Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 10, 1948

              K ' -
li'
''V\t
, Registered at the Post Office Department, Ottawa, as secpnd
class matter.
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena« sisäl­täen
paralta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
T l l J i t ^ YHDYSVALT0tI13aN: ^
1 vuosikerta '.l . . . . .$250 1 vuosikerta . . . . . . . . . . .$3.10
6 kuukautta — . 1.40 6 kuukautta ...1.80
3 kuukautta .75
SUOMEEN JA »lUUALUE ULKOMABLLE
1 vuosikerta ... ..V;$3.75 Ö kuukautta . . . . . . . . . . . 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
läiietettäyä maksu .etukäteen.
AsianUehiUe myönnetään 20 prosentUi palkW^^
kaikki liekille Täirkoitetut maksuos^^^^ ostettava kus-
J;antajan nimeen: Vapaus PUblishlife Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
10Ur].02 E lm Street West, Sudbiiry, Ontario. •
TolRiitt^ga: Ä. Päiviö.
Liekkiin aiolyt kirjoitukset osoitettava:
L I E K K I
P. O. BOX 69 SUDBURY, ONT.
Tule kesä f — Jopa tuletkin
päivä paistaa kirkkaammin.
Rantapolku paljastuu ,
jonka varrella on puu —
se hyvin kaunis putt.
Se puu, piin alla {taotan
sinun aina saapuvan,
niipkuin ennen odotin
ja sinä aina saayMttkin
kasvoin kirkkahin.
Tule taas, itiin unholaan
hetkeksi surut ajetaan.
Kauneus ympärilläni,
kädessäni kätesi,
mitä muuta tahdonkaan!
Tahdonpas, nyt hm k in mä
lämpimästä pesästä, -
jonne lintuseni vien.
Korsia jo koossa on
ja tiedän, sinne tien.
JONNE KOO.
. Seuraavansa' Mumcrossa .alkaa hyvä jatkoromaani, jpssa
on kyUikti rakkautta ~ niirti^.rM ja vihaa, hyvyyttä
ja pahuutta, oikeutta ja vääryyttä.
Ja sitten muutaman numeron perästä, kun "Mtfona-viiehcn
tyttö' ja kreivin poika" loppuu, alkaa taas toinen,
oikein viehättävä jatkoromaani, jossa myöskin rakkaus on
punaisena lankana.
Varustautukaapa siis näitä vastaanottamaan niin ,ettei
ainakaan silloin tilapäisestikään tilaus katkea. Ja umiljie ti­laajille
tämä oiisi mitä sopivin aika kiintyä Liekkiin.
* * t '
Tuosta taas tuli tilausasiat mieleen. Eikä vain siitä,
vaan eräästä kirjelappusesta, joka öti yönaikana oven päällä
olevasta ikkunasta heitetty koppimme lattialle ja joka lyhy­käisyydessään
kuului:
"Jopas pääsi toimittajalta hätähuuto. Ei se ole ihmekään
jos ntikuttaa pitää, kun tilaajat tippuu. Sopii miettiä niissä
on vika^ — Eräs lukija."
Tässä on salaisen ystävämme salattu ilo langennut "hi-vistöön,
sillä hän on Suuressa erehdyksessä. Ei sen lehden
tarvitse kovin ruikuttaa, jonka painos — näissä oloissa — on
viiden ja kuuden tuhannen välillä. Mutta siitä huolimatta
voi levikkiasiasta rehellisesti puhua, niinkuin on puhuttukin.
Ja koska tämän ystävämme mielenkiinto lehteemme on niin
suuri, niin sopii hänellekin huomauttaa: tee jotakin — mutta
hiukan Jäiseen suuntaan. Tahi^ koska et kovin kaukainen
liene, pistäydy juttusilla, niin tuumimme "missä se vika on'.
Tässä asiassa on jotakin mukavaa. Joku päivä sitten
eräs Liekin ystävä jutteli tähän tapaan:
'''I^ässäf(in kylässä jokseenkin kaikki luffcvat Liekin, vaik­ka
eivät sitä itse tilaa. Meidänkin mäellä emännät lainailevat
sitä tuttaviltaan säännöllisesti ja kotona se sitten luetaan
kannesta kanteen. Ja varmaan haluaisivat sen tilata itselleen,
mutta lienevätkö isännät vastaan vai mikä heitä ujostuttanee.''
