1955-05-21-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
f ' iii- '
'Ii*»,
ainzautzn
-Kirj. IRIS=^
(KUpakirjoUuS)
(Jatkoa)
M iINUA varten, minua varten
sinä synnyit, sanoi Jim lämpimästi
hymyillen ja puristi tytön syleilyynsä,
suuteli tätä hellästi.
May värähti aivan kuin linnun poikanen.
Tämä oli jotakin u\itta ja ihanaa
tuntua, kun joku nuori ihminen
oli hänelle hyvä ja rakasti häntä. Äiti
rakasti häntä, sen hän tiesi ja ehkä isäkin,
jota hän ei ollut koskaan nähnyt
ja jonka hän tunsi vain siitä pienestä
valokuvasta metaijongin sisällä. Mutta
ei se ollut näin suloista J a onnellista
kuin tämä. May kääntyi Jimiin ja
katsoi tätä vihertäviin silmiin hymyil-ien.
— Mitä sinä näet minussa? Punaisen
puskan päälaella ja auringon, kuun
ja kaksitoista tähteä naamassa? Kun
tyttö tuli ihmeisiinsä lisäsi hän: !Niin,
kyllä sinä ne kaikki minun naamastani
löydät kun vain haet. »Hän tarkoitti
teerenpilkkujaan ja silloin tyttökin'sen
paiskaa oven mielenosoituksellisesti kiinni
mennen toiseen huoneeseen, vai lähteekö
kiukuissaan kapakkaan? Onko
- lapsen etu ja harrastukset vanhemmille
tärkeämmät kuin heidän oma mukä^
vuutensa, Jos Pekka ei aina muistakaan
pyyhkiä jalkojaan sisälle tullessaan,
tai ryhtyy pompittamaan pei^pal-iloa
seinästä toiseen, niin uhkaako isä
ja äiti ajaa pojan pellolle,
Rehellinen lapsi kertoo avomielisesti
salaisuutensa vanhemmilleen, vaikkapa
olisi joskus nurkan takana savutkin vetänyt
naapurin pojan kanssa. Hyvän
kodin henki on ymmärtäväinen ja toir
siinsa luottavainen. Vaikka mikä muu
ystävyys pettäisi ja rakoilisi, niin-lap^ :
sen ja vanhempien väli on sellaiselta
suljettu alue, jossa luottamus pn luon-,
nonomainen, ilman kunniasanaa.
Isän ja pojan väliset yksityistilaisuudet
voivat olla hyvin monipuoliset ja si-sältörikkaat,
joita poika nuorul^isias-sään
pitää ponnahduslautanaan. Samoin
äidin ja tyttären yhteisymmärry$ ,on
kuin ankkuri elämän myrskyissä, tlr-heiluasioista
keskusteleminen kehittää,
vaikka äidin puhtaalla matolla ei voikaan
pelata palkapalloa tai voimistella,
koska taulut ja kukkamaljakot tipahtelisivat.
Terveellisellekin pohjalle perustettu
perhe-elämä säröilee ajanoUen, jos jäsenet
tahtoen tai tahtomattaan näkevät
vain vikoja toisissaan — rikan toisen
silmässä mutta ei malkaa omassaan. Ei
ole oikein tehdä hiirestä hevosta, jos
Jussi joskus ei huomaa heti työstä tullessaan
heittää saappaitaan eteiseen tai
kun Pekka heittää kirjat ja päällysvaatteet
keskelle lattiaa, äkämystynee-liä
koulussa kohtaamastaan vastoinkäymisestä,
jota ei nuori sisu saa heti puserretuksi
kotiväelle. Maijan ei sovi olla
räpättävä akka, jonka tunteita kuohuttaa
naapurin emännän uusi turkki, hänen
itsensä pihistellessä vanhassa ulsterissa.
Loppumattomiin voi löytää tikuista
asioita kotirauhan rikkomiseksi.
