Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 26, 1957

              Arthurin kuulumisia
'"Syvsromänssi" se rynnistävi
pikku haalilla täällä,
marraskmtssa
on täxsi
yhdeksäs
Rcmavssia kukapa
ei haluaisi nähdä,
näytelmää tätä katsoessa
voi surut unhoon jäädä.
Vapauden ryntäysjuhla
kolmas marraskuuta,
silloin mennään juhlimaan,
ei situnnitella nmuta.
Lentsu täällä raivoaa
ja nuuskii joka talon,
estettä ei keksitty
estämään taudin palon.
Halvennusta lifran hintaan
vielä ei ole saatu,
vaikka muusin votkaleita
joka päivä kaatuu,
Ilmoista jos kertoisin:
no kaunista vain riittää,
ei ihanampaa lokakuuta
usein saakaan viettää.
Nurmikot ne vihannoi
ja kukat aukee uudet,
lämpimänä paistaa päivä,
huokuu lauhat tuulet.
Snäaperäiuen nmnen
Monet vuodet ovat vierineet, mutta
muistot synn5rinmaasta eivät ole unhoit­tuneet.
Kotini lähellä asui lukuisia
naapureita, vanhoja ja nuoria pareja.
Yksi naapuri on jäänyt erikoisesti mie­leeni.
Sen talon nimi oli Pilvilinna. Sieltä
kallioiden takaa kuului pahoja ääniä ja
meteliä. Pelkäsin sitä pienenä. Kerran
ku! tenkin päätin mennä sinne tarkasta­maan.
Kävelin lähelle taloa, jossa oli
pitkänlaisesti eri osiin rakennettuja huo­neita.
Ulkoa päin talo näytti rosvojen
majalta. Monet ikkunat olivat rikki ja
tois-sta huoneista oli ovi poissa, oli vain
vaatekappaleita oviaukossa.
Talossa asui myöskin vanhemman
puoleinen nainen. Oliko hän leski vai
ei, sitä en tiennyt, mutta kaksi pikku
poikaa hänellä oi'. Usein nähtiin nai­nen
kulkemassa k.vlällä kangasnyytti
käsivarrella ja pojat perässä. Kun hän
poikkesi jossakin talossa, kutoi hän
sukkia.
Olikaunis kesäinen aamu, kun kuulin
jonkin puhuvan äidin kanssa— Ette­hän
emäntä hyvä tykkää pahaa että
Erästä ImsMmsta y^. muisfefleii
— Voi ku7ii nka hauskaa, että tulit
Lea! On niin mukava jutella.
Olin tässä juuri ajatuksissani siellä
rakkaassa synnyinmaassa, katselin
sen savupirtin näin Helsingissä, Töölön
museossa. Istuimme sen penkillä ja
katselimme. Puutuoppi oli pöydällä ja
halkoja uunin vieressä, päreitä orrella.
tulin. Olin pesutuvalla herrasväen pyy-kllä
ja pesin omiakin vaatteitani. Vien
tämän nso^ttini tuonne vintille, kun
siellä asunnollani aina jokin varastaa
kaiken.
Siinä hän sitten istuskeli vähän aikaa
ja lähti pois. Tuura-n silloin, että kii-peän
vintille katsomaan mitä hän jätti.
Näin siellä katon rajassa ison käärön,
jonka arvelin olevan hänen omansa.
Oli kulunut muutamia päivä ja puhe­limme,
että missä hän nyt jviipyy, kun
ei ollut näkynyt. Mutta sitten hän tuli
eräänä päivänä yksin nyytti kädessä.
Pihaan saavHttuaan hän.sanoi: — Olen
niin väsynyt, menen tuonne metsään le­päämään.
Hiivin hiljaa perässä, näh­däkseni
mitä hän; tekee. Hän istui ai­dan
viereen, aukaisi nyjrttinsä ja otti
sieltä makkaralenkin ja palan leipää,
alkaen sitten syödä hyvällä halulla. Het­ken
istuttuaan hän nousi ja jatkoi mat­kaansa
kallioiden yli ja metsän läpi
Uuden kartanon naurismaata kohden.
Kuljin salaa hänen perässään. N
hänen poikkeavan naurismaalle ja otta­van
npun nauriita. Minäkin olisin ha­lunnut
mennä sinne naurismaalle, mutta
pelkäsin jonkun kotoa näkevän. —
Aika kului kohti syksyä ja ilmat al­koivat
muuttua kylmiksi, mutta tuota
kulkijaa ei näkynyt. Kauppalan kes­kuksessa
pidettiin joka viikko toripäi­vät
ja sinne kerääntyi niinä päivinä pit- ^
kien matkojen takaa ihmisiä jo äamu-kuinka
laskettiin mäkeä, siinä pitkässä Olipa vielä katossa räppänäkin, josta yöllä pimeän aikana. Pikkulamppuja
himmeästi valaisemalla torilla alkoi kuu­lua
ääniä. Jossakiii oli myytävänä vil­loja,
jossakin.lihaavvoita ja leipää. Jo­kin
isäntä ottijiuormansa perillä aamu-ryyppyä
iloissaan siitä, kun näki naa­puripitäjän
emäntiä liikkuvan.
