen a
mieiikuvituksema.' Ja
sulka-^^fnutte^-paras
nomattal- -
ai^^in^r-^Byvisia ihr
-sääiittSva, järvistä' i
linen-hiUut^ Bantun
naasuojusverkcn' sii*
iaa-iheikastensaf katuii
sa jii:=^ratsxtstaakiirt
' Ban^ei-iolevoaraUini
taisteUi •
-BametsU^ ja etsH, k
käd^sAtsoirta^^ roi
m^niae^r johan hän A
jdalUatsOi ashoHt, pyhc
vuttamatonta^.-
• Bäneisu^-Ikaankm
tansa tärkeääkin oUsil
kuDon- Quijote rparkal
MARL
taan siten, että toisessa astiassa:
ryksi muutettu, vesi jphdetaän^toiseen
astiaan, jossa se jääyhtyes^än. muodostuu
taas vedeksi / -
Kun aikans'oli haukuttu toistensa
muodoista huolimatta pitää kohtauk- bevoosija, kattottu suuhun ja nos-sia,
joita emme koskaan ole yhdes-säollessamme
pitäneet. Se juuri kai
on puuttunut meiltä ja siksi olemme
jääneet tuntemattomuuden kyrtnyk-selle,
jonka yli nyt on liian myöhäistä
astua. 'Niin outoja olemme
toisillemme, että jos nyt.. .*
Riittasi,"
LENTOPOSTITSE
-Rakas.
Ei ole liian myöhästä. Olen ollut
höhnö. Ei ole vielä koskaan näh-tettu
häntää, niin huipattihin huppia
ja kundikin lähti uurella konilla kotiansa..
Ja tykkäsi\^Lkkin molemmat
jotta saivat jutkahuttaa toistansa.
Mutta vävypoijan kotona nousi to-tine
tomina. Siinä puhallettihin oi-keen
kaharella harpulla falssit ja mi-nuveetat
sdcaasinsa. Ja siinä vanhas
harpus oli .paljo koveet äänL
Mutta sitte sekin l o i ^ i kun puu-koOT
pääh^. Akat ^taasivat hifi:ut
korvillensa, tryykööttivät pihalle,
kääntöövät hevoosen ja laskettivat
ty nopeampaa lentoa kuin miHä nyt Häntäpitkällä vaihtamahan takaasi.
läksyn erään tuiki tuntonattoman
naisen syliin. Hän oh liian älykäs, ja
Kian paha ja suurempi romaaniiikir-joittaja
kuin minä. Mutta nunä
rakastan häntä kaiken., .Ammat-tikimta
nöyrtyy amatöörin edessä.
I^en rikkiviisautensa kanssa joudun
vidä moneen pulaan; Hän valeh-tdee
ja ärsyttdee, mutta uskon enem-
Mutta akat eivät tiennehet sitä,
mitä huonoonkin hevoosmies tietää,
jottei nähkääs passaa hevooskaupas
voittanehen oUa kok>mehen vooro-kautehen
kotonansa. Sitte kyllä jo
pitää kauppa. Tämä palstatilallinen
oli lakia kunnioottavahevooskoijari ja
pysyy kans 3 vuorokautta katees,
niinkun laki määrää, jottd hevoos^
män hänen suloisia huuliaan kuin pa- kauppaa saara rikotuksi
hoja sanojaan enemmän hänen kaunii- Mutta akat ovat kans kavalia, niintä,
syviä silmiään kuin hänen oikukas- kus tierättä. Niin oli sen vävypoi-ta
siduaan. Olen myyty mies. Maail- Jankin huonehenhallitus. Mitäs teki-ma
on tyhjä ilman häntä — tuota vie- vät ?
PUMPUtlRUUTIN keksi Scbön.:
bein V. 1364. • ;
- • —-——-oOo • •
ELOKUVAKONEEN kiksiv Edison
V. 1890. Ääsielokuva. keksittiin
V. 1922.
. — ^ — - ö O o ' • ' - > ...i
TOOMARDf ETEEN
tuotiin äskettäin eräässä pienessä.kau-/
pungissa mies, Jota hänen vaimonsa
syytti väkivaltaisuudesta. Pidätetyn ja
tuomarin välillä, syntyi seuraava keskustelu:
— Teidän vaimonne väittää, että hän
pelkää teitä.
— Tuota... tuota, herra tuomari...'
minä...
