1957-10-26-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
John-f' onia. j»-^ ,1^3 oli ihaiUun Bellan
"n^e'l^ia at mmeett ^änritarit päätää^^^
. nnirahtelivat kuullessaan Johnso--
traiJtien teosta läpi Biidsl.^^
, n ia Yukonin, aina Alaskaan
Haastoivat: - Nyt Valkonen
U ^ j a loppujen lopuksi ottaa nämä
1 NTmeisetkin metsästysalueeni^
"Uunsa. Hävittää lopun^
fetan turkiseläimet, kalat, kaikki
eidän elämämme edellytykset. .Nnn-ivat
tehneet jo ennemmin. Ha-itäneet
puhvelit, majavat ja muunkin^
i;lan Olemme luulleet, että nämät
-hjolan korvet Säilyvät kalpeanaaman.
_je tunkeutumatta, jotta saamme
uhassa täällä e l ä ä . . . ^ ' j
Johnson ja Bella- sanoivat jaahyvai-t
leiriläisille oltuaan päivän "pysäh-bissä.
Sanoivat menevänsä etelääii'
arautuvaa Toad jokea ylöspäin Kal-
,;moristoa kohden, vaikka menivätkin
isipohjo-seen Liard jokea Yukonilla
ivaa Stikine vuoristoa kohden.
Reippaana ja iloisin mielin matkaamme
jättivät eräritarileirin. Johnson
Tjäsilmällä tarkkaili Bellan hyvästi-;
ttöä, vaikutelmia jättäissä heimolai-
Dsa. Mutta häntä ei kiinnostanut ro-isa
heimolaisuussuhteet, eikä sisarel-•
jussuhteet leiriläisiin. Hän oli täylleen
sopeutunut valkosen miehen elä-än
toveriksi.
Matka kävi vastavirtaan, paikottain
i koskiakin, joissa p i t i kantaa tavaran-
. Liard kanjonissa piti y l i kymme-n
mailia kantaa tavaransa koskien
äpuolelle. Otti kaksi päivää ennen-ijn
tavarat ja kanootti o l i kannettu
skien sivu. Alkumatka solui laUlu-n
ja leikinlaskun lumoissa, mutta nyt
i voimat - ja kestävyys koetuksella.
Ijolta, vaikka ei olliit koskeakaan,
rran voima oli niin suuri, että ka-itti
ei lipunut voimakkaammallakaan
lolla kuin jonkun jalan. Tosin joen
ntapuolilla virta oli heikompi ja k a tti
totteli f^pätlääjiä^\ V kuitenkin
itka eteni päivä päivältä. "Kultaläh-
" houkutteli rasituksista huolimatta
nnistelemaan. Pari kolme tuntia ol-
"ankkurissa" yöttömän päivän hä-äräaikana.
Sivuutettiin Lovsrer Post, jossa sen
rran vain pysähdyttiin, että täyden-ttiin
hiukan muonavarastoa. Lower
itissa on katolisten missionkoulu.
;lla oli siellä varhaisnuoruutensa aika-?
saanut neljä luokkaa koulua. Mutta
isäukkeli oli lähtenyt pohjoiseen,
'koulunkäynti jäänyt siihen. — Taisin,
tullessa pysähdytään, nyt on k i i -
'^ttävä ennenkuin tulva meidät yl-ttää,
Bella tuumi, ja n i in matkaa jat-
Itiin. _ ^
katson Lakella pari päivää huoah-verryteltiin
miltei turraksi puu-m
jalat. Bella, intiaanien tapaan,
enimmäkseen polvillaan kanootin
Johnson sitävastoin istui pe-
^ kuormauksen pääUä. Wats9n La-
^ kanootti kuormitettiin jauhoilla ja
•"•Ja muonavaroilla kantavuusniää-
' saakka. •
^atka oli omavaraista. Uistimen kun
kanootin perään, niin heti siihen
^1 ISO lohen vonkale. Rannalta sai
P^ta peuran vohlan paistiksi. Toisi-
^!^^^'" pataan pistettiin. Bella
• — Tämä olisi hauska hony-
-?^tka, kun ei olisi n i in tulinen k i i -
, tietäisimme, ettei "kultaläh-
, ^ d e karkuun, jiiin nautittaisiin
:^^^^^>sta. Kuitenkaan hän ei
C oikutellut. Upotti melan
^"lassa tahdissa Johnsonin
" % P a Bellan valkoinen sisko
^ W ^^^^ Etumuksen, napinaa
=^kiä ^"^^ »"""ta, n i i n ainakin
hlrJ^'^^' ^^"'^ää lakkaamatta
^ P ^ l t ä , tuumi Johnson itselleen.
