1943-01-23-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAU-\XTAIXA, TAMMIKUUN 23 PÄI\'XxX
n. kun Olli toista kertaa oli luku-
Kauan oH rovasti puhutellut
ir. lan Aatamia ka"hden kesken, ja
i;.in oli Aatami istunut ääneti,"kun-
• ..vasti lopuksi"iäusiii*
Meillä ei ole kaikkitietäväisvyden
h .\a. sillä se kuin ihminen tietää, ei
n.itään ole. alutta mitä tuntisi
ririmesi, jos Olli Aataminpoika.Oi-or.
en Kuopion kirkkoherrasi \^irkMh
tu: =i. kun kerran minun pääni le-
>rn kallistuu ja he laskevat hautaan
ir:.m väsyneet luuni? Etköhän
hi-'isi sinä olla sea Olli Aataminpo-nisä?"
,^
':;ioin alkoi Öinolan ukko kään-ei::^
lakkiansa, käänsi ylös vuörotel-n
riäällisen ja vuorin^ ja katsieji ik-.-
urjtsta pihalle. Sitte pani hän lain
rjäähänsä, nousi seisalleen, istui
as. sylkäsi ja lähti. Mutta ovesta
er.nessään hän lausui:
Vrittäisikö häntä!"
•itä ajasta lähtien oli Oinolan Aa-rri
joka sunnuntai käynyt kirkossa,
ären rinnassaan kyti salainen toivo,
un hän lammasnahkaturkissaan ao-
>i penkin korvaan ja katsoi rovastia
ln:istä silmään.
Ukon toivosta eivät muut mitään
enneet, siis eivät hänen pettjnnises-
»In^äkään.
Kun rovasti joulun edellä seitse-
KLitenä vuonna Ollin kouluun tultua
audattiin, ei Olli tullutkaan hänen
ijaansa.
Seuraavalla tammikuulla kun Olli
räänä pakkasaamuna valjasti hevos-kouluun
läbleäkseen, isä sanoi:
Vuehän talliin ruuna ja pane apetta
teen!" ^
Vfelä toisenaäamunaOlli samaten
luuhaili lähtöä, .mutta taas kuului
äsky: "\'ie talliin ruunana panea-l
e t t a !"SiÄen se Ollin koulun-ä>-
nti oli jään5rt.
j:'pa alettiin tulla Kuopion ran-aan.
Veneitä,siellä oK ja väkeä vil-alta.
"Piisaa!" Jcuului peräpuolelta Aa-airi
Oinosen käsky ja airot käännet-iin
veneeseen.
Kokasta h)nppäsivät miehet terva-uissa
lappikkaissaan. Vetivät ve-etta
Hkemmäksi, että naisväki mataline
kenkineen pääsi maalle.
i^Iustana parvena syöksyi muiden
en-eiden ympäriltä kaupunkilaisten
aikainen liuta vastatulleen kimp-uun.
Piimäpunkkia jg, kalavasuja
hdistelivat herrasväen pystynenäiset
yökkipiiat, ja liharaajoihin vilkuivat
uokamuorien silmät. Erottipa jonossa
jonkun taloxiden toimia hiioleh-ivan
rouvankin, joka nenäänsä nyr-istäen
tutkisteli kaloja, nähdäkseen
itasista, olivatko rie vasta saatuja. :
kysymällä ei maalaisilta koskaan saa-lut
oikeata vastausta. Rouva oli
sein kysynyt:
"Kuinka vanhoja ovat kalasi, uk-
'Kukapa heidän ikäänsä . .
äin ne vaan mahtailivat,
^liire nyt oli kaupanteossa ja kova
ilpailu. Kilvan voipytyn kansia
lotettiin ,ja kilvan tehtiin sormen
ilkiä voin keltaiseen pintaan, kunnes
ku päättävästi sieppasi pytjm kallioonsa
ja veti ^iin rahat.
