1954-01-16-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Helmi Kuusiston
muistolle
Taaskin on kuolema kolkko käynyt
vierailemassa ja vienyt yhden parhaista
ystävistäni, vienyt Helviltä äidin ja
'Eemeliltä rakkaan elämäntoverin, sekä
lapsilta h>'vän mummon, jota hes tulevat
kauan kaipaamaan.
:SIuistan niin elävästi 'tervetuloa",
jonka olit aina hymysuin vieraille lausumassa.
Kuinka monta kertaa minäkin
perheeni kanssa viikkoja luonasi
vierailin. Olit yksi ystävistäni, jota on
vaikea unhoittaa. Rehellinen ja kaunis
elämänkatsomuksesi toi sinulle paljon
ystäviä, jotka nyt sinua kaivaten muis-lelevat.
Työläisäidit ymmärsi asemasi
ja siksi annoit kaiken mahdollisen
apusi 'taistelussa paremman tulevaisuuden
puolesta.
Muistan hyvästi kun heitin viimeiset
hyvästini sinulle. Helmi, viitisen vuotta
sitten. Ajattelimme silloin, että vielä
tapaamme, mutta elämän laki määräsi
toisin. Jos joskus tulen kotiveräjälle-si,
niin et ole stellyä enää hymysuin vastaanottamassa,
vaan olet levossa ja rauhassa,
jonka sinulle mielelläni suon.
Helville ja Eemelille osaaottavat terveiseni.
Ymmärrän sydänsurunne,
mutta aika haavat parantaa.
ELLI S.
Tuonelle menneen
Fannyn muistolle
Lunta sateli hiljalleen . . . Se oli
kuin lohdutus kaipaukseen, joka jälkeesi
jäi. Muistoissamme olet yhä vieläkin
keskuudessamme.
Sinä hiljaa nukut tuonelan mailla,
elämän tuskaa ja murhetta vailla.
Sun muistoas täällä kunnioitamme,
kunnes jokainen poistumme
vuorollamme:
ELML
Väinön ja Ainon
Mitos Suomesta
Oli sydäntä liikuttavaa todeta kuinka
paljon meiltä jäi ystäviä Canadaan.
Tämä ilmeni kymmenissä kirjeissä ja
onnentoivotuksissa, sekä monen monissa
"khjapaketeissa, jotka saimme vastaanottaa.
Mrtä kaunein kiitos teille kaikille.
Toivomme teille kaikille hy\'ää uutta
vuotta ja odotamme edelleenkin kirjeitä.
VÄIXC) ja AINO K.Ä.\RIÄL\EX.
Teltosalmi. Väinölä.
kunsa, joka oli pöydällä. Hän pysähtyi
hetkeksi ja katsoi tumman.
Vakavan naisen valokuvaa, joka
katsoi huoneeseen suurin, vilpittömin
silmin ja jolla oli raskasmielinen
pvTve suun ympärillä. Nainen
seisoi selin Timoon. Tämä näki
vain salamannopean liikkeen kun
hän 'käsilaukulla pyyhkäsi valokuvan
alas pöydältä. Hän kulki sitten
äänettömästi lattian poikki kohti
ovea ja oli poissa.
Mies kumartui ja asetti valokuvan
takaisin pöydälle. Lasi oli
murskautunut. Hän poisti sirut kehyksestä
ja hymyili ylpeyden tun-tein
sille naiselle, jota hän kutsui
tnorsiamekseen.
En lähetä sähkösanomaa, hän
ajatteli. Tilaan nyt heti puhelun
ja kerron, että tulen ensimmäisellä
junalla. En voi selittää kaädcea puhelimessa,
mutta sanon vain, että
menemme yhdessä lasimestarille.
Hän ei ymmärrä, mitä tarkoitan,
mutta se ei tee mitään, sillä nyt tiedän,
että kaikella oli tarkoituksensa.
Jotain piti mennä rikki, ennenkuin
ynunärsin. mitä olin menettä-maisUIani
. . .
Onnellista uutta
vuotta kaikille
Liekin ystäville
Joku voi katsoa tämän liian myöhäiseksi,
mutta-tämä voi olla liian aikainenkin
— on nimittäin kaksi 'mahdollisuutta
. . .
