Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 28, 1946

              Sivu 2
mxiiutffifiti I Riiuuntn
L A U A X T A I M A , J O U L U K U U x V 28 PÄIVÄNÄ .
iiiuiMmiiiuininiu<wwiiiraiuuiummuiuuuiwiiiiuiuwimiuiuuii<iniiiiniunmiiuniiiiii^
1946
lumiinuuiiiatiuiiuuuiiiiiuuunmuiiuuiui»»
0
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Ftiblished and prlnted by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury. Ontario,
Rcglstered a* the Post Office Oept^
Ottawa, as second class matter:
TUänshinnat:
1 vuosikerta $2.50
6 kuukautta 1.40
3 kuukautta .75
Yhdysvaltoihin:
j 1 vuosikerta ...$3.10
6 kuukautta 1.80
(luomeen ja muualle oikomaille:
1 vuosikerta . . . . . . . . . . .$3.75
. 6 kuukautta ...2.00
" Liekki Ilmestyy Jokaisen viikon lau-
' «Eftaina 12-sivulsena, sisältäen paraistä
kaimoklrjallista luettavaa kaakilta aloil­ta.
Aislamiehllle myönnetään 20 prosen­tin
palkkio. •
Pyytäkää asiamiesvällneltä Jo tä­nään.
TLMOITUSHrNNAT: Yleinen Umol-tushlnta
50 senttiä palstatuumalta ja
kejralta. Alin Ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
ju jienttia joKaiselta mulstovärsyltä tai
klltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Umoltuksista. Tilapäisilmoittajien on
*• lähetettävä maksu etukäteen.
Kalkki Liekille tarkoitetut nlaksu-osöllukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Khistantaja Ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
öti^et West, Sudbury, Ontario ' .
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
P.^. Box 69. - - Sudbury, Ont.
Toimituksen kttfmasta
Tämä vuoden viimeinen numero
tulee joulun johdosta hiukan inyö-
Itästyneenä ja myöskin pätevien syi­den
johdosta — joita on tarpeeton
selitellä — tavallista pienempänä:
Kiinpä olkoon tämä pakinamme-kin
fyhyt, — päättyköön onnellisen
uudenvuoden toivotukseen teille kai-\
kille sekä meille. Sen parempaa toi­vomusta
ei olekaan. — AP.
inaa ja
Muistattehan lukijani, kuinka
mahtavasti vastasin, kuri Liekissä
kysyttiin, että kuinka se minun hat-tukysymys
Suomi-matkalle järjes^
tyy. Vastasin, että hattuja on pal­jon.
Olen ajatellut pitemlmälle sitä
asiaa ja katsellut niitä hattuja, miten
konstikkaaile ne useampi näyttävät,
; ja siinä muistin, kuinka vähän olen
elämässäni oikein muotihattua pi­tänyt.
Huivipäässä lähdin Suomes­ta.
Englannissa kyllä ostettiin jon­kunlainen
rällä, mutta täällä saarel­la
ei sitä ole paljon tarvinnut. Taf-vekäL
olen'kehrännyt langan ja siitä
virkannut lakin ja saanutkin muka­van
ja lämpimän. Ei ole vielä perhe-elämässäkään
hatun tähden itkut al-
^karieet.
Kerran oli minulla oikein muka­van
vanhanpojan elämää ylistävä ru­no
ja siinä kuului yksi värssy näin:
Vanhanpojan tupa
paikka ompi ylen httpa:
sieir ei kuulu riidan räiske
eikä myöskään suukkoin läiske:
sieir ei puuro pohjaan pala
ja hatun tähden itkut ala.
Niin, ja vaikka puuro pohjaan pa­laisi,
itsepä hän sen syö. Tuosta
näette, että vanhatpojat luulevat hat- .
tuitkun kuuluvan i>erhe-elämään."
•Minun pitikin puhua siitä hatun
sovittamisesta. Tyttäreni .tyt'ar- öR
kaupunkiin lähdössä ja sovitteli hat­tuja,
joita oli laatikollinen, ja kun ne
laki tahtoo ennemmin olla
rikkomatonna kuin rikottuna, ja
soisif ettei sähkörahaa ollen­kaan
tarvittaisi."
Ikivanha, tuomarinohjeissakin lau­suttu
perraate on myös^^e, että '"'yhtä-läiset
j^ikokset \-aativat yhtäläisen
raligaistuksen ja sentähden ei ole
kat.<;ottava sitä, onko joku rikas tai
köyhä, vaan toinen on rangaistava
niinkuin toinenkin.''
Tuomaria kehoitetaan myös sävyi­sästi
puhuttelemaan niitä, jotka tule­vat
oikeuden eteen, sillä hänen eteen­sä
ei tulla nuhdeltavaksi, vaan.oi­keutta'etsimään.
Niinikään kielle­tään
häntä t'/Atf5fMmtf5/a,riitapuoliin,
' S i l lä viha estää häntä harkitsemas­ta,
mikä asiassa on oikeus.'' Liian
pikaisesta tuomitsemisesta v a r oite-taan
niinikään, sillä sellainen tuomio
on harvoin hyvä ja oikea.
Myöskin teroitetaan mieliin, että
"Tuomarille ei ole mikää min^
suuresti tarpeellinen'.kuin äly,
niin että hän tietää, milloin hä­nen
on oltava ankara, milloin
lempeä, ettei pahaa tehtäisi kah­ta
pahemmaksi. Mutta laki
vaatii aina parannusta ja paran,
nukscksi sitä on käytettävä.
Viimeksi lausuttu sisältääkin at-van
modernin oikeusperiaatteen, jo­ka
vasta meidän aikanamme on to­teutettu
lainsäädännössä.
Tuomarin tulee muutenkin olla
'aluiimpi * auttamaan kuin sorta­maan."
Kuitenkaan hänen ei tule
^ liian hölläUätisesti laskea vastaajaa
puhdistusvalalle. sillä "missä usein
vannotaan ,siellä vääriäkin \'aloja
usein tehdään."
Jokaisella tuomiolla tulee olla sel­vät
perusteet ja todistukset tukena.
Kuitenkaan
''tekoja ei pidä aina tuomita
niinkuin ne tehdyt ja tapahtu-neet,*
ovat, vaan on katsottava
missä aikomuksessa ja mieles­sä
ne on tehty."
Tiiomarinohjeet varoittavat viran­omaisia
kiduttamasta syytettyjä tun-mustul^
seen,
- .. \'sillä, ^ellaijetjunnustmkset ovat
tavallisesti väärät, ja usein ta­pahtuu,
että moyti kidutuksen
tähden'^ tunnustaa sen, mikä ei
koskaan ole tot(a ollut eikä ta-pahtknutr
Tapauksia \'arten, jolloin laissa on
aukko, neu\x)vat iuomarinohjeet:
^ *'Jos jokin. epäiltävä asia tu­lee
esiin, josta ei kaupunki —
^^-eikä maalaissa ole mitään kir­joitettu,
eikä myöskään maanta-paa
ole, jonka mukaan sopisi
tuomita, niin etsittäköön taita-vain
miesten neuvoja, ja tuomit­takoon
parhaan ymmärryksen
mukaan, jotta asia tulisi ra(kais>
tuksi, sillä tuomarinvirka on ase^
tettu riitojen ratkaisemista var­ten."
JCaikissa asioissa on siis päätös ju-listettax-
a. mutta
"Jos asia on hämärä, niin pi­tää
olla taipuvampi auttamaan
syytettyä kuin syyttäjää; vaa­ran
kärsiä saakoon. hyödyn, ja
hyödyn saaja kärsiköön*vaaran."
Lopuksi ohjeiden laatija toteaa,
että kun niitä noudatetaan, "niin
sakkorahat vähenevät, ja oikeus ja
kohtuus yhteisessä kansassa enenee"
ja hän päättää esityksensä runo-mittaisesti:
' f i •
kaikki järjestään näyttivät hänen
päässään niin ihanilta, niin sanoin
että — "no, sovitpas minullekin!''
Ensin tällättiin sellainen, joka oli
kuin pihfii pata. Se pantiin 'aivan-ta-.
karaivolle. Katsoin peiliin ja - se
näytti niin hirveällä että tempasin
heti^pois., Koetettiip töistä, joka,ase-tetiin
sivulle kahdelle*hiuskarvalle.
Sama tulos. Koetettiin toista padan-mallista.
Se täytyi asettaa melkein
toisen silmän päälle. Ei kelvannut,
— ei sillä ainakaan olisi Paaria vie­telty.
- ^ N y t tässä tulikin hätä; hat-tukysymys
on alkuvaiheessaan. Koe­tin
vielä ukkoni -vanhaa säÖehattua
ja se näytti.parhaalta. Tulin siihen
varmuuteen, etiä vanhan on turha
koristautua 'muotihatuilla, näyttää
vain linnunpelättimeltä. Luulen että
Rinna teki- siinä parhaan keksinnön
kun laittoi hatun saapasvarresta. „
Onpa aikoihin eletty rikkaassa Ca-nadassa,
jossa on aina ollut tavaraa
-(uivillaan. Jos nykyisin yrität saa­da-
esim. vaatetavaraa postin kautta
tilaamalla, niin aina saat rahani 'ta­kaisin.
Olen tilannut «ikkunaverhoja
neljä kertaa ja viides tilau^ on me­nossa,
saa nähdä miten käy. Ja jos mi
lä saat, se on kallista-ja huonoa. Ei
saa esim, kunnon sulfia eikä sukka-lankaa.
Mutta minullapa on villoja
ja rukki. Sitä kun olen nytkin vii­konpäivät
ptJlkenut, niin lankaa al­kaa
olla. Ja kun otan vuorostaan
sukkakoneen esille, niin taas on jou-lulahjasukat
lastenlapsille, nimittäin
miespuolisille. Tytöillä pitääkin olla
silkkiä ja jos ei sita saa nun juostaan
paljain jaloin.
^linun työhuoneeni kun on ylä­kerrassa
ja rukin pärinässä en kuule
aina pikku koputuksia, niin eivät ai­na,
minua löydä, vaikka kotona olen.
Eräänä päivänäkin ystäväni Ida G.
etsi minua. Kuulin kyllä ja huute­lin
mutta ennenkuin pääsin alas hän
oli jo mennyt. iMutta kolmannella
kerralla tapasimme. Ida oli harvi­naisen
iloisella ja reippaalla tuulella,
jollaisena en ole häntä nähnyt sen
jälkeen kuin Voitto poistui elämästä.
Aika onkin paras lääkäri, se tuo hel­potusta
suurimpaankin suruun, vaik­ka
sy\'ällä sydämessä aina asuu kai­ho,
kuten Idallakin, kun menetti ai­noan
lapsensa, josta toivoi niin pal­jon.
/
Näin vuoden lopussa kun ajattelee
elämäänsä taaksepäin, tekee niinkuin
inventaarion, niin tuntuu että surul­lisimpia
tapauksi^ muistaa parhaim­min.
Ensi kesäkuussa tulee kiiTu-neeksi
4^ vuotta siitä, jolloin :^Ialko-saareilakin
juhlittiin Buurisodan lop­pua.
Tällä ajalla- on kä>ty kak^i
hirveää maailmansotaa, eikä ole vie-
"Ei väärä sakko yhtäkään tee
herraa rikkahaksi,
mut, laki sekä oikeus on Herran
kunniaksi."
Edellisestäkin ilmenee, että oikeus. •
järjestyksemme kyllä, kiistämättä le-pää
terveellä, demokraattisella poh-jalla.
Kokonaan eri asia sensijaan
on, että oikeuslaitoksemme on aika
ajoin pahastikin harhautunut määrä­tyn
luokka ideologian tulkiksi, jol­loin
on unohdettu, että Oikeuden ju­malattaren
tulee jJunnita oikeuta ja
totuutta "sidotuin silmin'" oi­kealle
tai vasemmalle tähyilemättä.
^ l ä tämän viimeisen 'mainingit lakan­neet
yyörymästä klm jo vihjaillaan,
että uusi myrsky voisi nousta. Luu­lisi,
ettei kansaa, mitään kansaa saa­da
enää sataan lietsotuksi. Mutta
\.niin on. luultu ennenkiii ja keinot on
löydetty, millä sotahysteria on saa­tu
aikaan. Onhan nyt niin hyvät vä­lineet
siihen — sanomalehdistö, ra­dio
ja elokuvat.
Tammikuu on ollut omassa elä­mässäni
ja samoin ensivuosina saa­remme'
elämässä' onnettomuuksien
kuukausi. V. 1903 oli se .suuri tuli­palo,
jossa paloi 11 ihmistä. Ei me­ne
koskaan mielestäni kun seisottiin,
siinä palavan rakennuksen vieressä,
-josta olin kuin ihmeen kautta, yö­vaatteissa
ja kiiksi lasta kainalossa
pelastunut, jk toisia vielä hyppi ik­kunoista
ulos. Ei illalla vielä tiedet­ty
..varmasti kuka oli pelastunut ja
kuka jääpyt. .'Isian teki pahemmak­si
vielä se, kun ei ollut kuin synkkä
korpi ynipäriliä ja asunnoista puute
eririestääiikrn ;eikä ollut liikoja vaat-teita""
1akaa toisille; ei tiennyt mihin
päänsä kallistaa.-
Sitten seurasi useana vuotena aina
tammikuussa joku tapaturmainen
kuolema. Ei täällä pitkään aikaan
ketään tautiin kuollutkaan, luultiin
jo, ettei tämie kuolemantaudit oksaa­kaan.
Oltiin Vöyhiä eikä laukattu
kaupungissa kulkutauteja hakemas-
Tammikuussa tulee 20 vuotta kun
ainoa poikamme hukkui. £ipä ole
vielä sekään unhoittunut, yksin hil­jaisuudessa
tulee muistot mieleen. Ja
17 vuotta sitten, juuri tulipalon vuo­sipäivänä,
kuoli tyttäremme, jättäen
jälkeensä kuusi pientä lasta. En
luullut siitä Lskusta näinkään hyvin
selviäväni, sillä tunsin itseni silloin
vanhemmaksi kuin nyt. Mutta suuri
työ ja touhu auttoi, ja ajatus, että
kun eläisin niin kauan että saisin nuo
lapset suuriksi. Nyt he ovat kasva­neet,
ja menetetyn piokamme tilalla
on taas poika, joka lähtee vuorostaan
merelle. Entisen kokemuksen perus­teella
on vielä suurempi huoli, tulee­ko
hän takaisin. Sotakin vaati heis­tä
yhden; siellä lepää jossakin Eu­roopan
mullassa.
Niin, nyt olen rasittatiut lukijaa
ikävillä myistelmilla, mutta koetan
taas löytää hauskoja asioita, joista
voi luulla, ettei se isoäiti muuta kuin
höpöttää joutavaa.
ISO.ÄITI.
Myöiiäsfytnkö?
Tulipa villi aatps — vieläkö
ehdin lähettää jouluterveiseni
Liekin ystäville? En ole kirjoit-
. tanut koko vuotena, vaikka niin
paljon olisi sanomista, monta
ikävää ja iloa kerrottavana.
Vaan aina kun mieli lämpenee,
tunAen, että olen vain "minä",
kukapa minua kaipaisi, kujaapa
viitsisi lyhkäisiä tarinoitani lu­kea.
Olenhan täällä "syrjässä",
mitä osaisinkaan elämän iloista
puhella. Te siellä "elämän hui­pulla"
n ä e t t e ja tunnette voimak­kaammin
varjot ja valot, ikävys­tyisitte
pieniin iloihini. Vaikka,
niin, vaikka täällä on koko mi­nun
elämäni-, niin sittenkin tun­nen,
että te kaikki myös kuu­lutte
tavallaan ja olette vieläpä
suuri osa elämässäni. Siksi teille
tahdon toivottaa iloista joulua.
Ja mitenkäpä sen paremmin voi­sin
Tehdä kuin tämän kultaisen
Liekkimme sivuilla, vaikkapa
viimeisellä.
H A R A K K A . -