1951-08-04-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Jatkoa
istiain pesu':n
läntä aina j|
^aa, mutta sit, i III
[Olen mene,-^ fi ^ j ^ m m 5 p:nä lähdimme äidin
a tästä asiasta K i^l.^ j^eponiemestä viimeisen ; kerram
ta eräänä pE | | ^iti saattoi minua;Elvin kans-
^oniapuuhassa, |' |'Ltiessäni Canadaan ensi kertaa ja
^ P»ti ruveta !' , l f . taaskin saattajani Lahteen saak.
yton naapiuija ' ~ * * - -
iski Idan tyä-
-m I
Kirj. Minda Katainen
^ nioantäliteet
intä kysyi:
ajalla?"
»astaan huoka
äältäkin, että
emäntä,
«en näköinen,
teriat niinkub
a nyt oli nila
pane Ida uu-aistaa
se lamalle
kuin \'an-näntä
päättä-ohtauksen
to-ospa
tosiaan-
'Uisesti syödä,
en tyttö lasta
kurvaa leipää
piimäkupista
Valkeatkuin
tön hampaat,
tseli jo kym-iäleipä,
puh-li
terveellistä
saanut syödä
poika, vaan
lapsilleen ja
leipää ja sii-
3, ennenkuin
ka tiesi tuon'
;n vahingoit-i
heille useia
jssaan kovan
un siihen si-
3li se mielui-mpaiden
tu-
3 k a alun al-syötti
myös
le oli jäänyt
söi ja söikö
iskään tien-i
varattuna
a paksu hii-imintä
mai-ittunut
syö-
, "esteli Mn
>ilioin hyrä
oksen aina
en kyliäsi-
;. H ia siellä olimmekin Bedan luona yh-
TieS
liikahti. Erkki, joka lähti iminua saatta- poikani kirje, jota olin jo kauan odotta-ä
nämä viimeiset päivät. Kävin
än Elvi-siskon luona. E i ra
herännyt
e, alkoi hän
ntaa syödä
3ä ja tehdä
jkana sitä,
tiatta meai
illepaikal-päivan
jäi-
^äinöä vas-a.
Vanha
ssä, emän-sitten
pal-
Pöydan
aikka. silloinkin
oli
;enjälkes3
in hangoin.
menonsa
da asetta-poikaöli
isän kupin
;n poydii
jmmu sa-inaseoli-ma
oli.
pä, knori-mäveffija
I
peja p i M i u«M"«*" —
. 1^ \rjijo tulivat yhtä matkaa kanssani
j^ojaan. Poikkesm vieE ^iyeh^^^
jjualla arkkuni tytärtä katsoinäs^ ja
jiyvastelemässä. •
Aina vähän väUä tarkastm osoitekir-jaaS,
olivatko nyt kaikki t e r v e i ^ viety
S n e kuuluivat. Eipäs oUut, Y k^
nimi oli vielä. KarvoseUe vielä piti viedä
serkkunsa perheen terveiset. K^^llä
^^aisemmin jo yritin heiUe, niutta en
tavannut heitä. Yritin vielä -uudelleöi.
I^din kävelemään Niemen tietä Kivis-tonmäelle.
Tapasmkin heidät kaikki
kotona tällä kertaa ja nun tulivat ter-
TEJset viedyksi sinnekin. Ystävällisiä ja
vieraanvarMsia oltiin sielläkin.
Serkun luona Kivistönmäellä kiihii
loppuilta^van liian pian. Olgan ja Kallen
luona tahtoi aina aika loppua kes*
jken. Liisaa, serkkuni tytärtä ja hänen;
^miestään Erkkiä vielä piti tavata. "He
asuivat samassa talossa yläkerrassa.
Tältäkin reisulta tuli taas kirjani leh-'
dille lisää muistoja. Sain vielä muitakin
muistoja. Serkun perheeltä sain oikein
kauniin lampunjalustan. Siinä karhu
seisoo kantoa vasten, se ön puuveistos.
