1939-02-11-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
niit ääntäkään. Suuri lintu nukkui.
Varhain aamulla oltiin Tervonsal-nxeho
ja siellä uitiin osuuskaupan
rannassa. OH sanomattoman hauskaa!
Kurki aivan kuin ymmärsi, että
nyt on oivallinen tilaisuus hieman
harmittavan polkupyörämatkan ja
^trtlillsir^^ toi^. näkemättä ^keäkään saUi heistä koskaan.tulevan helposti
Sjleijelivät-keskenään l^ttö^^ *^'alkols,sta .intiaaneista^ jo Käsiteltäviä ty-ontekijöitä, ja «i^slito
yL mitLi edellisen mainion kala- nulle y k s ^ L^""Z S . ' tuonn^aarm^ . esi-isUtaän neek^in ajattoman to-i
t.n Välillä matkatoverit ^\h^i L o, w ^ metsien hamaraan salaperäisyyteen^ kuuden ja isaamattomuuden. Kun iJ^^L^^^^ f «»i- Siellä ovat matkustelleet maailman JFprd haikki Paran valtiosta itsel- r TnLs^^^^ avi^hntu jokaosoituniinalt- suurimmat luonnontutkijat: Alexin- leen viljelys ja käyttöoikeuden, kumi.
luona, onka sisällys kiljui ja tuta kimtymyksen oireita, oikeastaan der Humboldt, Danvin, \\^lace, puita kasgvavaan 6 mUjoonan eekk<^
n.H. etta tienoot r a « piti sijoitettaman? Enhän kernaasti Agassiz y.m. . rin alaan!^rvitsi hän 5,000 maan
cabunm luona, vaikka sieltä ei kuulu- voinut sijoittaa sitä kaupungin ho- Mutta Matto Grossin suurin nimi asukasta iyömiehikseen. Tästä r^^
T."^ , '^^"^ "^'yy- millekään urheilumatkusta- rästä hänen pestaajainsa ohnistuisaa-rdla
ja kalustetuissa mukavuuksis: jalle eikä tutkimusretkeilijälle. Sen da kokoon ainoastaan 1,600 miestä,
sa, omissa sisaankaytävissä yms., ei omistaa Gandido Mariano da Silva vaikka työstä luvattiinkin p^^^^^
Imtu tuumailuistani huolimatta mi- Rondon, joka on täysiverinen intiaani palkkaa ja parhamta ravintoa, mitä
tenkään sopinut sinnekään.
Miitta- sitten ilmaantui muuan
lupsakka savolainen ajur' ja ennen
yöUjsen laivamatkan jälkeen peseytyä pitkää oli viiökra- ja ruokkosopimus
perin pohjin ja samalla vähän na- aikaansaatu. Ja moniaan päivän ku-posteila
järvenpohjan kasveja ja luttua kurkeni majaili tyytyväisenä
pikku elukoita. Tämän jälkeen toi- ylempänä mainitun kaupungin ulko-meexpantiin
pieniä kilpapyrähdyksiä puolella asuvan .ajurin tallissa levol-maar.
tiellä ja kurki näytti erinomaista lisen tammahevosen toverina,
iuoksutaitoaan käyttäen siipiään ^. „ .
apuna. Se oli nähtävyys tosiaankin , .S^^"\^ ^^'^^ ^3^"- Se
ja k(.rki oli tästä kaikesta raikkaalla ^"^^^^^ ^""^^^ ^j""^"
ja Brasilian armeijan kenraali- Hän Amazonin alueella koskaan on mak-on
opettanut omaa rotuansa luke-, settu. Ja suurin osa noista l,600:sta
maan, rakentamaan teitä ja siltoja, jätti sitten työnsä kesken kolmen
taistelemaan kulkutauteja vastaan kuukauden perästä selittäen, että an-,
tehokkaammin keinoin kuin loitsuin- saitsemillaäii 50 dollarilla he tule-vuilla.
Hän tuntee "Vihreän helve^
tin" kasvi- ja eläinkunnan paremmin
kuin kukaan maailman tiedemies.
Hän on saavuttanut kuolemattoman
maineen erään toisen iwelä suuremman
ja tuntemattomamman Brasilian
vat toimeen koko loppuvuoden.