Kuinka paljon tehdäänkään aina
vuoden vaihteessa päätöksiä ja esitetään
toivotuksia paremman saavuttamiseksi.
Jos missä niin juuri Liekissä se on tullut
selvästi näkyviin. Minusta tuntuu niinkuin
Liekki olisi saanut herätyksen parempaan
päin, sillä kuluneen vuoden aikana
se on ollut paljon pirteämpi. En
ole uskaltanut ennenmmin toivottaa onnea
ennenkuin olen ollut siitä varma.
Xyt pelkään, että toimittajan hyllyillä
on paljon kirjoituksia odotta-massa vuoroaan,
mutta tuleehan onnitteluni vuorollaan,
kuten myllyssä.
Tämä vuoden vaihteen ylistysvirteni
on tarkoitettu niille vuorokirjoituksille,
mitkä ovat rikastuttaneet Liekkiä 2
vuonna ja vieläpä säännöllisesti. Lukijat
vielä muistavat edelliseltä vuodelta
Spokanen Kallen kirjanpidon ja sen runon
minkä hänen kirjoituskumppaninsa
häviönsä syyksi kirjoitti, joka mielestäni
nosti hänet voittajan tasolle.
Entäs viime vuoden sarja, kun AV-pertti
ehdotti Glaran ehdot ja myös
kirjanpitäjäksi. Kaikkihan tietävät miten
vaativaisia ja säännöllisiä ovat naiset
ja pian nähtiin, että puoleHa se u-rakkaa
pykäsi — vidä rapiat päälle.
Olin tässä vuoden lopulla odottanut
koska .Mpertti sanoo kysyttäissä mara-toonijuoksijan
sanat, että kova urakka
. . . Mutta entäs se Vappu Glaran kirjanpito,
kyitä se oH paljon parempaa
kuin Salaputki Oy:n.
!N'äin vuoden alussa toivon hartaasti,
että entiset kisaveikot jatkavat, sekä
hakevat ja haastavat uusia kisakump-paneita.
Toivon että uusista ilmaantuisi
kaksi tai kolme reilua paria. Tiedän
että Liekillä on jo suuri varasto, on Kal-le-
serkkua, Harakkaa, Salomaata, Idän
tyttöjä. Lännen flikkoja y.m., joita
kaikkia en tässä nyt muistakaan. En
muista pitkään arkaan nähneeni Ester
Kaustisen kirjoituksia.
Arnold jo tunnetaan takakannessa
. . . Ehdotan viikkopalstaa ja palan jännää
jatkokertomusta tilalle. Lopuksi
kaikille Liekin kirjeenvaihtajille pirteätä
uutta vuotta, toivoo,
AL BERT A X ALEX.
Uuden vuoden
tervehdys Liekin
lukijakunnalle
Toivon kaikille Liekin ystäville tarmoa
työskennellä ja toimia rauhan puolesta
nyt alkaneen vuoden aikana. Samoin
toivon kaikille hyvää terveyttä ja
ahkeruutta kirjoittaa tähän omaan lehteemme
meidän kaikkien yhteiseksi iloksi
ja huviksi. Itse en voi mitään arvokkaampaa
lukemista toisille tarjota,
mutta toivon parempia kynäilijälahjo-ja
omaavien sen tekevän.
Vuosi 1953 on taas jäänyt jälkeen
kaikkine iloineen ja suruineen. Sinne
on myöskin jäänyt joulu, juhlista jaloin.
Eihän minulla täällä yksinäisyydessä
elävällä ole siitä paljon muistelemista.
Joulupäivänä olin kuitenkin
tovereitten luona. Siitä kiitos heille,
jotka seurustelullaan tuottivat minulle
virkistystä. Myöskin haluan kiittää tovereilta
saamistani joulukorteista, sillä
nekin tuovat virkistävän tuulahduksen
yksmäisyyteen, näkee ystävien muistavan.
Lopuksi lähetän tällä tavoin tervehdykseni
Ainolle, joka Suomesta käsin
kirjoittelee Liekkiin, samoin Hilmalle,
Ilmarille ja Ainolle Kuopioon ja Orvokille
ja lapsille Ruotsiin.
