1945-04-07-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1945 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 7 PÄIVÄNÄ * c.w •
älpurin elämä
ANXAXKO SORHtElSn ^
Hilkka oli laverrellessaan istalita-nut
rapulle ja nojasi leukaansa peh-nioisiin
käsiinsä; joissa kimaltelivat
kirkkaanpunaiset kynnet. Huulensa
' olivat saaneet osansa maalipuikosta,
mutta ne näyttivät pehmeiltä ja hou-auttelevilta.
Tukkansa oli puolipit-tä,
laineilla ja korvan taakse työnnettynä,
kummankin korvan edessä
oli liimattu "pusukiliara". Hänessä
oli aitöamerikalaista. Viljolla nojatuolistaan
oli hyvä tilaisuus häntä
tarkastaa. ' - ••
"Älkää suuttuko sentään, ettehän?
En todella tahtonut häiritä. Mutta
minuun syttyy, joskus :"kiusäöfenki ^
ja sepä minut nytkin, lennätti; tänne'
teitä kiusottelemaan", rupatteli tyttö.
"Enhän minä nyt sentään suuttunut.
Olen sellainen äreä joskus. M i - .
tä kuuluu?" sai Viljo sanotuksi jo
ieppyneemmästi.
"Kysyy tuota nyt vielä. Kyllähän
näin pienessä kylässä tiedetpn mitä
tänne kuuluu. Sanokaapa te mitä
sieltä Suomesta kuuluu? Teillähän
on siellä morsian, vai?"
"Kas tuota matoa, kun osaa oi-
!keaan paikkaan", tuumi Viljo mielessään
ja jatkoi avomielisemmästi,
"niin on, aijpmme mennä täällä yhteen
ja perustaa kotimme tänne *kul-talaan'."
' .
"Mutta oletteko koskaan tullut
ajatelleeksi, että toukka pääsee jos-/"
kus puun ja kuoren väliin?"
"Ei Valpuri ole sellainen tyttö.
Hän on viisas nainen ja käynyt elämänkoulussa
ylioppilaaksi. Hän tuntee
elämää ja tietää mihin hän pyrkii."
Ylevästi Viljo riensi puolustamaan
Valpuria ja ihaillen häntä kehumaan.
Vieras nainen tunsi hienoista katkeruutta
ja kateutta sydämessään. Olikohan
hänestä kukaan oleva ylpeä —
oliko ollut? Mutta silti hän tiesi^
että jos ei mikään muu lanka vedä
häntä tuota miestä lähemmäka, niin
ainakin tämä sen teki, tämä johon
hän oli viimeksi tarttunut, puhumi-
Nyt se kermakannu jäi ja aivan lor-vikatarin
vuoksi, ajattelin harmissani.
Mutta jos se pidättäisi naapurin luo,
niin . . . ja sinnehän se pysähtyi.
Silloin sivalsin päälleni takaisin kimo-nan
ja juoksin tosissani kerrankin.
Hairasin sivumennessäni maitohuoneesta
kermakannun ja porhalsin tietä
kohden. Häpesin ajatuksissani
vaatetustani ja .toivoin että ennätän
kannun viedä tienviereen ennenkuin
troki ehtii sille kohdalle. _Ja niinpä'
ehdinkin. Pääsin aivan kunnialla kotiin
ja yhä se troki seisoi siellä naapurin
luona.
Vilkaisin tämän tästä ikkunasta
^los, että milloin se lähtee, mutta eihän
se lähtenyt, sen sijaan ihmeekseni
näin, että sieltä alkoi ilmestyä tavaraa
tien viereen. Mitähän se naa-purm
isäntä kermatrokilla tavaraa
tuottaa, kun hänellä on itsellääii tro-
W? . . . '
Voi hyvänen aika, naapurin troki-tan
siellä olikin! Se oli ollut kaupungissa
useampia päiviä korjailuja
varten ja maalattu aivan kermatrpkin
'Väriseksi.
Jo unenpöpperö hävisi. Harmitti
äskeinen juoksuni, hannitti ja hiukan
^'ävetti. Kun ei nyt vaan kukaan
^-lisi sattunut näkemään minun touhuani.
