1938-05-21-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 21 PÄIVÄNÄ 1938
Sensmtri
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as seoond class matter.
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
TilaushUmat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3,00
1.65
Irtonumerot 5 senttiä
iiiekkj ilmestyy jokaisen -"likon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.,.-
Asiamiehill e myönnetään 20 prosentin
palkkio.
pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Toimittaja: J. Saari.
Toimitusneuvosto: J. Järvis, iSauha
Mäki, Hilja Aho; E. Suksi, Ester
Kaustinen., Aili Malm, Margit Laakso
ja Yrjö Saivo.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
P.O. Böx 69 Sadbnry, Qnt
Tähdellä 01 merkittyjä kirjoitukste'
laimettaessa oQ alkulähde ehdottomasti
mainittava.
TOIMITUKSEN miLTA
Tässä numerossa alotamme uuden
jatkokertomuksen ''Elämän koulussa",
josta olemnie jo aikaisemmin puhunut.
Kertomus kestää julkaista
useita kuukausia ja julkaisemme sitä
samalla tavalla kuin tähän astisi^kin
jatkokertomuksia, niviittäin sivun
kerrallaan.
Julkaisemme tässä ja parissa seuraavassa
numerossa erään kutnmal-lisen
jutun, nimittäin "Merimiehen
muistelmia". Merimiehethän, jos ketkään,
kertovat kaikenlaisia kummallisia
juttuja. Ei tämäkään juttu oikeastaan
ole niin kovin kummallinen,
onpahan vain tyypillinen merimies
juttu, jonka todenperäisyydestä
emme kuitenkaan uskolla mennä takuuseen,
siitä saa sen kirjoittaja itse
vastata. Mutta eipä sillä, eihän meitä
-r— josta olefumc kiitollisia — vaa-diiakaan
vastuuseen viinkään kaunokirjallisen
kertomuksen todenperäisyydestä.
Lieneekö "Eetu" itsekään
juttunsa todenperäisyydestä takuussa,
mene ja tiedä.
Pian vaihtuu lehtemme toimiitaja-krn.
Allekirjoittaneen lähtiessä toimituksesta—
ja koko maasta — ttäee
LIEKIN uudeksi toimittajaksi kaikille
tämän maan suomalaisille tunnettu
mies,. .AKU PÄIVIÖ, Hänen kynänsä
tuotteisiin on tämän mantereen erikoisesti
vanhempi polvi ja nuorempikin,
tutustunut. Olemme varma, että
Päiviö kykenee rikastuttamaan
LIEKIN sisältöä paljon sen koketnuk-scnsa
perusteella, mikä hänellä kau-tiokirjallisuuden
ja runouden alalla,
sekä yleensä sanomalehtityössä on.
Haluamme vielä huomauttaa IIE-K
i N kirjoittajille, että kirjoituksia
saisi tulla enemmän kuin mitä viime
aikoina on tullut. Kesän merkit ovat
Jiavait f ovissa, nimittäin siinä, että kir-joitfajamme
iaiskiintirJat — ainakin
mikäli LiEKKUS kirjoittaminen on'
kysymyksessä. Siitä laiskiintumiscs-ta
voi pian seurata se "lorvikatari",
johon moni sairastui viitnc kesänä ja
vielä useampi oli vähillä sairastua,
mutta uriioolliscUa vastusiuksello sai
sen vältetyksi.
Toivotamme kaikille LiEKin hiki-joiUc
ja avttstajiUe aurinkoisia kevät-
Kirj. ULLA
O] npÄMÄN pielien ajan olen "va-rastanut"
itsellenij kirjoittaakseni
LIEKKIIN. Olen tehnyt
työni juosten, että joutuisin. Olen
ahminut aiheita kokopäivän, vaaninut
naapureitten askeleita, kuunnellut
junien kulkua ja poikaviikarien
tappelua ulkona. Vaikka naapurin
"kakarat" haukkuivat meidän lapsia,
en viisinyt mennä väliin, vaan ajattelin,
että sopikoot keskenään, enhän
minä ehdi joka paikkaan, täytyy joutua
kirjoittamaan.
