1949-04-02-11 |
Previous | 11 of 36 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lumiaHitnnunmnnrami uuiuuummmssiKaDaiants John Ryan:
ONNEKSI SINULLE, JOKA OLET
LAULANUT TYÖN KUNNIAKSI!
Matti Koski ^
Jalmar K i v i r a n ta
Sally ja E r k k i Häivälä
Mrs. Geo. Jahson
Mrs. Eino Wigelius
Elsa 3 a A r v o Virkkala
Jenny j a John V i i r re
Fanny ja Johan Ristimäki
Viljam Waisänen
Hilja, Oiva j a O. Wäisänen
Geo., L y y l i ja Jalmar
Suominen
Saimi Lehto
Roosa Turtia
Lily, Pentti j a M . Tyynelä
A i l i , Leo j a V . K o s k i
Sally ja Helge Grönman
Charlie, A i l i , Mummu ja
lapset
Elna Pesonen
J . E. VäUmaa
Kalle Ahola
Alma E. Aho
Ero Heinänen
K. Janson
Elsa ja E r k k i N i k k o la
Taimi ja Reino Vuori,
Box 519, So. Porcupine
Agnetta Tanneri
Otto Hinkkuri j a perhe
Hilda ja Onni Tervo;
Jenny ja Väinö Laine ja
Levi
Silja j a L . Annala
Tyyne j a H . Pekuri
Ahtij^EnniJVläki ,
Hilma ja A l e x Laine-^
Hilda ja E m i l Paukkunen
Martha j a Frank Mäki
Sandra K a l l io
Tyyne M i k k o la
Salme, Tyyne ja John
Salonen
Amalia Laine
Greta Wainio
Anni Salo / ^
Impi j a Eino Aho
Ilmi ja O l a v i Kauhala
Anni j a Kassu Sorjonen
Mandi j a W. K o t i l a >
Sylvi ja L . W. K o t i la
Vieno ja Paavo Voutilainen
Hulda j a I. Sivunen
H i l j a ja A l e x Koskela
Maija Hahto
Ada Erickson
Kay, Jenny ja Ero K a l l io
Hilma Waldon
Sylvi, Liisa ja Yrjö
Erickson
Mandi, L i l l i e ja Toivo
Niemi
Walter, Helen ja Albert
Rigg '
Anhi ja Niilo Aho
Allan, Aino ja Otto Korkola
!Eva Tyynelä, Fanny ja Arvo
Henry, Martha ja John
Saloranta
Yrjö, Rauha ja Elmer Niemi
J . Kuitunen
Mr. E. Laamanen j a perhe
Emmi ja Elias L i n n a
L a i l a ja Wilho Sivunen
Aino Kemppainen,
Box 455, Timmins
L a i l a ja Anni H i l l
Mary Hulkko
N. Boström ja perhe
F e l i x Aho ^
N i k k i Jokela -
Aino ja Väinö Juola
John Palosaari
John Isokoski
Matti Ohtonen
Väinö Hultman -
Antti Kukko
Fiina ja John West ^
K. Heinämäki
Martha ja Esko Telkkinen
K a t r i ja AarneHeikkinen
Selma Helin V
Vilho Kuronen
Bertha j a Gus. Rantala ja
pojat
Matti Rintala
Kassu Ahvenkoski
Martha j a Huugo Ekholm
TIMMINS ONTARIO
1
1"
• =
immin
Mötfo: ^'&hän kätiooitimmcä'
JOSTAIN kuulm^a tavallista kovemj)!