Rauhan terveiset kaikille I
A L B E R T . \ N ISOÄITI.
Onhan tuo kaikki yksilöiden velvollisuutena.
Eiköhän meidän vanhempien
köntysten velvollisuutena olisi harkita,
etenkin näin vuoden vaihteessa, omaa
osuuttamme. Eihän tiedä koska sattuu
kupsahtamaan ja silloin olisi herttainen
naama mieluisempi kuin hapan
naama ja kimppu kiukkuja. Suloinen
muisto on hyvä sekin, mutta vielä parempi
olisi, jos voisimme jättää jotakin
arvokkaampaa nuorison ja tulevaisuuden
punnittavaksi.
K-ALA-L-KtKO.
Perintö elämän
tarkoituksena
Xäin vuoden vaihteessa tulee meidän
vanhempien kankkujen mieleen nyk\ai-kana
kummallisia uusia ajatuksia. Taitaa
olla syynä 5^n lopullisen tilin saannin
intituuvinen aavistus.
Onkohan tullut kulunut vuosi aivan
hukkaan rähjystellyksi. vai onko tullut
mitään hyödyttävää luoduksi? Onko
koko elämästä jäävä mitään perittävää,
vähän yleishyödyllistä, pysyvää
. . . Jos ei — silloin on koko elämisen
touhu ja hyörinä mennyt aivan hukkaan.
Ei ainakaan happamasta naamasta
ja ilkeistä kujeista ole perinnöksi.
Ei vanhankaan kannata niistä
ylpeillä.
Kun nuoret rakastavaiset «lenevät
yhteen kodin perustamisen tarkoituksessa,
sen kautta hyötyäkseen ja nauttiakseen
itsekin elämän tarkoituksesta ja
sen tarjoamasta onnesta, laskevat he
samalla perustan tulevaHe perinnölleen.
He rikastuttoA-at kanssaihmistensä,
yhteiskunnan ja myöskin omaa elämäänsä.
IVmuipegin knrnnkaaUisen baletti-seuran
tanssijattareja: Ylimmäisenä
Marina Katttonis ja seuraavana
Marilyn Young,
Hdm Salon
muislolle
(MRS. IVAiR SALO)
Hiljaa hiipi tuonen viikatemies luot
sesi, Helmi. Talven ensi lumen peittä.
mään maahan saimme sinut kätkei
Olit ystäviesi keskuudessa paljon pidet,
t^^ ja siksi sinua kaiholla muistelemme
En koskaan nähnyt sinua pahantuuli.
sena, vaan aina oli vieno hymy huulilla,
si ja naurusi keveänä ja pehmeänä pulp.
pusi. Monet kerrat toisillemme kerroimme
elämän monivaiheisia ongelmia
ja sinä niin hyvin ymmärsit elämää, karumpaakin.
'Koskaan et valittanut,
vaikka tiellesi olisi sattunut vaikeuksiakin,
vaan naurusuin niistä kerroit. •
Kun ystäväsi pitivät sinusta paljon,
niin siksi menetys tuntuukin korvaamattomalta.
Kun kovan sairautesi aikana
aina silloin tällöin kävin luonasi,
toivoit parantuvasi, mutta kuitenkin
tuonen viikatemies katkaisi elosi langan.
Vastustaminen ei auttanut, täytyi
lähteä ja jättää kaikki — omaiset, ystävät
ja toverit.
Joitakin vuosia sitten otit innokkaasti
osaa näyttämötoimintaankin, mutta
viime vuosina et *i5ä!rauden ja monien
muiden esteiden tähden voinut enää
haali toiminnassa mukana olla. Aineellisesti
olit kuitenkin aina valmis antamaan
tukesi kaikelle yhteistoiminnalle.
Tuskimpa oli montakaan näytelmäesitystä
tai muuta tilaisuutta jossa et olisi
mukana ollut. Huomasin sinun pitäneen
hauskoista huvinäytelmistä ja
naurusi kuului usein yli muiden ja veti
toisetkin mukaan.
Kiitos Hekni kaikesta ystävyydestäsi!
Vaikka kukat kuibtuvatkin haudallasi,
niin muistosi säilyy. Tuskasi ovat
, poistuneet ja leposi olkoon rauhaisa.