Kevät on ihmeellmen, se tekee ihmisenkin;
ihmeelliseksi. Jotain ihmeellistä
pitäisi tehdä. Mieli ttilee
niin ke\'yeksi. Kaikki vanhat muistot
työntyvät loukoistaan esiin voimakkaina.
Luulin, että nythän niitä aiheita
olisi oikein "Porvoon mitalla", kun-'
han tulisi vain aikaa panna niitä päpe-^
rille. Mutta annas olla, kun otin paperia
ja kynän, niin älä luulekaan,
että oikeastaan mitään synt5risK Aiheita
oli kyllä, nmtta niitä t>li liikaa,
ne sotkeutuivat toisiinsa.
"En ole vireissä" — niiri olen joskus
lukenut suurten, kutfluisainkir-jailijainkin
sano\^n. Minä en (ikävä
kyllä) ole suuri enkä kuuluisa, enkä
koskaan sellaiseksi tulekaan.
''Mutta miksi sitten kirjoitat ja
turhia löpiset, kun et kerran osaa?
Istu ja mieti ja kirjoita sitten vasta,
kun osaat", kuulen lukijan murahtavan.
Mutta odottäkaahan, kun kerron.
Jos minä tämän kirjoitukselle
"varastetun" ajan istun ja mietin ja
sitten menen työhön, niin koska minä
sitten kirjoitan? Minun täytyy nyt
kirjoittaa.
Minä olen nähkääs pienuudestani
huolimatta kauhean sinnikäs, itsepäinen,
kuin paholainen. Minä en tunnusta
olleeni koskaan väärässä. Minä
elän aina niin mallikelpoisesti.
Minä omistan kodin (luulen niin
ainakin), aviopuolison, kaksi lasta ja
pienen, mustan, uskollisen koiran.
Vaikka mitäpä minä meistä oikeastaan
osaan enää kirjoittaa. Olemme
löytäneet toisemme ja elämä kulkee
tasaista, yksitoikkoista latuaan —
lukuunottamatta niitä pieniä kahakoita
ja kon^melluksia aviopuolisoni
kanssa, joita samanlaisia tapahtuu
kenen perheessä h3rvänsä.
Mutta kirjoitan nyt kuitenkih^
vaikkapa vanhoista asioista. Siirryn
vaikka siihen aikaan kim vanhakhi
oli nuori'— nimittäin minä itse. Silloin
ei välitetty- ihopuuterista, huuli-maalista
eikä kestofciharoista tuon
taivaallista, koska oltiin nättejä ilman
niitäkin. Keväästä me väin
siiloin välitimme, auringosta ja luonnon
kauneudesta. ,
Totta puhuen vielä niiden lisaksr
minä välitin Jukasta. En tiedä, välit-tiyätkö
muut hänestä, enkä tiedä sitäkään,
välittikö hän rhintista. Mutta
muistan, kun pyörimme siellä joen
sillalla piirileikkiä illan kuhiksi kylän
nuorten kans.sa, Jukka piiristi kädestäni
niin lämpimästi, kun yhdessä lauloimme:
"Senhän arvaan, tiedän varmaan,
etten minä sua saa,
tyydyn onneen, elän yksin, .
aina muistan sinua ..
Näin sivumennen sanoen Jukalle
terveisiä! En minä siitä vihainen ole,
vaikka hän ensin " E l ä n yksin "-lupauksen
rikkoikin. Mehän olimme
silloin nuoria, emmekä muistaneet,
että elämä on sentään pitkä. Oli vain
hyvä, että löysit sen Eavasi ja minä
Meillä ori viimeaikoina ollut kä\r-nissä
sensuuri. Sitä virkaa on hoitanut
meidän tdkoministerimme.