"^Ul-TALÄHTEELLÄ"
S ? " " t o i s t a
^' kun matkailijat saapuivat
''kultalähteelleen". Rasittava matka^
oli kestänyt melkein kuukauden, mutta
mitäpä tuosta. - Xyt oltiin perillä. Rasitukset,
ponnistukset, uhkarohkeat otteet,
syöttömät väsyttävä päivät olivat
ohi — elettyä elämää. Vaivojen ja
vastustusten palkkioksi päästiin, joskin
väsyneenä mutta kuitenkin onnellisina,
perille. ^ . ; •.:
Johnson oli kuin käärmeenpistoksen
saanut. Ei innoissaan ennättänyt telttaa
pystyttää, ei tavaroita kantaa kanoo
tista, kun jo hihkasi: - - Bella! Bella!
Missä on sinun kultapussisi? Joku on
ehken sen jo löytänyt! Minä haluan
nähdä oletko puhunut totta? Haluan
nähdä sen!
Bella katsoi Johnsonia pitkään, tutki-västi,
säälin; ihne katseessa.. Verkkaan
tuumasi;: . - .
— Sinä, rakkaani, olet sairas, kultakuumeen
hivuttama. Ovatko kaikki
Valkoset miehet, kullanetsijät, kullan
jumaloimisen kiroissa samaten kuin sinäkin?
Onko kulta, kullan saanti ja
ornistus, valkoiselle miehelle tärkeämpi
kufn tyyni, rauhallisuus? Lepoa tärkeämpi,
ympäröivää luontoa viehättä-vämpi?
Bella rauhallisesti kysyi rakkaalta
elämäntoveriltaan.
— Todellakin kultaseni! Sinä erämaan
suurenmoinen prinsessa olet terveen
ajattelun innoittava sielu. Minulle
hyveellisyyden, oikeamielisyyden ja elämäni
onnen loistava majakka — kulta-sairauteni
kirurgi. Selityksilläsi poista
t^kultapasill t aivoistani . . .
— Tuolla on sievä ruohoinen kenttä.
Min^ kannan tavarat sinne ja pystytän
teltan. Sitte me keitämme kultalaan
saapumisep kunniaksi oikein tuiman väkevän
kahvin. Johnson näennäisesti
rauhoittuneena tuumi.
Huomioista päättäen ei kukaan erän-kulkija
ollut sattunut matkoillaan eksymään
tuonne Majavapuron latvoille sen
jälkeen, kun Bella isänsä kanssa oli siellä
ollut. Paikka-jpli hiukan ulompana so-rakentästä,
ikäänkuin piilossa. Majava-puro
pättyi resuisen lehtimetsän ympäröivään
lähdesilmäkkeeseen. Silmäk-keen
takana oli sorakenttä, jonka takaa
luontui kahden yuoren välisestä solasta
tuleva puro. Vesi oli nähtävästi kuljettanut
soran solauomasta. Tasaiselle
maalle jouduttuaan oli se levinnyt pieneksi
kentäksi.
Kahvin juotuaan Bella etsi piilossa
säilyneen kultapussin, antaen sen
Johnsonille. Kiusoitellen hän sanoi: —
Tässä se on! Huomenna voimme lähteä
paluumatkalle.
Johnson koetti pysytellä rauhallisena.
Päättävä-nen lujuus äänessään hän
sanoi: — Ei! Ei! Katsomme ensin,
onko^ tuossa sorassa vielä kultaa . . .
Kultapussin antaja huomasi, että Johnsonin
ohimosuonet täyttyivät ja veri
antoi väriä kasvoille. Kultanagetteja
käsissään sblutteleva miespoloinen oli
kuin kulovalkean keskellä. Jonnekin
päin olisi hyökättävä, mutta minne.