räminä keskeytti Rickyn huolestuneet
ajatukset hetkisdtsi. Hänellä oli
to.deUa probleemi. Miyf Ä
ollut niin äkkinäinen lvi>aämaäii^^B^^
rekselle jonkin tavallista ^rikoisemmah
lahjan. Hän oli miettinyt, jälnietti-nyt,
noitta lahjaproibliNJj^
kaisemattä. IMutta jÄTO^d^^^föitiä ajatus
nyt vähäksi aikaa pois midestä, sillä
rannalta kuuluvan tatranän takia' oli
mahdoton keskittää ajatuksia ku^
lisesti. Tottuneella tavalla Ricky käänsi
kanoottinsa poispäin j melöäkse^n kauemmaksi,
missä ei melu häiritse*
Hän meloi useiden ankkurissa Hole-vien
purjeveneiden ohi. "Minä eh pidä
niistä", muisti hän kerran isänsä sanoneen
purjeveneistä. Ne ovat väär
raÄisia jä*€pälubt^^^^^
kanöbltiv sen Vertaista ei öle olemassakaan
vesillä liikuttaessa. Erikoisesti
juuri tämä kanootti...
Ricky katsoi taakseen maalle päin.
Sadan jalan päässä laiturista oli pieni
maalaamaton virvokejuomakioski. Hänen
äitinsä nojasi kiosls^in tiskiin ja katseli
järvelle. Laituriin kiinnitetyt soutuveneet
keinuivat -tasaisessa tahdissa,
laineella. Viglä ei ollut tullut ketään
vuokraamaan veneitä, mutta kesäsesonkihan
oli juuri vasta alussa
Kanootistaan Ricky näki selvästi juuri
maalatun mainostaulun, jossa oli kauniin
kirjaimin maalattu: "Soutuveneitä
vuokrattavana, SO senttiä tunti" Hän
tunsi jonkinlaista ylpeyttä, sillä mai-nostustaulu
oli hänen tekemänsä. 'ICun-hari
hän harjaantuu enemmän, maalaa
hän mainosteen äidille kioskin yläpuolelle.
Ehkä hän vielä voi maalata taideteoksiakin.
Hän ehkä voi vielä maalata'kauniin
järvimaiseman, valmistaa sen jouluksi
ja antaa sen Dolorekselle joululahjaksi.
Hän ei lähettäisi taulunsa mukana mitään
korttia, ei nimeä, keneltä lahja on,
sillä Dolores kyllä tietäisi, että juuri
hän oli taulun maalannut.
. Mutta lahja, jonka hän oli luvannut
Dolorekselle, se oli nyt tärkein. Dolores
oli kaunein tyttö, minkä Ricky
oli koskaan tuntenut. Hän oli ollut
paikkakunnalla vasta viikonverran tätinsä
luona. Täti oli varmaankin rikas
ihminen, sillä hän asui alueen rikkaiden
osassa ja se tapa, milFä Dolores piti
päätään pystyssä, osoitti, ettei hänkään
ollut mikään köyhä. Mutta yksi asia,
k5mimenen sentin raha vaivasi Rickyn
mieltä. Dolores oli eräänä päivänä
vuokrannut yhden Rickyn äidin veneistä
ja vaikka he olivat ^olleet vain pienen ^
hetken järvellä, oli täti maksanut koko
tunnin vuokran. Silloin Ricky ja Dolores
olivat jutelleet vähän jä" Dolores oli
luvannut tulla uudelleen rantaan.
Lähtiessään oli Dolores avannut käsilaukkunsa,
ottanut sieltaiösentih lantin,
antanut sen hymyillen Rickylle-
Hämmästyksissään kuuli Rick mumise-vansa
tuskin kuuluvasti: ' ' ' "
' "Kiitoksia, neiti." '
Rickyllä oli vielä sama kymmensenttinen..
Mutta nyt hän ja Dolores tunsivat
toisensa paremmin. Dolores oli käynyt
rannassa useita kertoja ja he olivat
jutelleet koulusta jä muista asioista. Dolores
asui kaukana kaupungissa, mutta
hän olisi tätinsä luona maalla koko
kesän.
"Kaupungissa on hyvin hauskaa", oli ,
Dolares sanonut. "Minulla on siellä kaksi
poikaystävää ja minä en todellakaan
tiedä> kummasta pidän enemaänJ*
Rickyn miehessä vilahti, että tulisiko-hän
hänestä Doloieksen kolmas poikaystävä.
*-Minun synt^^mäpäiväni on pian", sanoi
Dolores kerran. "Se on ensi torstaina.