Okmnie kirjoittanut kymmenkunta
juttua iätä nurkkaa^ varten, mutta
ulkoministeri on saanut' ne käsiinsä
ja lausunut arvostelunsa — paperiko^
riin, joka meillä merkitsee: tukcA,
Ja niin joutuivat ne kymmenhmfa-kiijoitustamme
tulen ruuaksi.
Nyt kuitenkin sanoimme sensuurin
. irti virastaan, emmekä enempää näv-tä
hänelle naita juttujamme, vaan
lähetämme m postiin sitä mukaa kuin
niitä kynästämme lähtee. Jos o/ifr?^.
me Iminftelliätsensuurin ääntä, -niin
pian olisi tämä' nurkka jäänyt' t\^h,
jaksi —-no ei^kmriyt sentään ihm
tykjäksi^ sillä onhan toimituksessa
kirjoituksia täyttämään tämänkin
nurkan. Mutta me olemme niin tot-tiiniti
näkemään putmerkkimme tässä
nurkassa^ että emme osaa ajatellakaan
tätä nurkkaa ilman'paumerkki-ämpte.
Joskus kuitenkin saa tyytymättömyys
meidät ajattelentaan ja huc-kaarnaan
sitä, että emme kykene kir-joitiäntäart'
mitään viisaampaa, kuin
vain aina näitä tyhjänpäiväisiä Icru-ja.
Emme osaa kirjoittaa yhtäkään
kertorn^t&tä^^^rny^
vaan aina-tuherräikTne^.t roskaa,
jonka oikea paikka olisi paperikorissa.
{Stop sentään, mitä lehtemme lukijat
silloin sanoisivat? r — Toimifia.)
Sellainen masennuksen puuska cli
meissä vallalla sensuurin meillä jyllätessä,
mutta lopidtakin tuli'pelastus.
Se pelastus ttdi Aunen terveisis-sä.
Niin, Aiine, kiitos terveisistäsi,
lähetit ne oikeaan aikaan/Terveiset
kohottivat meidät siitä masennuksen
suosta, missä rehkimme ja antoivat
uutta intoa. Sen tulos oli se, etfä
eroilimme sensuurin ja tartuinme
taas kynään. ..
Nyt emme koskaan kapinoi ja kalua
olla viisaampi kuin olemme, nm
tyytyväisenä juttelemme tässä nurkassa,
johon olemme jo kotiintunut.
Siksipä piirrämmekin taas omaan it-se^
mme ja naapureihimme täysin
tyytyväisenä puimerkkimme alle:
SIRPA-SERKKU.
Aatamini. Ei tule aikamme
Niili, nuoruus, sunnuntai ja kevät
ei ole aina,' sitä emme tosiaankaafl
muistaneet nuoruudessamme, kevään
hurman keskellä. Kaunis ja ihaoa
nuoruus katoaa, mutta aurinko sil^-
kin vielä joskus pilkistää pilvien lomasta
siitäkin huolimatta.
Nyt aikani loppui tällä kerralla.
Terveiset kaikille LIEKIN avustajille,
ystäville ja lukijoille näin kevaan
ja kiireen keskellä!
Oli hauskaa tavata teitä k
Maailman suurin
hallitsijasuku
Englannin laivaston matruuseille mcnnetaan erikoiseenlaivaston sukel-opcictaan
muun sotatekniikan ohella tajakouluun, mikä toimii Whale Is-niyöskin-
siikcllustaitoa. Heitä ko- landissa, Portsmouthissa.
päiviä ja yhä enenevää innostusta AUTON.AJURIT ajavat öisin vii-
LiEkm avustamiseen. destä kymmeneen mailiin hitaammin
TOIMITTAJA. kuin päivällä.
Bourbon-suvussa on varmaan^^
oUut enimmän kuninkaallisia hen^
löitä kuin missään niuuss3^kun|^
gassuvussa. Vuoden W jälkeen^;-
tiettävästi tuhannen tämän suv^«^^^
sentä ollut joko hallitsijana taiiiaiu
sijoiden puolisoina.