Siellä rauha, täällä elämän kovuus osanasi
oli.
Nukkuos jälkeen uuvuttaman leikin,
kuunsäde tarttui untesi leijaan.
Maa mitä^antoi, maa sen veikin,
nukkua saat sinä tähtien heijaan.
Nukkua saat sinä tuulien pesään,
unestas ei meno päivien muutu.
Suvesta talveen, talvesta kesään,
niahtava keinuvi maailman tuutu.
TYYIXE ALINA,
Port .>\rthur, Ont.
Hampaiden hoito
Kauniit hampaat ovat omistajalleen
korvaamaton aarre. X^iiden ei tarvitse
olla edes kauniit, kunhan ne ovat terveet,
ja sittenkin ne ovat monin verroin
parenunat kuin tekohampaat. Kaksi
kertaa saamme ilmaiseksi hampaat ia
suuressa määrin on omaa syytämme,
jos menetämme ne liian varhain. Omaa
syytämme sikäli, että hampaiden hoidon
laiminlyönnillä annamme bakteerien
tuhota hampaamme.
Jokainen tieä.ä, että hammasmätä on
hampaiden pahin vihollinen. Pääasiansa
sen aiheuttaa sokeri. Se tarrautuu
syödessä hampaiden rakosiin ja suussa
olevrft bakteerit muuttavat sen nopeasti
hapoksi, joka syöpyy kovan kiilleker-roksen
läpi pehmeään hammasluuhun
tuhoten sitä vähä vähältä.
Hammasmädän torjtmtiinen olisi yksinkertaisinta,
jos sanoisimme kaikelle
sokerille hyvästit, mutta sitähän me
emme voi tehdä, onhan sokeri huomattava
ravintoaine. Sen sijaan on helpompi
antaa hampaisiiri pesiytymään
pyrkivälle sokerille lähtöpassit pesemällä
hampaat joka aterian jälkeen. Ainakin
kerran päivässä ne on harjattava
peruste«*isesti. EiTiitä, että vain hampaiden
'"julkisivu" siistitään, myös purupinnat
ja ikenet on pestävä. Hampaiden
jjesussa ei hammastahna ole välttämätöntä,
puhdas vesi riittää mainiosti.
Oikeastaan se on parempaakin, sillä
silloin ei ole pelkoa, että tahnaa jäisi
Lauanlaliuu tammikuun IS p i l T i a i . 19S4
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 16, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-01-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540116 |
Description
| Title | 1954-01-16-06 |
| OCR text | Helmi Kuusiston muistolle Taaskin on kuolema kolkko käynyt vierailemassa ja vienyt yhden parhaista ystävistäni, vienyt Helviltä äidin ja 'Eemeliltä rakkaan elämäntoverin, sekä lapsilta h>'vän mummon, jota hes tulevat kauan kaipaamaan. :SIuistan niin elävästi 'tervetuloa", jonka olit aina hymysuin vieraille lausumassa. Kuinka monta kertaa minäkin perheeni kanssa viikkoja luonasi vierailin. Olit yksi ystävistäni, jota on vaikea unhoittaa. Rehellinen ja kaunis elämänkatsomuksesi toi sinulle paljon ystäviä, jotka nyt sinua kaivaten muis-lelevat. Työläisäidit ymmärsi asemasi ja siksi annoit kaiken mahdollisen apusi 'taistelussa paremman tulevaisuuden puolesta. Muistan hyvästi kun heitin viimeiset hyvästini sinulle. Helmi, viitisen vuotta sitten. Ajattelimme silloin, että vielä tapaamme, mutta elämän laki määräsi toisin. Jos joskus tulen kotiveräjälle-si, niin et ole stellyä enää hymysuin vastaanottamassa, vaan olet levossa ja rauhassa, jonka sinulle mielelläni suon. Helville ja Eemelille osaaottavat terveiseni. Ymmärrän sydänsurunne, mutta aika haavat parantaa. ELLI S. Tuonelle menneen Fannyn muistolle Lunta sateli hiljalleen . . . Se oli kuin lohdutus kaipaukseen, joka jälkeesi jäi. Muistoissamme