Ja siinä vannoskelin itselleni:
Tätä en tee toiste!
UHMATAR.»
nen merentakaisesta morsianiesta.
Mies kun aiväa. sydämensä 'ystävänä*
niin pian saa hänet rakastafjaksi. Se
oli Hilkan käsitys asiasta ja kateuden
hengessä hän ajatteli vielä miehestä,
joka lähellänsä istui: "Olet varma
hänestä; Saapa nähdä miten oh itsesi
laita. Voisi se käydä niin, että
puunkuori tällä puolen on hauraampaa
. .
Kun Hilkka ei puhunut initään
kotvaan aikaan riensi Viljo sanomaan:
"Mutta niitä me nyt hänestä.
Eihän teille ole mielenkiintoisaa
kuulla puhuttavan omasta kodista ja
tulevaisuuden suunnitelmista, kun on
_ kysymyksessä toinen nainen."
. "Älkää noin sanoko!" Hilkka oli
saanut äänensä suorastaan^ rukoilevaksi.
"Puliukaa minulle kuin sisa-rdlenne,
kun ystävällenne. Se varmaan
lohduttaa -^joskus. Ja ehkä
minä, surun sattuessa voin tulla luoksenne
ja purkaa sydämeni."
"Purkaa sydäntänne! Onko sielläkin
purettavaa? Anteeksi, minä olen
luullut että teillä jos_ kellään ei ole
huolta huoniisesta eikä sydänsuruista.
Otattehan elämän leikin kannalta
ja lennätte kuin varpunen."
"Siis tekin!" huudahti Hilkka.
"Olisin toivonut ettei ihmisten puheet
olisi teihin vaikuttaneet. Hepu-huvat
paljon. Enemmän kuin on
aihettakaan. En tiedä miksi. Siitäkö
syystä että olen ehkä kauniimpi
muita, vai siitäkö syystä että osaan
yksinkertaisesti hanikkia elämäni helpommalla
työllä kuin tiskarina poor-titalossa."
"En tarkoittanut puheita. Vakuutan
etten sitä tarkoittanut.Mutta
minusta te käyttäydytte niin huolettomasti,
että olen tullut siihen johto-päätöTcseen,
ettei teillä ole murhetta
ainakaan jokapäiväisestä leivästä."
"Hm!" hymähti Hilkka katkerasti
ivanhymyn väreillessä suupielessään.
Viljo sattui sen huomaamaan, mutta
vaikka ihmettelikin^ tuota äkillisftä
muutosta ei hän sanonut mitään.'
Tyttö nousi ja astui hänen eteensä.
Rintansa nousi ylpeästi ja äänensä oli
jälleen muuttunut toiseksi sanoessaan:
"Anteeksi, että tunkeuduin. En
tahdo tyrkyttää seuraani. Luulin
teistä saavani ystävän jolle voi avomielisesti
kertoa huolistaan, mutta
taisin pettyä. Jos kuljette ihmisten
puheiden perässä, niin kuinka voin
silloin olla avomielinen."
Millainen näytteliijä! Hän aivan
tunkeutui ihmisen sisään pettäen taidollaan
täydellisesti yleisönsä.
Viljo nousi jä ojensi kätensä: "Lyödään
veljen ja sisaren kättä! Eikä
välitetä maailman puheista. Ollaan
ystävät."
"Ollaan vaan!" vastasi tyttö ja
ruskeissa silmissään jälleen välähti
voittoisan riemun varmuus. "Ollaan
ystävät", sanoi hän ja laski kätensä
ojennettuun käteen. Siitä paikasta
hän pyrähti rappdja alas ja laskeutui
kadulle.
"Mutta kos/ka taas juttelemme?"
huudahti Viljo hänen peräänsä.
"Mennään huomenna tähän aikaan
^kävelylle, jos sopii!"
"Mennään vaan!"
"Vai olemme me nyt sisar ja veli,
ha-ha-haa!" voittoisasti nauraen hän
lahti kävelemään katua alas. Korvissaan
kaikui vieläkin Viljon sanat
"sisar ja veli — sisar ja veli!"
MALVHNA.