Yhteisinä yhdessäolohetkinä ne painavat
mieltä ja pakottavat vakan alle kodin
'luottavan lampun, jonka kaikkien
ulkonaisten ja sisäisten ristiriitojen aallokossa
pitäisi olla sovittava rauhanra-kentaja.
On suuri taito ja pitkä edistysaskel
osata järjestää elämä oikein, ainakin
osapuilleen. Kodissa alunperin kuiten-ikin
käydään myötä- ja vastoinkäymisien
keskellä itsekasv-atustaistelut, ennen
{kaikkea "kurittoman sukupolven" puolesta,
polven jolle kuuluu tulevaisuus.
(Jatkuu)
keksi ja he nauroivat sydämellisesti
molemmat.
Jimillä oli ihmeellinen kyky saada
ikävä tunnelma muuttumaan iloiseksi.
— Minä olen paljon kärsinyt kouluaikanani
tästä punaisesta tukastani ja
teerenpilkuistani . . , Niin että on
tässä toinenkin poika kärsinyt, etkä
väin sinä, puheli hän nauraen. •
— Minä pidän noista sintin teeren-pilkuistasi
— ei, minä pidän sinusta
kokonaan, kuiskasi tyttö ja painautui
Jimin rintaa vasten.
— Rakas tyttöni, kuiskasi Jim ja
suuteli tytön raikkaita punaisia huulia
. . .
Kotimatkalla kauppalaa lähestyttäessä
May sanoi:
— Minä kutsuisin sinut niin kovin
mielelläni kotiini kahville ja laittaisin
voile^>iä, mntta en rohkene, kun meillä
on niin köyhää ja pientä. —- Ja äiti on
niin arka.
^ Mutta .minäpä rohkenen tulla
pyytämättäkin, kun vain näytät tien
sinne . . . Ja ala nyt vähitellen ajattelemaan,
että minusta tulee sinun miehesi,
puheli Jim vallattomasti.
Henni vallan säikähti, -kun he tulivat
: ovesta sisälly. Jim meni ja tarttui heti
hänen käteensä, esitteli itsensä ja lisäsi:
— Tyttärenne tuleva mies.
; Henni, joka osasi huonosti englantia,
ei osannut nyt sitäkään vähää, niin hän
.säikähti. Mutta Jim oli iloinen ja välitön
ja mitä ei äiti ymmärtänyt sen
May selosti ja niin asiat selvisivät. Kun
poika sitten kehui kovasti äidin leipomaa
pullaa, niin äitikin jo ilostui. Mutta
sitten kun Jim pyysi Henniltä hänen
tytärtään voimakseen, purskahti hän
itkemään.
— Emme jätä teitä yksin, älkää surko,
lohdutteli Jim lämpimästi ja taputti
Henniä olalle. Jim olikin todella tehnyt
sielFä rannalla suunnitelman, joka
koski Mayn äitiä, mutta siitä hän puhuisi
tytölle seuraavalla kerralla.
Salli ja May olivat pysyneet ystävinä
siltä lähtien kun May kuusivuotiaana,
toi Sällille kevätkukkia. Ystävyys
oli vain lujittunut niinä aikoina
kun May oli. hänen luonaan, äidin ollessa
m^tkoill^ vanhempien lastensa
häissä Tyttö muutenkin piipahti silloin
tällöin kertomassa kummilleen kaikista
pienistä tapahtumista. Nyt ei
hän ollut käynyt pitkään aikaan, mutta
sitten eräänä iltana hän tuli kertomaan
Sällille sQUr^n ja ihmeellisen uutisensa.
