Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 7, 1935

              1
l
sr
ti
Shii 6
. TAITÄXTAiyA TÖUlXKmJU^ 7 P:NA
JACK tQXPOXIX 17 VTOTIAAXA ^JOITTAiMA KERTOMUS
<B1
I • AUaokväkertomm^^^^^ kirjaUinentuote.. Se yulkasstim
^ue MormngCaW'-m^nisessä^an^ 12 p. marraskuuta v. m3 ja voitti London, joka siUom olt \
n-vuotias, sUlä ensi palkinno^i niainUun Mden^
IYÖTIIX neljä lasia aamm^rtion
aikana. Olimme juuri lopettaneet
aamiaisemme kun kansi\^hti sai mää­räyksen
-panna pakkiin" ja kaikki
miehet komennettiin kannelle.
•Alahankaan? Lujasti alahan-kaan!"
huutaa kapteenimme. '-Supis­takaa
latvapurje! Ajopurje alas!
Kl>'yvari tuulenpuolelle ja höllitta-kää
keulapurje! V Kuunarimme ''Sop­hie
Sutherland" teki siis pysähdyksen
Japanin rannikon edustalla lähellä
Cap Jerhnoa 10 päivänä huhtikuuta
1S95.
S>Tit>n kiirettä ja hämminkiä. Kah­deksantoista
miestä tuli miehittää lai-
\-an kuusi venettä. Muutamat tart-tui\'
at nostoköv^teen., toiset aukaisivat
kiinnikkeet, perämies tuli tuoden
kompassin ja ajoankkurin sekä sou­tajat
muonasäkit. Hylkeenpyytäjät
notkuivat raahatessaan kahta tai kol­mea
kivääriä ja raskasta ammuslaa­tikkoa
ja kaikki asettuivat nopeasti
paikoilleen veneisiin Öljwaatteissaan
ja käsineissään.
Kapteeni antoi \iimeiset määräyk­sensä
ja niin lähdimme matkasn sou­taen
kolmella airoparilla siksi kunnes
päästiin sellaiseen asemaan että saa­tettiin
nostaa purjeet. Olimme tuu-lenpuoleisessa
veneessä ja meillä siis
oli pitempi matka soudettavana kuin
toisilla. Ensimäinen, toinen ja kolmas
t\'jTienpuolella olleista veneistä olivat
nopeasti saaneet kaikki purjeensa au-ki
ia kiitrvät lounasta kohti, kuuna­rin
ollessa niistä suojahangassa. niin
että veneillä mahdollisen hädän sat­tuessa
olisi h\-\-ä tuuli takaisin lai­valle.
Oli ihana äamuTniutta meidän ruo-riniiehemme
pudisteli pahaaennusta-
\ ^ t i päätään katsellessaan nousevaa
aurinkoa ja sanoi sitten profeeialli-sesti:
"Punainen aamuaurinko mer­kitsee
laivalle vaaraa." Aurinko oli
äkäisen näköinen ja sen seurana olleet
.muutamat pumpulinkeveät pilven­hattarat
vaikutti\'at pelästjTieille ja
katosivat nopeasti. - .
Kaukana pohjoisessa kohotti Cap
Jerimo mustan, terä\-än päänsä kuin
mahta\-a hir\iö sj^-jydestä noussee­na.
Tal\-ilumi, jota aurinko ei \-iela
oilut kaikkea ehtinyt sulattaa, peitti
sen loista\-illa \-alkeilla pilkuilla, joi­den
yli keveä tuuli puhalteli merelle.
—Suurat-lokit-kohouturrarhitaasti len­toon,
lepattelivat siipiään keveässä
tuulessa ja \-iilelti\-ät vedenpintaa pit-
. kälti räpylöillään ennenkuin voivat
sen jättää. Tuskin oli niiden loiskin­ta
häipjT^yt kuulu\iliä kun par\-i luo-^
tolaisia kohoaa ilmaan ja lentää suhi-
/- se\in sii\*in tuulihankaan, jossa suuri
parvi valaita huvittelee niin, että nii­den
purskunta muistuttaa hövryko-
^ neiden jyskettä, Lunrtilinmin tympeä,
ep^ointuinen ä%m sorahtaa epämiej-
Ivttävästi kori*aan ja pelästyttää pie­nen
hxijeparveri joka juuri on edes:
sämme. Hylkeet peuhaavat veessä,
sukeltavat ja katoaxiff Ympärilläm-
^me kaartelee arvokkaana merilokki,
teibd»! pitkiä, majesteetiOisia mutkia
ja kuin ^otia muistuttaakseen istah-taa
pikkuinexi varpunen häikailenMt-
\ ta kanss&atolk, ^al&taa imnsä ja
päästää iloiseirvTSenyksen. Xeae^
ovat pian h^ylkeiden joukossa ja ki-
\-äärien iäng! pang! kuuluu tuuli-hangastl.