Kun piimäpunkkia , kaupunkiin
mnettiin, oli vanhan tavan mukaan
)rennon toisessa päässä kaupunki-inen,
toisessa maanmies. Yhteinen
rkko ja yhteinen korento sekä, mo-t
muut siteet ovat ikimuostoisista
ojsta yhdistäneet nämä kasi säätyä
opion tienoilla.
^^arovasti talutti Oinolan Olli va-
^:ansa rannalle, puhdisteli sen pöristä
kaulaa ja likaisia koipia ennenkuin
lähti sitä myymään,
.Mutta sillä välin ehätti .\nttilan
piika Maikki sanomaan Oinolan ukolle
salaa, niin enei Olli kuullut: Iloisia
juttuja. " •
"Kyllä se toki on teidän omasta
karsinasta tuo vasikka. Ei se Antti-lasta
ole! :\Iilläpä rahoilla se teidän-kään
Sanna sunnuntai-aamupuolet
.kahxikestiä pitäisi, Teidän kirkolla
ollessa ? Arkinakin saunassa" iltakaudet
kahvia keittää toisten akkain
kanssa."
ITdco jo imeksi visakoppaista piip-puaan.
Sitä tehdessään hän harvoin
mitään Virkki, ^pn sitä yhdelle suulle
työtä tässäkin", oli hänen ajatuksensa.
"Pettävät ne tuota vanhaa tässä
maailmassa", jatkoi Maikki. "Ja
mikäpä on pettäissä, kun ei enää silmä
näe eikä korva kuule!"
"Jopa se on pienen kiven ikä suliakin",
sanoi ukko ja lähti astumaan
kaupunkia kohden.
Kirkosta tultua kokoontuivat
Syyssalolaiset veneellensä ja ajattelivat,
kuinka mukavaa se kumminkin
oli, että löytyi kaupungissa tuttuja.
puotimiehiä. Muuten täytyisi
tulla jo lauantaina tahi odottaa
maanantaihin.
Kotimatkaksi, oli noussut vahvan-lainen
vastatuuli. Soutu alkoi tuntua
työltä, ja se vähän lannisti mieliä.
Ollikin istui alkutaipjaleen ihan
ääneti. Kaupungissa käydessään hän
aina; jnuisti kpuluaikaansa ja ajatteli-
entisiä kumppaneitaan.
Yhä kiihtyi tuuli. Vihaisina yyö-
. r3dyät laineet, ja iahden puolen, kokkaa
räiskähteli vaahtoinen vesi. Kovin
painoi tuuli, airon lapaa, kun sen
vedestä nosti, ja matka edistyi hitaasti.
Tultiin.perille vihdoin viimein.
Kun airot oli käni«ttu veneestä
nuottakotaan, sanoi ukko Ollille:
"Annappas mulle ne vasikalla saadut
kahvit!"
Ääneti aukasi Olli pitkäkielisen
konttinsa, kaivoi sieltä viisinaulaisen
kahvijässäkän ja antoi sen isälleen.
Ukko kantoi sen aivan laiturin päähän
asti ja sitte heitti kauas järveen.
''Sinne se nyt hyppäsi, se vasikka",
sanoi Olli niille, jotka tätä katselivat.
Mutta isälleen hän ei virkkanut mitään.
•* - ••
.Anttila" oli aivan lähellä rantaa,
Oinola vähän etempänä. Mutta kuitenkaan
ei Oinolan ukko ollut käynyt
Anttilassa kymmeneen vuoteeri; ^
Näillä isännillä ei ollut mitään
keskinäistä vihaa. Se vaan oli kiero
kohta asiassa, että Anttilan lautamies
piti itseään kaikin puolin sopivana
kirkkoveneen perämieheksi, ja Oinolan
ukko oli mielestään siihen vielä
paremmin oikeutettu. Sentähden ei
Anttilan isäntä käynyt koskaan kirkossa
eikä kumpikaan toistensa luona.