Pohjoisen vähälukuinen valkoinen
rotu asuu rannikon kaupungeissa sekä
Minas Geraesin eteläisellä ylätasan-goUa.
Mutta vaikka pohjoinen ranOU
lasia KaiKesia rauCKaaua . Z ^ . .: . ^ - alnw»n tutknam- 4ma7r»nm kn^tPii- "n»ik^k«^o"s»ecuutiuH uoiniikvimn vvuuuosaiisaaatioujjaa vvaanuuhcaiaa
tavaila huvittunut, ja aina,eiUin J» JS! TÄ^Ä ÄÄÄÄ « - U ia . „ asutustil.^ yh-päätyttyä
täytyi sen kaikin mokomin
saada nyhtää nahkavyöni nikkelöi-tyä
soikea, siinä ei mikään auttanut.
N} I alkoi kuorma-autpmatka eikä
ollut kolinasta eikä ryminästä puutetta.
Matka piti Vesannon kirkolle,
sieltä saisimme jatkaa linjurilla Kantamisista
se oli aina tarkoin selvillä
ja kiipesi silloin kursailematta korkeita
puuportaita myöten keittiöön
pistellen sen jälkeen suuhunsa suuret
kimpaleet valkoista nisutaikinaa.
Kurkeni siipiä ei koskaan leikattu
eikä sen vapautta myöskään millään
tavalla rajoitettu. Se sai olla va-talanimiUe.
Ja linjurin katolla kurki paasti irrallaan, se sai tulla ja men-seuraavan
etapin matkusti. Se oli
melkeinpä ihmeellinen näky, sillä
linjiiri oli noita vanhanajan korkeita
huojuvia torneja ja kurjen korkea
Singer-laatikko lisäsi runsaalla metrillä
nelipyöräisen tornin korkeutta.
Kun kurki kaiken lisäksi sai pistetyksi
päänsä laatikon "katon" läpi
parinkymmenen sentin korkeuteen,
nä, milloin ja minne se mieli, mutta
samalla sitä määrä3^teni mukaan
kohdeltiin hyvin, niin hyvin kuin
mahdollista. Eikä kohtelu liene ollut
huonointa laatua, koska kurki ei
kertaakaan yrittänyt karkumatkaa.
Kuka sitä olisi voinut estellä? Se
teki päivän kestäviä lentomatkoja
monelle suunnalle, milloin Valkeis-oli
maantiellä pj^yhältelevä rumilus ten lammille uimaan ja syömään ran-todeila
niin ihmeellisen näköinen, et-, tamutaa, milloin toisille vetisille tietä
ymmärtää varsin hyvin Rauta- noille. Mutta aina se viimein palasi
iamniitt pestuumarkkinaväen • kum- ja illan tullen nähtiin sen arvokkaas-mastuksen
ja ällistyksen, kun auto ti käyskentelevän ajurin pihalla, kun-viimein
pysähtyi kirkonkylän keskei- nes se itsestään, kehoittamatta, aset-simmän
raitin vilkasliikkeisimmässä tui tallm oven eteen jä pyrki yö-sol
m Likohdassa. Tuntuu vieläkin siltä,
että savolaisten markkinakonsep-tit
olivat tyyten mennä sekaisin.
Näiden vaihtelevien kokemusten
jälkeen oli kurki vakaasti sitä mieltä,
että matkaa täältä jatketaan yksi-tyisaatoUa
ja mukava, mutta suuri
Singer-cabiini lähetetään edelleen
seuraavaan paikkaan kuormurilla,
"iksityisauto osoittautui ensi aluksi
hieman epämukavaksi niin pitkäkau-paikoilleen.
Joskus se palasi hyvin
- (Jatkoa 8:11a sivulla)
(Jatkoa 2:lta sivulta)
laisia, espanjalaisia, iaksalaisia, italialaisia,
brittiläisiä, jotka halveksien
puhuvat "mustasta" pohjoisesta.
Pohjoisosa tuottaa vain niukasti
kuin kurjelle, mutta pian se kuiten- ja mjTkyll.s.a ,att.la.sbamahak-l^
in huomasi viisaimmaksi istua takaistuimelle
^ siitähän oli kyllin hyvä
näköala ikkunoista ulos eikä matka
Suonnejoelle tarjonnut mitään kum-niallKsta
nähtävää.
