Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 1, 1946

              inummi (omn
L A U A X T A I X A , KESÄKia'N I P . W X XÄ
mmranimuuMmi
»maumiinu>iBmmiunmsnnnt«ni«ram imi SivQ f
nt«u iablitsemisdta, neuvo turr
}t3 niääräämi^alulta. Nuori ihr,
iQsn ka:iee omaa latuaaii ja erka-jnpulta
kokonaan vaidieinmis-an
Se on tavallisin tulöS. Ja äUi
äUi on yksin. Hänen; uneknan-on
siirkvnvt, se on iäksi jäänyt to-utumntta.
Nuorelle Ihmeelle jää
jeiä unelmia yllin kyllin. Jiän ei
di iiutta unelmoida loppuun, kun
U4isi ilmesty}-. A i t i o n un^man-unelmoinut.
Ne ovat toteutuneet
ina lie ovat ohrt?e. Yksi bäneliä
ai: EtJen vieraantuisMapsestahi. Se
j, virmeinen ja kenties paras mut-s^
rnalla vaikein s^Vuttaa nimen-rhaaa
tuona todellisena läfc€as>yte-
3. välittömänä ystävj-ytecä. >\
Meni työläisäiti sanoo yarinaan
tätä lukiessaan: Mitä tuo; ihnunen-lörpötttlee?
Kojka minä ennättäi­sin
4ine}moimaan, koska feifckimään
vsiäviiä ja toveria lapsilleni! Hyvä.
kun saan heille jotain syötävää. H y -
\%,]os heidän \*aatteens£fcveivät ole
likaLset ja repaleiset. Srma;ystävyy-leni
heitä kdhtaan, kun näännytän
hseui heidän vuokseen. EKei sitä
pidetä ystävyytenä, en mahda sille
mitään.
Se on totta, ja siinäpä .usein vika
ortkin. Äiti on liian väsynyt, häncnä.
an liian paljon työtä j$i huolta, jotta
hän joutaisi huoMitimaan la-psi^taan
muuten ikuin ruumiillisesti. Hän
an liian rasittunut ja kiireis^än, jot­ta
lapset etsivät hänen seiiraansa.
Koti on liian ahdas ja köyhä, jotta
sieilä viihtyisi.
Tämä ei merkitse, että varaikkaissa
tai suorastaan rikkaissa peirheissä ai­na
äi*i ja lapset olisivat ystäviä. Ei
suinkaan. 'Niissä saattaa äidillä olla
yhtä pajjon touhua muussa, kuin
köyhällä äidillä perheen toimeentu-lösja.
Hänellä on edustusvelvolli-suuisia.
hu^ntuksia, ystäviä, vaat­teita,
itsensä huoltamista ja kaunis­tamisia
aamusta iltaan. • Hän luulee
sitä välttämättömäksi ji» laiminTyö
lapsensa toisella tavoin, kuin joutuu
tekemään työläisäiti. Hä'nestä on
riittävää, kun lapset saavat hoidon
J3 "kunnollisen kasvahitsen". Lap­sen
sielunelämä jää Ijänelle^n vie-
J^^kmy eljkä vieraamn^aksi; kyin tuol­le-
ädille, jonka kamppailun välttä-
.!nattöm}yden lapsi; kaikessa 'keihit-tymättömyydessäkin
tajuaa.
.Mutta hyvinrvoivassa kodissa on
joka tapauksessa olemassa, nadidolli-suus
tpollaisfn jtliatm«stj3titeen. fcebit-tjinistlle
\'an5jempien ja; lasten fces-
"•M^^ ::Se\Ulsi^]^&^ hyvin
tobitentuievassa' t y o l ä i ^ i * ^ tai
wiiutcn valistuneitleat,^.yhteiskunnal­lisesti
valveutuneiden henkisen tai
ruumiillisen, työn tekijäin perheissä.
Mikä avara ja lämmin henki sellai­sesta
kodista- huokuukaan! Jokai­sella
on omat puuhansa j a kuiten­kin
ne ovat yhteisiä. Käydään ken­ties
kokouksissa.. j a niissä "käydään
usein heti siitä lähtien, kun ikää on
tarpeeksi lastenjärjestöön -fcuulumi-s^^.
Juhliin ja htrv^fliin mennään
io-<o yhdessä tai erikseen, mutta kai­hesta
kerrotaan avomielisesti ja hu-
^"iter.uina. Ikävyyksistä, koetetaan
seKiytyä yhteisvoimiin. Rikkomus-
>'"'^etä salata koska siitä sel­viää
paremmin äidin avnilla kuin i l -
^^^^ vaikka hän ei voisikaan sitä
• ja sillä tavoin "ymmärtä-
%stään- osoittaa.