Jo pitkän aikaa oli muuan-pieni
Jcotihuoli vaatinut Oinolan Aatamia
käymään Anttilassa. Nyt kun hän
aikoi tehdä Sannan kahvjkesteistä
lopun, oli hänellä Anttilaan kaksi
asiaa.
Kirkkomiehet jo väijentelivät
vaatteitaan Anttilan tuvassa, kun
kaikkein kummaksi Oinolan Aatami
astui sisään.
Ääneti istuttiin. Joku. joskus ry-käsi
tahi iski tupakkaansa tulen.
Kun Anttilan emäntä alkoi saada
ruuan valmiiksi, tunsi Oinolan ukko,
ettei hänkään muuta ollut kuin
nälkäinen iimiiälapsi. -Sentähden hän
päätti.toimittaa asiansa lyhykäisesti
ii Helvettiin vaatteet ja
ja rahäiv mutta pelas-
^uratv
Sanomalehdet julkaisivat joku aika
sitten mielenkiintoisen kertomuksen
siitä miten amerikalainen sotilas-lähetystö
kenraaliluutnantti Mark
"VV. Clarkein johdolla meni Marokkoon,
Pohjois-Afrikaan neuvottelemaan
ranskalaisten upseerien kanssa
Pohjois--\frikan miehityksestä, ja
miten he sieltä sitten avonaisella veneellä
soutivat merelle ja sieltä otettiin
amerikalaiseen vedenalaiseen ja
ja suoraan.
"Eikö vaihdeta kukkoa^ lautamies?"
."Kukkoa? Miks^ ei!"
''Kovin on arka meidän kukko.
Suututtaa minua, kun näen kanaparven
sitä alinomaa höyhentävän."
"Mutta meidän kukko on poikaa.
— Jätetään kuitenkin tämä asia huomiseen,
sanon minä."
Lautamiehenä oli aina tapana seurata
Ullansa neuvoja, mutta ei hän
sitä kaikkien tiedoksi tahtonut. Eikä
tahtonut Ullakaan.
"Miksi huomiseen?"
"Kauppa ei saattaisi olla laillinen
näin sunnuntaina."
Nuoret nauroivat. He eivät käsittäneet,
että oikeysaisioissa pieni lain
pykälä ja ihmisten mielestä hullunkurinen
mutka yoi olla suuresta arvosta.
Kun kaupasta ei tällä kertaa näyttänyt
tulevan valmista, alkoi Oinolan.
ukko tehdä-lähtöä. Vasta mennessään,
hän lausui:
"Tästä puoleen pidä sinä lautamies
kirkkoveenestä huolta ja ole perämiehenä!
Minä pysyn kotona —
katsomassa, ettei meillä sunnuntaisin
kahvikestiä pidetä . . . Airot ovat
nuottakodassa, vaseniimalla puolella
oven pielessä."
Kun lautamies ja hänen emäntänsä
olivat ensi hämmästyksestään tointuneet,
juoksivat he kumpikin ulos
ja huusivat, minkä jaksoivat: "Aatami
hoi! — Kukon tuomme jo tänä
iltana."
tuotiin Englantiin. Koko matka
kesti kahdeksan päiviä ja sen seurauksesta
kyettiin Valmistamaan yk»
syityiaiköhtainen suunnittele maihin* -
noususta. . . . .
Kertomuksessa mainitaan, miten
niiniä amerikalaiset upseerit lentol^-
neella ja amerikalaisella vedenalaisella
lähestyivät .\tirakan rannikkoa ja
sitten avonaisessa veneessii soutivat
rannalle noustakseen maihin määrätyssä
paikassa ja määrättynä aikana.
OH sovittu, että eräUssii rakennuksessa,
jossa asui ranskalaisia esikunta-upeereja,
oli sytytettävä valo merkiksi
siitä, että tie on vapaa. He ensinnä
saivat odottaa eikä valoa näkynyt,
mutta sitten. valo sjltyi_ odotetussa.,.,
paikassa ja miehet menivät maihin
ja siellä otettiin vastaan seka saatettiin
edeltäpäin valmistettuun paikkaan.
