Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 20, 1946

              MIKK R
Täiuä kertomus on piiltä ajoilta,
jolloin Neu' Yorkissa ja I^s^ng^
slssa vietettiin Mikki-Hiiren ja //a-nen
morsiamensa Minnin vi^iiptts-svntymäpäivm.
Juhlijoita onnitteli'
vat sekä vanhat etta^tmmtykoy^
sekä rikkaat, kerrotaanpa JE^glanmn
kuninkaankin lähettäneen sahkosa-^
noman iäntän suuiric^
ta. • ..:.:^:^;v^/:•;v^ ;
Bkä ihmekään, sillä ovatkah Min-ni
ja Mikki saaTmttaneetJ^^^
mänsä aikana kaikkie^ihqtU^
hisön jakamattoman suosioita ^Suo-r
mssakin on heillä elo^viä
van yleisön jimkossa värmai ihä^^
parjensa.) Pcdtsi sitU, i että Mikki'
Uiiri hiivittaa kaikkia^ hertt^illii o-minaisuuksillaan,
;iloisella^ inmUai^
suudellaan, Uikkeittensä siäavuitdetta
ja naurattaa katsd^äaWsein kyytie-leikin
asti hauskoUläinMmUlisillä ot­teillaan,
on ehkä Mikki: Biireh saa-vuttttfna
suuri suosio'kt/it^nkin pää­asiassa
johdettava siitän ett& hait ole
alentunut milloinkaan rcsiititymään
aikaisissa, rumissa osissa. 'BMti on
eina jalo sankari ja-ttrhobllinm-ra­kastaja,
pelkäämäten so^
kojetu turva, • InldmUimm fki^essa
pienuudessaankin. Ja^^ sellamen^ te­hoaa
- loppujen lopttJQi IsUnfem ylei­söön
sittenkin -piiremfnin- _^inrikos-draamat:^
ja moraalittomat räkkaus^^
seikkmlut, sanokootpq siU^ •
filmi-johtajat, .mitä taham^^
. Kuusi vuotta-sitten\oH
ja Minni vfelä pie'niä,-:pehfn0^ :
siä, eläviä Mirenpoikasiq,ij6tka^^
sentelivat nuoren Walter 'Disney*n
piirmtuste7ineeltä heäydssä^u^
kamarissa kaukanayKahsasC^
Yhdysvalloissa.. HU^ su­rullisen
lyhyt, ja nm:öyai'^ik
Mjnnikin päässeet-ja^koia:^sitten
isiensj lepoort. Mtitta tuöj Walter
poikanen onMntart^t^M
toaan edelleen ympäri mdail^ati pii-rustustensa
voimalla,--, ja kerännyt
I ^^s^lleen huikean summan d^^
pikku hiiriystäviensä kustannukseUa.
Bkä Mikki-Hiiri öle äihoastaanWal-ter-
poikaa rikastuttanut. Lukemat-'
iomat teollisuuden haarat ovat joko
ruvenneet. käyttämään Mikkiä mai­noksenaan
tai ryhtyneet^valtmsta-
^aan Mikkejä josstikiti muodossa.
Tuntevathan toki meidän lapsemme-
^'n leikkikalunaan Mikki-ffiiren yk­iä
hyvin kuin ystävänsä Bonzo-koi-rankin.
'
^'alter Disney^ Mikki-Hiiren luo-"
ja, on piirtäjä Jumalan armosta. Jo
varhaisina kouluvuosina huomasivat
opettajat hänen ihmeelliset taipu-
"^^^scnsa, kun hänpHriämälläkuvii
f " ^^''^^^irjojensa. • märgihäaleihin
^2 '^mnällä kirjan sivuja nopeasti
ZT""'^ ^^"»'^'^^ sai syntymään
^f^kuua kuvia toveriensa suureksi
'^^ksi. Hänellä ei öUut^l^kaan
'^rnusia lukemiseen ^^n^^
^ ^ " ^ ^ JoUla ei. ollut,tn^isuqtU
P ^ t a mukaan, ja ji^Qv^t^uumin^^
« a JOS vielä ensi Ice^näieletään, niin ^
^"tkoon koetetaan päästä, ^ a on
tPivoinus itsellänikin.
.Tahdon viefö kuttää. s i i ä i y ^ t ä^
^ t a perhettä, m^^^Q^^mik
^ nal^i^t v a i v a a , , ^ - v ^ T b i y o n
mil^f \ ^^'^"^ osc»ittää l i ^ S ^ t a -
kuin muuhunkaan työhön: heti alun^
perin on hän elättänyt itsensä pUrus-
: tuksiUaan. Ensi aluksi piirusteli Wal­ter
kotikaupunkinsa ^elokuviin mai­noskuvia,
ja näin saaduilla rahoilla
hdti sitten vuokrasi itselleen "studi­on"
erään autovdjan ullakolta. Erää^
,nä m
kuomasi hän saaneensa vieraita: kak­si
pienoista hiirtä istui viiksiään oi-koen
hänen piirustustustelineellään
ja vilkutti hänelle hauskasti silmää.