SUURIN SETELI — raha-arvoltaan
— Yhdysvalloissa on $10,000.
MARSALKKA Boris Shaposhni-kov,
tsaarin aikaisia sotilaita, Punaisen
armeijan yleisesikunnan entinen
l^likkö ja Neuvostoliiton yKmman'
sota-akatemian johtalja, on kuollut
Moskovassa 62 vuoden ikäisenä.
1" -n • M • il IMI M.- i l f l III - h • • J . .M.^ , 1^ iiail .11 - i l I •• ^ • I i i i ; -.
ASLWOMAISELTA taholta on
ilmoitettu, ettäNcuvosifcöilittopn me*
nevat tärvikelaivat ovat kärsineet ai*
noastaaa 8.4 prosentin, menetykset.
Muurmannin reitti on ollut vaaralU^
MRS. CHURCHILL on saapunut
maanantaiaamuna lentokoneessa Kairosta
Moskovaan.
ARABL\N 10-miljoonainen väestö
asuu miljoonan neliömailin^suuruisella
alueella.
A
Avioliittoon vihitty
Miss Allie Hämäläinen
i
JA
Mr. Thomas Lincoln
VANCOUVER. B.C.
Me allamainitut sukulaiset, toverit ja ystävät toi-
V votamme parhainta onnea ja menestystä
avioliittonne johdosta.
Yhteisymmärrys, onni ja rakkaus
elämämme sinettinä olkoon.
'Mx. ja Mrs. John Hämäläinen
Mr. iia Mrs. G. Lincoln.
Blllel MacBtUTiey
Mn ja Mrs. Bill Lincoln
Mrs. MacBumey
/Mr. ija Mrs, Stephen ja tytär
Mr. ja Mrs. H, Waiman ja John
Mrs. R. Naratinl
(Miss Edith Hakelin
Mr. M. Hihnala
Inga da Vili^alo
Mr. A. Naamankä
•Walter Bay
Mr. ja (Mrs." Riches
Mrs. J. B.-Lowes, Victoria, B. C.
Mr. ja Mrs. C. Cameron
Ray Van Haiton
Dick Young
Sar ja Geiorge iAnttila ja Evlyn
Roy, Martha ja Jussi Haapala
Mr. ja Mrs. M. Salo ja Martin' -
Mr. ja Mrs. John Aito
Mr. ja Mrs. A. Hannula ja perhe'
Mary ja Vick Raita
Mrs. S, Roine ja Henry
Mr. ja Mrs. W, PitOcänen
Ja IMJrs. John Lind iJa Amie
Mr. ja Mrs. Tasllny
BOl Rmnly
'Mrs. Bassington ja tytär
Marie Regli
Alex Anderson
Mr. ja Mrs. Etno Ruoho
Mr. M. terävä
Mr. N. Vatunki
Mr. ja Mrs. K. öystilä
Mrs. Ida Salonen
Mr. ja Mrs; H. Wannan ja poika
Mr. ja ^Sjrs. Macintosh
Miss Muriel Oovington
Mrs. Conaill ja pDlka
Mr. iaMTS. J. R. Mitchell
Ed. Lahtinen, Pbrt Kells, fe. C.
Mrs. Lempi Myrtle ja perhe
Mr. Rillman'
Mr. V. Maude
Miss I. Jacotos
Mr. ja flMDrs. Falbert
Mr. ja Mrs. VM. 1-falton
Mr. ja Mrs.- JL. Morse
Eric, Elna ja Eino Antilla
Irene, Alie ja E. miinio
Mr. ja Mrs. A. Luoto ja Sirkka
Rauha ja Arvi Wals
Mr. M. Haapala
Mr, E. Näsi
Mr. C. Holm
Mr. ja Mrs. J. C. Wilson
Mr. ja Mrs, E. Moose-
Mr. Maude
Jean Rumly ja Josle
Mr. ja Mrs. Patterson
Mr. Ja Mrs. Roi
K I I T O S
Tahdomme lausua mitä kauneimmat kiitoksemme kaikille ystäAdllemme,
Jotka osallistuivat tavalla tai toisella häätilaisuuteexnme.