. Talon haltia, jolla oli arabialainen
palvelija, oli lähettänyt palvelijansa
pois. Neuvottelut alettiin ja
kartat ja kirjat vedettiin esille ja
suunnittelut olivat kaikki valmiit kun
palvelija ilmestjnkin takaisin. Hä- '
. neliä oli ollut aavistusta, että poikkeuksellista
on tekeillä ja tuli ottamaan
lähemmin selkoa. Hän ilmoittikin
havainnoistaan poliiseille, mutta
neuvottelijat olivat myöskin varuillaan.
.Äkkiä käärittiin kaikki kokoon
ja amerikalaiset upseerit pistivät si •
vilipuvut päälleen ja kaiken varovaisuuden
vuoksi isäntä sulki heidät viinikellariin.
Poliisi tuli ja toimitti
huolellisen tarkastuksen ja kun mitään
epäih-ttävää ei näkynyt, meni
tiehensä. Nyt kuitenkin aika kävi
täpäräksi ja amerikalaiset tulivat
ulos piilopaikastaan ja riensivät kiireesti
rannalle sinne jattämäänsä ve~
neeseen soutaakseen sillä ulos merelle
ja siellä odottavaan amerikalaiseen
vedenalaiseen.
Yön pimeydessä kaikki sujui hyvin,
mutta aamu lähestyi, joten oli pidettävä
kiirettä. Vene työnnettiin vesille
ja miehet hyppäsivät veneeseen
sekä heittivät paketeiksi kärityt univormunsa
myöskin veneeseen. Päästyään
ulommaksi korkea merenkäjm-ti
kaatoi avonaisen veneen ja kaikki
suistuivat veteen. Siinä ei ollut mi-
Tällaisella '*valtikalla*' voi Bruce Mina:in majuri Albert Grigg,
joka on ollut virassaan 2S vuotta, tervehtiä kylään tulijoita. Bruce
Mines, Ontariossa, joka ei ole enää ollut vuosiin käynnissä ja jonka
asukkaat, ovat hajaantuneet vähiin ympäristölle farmareiksi, on
vanhin kuparikaivos tällä mantereella.
~1
il
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 23, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-01-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430123 |
Description
| Title | 1943-01-23-07 |
| OCR text | LAU-\XTAIXA, TAMMIKUUN 23 PÄI\'XxX n. kun Olli toista kertaa oli luku- Kauan oH rovasti puhutellut ir. lan Aatamia ka"hden kesken, ja i;.in oli Aatami istunut ääneti,"kun- • ..vasti lopuksi"iäusiii* Meillä ei ole kaikkitietäväisvyden h .\a. sillä se kuin ihminen tietää, ei n.itään ole. alutta mitä tuntisi ririmesi, jos Olli Aataminpoika.Oi-or. en Kuopion kirkkoherrasi \^irkMh tu: =i. kun kerran minun pääni le- >rn kallistuu ja he laskevat hautaan ir:.m väsyneet luuni? Etköhän hi-'isi sinä olla sea Olli Aataminpo-nisä?" ,^ ':;ioin alkoi Öinolan ukko kään-ei::^ lakkiansa, käänsi ylös vuörotel-n riäällisen ja vuorin^ ja katsieji ik-.- urjtsta pihalle. Sitte pani hän lain rjäähänsä, nousi seisalleen, istui as. sylkäsi ja lähti. Mutta ovesta er.nessään hän lausui: Vrittäisikö häntä!" •itä ajasta lähtien oli Oinolan Aa-rri joka sunnuntai käynyt kirkossa, ären rinnassaan kyti salainen toivo, un hän lammasnahkaturkissaan ao- >i penkin korvaan ja katsoi rovastia ln:istä silmään. Ukon toivosta eivät muut mitään enneet, siis eivät hänen pettjnnises- »In^äkään. Kun rovasti joulun edellä