olet yhä vieläkin keskuudessamme. Sinä hiljaa nukut tuonelan mailla, elämän tuskaa ja murhetta vailla. Sun muistoas täällä kunnioitamme, kunnes jokainen poistumme vuorollamme: ELML Väinön ja Ainon Mitos Suomesta Oli sydäntä liikuttavaa todeta kuinka paljon meiltä jäi ystäviä Canadaan. Tämä ilmeni kymmenissä kirjeissä ja onnentoivotuksissa, sekä monen monissa "khjapaketeissa, jotka saimme vastaanottaa. Mrtä kaunein kiitos teille kaikille. Toivomme teille kaikille hy\'ää uutta vuotta ja odotamme edelleenkin kirjeitä. VÄIXC) ja AINO K.Ä.\RIÄL\EX. Teltosalmi. Väinölä. kunsa, joka oli pöydällä. Hän pysähtyi hetkeksi ja katsoi tumman. Vakavan naisen valokuvaa, joka katsoi huoneeseen suurin, vilpittömin silmin ja jolla oli raskasmielinen pvTve suun ympärillä. Nainen seisoi selin Timoon. Tämä näki vain salamannopean liikkeen kun hän 'käsilaukulla pyyhkäsi valokuvan alas pöydältä. Hän kulki sitten äänettömästi lattian poikki kohti ovea ja oli poissa. Mies kumartui ja asetti valokuvan takaisin pöydälle. Lasi oli murskautunut. Hän poisti sirut kehyksestä ja hymyili ylpeyden tun-tein sille naiselle, jota hän kutsui tnorsiamekseen. En lähetä sähkösanomaa, hän ajatteli. Tilaan nyt heti puhelun ja kerron, että tulen ensimmäisellä junalla. En voi selittää kaädcea puhelimessa, mutta sanon vain, että menemme yhdessä lasimestarille. Hän ei ymmärrä, mitä tarkoitan, mutta se ei tee mitään, sillä nyt tiedän, että kaikella oli tarkoituksensa. Jotain piti mennä rikki, ennenkuin ynunärsin. mitä olin menettä-maisUIani . . . Onnellista uutta vuotta kaikille Liekin ystäville Joku voi katsoa tämän liian myöhäiseksi, mutta-tämä voi olla liian aikainenkin — on nimittäin kaksi 'mahdollisuutta . . . Kuinka paljon tehdäänkään aina vuoden vaihteessa päätöksiä ja esitetään toivotuksia paremman saavuttamiseksi. Jos missä niin juuri Liekissä se on tullut selvästi näkyviin. Minusta tuntuu niinkuin Liekki olisi saanut herätyksen parempaan päin, sillä kuluneen vuoden aikana se on ollut paljon pirteämpi. En ole uskaltanut ennenmmin toivottaa onnea ennenkuin olen ollut siitä varma. Xyt pelkään, että toimittajan hyllyillä on paljon kirjoituksia odotta-massa vuoroaan, mutta tuleehan onnitteluni vuorollaan, kuten myllyssä. Tämä vuoden vaihteen ylistysvirteni on tarkoitettu niille vuorokirjoituksille, mitkä ovat rikastuttaneet Liekkiä 2 vuonna ja vieläpä säännöllisesti. Lukijat vielä muistavat edelliseltä vuodelta Spokanen Kallen kirjanpidon ja sen runon minkä hänen kirjoituskumppaninsa häviönsä syyksi kirjoitti, joka mielestäni nosti hänet voittajan tasolle. Entäs viime vuoden sarja, kun AV-pertti ehdotti Glaran ehdot ja myös kirjanpitäjäksi. Kaikkihan tietävät miten vaativaisia ja säännöllisiä ovat naiset ja pian nähtiin, että puoleHa se u-rakkaa pykäsi — vidä rapiat päälle. Olin tässä vuoden lopulla odottanut koska .Mpertti sanoo kysyttäissä mara-toonijuoksijan sanat, että kova urakka . . . Mutta entäs se Vappu Glaran kirjanpito, kyitä se oH paljon parempaa kuin Salaputki Oy:n. !N'äin vuoden alussa toivon hartaasti, että entiset kisaveikot jatkavat, sekä hakevat ja haastavat uusia kisakump-paneita. Toivon