— En minä kysy tätä tuomarina, vaan
ihmisenä, kuin aviomies aviomieheltä.
— Niin:.. tuota... minä...
— Kertokaa vaan.
Keskustelun loppuosa tapabtiii kuiskaamalla.
OOo r——
E IMITXXN IHMETT&
Kahden talon omistaja Kurttuinen,
tunnusti ruma mies. Joka ^kuitenkin pitää
itseään aivan Apollona, oli kävelyllä
ystäv&isä. Kettusen kanssa ja vas-.
taan tuli sievä, n^tbinen. -
Karttunen itytön mentyä)i; «Näitkö,:
miten hän hymyin miäuDe?"
Kettunen: !!Ihmöcö5>tuo:. ktto.minä
näin sinut ensi kerran, pää^ minulta
oikein hrärönauru.'* ' ' '
'—•——-^7^000.; -
VIKA a S t V E Nl
Ruokailija: "Tillnäeir.vcdi-syödä tätä
soppaa.**
Tarjoilija: "Minä kiitsim isinnän.'?'
Ruokailija fisänttäh tultua): "S(^paä-,
— mutta minä en voi ^ödä> /
Isäntä: Olen pahoillani.. Mtoä kut-sun
pääk<*in."
Pääkokki: "Mikä "siinä sc^assa^ cm
vikana?"
Ruokailija: "Ei Jnlicään; mutta lai- -
nulla ei o!e lusikkaa."
Timantte;
d oleliq^tiyPphjois-A
ieredta-ronualtakuin '.
lahdtä'Arkansasin valt
raxdckasateenc< Jälkeen \
W. HuddietMii feävdle
' sttia-rankkasateen.-hmi
niodlaan,:.huomasi sinis
savessa kiätavänkivenii
otti kiven ja Anei kaupt
tunlijaile, joka totesi se
jonka-paino oK 2^ kara
sa tuokiossa, muodostui
Timanttg^fatiö, joka osti
ko farmin $36,000 hinr
muutti rikkaana- miehenä
jossa häneltä, kuittikin p
tiin rikkaus niin tyyte
nykyään, 82-vuotiaana \
lee viiden dollarin kuuka)
huusdäkkedlä. Yhtiö ry
tamaan timantteja ja niit
noin kymmenentuhatta
joiden arvo d kuitenkaa;
kuin $150,000, joten hon
mattomana lopetettiin. Ä
detty yhtiön, kokous on pi
kaa työt uuddleen ja etsiä
pia timanttilähteitä syvem
tä sidtä esiin tulee, kuullan
koin.
-oOo-rasta
naista. — Mutta aion pian oppia
tuntemaan hänet perin juurin, —
tiio himo poltaa minua kuin tuli —
Lähtivät ensi pyhänä sillä vaihto-kopukalla
kirkkohon. Sitoovat hupan
renkahasehen kiinni ja menivät peaion
omistaa hänet itsdleni ikiajoiksi, räpenkille istumahan. Se palstatilal-joka
hetkeksi, mutta koskaan en tule linen oli kans akkoonensa tullut kiit-töhön
hyvästä hevooskaupasta
veisas harfahasti.
PUOLUSTUS
Etsivä: "Kuinka tddn. rikkaan talon
isäntä, olette ryhtynyt sellaisen laittomuuteen
kuin viinan keittämiseen?"
Isäntä: "Minä noudatan lääkärin
määräystä."
Etsivä: "Se ei voi olla totta."
Isäntä: "On kyllä. Hän sanoi, että
kaiken, mitä minä nautin, pitäisi oDa
keitettyä."
— OOo
o n i ^ „ ... '-'Suurrikkaat ovat "lämpimiS* hai"
JiU^nhvahUvakkm^senvavypoi- lituksen kannattajia niin^kauan kun
jan akat.pihaUen ja- jättivät pal^.ne voh^. sitä k^mtraUaiä^ .
Kansainvälisen kuuluisuu
vuttanut Leon Trotski, kansainvälisen** perustaja v hänen ystävänsä Frank Jack
dysvaltalairienf joka on esiintynyt canadplaisena) kuolettavasti hänen asunnossc
ico Cityssä. Murhaaja, jota
vartijat pieksivät hyökkäyk
keenyOn poliisin valvonnan
^ .samassa-. sairaalassa- missä
kuoli..
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 31, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-08-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400831 |
Description
| Title | 1940-08-31-10 |
| OCR text |
lii-
^4*
?U3
" V I
^1
(¥1
0^
A' i
\3 > '
\
nulta ja maailmalta tuntemattomana.