Minä odotan jäimityksellä, mitä
lahjoja saan. Olen oikeastaan kyllästynyt
ta\'allisiin lahjoihin. Haluan saada
jotain erikoista-" •
"No sitten minä annan sinulle sellaisen
lahjan, jota et ole vielä koskaan,
saanut", oli Ricky luvannut.
"Niinkö!" öli Dolores huudahtanut.
"Olen varma, että pidän siitä."
, Dolores oli ottanut Rickyn käden ja
puristanut sitä. Sitten hän oli jupssut
hymyillen pois. '
Ricky heilutti kättään äidille, sitoessaan
kanoottiaan laiturein. Hän oli sa-v
honut antavansa. Dolorekselle sellaisen
lahjan, jöhkaiais^tä tämä vielä kos^
Iprek^en ssyipljsnäpäiyä, eikä; RkkyUäi:
ollut vielä aavistustakaan lupaamastaan'
erikoislahjasta. Hänellä ei ollut lahjaa,
eikä hän oikeastaan voisi py>'tää äidiltä
rahaa sen ostamiseen.
Hän meni tarkastamaan kaikenntaal-lisen
omaisuutensa, kaikki esineensä,
lajitellen ne, kahteen kasaan, tavallisiin
ja erikoisiin. Viimeksimainitussa
oli käärmeennahka, intiaanien nuolenpää,
22 kalperin pyssy ja jäniksen pääkallo.
Mutta mikään niistä ei näyttänyt
erikoiselta.
Ricky istui ikkunan viereen ja silmäili
ulos- Hänen katseensa osui laituriin
kiinnitettyyn kanoottiinsa pitkän
ajan, ennenkuin hän sai idean. Äkkiä'
hän hypähti ylös ja päätti juosta äidin
luo kertomaan ajatuksensa. Mutta«puo-llvälissä
hän pysälityi. Oli sentään joitain
asioita, joita ei voi äidillekään kertoa.
Koko sen iUapäivän Ricky touhusi kiireissään.
Seuraava aamu oli lämmin ja
kaunis. Dolores tulisi puolisen jälkeen
rantaan jä hän tulisi-värmasti, sillä tänään
on hänen syntymäpäivänsä ja hän
luonnollisesti haluaa nähdä Rickyn erikoisen
lahjari. No niin, hän näkee sen.
Ja se or^in jotain sellaista, jota ei voi
ostaa rahallakaan, ei mistään kaupastp.
Mennessään rantaaff .kanoottinsa luo
katsomaan, että kaikki oli järjestyksessä,
kuuli häh Doloreksen tervehtivän
äitiään. Siellä hän, Dolores tuli, sievä
päivänvarjo päänsä yläpuolella ja aivan
yksinään. Hänellä oli erittäin kaunis
sininen aurlhkoleninki ja vaaleat kiharat
riippuivat niin somasti hänen o l ^ -
^päillään. Hän näytti todella lumoavalta-'
,• •
"Halloo, Dolores", tervehti Ricky.
"Olen hyvin iloinen, että tulit, sillä luulin
jo melkein, että et tulisikaan."
"Halloo, Ricky, minulla oli aamupäivällä
niin kiirettä", vastasi Dolores.
^'Sain sähkösanoman isältä, 10 dollarin
shelCin ja polkupyörän, sekä paljon
muuta".
Ricky hämmästyi ensin vähän kuullessaan
kuinka paljon lahjoja Dolores
oli saanut. Mutta nehän olivat kaikki
sellaisia, joita voi ostaa rahalla. Hänen
lahjansa oli kokonaan toisenlainen, sellainen,
jota ei voi räfialla ostaa.
" E t kai unohtanut lahjaani?" kysyi
Dolores,-katsellen ympärilleen.
"En luonnollisestikaan", sanoi Ricky.
hymyillen.
'''Todd Kingsley lähetti minulle rannerenkaan",
sanoi Dolores, näyttäen käsivarttaan,
jossa rannerengas kimalteli.