että uusista ilmaantuisi kaksi tai kolme reilua paria. Tiedän että Liekillä on jo suuri varasto, on Kal-le- serkkua, Harakkaa, Salomaata, Idän tyttöjä. Lännen flikkoja y.m., joita kaikkia en tässä nyt muistakaan. En muista pitkään arkaan nähneeni Ester Kaustisen kirjoituksia. Arnold jo tunnetaan takakannessa . . . Ehdotan viikkopalstaa ja palan jännää jatkokertomusta tilalle. Lopuksi kaikille Liekin kirjeenvaihtajille pirteätä uutta vuotta, toivoo, AL BERT A X ALEX. Uuden vuoden tervehdys Liekin lukijakunnalle Toivon kaikille Liekin ystäville tarmoa työskennellä ja toimia rauhan puolesta nyt alkaneen vuoden aikana. Samoin toivon kaikille hyvää terveyttä ja ahkeruutta kirjoittaa tähän omaan lehteemme meidän kaikkien yhteiseksi iloksi ja huviksi. Itse en voi mitään arvokkaampaa lukemista toisille tarjota, mutta toivon parempia kynäilijälahjo-ja omaavien sen tekevän. Vuosi 1953 on taas jäänyt jälkeen kaikkine iloineen ja suruineen. Sinne on myöskin jäänyt joulu, juhlista jaloin. Eihän minulla täällä yksinäisyydessä elävällä ole siitä paljon muistelemista. Joulupäivänä olin kuitenkin tovereitten luona. Siitä kiitos heille, jotka seurustelullaan tuottivat minulle virkistystä. Myöskin haluan kiittää tovereilta saamistani joulukorteista, sillä nekin tuovat virkistävän tuulahduksen yksmäisyyteen, näkee ystävien muistavan. Lopuksi lähetän tällä tavoin tervehdykseni Ainolle, joka Suomesta käsin kirjoittelee Liekkiin, samoin Hilmalle, Ilmarille ja Ainolle Kuopioon ja Orvokille ja lapsille Ruotsiin. Rauhan terveiset kaikille I A L B E R T . \ N ISOÄITI. Onhan tuo kaikki yksilöiden velvollisuutena. Eiköhän meidän vanhempien köntysten velvollisuutena olisi harkita, etenkin näin vuoden vaihteessa, omaa osuuttamme. Eihän tiedä koska sattuu kupsahtamaan ja silloin olisi herttainen naama mieluisempi kuin hapan naama ja kimppu kiukkuja. Suloinen muisto on hyvä sekin, mutta vielä parempi olisi, jos voisimme jättää jotakin arvokkaampaa nuorison ja tulevaisuuden punnittavaksi. K-ALA-L-KtKO. Perintö elämän tarkoituksena Xäin vuoden vaihteessa tulee meidän vanhempien kankkujen mieleen nyk\ai-kana kummallisia uusia ajatuksia. Taitaa olla syynä 5^n lopullisen tilin saannin intituuvinen aavistus. Onkohan tullut kulunut vuosi aivan hukkaan rähjystellyksi. vai onko tullut mitään hyödyttävää luoduksi? Onko koko elämästä jäävä mitään perittävää, vähän yleishyödyllistä, pysyvää . . . Jos ei — silloin on koko elämisen touhu ja hyörinä mennyt aivan hukkaan. Ei ainakaan happamasta naamasta ja ilkeistä kujeista ole perinnöksi. Ei vanhankaan kannata niistä ylpeillä. Kun nuoret rakastavaiset «lenevät yhteen kodin perustamisen tarkoituksessa, sen kautta hyötyäkseen ja nauttiakseen itsekin elämän tarkoituksesta ja sen tarjoamasta onnesta, laskevat he samalla perustan tulevaHe perinnölleen. He rikastuttoA-at kanssaihmistensä, yhteiskunnan ja myöskin omaa elämäänsä. IVmuipegin knrnnkaaUisen baletti-seuran tanssijattareja: Ylimmäisenä Marina Katttonis ja seuraavana Marilyn Young, Hdm Salon muislolle (MRS. IVAiR SALO) Hiljaa hiipi tuonen viikatemies luot sesi, Helmi. Talven ensi lumen peittä. mään maahan saimme sinut kätkei Olit ystäviesi keskuudessa paljon pidet, t^^ ja siksi sinua kaiholla muistelemme En koskaan nähnyt sinua pahantuuli. sena, vaan aina oli vieno hymy huulilla, si ja naurusi keveänä ja pehmeänä pulp. pusi. Monet kerrat toisillemme kerroimme elämän monivaiheisia ongelmia ja sinä niin hyvin ymmärsit elämää, karumpaakin. 