Kotiin päästyäni laitoinime sen
kuntoon ja komea se onkin. Bedalta ja
siskoilta sain monta pikku lahjaa, sekä
lapsilta ja .-Mnolta. Yhteisen lahjan olivat
ostaneet. Se oli kirjoituspöydän teline,
jossa hirvi seisoo juhlallisen näköisenä.
Sylvi-siskolle myöskin lähettivät
hirven, puuveistoksen. Kyllä sieHa on
niin kauniita puuveistoksia, tauluja y.m.
että niitä ihan ihmeissään katseli. Tai-feellisia
ne ovat myöskin, sen täytyy
sanoa.
W p:nä marraskuuta alkoi jo aamusta
päivin olla touhua. Tänään siis alkaa
taas matka länttä kohti. Ensin
Helsinkiin ja sieltä asiat kuntoon saatua
Turkuun. Siskon perheet tulivat heti
aikaisin aamulla, samoin Arja M ä , setä
serkkuni perhe, kaikki Kivistönniäel-tä
ja myöskin pikkuserkut Lyydia ja
ffilja. Pian se aika kuluikin. Otimme
vfdä kuviakin. Lurita heitteli vähän ja
' oli sitä jo ennestäänkin määssä.
Puolenpäivän jälkeen lähtivät miehet
tilaamaan autoja, eikä ottaiiut käiiäh
^ ne tulivat. Äiti, Beda läpsineen ja
' ^ menimme samaan autoon. Pian öl-tän
asemaUa, jonne oli tullut vielä mui-
^ hyvästeille, joten meitä oli aika
« 0 . Pitkiä aikoja ei enää ollut, täy-tyivam
ruveta hy^^stelemään. Ei tahdit
tietää, kenelle sanoisi ensin jäähy-
^nsä. Äidin, Bedan lapsineen ja
läheisemmät jätin viimeksi, piden-
•^eni täten vielä aikaa. T ä ^ ^
l ^aimmat sulkea yumeiseöi sylein
ä ja sitten rientää lähtövalmiina
junaan. Kuinka mielelläni nou-
«ihen, Iillä tiesm, että nyt al-
« ^"tta kuinka vaikeaa
^^«taan toiselta puolen oli: fennou-
^unun rappuja ylös, alkoivat lapset
^feuorossa. Joku kysyi, että
^ V^et Itkevät. Sanom heidän itice-
^;^"n täti lähtee pois. En vomutpa-seUttää,
eikä ollut aikaakaan.
^ ^ sanoa saattajilleni vielä jotam,
^varastoni oli tyhjä. Juna jo
kXl^""^ P^°»ää ryystättiin pääJ-j
^ « t a e,pä tainnut poika Jauoma-
^umka myös mummun varaa-mmi:.
^' 1 -k-e^h^i^ttyy»i nsriasmkmppuuooileeii--
joka t < ^ äkillisen kasvunsa
« ^ ffy» pitkän aikaa vahan honte-
Jatkuu.
maan Helsinkiin saakka, hjippäsi ju-naan.|;^
limme liikkeeni kä-
• den hiiiskaus vain ja omaiseni
poissa näköpiiristäni.
^Lähdinune yaainuun etsjniään pakkojamme.
Matkustajia oli paljon. Löy-sinime
silti paikkajmnejä mennä
viillatettim^^e^ väliä.
Ätkustajat oUvat Adlkkaalla tuulella.
Toisesta vaunusta kuului soittoa ja laulua,
joku sotainval^ soitti man-doliiiua
j a önatkustajat antoivat hänelle
rahaa. Eräs erikoisemmin asiaani innostunut
lähti vaunumme perältä satamarkkanen
kourassaan. Hän oli vähän toi-sellakymmenellä,
koska eivät jalkansa
tahtoiföet oikein totella. Päästyään koh-dallenune
heiti hän satamarkkasen helmaani
j a sanoi: "Soita Mandshurian
kukkuloilla!" Vastasin, että ikävä kyllä
en voi soittaa muuta kuin suutani.
Hän otti satasensa ja lähjti hakemaan
parempaa soittajaa. Matkustajat nauroivat
jä nauraa täytyi meidänkin.