Bourbon-suvam hallituspnrun^^
kuulunut monia eri maita, esiflie
si Ranska, Espanja, P^rtugalu^^^
lanti, Belgia, Italia, Itävalta ja 4
'ki.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 21, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-05-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380521 |
Description
| Title | 1938-05-21-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 21 PÄIVÄNÄ 1938 Sensmtri {Canadan suomalaisten viikkolehti) Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as seoond class matter. 1 vk. 6 kk. 3 kk. 1 vk. 6 kk. TilaushUmat: Ulkomaille $2.00 1.10 .60 $3,00 1.65 Irtonumerot 5 senttiä iiiekkj ilmestyy jokaisen -"likon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.,.- Asiamiehill e myönnetään 20 prosentin palkkio. pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. Toimittaja: J. Saari. Toimitusneuvosto: J. Järvis, iSauha Mäki, Hilja Aho; E. Suksi, Ester Kaustinen., Aili Malm, Margit Laakso ja Yrjö Saivo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: P.O. Böx 69 Sadbnry, Qnt Tähdellä 01 merkittyjä kirjoitukste' laimettaessa oQ alkulähde ehdottomasti mainittava. TOIMITUKSEN miLTA Tässä numerossa alotamme uuden jatkokertomuksen ''Elämän koulussa", josta olemnie jo aikaisemmin puhunut. Kertomus kestää julkaista useita kuukausia ja julkaisemme sitä samalla tavalla kuin tähän astisi^kin jatkokertomuksia, niviittäin sivun kerrallaan. Julkaisemme tässä ja parissa seuraavassa numerossa erään kutnmal-lisen jutun, nimittäin "Merimiehen muistelmia". Merimiehethän, jos ketkään, kertovat kaikenlaisia kummallisia juttuja. Ei tämäkään juttu oikeastaan ole niin kovin kummallinen, onpahan vain tyypillinen merimies juttu, jonka todenperäisyydestä emme kuitenkaan uskolla mennä takuuseen, siitä saa sen kirjoittaja itse vastata. Mutta eipä sillä, eihän meitä -r— josta olefumc kiitollisia — vaa-diiakaan vastuuseen viinkään kaunokirjallisen kertomuksen todenperäisyydestä. Lieneekö "Eetu" itsekään juttunsa todenperäisyydestä takuussa, mene ja tiedä. Pian vaihtuu lehtemme toimiitaja-krn. Allekirjoittaneen lähtiessä toimituksesta— ja koko maasta — ttäee LIEKIN uudeksi toimittajaksi kaikille tämän maan suomalaisille tunnettu mies,. .AKU PÄIVIÖ, Hänen kynänsä tuotteisiin on tämän mantereen erikoisesti vanhempi polvi ja nuorempikin, tutustunut. Olemme varma, että Päiviö kykenee rikastuttamaan LIEKIN sisältöä paljon sen koketnuk-scnsa perusteella, mikä hänellä kau-tiokirjallisuuden ja runouden alalla, sekä yleensä sanomalehtityössä on. Haluamme vielä huomauttaa IIE-K i N kirjoittajille, että kirjoituksia saisi tulla enemmän kuin mitä viime aikoina on tullut. Kesän merkit ovat Jiavait f ovissa, nimittäin siinä, että kir-joitfajamme iaiskiintirJat — ainakin mikäli LiEKKUS kirjoittaminen on' kysymyksessä. Siitä laiskiintumiscs-ta voi pian seurata se "lorvikatari", johon moni sairastui viitnc kesänä ja vielä useampi oli vähillä sairastua, mutta uriioolliscUa vastusiuksello sai sen vältetyksi. Toivotamme kaikille LiEKin hiki-joiUc ja avttstajiUe aurinkoisia kevät- Kirj. ULLA O] npÄMÄN pielien ajan olen "va-rastanut" itsellenij kirjoittaakseni LIEKKIIN. Olen tehnyt työni juosten, että joutuisin. Olen ahminut aiheita kokopäivän, vaaninut naapureitten askeleita, kuunnellut junien kulkua ja poikaviikarien tappelua ulkona. Vaikka naapurin "kakarat" haukkuivat meidän lapsia, en viisinyt mennä väliin, vaan ajattelin, että sopikoot keskenään, enhän minä ehdi joka paikkaan, täytyy joutua kirjoittamaan. Kevät on ihmeellmen, se tekee ihmisenkin; ihmeelliseksi. Jotain ihmeellistä pitäisi tehdä. Mieli ttilee niin ke\'yeksi. Kaikki vanhat muistot työntyvät loukoistaan esiin voimakkaina. Luulin, että nythän niitä aiheita olisi oikein "Porvoon mitalla", kun-' han tulisi vain aikaa panna niitä päpe-^ rille. Mutta annas olla, kun otin paperia ja kynän, niin älä luulekaan, että oikeastaan mitään synt5risK Aiheita oli kyllä, nmtta niitä t>li liikaa, ne sotkeutuivat toisiinsa. "En ole vireissä" — niiri olen joskus lukenut suurten, kutfluisainkir-jailijainkin sano\^n. Minä en (ikävä kyllä) ole suuri enkä kuuluisa, enkä koskaan sellaiseksi tulekaan. ''Mutta miksi sitten kirjoitat ja turhia löpiset, kun et kerran osaa? Istu ja mieti ja kirjoita sitten vasta, kun osaat", kuulen lukijan murahtavan. Mutta odottäkaahan, kun kerron. Jos minä tämän kirjoitukselle "varastetun" ajan istun ja mietin ja sitten menen työhön, niin koska minä sitten kirjoitan? Minun täytyy nyt kirjoittaa. Minä olen nähkääs pienuudestani huolimatta kauhean sinnikäs, itsepäinen, kuin paholainen. Minä en tunnusta olleeni koskaan väärässä. Minä elän aina niin mallikelpoisesti. Minä omistan kodin (luulen niin ainakin), aviopuolison, kaksi lasta ja pienen, mustan, uskollisen koiran. Vaikka mitäpä minä meistä oikeastaan osaan enää kirjoittaa. Olemme löytäneet toisemme ja elämä kulkee tasaista, yksitoikkoista latuaan — lukuunottamatta niitä pieniä kahakoita ja kon^melluksia aviopuolisoni kanssa, joita samanlaisia tapahtuu kenen perheessä h3rvänsä. Mutta kirjoitan nyt kuitenkih^ vaikkapa vanhoista asioista. Siirryn vaikka siihen aikaan kim vanhakhi oli nuori'— nimittäin minä itse. Silloin ei välitetty- ihopuuterista, huuli-maalista eikä kestofciharoista tuon taivaallista, koska oltiin nättejä ilman niitäkin. Keväästä me väin siiloin välitimme, auringosta ja luonnon kauneudesta. , Totta puhuen vielä niiden lisaksr minä välitin Jukasta. En tiedä, välit-tiyätkö muut hänestä, enkä tiedä sitäkään, välittikö hän rhintista. Mutta muistan, kun pyörimme siellä joen sillalla piirileikkiä illan kuhiksi kylän nuorten kans.sa, Jukka piiristi kädestäni niin lämpimästi, kun yhdessä lauloimme: "Senhän arvaan, tiedän varmaan, etten minä sua saa, tyydyn onneen, elän yksin, . aina muistan sinua .. Näin sivumennen sanoen Jukalle terveisiä! En minä siitä vihainen ole, vaikka hän ensin " E l ä n yksin "-lupauksen rikkoikin. Mehän olimme silloin nuoria, emmekä muistaneet, että elämä on sentään pitkä. Oli vain hyvä, että löysit sen Eavasi ja minä Meillä ori viimeaikoina ollut kä\r-nissä