Erikoinen kiitos niistä monista kallisarvoisista lahjoista, yhteisestä ja yksityisistä
isekä rahalatijoista.
KTnmiqituksella muistamme teitä kaikkia.
MR! JA M R S . T. H. LINCOLN ^
Vancouver, B^C. Maaliskuun 2 p., 1945
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 7, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-04-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450407 |
Description
| Title | 1945-04-07-07 |
| OCR text | 1945 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 7 PÄIVÄNÄ * c.w • älpurin elämä ANXAXKO SORHtElSn ^ Hilkka oli laverrellessaan istalita-nut rapulle ja nojasi leukaansa peh-nioisiin käsiinsä; joissa kimaltelivat kirkkaanpunaiset kynnet. Huulensa ' olivat saaneet osansa maalipuikosta, mutta ne näyttivät pehmeiltä ja hou-auttelevilta. Tukkansa oli puolipit-tä, laineilla ja korvan taakse työnnettynä, kummankin korvan edessä oli liimattu "pusukiliara". Hänessä oli aitöamerikalaista. Viljolla nojatuolistaan oli hyvä tilaisuus häntä tarkastaa. ' - •• "Älkää suuttuko sentään, ettehän? En todella tahtonut häiritä. Mutta minuun syttyy, joskus :"kiusäöfenki ^ ja sepä minut nytkin, lennätti; tänne' teitä kiusottelemaan", rupatteli tyttö. "Enhän minä nyt sentään suuttunut. Olen sellainen äreä joskus. M i - . tä kuuluu?" sai Viljo sanotuksi jo ieppyneemmästi. "Kysyy tuota nyt vielä. Kyllähän näin pienessä kylässä tiedetpn mitä tänne kuuluu. Sanokaapa te mitä sieltä Suomesta kuuluu? Teillähän on siellä morsian, vai?" "Kas tuota matoa, kun osaa oi- !keaan paikkaan", tuumi Viljo mielessään ja jatkoi avomielisemmästi, "niin on, aijpmme mennä täällä yhteen ja perustaa kotimme tänne *kul-talaan'." ' . "Mutta oletteko koskaan tullut ajatelleeksi, että toukka pääsee jos-/" kus puun ja kuoren väliin?" "Ei Valpuri ole sellainen tyttö. Hän on viisas nainen ja käynyt elämänkoulussa ylioppilaaksi. Hän tuntee elämää ja tietää mihin hän pyrkii." Ylevästi Viljo riensi puolustamaan Valpuria ja ihaillen häntä kehumaan. Vieras nainen tunsi hienoista katkeruutta ja kateutta sydämessään. Olikohan hänestä kukaan oleva ylpeä — oliko ollut? Mutta silti hän tiesi^ että jos ei mikään muu lanka vedä häntä tuota miestä lähemmäka, niin ainakin tämä sen teki, tämä johon hän oli viimeksi tarttunut, puhumi- Nyt se kermakannu jäi ja aivan lor-vikatarin vuoksi, ajattelin harmissani. Mutta jos se pidättäisi naapurin luo, niin . . . ja sinnehän se pysähtyi. Silloin sivalsin päälleni takaisin kimo-nan ja juoksin tosissani kerrankin. Hairasin sivumennessäni maitohuoneesta kermakannun ja porhalsin tietä kohden. Häpesin ajatuksissani vaatetustani ja .toivoin että ennätän kannun viedä tienviereen ennenkuin troki ehtii sille kohdalle. _Ja niinpä' ehdinkin. Pääsin aivan kunnialla kotiin ja yhä se troki seisoi siellä naapurin luona. Vilkaisin tämän tästä ikkunasta ^los, että milloin se lähtee, mutta eihän se lähtenyt, sen sijaan ihmeekseni näin, että sieltä alkoi ilmestyä tavaraa tien viereen. Mitähän se naa-purm isäntä kermatrokilla