Kyllihän me ne vaikutteet ymmärrämme. Emmekä kicl-
Jä lehteämme varkainkaan lukemasta. Lukekaa vain, sitä pa­rempi
mitä enemmän. Mutta — te salaiset Liekin ystävät
t— eikö sellainen ole mielestänne hiukan pikkumaista ja
vastukscllista hommaa. Eiköhän sellainen "taistelu" oikeas­taan
mitään hyödytä, jos oikein ihmisinä asiaa ajatellaan.
Olemme nyt puhuneet tästä asiasta kylliksi ja toivoak­semme
niin selvästi ettei siihen tarvitse kajota pitkiin aikoi­hin.
Viittaamme vain vielä tämän pakinan alkuun ja huo­mautamme:
nyt, tässä kevään hengessä, on sopiva aika levit­tää
Liekkiä jokaisen lähettyvillä olevan käsiin.
Emme luule emmekä pyri sitä uskottamankaan,.että tä­mä
Liekki olisi "maailman par^s" lehti, tai erikoisen hyvä-
• kään (juuri toimittaja itse on sen pahimpia moitiskclijoita),
mutta uskomme siitä jokaisen lukijan löytävän aina jotakin
hyvää ja tiedämme myös ,että hyvin usein lantit huomaamat­ta
pannaan paljon turhempaan kuin Liekin tilaukseen. Ja
vielä, että inoni tilaus on jäänyt ajasta toiseen sen vuoksi,
ettei ole tullut pannuksi alkuun. Ei ole toinenkaan siinä kyl­keen
pukannut. — ,IP.
Jos näet puolisoita, jotka toisiaan rakastavat, niin sinun
pitää siitä iloita, ikäänkuin tulisit kirkkaan kesäpäivän on-tirsta
osallisrksi. — Goethe.
Ölemite v s e i n lukeneet jost^^i», että
'^se on sellainen G o r ^ i a n s o l i n u " ja
olemme ihEaetelleet että irunkätliänl^i-s
e k i n s o l m u o n o i k e i n o l l u t.
E n n e n ajanl^K^uiarae a l k y a o l i Vä­hässä
Aasiassa pieni P h x y g k r n i i x i i i i en
v a l t i o . Tämän p i k k u v a l t i o n a s u k k a i l la
o l i ollut jo pitkän a i k a a k a i k e n l a i s ia
v a i v o j a j a v a s t u k s i a , n i i n että he lo­p
u l t a uskoivat, ettei heidän v a i v o i l ­lensa
loppua t u l e k a a n . Silloin he sai­v
a t J u p i t e r i l t a , heidän p^äjumalaltaan,
neuvon, että jos he valitsevat k u n i n -
kaakseen sen miehen joka ensimmäi­seksi
tulee J u p i t e r i n temppeliin, niin
heidän .vastuksensa loppuvat. Ensim­mäinen
mies, j o k a sinä päivänä sattui
tuohon temppeliin tulemaan, oli pieni
maanviljelijä, j o k a työnsi pieniä torikär-ryjä
j a hänen nimensä o l i G o r d j u s.
Gordius v a l i t t i i n k u n i n k a a k s i j a hän
i l o s t u i siitä ikihyväksi, j a k u n hän k u u ­l
i ett^ J u p i t e r o l i hänelle näinkin hyvän
' ' j o b i n " hommannut, niin hän päätti
l a h j o i t t a a nuo torikärrynsä J u p i t e r i l l e,
k o s k a hän a r v e l i ettei hän niitä k u i t e n ­k
a a n enää t a r v i t s e . M u t t a ei hän tästä
u h r i s t a a n n i i n k u u l u i s a k s i olisi tullut,
v a a n siitä k u i n k a hän sitoi nuo kärryt
temppelin pylvään ympärille, ettei nii­tä
sieltä a i v a n heti v a r a s t e t t a i s i . Hän
o l i v a r m a a n k i n t o r i l l a k a u p a l l a käydes-"
sään oppinut tekemään sellaisen sol­mun,
että p o j a n v i i k a r i t eivät voineet
hänen kärryjään kähveltää sillä aikaa
k u n hän kävi ottamassa tuopin kaljaa,
j a tällaista solmua hän käytti sitoes­saan
kärrynsä temppelin pylvääseen.