Ja JMalcöm lähetti ihanan soittokellon."
Ricky nieli aivan kuin jotain olisi
tarttunut hänen kurkkuunsa. Sitten hän
otti Doloreksen käden> joka oli yhtä
•kylmä kuin hänen omansakin-
SIVU 11
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 2, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-04-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490402 |
Description
| Title | 1949-04-02-11 |
| OCR text | lumiaHitnnunmnnrami uuiuuummmssiKaDaiants John Ryan: ONNEKSI SINULLE, JOKA OLET LAULANUT TYÖN KUNNIAKSI! Matti Koski ^ Jalmar K i v i r a n ta Sally ja E r k k i Häivälä Mrs. Geo. Jahson Mrs. Eino Wigelius Elsa 3 a A r v o Virkkala Jenny j a John V i i r re Fanny ja Johan Ristimäki Viljam Waisänen Hilja, Oiva j a O. Wäisänen Geo., L y y l i ja Jalmar Suominen Saimi Lehto Roosa Turtia Lily, Pentti j a M . Tyynelä A i l i , Leo j a V . K o s k i Sally ja Helge Grönman Charlie, A i l i , Mummu ja lapset Elna Pesonen J . E. VäUmaa Kalle Ahola Alma E. Aho Ero Heinänen K. Janson Elsa ja E r k k i N i k k o la Taimi ja Reino Vuori, Box 519, So. Porcupine Agnetta Tanneri Otto Hinkkuri j a perhe Hilda ja Onni Tervo; Jenny ja Väinö Laine ja Levi Silja j a L . Annala Tyyne j a H . Pekuri Ahtij^EnniJVläki , Hilma ja A l e x Laine-^ Hilda ja E m i l Paukkunen Martha j a Frank Mäki Sandra K a l l io Tyyne M i k k o la Salme, Tyyne ja John Salonen Amalia Laine Greta Wainio Anni Salo / ^ Impi j a Eino Aho Ilmi ja O l a v i Kauhala Anni j a Kassu Sorjonen Mandi j a W. K o t i l a > Sylvi ja L . W. K o t i la Vieno ja Paavo Voutilainen Hulda j a I. Sivunen H i l j a ja A l e x Koskela Maija Hahto Ada Erickson Kay, Jenny ja Ero K a l l io Hilma Waldon Sylvi, Liisa ja Yrjö Erickson Mandi, L i l l i e ja Toivo Niemi Walter, Helen ja Albert Rigg ' Anhi ja Niilo Aho Allan, Aino ja Otto Korkola !Eva Tyynelä, Fanny ja Arvo Henry, Martha ja John Saloranta Yrjö, Rauha ja Elmer Niemi J . Kuitunen Mr. E. Laamanen j a perhe Emmi ja Elias L i n n a L a i l a ja Wilho Sivunen Aino Kemppainen, Box 455, Timmins L a i l a ja Anni H i l l Mary Hulkko N. Boström ja perhe F e l i x Aho ^ N i k k i Jokela - Aino ja Väinö Juola John Palosaari John Isokoski Matti Ohtonen Väinö Hultman - Antti Kukko Fiina ja John West ^ K. Heinämäki Martha ja Esko Telkkinen K a t r i ja AarneHeikkinen Selma Helin V Vilho Kuronen Bertha j a Gus. Rantala ja pojat Matti Rintala Kassu Ahvenkoski Martha j a Huugo Ekholm TIMMINS ONTARIO 1 1" • = immin Mötfo: ^'&hän kätiooitimmcä' JOSTAIN kuulm^a tavallista kovemj)! räminä keskeytti Rickyn huolestuneet ajatukset hetkisdtsi. Hänellä oli to.deUa probleemi. Miyf Ä ollut niin äkkinäinen lvi>aämaäii^^B^^ rekselle jonkin tavallista ^rikoisemmah lahjan. Hän oli miettinyt, jälnietti-nyt, noitta lahjaproibliNJj^ kaisemattä. IMutta jÄTO^d^^^föitiä ajatus nyt vähäksi aikaa pois midestä, sillä rannalta kuuluvan tatranän takia' oli mahdoton keskittää ajatuksia ku^ lisesti. Tottuneella