Että pitikin niin huUunlcurisen kohtauksen
tulla juuri nyt. Ehkä se oli hyv
e i n . Rikkoihan se ikävän mielen ainakin
hetkeksi. Sanoinkin Erkille: "Voi
kun nyt tuli tämä lähtö, kun vasta olisi
satamarkkasia alkanut tippua."
Helsingin asemalla olivat Viljasalot
meitä vastassa ja veivät meidät kotiinsa.
Sieltä soitimme Kajanderille ja
Erkki meni heidän luokseen yöksi minun
jäädessäni Viljasalolle meillä kun sitä
puhetta riitti loppumattomiin.
Aarriulla sitten tapasin Martan ja Erkin
kaupungilla. iLähdimme yhdessä
järjestämään matka-asioitani. Erkki ja
Martta saivat odottaa aina kun minun
piti käydä niin monessa paikassa, lääkärissä,
rokotuksella jne. Viimein oli
kaikki kunnossa. Illansuussa saatoim-ime
Erkin asemalle hänen lähtiessään takaisin
Lahteen. Menin Martan luokse
viimeiseksi yöksi.
18 p:n aamuna Martta saattoi minut
asemalle, jonne olivat myöskin Viljasalot
tulleet. Heiltä sain matkalukemiseksi
kirjan "Tulkaa meille".
•Nyt alkoi matka kohti Turkua. Siellä
oli minua vastassa taas rouva Kankkunen.
Heille menin taas yöksi. Mukavaahan
se olikin olla tutussa paikassa.
Seuraava aamu oli kaunis, joskin luminen.
Otin Kankkusen tiellä viimeisen
kuvan Suomessa ja siitä tuli niin kaunis
talvimaisemakuva, ihan kuin taulu.
Lähdimme aikaisin kaupurigille rouva
Kankkusen taas minua saattaessa.
Varasimme aikaa, että ehdin käydä rouva
Helien luöna, kun kerran olin luvannut.
Rouva Helle oli niin iloinen saadessaan
suillisMtervei^ttjrttäreltaän.
Hän sariöikin: *'Kyllä minun ön ollut sitä
Ailia ikävä!" Kyseli moneen kertaan
tyttärensä ja tämän perheen vointia.
Silloin.sattui olemaan juuri Ailin-päivä.
Rouva Helle keitti kahvit ja niin
me joimme toivottaeii Ailille onnea ni-mipäiväriään.
Paljon raikkaita terveisiä
hänkin lähetti tyttärelleen ja perheelleen.
Lähdimme vielä kaupungille j a ostin
vielä pari. musiikkikappaletta. Sitten
menimriie asemalle Lahdesta päm tulevalle
junalle. Tiesin, että Beda, Abna
ja Olga "tulevat Turkuun minua vielä
tapaamaan. Juna tuli ja toi heidät, joita
odotimme. Olikin jo aika lähteä laivalle
suoraa päätä, laivarannassa kun oli
vielä yhtä ja toista toimitettavana, m.
m. täytjd käydä tullessa täytetyt va-luuttapaperit
käydä ottamassa 3mi. ja
sitten olikin kaikki kunnossa.
Saimme sopivan istumapaikan. Aloin
katsella kirjeitäni, joita Beda toi tullessaan.
Kirjdtten joukossa oli mm. Bill-nut
ja njun viime hetkellä se minut saa-
\Titti. Annoin Bedalle joput Suomen
rahani. Joitain pieniä rahoja jätin muistoksi,
/.
Oli jo aika nousta, laivaan. Matkus-suomalaista,
• >mrs.'. Penttinen Alaskast;»
ja minä. Yksi nainen <Qi norjalainen
ja yhdestä en ollut tietomen mitä kansallisuutta
hän oli. Yhdellä hyttitove-rillamme
näytti olevan niin hyvää ai-kaa^
ettei hän välittänyt niis. I»aatti-sen
ja minim seurasta nutään. Toinen
toiskielinen nainen oE pelissä koko ajan
meritaudissa. Kaksi ateriaa, ensimmäisen
ja viimeiseny hän söi laivan ruokasalissa.
iHlmelle kyllä tuotiin hyttiin
ruokaa, mutta se - ei paljon kulunut.