Toista oli sitten, kun siirryttiin
Kuopioon menevään "makkuujun-naar."
savolaisittain sanoen. Siinä
niatkassa oli monta ihmeteltä\^
mutkaa eikä ollut vähiten hämmäs-t.
vttiivää kurjen mielestä se, että piti
kuväylän, missä maailman mahtavin
virta vyöryttelee/sameita keltaisia
vesiään maailman vehmaimman troopillisen
kasvullisuuden keskellä.
Toinen kuuluisa nirtu pn Epitaci^^
da Silva Pessoan, ainoan pohjoisvaltioista
peräisin olevan. Brasilian pre-:
sidentiksi valitun miehen^ Maan poh-'
joisosan kirouksena ovat pitkät, hirvittävät,
sateettomat kaudet. Tämän
presidentin ensimmäisiä valtiotekojä
oli päättää rakennuttaa kymmenen
jättiläismäistä patorakennusta maan
sisäosiin, joihin kootuilla vesimäärillä
voitaisiin tarpeen mukaan kastella
maata ja muuttaa se toiseksi Egyptiksi.
Hän kutsui V. 1021 englantilaisia
ja pohjoisamerikkalaisia insinöörejä
rakentamaan nän\ä padot..
Kaikkien kymmenen perustukset oU
saatu lasketuksi, valtavat kone- ja
. sementtimäärät kuljetettu äärettömin
vaikeuksin rakennuspaikoille —
kun presidentti Pessoan valtakausi
päättyi. Hänen seuraajakseen tuli
jälleen etelän mies, joka katsoi viisaimmaksi
noudattaa "säästäväisyys
ohjelmaa ja antaa palttua pohjoisen
osan tarpeille. Ainoastaan kaksi
saatiin valmiiksi, muualla koneet
ruostuvat punaisiksi ja perustusmuu-rit
rapisevat kasaan.
5>
tä suuri kuin eteläosan j kuuluu sen
kukoistus menneisyyteen, BahiaUj
Pernambucon, Sergipen ja Parahyba
<]o^Nortan valtioissa viljellään puuvillaa,
sokeria, tupakkaa, kaakaota,
mailia ja maniokkijuurta sekä harjoitetaan
jonkin verran teollisuuttakin,
mutta kaikkea enimmäkseen
vain omiksi tarpeiksi. Koko pohjoisosan
16 miljoonaa asukasta tuottavat
maailmankauppaan vain kymmenen-neri
osan siitä, mitä Argentiinan 11-
viljoonainen väestö tuottaa. Sen kaupungeista
ovat Brasilian kolmanneksi
ja neljänneksi suurimmat Sao Salvador
ja Recife Amerikan mantereen
vanhimmat (edellinen perustettu v.
1510, jälkimmäinen 1582).
Kuvaavia pohjoisosan "kravun"
kehitykselle ovat seuraavat pari to-sihistoriaa.
"Kumikuumeen" päivinä
rakennettiin suunnattomin ihmishenkien
jä dollarien uhreina 362
km:n pituinen Madeira—Mamoren
rautatie. Kun se oli tullut valmiiksi,
loppui kumin kysyntä, koska silloin
jo voitiin korjata saalista Englannin
ja Hollannin Taka-Intiasta. Liikenne
tyrehtyi niin, että ratakiskot ruostuivat
kä3^tökelvottomiksi. Turhaan
koetti Brasilian hallitus apurahoilla
pitää yllä liikennettä. ~ Brasilian
Pahin onnettomuus
Brasilian historiassa sattui 1532 sinä
päivänä, jolloin ensimmäinen portugalilainen
siirtolainen, joka laski jalkansa
Brasilian mantereelle, oli päättänyt
olla ottamatta vaimoaan mukaansa.
Hänestä kerrotaan muuten
soma juttu: kuinka hänen laivansa
särkyi rannikköriutalle, hän yksin
kuitenkin erotus. Rannikkoa pitkin ajautui vähissä hengin rantaan, missä
jatkuu eteläisen "hännän" avara ylä- hän tajuttomuudestaan -herätessään
kejä, liki peninkulman levyisiä virtoja,
kolmekin vuotta kestäviä tuiki
sateettomia aikoja, äärettömän laajoja
viidakkoalueita. Tehkäämme
tasanko, se on tiheästi kansoitettu,
hyvin viljelty ja täynnä vanhoja
valkomuurisia kaupunkeja. Lännen
puolella on suunnattoman suuri
näki kauniin intiaanineidon kumartuneena
ylitseen. Kaikki seuraavat
"cönquistadorit" noudattivat hänen
esimerkkiään, ottivat intiaaninaisia
^ieiä asemalta ajaa ajunnrattailla
kaupunkiin. Mutta p»uoleritoista vuorokauden
aikana kurki oli tottunut
melkein mihin tahansa — epäilemät^
valtiota: Para, Amazonas, Goyaz ja
Matto Grosso.
"Vihreä helvetti"
Sanomalehtiä seuranneet lukijamme
ovat ennen Italian ja Abes-sinian
nykyistä sotaa lukeneet Para-ii
SaffaanhoitaOfttar: "olette näimi-
.sissa?" • ' • ••.^•-K, • • . " . . ' V ,'
Potilas: "En.
sitkeästä ja
jossa toistasataa tuhatta miestä sortui
töinännimisen hirveän, tiettömän,
kuumetta synnyttäen suoseudun uhriksi.
Suurin osa siitä kuuluu kuitenkin
Brasilian Matto Grosso-val-tioon.
Sen läpipääsemattömyys on
houkutellut lukuisia eurooppalaisia ja
pohjoisamerikkalaisia r e t k i kuntia,
joista monikaan ei ole hengissä palan-viimeinen
keisari Dom Pedro n yritti
saada aikaan höyrylaivaliikennettä
.\ragriaya-virralla. Hänen silloisesta
laivastostaan nähdään vielä parin
kohottavan ruostunutta ruhoaan ran-tapenkereellä.
Jossakin toisaalla viruu
toisten alusten irti otettuja höyrykoneita
ja rautapalkkeja romuläjissä.
Amerikan ja Euroopan raha
on kuitenkin viime aikoina luonut
jossakin määrin elämää ja vilkkautta
nukkuvaan pohjoiseen. Fordin suuryrityksestä
" Fordlandiasta" olefnme
jo puhuneet. Sillä on ollut kiivaita
vastustajia Brasilian omassa sanomalehdistössä;
hänet on leimattu
mitä mustimmaksi keinottelijaksi,
vaikka hän pn maksanutkin työväelleen
maan suurimmat palkat. Stadard
Ojlilla on öljyporauksia si^maassa,
lyiaranhaossa tuotetaan babanupäh-kin^
tä maailman hienointa öljyä kas-visvoin
valmistamiseksi, Bahiasta saadaan
maailman kaikki mustat timantit
eli karbonaadit, jotka ovat teollisuudessa
hiomiseen ja leikkaukseen
parhaat ominaisuudet: intiaanin jän- "tärkeitä. Electric Bond & Share-ylitiö
tevyys ja tottumus elää; maan eri- hankkii sähkövaloa ja -voimaa, pitää
koisissa olosuhteissa, neekerin sitkeys yllä puhelin- ja autobussiliikennettä
ja tottumus kestämään troopillista monissa pohjoisen osan kaupungeissa,
hellettä ja valkoisen miehen, äly ja Kolme yhtiötä, pohjoisamerikalai-tarmo.
• nen, saksalainen ja ranskalainen, vär
Tosiasia kuitenkin on, että he ovat littää lentokoneillaan ja ilmalaivoil-punai
»lta esi-isiltään perineet intiaa- laan Brasilian yhteyttä Yhdysvaltain^
sisämaa, ihmisistä melkein tyhjä vaimoikseen ja siittivät näiden kanssa
aamiometsäalue, johon kuuluu neljä sekarotuisia lapsia. Vielä pahemmaksi
kävi juttu sitten, kun maahan
tuotettiin työvoimaksi laivanlasteit-tain
Afrikan mustia Jieekereitä. Sekarotuisten
joukko kasvoi ainakin tusinaksi
erivärisiä ja erinimisiä sekoituksia.
Tosin pohjoiset asukkaat
guayn ja Bolivian välUlä käydystä kieltävät tämän asianlaidan onnetto-
\'immatusta ottelusta, muuden. He väittävät, että heissä
ovat yhtyneet kaikkiea kolmea rodun
ifibä iiutosht rapi^u- muut ovat palanneet tyhjm nin villin, uhmaavan veren, joka ei Euroopan ja Afrikan kanssa.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 11, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-02-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390211 |
Description
| Title | 1939-02-11-07 |
| OCR text | niit ääntäkään. Suuri lintu nukkui. Varhain aamulla oltiin Tervonsal-nxeho ja siellä uitiin osuuskaupan rannassa. OH sanomattoman hauskaa! Kurki aivan kuin ymmärsi, että nyt on oivallinen tilaisuus hieman harmittavan polkupyörämatkan ja ^trtlillsir^^ toi^. näkemättä ^keäkään saUi heistä koskaan.tulevan helposti Sjleijelivät-keskenään l^ttö^^ *^'alkols,sta .intiaaneista^ jo Käsiteltäviä ty-ontekijöitä, ja «i^slito yL mitLi edellisen mainion kala- nulle y k s ^ L^""Z S . ' tuonn^aarm^ . esi-isUtaän neek^in ajattoman to-i t.n Välillä matkatoverit ^\h^i L o, w ^ metsien hamaraan salaperäisyyteen^ kuuden ja isaamattomuuden. Kun iJ^^L^^^^ f «»i- Siellä ovat matkustelleet maailman JFprd haikki Paran valtiosta itsel- r TnLs^^^^ avi^hntu jokaosoituniinalt- suurimmat luonnontutkijat: Alexin- leen viljelys ja käyttöoikeuden, kumi. luona, onka sisällys kiljui ja tuta kimtymyksen oireita, oikeastaan der Humboldt, Danvin, \\^lace, puita kasgvavaan 6 mUjoonan eekk<^ n.H. etta tienoot r a « piti sijoitettaman? Enhän kernaasti Agassiz y.m. . rin alaan!^rvitsi hän 5,000 maan cabunm luona, vaikka sieltä ei kuulu- voinut sijoittaa sitä kaupungin ho- Mutta Matto Grossin suurin nimi asukasta iyömiehikseen. Tästä r^^ T."^ , '^^"^ "^'yy- millekään urheilumatkusta- rästä hänen pestaajainsa ohnistuisaa-rdla ja kalustetuissa mukavuuksis: jalle eikä tutkimusretkeilijälle. Sen da kokoon ainoastaan 1,600 miestä, sa, omissa sisaankaytävissä yms., ei omistaa Gandido Mariano da Silva vaikka työstä luvattiinkin p^^^^^ Imtu tuumailuistani huolimatta mi- Rondon, joka on täysiverinen intiaani palkkaa ja parhamta ravintoa, mitä tenkään sopinut sinnekään. Miitta- sitten ilmaantui muuan lupsakka savolainen ajur' ja ennen yöUjsen laivamatkan jälkeen peseytyä pitkää oli viiökra- ja ruokkosopimus perin pohjin ja samalla vähän na- aikaansaatu. Ja moniaan päivän ku-posteila järvenpohjan kasveja ja luttua kurkeni majaili tyytyväisenä pikku elukoita. Tämän jälkeen toi- ylempänä mainitun kaupungin ulko-meexpantiin pieniä kilpapyrähdyksiä puolella asuvan .ajurin tallissa levol-maar. tiellä ja kurki näytti erinomaista lisen tammahevosen toverina, iuoksutaitoaan käyttäen siipiään ^. „ . apuna. Se oli nähtävyys tosiaankin , .S^^"\^ ^^'^^ ^3^"- Se ja k(.rki oli tästä kaikesta raikkaalla ^"^^^^^ ^""^^^ ^j""^" ja Brasilian armeijan kenraali- Hän Amazonin alueella koskaan on mak-on opettanut omaa rotuansa luke-, settu. Ja suurin osa noista l,600:sta maan, rakentamaan teitä ja siltoja, jätti sitten työnsä kesken kolmen taistelemaan kulkutauteja vastaan kuukauden perästä selittäen, että an-, tehokkaammin keinoin kuin loitsuin- saitsemillaäii 