Se o l i k i n hyvä solmu, sillä sitä ei
voinut avata k u k a a n , ennenkuin vasta
A l e k s a n d e r i Suuri, valloitusretkillä ol­lessaan
sattui menemään samaan temp-p
e l i i n ^ j a miekallansa löi solmun p o i k k i.
Siitä lähtien, k u n o n tullut eteen o i ­k
e i n vaikeasti r a t k a i s t a v a kysymys,
a i n a sanottu että se o n sellainen " G o r -
d i a n s o l m u " ..
T — O X — 1 .
Y H D V S N A L L O I L L A on oma rauta-verhonsa,
sanoi ranskalainen tiedenai­nen
Irene J o l i o t - C u r i e . k u n h i i n e l pidä­t
e l t i i n saapuessaan Y h d y s v a l t o i h i n.
Perhe voi olla parasta, mitä maailmassa on, mutta vien
iisrin se on kaikkein pahinta. —> Amiel.
Suurrikkflat ovat "lämpimiä* ^hallituksen kannattajia
itihi kauan kun ne voivat sitä kontrolloida.
- V H I ) V S \ ' A L L O I S S A ci ole vapaata
sanomalehdistöä. T e tiedätte sen yhtä
h y v i n kuin minäkin. Minä saan $250
v i i k o s s a siitä, k u n e n ilmaise mielipi­dettäni.
M e olemme v a i n meidän taka­namme
olevien r i k k a i d e n ihmisten va­s
a l l e ja j a välineitä", sanoo y h d y s v a l t a ­l
a i n e n sanomalehden toimittaja John
Svvinton.
K i r j . E . A — O .
Se tutkimukseni tulos, jonka tässä tuon yleisön 1
ei vaatisi montakaan sanaa. Mutta minä haluan « . 1
set saavat oikean käsityksei^ siltä, kuinka vaikei^jn'J
siin tutkija yoi joutua kaiv^saan pienenkin pisaran t j
^siile, Ja se jatkaa tämän kirjoitukseni melko pitkjJ
On alettava tästä: '
^linu^l^: pn koti ja kotoha herttainen v^imo, ^
kaikilla kunnoUisillanvehen iän saavuttaneilla xfiM
. leekin pHa. ^'pinieentulQmnie hankin metsäkämpilO
Olin .nytkin ollut neljä kuukautta kämpällä. (
nyt ja ikävöin vaimoani. Siis pakkasin pussini pi
kotiin. Mukaani lähti p a r i työtoveria. KaupunkiinJ
tuamme sanoin heille:
" J o s on a i k a a , niin käykää tänä iltana meillä
älkää t u l k a j u o v u k s i s s a . " ,
P o j a t lupasivat niielihyvin täyttää pyyntöni.
Kotiin tvltuani tapasin v a i m o n i koloa. Luulin ^
väni hänet, kun en ollut ilmoittanut tuloani. Mutiai
n o i :
"Tulithan.sinä! Minä o|in a i v a n varma, ettäsiäi
tänään; Miiiä tunsin sen."
Ilimettelin mistä hän va^^^ Mutta olini
siitä, että. hän qli ajatf^lut «^u^^ .
. lil^a. y^moni sanojir^ - ,
. ">4itä sahot, jos.jrn.inä .käyi\ kutsumassa joitakin J
rin misiksiä tänne Ältaa kuluttamaan. Vai oletko korijj
nyt?"'
"Enkä ole. Ki^tsu v a a n " , vastasin. '"Ajan partaa|
aikaa kuri olet vakopa:"
"Kelpaat ajamattakin", sanoi hän ja liihestvi m\
näkseen. \
"Kuule", s a n o i n , "en muistarvut ennen sanoa, etöj
suin kaksi työtoveriani tänne tänäiltana. Onhan
puhetoyereita,- j o s pojat muistavat tulla. Muuten
p o i k i a . " /
"Sepä h a u s k a a " , sanoi hän ulos mennessään.