seitse- KLitenä vuonna Ollin kouluun tultua audattiin, ei Olli tullutkaan hänen ijaansa. Seuraavalla tammikuulla kun Olli räänä pakkasaamuna valjasti hevos-kouluun läbleäkseen, isä sanoi: Vuehän talliin ruuna ja pane apetta teen!" ^ Vfelä toisenaäamunaOlli samaten luuhaili lähtöä, .mutta taas kuului äsky: "\'ie talliin ruunana panea-l e t t a !"SiÄen se Ollin koulun-ä>- nti oli jään5rt. j:'pa alettiin tulla Kuopion ran-aan. Veneitä,siellä oK ja väkeä vil-alta. "Piisaa!" Jcuului peräpuolelta Aa-airi Oinosen käsky ja airot käännet-iin veneeseen. Kokasta h)nppäsivät miehet terva-uissa lappikkaissaan. Vetivät ve-etta Hkemmäksi, että naisväki mataline kenkineen pääsi maalle. i^Iustana parvena syöksyi muiden en-eiden ympäriltä kaupunkilaisten aikainen liuta vastatulleen kimp-uun. Piimäpunkkia jg, kalavasuja hdistelivat herrasväen pystynenäiset yökkipiiat, ja liharaajoihin vilkuivat uokamuorien silmät. Erottipa jonossa jonkun taloxiden toimia hiioleh-ivan rouvankin, joka nenäänsä nyr-istäen tutkisteli kaloja, nähdäkseen itasista, olivatko rie vasta saatuja. : kysymällä ei maalaisilta koskaan saa-lut oikeata vastausta. Rouva oli sein kysynyt: "Kuinka vanhoja ovat kalasi, uk- 'Kukapa heidän ikäänsä . . äin ne vaan mahtailivat, ^liire nyt oli kaupanteossa ja kova ilpailu. Kilvan voipytyn kansia lotettiin ,ja kilvan tehtiin sormen ilkiä voin keltaiseen pintaan, kunnes ku päättävästi sieppasi pytjm kallioonsa ja veti ^iin rahat. Kun piimäpunkkia , kaupunkiin mnettiin, oli vanhan tavan mukaan )rennon toisessa päässä kaupunki-inen, toisessa maanmies. Yhteinen rkko ja yhteinen korento sekä, mo-t muut siteet ovat ikimuostoisista ojsta yhdistäneet nämä kasi säätyä opion tienoilla. ^^arovasti talutti Oinolan Olli va- ^:ansa rannalle, puhdisteli sen pöristä kaulaa ja likaisia koipia ennenkuin lähti sitä myymään, .Mutta sillä välin ehätti .\nttilan piika Maikki sanomaan Oinolan ukolle salaa, niin enei Olli kuullut: Iloisia juttuja. " • "Kyllä se toki on teidän omasta karsinasta tuo vasikka. Ei se Antti-lasta ole! :\Iilläpä rahoilla se teidän-kään Sanna sunnuntai-aamupuolet .kahxikestiä pitäisi, Teidän kirkolla ollessa ? Arkinakin saunassa" iltakaudet kahvia keittää toisten akkain kanssa." ITdco jo imeksi visakoppaista piip-puaan. Sitä tehdessään hän harvoin mitään Virkki, ^pn sitä yhdelle suulle työtä tässäkin", oli hänen ajatuksensa. "Pettävät ne tuota vanhaa tässä maailmassa", jatkoi Maikki. "Ja mikäpä on pettäissä, kun ei enää silmä näe eikä korva kuule!" "Jopa se on pienen kiven ikä suliakin", sanoi ukko ja lähti astumaan kaupunkia kohden. Kirkosta tultua kokoontuivat Syyssalolaiset veneellensä ja ajattelivat, kuinka mukavaa se kumminkin oli, että löytyi kaupungissa tuttuja. puotimiehiä. Muuten täytyisi tulla jo lauantaina tahi odottaa maanantaihin. Kotimatkaksi, oli noussut vahvan-lainen vastatuuli. Soutu alkoi tuntua työltä, ja se vähän lannisti mieliä. Ollikin istui alkutaipjaleen ihan ääneti. Kaupungissa käydessään hän aina; jnuisti kpuluaikaansa ja ajatteli- entisiä kumppaneitaan. Yhä kiihtyi tuuli. Vihaisina yyö- . r3dyät laineet, ja iahden puolen, kokkaa räiskähteli vaahtoinen vesi. Kovin painoi tuuli, airon lapaa, kun sen vedestä nosti, ja matka edistyi hitaasti. Tultiin.perille vihdoin viimein. Kun airot oli käni«ttu veneestä nuottakotaan, sanoi ukko Ollille: "Annappas mulle ne vasikalla saadut kahvit!" Ääneti aukasi Olli pitkäkielisen konttinsa, kaivoi sieltä viisinaulaisen kahvijässäkän ja antoi sen isälleen. Ukko kantoi sen aivan laiturin päähän asti ja sitte heitti kauas järveen. ''Sinne se nyt hyppäsi, se vasikka", sanoi Olli niille, jotka tätä katselivat. Mutta isälleen hän ei virkkanut mitään. •* - •• .Anttila" oli aivan lähellä rantaa, Oinola vähän etempänä. Mutta kuitenkaan ei Oinolan ukko ollut käynyt Anttilassa kymmeneen vuoteeri; ^ Näillä isännillä ei ollut mitään keskinäistä vihaa. Se vaan oli kiero kohta asiassa, että Anttilan lautamies piti itseään kaikin puolin sopivana kirkkoveneen perämieheksi, ja Oinolan ukko oli mielestään siihen vielä paremmin oikeutettu. Sentähden ei Anttilan isäntä käynyt koskaan kirkossa eikä kumpikaan toistensa luona. Jo pitkän aikaa oli muuan-pieni Jcotihuoli vaatinut Oinolan Aatamia käymään Anttilassa. Nyt kun hän aikoi tehdä Sannan kahvjkesteistä lopun, oli hänellä Anttilaan kaksi asiaa. Kirkkomiehet jo väijentelivät vaatteitaan Anttilan tuvassa, kun kaikkein kummaksi Oinolan Aatami astui sisään. Ääneti istuttiin. Joku. joskus ry-käsi tahi iski tupakkaansa tulen. Kun Anttilan emäntä alkoi saada ruuan valmiiksi, tunsi Oinolan ukko, ettei hänkään muuta ollut kuin nälkäinen iimiiälapsi. -Sentähden hän päätti.toimittaa asiansa lyhykäisesti ii Helvettiin vaatteet ja ja rahäiv mutta pelas- ^uratv Sanomalehdet julkaisivat joku aika sitten mielenkiintoisen kertomuksen siitä miten amerikalainen sotilas-lähetystö kenraaliluutnantti Mark "VV. Clarkein johdolla meni Marokkoon, Pohjois-Afrikaan neuvottelemaan ranskalaisten upseerien kanssa Pohjois--\frikan miehityksestä, ja miten he sieltä sitten avonaisella veneellä soutivat merelle ja sieltä otettiin amerikalaiseen vedenalaiseen ja ja suoraan. "Eikö vaihdeta kukkoa^ lautamies?" ."Kukkoa? Miks^ ei!" ''Kovin on arka meidän kukko. Suututtaa minua, kun näen kanaparven sitä alinomaa höyhentävän." "Mutta meidän kukko on poikaa. — Jätetään kuitenkin tämä asia huomiseen, sanon minä." Lautamiehenä oli aina tapana seurata Ullansa neuvoja, mutta ei hän sitä kaikkien tiedoksi tahtonut. Eikä tahtonut Ullakaan. "Miksi huomiseen?" "Kauppa ei saattaisi olla laillinen näin sunnuntaina." Nuoret nauroivat. He eivät käsittäneet, että oikeysaisioissa pieni lain pykälä ja ihmisten mielestä hullunkurinen mutka yoi olla suuresta arvosta. Kun kaupasta ei tällä kertaa näyttänyt tulevan valmista, alkoi Oinolan. ukko tehdä-lähtöä. Vasta mennessään, hän lausui: "Tästä puoleen pidä sinä lautamies kirkkoveenestä huolta ja ole perämiehenä! Minä pysyn kotona — katsomassa, ettei meillä sunnuntaisin kahvikestiä pidetä . . . Airot ovat nuottakodassa, vaseniimalla puolella oven pielessä." Kun lautamies ja hänen emäntänsä olivat ensi hämmästyksestään tointuneet, juoksivat he kumpikin ulos ja huusivat, minkä jaksoivat: "Aatami hoi! — Kukon tuomme jo tänä iltana." tuotiin Englantiin. Koko matka kesti kahdeksan päiviä ja sen seurauksesta kyettiin Valmistamaan yk» syityiaiköhtainen suunnittele maihin* - noususta. . . . . Kertomuksessa mainitaan, miten niiniä amerikalaiset upseerit lentol^- neella ja amerikalaisella vedenalaisella lähestyivät .\tirakan rannikkoa ja sitten avonaisessa veneessii soutivat rannalle noustakseen maihin määrätyssä paikassa ja määrättynä aikana. OH sovittu, että eräUssii rakennuksessa, jossa asui ranskalaisia esikunta-upeereja, oli sytytettävä valo merkiksi siitä, että tie on vapaa. He ensinnä saivat odottaa eikä valoa näkynyt, mutta sitten. valo sjltyi_ odotetussa.,., paikassa ja miehet menivät maihin ja siellä otettiin vastaan seka saatettiin edeltäpäin valmistettuun paikkaan. . Talon haltia, jolla oli arabialainen palvelija, oli lähettänyt palvelijansa pois. Neuvottelut alettiin ja kartat ja kirjat vedettiin esille ja suunnittelut olivat kaikki valmiit kun palvelija ilmestjnkin takaisin. Hä- ' . neliä oli ollut aavistusta, että poikkeuksellista on tekeillä ja tuli ottamaan lähemmin selkoa. Hän ilmoittikin havainnoistaan poliiseille, mutta neuvottelijat olivat myöskin varuillaan. .Äkkiä käärittiin kaikki kokoon ja amerikalaiset upseerit pistivät si • vilipuvut päälleen ja kaiken varovaisuuden vuoksi isäntä sulki heidät viinikellariin. Poliisi tuli ja toimitti huolellisen tarkastuksen ja kun mitään epäih-ttävää ei näkynyt, meni tiehensä. Nyt kuitenkin aika kävi täpäräksi ja amerikalaiset tulivat ulos piilopaikastaan ja riensivät kiireesti rannalle sinne jattämäänsä ve~ neeseen soutaakseen sillä ulos merelle ja siellä odottavaan amerikalaiseen vedenalaiseen. Yön pimeydessä kaikki sujui hyvin, mutta aamu lähestyi, joten oli pidettävä kiirettä. Vene työnnettiin vesille ja miehet hyppäsivät veneeseen sekä heittivät paketeiksi kärityt univormunsa myöskin veneeseen. Päästyään ulommaksi korkea merenkäjm-ti kaatoi avonaisen veneen ja kaikki suistuivat veteen. Siinä ei ollut mi- Tällaisella '*valtikalla*' voi Bruce Mina:in majuri Albert Grigg, joka on ollut virassaan 2S vuotta, tervehtiä kylään tulijoita. Bruce Mines, Ontariossa, joka ei ole enää ollut vuosiin käynnissä ja jonka asukkaat, ovat hajaantuneet vähiin ympäristölle farmareiksi, on vanhin kuparikaivos tällä mantereella. ~1 il |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-01-23-07