^
Tu^i oli kä\Ti\i; voimakkaammak­si
ja kun me kello kolmen aikaan,
tusina hylkeitä veneessämme, neuvot­telimme
menisimmekö eteenpäin tai
kääntyisimmekö takaisin laivalle, nos­tettiin
kuunarin mesaanipurjeen huip­puun
takaisinkutsulippu selvä
merkki siitä että baromeetteri laski
tuulen kasvaessa ja että kapteenim­me
alkoi käydä rauhattomaksi ve-neittensä
kohtalosta.
Käännjdmme takaisin laivalle myö­tätuuleen
yksi ainoa/.rei\i purjeissam­me.
Perämiehemme istui yhteen pu­ristetuin
hampain, pideUen molemmin
käsin ohjausairoaan ja le\-otipmin sil­min
tähyiUen \Tnpäri!leen — silmäys
edessämme oIe\-aan kuunariin aallon
harjalle kohoutuessamme, toinen pe-ränpuoleHe.
jossa tuulen tumma juo­va
juorusi lähestJäästä"tuulenpuus-kasta,
riitti meille selittämään mitä
oli odotettavissa. Aallot leikkivät rai­sua
kame\^a:dia, tekivät mitä ihmeel-lisim.
piä ilmah\ppyjä,. tanssiessaan
\Tliissä ihastuksessaan eteenpäin, —
milloin ylös, milloin alas, tuolla, tääl­lä,
kaikkialla, kunnes ne peittää suuri
kirkkaamihreä vaahtoharjäinen aal­to
joka kohoaa valtameren läähättä-
\-ästä syhstä. Mutta vain hetkiseksi,
sillä ne palaajat takaisin kohta toi­sessa
muodossa.—>v€-4ailkevat eteen­päin
pitkin auringonrataa, jossa jo­kainen
\-are. suuri tahi «pieni, pienin­kin
vaandonräiske kimaltelee kuin
sula hopea, jossa vesi kadottaa tum­manvihreän
\-ärinsä muuttuen loista­vaksi
vesierämaaksi, iossa tummat,
uhkaavan näköiset aallot kohoavat,
pirstoutuvat, ja \yör>-\-ät "edelleen.
Kimaltelu, kipinät, hopeanhohde ka­toaa
yhdessä auringon kanssa, jonka
peittää musta pil\'i, joka nopeasti on
noussut länsikoillisesta.
Nopeaan ^ saavutimme kuunarin ja
havaitsemme että kaikki toiset veneet
^ ovat palanneet jo ennen meitä. Muu­taman
minuutin päästä ovat hylkeet
nyljetyt, veneet ja kansi huuhdotut ja
me painumme alas skanssiin pesey-tyäkserame
ja \'aihtaaksemme \-aat-teet,
jonka jäikin saamme lämpi­män,
tuke\-an illallisen. Kuunari oli
le\ittän}^ useita pui-jeitaan, koska
meillä oli edessämme seitsemänkym­menen
viiden mailin matka etelään
ennen aamua, päästäksemme taas kes­kelle
hyljepar\Ta. '
Eleillä oli ensimäinen» vartio kah­deksasta
keskiyöhön. Tuuli kasvoi
nopeasti puoIimjTskyksi ja kapteeni
A-arustautui unettomaan yöhön, kä­vellen
edestakaisin i>eräkannella.,Pian ,
saimme korjata huippupurjeen, sitten
höllifettiiri ajopurje. Meri kä\i nyt
voimakkaana, heittäytyen aina sillom
tällöin kannen yli, peittäen,sen ja
uhaten pirstoa veneet. Kun oli lyöty
kuusi lasia, käänamme \-eneet,ja si­doimme
ne köysillä kiinni. Tässä
tj^ö^kentelimme kahdei;^aan lasiiii
saakka, jpBoin \^i\-ahti vapautö md-dät
\Tioroltamme. Meiin Alimeisfenä
alas ja ten sen juuri alloin kim kansi-i^
ahti Siilki mesaanq^iirjeeh. .^haaUa .