Näissä tapauksissa äiti ei ole suin-p"^/!
ollut joutilas. Joutilaisiiirs y l -
•^Pitia ihmisessä mielenkiintoa hän-
Us:iiän. yleensä toisia ihmbiä
»^^-^taan. Työssä ja toiminnassa i h -
Suomalainen grafiikka
elpyy
Äskettäin julkaisuin Suomen graa-flllisten
taisteilijain järjestämän k i l ­pailun
tulokset. Kilpailuaika o l i ol­lut
v a i n pualitoista kuu-kautta, mui­ta
kuitenkin oli jätetty 184 työtä,
joiden taso ja niiden takana olevain
taiteilijain lukumäärä osoittavat
graafiilisen taiteen uutta nousua. —
Osa kilpailutöistä tulee lähetettäväk­si
Oslossa, kesilkuussa pidettävään
pohjoismaiseen "näyttefyya.
Kilpailu tapahtui: kolmessa sarjas­sa,
syväpa:n.'>tö'den, "kohopainotöi­den
ja fcivipiirrosten alalla.
Palkintosummat— 10,000 mark­kaa
ensimmäisistä sijoista — eivät
anna oikeaa kuvaa tästä o'.osuhteisiln
katsoen ylliiitävän h\^-ästä lopputu­loksesta.
Niinpä ylimääriiislä pal­kintoja
on nimetty run^iasti.
Syväpainatöiden sarjassa peri en-simmäsen
sijan Tuulikki Pietilä esi-kau-
pungin keviittä kuvaavalla et­sauksellaan,
puuleikkauksissa Erkki
Tantun jykevä ''Onkija'* ja kivipiir-roksissa
Aiiliusti Tuhkan runebergi­läinen
hahmo takan ääressä.
-oOo
\ - H D Y S V . \ L T A I N kcngressimies
F . E . Herbert on esittänyt edustaja­huoneessa,
että John L . Lewis nimi­tettäisiin
ItTidysvaltain lähettilääksi
V*nä.jäUe, -'missä hänen erikois-Tt
lahjansa yhteistoimintaa ia yhteis­ymmärrystä
varten sekä ihmiskun­nan
ayustamishalunsa voisivat pal­vella
maamme parhaita etuja'*.
_ ^Oo
N O R T H B-\\"N kaupundn, On­tariossa,
perustaja John Ferguson
on kuollut 86 v. ikäisenä. Hän saa­pui
v. 1881 kirveen ja eväsrepun
kanssa paikalle ja rakensi ensimmäi­sen
asuinrakennuksen. Mvöhemmin.
hän toimi 4 vuotta kaupungin por­mestaripa,
tois'a vuotta tx>stinr>p-sta-rina
ia IS vuotta valtuusmiehenä.
miset tulevat lähemmäs tqisiaan ja
oppivat tuntemaan erilaisia ihmis­kohtaloita,
laajentava: kc'kemu5pii-riään,
mikä helpottaa omankin per­heenjäsenten
elämänosan y.mmärtii-mistä.
Ennenkaikkea siitä näkee,
miten ihminen kasvaa,'ja ettei häntä
voi mrhinkään pakottaa. Pakotta­minen
voi vain typistää ihmisiä tai
tehdä hänestä salamyhkäisen. V'a-paa,
itsenäinen ihminen on avoimie-linen
j a roh.kea.
On siis oikeastaan suotta saarnata
työläisäidille ja muulle t>-ön rasitta­malle
äidille ymmärtämystä ja oike­ata
suhtautumista lapsiins.i. Jona
oikea suhde kasvatustavoista on tie­tysti
tarpeen, mutta täytyy ennen­kaikkea
olla mahdollisuudet niiden
tie'oien käyttämiseen.
Äiti on vapautettava l i i o i i t a huo­listaan,
työn ylenmääräisestä painos­ta,
ennenkuin hän voi t u l l a lapsensa
toveriksi. Hänen on saatava aikaa
kehittää i'seäs'n ia olemaan mukana
yleisissä riennoissa. Hiin ei saa jää­dä
keittiöön. Hänen yksinomainen
henkinen raVintonsa ei saa o l l a kir­k
o n sucma. Hänen ainoa ^'än-.än-tehtuväpsä
ei saa o l h h:)=?t. Nämii
kolme fasir=ti=en e!ämänk?/s3muksen
tunnusmerkkiä naisen -]äTr.ä5--ä e i ­vät
riitä tekemään hänrslä valistu­nutta
ia kehityskykvi-tä kansalais­i
a . Vain valis-i-nut äiti v^i o l h nuo­ren
ihmisen vstiivä. v h s-]V=estrt
hän etsii itselleen toverin ia uskotun.