Salli, joka oli hyvin kiinnostunut
nuorten asioihin, ponmiitti tyttöä kysymyksillään:
— Tanssittavatko pojat
sinua tansseissa, saattavatko he sinua
kotiin ja muuta sellaista. May nauroi
valkeat hampaat loistaen, heristi sormeaan
ja sanoi:
— Kylläpä se pikku täti on utelias
kummitytöstään . . . Kyllä he tanssittavat
niin paljon kuin vaan haluan
tanssia heidän kanssaan. Saattamaan
en ole ottanut kuin pari kaikkein i l -
keintä poikaa, vain - nähdäkseni « i tä
he minusta nyt t5rkkäävät. He rakas-r
tavat minua kovasti, niin he vakuuttavat
. . . Sitten May nauraa heläytti
päälle. Erään kanssa minulla oli pieni
neuvottelu saattomatkalia, kun hän
myöskin vannoi rakastavansa minua.
Kysyin, mistä asti niin on tapahtunut,
kouluajaltako. Hän sanoi, että en vanhoja
saisi muistella, että olimme lapsia
silloin. Minä vastasin, siinä puhut totta,
me olimme lapsia — minäkin. Hän
pyysi anteeksi, kietoi käsivartensa ympärilleni
ja aikoi suudella. Silloin minun
sisuni kuohahti. Olin vähällä lyödä
häntä, mutta sain hillityksi itseni ja
sanoin vain: Yritäpäs tehdä se, niin
saat mennä kotiisi ilman alahuulta ja
saat kertoa äidfllesi, että se "intti"
tyttö puri minulta huulen.
Kun May nauraessaan väläytti vaikeita
teräviä hangaltaan, niin Sallikin
ihan säpsähti.
Salli meni keittiöön kahvia keittämään
ja May hänen mukanaan. Täällä
May kertoi sen suuren uutisensa, että
hän ja tohtori menevät naimisiin syksyllä,
että ki^asormus on hyvin pian
hänen sormessaan, että se on jo tilattu.
Salli voivotteli ja ihmetteli, niin suuri
yllätys se oli hänelle. — Kyllä siniia
onnisti nyt viimeikin! Eikö toiset tytöt
ole sinulle kateellisia? kysyi hän.
Ovatpa tietenkin. Onhan täällä
monta muuta tyttöä, joille kelpaisi tohtorin
rouvan titteli ja he varmaankin
ajattelevat, että jollekin toiselle se sopisi
paljon paremmin kuin minulle, sanoi
tyttö. Ja kyllä ne tyttöjen äidit-kih
ovat kovasti häntä metsästelleet
tyttärilleen, käskemällä häntä kutsui-hinsa,
mutta hän ei ole mennyt yksiin
kään kutsuihin sen jälkeen, kim L*
dän seurustelumme alkoi. -Minä «ie
kyllä kehoittanut häntä men«naäB°
mutta hän vaan nauraa ja sanoo: J
Miksi minä menisin heidän tyttariää^
katselemaan, minulla on tyttö.
— Sitten kun saat sen kiMasonnuk.
sen, niin tulkaa tänne käymään ja tuo.
kaa äitisikin. Laitamme täällä kilj.
lajaiskahvit> ei6ö niin? ehdotti Salli.
— Se olisi ihanaa! Puhun siitä Ji.
mille, lupasi May.
Kun Jim ja May taas eräänä iltana
olivat ulkona, otti Jim puheeksi seo
hautumassa olleen suunnitelmansa. Hau
kyseli yhtä ja toista Mayn isästä, niin
että tyttö ihmetteli mitä Jim oikein
tarkoitti kyselemisellään. Kun poiia
sai tietää, että tytön isä yhä eli yksi
nään.ja-että May kirjoitteli bäieen,
niin sanoa paukahutti hän:
—r Nyt sinä kirjoitat isällesi ihan
^nelä tänä iltana ja kysyt josko )m
vielä haluaa mennä äitisi kanssa vi-
K I I T O S
Lausumme täten sydämelliset kiitokset ystäville ja tuttaville, jotica järjestivät
yllätysillanvieton 25-vuotishääpäivämme johdosta Pohjolan haalille
toukokuun 10 päivänä.