50 dollarilla he tule-vuilla. Hän tuntee "Vihreän helve^ tin" kasvi- ja eläinkunnan paremmin kuin kukaan maailman tiedemies. Hän on saavuttanut kuolemattoman maineen erään toisen iwelä suuremman ja tuntemattomamman Brasilian vat toimeen koko loppuvuoden. Pohjoisen vähälukuinen valkoinen rotu asuu rannikon kaupungeissa sekä Minas Geraesin eteläisellä ylätasan-goUa. Mutta vaikka pohjoinen ranOU lasia KaiKesia rauCKaaua . Z ^ . .: . ^ - alnw»n tutknam- 4ma7r»nm kn^tPii- "n»ik^k«^o"s»ecuutiuH uoiniikvimn vvuuuosaiisaaatioujjaa vvaanuuhcaiaa tavaila huvittunut, ja aina,eiUin J» JS! TÄ^Ä ÄÄÄÄ « - U ia . „ asutustil.^ yh-päätyttyä täytyi sen kaikin mokomin saada nyhtää nahkavyöni nikkelöi-tyä soikea, siinä ei mikään auttanut. N} I alkoi kuorma-autpmatka eikä ollut kolinasta eikä ryminästä puutetta. Matka piti Vesannon kirkolle, sieltä saisimme jatkaa linjurilla Kantamisista se oli aina tarkoin selvillä ja kiipesi silloin kursailematta korkeita puuportaita myöten keittiöön pistellen sen jälkeen suuhunsa suuret kimpaleet valkoista nisutaikinaa. Kurkeni siipiä ei koskaan leikattu eikä sen vapautta myöskään millään tavalla rajoitettu. Se sai olla va-talanimiUe. Ja linjurin katolla kurki paasti irrallaan, se sai tulla ja men-seuraavan etapin matkusti. Se oli melkeinpä ihmeellinen näky, sillä linjiiri oli noita vanhanajan korkeita huojuvia torneja ja kurjen korkea Singer-laatikko lisäsi runsaalla metrillä nelipyöräisen tornin korkeutta. Kun kurki kaiken lisäksi sai pistetyksi päänsä laatikon "katon" läpi parinkymmenen sentin korkeuteen, nä, milloin ja minne se mieli, mutta samalla sitä määrä3^teni mukaan kohdeltiin hyvin, niin hyvin kuin mahdollista. Eikä kohtelu liene ollut huonointa laatua, koska kurki ei kertaakaan yrittänyt karkumatkaa. Kuka sitä olisi voinut estellä? Se teki päivän kestäviä lentomatkoja monelle suunnalle, milloin Valkeis-oli maantiellä pj^yhältelevä rumilus ten lammille uimaan ja syömään ran-todeila niin ihmeellisen näköinen, et-, tamutaa, milloin toisille vetisille tietä ymmärtää varsin hyvin Rauta- noille. Mutta aina se viimein palasi iamniitt pestuumarkkinaväen • kum- ja illan tullen nähtiin sen arvokkaas-mastuksen ja ällistyksen, kun auto ti käyskentelevän ajurin pihalla, kun-viimein pysähtyi kirkonkylän keskei- nes se itsestään, kehoittamatta, aset-simmän raitin vilkasliikkeisimmässä tui tallm oven eteen jä pyrki yö-sol m Likohdassa. Tuntuu vieläkin siltä, että savolaisten markkinakonsep-tit olivat tyyten mennä sekaisin. Näiden vaihtelevien kokemusten jälkeen oli kurki vakaasti sitä mieltä, että matkaa täältä jatketaan yksi-tyisaatoUa ja mukava, mutta suuri Singer-cabiini lähetetään edelleen seuraavaan paikkaan kuormurilla, "iksityisauto osoittautui ensi aluksi hieman epämukavaksi niin pitkäkau-paikoilleen. Joskus se palasi hyvin - (Jatkoa 8:11a sivulla) (Jatkoa 2:lta sivulta) laisia, espanjalaisia, iaksalaisia, italialaisia, brittiläisiä, jotka halveksien puhuvat "mustasta" pohjoisesta. Pohjoisosa tuottaa vain niukasti kuin kurjelle, mutta pian se kuiten- ja mjTkyll.s.a ,att.la.sbamahak-l^ in huomasi viisaimmaksi istua takaistuimelle ^ siitähän oli kyllin hyvä näköala ikkunoista