tavalla Ricky käänsi kanoottinsa poispäin j melöäkse^n kauemmaksi, missä ei melu häiritse* Hän meloi useiden ankkurissa Hole-vien purjeveneiden ohi. "Minä eh pidä niistä", muisti hän kerran isänsä sanoneen purjeveneistä. Ne ovat väär raÄisia jä*€pälubt^^^^^ kanöbltiv sen Vertaista ei öle olemassakaan vesillä liikuttaessa. Erikoisesti juuri tämä kanootti... Ricky katsoi taakseen maalle päin. Sadan jalan päässä laiturista oli pieni maalaamaton virvokejuomakioski. Hänen äitinsä nojasi kiosls^in tiskiin ja katseli järvelle. Laituriin kiinnitetyt soutuveneet keinuivat -tasaisessa tahdissa, laineella. Viglä ei ollut tullut ketään vuokraamaan veneitä, mutta kesäsesonkihan oli juuri vasta alussa Kanootistaan Ricky näki selvästi juuri maalatun mainostaulun, jossa oli kauniin kirjaimin maalattu: "Soutuveneitä vuokrattavana, SO senttiä tunti" Hän tunsi jonkinlaista ylpeyttä, sillä mai-nostustaulu oli hänen tekemänsä. 'ICun-hari hän harjaantuu enemmän, maalaa hän mainosteen äidille kioskin yläpuolelle. Ehkä hän vielä voi maalata taideteoksiakin. Hän ehkä voi vielä maalata'kauniin järvimaiseman, valmistaa sen jouluksi ja antaa sen Dolorekselle joululahjaksi. Hän ei lähettäisi taulunsa mukana mitään korttia, ei nimeä, keneltä lahja on, sillä Dolores kyllä tietäisi, että juuri hän oli taulun maalannut. . Mutta lahja, jonka hän oli luvannut Dolorekselle, se oli nyt tärkein. Dolores oli kaunein tyttö, minkä Ricky oli koskaan tuntenut. Hän oli ollut paikkakunnalla vasta viikonverran tätinsä luona. Täti oli varmaankin rikas ihminen, sillä hän asui alueen rikkaiden osassa ja se tapa, milFä Dolores piti päätään pystyssä, osoitti, ettei hänkään ollut mikään köyhä. Mutta yksi asia, k5mimenen sentin raha vaivasi Rickyn mieltä. Dolores oli eräänä päivänä vuokrannut yhden Rickyn äidin veneistä ja vaikka he olivat ^olleet vain pienen ^ hetken järvellä, oli täti maksanut koko tunnin vuokran. Silloin Ricky ja Dolores olivat jutelleet vähän jä" Dolores oli luvannut tulla uudelleen rantaan. Lähtiessään oli Dolores avannut käsilaukkunsa, ottanut sieltaiösentih lantin, antanut sen hymyillen Rickylle- Hämmästyksissään kuuli Rick mumise-vansa tuskin kuuluvasti: ' ' ' " ' "Kiitoksia, neiti." ' Rickyllä oli vielä sama kymmensenttinen.. Mutta nyt hän ja Dolores tunsivat toisensa paremmin. Dolores oli käynyt rannassa useita kertoja ja he olivat jutelleet koulusta jä muista asioista. Dolores asui kaukana kaupungissa, mutta hän olisi tätinsä luona maalla koko kesän. "Kaupungissa on hyvin hauskaa", oli , Dolares sanonut. "Minulla on siellä kaksi poikaystävää ja minä en todellakaan tiedä> kummasta pidän enemaänJ* Rickyn miehessä vilahti, että tulisiko-hän hänestä Doloieksen kolmas poikaystävä. *-Minun synt^^mäpäiväni on pian", sanoi Dolores kerran. "Se on ensi torstaina. Minä odotan jäimityksellä, mitä lahjoja saan. Olen oikeastaan kyllästynyt ta\'allisiin lahjoihin. Haluan saada jotain