Disney ihastui! Siinähän oli hänelle -
ilmaiset mallit/ Häh jakoi kiirien
kanssa aamiaisensa sinä päivänä, ku­ten
monena ^ muunakin päivänä sen
jälkeen, :ja miten ollakaan, olivat
hiiret joidenkin päivien kuluttua sii­hen
.^määrin kesyyntyneet, että hän
saattoi panna ne temppuilemaan mie­lensä
mukaan.
Sitten alkoi ankara työ. Disney
ryhtyi luomaan ensimmäistä imrus-tettita
eläinelökuvaansa mallina ifnk-
- .ku kiirensä. Hän työskenteii stseita
kuukausia kuumeisella innostuksella.
Mutta kun häneUä, ei ollut hämärin-t^
ään joavistusta tyoti teknillisestä
^itolesta, oli -vain etevät piirustus-lahjat
ja harras iabi luoda jotakm
. uutta ja katselemisen arvoista^ ei.
epstmäftteti
kaan onnistunut. .Hän keräsi, kyllä-
. ikifiy tuhannet kuvansa kokonaisuuh,
' deksi, ja' men} veljeltään • saamilla
varoilla Hollyivoodiin tekelettään va-lokuvauttamaan,
mutta se oli,-liian
epäkypsä ja teknilisesti mahdoton e-siteitäväksi.
NHn epäonnistunut kuin
Disneyn ensimäinen yritys olikin, oli
. hänen Hollyv}Oodin matkastaan suur
ri hyötykin: erään elokuvajirman
johtaja huomasi .Disney'n suuret
piirtäjä-taipumukset, antoi Jtänelle
. jonkinlaista alkeisopetusta elokuvien
piirustustekniikassa jänniin syntyi
Disney'n ensimäinen yleisölle esitet­ty
elokuva. Mutta onni oli yhä Dis-neylle
vastahakoinen. Yleisö alkoi
juuri tottua äänielokuviin, eikä sille
enää kelvannut entinen Siinetön fil­mi,
niin taiteellisesti kypsä kuin Dis­neyn
kuva olikin.
Ei mikään vastoinkäyminen voinut
kuitenkaan laimentaa Disneyn us­koa
omaan kykyynsä. Hän uskoi
Mikki-HHri-aiheeseensa, hän uskoi
omaan luomisvoimaansa ja hän tun­si
yleisön maun. Hän päätti sovit­taa
Mikki-Hiirensä äänijilmiksi. Hän
lainasi varoja veljeltään, sovitteli e-rilaisia
äänimenetelmiä kuviinsa, tut­ki,
koetteli ja hylkäsi, kunnes oR
mielestään löytänyt oikeat - meneteh
mät. Sitten uusi Mikki-Hiiri piirus-tus
— ja vihdoin voitto..Yleisö osoit­ti
aivan harvinaista suosiota ja ihas'
tusta tämän kuvan ensi esityksessä
Broadnvaylla New Yorkissa. Tämi
tapahtui lokakuun 1 pinä 1928.
Nyt hymyilee Mikki-Hiiri kork»
alla alustallaan erään suuren raken>
nukifin edustalla Los Angelesissa,
tässä rakennuksessa valmistaa Dis­ney
vuosittain 18 Mikki-Hiiri ja 12
muuta eläin-eltikftviiänsa — joka ku-'
Va maksaa kymmenestä kahteenkym-pieneen
dollariin ja jokainen kuva­sarja
vaatii kahdeksan viikon työn.
Piirreitavä käsin.
Kutakin kuvasarjaa kohti tarvitaan
nain kahdeksan, tai kymmenentu­hatta^
kuvaa ja jokainen kuva on
•ri^JJhti^i '
kyinen kuin hän onkin, ei luoru)lli-^
sestikaan kykenisi tällaista työtaak­kaa
itse kantamaan'. Hänellä on uk­selta
piirustajia, äänitaiteilijoita, mu-siikkimiehiä
ja valokuvaaja apunaan.