A j o i n k i i r e e s t i p a r t a n i . Paitaani en ollut tj-\ln
O t i n toisen. V a l i t s i n mieleiseni solmion,
näytti melko siistiltä. Mutta Jaloissani oli samat ho
t a käytin i l t a s i n kämpällä. K i i r e e s t i vaihdoin puvu^j
sätyt housut j a l k o i h i n i . Täytyyhän minun näyttää,eläj
k a työskentelen metsässä, n i i n osaan silti .esiintyä.!
kaupungissa.
O l i n . j u u r i ehtinyt ottamaan sanomalehtiä ja ei
t u o l i i n k u n eteisestä a l k o i k u u l u a melua ja jalkainl
O v i t e m m a t t i i n auki j a sisään ryöpsähti neljä nai5ti|
e u k k o viidentenä j a viimeisenä.
" H a l l o o ! halloo! h a l l o o ! " tuli joka suusta yii
" O n h a n u k k . . . isäntäkin t u l l u t k o t i i n . . Terve piti
k a a ! "
O l i n k o h t e l i a a s t i noussut seisomaan ja terveMi!i)|
t a kädestä. M u t t a puhevuoroa en saanut.
Emännät olivat" h y v i n hilpeällä tuulella. Pu
k i l v a l l a j a j o k u k i e r t e l i ' r a d i o n nappuloita. Pian hei
t i v a t minut, j o t e n sain rauhassa syventyä lehtiin.
O t i n käteeni L i e k i n . Se numero ei ollut vielä«
kämpälle. N i i n k u i n aina k a t s o i n nytkin mitä toisi?
o n sydämellä. M u t t a samalla sivulla huomasin
" T i e t o a t i p o t t a i n . " Se o l i u u t t a . L u i n : ^ . •
reikä maapallon lävitse, . . . ja me ottaisimme esim^
k i v e n j a p u d o t t a i s i m m e sen reikään, niin .se menisi.ij
lemme, toiselle p u o l e l l e maapalloa. Mutta se ei
k o s k a maan v e t o v o i m a on k a i k i s t a voimakkain
p a l l o n sydämessä . . . " *
A l o i n ajatella. M a a p a l l o n vetovt)im;i ei miten
o l l a v o i m a k k a i n sen keskipistee.ssä. v a i k k a kivi varma
t u u k i n sinne l i i k k u m a t t o m a a n tilaan. Mutta se oa
tävä toisella t a v a l l a . . .
' U k k o , tule k a h v i l l e toisien joukkoon. Sm
täydyt v i e r a i s t a k u i n j o k u m u u m i o ."
" H e t i , r a k k a a n i " , v a s t a s i n j a menin pöydän
k a ympärillä naiset j o i s t u i v a t j a melu.>ivat. Ajatte
k a i on parasta että heittäydyn yhtä vallattomat?!
s e t k i n ovat ja .sanoin:
" X a i . s e t ! Pyydän n i i y r i m m i n anteeksi hiion
m u u l i a n i , k u n u n h o i t i n teidät. Mutta ^"J.^j,.
Ulkomaan k i r j o i t u k s e n , jossa käsitdliian
^ ;,, nlnin 53»!
muodossa, että minä en voi sitä hyv;ik\v.i ).»
tiä unohtaen 'ympäristöni."
aloin 5
" J a vielä, hyvät n a i s e t " , j a t k o i n. ^•Nacn selviä
clämänjalostamilta kasvoiltanne, rttä olette p
nut useammin k u i n k e r r a n ja u.^^eamiJaa kuin
h i u k s i s t a kengänkärkiin asti .saadaksenne
sellä selville mitä maata hän on. Ja luottaen «
muk^iinne ja nai.sclliseen puolueettomuuteenne
mätkää nyt m i n u a j a a n t a k a a totuuteen 1^^"^*"!'^J|
ne siitä onko v a i m o n i o i k e u t e t t u kutsumaan n"
( J a t k u u kuudennella .sU-ull»>
SIVU 2 LAUAITAINA,! HUHTIKUUN 10 PÄIVÄNÄ, 1948