sensuuri. Sitä virkaa on hoitanut meidän tdkoministerimme. Okmnie kirjoittanut kymmenkunta juttua iätä nurkkaa^ varten, mutta ulkoministeri on saanut' ne käsiinsä ja lausunut arvostelunsa — paperiko^ riin, joka meillä merkitsee: tukcA, Ja niin joutuivat ne kymmenhmfa-kiijoitustamme tulen ruuaksi. Nyt kuitenkin sanoimme sensuurin . irti virastaan, emmekä enempää näv-tä hänelle naita juttujamme, vaan lähetämme m postiin sitä mukaa kuin niitä kynästämme lähtee. Jos o/ifr?^. me Iminftelliätsensuurin ääntä, -niin pian olisi tämä' nurkka jäänyt' t\^h, jaksi —-no ei^kmriyt sentään ihm tykjäksi^ sillä onhan toimituksessa kirjoituksia täyttämään tämänkin nurkan. Mutta me olemme niin tot-tiiniti näkemään putmerkkimme tässä nurkassa^ että emme osaa ajatellakaan tätä nurkkaa ilman'paumerkki-ämpte. Joskus kuitenkin saa tyytymättömyys meidät ajattelentaan ja huc-kaarnaan sitä, että emme kykene kir-joitiäntäart' mitään viisaampaa, kuin vain aina näitä tyhjänpäiväisiä Icru-ja. Emme osaa kirjoittaa yhtäkään kertorn^t&tä^^^rny^ vaan aina-tuherräikTne^.t roskaa, jonka oikea paikka olisi paperikorissa. {Stop sentään, mitä lehtemme lukijat silloin sanoisivat? r — Toimifia.) Sellainen masennuksen puuska cli meissä vallalla sensuurin meillä jyllätessä, mutta lopidtakin tuli'pelastus. Se pelastus ttdi Aunen terveisis-sä. Niin, Aiine, kiitos terveisistäsi, lähetit ne oikeaan aikaan/Terveiset kohottivat meidät siitä masennuksen suosta, missä rehkimme ja antoivat uutta intoa. Sen tulos oli se, etfä eroilimme sensuurin ja tartuinme taas kynään. .. Nyt emme koskaan kapinoi ja kalua olla viisaampi kuin olemme, nm tyytyväisenä juttelemme tässä nurkassa, johon olemme jo kotiintunut. Siksipä piirrämmekin taas omaan it-se^ mme ja naapureihimme täysin tyytyväisenä puimerkkimme alle: SIRPA-SERKKU. Aatamini. Ei tule aikamme Niili, nuoruus, sunnuntai ja kevät ei ole aina,' sitä emme tosiaankaafl muistaneet nuoruudessamme, kevään hurman keskellä. Kaunis ja ihaoa nuoruus katoaa, mutta aurinko sil^- kin vielä joskus pilkistää pilvien lomasta siitäkin huolimatta. Nyt aikani loppui tällä kerralla. Terveiset kaikille LIEKIN avustajille, ystäville ja lukijoille näin kevaan ja kiireen keskellä! Oli hauskaa tavata teitä k Maailman suurin hallitsijasuku Englannin laivaston matruuseille mcnnetaan erikoiseenlaivaston sukel-opcictaan muun sotatekniikan ohella tajakouluun, mikä toimii Whale Is-niyöskin- siikcllustaitoa. Heitä ko- landissa, Portsmouthissa. päiviä ja yhä enenevää innostusta AUTON.AJURIT ajavat öisin vii- LiEkm avustamiseen. destä kymmeneen mailiin hitaammin TOIMITTAJA. kuin päivällä. Bourbon-suvussa on varmaan^^ oUut enimmän kuninkaallisia hen^ löitä kuin missään niuuss3^kun|^ gassuvussa. Vuoden W jälkeen^;- tiettävästi tuhannen tämän suv^«^^^ sentä ollut joko hallitsijana taiiiaiu sijoiden puolisoina. Bourbon-suvam hallituspnrun^^ kuulunut monia eri maita, esiflie si Ranska, Espanja, P^rtugalu^^^ lanti, Belgia, Italia, Itävalta ja 4 'ki. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-05-21-02