- Kukaan torilla ei kuitenkaan aavista­nut,
että yksinäinen nainen kuljeskeli
ympäri ja otti omin lupinsa yhden ja
toisen kärryiltä tavaraa. Mutta sitten
päättyi sekin huoU ja leivän etsintä nai­selta.
Poliisi sai hänet kerran kiinni ja
hän sai linnatuomion-' Pojat joutuivat
huutolaisiksi suureen taloon.
Vesmannin • mäessä. Pojat kastelivat
sen edellisenä päivänä, jotta se yön ai­kana
jäätyi o'kein hyväksi- Lupa ei ol­lut
niin tehdä, mutta pojat sai sen toi­sinaan
tehdyksi. Sitten he houim^isivat
oikein suuria kelkkoja, joihin sopi 6—
8 henkeä. Kelkkoja ohjaamaan valit­tiin
taitavimmat pojista . . . Niin, ei­kö
tätä kannata katsiella k>'mmenien-kin
vuosien kuluttua?
:— Jospa me kaikki oltaisi kuten si­nä
Marja. Sinä elät muistoissa ja löy­dät
kaikesta niin kaunista.
— Kuule Lea, tuli tässä mieleeni, et­tä
kuinka monta savupirttiä (tupaa)
olen nähnyt. Niitä on kolme. Viimei-samanlaiseen
asemaan kuin hänen äitin­säkin.
Mutta luonto toimii omien lakiensa
mukaan ja asettaa tytön tasa-arvoisek-si
pojan rinnalla, kysymättä lui>aa van­hemmilta.
Syntyi tyttö. .Kidin ilo oli
suuri painaessaan hellästi rintaansa vas­ten
pienokaista, jota hän rakasti . . .
Mutta isä murahtaa pettymyksestä, ei­kä
edes vaivaudu vilkaisemaan omaa
lastaan.
Murtuu äidin sydän. Salaa virtaa- .
yat kjyneleet pielukselle, s llä mies ei
s^lli vesittelyä. Täytyy haudata tuska
sydämeen ja kärsiä-Äiti
asettaa kapaloihin käärityn pie­nokaisen
hellävaroen kehtoon ja laulaa:
Tuuti lasta tuonelahan,
alla nurmen nukkumahan,
tuonen lasten laulatella,
manan neitojen pidellä,
'dianan kätkyt kaunoiscmpl,
tuonen tuutu parempi.
Tämä oli a-foa äidin rakkautta pikku
tjottöään kohtaan.
Edellä oleva on omistettu miehille,
joilta, puuttuu ihmisjys kokonaan. Se
on kuitenkin kirjoitettu vanhalta ajal­ta,
joten nykyajan miesten ei tarvitse
sen takia nousta sotajalalle allekirjoit­tanutta
vastaan.
savu pääsi ulos. Savua tietenkin jää
vähän sisällekin jä täällä oli myös jär­jestetty
iiiiri, että pirt*ssä oli miellyttä­vä
savun haju. Lea, eikö olisi hauska
vieläkin nähdä niitä?
— Niin Lea, tulin tähän maahan,
mutta olisin mennyt heti taka'sin, jos
olisin voinut. Täällä oli erilaista kuin
mihin olin tottunut. Kun totuin ihmi-s'in
ja tapoihin, on täällä ollut hyvä ol­la
. . . Niin käy myöskin, että ne jotka
meneyät 20—30 vuoden kuluttua syn­nyinmaataan
katsomaan, havaitsevat
tapojen muuttuneen ja uuden kansan
kasvaneeni- Myös vanhat ovat muuttu­neet
. . . Katsomaan saapunut ei osaa
enää elää siellä.
— Mutta jos minä pääsen sinne, niin
tiedän tapaavani ne järvet muuttumat­tomina,
ifahtoisin soudella niillä ja
kulkea laivoilla sen suuren Päijänteen
yli Lahden kaupunkiin. Tahtoisin myös­kin
käydä Säynätsalossa, missä on
omaisiani. Sitten menisin Päijänteen
rannalle sen suuren kiven luo — var­masti
se on siellä — nousisin sen pääl­le
ja huutaisin, että kuuluisi Haapalah-den
yli sinne toiselle puolelle, missä on
suuri kallio. Ka ku sieltä vastaisi, ku­ten
silloin kauan sitten . . , Näitä mi­nä
menisin katsomaan. " .
— Ja sitten vielä tahtoisin nähdä ne
mansikka-ahot ja mustikkamaat. Ne
ehkä ovat asuttuja, jota en yhtään ih­mettele.
Sitten kävisin Seppälä-kan-kaalla
— veisin kukkia rakkailleni. Vas­ta
sen jälkeen lälitisin katselemaan jos-
PITKÄ TYTTÖ.
Suomen munkkeja,
Neuvostoliittoon
Äskettäin lähti Suomesta Heinäve­den
Papinniemen luostariyhteiskunnas-ta
kuusi munkkia Neuvostoliittoon,
ryhtyäkseen elämään jossakin luostaris­sa
siellä. Siirto tapahtui kirkkokuntien
välisen sopimuksen perusteella.
ko siellä vielä on ystäviä ja tuttavia.