Bella esitti, että levätään matkan rasituksista
ainakin tämä ja huominen
päivä. Toimintainto iski kuitenkin mieheen
kuin juoksemisen halu karkaavaan
vankiin- Lepääminen ei tullut ky-symyl^
eenkään. Sorakenttä, purossa
oleva vesimäärä ja mahdollisen pesu-ruuhen
valmistaminen oli Johnsonille
kaikki kaikeäsa. Jos oUsi sanottu, että
pakene, tuo vuori kaatuu'päällesi, niin
kullan kuumentama miehemme ei olisi
sitä tehnyt,
Johnson otti kiväärinsä ja painui so-rakentälle,
piu-olle ja metsää tarkastelemaan.
Bella kuuluvasti tuumi itselleen:
—• Voi sinuäpoikaparka! Jokainen
kehosi solu sairastaa kultakuumetta.
Vaikka nuo vuoret syöksyisivät alas,
niin uhmaisit kai niitäkin.
^ Pesuruuhi on heti tehtävä;;. Purossa
on jo riittävästi vettä pesemistä
varten. Lumi ja jäätiköt ovat alkaneet
sulaa vuoristossa, joten vesi lisääntyy.
Kun sitä tulee riittävästi ci tarvitse patoa
laittaa. On, kultaa on. Vanhassa
edellisen pesijän pesuruuhessa on kul-tanokareita.
Eatsoppas tässä! Poimin
muutamia, kun tarkastelin soraa ja'
ränsistynjttä ruuhta. Johnson intoili siten
palatessaan tarkastusmatkaltaan.
Ruuhi valmistui Johnsonin taitavien
käsien ja Bellan avustaimana muutamassa
päivässä. Edellisen kullanpesijän
käyttämästä ruuhesta sai osan tarvit-ta\
ia lankkuja ja Johnson veisteli haavoista
lisää. Hän tiivisti saumoja sammalilla,
savella sekä edellisen pesijän
nukkumapussin pumpuleilla.
Aurinko ampui säteitään korkeudestaan
sorakentällä puuhailevien ihmis-muurahaisten
päälle. Vuorten rinteillä
ja solissakin suli lumi. Puro alkoi valtavammin
soittaa ?yöksylauluaan.j:)san
virrasta voi ohjata ruuheen, jonka kaltevuuden
takia vesi pesi soranj mutta
jätti nagetit pohjan pykäliin.
(Jatkuu)
— Melkein tyhjästä voi nainen tehdä
salaatin, hatun ja .riidan.
Jalka luotettavampi
Intialainen Mir Mohammed Ajas
Quayyom, joka asuu Lontoossa, vakuut*
taa jalan muodosta tietävänsä iiunisea
luonteen. Hän sanoo isänsä ja isoisänsä
harjoittaneen samanlaisia tutkimuksia
ja paljastaneen monta rikollista. Hän
sanoo että jalanjäljet bvat paljon luotettavammat
kuin sormenjäljet.
Jälkatutkimusjärjestelmän pääluokat
ovat seuraavat:
Leveät varpaat. — Sisukas^ "kova**
luonne, ei pelkää vastuksia.
Pyöreät varpaat. — Luotettava, romanttinen,
mutta kostonhimoinen.
Korkea jalkapohja. — Oikullinen^
taiteellinen luonne.
Latuskajalka: - r - Haparoiva, estojen
kahlitsema. ^ , -
Leveä jalka. Iloinen, optimistinen.
Munanmuotoinen jalka. — Pikkumainen,
hiljainen, vailla mielikuvitusta.
Terävä pitkä jalka: — Levoton, Vilkas,
va'lla päättäväisyyttä.
Pyöreä jalka. — Optimistinen^ rakastettava.
- -
Mika Waltaxi:
TURMS, KUOLEMATON
681 sivua . . . . . . Xlinta sid. $4;75
Elämänsä iltaan ehtinyt, paljon
nauttinut ja paljon kärsiiöyt
Tucms, kuolematon, kertoo täesä
Miika Waltarin romaaninsa mer-kUlisestä
elä^stään. joka oli
leiklkiä ija oiikkua ja ai<voitusta ja kuitenlkin näytti hänelle lopulta
hänen oman olemuksensa
salaisuuden.