'Koskaan et valittanut, vaikka tiellesi olisi sattunut vaikeuksiakin, vaan naurusuin niistä kerroit. • Kun ystäväsi pitivät sinusta paljon, niin siksi menetys tuntuukin korvaamattomalta. Kun kovan sairautesi aikana aina silloin tällöin kävin luonasi, toivoit parantuvasi, mutta kuitenkin tuonen viikatemies katkaisi elosi langan. Vastustaminen ei auttanut, täytyi lähteä ja jättää kaikki — omaiset, ystävät ja toverit. Joitakin vuosia sitten otit innokkaasti osaa näyttämötoimintaankin, mutta viime vuosina et *i5ä!rauden ja monien muiden esteiden tähden voinut enää haali toiminnassa mukana olla. Aineellisesti olit kuitenkin aina valmis antamaan tukesi kaikelle yhteistoiminnalle. Tuskimpa oli montakaan näytelmäesitystä tai muuta tilaisuutta jossa et olisi mukana ollut. Huomasin sinun pitäneen hauskoista huvinäytelmistä ja naurusi kuului usein yli muiden ja veti toisetkin mukaan. Kiitos Hekni kaikesta ystävyydestäsi! Vaikka kukat kuibtuvatkin haudallasi, niin muistosi säilyy. Tuskasi ovat , poistuneet ja leposi olkoon rauhaisa. Siellä rauha, täällä elämän kovuus osanasi oli. Nukkuos jälkeen uuvuttaman leikin, kuunsäde tarttui untesi leijaan. Maa mitä^antoi, maa sen veikin, nukkua saat sinä tähtien heijaan. Nukkua saat sinä tuulien pesään, unestas ei meno päivien muutu. Suvesta talveen, talvesta kesään, niahtava keinuvi maailman tuutu. TYYIXE ALINA, Port .>\rthur, Ont. Hampaiden hoito Kauniit hampaat ovat omistajalleen korvaamaton aarre. X^iiden ei tarvitse olla edes kauniit, kunhan ne ovat terveet, ja sittenkin ne ovat monin verroin parenunat kuin tekohampaat. Kaksi kertaa saamme ilmaiseksi hampaat ia suuressa määrin on omaa syytämme, jos menetämme ne liian varhain. Omaa syytämme sikäli, että hampaiden hoidon laiminlyönnillä annamme bakteerien tuhota hampaamme. Jokainen tieä.ä, että hammasmätä on hampaiden pahin vihollinen. Pääasiansa sen aiheuttaa sokeri. Se tarrautuu syödessä hampaiden rakosiin ja suussa olevrft bakteerit muuttavat sen nopeasti hapoksi, joka syöpyy kovan kiilleker-roksen läpi pehmeään hammasluuhun tuhoten sitä vähä vähältä. Hammasmädän torjtmtiinen olisi yksinkertaisinta, jos sanoisimme kaikelle sokerille hyvästit, mutta sitähän me emme voi tehdä, onhan sokeri huomattava ravintoaine. Sen sijaan on helpompi antaa hampaisiiri pesiytymään pyrkivälle sokerille lähtöpassit pesemällä hampaat joka aterian jälkeen. Ainakin kerran päivässä ne on harjattava peruste«*isesti. EiTiitä, että vain hampaiden '"julkisivu" siistitään, myös purupinnat ja ikenet on pestävä. Hampaiden jjesussa ei hammastahna ole välttämätöntä, puhdas vesi riittää mainiosti. Oikeastaan se on parempaakin, sillä silloin ei ole pelkoa, että tahnaa jäisi Lauanlaliuu tammikuun IS p i l T i a i . 19S4 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-01-16-06