Kiitos kahvipöydästä, lahjasta ja rahalahjasta, jotka saimme vastaanottaa.
Myös kiitos niillekin, joUca osallistuivat, mutta eivät olleet läsnä.
Erikoinen kiitos alkuunpanijoille Kalle ja Meeri Marttilalle ja ahkerasta
soitosta Hugo Ekroosille.
Tämä toveruusmuisto säilyy kauan mielissämme.
HANNA JA ELO LAATU
R. R. Z Kamlnistiquia, Ontario
o UUDET DECGA-ja
RYTMILEVYT
SAAPUNEET
Koko lähetys erikoisesti
valittuja suosikkilevyjä
® DECCA
SD 5148 Isoisän olki hattu, laulelma, Tapio Rautavaara
Ontuva Erickson, laulelma, Tapio Rautavaara
SD 5171 Minä soitan sulle illalla, tango. Matti Louhivuori
Lintu merellä, laulelma. Matti Loixhiyuori
SD 5172 HopeahaäiÄivänä, valssi Erkki Junkkarinen
Sydämeni ääni, tango, Eiikki Junkkarinen
SD 5202 Älä, tyttöni, itke, tango, Olavi Virta
Poskivalssi, Olavi Virta
SD 5231 Kolme sormusta, jenkka. Matti Louhivuori
Vanha ystäväni, valssi, Matti Louhivuori
SD 5275 Pariisin kaduilla, valssi, Olavi Virta
Kerran saavun satamaan, merimiesvalssi, Olavi Virta
SD 5286 Äidin syntymäpäivä, valssilaulu. Metro-tytöt
Paimenhuilu soi niin katkeraan, foxtrot. Metro-tytöt
® RYTMI
On aivan samaa, laulelma, Kauko Käyhkö
Yö perhonen, tango, Iris Kangasniemi
Kulkurin iltatähti, valssi. Matti Louhivuori
Kievarin Kirsti, jen^a. Matti Louhivuori
Sydämeni laulu, Jean Sibelius, mieskuoro
Finlandia-hymni, Jean SibeUus, mieskuoro
Valssi menneUtä ajoUta, E r ^ Junkkarinen
Takkavalkea palaa, tango, lä-kiki Jimkkarinen
Pihalaulaja, laulelma. Matti Louhivuori
Ohikulkija vain, jenkka. Matti Louhivuori
LauttaraUl, jenkka Matti Loiäiivuori
Pirsslmiehm päivä, jenkSca, Matti Louhivuori
En surujani i^e, tango, Martti Suutala
Eron hetkellä, valssi, Martti Suutala
Kulkijan valssi, Olavi Virta
Täysikuu, tango, Olavi Virta .
Äiti. sytytä lamppu, valssi, Metrotytöt
Oi, Ritva, tango, Juha Eirto
Terveiset vein, tango, Erkki Jimkkarinen
Kaunis kadotettu, valssi, Erkki Junkkarinen
Metsätorpan tyttö, valssi Juho Eirto
Kaksi nim^ kaidepnussa, tango, Juha Eirto
Sinlkaunoklci, valssi, Erkki Junkkarinen
Mummon rantatie, valssi, E«ik9d Junkkarinen
Elämä juoksuhaudoissa, valssi, haromonikkaduetto, Lasse
flPihlajamaa ja Paavo Tiusanen
Elämää suomalaismetsissä, valssi, harmonikkaduetto, Lasse
Pihlajamaa ja Paavo Tiusanen
Lähetämme levyjä kaikkialle Canadassa ja Yhdysvalloissa.
HINTA $1.35 ikpl.
<Ostajan maksettava läihetg^äkulut)
, Posti- ja eitpressitUausten tulee käsittää vähintäin kolme levyä
VAPAUS PUBLISHIHG CO. LTD.