Mutta'itse hän keksii aiheensa, pii­rustaa
päätapaukset ja johtaa äHnen-soveltamisen
hän tahtoo antaa
kuvalle persoonallisen leimansa, sillä
Disney on tositaiteilija. Hänen pää-m^
änään on q^^
oman taiteellisen älynsä mukaan ja
tehdä työnsä hyvin. Disneyll& on
tempperamenttia, hienoa taiteilijor
vaistoa ja luovaa neroutta sitä ei-idät
hänen kadehtijansakaan kiellä.:
Viime keväänä siirtyi Tuonelaan,
miiiden valtaiherrojen joukkoon ehkä
originellein persoonallisuus, mitä
Suomessa on elänjrt sitten Messe-niuksen
aikojen: Sigurd Wettenliovi-
Aspa. - Muistamme hyVin, sanoo
kirjoittaja, tämän komeaicasvuisen
herran, j<»tka patriarycaalista ulko­näköä
kaunisti pitkä valkea parta.
^ Hän oli monipuolinen kuin itse Leo-kav^
ä' taiteilijana saaden usei^ -
nardo, kuvanveistäjä, maalari, kek­sijä,
kieltentutkija, runoilija'ja iriela
oikeastaan 'paljon muuta; Tiinne--
tuimma'ksi hän on ehkä tullut kieli-miehenär;"
Suöftien kultaisen kirjan"
kirjoittajana./ Mutta takavuosina; ;
kauan sitten, hän esiintyi myös ya- .
valtion apurahoja ja - suuren "Elä­män
ja kuoleman kellonsa" Ateneu- '
miin, jossa se tänä hetkenäkin il­moittaa
kävijöille-läiitöajankauneu'-.
den valtakunnasta.
Wettenhovi-Aspa oli paljon. Oi­kean
filosofin tavoin hän tunnuslau­seenaan
piti "multa et multum."
Mutta ennen kaikkea hän oli runoi­lija,
fantasian'maailnian valkopartai-•
nen prinssi. Hän ei pitänyt maail­maa
niin kuolemanvakäna asiana.
Kielitieteessäkin !hän oli runoilija,
joka näki suomenkielessä kaikkien
kielien äidin ja Kalevalassa koko
kulttuurimaailman peruskirjan. Täs­tä
kielimiehet olivat»hänelle vihaisia.
He eivät ymmärrä huumoria eivätkä
osanneet ottaa tilannetta oikein< He
eivät nähneet riiika har\inainen ja
hieno mies .Aspa oli ja miten paljon
hän rakasti tänmn karun kansan
kieltä. Jossakin toisessa ?jaassa
häntä olisi kannettu kielimiesten
bankkanttisessa riemusaatossai:
Kuvataiteilijana Aspa oli suuri
kulttuurihenki. Hänellä oli ihmeeU
-liheii taito eläytyä tOiStrtr-kaU^
atmosfääreihin ja vieraisiin kulttuu-ripersoonalUsuuksiin.
Ktimlinin tai­desalongissa
on nähtävänä hänen'
' jälkeenjättämänsä teokset. Ne ovat
joukko rariteetteja. Näemme miten
intensiivisesti .Aspa on eläytynyt
esim. japanilaiseen ympäristöön. Ja
hänen Yrjö VVaöhingtonista maalaa­mansa
valtavat maalaukset ovat ih­meellisiä.
Sanottakoon niistä muu­ten
mitä hyvänsä, kukaan ei voisi
epäillä, etteikö hän olisi maalannut
niitä suorastaan r elävästä mallista»
Niin suuifefimoinert ön ollut Aspan
eläytyminen tämän suurmiehen.per-soonallisnteen.
Kalttuurtkas&aja
J ( t e [ . ^ ' E S BÄGK
Tyrvään rovasti Johannes Bäck
piti hyvää Jhuolta seurakunnan luku­taidon
kohottamisesta. Kaikki seu-rzikuntalaiset
eivät kuiterfcaän täysin
ymmärtäneet hänen työnsä arvoa,
vaan pitivät häntä luKukinkereillä
liian vaativana ja ankarana. Ker-.
ran oli kinkereillä torpanmies Äfatti;
Ketola, jyry ja karkeakielinen äDjä.
Hänen lapsensa eivät lukeneef ro­vastia
tyydyttävällä tavalla, ja tui-.
mana Matti katseli, kuinka lapset
hikoilivat rovastin ankarassa kuu­lustelussa.
Vihdoin rovasti kysyi:
— Onko näitä lapsia kotona edes.
koskaan käsketty lukemaan?
Matti noiisi ja sanoa jyräytti:
— Kyllä käskyä on ollut sen ver­ran,
kun siitä paranee, muttei ole
vielä veritöihinkään ruvettu.
Rovasti hieman pdästyen ja tyyn-
, nytellen kiirehti sanomaan:
— No no, ei vain saa ruvetakaän. •
Viime viikolla vietettiin taas Calgaryssa vuotuisia "stampedia". Tämä
kiifkrndpsaui^^ steUä^erätitätsa^iiihUj^^ - • ^ •