.Äiti vapaaksi, ei vain hänen i:?*^-
sä, vaan myös hänen lastensa vuoksi,
siinä tehtävä jonka toteuItämis'a t a -
levaisuutcmme edellyttää.
Kurssien pöättä jäiset Torontossa
Vfitys se taas meUlc iAmcitänä^
sen tuosijnAlankan kaikki ties,
Xcij^kymment' vuotta kun äsken se täytti,
niin touhuaa a:van kuin suuri mies.
\yt se laittoi voimistelcnuian
kaikki jo: ka pysyy jaloiUaan,
Se johtajankin tänne sai^
kaikkihan siitä on kuullut kai.
J^rÄvr ^^^^
ittnsalle kaunista opettaa.
Poikaa ja tyttöä tervettä tuonut,
eikä se aiokaan lopettaa.
Kauneutta kerran mitattiin,
jaioiveUa -ntyos hiihtää kUatVtin.
Ja hypyt sekä juoksut niin,
ne Yrityksen nimeUrinerkUtiin,
Nyt on tullut Torontoon se Hy*nuinäerin Jakki
meillekin näyttämään mahtia.
Pianolla soittelee voimansa näni
ja siitä ne kuulevat tahtia.
Hän muualla jo ennen ollut on,
jo monta poikaa saanut kuntohon.
Vaan jokapaikassa tytöt kai
varmasti pojista voiton sak
Parhaina joukosta aina karsi,
päällänsä seisomaan käskettiin,
joku tuV alas kuin lillukan varsi,
olis saanut panna vaikka päskettiin..
Vaan aikansa kun niitä opetti,
niin tyytyväisenä hin iQpetti.
Tarmokkaasti kun tahtoo vaan,
cppii vaikka korvia Itciluttaan.
Sittc se näytti kuin murtuisi pa'o,
kaikki kun korkeeUe loikkivat.
Hän itse meni edellä kuin Heruva mato,
toiset sitä matkia koittivat.
Kaksikymment' tyttöä oli sielV,
siitti heltyy monen miehen mieV.
Ke kauniisti tahdissa kääntelee
ja vartaloansa vääntelee.
Kiharat ne heilu ja polvet ne hytky,
kun opetteli vaikceta valssia,
ja kaalissa tunsi kuin permanto hytky,
kun kaikki ne alkoivat marssia.
Syrjästä me sitä seurattiin,
ja minä itsekseni paJiin niin,
e:t' tiukassa siinä on tyttöin työ,
ei siinä leikiten leipää syö.
Kaikki jos oppii, niin tiukalla pitää, • .
sihiä on mutkaa jos minne päin.
Ensin se näytti että £h tule mitään,
nyt minä-myönnän ktmtäillä näin.
Eihaittaa jos on suuri taikka pien,
ja Uhavatkin painuu samantien.
Pianakun sanoo tili tdi taa,
kyllä töppöset sopH'lattiaan, • v
Yrityksen vakituinen mainehan luoja
taas oli urheilumatkallaan.
Hän se on parhain palkittnon tuoja,
nyt cli hypännyt hän korkeeltdan'.
Taas ennätyksen uuden omisti, -
näin Yrityksen nimen somisti.
Kolme toi ensimmäistä tullessaan,
kai on siitä Tuijakin riemuissaan.
Uskotaan, turhaa ei touhu tää ole,
ainahan oppia siitä jjä.
Tarmokkaasti vaan astu ja pole,
kyllä se kaikille selviää.
Jakki niinkuin luotu siihen on,
häitä kaikki kuidee komennon.
Itselle Jakki kun pojan sais,
siifa hän johtajan kasvattais.
Taas tulee kesJ ja aurinko loistaa,
lämpöiset ilmat jo lähenee.
Talviset murheet se mielestä poistaa
ja haalilla juoksukin vähenee.
Jo Tarmolaa on pantu kuntohon,
sinne meillJ ikävä jo on.
' Nucrct kun pääsevät irralleen,
saavat auringon värin siellä pinnalleen.
--m
- .
-m
r\
M. VUORt.