Leo Tolstoi:
ANNA KARENINA
2 osaa Hinta sid. $5i>0
"Anna Karenina" on ehkä eniten
luettu ja eniten Ihailtu teos.
Se on niaailman hi^oimpia rakkausromaaneja.
Z. Topelius:
VÄLSKÄRIN
KERTOMUKSIA
3 snurta ösaa . . . Hinta sid. $7.00
Ikivlehättävä historiallinen romaani
kahden suvun kohtaloista ja ihmeellisestä, kuntmkaansor-muksesta
on jo monen miespolr
ven aijan ollut kiinnostavaa luettavaa.
Jane Austen:
NEITO VANHASSA
LINNASSA s
242 sivua . . ; . . . . Hinta sid, $2.50
Hilpeä englantUainen^ QdassikkO, Jane Ausiten, on riemastuttavan
humoristisesti, ironiaa ja satiiria
viljellen kuvannut romaaneissaan
englantilaisen keskiluokan elä-^
mää. Sankarittarien «joukkoon
liittyy nyt CatJherine, jonka sydämenasioista
roinaani "Neito
vanhassa Uxmassa** kertoo.
Veikko Huovinen: ,
RAUHANPIIPPU
279 sivua . . . . . . . Hinta sid. $2.75
"Rauhanpiipun" ' saattaa lukea
repäisevänä ja' mielikuvituksellisena-
seikkäilUfomaanina, jossa
riemulliset hahmot Ja sattuva*
sutkaukset seuraavat toistaan.
Tbisaalta sodan' znielettämsryttä ja kauOtuitJa on harvoin kuivattu
niin verisellä ivalla kuin tässä
kirjassa. . "Rauhaiipifppu" on
tuimin ja totisin mielin kirjoitettu
vastalause sodalle.
F. M. Dostojevski:
MUISTELMIA
KUOLLEESTA TALOSTA
326 sivua Hinta sid. $2.50
Kun DostojevsQd kirjoitti "touolleen
talon" muisteOmat, jotka ilmestyivät
painosta v. 1601, hän
oli itse samaisen "kuolleen talon",
siperialaisen kuritushuone-vankilan,
asukkaana neljä vuotta.
"Muistelmia ktsolleesita talosta",
venäläisen mestarin eihkä
merkillisin teos, on jäikyttänrä
kuvaus niistä elämytksistä, jotka
kirjailija joutui kokemaan valtiollisesta
rikoksesta' tuomittima
pakkotyövankina Siperiassa.
Satu Waltari:
SADEPILVI
KaOckauskertomus
247 -sivua . . . . . . . Hhita sid. $2.75
Tämä vakavan-haAiSka kertomus
kahden nuoren iluäiisen yhteisistä
vaiheista vie lukijan ensin
Pariisiin ja^ sieltä värikkäälle
peukalokyytimatkaHe' 11 a liaan,
jäUeen Pariisiin Ja lopulta Helsinkiin.
T!yyne.Maija Salminen:
lURJAVAT PISARAT
273 sivua . . . . . . . Hinta sid. $1;50
TyynenMaija Salmisen romaani
liikkuu erään botheemikahvilan
kantavierattten parissa. Heidän
joukossaan tapaamme sekä taiteilijoita
e«tä niitä puoUvUlaisia
^'taiteenharrastaijia", (jo«ka boheemielämän
houkuttelemina tai
päScästä • turhamaisuudesta riippuvat
heidän liepeillään.
Leo Toistoin suurteos^ . ' '
SOTA JA RAUHA
i osaa Hinta sid. $8.00
Leo Tolstain "Sota ja rauha** on
kaikkein suuripiirteisimplä,. merkillisimpiä
romaaneja, mitä maailman
kirtjallisuus ttmitiee.
Oiuseppe Marotta:
NAPOLIN KULTAA
214 sivua . . . . . . . Hinta sid: $2.85
KapolUainen elämä vaeltaa tässä
teoksessa editsemme aitona la
reihevänä kuin värikäs Xilmi-nauha.
Tilatkaa osoitteena:
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
BOX 69 SUDBURr. ONT.
I^uaailaina, lolialniim 2t0 pai ' .i f. s , * ,^ n •)' SlVu 8
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 26, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-10-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571026 |
Description
| Title | 1957-10-26-09 |
| OCR text |
John-f' onia. j»-^ ,1^3 oli ihaiUun Bellan
"n^e'l^ia at mmeett ^änritarit päätää^^^
. nnirahtelivat kuullessaan Johnso--
traiJtien teosta läpi Biidsl.^^
, n ia Yukonin, aina Alaskaan
Haastoivat: - Nyt Valkonen
U ^ j a loppujen lopuksi ottaa nämä
1 NTmeisetkin metsästysalueeni^
"Uunsa. Hävittää lopun^
fetan turkiseläimet, kalat, kaikki
eidän elämämme edellytykset. .Nnn-ivat
tehneet jo ennemmin. Ha-itäneet
puhvelit, majavat ja muunkin^
i;lan Olemme luulleet, että nämät
-hjolan korvet Säilyvät kalpeanaaman.
_je tunkeutumatta, jotta saamme
uhassa täällä e l ä ä . . . ^ ' j
Johnson ja Bella- sanoivat jaahyvai-t
leiriläisille oltuaan päivän "pysäh-bissä.
Sanoivat menevänsä etelääii'
arautuvaa Toad jokea ylöspäin Kal-
,;moristoa kohden, vaikka menivätkin
isipohjo-seen Liard jokea Yukonilla
ivaa Stikine vuoristoa kohden.
Reippaana ja iloisin mielin matkaamme
jättivät eräritarileirin. Johnson
Tjäsilmällä tarkkaili Bellan hyvästi-;
ttöä, vaikutelmia jättäissä heimolai-
Dsa. Mutta häntä ei kiinnostanut ro-isa
heimolaisuussuhteet, eikä sisarel-•
jussuhteet leiriläisiin. Hän oli täylleen
sopeutunut valkosen miehen elä-än
toveriksi.
Matka kävi vastavirtaan, paikottain
i koskiakin, joissa p i t i kantaa tavaran-
. Liard kanjonissa piti y l i kymme-n
mailia kantaa tavaransa koskien
äpuolelle. Otti kaksi päivää ennen-ijn
tavarat ja kanootti o l i kannettu
skien sivu. Alkumatka solui laUlu-n
ja leikinlaskun lumoissa, mutta nyt
i voimat - ja kestävyys koetuksella.
Ijolta, vaikka ei olliit koskeakaan,
rran voima oli niin suuri, että ka-itti
ei lipunut voimakkaammallakaan
lolla kuin jonkun jalan. Tosin joen
ntapuolilla virta oli heikompi ja k a tti
totteli f^pätlääjiä^\ V kuitenkin
itka eteni päivä päivältä. "Kultaläh-
" houkutteli rasituksista huolimatta
nnistelemaan. Pari kolme tuntia ol-
"ankkurissa" yöttömän päivän hä-äräaikana.
Sivuutettiin Lovsrer Post, jossa sen
rran vain pysähdyttiin, että täyden-ttiin
hiukan muonavarastoa. Lower
itissa on katolisten missionkoulu.
;lla oli siellä varhaisnuoruutensa aika-?
saanut neljä luokkaa koulua. Mutta
isäukkeli oli lähtenyt pohjoiseen,
'koulunkäynti jäänyt siihen. — Taisin,
tullessa pysähdytään, nyt on k i i -
'^ttävä ennenkuin tulva meidät yl-ttää,
Bella tuumi, ja n i in matkaa jat-
Itiin. _ ^
katson Lakella pari päivää huoah-verryteltiin
miltei turraksi puu-m
jalat. Bella, intiaanien tapaan,
enimmäkseen polvillaan kanootin
Johnson sitävastoin istui pe-
^ kuormauksen pääUä. Wats9n La-
^ kanootti kuormitettiin jauhoilla ja
•"•Ja muonavaroilla kantavuusniää-
' saakka. •
^atka oli omavaraista. Uistimen kun
kanootin perään, niin heti siihen
^1 ISO lohen vonkale. Rannalta sai
P^ta peuran vohlan paistiksi. Toisi-
^!^^^'" pataan pistettiin. Bella
• — Tämä olisi hauska hony-
-?^tka, kun ei olisi n i in tulinen k i i -
, tietäisimme, ettei "kultaläh-
, ^ d e karkuun, jiiin nautittaisiin
:^^^^^>sta. Kuitenkaan hän ei
C oikutellut. Upotti melan
^"lassa tahdissa Johnsonin
" % P a Bellan valkoinen sisko
^ W ^^^^ Etumuksen, napinaa
=^kiä ^"^^ »"""ta, n i i n ainakin
hlrJ^'^^' ^^"'^ää lakkaamatta
^ P ^ l t ä , tuumi Johnson itselleen.