hansassa mikkuix-at kaikki paitsi
alokkaamme, muurari, joka sairasti
keuhkotautia viimeisillään. Villisti
tanssiva lyhty valaisi skanssin kal­pealla,
lepattavaa valollaan, muut­taen
vesipisarat keltaisissa öljyvaat-teissa
kuUanhohtaviksi. Joka nurkas­sa
näjltivät tunmiat varjot menevän
ja tulevan ja sieltä minne lyhdynsäde
ei päässyt kurkisti pimeys kuin lohi­käärme
luolanaukosta. vAina joskus
nä>i:ti valo hetkiseksi tunkeutuvan lä­vitse,
kun kuunari heittelehti myrs­kyn
kourissa pahemmin kuin tavalli­sesti,
mutta pian taas kävi pimeys
vahvemmaksi kuin ennen. Tuulen ul­vonta
köysistössä kuulosti kaukaisen
junan jyskeeltä ja aaltojen ankarat
tö}i:äykset.laivan tuulenpuolelle sai­vat
koko skanssin jyrisemään. Puu­aineiden
pauke ja räiske Voitti kuole­van
miehen voihkeen, hänen tuskai-"
sena heittelehtiessään kojussaan. Etu-maston
hankaaminen kansiparruja
vastaan sai aikaan pilven siruja ja
tomua sekoittuen uutena äänenä pau­haavan
myrskyn meluun. Pieniä vesi­putouksia
virtaili porraspuita^jti^en
skanssinkattoon, yhtyen marista öljy-vaatteista
valuvaan veteen, juoksi lat­tialle,
kadoten siitä ahterin yli lasti-huoneeseen.
Xeljän lasin aikana — s.t.s. kello
yksi yöllä — huudettiin alas skans­siin:
''Kaikki miehet kannelle kor­jaamaan
purjeita!"
Silloin kompuroivat uniset meri­miehet
kojuistaan, vetävät j^Ueen^
vaatteensa ja merisaappaansa ja rvm-täävät
ylös kannelle. Sellaisten m^-
räysten tullessa kylmänä, mvTskvTse-nä
yönä tap^vat merimiehet katke­rina
murista: "Kuka ei tahtoisi myy­dä
taloaan ja lähträ merille?"
Kannella saattoi oikein tuntea
myrskvTi vojman, se tuntui seisov-an
kuin seinä vastassa tehden miltei
mahdottomaksi liikkumisen kalliste­levalla
kannella. Tuskin k^^kenimme
hengittämään raivopäisen himiutuu-len
syöksyessä vastaamme. Rv^hdyim-me
työhön korjataksemme purjeet.
Yön pimeys vaikeutti suuresti tv^ö-tämme.
Mutta vaikka ei yksikään
tähti tai vähäisinkään kuun hohde
kyehnvi; tunkeutumaan tuon paksun
pilviverhonlävitse, auttoi luonto mei­tä
omituisella tavalla. Valtameren
lukehtiminen synnytti lieikon ^
liifcäen. Jokainen mahtava aalto]''^
kui myriaaäien likodäimen fo^j!^
valoa, uhaten 43jpudatatheidät ti^^ IjlC
reen. KörteanöiMiksi ja ko' ^'
tisaikM, i^iieira^ öhuei
kävi aaöoii härja sett käessä' koi%^;,,
tua ja taipua ennenkuin iski ylitsegj.!-
me, kunnes atten ärjyvrällä pauhi^;
iski reelingin yli, niin että merinuäft *.
kaatuivat sinne tänne ja kannelleföf''llfe~'
pieniä hehkuvia valoläikkiä kums,^'^^^^^
seuraava aalto pyyhkäisi ne metösi^
tuoden kuitenkin uusia tilalle. Tta-!-'^
sinaan seurasi suuria hyökyaaltoa'^"^'^J'
nopeasti toinen toistaan, pudoten jy. Vf,
rähtäen kannelle reelinkien yli. ' Jg,
Voidaksemme reivata isonpurjeei
täytyi meidän lask^ myötäiseei 1
kl3ryvarin avulla. Saatuamme pilrjeet>-%^
korjattua kävi aallokko jo niin
keana että oli miltei mahdotonta
Iita kuunaria. Syöksyimme eteenpaa
myrsk}^ siivin läpi kuohuvan vaali- ^;
don. Teimme villejä mutkia y l ^
kaan, suunnattomien aaltojen pom­mittaessa
kunnarin peräosaa ja pa­kottaessa
sitä ajamaan tuulen päälle,
Päivän-koittaessa korjasimme viek
vapaana olleen viistopurjeenkin. Seo
jälkeen olimnie käänt3meet myö­tätuuleen
eivät aallot enää osun«t
kannelle> mutta keskilaivaa ne sen si­jaan
pommittivat raivokkaasti. Se oli
kuiva myrsky ilman sadetta, mutta
voimakas tuuli täytti ilman hienolla
vibmasateellä, joka viilsi ka svoihin
kuin veitsi ja teki mahdottomaksi
nähdä eteenpäin sataa metriä pitem­mälle.