Kun sanoit, että olemme oudot toisillemme,
tarkoitit sitä, että sinä kyllä
tunnet minut mutta minä en simm rakkauttasi
minuun. Mutta minim rakkauteni
sinuim on myös sinulle tunte-^ Petleheemin mäjeksi?
maton maailma ufarauksineen,. kärsi-myksineen,
välttamättömme, raskaine
vaiheineen. Kun viittasin siihen,-
leimasit puheeni faalvdcsinnaksi japO-kaksi.
-Se loukkasi p^dcologin tiiriia-maisuuttasi,
ja siksi se-tey. -^Mies-»
tctt turhamaisuus od suurempi kuia . , w * M iv
-"'^-^ ^- vävypoika-ja yks palstatjl^llmeai,
kiLnpikin hepallansa poukotäloi, k
Oottako kuullu jotta Kauhajoelleen
sellaanenki paikka jota sanotahan
Ja sillä mäjellä tditihin sellaanen
hevooskauppa, n'ottei s'oo viäläkään
valmis, vaikka siin'on pllu akaiJön
päällänsä suupdiä soittamas^
. Kim oli sen suutarivainaan huutokauppa,
niin sinne tuli.yhren akan
naisten, -rtj^ - ;
- Jos:siis petin siout;^ uskottomuus-sana
t>n liioitdtu, — ei se ollut iloa^
ei nautintoar a^"*wfitaffn persoonaHi-sen
vapauden ja vkoskemattomuuden
tarvetta. Se kuulostaa efäloogilliseK
ta paradoksilta. ' Niillähän sinäkior
loistat! —*JcKr rakastajani-olisi tuo-"
mari T.,-nii& olisi s d ^ varsiin: ym-^
märrettävissä. Sanon jos» en väitä
^tä; väitän 4ieö)^ti aivan painvästai&:
ta. Mutta jos niin oUsi; eikö se olisi-varovaisesta
viisaudestani. Häntä ei
kukaan epäile, hän ei ko^uuin ilmaise
salaisuutta, joka särkisi hänen: per-heozmensa.
Hän ei siis missään.tä-pauksessa
kavaltaisi minua, niinkuin
hän kavalsi sinut.- Tämä On vain
otaksuma. Näet, että, ihmisteni ^dut
ovat akia terra inco|ni^. V^tät yie^
lä minun, valehtelevan. &i usko olevani:
kettumaismpi .kuin ihmiset ..yii-i^
malkaan.' Tai sano-intnua-sitten-£Em-taptiksif
niinkuin'itseäsikin^^kuh.panet
paperille olemattomia asioita. Kaikki
me olenime romaaninkirjoittajiaT me
ihmiset —• ja romaanin a i h e i t a d ä - ;
män kirjaan.
Riittasi.";
SÄHKÖSANOMA ;
"Raivostuttava, ilkein ihminen,
minkä olen tavannut. Olen sinut kokonaan
unohtanut. Tai jos muistelen,
vihaan. Jos tavataan, tapellaan.
Kauko."
•'Kultainen, tuhma poikal
Kuinka iloiseksi tulin sähkösanoman
saatuani. Et siis olekaan välinpitämätön.
Rakastat minua vielä,
kun jaksat etäisyydestä ja virallisista
tatilallisen akkoonensa veisaamahan.
Menivät vanhan salaviansa työ,
päästivät aisoosta ja panivat vähä no-piaa
oman reen etehen. Sen huonon
hevoosen Ij^ikäsivät palstatilallisai
löhnasta syömähän —-ja ajaa ka-ruuttivat
kotia n'otta porkoolit soit-tuu.
' ••
Kun kirkonmeno oK lopptmu' ja
viimeenenvärsy veisattu', tuM pälsta-til^
Qinen aakkohensä vakavis ajätuk^:
sis kirkosta pihalle—^ ja näkii- Näki,
n'otta sen oma iMvöonÖL sycH^ kfaus-kuttelL
irrallansa hdiiiä.: loImasta.V
. Kiiliqmiehfötä tuK
' :w^eih ^ Ja-se - lasketteli suustansa".
iseliaä^ -sanoja, jökk*oli< toisille kirk* ^
ko-ihmisillen kauhistus;- " .
. Meinas vierä aisoosta: vetämällä
lohnan kotia ja jättää s^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-08-31-10