tajat olivat jo ketjun sisäpuolella. Sd- Loppumatkalla aloin houkutella kanssoomin
onmmaa;Qisft*e.«nji vxnie^rre^scscäs niin kauan kuin xidle ja lopulta hän lähti yritfö^^^
voin. Viimeinen syleily ja minun piti
nousta laivaan. Jäin seisomaan laivan
reelinkiin nojaten. Kim kaikki olivat
l a i v a a ja portaiat vedetty pois, alkoi
parvi nuoria .tyttöjä laulaa. Monta kaunista
laulua he ehtix^t laulaa ennenkuin
Ei hän tahtonut pysyä pystyssä, mutta
säin kuitenkin hänet autetuksi kannelle.
Hain hytistämme tyynyn ja peitteen,
että hän sai olla pitkänaän penkillä minun
istuessani Mnen veressään. Toisena
päivluaä hän Jo istui eika antanut
vin hiljaa. Laulu pitikin mielet virkeinä.
Vihdoin oli laivan keula nlapallepäin.
Vielä vilaukselta näm rakkaitani. M i nun
oli vaikea olla Bedan vuoksi. Hän
itid niin katkerasti toisten saadessa
häntä tyynnytellä ja tukea.
Olimme jo täyttä vauhtia menossa.
Vielä näkyi valoja rannalla, mutta sitten
nekin ikäänkuin sammuivat. Itsekseni
mietin näin:—
"Taas minä purjehdin nierten taa,
kauaksi Canadaan,
Rannalle rakkaat itkemään jäi,
mutiakin kyynel oli sUmässäin**
laiva jahti liikkeelle, joka tapahtui hy- yieh, mutta hän ei voinut kuin
juuri hiukan. Yiimeisenä päimirä ^liie-rell%
jolloin maa tuli näkyiin; tuli
hänkin ruokapöytään, Kummaa tautia
se merikipu, kun i^aata pelkää.
M i Ä h liikuin laivaUa takaisintulo-matkallä
enemmän kuin inenomatkalla.
Jaksoin tietysti paremmin. Olinhan ollut
virkistymään . . • ,
Oli mukavaa kuunnella ihmisten onat-kahavaintoja.
Vierasliirjoja olivat useammat
saaneet muistoksi. Loppumatkalla
innostuttiin kirjoittamaan nimiä
toistemme kirjoihin. Tapasin monta
henkilöä, jotka keväällä matkustivat,
samaa matkaa, mm. nur. ja mrs. Kangas.
Olimme olleet Lapuan Hirvijoella yhtä
aikaa. Jos ehdin mennä sinne taloon,
johon miiiua juuri ennen lähtöäni käytiin
kutsumassa, olisimme tunteneet toisemme,
vaikka nyt vasta selvisi, että
hän oli saman Kankaan veli, joka oli Ca-nadässa
ollessaan meillä kortteeria. Siitä
meille tulikin enemmän puheenaihetta.
Mr. Kangas oli leikldsä mies. Antoi mm.
minulle yksityisen kuvansa ja sanoi:
"Sanokaa nyt ukollenne kun tätä kuvaa
näytätte että tuon kummempaa enmi-nä
matkallani kokannut." Matka-albumissani
on sekin kuva toisten joukossa.
Niitä öh hyt jälestäpäin hauska katsella
ja elää ne ajat uudelleen.
Kun Vapaudenpatsas ja New Yorkint
pilveinpiirtäjät alkoivat näkyä, niin kyllä
laivalla vilkastuttiin. Tulomatkalla
olivat ihmiset muutenkin vilkkaampia.
Jokainen rierisi kannelle kiin kuulivat,
että maata näkyy. Virkailijat nousivat
laivalle jo ennenkuin se ehti satamaan.
Alkoi taas paasien tarkastus ja maihin-nousukorttien
jako. Tehtiin määrätyt
Vihdoin menin hyttiini. Täytyi taas
alkaa asua veden päällä. Sain oikein
mukavan hyttitoverin. Olot nrtuutenkin
tuntuivat mukavilta. Oli kokonaan toisenlaista
kuin tulomatkalla. Kai yhtiö
halusi jättää matkustajiin hyvän muiston,
että tulomatkan Vaikeudet unohtuisivat.