Leijona-, Beaver- ja Fennia-levyjen tukku- ja
vähittäismyyjät
BOX 69 . SUDBURY. ONTARIO
Sivu 8 Lauantaina^ ioub^kuua 21 päivänä, 1955
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 21, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-05-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550521 |
Description
| Title | 1955-05-21-08 |
| OCR text |
f ' iii- '
'Ii*»,
ainzautzn
-Kirj. IRIS=^
(KUpakirjoUuS)
(Jatkoa)
M iINUA varten, minua varten
sinä synnyit, sanoi Jim lämpimästi
hymyillen ja puristi tytön syleilyynsä,
suuteli tätä hellästi.
May värähti aivan kuin linnun poikanen.
Tämä oli jotakin u\itta ja ihanaa
tuntua, kun joku nuori ihminen
oli hänelle hyvä ja rakasti häntä. Äiti
rakasti häntä, sen hän tiesi ja ehkä isäkin,
jota hän ei ollut koskaan nähnyt
ja jonka hän tunsi vain siitä pienestä
valokuvasta metaijongin sisällä. Mutta
ei se ollut näin suloista J a onnellista
kuin tämä. May kääntyi Jimiin ja
katsoi tätä vihertäviin silmiin hymyil-ien.
— Mitä sinä näet minussa? Punaisen
puskan päälaella ja auringon, kuun
ja kaksitoista tähteä naamassa? Kun
tyttö tuli ihmeisiinsä lisäsi hän: !Niin,
kyllä sinä ne kaikki minun naamastani
löydät kun vain haet. »Hän tarkoitti
teerenpilkkujaan ja silloin tyttökin'sen
paiskaa oven mielenosoituksellisesti kiinni
mennen toiseen huoneeseen, vai lähteekö
kiukuissaan kapakkaan? Onko
- lapsen etu ja harrastukset vanhemmille
tärkeämmät kuin heidän oma mukä^
vuutensa, Jos Pekka ei aina muistakaan
pyyhkiä jalkojaan sisälle tullessaan,
tai ryhtyy pompittamaan pei^pal-iloa
seinästä toiseen, niin uhkaako isä
ja äiti ajaa pojan pellolle,
Rehellinen lapsi kertoo avomielisesti
salaisuutensa vanhemmilleen, vaikkapa
olisi joskus nurkan takana savutkin vetänyt
naapurin pojan kanssa. Hyvän
kodin henki on ymmärtäväinen ja toir
siinsa luottavainen. Vaikka mikä muu
ystävyys pettäisi ja rakoilisi, niin-lap^ :
sen ja vanhempien väli on sellaiselta
suljettu alue, jossa luottamus pn luon-,
nonomainen, ilman kunniasanaa.
Isän ja pojan väliset yksityistilaisuudet
voivat olla hyvin monipuoliset ja si-sältörikkaat,
joita poika nuorul^isias-sään
pitää ponnahduslautanaan. Samoin
äidin ja tyttären yhteisymmärry$ ,on
kuin ankkuri elämän myrskyissä, tlr-heiluasioista
keskusteleminen kehittää,
vaikka äidin puhtaalla matolla ei voikaan
pelata palkapalloa tai voimistella,
koska taulut ja kukkamaljakot tipahtelisivat.
Terveellisellekin pohjalle perustettu
perhe-elämä säröilee ajanoUen, jos jäsenet
tahtoen tai tahtomattaan näkevät
vain vikoja toisissaan — rikan toisen
silmässä mutta ei malkaa omassaan. Ei
ole oikein tehdä hiirestä hevosta, jos
Jussi joskus ei huomaa heti työstä tullessaan
heittää saappaitaan eteiseen tai
kun Pekka heittää kirjat ja päällysvaatteet
keskelle lattiaa, äkämystynee-liä
koulussa kohtaamastaan vastoinkäymisestä,
jota ei nuori sisu saa heti puserretuksi
kotiväelle. Maijan ei sovi olla
räpättävä akka, jonka tunteita kuohuttaa
naapurin emännän uusi turkki, hänen
itsensä pihistellessä vanhassa ulsterissa.
Loppumattomiin voi löytää tikuista
asioita kotirauhan rikkomiseksi.
Yhteisinä yhdessäolohetkinä ne painavat
mieltä ja pakottavat vakan alle kodin
'luottavan lampun, jonka kaikkien
ulkonaisten ja sisäisten ristiriitojen aallokossa
pitäisi olla sovittava rauhanra-kentaja.
On suuri taito ja pitkä edistysaskel
osata järjestää elämä oikein, ainakin
osapuilleen. Kodissa alunperin kuiten-ikin
käydään myötä- ja vastoinkäymisien
keskellä itsekasv-atustaistelut, ennen
{kaikkea "kurittoman sukupolven" puolesta,
polven jolle kuuluu tulevaisuus.
(Jatkuu)
keksi ja he nauroivat sydämellisesti
molemmat.
Jimillä oli ihmeellinen kyky saada
ikävä tunnelma muuttumaan iloiseksi.
— Minä olen paljon kärsinyt kouluaikanani
tästä punaisesta tukastani ja
teerenpilkuistani . . , Niin että on
tässä toinenkin poika kärsinyt, etkä
väin sinä, puheli hän nauraen. •
— Minä pidän noista sintin teeren-pilkuistasi
— ei, minä pidän sinusta
kokonaan, kuiskasi tyttö ja painautui
Jimin rintaa vasten.
— Rakas tyttöni, kuiskasi Jim ja
suuteli tytön raikkaita punaisia huulia
. . .
Kotimatkalla kauppalaa lähestyttäessä
May sanoi:
— Minä kutsuisin sinut niin kovin
mielelläni kotiini kahville ja laittaisin
voile^>iä, mntta en rohkene, kun meillä
on niin köyhää ja pientä. —- Ja äiti on
niin arka.
^ Mutta .minäpä rohkenen tulla
pyytämättäkin, kun vain näytät tien
sinne . . . Ja ala nyt vähitellen ajattelemaan,
että minusta tulee sinun miehesi,
puheli Jim vallattomasti.
Henni vallan säikähti, -kun he tulivat
: ovesta sisälly. Jim meni ja tarttui heti
hänen käteensä, esitteli itsensä ja lisäsi:
— Tyttärenne tuleva mies.
; Henni, joka osasi huonosti englantia,
ei osannut nyt sitäkään vähää, niin hän
.säikähti. Mutta Jim oli iloinen ja välitön
ja mitä ei äiti ymmärtänyt sen
May selosti ja niin asiat selvisivät. Kun
poika sitten kehui kovasti äidin leipomaa
pullaa, niin äitikin jo ilostui. Mutta
sitten kun Jim pyysi Henniltä hänen
tytärtään voimakseen, purskahti hän
itkemään.
— Emme jätä teitä yksin, älkää surko,
lohdutteli Jim lämpimästi ja taputti
Henniä olalle. Jim olikin todella tehnyt
sielFä rannalla suunnitelman, joka
koski Mayn äitiä, mutta siitä hän puhuisi
tytölle seuraavalla kerralla.
Salli ja May olivat pysyneet ystävinä
siltä lähtien kun May kuusivuotiaana,
toi Sällille kevätkukkia. Ystävyys
oli vain lujittunut niinä aikoina
kun May oli. hänen luonaan, äidin ollessa
m^tkoill^ vanhempien lastensa
häissä Tyttö muutenkin piipahti silloin
tällöin kertomassa kummilleen kaikista
pienistä tapahtumista. Nyt ei
hän ollut käynyt pitkään aikaan, mutta
sitten eräänä iltana hän tuli kertomaan
Sällille sQUr^n ja ihmeellisen uutisensa.