ulos eikä matka Suonnejoelle tarjonnut mitään kum-niallKsta nähtävää. Toista oli sitten, kun siirryttiin Kuopioon menevään "makkuujun-naar." savolaisittain sanoen. Siinä niatkassa oli monta ihmeteltä\^ mutkaa eikä ollut vähiten hämmäs-t. vttiivää kurjen mielestä se, että piti kuväylän, missä maailman mahtavin virta vyöryttelee/sameita keltaisia vesiään maailman vehmaimman troopillisen kasvullisuuden keskellä. Toinen kuuluisa nirtu pn Epitaci^^ da Silva Pessoan, ainoan pohjoisvaltioista peräisin olevan. Brasilian pre-: sidentiksi valitun miehen^ Maan poh-' joisosan kirouksena ovat pitkät, hirvittävät, sateettomat kaudet. Tämän presidentin ensimmäisiä valtiotekojä oli päättää rakennuttaa kymmenen jättiläismäistä patorakennusta maan sisäosiin, joihin kootuilla vesimäärillä voitaisiin tarpeen mukaan kastella maata ja muuttaa se toiseksi Egyptiksi. Hän kutsui V. 1021 englantilaisia ja pohjoisamerikkalaisia insinöörejä rakentamaan nän\ä padot.. Kaikkien kymmenen perustukset oU saatu lasketuksi, valtavat kone- ja . sementtimäärät kuljetettu äärettömin vaikeuksin rakennuspaikoille — kun presidentti Pessoan valtakausi päättyi. Hänen seuraajakseen tuli jälleen etelän mies, joka katsoi viisaimmaksi noudattaa "säästäväisyys ohjelmaa ja antaa palttua pohjoisen osan tarpeille. Ainoastaan kaksi saatiin valmiiksi, muualla koneet ruostuvat punaisiksi ja perustusmuu-rit rapisevat kasaan. 5> tä suuri kuin eteläosan j kuuluu sen kukoistus menneisyyteen, BahiaUj Pernambucon, Sergipen ja Parahyba <]o^Nortan valtioissa viljellään puuvillaa, sokeria, tupakkaa, kaakaota, mailia ja maniokkijuurta sekä harjoitetaan jonkin verran teollisuuttakin, mutta kaikkea enimmäkseen vain omiksi tarpeiksi. Koko pohjoisosan 16 miljoonaa asukasta tuottavat maailmankauppaan vain kymmenen-neri osan siitä, mitä Argentiinan 11- viljoonainen väestö tuottaa. Sen kaupungeista ovat Brasilian kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat Sao Salvador ja Recife Amerikan mantereen vanhimmat (edellinen perustettu v. 1510, jälkimmäinen 1582). Kuvaavia pohjoisosan "kravun" kehitykselle ovat seuraavat pari to-sihistoriaa. "Kumikuumeen" päivinä rakennettiin suunnattomin ihmishenkien jä dollarien uhreina 362 km:n pituinen Madeira—Mamoren rautatie. Kun se oli tullut valmiiksi, loppui kumin kysyntä, koska silloin jo voitiin korjata saalista Englannin ja Hollannin Taka-Intiasta. Liikenne tyrehtyi niin, että ratakiskot ruostuivat kä3^tökelvottomiksi. Turhaan koetti Brasilian hallitus apurahoilla pitää yllä liikennettä. ~ Brasilian Pahin onnettomuus Brasilian historiassa sattui 1532 sinä päivänä, jolloin ensimmäinen portugalilainen siirtolainen, joka laski jalkansa Brasilian mantereelle, oli päättänyt olla ottamatta vaimoaan mukaansa. Hänestä kerrotaan muuten soma juttu: kuinka hänen laivansa särkyi rannikköriutalle, hän yksin kuitenkin erotus. Rannikkoa pitkin ajautui vähissä hengin rantaan, missä jatkuu eteläisen "hännän" avara ylä- hän tajuttomuudestaan -herätessään kejä, liki peninkulman levyisiä virtoja, kolmekin vuotta kestäviä tuiki sateettomia aikoja, äärettömän laajoja viidakkoalueita. Tehkäämme tasanko, se on tiheästi kansoitettu, hyvin viljelty