tavaraa tuottaa, kun hänellä on itsellääii tro- W? . . . ' Voi hyvänen aika, naapurin troki-tan siellä olikin! Se oli ollut kaupungissa useampia päiviä korjailuja varten ja maalattu aivan kermatrpkin 'Väriseksi. Jo unenpöpperö hävisi. Harmitti äskeinen juoksuni, hannitti ja hiukan ^'ävetti. Kun ei nyt vaan kukaan ^-lisi sattunut näkemään minun touhuani. Ja siinä vannoskelin itselleni: Tätä en tee toiste! UHMATAR.» nen merentakaisesta morsianiesta. Mies kun aiväa. sydämensä 'ystävänä* niin pian saa hänet rakastafjaksi. Se oli Hilkan käsitys asiasta ja kateuden hengessä hän ajatteli vielä miehestä, joka lähellänsä istui: "Olet varma hänestä; Saapa nähdä miten oh itsesi laita. Voisi se käydä niin, että puunkuori tällä puolen on hauraampaa . . Kun Hilkka ei puhunut initään kotvaan aikaan riensi Viljo sanomaan: "Mutta niitä me nyt hänestä. Eihän teille ole mielenkiintoisaa kuulla puhuttavan omasta kodista ja tulevaisuuden suunnitelmista, kun on _ kysymyksessä toinen nainen." . "Älkää noin sanoko!" Hilkka oli saanut äänensä suorastaan^ rukoilevaksi. "Puliukaa minulle kuin sisa-rdlenne, kun ystävällenne. Se varmaan lohduttaa -^joskus. Ja ehkä minä, surun sattuessa voin tulla luoksenne ja purkaa sydämeni." "Purkaa sydäntänne! Onko sielläkin purettavaa? Anteeksi, minä olen luullut että teillä jos_ kellään ei ole huolta huoniisesta eikä sydänsuruista. Otattehan elämän leikin kannalta ja lennätte kuin varpunen." "Siis tekin!" huudahti Hilkka. "Olisin toivonut ettei ihmisten puheet olisi teihin vaikuttaneet. Hepu-huvat paljon. Enemmän kuin on aihettakaan. En tiedä miksi. Siitäkö syystä että olen ehkä kauniimpi muita, vai siitäkö syystä että osaan yksinkertaisesti hanikkia elämäni helpommalla työllä kuin tiskarina poor-titalossa." "En tarkoittanut puheita. Vakuutan etten sitä tarkoittanut.Mutta minusta te käyttäydytte niin huolettomasti, että olen tullut siihen johto-päätöTcseen, ettei teillä ole murhetta ainakaan jokapäiväisestä leivästä." "Hm!" hymähti Hilkka katkerasti ivanhymyn väreillessä suupielessään. Viljo sattui sen huomaamaan, mutta vaikka ihmettelikin^ tuota äkillisftä muutosta ei hän sanonut mitään.' Tyttö nousi ja astui hänen eteensä. Rintansa nousi ylpeästi ja äänensä oli jälleen muuttunut toiseksi sanoessaan: "Anteeksi, että tunkeuduin. En tahdo tyrkyttää seuraani. Luulin teistä saavani ystävän jolle voi avomielisesti kertoa huolistaan, mutta taisin pettyä. Jos kuljette ihmisten puheiden perässä, niin kuinka voin silloin olla avomielinen." Millainen näytteliijä! Hän aivan tunkeutui ihmisen sisään pettäen taidollaan täydellisesti yleisönsä. Viljo nousi jä ojensi kätensä: "Lyödään veljen ja sisaren kättä! Eikä välitetä maailman puheista. Ollaan ystävät." "Ollaan vaan!" vastasi tyttö ja ruskeissa silmissään jälleen välähti voittoisan riemun varmuus. "Ollaan ystävät", sanoi hän ja laski kätensä ojennettuun käteen. Siitä paikasta hän pyrähti rappdja alas ja laskeutui kadulle. "Mutta kos/ka taas juttelemme?" huudahti Viljo hänen