Salli, joka oli hyvin kiinnostunut
nuorten asioihin, ponmiitti tyttöä kysymyksillään:
— Tanssittavatko pojat
sinua tansseissa, saattavatko he sinua
kotiin ja muuta sellaista. May nauroi
valkeat hampaat loistaen, heristi sormeaan
ja sanoi:
— Kylläpä se pikku täti on utelias
kummitytöstään . . . Kyllä he tanssittavat
niin paljon kuin vaan haluan
tanssia heidän kanssaan. Saattamaan
en ole ottanut kuin pari kaikkein i l -
keintä poikaa, vain - nähdäkseni « i tä
he minusta nyt t5rkkäävät. He rakas-r
tavat minua kovasti, niin he vakuuttavat
. . . Sitten May nauraa heläytti
päälle. Erään kanssa minulla oli pieni
neuvottelu saattomatkalia, kun hän
myöskin vannoi rakastavansa minua.
Kysyin, mistä asti niin on tapahtunut,
kouluajaltako. Hän sanoi, että en vanhoja
saisi muistella, että olimme lapsia
silloin. Minä vastasin, siinä puhut totta,
me olimme lapsia — minäkin. Hän
pyysi anteeksi, kietoi käsivartensa ympärilleni
ja aikoi suudella. Silloin minun
sisuni kuohahti. Olin vähällä lyödä
häntä, mutta sain hillityksi itseni ja
sanoin vain: Yritäpäs tehdä se, niin
saat mennä kotiisi ilman alahuulta ja
saat kertoa äidfllesi, että se "intti"
tyttö puri minulta huulen.
Kun May nauraessaan väläytti vaikeita
teräviä hangaltaan, niin Sallikin
ihan säpsähti.
Salli meni keittiöön kahvia keittämään
ja May hänen mukanaan. Täällä
May kertoi sen suuren uutisensa, että
hän ja tohtori menevät naimisiin syksyllä,
että ki^asormus on hyvin pian
hänen sormessaan, että se on jo tilattu.
Salli voivotteli ja ihmetteli, niin suuri
yllätys se oli hänelle. — Kyllä siniia
onnisti nyt viimeikin! Eikö toiset tytöt
ole sinulle kateellisia? kysyi hän.
Ovatpa tietenkin. Onhan täällä
monta muuta tyttöä, joille kelpaisi tohtorin
rouvan titteli ja he varmaankin
ajattelevat, että jollekin toiselle se sopisi
paljon paremmin kuin minulle, sanoi
tyttö. Ja kyllä ne tyttöjen äidit-kih
ovat kovasti häntä metsästelleet
tyttärilleen, käskemällä häntä kutsui-hinsa,
mutta hän ei ole mennyt yksiin
kään kutsuihin sen jälkeen, kim L*
dän seurustelumme alkoi. -Minä «ie
kyllä kehoittanut häntä men«naäB°
mutta hän vaan nauraa ja sanoo: J
Miksi minä menisin heidän tyttariää^
katselemaan, minulla on tyttö.
— Sitten kun saat sen kiMasonnuk.
sen, niin tulkaa tänne käymään ja tuo.
kaa äitisikin. Laitamme täällä kilj.
lajaiskahvit> ei6ö niin? ehdotti Salli.
— Se olisi ihanaa! Puhun siitä Ji.
mille, lupasi May.
Kun Jim ja May taas eräänä iltana
olivat ulkona, otti Jim puheeksi seo
hautumassa olleen suunnitelmansa. Hau
kyseli yhtä ja toista Mayn isästä, niin
että tyttö ihmetteli mitä Jim oikein
tarkoitti kyselemisellään. Kun poiia
sai tietää, että tytön isä yhä eli yksi
nään.ja-että May kirjoitteli bäieen,
niin sanoa paukahutti hän:
—r Nyt sinä kirjoitat isällesi ihan
^nelä tänä iltana ja kysyt josko )m
vielä haluaa mennä äitisi kanssa vi-
K I I T O S
Lausumme täten sydämelliset kiitokset ystäville ja tuttaville, jotica järjestivät
yllätysillanvieton 25-vuotishääpäivämme johdosta Pohjolan haalille
toukokuun 10 päivänä.