"^Ul-TALÄHTEELLÄ"
S ? " " t o i s t a
^' kun matkailijat saapuivat
''kultalähteelleen". Rasittava matka^
oli kestänyt melkein kuukauden, mutta
mitäpä tuosta. - Xyt oltiin perillä. Rasitukset,
ponnistukset, uhkarohkeat otteet,
syöttömät väsyttävä päivät olivat
ohi — elettyä elämää. Vaivojen ja
vastustusten palkkioksi päästiin, joskin
väsyneenä mutta kuitenkin onnellisina,
perille. ^ . ; •.:
Johnson oli kuin käärmeenpistoksen
saanut. Ei innoissaan ennättänyt telttaa
pystyttää, ei tavaroita kantaa kanoo
tista, kun jo hihkasi: - - Bella! Bella!
Missä on sinun kultapussisi? Joku on
ehken sen jo löytänyt! Minä haluan
nähdä oletko puhunut totta? Haluan
nähdä sen!
Bella katsoi Johnsonia pitkään, tutki-västi,
säälin; ihne katseessa.. Verkkaan
tuumasi;: . - .
— Sinä, rakkaani, olet sairas, kultakuumeen
hivuttama. Ovatko kaikki
Valkoset miehet, kullanetsijät, kullan
jumaloimisen kiroissa samaten kuin sinäkin?
Onko kulta, kullan saanti ja
ornistus, valkoiselle miehelle tärkeämpi
kufn tyyni, rauhallisuus? Lepoa tärkeämpi,
ympäröivää luontoa viehättä-vämpi?
Bella rauhallisesti kysyi rakkaalta
elämäntoveriltaan.
— Todellakin kultaseni! Sinä erämaan
suurenmoinen prinsessa olet terveen
ajattelun innoittava sielu. Minulle
hyveellisyyden, oikeamielisyyden ja elämäni
onnen loistava majakka — kulta-sairauteni
kirurgi. Selityksilläsi poista
t^kultapasill t aivoistani . . .
— Tuolla on sievä ruohoinen kenttä.
Min^ kannan tavarat sinne ja pystytän
teltan. Sitte me keitämme kultalaan
saapumisep kunniaksi oikein tuiman väkevän
kahvin. Johnson näennäisesti
rauhoittuneena tuumi.
Huomioista päättäen ei kukaan erän-kulkija
ollut sattunut matkoillaan eksymään
tuonne Majavapuron latvoille sen
jälkeen, kun Bella isänsä kanssa oli siellä
ollut. Paikka-jpli hiukan ulompana so-rakentästä,
ikäänkuin piilossa. Majava-puro
pättyi resuisen lehtimetsän ympäröivään
lähdesilmäkkeeseen. Silmäk-keen
takana oli sorakenttä, jonka takaa
luontui kahden yuoren välisestä solasta
tuleva puro. Vesi oli nähtävästi kuljettanut
soran solauomasta. Tasaiselle
maalle jouduttuaan oli se levinnyt pieneksi
kentäksi.
Kahvin juotuaan Bella etsi piilossa
säilyneen kultapussin, antaen sen
Johnsonille. Kiusoitellen hän sanoi: —
Tässä se on! Huomenna voimme lähteä
paluumatkalle.
Johnson koetti pysytellä rauhallisena.
Päättävä-nen lujuus äänessään hän
sanoi: — Ei! Ei! Katsomme ensin,
onko^ tuossa sorassa vielä kultaa . . .
Kultapussin antaja huomasi, että Johnsonin
ohimosuonet täyttyivät ja veri
antoi väriä kasvoille. Kultanagetteja
käsissään sblutteleva miespoloinen oli
kuin kulovalkean keskellä. Jonnekin
päin olisi hyökättävä, mutta minne.