Kaikilla oli hyvät hytit, ei
tarvinnut yötään kyyröttää missä sattui,
eikä ylimääräistä maksua kiristetty.
Niistä tulomatkan menetelmistä oli kyllä
valitettu, liekö sekin auttanut. Jokatapauksessa
olot olivat nyt hyvät ja
ruoka myöskin oli mitä parhain. Kas-telholm
on kyllä isompi laivakin kuin
Bore y. Kaikki matkustajat olivat
nyt tyytyväisiä.
Seuraavana aatnuna aamiaisella ollessamme
oli hytit siivottu. Minulla
siinä siivoush<mmiassa hävisi "petijä-ketti".
Olin pahoillani, sillä olin saanut
sen tyttäreltäni joululahjaksi. Pidin
siitä koyasti ja nätti se olikin. Mutta
kai joku toinienkin piti siitä. En viitsinyt
nostaa hälytystä siitä, olinhan sitä i,ysy,„yk5et jä jos osasit oikein vastata,
pitänyt jo koko 9 kuukauden ajan.
Iltapäivällä 2b p:nä olimme Tukholmassa.
KaikÖ asiamme järjestykseen
saatuamme saimme käydä maissa jos
halutti. Lähdin hyttikumppanini kanssa
kaupungille katselemaan vähän kauppoja,
komeita kauppoja oli Tukholmassa.
Pitkiä aikoja ei ollut, joten riensimme
takaisin laivaan. Pian meitä
alettiin viedä junalle, joka meidät taas
fennätti Göteporiin. BuSsiauto teki sen
palveluksen. Olihan se vähän mukavampaa
kuin silloin ensi kerralla, jolloin
suurikavioiset hevoset vetivät niitä
vankkureita, joilla siirtolaisia kuljetettiin,
niin että Liverpoolin kadut jyrisivät.
-...'.'^ :
21 p. oltiin Göteporissa, jossa saimme
suoraa päätä astua valtamerilaivaan.
Göteporin satama on iso, luulisi koko
kaupungin olevan pelkkänä satanoana.
Laivoja^ on jos minkälaisia ihan loppu-mattorriiin.
Ei täälläkään o^ut suuria
"munkkimisia" tällä kertaa. Passit vain
piti näyttää- : * ^
Alkoi taas kotiutunimen GripslH)]Lmiin
muutamaksi päiväksi, joi&a; ajan sai-,
kin olla. ihan rauhassa, ei ollut junaa-muuttoja
eikä muita. Meritautikaan
d edes yrittänytkään vaivata minua
paluumatkalla.
Meitä oli taas neljä naista samasi
hytissä ja meitä; sattui lOlemaan: kaksi;
niin annettiin maihinnousukortti. Muussa
t^>auksessa sai jäädä odottamaan
kunnes viranomaiset ehtivät toimittaa
heidät junalle ja aninne kukin oli me-
•• nossa..' ' ' • 'rr^ \
Eräs nainen tuli Suomesta lastensa
kanssa lännelle asti. Häntä ei laskettu
maihin. Tämä nainen oli laivalla jutellut
jminuUe^ että häntä pitäisi jöhkiik
sukulaisen olla New Yorkissa vastassa
ja hänen olimäärä auttaa naista junalle.
Tultuani laivasta^rulös, kuulin huudettavan
tuon naisen nimeä. Menin pu-*;
hiittelemaan. Häntä oli tullut joku
sukulaismies vastaan. Hän pyysi/ että
minä menisin yrittämään saada naisefn.
lapsineen maihin. Olin korttini takaisin
ja- -menin laivaan.'- ' Esitin /asiani:
niin hyvin kuin voin ja hyvin tutkivasti
viranomai^t katseKvat ja kysyiVät, ett
ä voiko siihen mieheen luottaa,
luulisin, vastasin ja niin sain naisän
lapsineen läfvastk Kyllä siiinä alkoi
kieli soida, kun sukulaiset tapasivat toi-'
sensa./ --^iSämässa-huomai^i ett» samä^-
.virkaiiija;^)ota='oliii - -laivalia^ puhutellut,;
seisoi vierelläni huvitctiin näköisenä, kia-onarsi
meille kohteliaasti |a sahoif että
Safld^i on <).k. Tekee tUiyaHisen tun-^
teen nähdes^, että näin h3rvaä huolta
pidetään matkustajbta.
Jatkuu. , -,
1 ^•^•n.vA-^-t-n'» r^'\r,\
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-08-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510804 |
Description
| Title | 1951-08-04-05 |
| OCR text |
Jatkoa
istiain pesu':n
läntä aina j|
^aa, mutta sit, i III
[Olen mene,-^ fi ^ j ^ m m 5 p:nä lähdimme äidin
a tästä asiasta K i^l.^ j^eponiemestä viimeisen ; kerram
ta eräänä pE | | ^iti saattoi minua;Elvin kans-
^oniapuuhassa, |' |'Ltiessäni Canadaan ensi kertaa ja
^ P»ti ruveta !' , l f . taaskin saattajani Lahteen saak.
yton naapiuija ' ~ * * - -
iski Idan tyä-
-m I
Kirj. Minda Katainen
^ nioantäliteet
intä kysyi:
ajalla?"
»astaan huoka
äältäkin, että
emäntä,
«en näköinen,
teriat niinkub
a nyt oli nila
pane Ida uu-aistaa
se lamalle
kuin \'an-näntä
päättä-ohtauksen
to-ospa
tosiaan-
'Uisesti syödä,
en tyttö lasta
kurvaa leipää
piimäkupista
Valkeatkuin
tön hampaat,
tseli jo kym-iäleipä,
puh-li
terveellistä
saanut syödä
poika, vaan
lapsilleen ja
leipää ja sii-
3, ennenkuin
ka tiesi tuon'
;n vahingoit-i
heille useia
jssaan kovan
un siihen si-
3li se mielui-mpaiden
tu-
3 k a alun al-syötti
myös
le oli jäänyt
söi ja söikö
iskään tien-i
varattuna
a paksu hii-imintä
mai-ittunut
syö-
, "esteli Mn
>ilioin hyrä
oksen aina
en kyliäsi-
;. H ia siellä olimmekin Bedan luona yh-
TieS
liikahti. Erkki, joka lähti iminua saatta- poikani kirje, jota olin jo kauan odotta-ä
nämä viimeiset päivät. Kävin
än Elvi-siskon luona. E i ra
herännyt
e, alkoi hän
ntaa syödä
3ä ja tehdä
jkana sitä,
tiatta meai
illepaikal-päivan
jäi-
^äinöä vas-a.
Vanha
ssä, emän-sitten
pal-
Pöydan
aikka. silloinkin
oli
;enjälkes3
in hangoin.
menonsa
da asetta-poikaöli
isän kupin
;n poydii
jmmu sa-inaseoli-ma
oli.
pä, knori-mäveffija
I
peja p i M i u«M"«*" —
. 1^ \rjijo tulivat yhtä matkaa kanssani
j^ojaan. Poikkesm vieE ^iyeh^^^
jjualla arkkuni tytärtä katsoinäs^ ja
jiyvastelemässä. •
Aina vähän väUä tarkastm osoitekir-jaaS,
olivatko nyt kaikki t e r v e i ^ viety
S n e kuuluivat. Eipäs oUut, Y k^
nimi oli vielä. KarvoseUe vielä piti viedä
serkkunsa perheen terveiset. K^^llä
^^aisemmin jo yritin heiUe, niutta en
tavannut heitä. Yritin vielä -uudelleöi.
I^din kävelemään Niemen tietä Kivis-tonmäelle.
Tapasmkin heidät kaikki
kotona tällä kertaa ja nun tulivat ter-
TEJset viedyksi sinnekin. Ystävällisiä ja
vieraanvarMsia oltiin sielläkin.
Serkun luona Kivistönmäellä kiihii
loppuilta^van liian pian. Olgan ja Kallen
luona tahtoi aina aika loppua kes*
jken. Liisaa, serkkuni tytärtä ja hänen;
^miestään Erkkiä vielä piti tavata. "He
asuivat samassa talossa yläkerrassa.
Tältäkin reisulta tuli taas kirjani leh-'
dille lisää muistoja. Sain vielä muitakin
muistoja. Serkun perheeltä sain oikein
kauniin lampunjalustan. Siinä karhu
seisoo kantoa vasten, se ön puuveistos.
Kotiin päästyäni laitoinime sen
kuntoon ja komea se onkin. Bedalta ja
siskoilta sain monta pikku lahjaa, sekä
lapsilta ja .-Mnolta. Yhteisen lahjan olivat
ostaneet. Se oli kirjoituspöydän teline,
jossa hirvi seisoo juhlallisen näköisenä.
Sylvi-siskolle myöskin lähettivät
hirven, puuveistoksen. Kyllä sieHa on
niin kauniita puuveistoksia, tauluja y.m.
että niitä ihan ihmeissään katseli. Tai-feellisia
ne ovat myöskin, sen täytyy
sanoa.
W p:nä marraskuuta alkoi jo aamusta
päivin olla touhua. Tänään siis alkaa
taas matka länttä kohti. Ensin
Helsinkiin ja sieltä asiat kuntoon saatua
Turkuun. Siskon perheet tulivat heti
aikaisin aamulla, samoin Arja M ä , setä
serkkuni perhe, kaikki Kivistönniäel-tä
ja myöskin pikkuserkut Lyydia ja
ffilja. Pian se aika kuluikin. Otimme
vfdä kuviakin. Lurita heitteli vähän ja
' oli sitä jo ennestäänkin määssä.
Puolenpäivän jälkeen lähtivät miehet
tilaamaan autoja, eikä ottaiiut käiiäh
^ ne tulivat. Äiti, Beda läpsineen ja
' ^ menimme samaan autoon. Pian öl-tän
asemaUa, jonne oli tullut vielä mui-
^ hyvästeille, joten meitä oli aika
« 0 . Pitkiä aikoja ei enää ollut, täy-tyivam
ruveta hy^^stelemään. Ei tahdit
tietää, kenelle sanoisi ensin jäähy-
^nsä. Äidin, Bedan lapsineen ja
läheisemmät jätin viimeksi, piden-
•^eni täten vielä aikaa. T ä ^ ^
l ^aimmat sulkea yumeiseöi sylein
ä ja sitten rientää lähtövalmiina
junaan. Kuinka mielelläni nou-
«ihen, Iillä tiesm, että nyt al-
« ^"tta kuinka vaikeaa
^^«taan toiselta puolen oli: fennou-
^unun rappuja ylös, alkoivat lapset
^feuorossa. Joku kysyi, että
^ V^et Itkevät. Sanom heidän itice-
^;^"n täti lähtee pois. En vomutpa-seUttää,
eikä ollut aikaakaan.
^ ^ sanoa saattajilleni vielä jotam,
^varastoni oli tyhjä. Juna jo
kXl^""^ P^°»ää ryystättiin pääJ-j
^ « t a e,pä tainnut poika Jauoma-
^umka myös mummun varaa-mmi:.
^' 1 -k-e^h^i^ttyy»i nsriasmkmppuuooileeii--
joka t < ^ äkillisen kasvunsa
« ^ ffy» pitkän aikaa vahan honte-
Jatkuu.
maan Helsinkiin saakka, hjippäsi ju-naan.|;^
limme liikkeeni kä-
• den hiiiskaus vain ja omaiseni
poissa näköpiiristäni.
^Lähdinune yaainuun etsjniään pakkojamme.
Matkustajia oli paljon. Löy-sinime
silti paikkajmnejä mennä
viillatettim^^e^ väliä.
Ätkustajat oUvat Adlkkaalla tuulella.
Toisesta vaunusta kuului soittoa ja laulua,
joku sotainval^ soitti man-doliiiua
j a önatkustajat antoivat hänelle
rahaa. Eräs erikoisemmin asiaani innostunut
lähti vaunumme perältä satamarkkanen
kourassaan. Hän oli vähän toi-sellakymmenellä,
koska eivät jalkansa
tahtoiföet oikein totella. Päästyään koh-dallenune
heiti hän satamarkkasen helmaani
j a sanoi: "Soita Mandshurian
kukkuloilla!" Vastasin, että ikävä kyllä
en voi soittaa muuta kuin suutani.
Hän otti satasensa ja lähjti hakemaan
parempaa soittajaa. Matkustajat nauroivat
jä nauraa täytyi meidänkin.
Että pitikin niin huUunlcurisen kohtauksen
tulla juuri nyt. Ehkä se oli hyv
e i n . Rikkoihan se ikävän mielen ainakin
hetkeksi. Sanoinkin Erkille: "Voi
kun nyt tuli tämä lähtö, kun vasta olisi
satamarkkasia alkanut tippua."
Helsingin asemalla olivat Viljasalot
meitä vastassa ja veivät meidät kotiinsa.
Sieltä soitimme Kajanderille ja
Erkki meni heidän luokseen yöksi minun
jäädessäni Viljasalolle meillä kun sitä
puhetta riitti loppumattomiin.
Aarriulla sitten tapasin Martan ja Erkin
kaupungilla. iLähdimme yhdessä
järjestämään matka-asioitani. Erkki ja
Martta saivat odottaa aina kun minun
piti käydä niin monessa paikassa, lääkärissä,
rokotuksella jne. Viimein oli
kaikki kunnossa. Illansuussa saatoim-ime
Erkin asemalle hänen lähtiessään takaisin
Lahteen. Menin Martan luokse
viimeiseksi yöksi.
18 p:n aamuna Martta saattoi minut
asemalle, jonne olivat myöskin Viljasalot
tulleet. Heiltä sain matkalukemiseksi
kirjan "Tulkaa meille".
•Nyt alkoi matka kohti Turkua. Siellä
oli minua vastassa taas rouva Kankkunen.
Heille menin taas yöksi. Mukavaahan
se olikin olla tutussa paikassa.
Seuraava aamu oli kaunis, joskin luminen.
Otin Kankkusen tiellä viimeisen
kuvan Suomessa ja siitä tuli niin kaunis
talvimaisemakuva, ihan kuin taulu.
Lähdimme aikaisin kaupurigille rouva
Kankkusen taas minua saattaessa.
Varasimme aikaa, että ehdin käydä rouva
Helien luöna, kun kerran olin luvannut.
Rouva Helle oli niin iloinen saadessaan
suillisMtervei^ttjrttäreltaän.
Hän sariöikin: *'Kyllä minun ön ollut sitä
Ailia ikävä!" Kyseli moneen kertaan
tyttärensä ja tämän perheen vointia.
Silloin.sattui olemaan juuri Ailin-päivä.
Rouva Helle keitti kahvit ja niin
me joimme toivottaeii Ailille onnea ni-mipäiväriään.
Paljon raikkaita terveisiä
hänkin lähetti tyttärelleen ja perheelleen.
Lähdimme vielä kaupungille j a ostin
vielä pari. musiikkikappaletta. Sitten
menimriie asemalle Lahdesta päm tulevalle
junalle. Tiesin, että Beda, Abna
ja Olga "tulevat Turkuun minua vielä
tapaamaan. Juna tuli ja toi heidät, joita
odotimme. Olikin jo aika lähteä laivalle
suoraa päätä, laivarannassa kun oli
vielä yhtä ja toista toimitettavana, m.
m. täytjd käydä tullessa täytetyt va-luuttapaperit
käydä ottamassa 3mi. ja
sitten olikin kaikki kunnossa.
Saimme sopivan istumapaikan. Aloin
katsella kirjeitäni, joita Beda toi tullessaan.
Kirjdtten joukossa oli mm. Bill-nut
ja njun viime hetkellä se minut saa-
\Titti. Annoin Bedalle joput Suomen
rahani. Joitain pieniä rahoja jätin muistoksi,
/.
Oli jo aika nousta, laivaan. Matkus-suomalaista,
• >mrs.'. Penttinen Alaskast;»
ja minä. Yksi nainen |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-08-04-05