Kiitos kahvipöydästä, lahjasta ja rahalahjasta, jotka saimme vastaanottaa.
Myös kiitos niillekin, joUca osallistuivat, mutta eivät olleet läsnä.
Erikoinen kiitos alkuunpanijoille Kalle ja Meeri Marttilalle ja ahkerasta
soitosta Hugo Ekroosille.
Tämä toveruusmuisto säilyy kauan mielissämme.
HANNA JA ELO LAATU
R. R. Z Kamlnistiquia, Ontario
o UUDET DECGA-ja
RYTMILEVYT
SAAPUNEET
Koko lähetys erikoisesti
valittuja suosikkilevyjä
® DECCA
SD 5148 Isoisän olki hattu, laulelma, Tapio Rautavaara
Ontuva Erickson, laulelma, Tapio Rautavaara
SD 5171 Minä soitan sulle illalla, tango. Matti Louhivuori
Lintu merellä, laulelma. Matti Loixhiyuori
SD 5172 HopeahaäiÄivänä, valssi Erkki Junkkarinen
Sydämeni ääni, tango, Eiikki Junkkarinen
SD 5202 Älä, tyttöni, itke, tango, Olavi Virta
Poskivalssi, Olavi Virta
SD 5231 Kolme sormusta, jenkka. Matti Louhivuori
Vanha ystäväni, valssi, Matti Louhivuori
SD 5275 Pariisin kaduilla, valssi, Olavi Virta
Kerran saavun satamaan, merimiesvalssi, Olavi Virta
SD 5286 Äidin syntymäpäivä, valssilaulu. Metro-tytöt
Paimenhuilu soi niin katkeraan, foxtrot. Metro-tytöt
® RYTMI
On aivan samaa, laulelma, Kauko Käyhkö
Yö perhonen, tango, Iris Kangasniemi
Kulkurin iltatähti, valssi. Matti Louhivuori
Kievarin Kirsti, jen^a. Matti Louhivuori
Sydämeni laulu, Jean Sibelius, mieskuoro
Finlandia-hymni, Jean SibeUus, mieskuoro
Valssi menneUtä ajoUta, E r ^ Junkkarinen
Takkavalkea palaa, tango, lä-kiki Jimkkarinen
Pihalaulaja, laulelma. Matti Louhivuori
Ohikulkija vain, jenkka. Matti Louhivuori
LauttaraUl, jenkka Matti Loiäiivuori
Pirsslmiehm päivä, jenkSca, Matti Louhivuori
En surujani i^e, tango, Martti Suutala
Eron hetkellä, valssi, Martti Suutala
Kulkijan valssi, Olavi Virta
Täysikuu, tango, Olavi Virta .
Äiti. sytytä lamppu, valssi, Metrotytöt
Oi, Ritva, tango, Juha Eirto
Terveiset vein, tango, Erkki Jimkkarinen
Kaunis kadotettu, valssi, Erkki Junkkarinen
Metsätorpan tyttö, valssi Juho Eirto
Kaksi nim^ kaidepnussa, tango, Juha Eirto
Sinlkaunoklci, valssi, Erkki Junkkarinen
Mummon rantatie, valssi, E«ik9d Junkkarinen
Elämä juoksuhaudoissa, valssi, haromonikkaduetto, Lasse
flPihlajamaa ja Paavo Tiusanen
Elämää suomalaismetsissä, valssi, harmonikkaduetto, Lasse
Pihlajamaa ja Paavo Tiusanen
Lähetämme levyjä kaikkialle Canadassa ja Yhdysvalloissa.
HINTA $1.35 ikpl.
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-05-21-08