erikoista-" • "No sitten minä annan sinulle sellaisen lahjan, jota et ole vielä koskaan, saanut", oli Ricky luvannut. "Niinkö!" öli Dolores huudahtanut. "Olen varma, että pidän siitä." , Dolores oli ottanut Rickyn käden ja puristanut sitä. Sitten hän oli jupssut hymyillen pois. ' Ricky heilutti kättään äidille, sitoessaan kanoottiaan laiturein. Hän oli sa-v honut antavansa. Dolorekselle sellaisen lahjan, jöhkaiais^tä tämä vielä kos^ Iprek^en ssyipljsnäpäiyä, eikä; RkkyUäi: ollut vielä aavistustakaan lupaamastaan' erikoislahjasta. Hänellä ei ollut lahjaa, eikä hän oikeastaan voisi py>'tää äidiltä rahaa sen ostamiseen. Hän meni tarkastamaan kaikenntaal-lisen omaisuutensa, kaikki esineensä, lajitellen ne, kahteen kasaan, tavallisiin ja erikoisiin. Viimeksimainitussa oli käärmeennahka, intiaanien nuolenpää, 22 kalperin pyssy ja jäniksen pääkallo. Mutta mikään niistä ei näyttänyt erikoiselta. Ricky istui ikkunan viereen ja silmäili ulos- Hänen katseensa osui laituriin kiinnitettyyn kanoottiinsa pitkän ajan, ennenkuin hän sai idean. Äkkiä' hän hypähti ylös ja päätti juosta äidin luo kertomaan ajatuksensa. Mutta«puo-llvälissä hän pysälityi. Oli sentään joitain asioita, joita ei voi äidillekään kertoa. Koko sen iUapäivän Ricky touhusi kiireissään. Seuraava aamu oli lämmin ja kaunis. Dolores tulisi puolisen jälkeen rantaan jä hän tulisi-värmasti, sillä tänään on hänen syntymäpäivänsä ja hän luonnollisesti haluaa nähdä Rickyn erikoisen lahjari. No niin, hän näkee sen. Ja se or^in jotain sellaista, jota ei voi ostaa rahallakaan, ei mistään kaupastp. Mennessään rantaaff .kanoottinsa luo katsomaan, että kaikki oli järjestyksessä, kuuli häh Doloreksen tervehtivän äitiään. Siellä hän, Dolores tuli, sievä päivänvarjo päänsä yläpuolella ja aivan yksinään. Hänellä oli erittäin kaunis sininen aurlhkoleninki ja vaaleat kiharat riippuivat niin somasti hänen o l ^ - ^päillään. Hän näytti todella lumoavalta-' ,• • "Halloo, Dolores", tervehti Ricky. "Olen hyvin iloinen, että tulit, sillä luulin jo melkein, että et tulisikaan." "Halloo, Ricky, minulla oli aamupäivällä niin kiirettä", vastasi Dolores. ^'Sain sähkösanoman isältä, 10 dollarin shelCin ja polkupyörän, sekä paljon muuta". Ricky hämmästyi ensin vähän kuullessaan kuinka paljon lahjoja Dolores oli saanut. Mutta nehän olivat kaikki sellaisia, joita voi ostaa rahalla. Hänen lahjansa oli kokonaan toisenlainen, sellainen, jota ei voi räfialla ostaa. " E t kai unohtanut lahjaani?" kysyi Dolores,-katsellen ympärilleen. "En luonnollisestikaan", sanoi Ricky. hymyillen. '''Todd Kingsley lähetti minulle rannerenkaan", sanoi Dolores, näyttäen käsivarttaan, jossa rannerengas kimalteli. Ja JMalcöm lähetti ihanan soittokellon." Ricky nieli aivan kuin jotain olisi tarttunut hänen kurkkuunsa. Sitten hän otti Doloreksen käden> joka oli yhtä •kylmä kuin hänen omansakin- SIVU 11 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-04-02-11