Meri oli tumman l3rijynvan­uen
ja tuuli muodosteli siitä ilmaan
raajesteetillisen pitkiä torneja, kun
liikkuvia vaahtovuoria. Kuimarin vIE
kirmailu sen syöksyessä eteenpäin f!
suorastaan kauhistavaa. Toisinaan .-c
pj^sähtjä kavuttuaari jo miltei pni&
tiehen aaltovuoren huipulle, pyoraii
teli sitten nopeaan oikealle ja vasen-
^mälle ja päästyään aallon harjalle py­sähtyi
taas kuin kauhistuen edes^^ää"
ammottavaa syvyyttä. Kuin lunu-v^
ori lensi kuunari eteen ja alas, me­ren
peittäessä sen tifort tuostakin raai-donvalkeaan
vaahtoon.
Sitten tuuli alkoi hiljetä ja kello
kymmeneltä aloimme puhua purjei­den
nostosta. Sivuutimme yhden lai­vaan
ja pari kuuna ria^*a kello yhdeltä­toista
nostimme keulamaston ja viis-topurjeen.
Vielä tunnin odoteltuam­me
otimme kurssin suoraan takaisin
kohti maininkeja täysm purjein, pääi-täksemme
hyljealueelle länteen.
Kannen alla suoritti pari miestä
hautausvahnisteluja, ommellen muu­rarin
ruumim purjekankaaseen. IMuu-rariri~>
lämä oli päättvmyt ykd^
myrskyn kanssa.
kasön
kunnic
f «-li
l i p i
Hmnäi
maara
tuntes
Soajas
/ Ä h i
* hr
J i j ^ ^ t ,
r
pOJija
-^.C-^jIsfeti
' ^ SOI
VQlankankaita pestäe^ pitää ve­teen
lisätty ammoniakkitilkkanen »kan­kaan
pehmeänä.
Silfefejkankaisiin ilmest^^neet rasva-tahrat
poistetaan parhaitöii hieromalla
tahroja ammoniakkiin kastetulla fla-nemtilkulla.
fSrkäl^ vaatteet tulee ennien pesua
liottea perusteellisesti että vanha tärk­ki
lähtee pois. Jos veteen pannaan,
hiukan ammoniakkia ja tärpättiä, tär-
^lört vaatteiiien osat hierotaan siinä
ja sitten väännetin vaatteet huolelli­sesti,
on tuilps tavanigesti paras. Liina­vaatteet
tärkätään heti tavalQsesti pe­sun
ja bmdilelun jälkeen keäi^Ilä
tärkkelyksellä, mutta vaat^ppsOeet,
jotka kifltosmtetään, tulee tärkätä vas­ta
jcäts^än tunteja ennen siiitfännstä
ensin &ieieet^I& ja stUsn xfia:''ä]la tärk­kelyksellä.
SeitettF tarkkein liuote­taan
suhteen osaan vettä .sama?la kun
tcönen nsa vedestä kötetään |a kidiu-vsk
iBsmsmxss; vnSnmlcteässti liiaimffin-täen,
iraadelaan täii^elsdcsett pääl2&
Sitt^ säcätetaan taxkkc^- ja terak-
I,..
siliuos. hämmennetään voimakkaast
siilataan ja li^tään liuokseen loptiBi*
sesti jälkiniokalusikallinen glyserunii
Ensiksi tärkätään luonnollisesti pai­dankaulukset
ja hiansuut. Pienemnia» - J
tärkättävät esineet hierotaan lair^))- f
"Inässä, keitetyssä tärkkelyksessä, vään­netään
sen jälkeoi ja hierotaan uude}-
leen raakatärkkelykses^. Sen jälicefia
levitetään ne kuivalle Ja paksulle val­kealle
liinialJe, mikä riilTnta5>n tiiikksaa
kiinni. Suuremmat esineet kastetaaB
ja hierotaan niinL että tulos on saman­lainen.
Vsäs& kun tärkki oxi hyipin tuu-kentnnut
kankaan läpi, vi^daan aikaa
^ttämlnen. Jos smttamiixen tapahtiö -
liian atk»1?fln, ttilee silits^mnta tab-nx^&
fisL
laikättyä vaatetla ei saa kanaa ?i- i ^*
tää kSyttämättä, ^22 se ttöee ;
hauraaSsi murtoa laänjksissa ens 1
pesossa. Jos ä ^Itkättya 'vaait^iat^' >
letta käytetä, nuTiisadnfollc^^ l
ttgCteSisesa ja i^flytm^l^^y^stä ko-smttää
uudestaan ka;^ttifiäst& xmi&x,
^ . t f _ , J l . . ! U - i - i _ . J , A . . . , l . . . , , f e j ^ ^ ^ ^^
\mmtmmmmmmm J