Bella esitti, että levätään matkan rasituksista
ainakin tämä ja huominen
päivä. Toimintainto iski kuitenkin mieheen
kuin juoksemisen halu karkaavaan
vankiin- Lepääminen ei tullut ky-symyl^
eenkään. Sorakenttä, purossa
oleva vesimäärä ja mahdollisen pesu-ruuhen
valmistaminen oli Johnsonille
kaikki kaikeäsa. Jos oUsi sanottu, että
pakene, tuo vuori kaatuu'päällesi, niin
kullan kuumentama miehemme ei olisi
sitä tehnyt,
Johnson otti kiväärinsä ja painui so-rakentälle,
piu-olle ja metsää tarkastelemaan.
Bella kuuluvasti tuumi itselleen:
—• Voi sinuäpoikaparka! Jokainen
kehosi solu sairastaa kultakuumetta.
Vaikka nuo vuoret syöksyisivät alas,
niin uhmaisit kai niitäkin.
^ Pesuruuhi on heti tehtävä;;. Purossa
on jo riittävästi vettä pesemistä
varten. Lumi ja jäätiköt ovat alkaneet
sulaa vuoristossa, joten vesi lisääntyy.
Kun sitä tulee riittävästi ci tarvitse patoa
laittaa. On, kultaa on. Vanhassa
edellisen pesijän pesuruuhessa on kul-tanokareita.
Eatsoppas tässä! Poimin
muutamia, kun tarkastelin soraa ja'
ränsistynjttä ruuhta. Johnson intoili siten
palatessaan tarkastusmatkaltaan.
Ruuhi valmistui Johnsonin taitavien
käsien ja Bellan avustaimana muutamassa
päivässä. Edellisen kullanpesijän
käyttämästä ruuhesta sai osan tarvit-ta\
ia lankkuja ja Johnson veisteli haavoista
lisää. Hän tiivisti saumoja sammalilla,
savella sekä edellisen pesijän
nukkumapussin pumpuleilla.
Aurinko ampui säteitään korkeudestaan
sorakentällä puuhailevien ihmis-muurahaisten
päälle. Vuorten rinteillä
ja solissakin suli lumi. Puro alkoi valtavammin
soittaa ?yöksylauluaan.j:)san
virrasta voi ohjata ruuheen, jonka kaltevuuden
takia vesi pesi soranj mutta
jätti nagetit pohjan pykäliin.
(Jatkuu)
— Melkein tyhjästä voi nainen tehdä
salaatin, hatun ja .riidan.
Jalka luotettavampi
Intialainen Mir Mohammed Ajas
Quayyom, joka asuu Lontoossa, vakuut*
taa jalan muodosta tietävänsä iiunisea
luonteen. Hän sanoo isänsä ja isoisänsä
harjoittaneen samanlaisia tutkimuksia
ja paljastaneen monta rikollista. Hän
sanoo että jalanjäljet bvat paljon luotettavammat
kuin sormenjäljet.
Jälkatutkimusjärjestelmän pääluokat
ovat seuraavat:
Leveät varpaat. — Sisukas^ "kova**
luonne, ei pelkää vastuksia.
Pyöreät varpaat. — Luotettava, romanttinen,
mutta kostonhimoinen.
Korkea jalkapohja. — Oikullinen^
taiteellinen luonne.
Latuskajalka: - r - Haparoiva, estojen
kahlitsema. ^ , -
Leveä jalka. Iloinen, optimistinen.
Munanmuotoinen jalka. — Pikkumainen,
hiljainen, vailla mielikuvitusta.
Terävä pitkä jalka: — Levoton, Vilkas,
va'lla päättäväisyyttä.
Pyöreä jalka. — Optimistinen^ rakastettava.
- -
Mika Waltaxi:
TURMS, KUOLEMATON
681 sivua . . . . . . Xlinta sid. $4;75
Elämänsä iltaan ehtinyt, paljon
nauttinut ja paljon kärsiiöyt
Tucms, kuolematon, kertoo täesä
Miika Waltarin romaaninsa mer-kUlisestä
elä^stään. joka oli
leiklkiä ija oiikkua ja ai |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-10-26-09
