Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 13, 1945

              Sivu 2 LAU.ANTAINA, LOKAKUUN 13 PÄIVÄNÄ 194i
(Cäfuidimiuomalaisten viikkolehti)
I!ubll5hed and prlnted by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
EOrn Street West, Sudbury. Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept,
Qttawa. as second class matter:
Tilaqshinnat:
X ' vk» »*«•*•»•••'•• • •••• »(SaOO
6_klc* •»••»»•••••»••*«•«••« 1»10
3 le te» ••#•••••••••»•••••«•• «60
Yhdysvaltoihin:
% vk« ••••«•••••»•»••»•««»•$2*50
.0,;3ck» «••• •••«••••••««•*«•• 1»40
aoomeen ja mmiaile nUtomaille:
!;!!.'!!!;;!;!!"!'.!!!^!65 enää meidänkään pihamaalla muuta
j ö ^ J ä tofstyy Jpkaterä _yi^qn lau* - kuin joku. or\'xykki, JptJ^
toisten kukkien kiusalla syystuulen
(heiluttamina nyökyttävät päätään,
että eipäs meille mahda syyshalla
Kaupunldlaisäidin
tuutulaulu
Perunoita kaiva­massa
Syksy cn taas tullut, puitten leh­det
ovat muuttaneet värinsä ja ruo­ho
muuttuu harmaaksi. Ja entä kuk­kaset,
nekin ovat lakastuneet; ei näy
«Qteina 12^sivuisena. sisältäen parasta
kaunokirjalUstaluettavaa kaluta aloil­ta.
.
Aslamlehille myönnetään 20 prosen­tti,
palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineitä jo tä­nään.
_
ILMOrnJSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40, senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushmta $1.00. Alin
maksu, kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
60.senttiä jokaiselta: muistovärsyltä tai
Idltoslauseelta. Erikoishinnat pysjrristä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä.maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitul^
t on ostettava kustantajan ni­meen:
, Vapaus Publishing Company
Limitied.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 ^m
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut. kirjoitukset osoi­tettava:
mitään,, kukimme vain niin kauan
LIEKKI
B.O.Box 69 Sudbnry, Ont,
Toimituksen kulmasta
kuin lumi peittää meidät.
^ Niin on taas kesästä vain muistot
jälellä, mutta onpa tästä kesästä pa­remmat
muistot kuin edellisistä kesis­tä,
sillä onhan se kauan toivottu rau­ha
tullut ja ehkäpä voi.-nme ensi ke­sää-
odottaa paljon keveämmällä mie­lellä.
-
Ihmiset kiirehtivät nostamaan pe­runoitaan
(silloin kun tämä on ystä-
.vieni luettavana ovat kai jo nosta­neetkin).
Niinpä meilläkin poika ei-lenaamullä
sanoa tokaisi heti ylös-noustiiaan:
"Koetapas mamma tehdä ne aska­reesi
äkkiä, että kerkiät perunamaal­le,
kun on. näin «kaunis ilma, että
saadaan ne tänään pois maasta."
Minä vähän hämmästyin, että mi-
Olcmmc pidättyneet puhumasta il- nunkinko täytyy lähteä perunamaal-moista,
vaikka mieli on tehnyt. Mie- le, joka en ole. koskaan siitä pitänyt
// on tehnyt muiden mukana Parjata tässä maassa ollessani. Vanhassa
tätä pitkiin aikoihin koleinta ja ru- maassa, lapsena se oli hauskaa, kun
ntinta syksyä, joka on pitänyt mielen siellä , tehtiin tuli perunapellolle ja
viluisen karma jana ja vienyt sen ilon paistettiin perunoita, mutta täällä
ja reippauden, mitä kunnon syksy en ole koskaan nähnyt tulia peruna-varsinkin
ihailijoilleen aina ant^a. pellolla. Ja muutenkin melkein, v i -
Sellaista se on ollut, ettei kiitoksen haan perunan kaivua, kun selkäni
sanaa ole keltään kuulunut, vaikka on tullut kipeäksi jo joitakin päiviä
mielipiteet näissäkin asioissa ovat ennen sitä, kun on vain puhuttukaan
toisinaan aivan vastakkaiset. Tun- perunkaivusta. Niinpä olen useam-tuupa
siis nyt mukavalta, kun tuli pana syksynä päässyt sillä keinolla
väliin ainakin yksi kauniimpi ja lau- sen homman oili. Nyt ei.näkynyt se-hempi
päivä. Ja kuka tietää vaikka kään konsti auttavan, vaikka jo viik-tämä
nyt olisi sitä "intin-kesän" ai- koa ennen valitin, että "voi kun tuo
kua,Joka aitta syksyllä pitäisi olla, selkä on taas niin kipeänä!" Nyt
mutta jonka varsinaista aikaa ei tun- koetin tuoda muitakin esteitä:
nu kukaan tietävän ja joka toisinaan "Enhän minä joutaisi, kun minulla
lienee jäänyt tulemattakin, Xyt sen on tänään kirnuaminen ja leipomi-kuitcnkitt
täytyy tulla, muuten jääm^ nen
mc huonolle tituleile.
* m *
'•Ne kerkiää, tehdä vastakin", sa­nottiin,
"vaikka ensi vi?kolla, kun on
Edessämme on taas hallituksen lai- saatu perunat kellariin."
nan, YhdeksJnnen Voitonlainan ke- Niinpä en voinut muuta kuin läh-räys,
johon tietysti osallistumme kai- teä. perunamaalle »ja ruveta kuokki­nen
t'o/«/;wwe w«Aratfn. On otettava maan. Ja kyllä se tuntui todella
huomioon, että vaikka sota on voi- vaikealta. Saatuani, ämpärin täy-tettu,
niin sen kustannukset eivät ole teen esiten pojalle:
läheskään päättyneet. Suoranaisiin "Eikö tehdä tuli ja paisteta pe-sotakuluihiri
voidaan laskea canada- runq^Ua,. niinkuin ^ennen vanhassa
laisten miehitysjoukkojen ylöspito maassa tehtiin?"
Niin ei auttanut muu kuin jatkaa
ähkien työtä. INIiitta eipä kulunut
pitkää aikaa kun poika tuumi: ^
'•Minäpä käväsen naapurin isän.T
nän perunamaalla, etta näen tuleeko
siellä hyvin perunoita."
•-'•Joo, mene vain katsomaan onko
siellä isompia perunoita kuin meillä",
sanoin hyvin herttaisesti.. Ja heti kun
pmkä"Öli riäkymallöfl^säf 1^
jät perunasäkit: pellon reunaan 'ja
heitäydyin niiden päälle pitkäkseni.
Ajattelin, että kunpa nyt naapurin i -
säntä juttelisi pojalle jotakin hauskaa
hyvän aikaa. • •
Siinä maatessani, kun katselin vä­rikkäisiin
puihin, joita syystuuli hil­jaa
heilutteli, tulin tunteelliseksi ja
aivan huomaamattani alpin, laulaa
erästä jolloinkin oppimaani lempilau­lua:
' ' ;
. . nuoruuden silloin hän muistaa,
syksy tuulet sen korvaansa kuiskaa.
Alla arkisen työn
sydän kaihoten lyö.
Oli kerran kaunis keyätyp . . ."
Pitemmälle en ehtinyt, kun vierel­täni
kuulin:
Vai sillälailla.niitä, täällä.perunoi­ta
kaivetaan, että maataan vain ja
^rallatetaan keväästä.. Npusehan ja
pannaan perunat säkkiin, sitten saat
mennä.kotia illallista laittamaan, kos­ka.
et näy viitsivän.perunoina.kaivaa;
ei ne laulamalla sieltä;maasta nouse."
Illallista, syödjessä; kehuin isännäl­le,
kuinka.minä kaivoin tänään .monta
säkillistä perunoita, että aivan,selkäni
tuli kipeäksi. Poika katsoi minua
vähän pitkään, vaan ei vielä siihen
sanonut mitään. Mutta mitenkä tu­linkaan
sanoneeksi:
"Mikset sanonut sille naapurin i -
sännälle, että hän olisi pytänyt mi­nuakin
sinne perunankaivuun, kyllä­hän
minä huomenna -joutaisin, kun
omat perunat ovat kellarissa."
''On parempi että pysyt mamma
pois ihmisten perunamaalta, saat vie­lä
toisetkin innostumaan niin että ru-beavat
makaamaan '^a rallatttelai-.-
maan."
Sellaiset kitokset taas tänä sykr
synä sain perunankaivusta.
REETTA. '
Ei ole tuutua,
huojutan vain
pientäni uneen
lain.
Ilta oti tullut,
idkona on
vaellus sentään
levoton.
Nuku jo, vaikka
nytfn^etsätei
ximUe h^örjii'
— tuulantci.
Ei ole tuutua,
metsickään,
kadut ja lyhdyt
nyt vain nään.
Vieraat on illat
ja viluinen •
tuuli käy yli
talojen.
Köyhälle kaikki
vierasta on,
naapurin katse
on tunnoton.
Ei ole ttiutua,
huojutan vain
pientäni uneen
polvillain.
ANNA K.
Saksassa^ sekä satojentuhansien soti­laiden
kotiin kuljettaminen ja sivii­lielämän
sijoittaminen y.m. siihen yh--
tyvät asiat. Tähän on lisättävä kaik­kien
niiden yhtesskunnaUisten uu*
distusten toimeenpano, joita sodan ai­kana
luvattiin ja joita kansa vaatii
''El nyt ole aikaa pleijata vanhaa
maata, nyt kuokitaan perunoiia", sa-n<
w,tuo mokoma jukuripää-kuin van-r
ha mies ikään.
Saatuani toisen ämpärin täyteeny:
esitin taas: - "
"Eiköhän minun pitäisi mennä jo
—satojentuhansien asuntojen, useiden kotia saunaa lämmittämään, että saa.-
sairaaloiden ja teiden rakentaminen täisiin illalla pestä, kun. tämä on niin
sekä muidtn yleisten töiden suorit- lylyistä hommaa?" ^
tamineu'—je edelleen kansainvälis- Siihenkin vastattiin:
ten sopimusten täyttäminen, UNR- 'Ei tänä iltana, vieläj.minä menen
R.4, kansainvälinen luottolaitos jne. huomenna naapuriin perunan kai-ja
lisäksi sodan hävittämien maiden vuun, lämmitä sitten saunaa vaikka
talouden uudelleen rakentaminen koko päivä."
myöntämällä niiden hallituksille luot- —
toa ja lainojia siihen tarkoitukseen.
Canadan Suomalaisen Järjestön tp,
komitea, aivan, otkesn, ;ftuomauttaa
näistä scifioi^ta kehoittaessaan osas­toja
ja jäserpstöä seka suotftalqisia:
yleensä tukttmaan kaiken vointinsa jiUemtfte^ — AP..
mukaan tätä lainakampanjaa.
• / * .
Jo. on saapunut useampia kirjoi­tuksia
10-vuqtismtmerpa varten ja
lisää tietysti tulee. Kiitos, avusta-
Kearmanivafkaissa
Kun ihminen on perso, niin se voi
halujensa täyttämiseksi joutua sellai­seenkin
tilaan, että ottaa itse, jos ei
ole anta!jaa. Niin kävi meillekin.
Lähdimme mustikkaan ja varasitamc;
kaikki kahyivehkeet mukaan, mutta,
käup,upgissa kun on niin huonoa;ker-
. maa saatavana,: ja toisinaan, ei, saa
ensinkään, niin päätimme, että kyl­lä
farnriareilta kermaa saa- ja, sejlaisia
farmareita on ihan. matkan varrella,
joten poikkeamme ostamaan kunnon'
kermat,
OlinHue. ajaneet noin viisitoista.
mailia ja siinä- tienvarrella oli farmi-talo
ja sen yhteydessä osuuskauppa,
joten-tuumimme, että kyllä siellä ai­nakin
kotona, ollaan, sillä kai he huo,
lehtivat kaupasta, vaikka nyt onkin
sunnuntai. Ajoimme pihaan. Suuri
karvaturkkinen koira päästi kovan
elämän-ja näytti kuin se olisi arvel­lut,
että mitään oikeita ihnjisiä ei
nuo taida olla. Mutta vaikka koira
kuinka ärmenti, niin ihmisia eii mis­sään
näkynyt. Aloinimc; koputdlä*
ja koira yhä kintereillä varoittamas-
. sa, että pysykää vieraat siivolla, sil­lä
talon väki on poissa.
Muistin, että kun kerran sieltä os­timme
kermaa, niin luulin emännän
antaneet sitä meille kaivosta. Kur­kistin
kaivoon, mutta siellä ei ollut
mitään. No, pitääkö nyt mustaa
k'ahvia:^litkia! ehdimme jo päivitellä.
Mutta aloimme kuitenkin koiran rä­hinästä
huolimatta tarkkailla eikö
täällä ole jotakin paikkaa jossa mai­dot
ja kermat pidetään kylmänä. Ja
aivan oikein löysimmekin paikan,
jossa oli kaksi suurta maitokannua, ja
niin arkailematta sen kannun kuorin­taan,
jossa kerma näytti paksulta.
Niin kuorimme kermat mukanamme
olevaan suureen pulloon, mutta olim­me
kuitenkin senverran tunnollisia,
että pistimme lapun, että olemme ot­taneet
kermat, kun talonväkeä ei
mistään löytynyt.
Ajoimme tyytyväisinä mustikka-paikkaan
tai oikeimmin h\Täntah-toisen
leskipoikamiehen asunnolle ja
hänpä pyöräytti' meille kahvit, että
yksi pyräys vaan, vaikka omat meil­lä
oli maittilat.
Marjailtin ja samalla vierailtiin.
Päivä kulni-hupaisesti ja lähdettiin
takaisinpäin*. Palatessa poikke­simme,
kei:mataloon ja tiedustelimme
ottamaairane .kerman hintaa. Emäntä
ei.oUui. kuusalla koko asiasta, joten
ketroimme,,mitä.oli tapahtunut,,
"No, en minä teiltä siitä maksua
ota, koska olitte kerman itse ot­taneet",
tuumi emäntä ja antoi luvan
toistekin tehdä sellaisen tempun, jos
kohdalle sattuisimme. Olenpa var­ma,
ettei kaikille pitkäkynsille täl­laista
rangaistusta annettaisi. Kiitos
vain kermasta ja kiitos jo vaikka vas­taisenkin
varalle ,sillä mikä sen tie­tää
milloin sattuisimme poikkeamaan
talonväen poissa.ollessa.
T. .^rxA. _
K^Kä. paljon on, häticJle pij^
enempi, annettaman, ja kellä vam
on,, häneltä, pitää: sekin '^'^^^J^r.
tman.pms, — Kauan aikaa ktrj(P'
meltinesH toteutettu Haatnatun (aus •