peräänsä. "Mennään huomenna tähän aikaan ^kävelylle, jos sopii!" "Mennään vaan!" "Vai olemme me nyt sisar ja veli, ha-ha-haa!" voittoisasti nauraen hän lahti kävelemään katua alas. Korvissaan kaikui vieläkin Viljon sanat "sisar ja veli — sisar ja veli!" MALVHNA. SUURIN SETELI — raha-arvoltaan — Yhdysvalloissa on $10,000. MARSALKKA Boris Shaposhni-kov, tsaarin aikaisia sotilaita, Punaisen armeijan yleisesikunnan entinen l^likkö ja Neuvostoliiton yKmman' sota-akatemian johtalja, on kuollut Moskovassa 62 vuoden ikäisenä. 1" -n • M • il IMI M.- i l f l III - h • • J . .M.^ , 1^ iiail .11 - i l I •• ^ • I i i i ; -. ASLWOMAISELTA taholta on ilmoitettu, ettäNcuvosifcöilittopn me* nevat tärvikelaivat ovat kärsineet ai* noastaaa 8.4 prosentin, menetykset. Muurmannin reitti on ollut vaaralU^ MRS. CHURCHILL on saapunut maanantaiaamuna lentokoneessa Kairosta Moskovaan. ARABL\N 10-miljoonainen väestö asuu miljoonan neliömailin^suuruisella alueella. A Avioliittoon vihitty Miss Allie Hämäläinen i JA Mr. Thomas Lincoln VANCOUVER. B.C. Me allamainitut sukulaiset, toverit ja ystävät toi- V votamme parhainta onnea ja menestystä avioliittonne johdosta. Yhteisymmärrys, onni ja rakkaus elämämme sinettinä olkoon. 'Mx. ja Mrs. John Hämäläinen Mr. iia Mrs. G. Lincoln. Blllel MacBtUTiey Mn ja Mrs. Bill Lincoln Mrs. MacBumey /Mr. ija Mrs, Stephen ja tytär Mr. ja Mrs. H, Waiman ja John Mrs. R. Naratinl (Miss Edith Hakelin Mr. M. Hihnala Inga da Vili^alo Mr. A. Naamankä •Walter Bay Mr. ja (Mrs." Riches Mrs. J. B.-Lowes, Victoria, B. C. Mr. ja Mrs. C. Cameron Ray Van Haiton Dick Young Sar ja Geiorge iAnttila ja Evlyn Roy, Martha ja Jussi Haapala Mr. ja Mrs. M. Salo ja Martin' - Mr. ja Mrs. John Aito Mr. ja Mrs. A. Hannula ja perhe' Mary ja Vick Raita Mrs. S, Roine ja Henry Mr. ja Mrs. W, PitOcänen Ja IMJrs. John Lind iJa Amie Mr. ja Mrs. Tasllny BOl Rmnly 'Mrs. Bassington ja tytär Marie Regli Alex Anderson Mr. ja Mrs. Etno Ruoho Mr. M. terävä Mr. N. Vatunki Mr. ja Mrs. K. öystilä Mrs. Ida Salonen Mr. ja Mrs; H. Wannan ja poika Mr. ja ^Sjrs. Macintosh Miss Muriel Oovington Mrs. Conaill ja pDlka Mr. iaMTS. J. R. Mitchell Ed. Lahtinen, Pbrt Kells, fe. C. Mrs. Lempi Myrtle ja perhe Mr. Rillman' Mr. V. Maude Miss I. Jacotos Mr. ja flMDrs. Falbert Mr. ja Mrs. VM. 1-falton Mr. ja Mrs.- JL. Morse Eric, Elna ja Eino Antilla Irene, Alie ja E. miinio Mr. ja Mrs. A. Luoto ja Sirkka Rauha ja Arvi Wals Mr. M. Haapala Mr, E. Näsi Mr. C. Holm Mr. ja Mrs. J. C. Wilson Mr. ja Mrs, E. Moose- Mr. Maude Jean Rumly ja Josle Mr. ja Mrs. Patterson Mr. Ja Mrs. Roi K I I T O S Tahdomme lausua mitä kauneimmat kiitoksemme kaikille ystäAdllemme, Jotka osallistuivat tavalla tai toisella häätilaisuuteexnme. Erikoinen kiitos niistä monista kallisarvoisista lahjoista, yhteisestä ja yksityisistä isekä rahalatijoista. KTnmiqituksella muistamme teitä kaikkia. MR! JA M R S . T. H. LINCOLN ^ Vancouver, B^C. Maaliskuun 2 p., 1945 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-04-07-07