ja täynnä vanhoja valkomuurisia kaupunkeja. Lännen puolella on suunnattoman suuri näki kauniin intiaanineidon kumartuneena ylitseen. Kaikki seuraavat "cönquistadorit" noudattivat hänen esimerkkiään, ottivat intiaaninaisia ^ieiä asemalta ajaa ajunnrattailla kaupunkiin. Mutta p»uoleritoista vuorokauden aikana kurki oli tottunut melkein mihin tahansa — epäilemät^ valtiota: Para, Amazonas, Goyaz ja Matto Grosso. "Vihreä helvetti" Sanomalehtiä seuranneet lukijamme ovat ennen Italian ja Abes-sinian nykyistä sotaa lukeneet Para-ii SaffaanhoitaOfttar: "olette näimi- .sissa?" • ' • ••.^•-K, • • . " . . ' V ,' Potilas: "En. sitkeästä ja jossa toistasataa tuhatta miestä sortui töinännimisen hirveän, tiettömän, kuumetta synnyttäen suoseudun uhriksi. Suurin osa siitä kuuluu kuitenkin Brasilian Matto Grosso-val-tioon. Sen läpipääsemattömyys on houkutellut lukuisia eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia r e t k i kuntia, joista monikaan ei ole hengissä palan-viimeinen keisari Dom Pedro n yritti saada aikaan höyrylaivaliikennettä .\ragriaya-virralla. Hänen silloisesta laivastostaan nähdään vielä parin kohottavan ruostunutta ruhoaan ran-tapenkereellä. Jossakin toisaalla viruu toisten alusten irti otettuja höyrykoneita ja rautapalkkeja romuläjissä. Amerikan ja Euroopan raha on kuitenkin viime aikoina luonut jossakin määrin elämää ja vilkkautta nukkuvaan pohjoiseen. Fordin suuryrityksestä " Fordlandiasta" olefnme jo puhuneet. Sillä on ollut kiivaita vastustajia Brasilian omassa sanomalehdistössä; hänet on leimattu mitä mustimmaksi keinottelijaksi, vaikka hän pn maksanutkin työväelleen maan suurimmat palkat. Stadard Ojlilla on öljyporauksia si^maassa, lyiaranhaossa tuotetaan babanupäh-kin^ tä maailman hienointa öljyä kas-visvoin valmistamiseksi, Bahiasta saadaan maailman kaikki mustat timantit eli karbonaadit, jotka ovat teollisuudessa hiomiseen ja leikkaukseen parhaat ominaisuudet: intiaanin jän- "tärkeitä. Electric Bond & Share-ylitiö tevyys ja tottumus elää; maan eri- hankkii sähkövaloa ja -voimaa, pitää koisissa olosuhteissa, neekerin sitkeys yllä puhelin- ja autobussiliikennettä ja tottumus kestämään troopillista monissa pohjoisen osan kaupungeissa, hellettä ja valkoisen miehen, äly ja Kolme yhtiötä, pohjoisamerikalai-tarmo. • nen, saksalainen ja ranskalainen, vär Tosiasia kuitenkin on, että he ovat littää lentokoneillaan ja ilmalaivoil-punai »lta esi-isiltään perineet intiaa- laan Brasilian yhteyttä Yhdysvaltain^ sisämaa, ihmisistä melkein tyhjä vaimoikseen ja siittivät näiden kanssa aamiometsäalue, johon kuuluu neljä sekarotuisia lapsia. Vielä pahemmaksi kävi juttu sitten, kun maahan tuotettiin työvoimaksi laivanlasteit-tain Afrikan mustia Jieekereitä. Sekarotuisten joukko kasvoi ainakin tusinaksi erivärisiä ja erinimisiä sekoituksia. Tosin pohjoiset asukkaat guayn ja Bolivian välUlä käydystä kieltävät tämän asianlaidan onnetto- \'immatusta ottelusta, muuden. He väittävät, että heissä ovat yhtyneet kaikkiea kolmea rodun ifibä iiutosht rapi^u- muut ovat palanneet tyhjm nin villin, uhmaavan veren, joka ei Euroopan ja Afrikan kanssa. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-02-11-07