Kaiken päälle matkustelisin ja kävisin
kaupungeissa, joissa ennen olen ollut.
Niin, Lea, minä tekisin ja olisin
Kirj. SlJt^BURYX FLIKK
Kaunis oU viikon vaihde
täytyy kaikkein myöntää,
vaikka pohjoisesta tuuli
kylmää Jänne työntää. -
Lotat perjaniaina sitten
JtaaliUamme hääri,
esittäjä palkan siitä
taskuhuhsa kääri.
Sunnuntaina smrjuhlamme
kankemppäaUä^ nähtiin.
HyväpU^f^^
vaiklf ei)n<nt^ '
TVMn mtiajtthla
toinen' kuva; oiva, "
siinä nähtiin^ mitä suapi'
aikaan joukkovoima,
Bingasuuri kuorollamme oK hyvä jumiy
palkintojen varastokin
^aim& jd^sihtri. • -
Nyt on sitten sunnuntaina^
"HeUtiö" haaliUanme,
kaikki sinne riennämmekin kukin tavallamme.
Siellä kaikuu laulut kauniit,
paljon nähäaän, kuullaan.
Parempi on näytös tämä
kuin me ^kkä luullaan.
hevoskaupoista
Kun ollaaii lapsia, puhutaan k
lapset ja mieli on,ku'niJa{)S€lla. 4
kasvetaan isoiksi hyljätään lapsen pi
ja mieli. Maailmassa on monta ki<
ja kukin kansa puhuu omaa kieltään
-murrettaan.
Mustalaisten puhetta kuunnellesss
saattaa ajatella, että se on h>'vin he
poa oppia, mutta eipäs olekaan. Uvä
laisilla oli tapana sanoa: f^Hi isäntä i
kas, eikö;heyosiavaihetella •. .mini
la on niin hyyä hevonen, että men
mutkaista tietä näkymättömiin. R
haa on, vaikka vuoraisin sinut tuiu
markkasilla . .
Mustalaisen kanssa ei kuitenkaan |
täisi ruveta hevoskauppoihin. Mustala
nen on,hevostuntija ja lääkitsee koa
ja, jotta ovat niin vireitä, että luuli
vaikka taivaaseen hyppäävän.
Mieheni va-htoi kerran mustalaise
kanssa hevosta ja teki 1,000 markka
väliä. Yöllä hän sitten herätti minu
auttamaan itseään, kun hevonen makas
tallissa, eikä noussut millään ylös. Kyl
lä se harmitti^ kun antoi paremman he­vosen
ja vielä 1,000 markkaa rahaa.
Mustalaiset yrittivätkin sitten oDa
meillä kuin kotonaan, veivät hevosensa-kin
parhaasejen apilapeltoon. Kun fflfi-heni
kotiin tullessaan kysyi, miksi olia
onnellinen lähtiessäni sieltä tyytyväise- antanut panna hevoset parhaaseen ^
nä takaisin. Olen ollut niin kauan tääl- toon sanoin:
lä,'että siellä oloa täytyisi uudelleen-o-petella
ja.se on vanhempana vaikeaa.
IDA-LIEKIN
LUKIJAKUNNALLE!
Liekin lukijakuimalle ja kaikiUo Liekin ystäviUe viamme nyt i l -
moillaa sen Iloisen uutisen, että olemme päässeet sopimukseen suoma-lafa^
kirialUian Annikki Sankarin kanssa mainion jatkokertomuksen
julkaisemisesta Liekissä.
Kertomus on nimeltään -Timaiset maartankämmekäf, jännittävä L^ä^^S^^^^^ elämästä kauniine, järkyttävine ja j ^ a julmlne-
Mainittakoon, että Annikki Sankari on kirjoittanut u s ^ a romaaneja
ja noveUeJa ja saanut mm. Suomen valtion kirjallisuui^lkinnon.
^5r*,™^**^^^^««««kät- alkaa parin kolmen viikon kuluttua.
lUentakaa a K ^ uusimaan tUauksenne ja pukukaa naapurlUennekin.
Vaa-
— Siksi, että tuFsivat pian takaisa,
kun niin tykkäävät isännästä, jota saa
hyvm jymäyttää, joka antaa vaikka
saappaat jaloistaan niille.
Miitta kyllä ne mustalaiset
hyvää kahvia ja meillä taas oli tavallis­ta
paremp' lähdevesi.
Naapurin isäntä sanoi saaneensa
sasta luvan keittää hokmannin tippoja»
mutta kun tomen isäntä teki ilraiannöj
löytyi suuri mäskitiiau ladosta olkien al­ta.
Porisi putosi tiinuun ja olisi ibö»
apua kuollut sinne- « k
Kaikki kaadettiin sitten kentaUef;
keittoasUat särettiin. Haisua leviä )T
päri Laihian pitäjän.
Sivu 6 Lauantaina. Ukakunn päivänä. 1957: