1936-04-04-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^«miiiunamiyuusmttDminaiinniioannm
(MADEMOISELLE Siö^GENE),
ROMAANI
SuomönnoscmnskanklJBlesta^'
(Jatkoa)
Ja moni muukin seikka, joka erotti
tämän paikan "Valon kaupungista",
olisi pistänyt kaikkein hitaimmalla-kin
huomiokyvyllä varustetun silmiin;
eikä Gaby ollut suinkaan hi-oli
odottamassa! iso Joukko henkilöitä^
useimmilla: vinosti rinnan yli leveä
punainen nauha, josta riippui kultair
nen banaani. Hiaiötnaisety puku
uurrettuna paljon alle vyötäisten, ley-hyttelivät
sirosti pähkinänkokoisin
das, kaukana siitä! Hän huomasi, et- jalokivin koristettuja sulkaviuhko-tä
niin paljon kuin kaduilla vilisikin jaan.
jalankulkijoita, kantotuoleja, ajopelejä
j.n .e., ei niillä sittenkään vallinnut
oikea suurkaupungin liike. Ajopelit,
jotka eivät j)lleet autoja, vierivät
eteenpäin liiaksi kiirehtimättä, jalankulkijat
eivät töytäilleet katujen risteyksissä
kuinv^päättömät kanat) poi-
"Hoviherroja, ja hoyinaisia!" pia-risitar
ajatteli astellessaan arvokkain
askelin joukon halki, joka teki kunnioittavasti
tietä.
Juhlamenojen ohjaaja työnsi auki
suuret kaksoisovet,^ jotka^ ojivät ^kouristetut
? kultalevyihm^ siselöidyillä^
liisit liikuttivat i mustaa ^'tuolinjal- kuninkaaUisilla^ kruunuiUay ja • km
kaansa" sirosti^ ja sulavin ^iikkfein-luttikaikuvaUaiääneUä^.
kuin parhain^kapelliÄtesta^^^^ _ Neitr Gabj^ottimard, parisi^^
naan. Gab^^^omasi. ^oto^^
kaupunk^^oh haI^nalseneBnstli•ettel^': Nuori: tytönhe-ilakkäiluiiliij^^aipii^^
vansavmaahanii' Mutta;sanfössa^-sil^i
mänräpäyksessä hän' muisttfciri^
vansa>erilpislähett3'Ja )niiö^>muodöin ^
edustavansa^R^sfcaäit:^ Päästenskuin i
ihmeenc kautta^i-^älle^: tasapainoon^^^^^^
häniastui vkuirsailematta ^valtaistuin^ i
saliin. . . \ •
Hänen majesteettinsa Istui,'puettuna^
operettiruhtinaaksi^ m u t t^a'
suuripiirteiseksi — kunniakatoksen
alla tavattoman suuressa salissa, joka
oli häikäisevän upeasti- köristelttr.
Kaikki kahdeksankymmentä kuningatarta,
joista kölmellakymmenellä-kolmella
oli hattu päässä, istuivat yksinvaltiaan
oikealla ja vasemmalla
puolella kullallakirjailluilla patjoilla
ja tyynyillä;; Vaikka oli niin monta
naista saapuvilla, vallitsi hiiren hiK
jaisuus.
Gaby oli elokuvissa oppinut monis-•
ta historiallisista filmeistä^ että hal-liseya
ruhtinas on oikeutettu saamaan
kolme per^käistä kumarrusta, kuka
ikinä lähestyneekin hänen korkeaa
olemustaan.
Gaby oli tuskin suoriutunut ensi-mäisest.,
ennenkuin kuningas jo riensi
käsi ojennettuna häntä vastaan, harpaten
kolme neljä korokkeen porrasta
kerrallaan.
— Erittäin ystävällistä, että tulitte,
neit!
— Hy\'ä herra . . .* teidän ylhäisyytenne
. . . teidän korkeutenne... En
tiedä, miten minun pitää puhutella...?
Hallitsija suvaitsi hymyillä armollisesti:
-
-^Sanokaa aivan yksinkertaisesti
Sire tai majesteetti. Sitten här jatkoi:
— Näen ilokseni, ettei olonne Tun-temattomaalla
saarella ole ollut teille
\'ahingoksi. Olette kerrassaan ihas-
, , tuttava! Ruokalajit, jotka olen lä-teille
Kuninkaallisen Suuni
ritarikunnan upseerien välityksellä.
katukäytävilläi i olluin hedeUnänkubria
eikä katuojissa kaikeiiimaailmän likaa
ja törkyäi että miehet antoivat kohteliaasti
tietä Jiiaisilleliettdvätiajurit/ ja.
kantotuolieh^kahtajat; kiroiilefet toisiK^
leen, ettei kaduillaihäkyhyt vetelehti
mässä ja maleksimässaoainoaakaän <
kerjäläistä tai muuta !^yysyp(Bfckiaav^
Kaikki tämä hämmästytti^ neitiy
Pommardia kovasti eikä ehkä aivan
syyttäkään. Mutta kaikkein: eniv
ten ihmetytti häntä sentään se, että
kaikki ilmoituskilvet, katujen nimet
ja ilmoitukset olivat ranskankielisiä.
Miten ihmeessä Voltairen kieli oli voinut
tunkea-ja varsinkin juurtua saareen,
joka kehui olevan tuntematon?
Gaby ei huolinut vaivautua keksimään
selitystä tähän, ongelmaan.
Hän oli niin tyyten vaipunut katsomaan
näkyä, joka levittelihe hänen
silmiensä edessä maalauksellisessa värikkyydessään
auringon loistavassa
valossa. -
Kantotuoliin vaihdettiin uudet kantajat,
jotka kiipesivät ketterästi kau^
pungin yläpuolella kohoavan kukkulan
rinnettä, ja pian kuninkaallisen
palatsin ovet lennähtivät selkosen
selälleen Gabyn - kantotuolin mennä
sisälle. Tämä tunsi mielensä hieman
levottomaksi ajatellessaan, että hänen
oli muutaman silmänräpäyksen perästä
astuttava yksinvaltiaan kasvojen
eteen. Kentien tuo Raffy^^ada oli
julma hirmuvaltias, joka antaisi, sillä
tekosyyllä, että hän, Gaby, oli muka
liiaksi nylkenyt hänen kolmeakym-mentäkolmea
puolisoaan meri vahingoittuneiden
hattujen kaupassa, leikata
häneltä yksinkertaisesti kaulan
poikki?
Seremoniamestari 1. juhlamenojen
ohjaaja— hän tunsi miehen samaksi,
joka oli maksanut hatut helmillä —
— Niiii, niin, tiedän rkyllä. Mutta
joka tapauksessa.kolmekymmentäkolr
me heistä on i^yväistä. Kahdeksastakymmenestä
naisesta kolmekyn:'
mentäkolme tyytyväistä, sehän on
äärettömän hyvä saavutus!
Sen sanottuaan Raf fy Dada viittasi
kädellään, ja kaikki kahdeksaokym-r
mentä kuningat^irta poistuivat huor-neesta,
kumarrettuaan ensi syvään
korkealle puolisolleen.
— Ymmärrättehän, kuningas sanoi
Gäbylle^ että kun on kahdeksankym-^
mentä' ^— vaikkapa laillistakin —-
vaimoa läsnäi emme voi puhella tut-tavaliisesti.
-—Teillä önkaLkpMai Sire?
— M|ta1ie siinäikjähdieäsja puolen-sadaiirkorvilläu
V . YKsityishuöneistoni
muistuttaa suurta 5täysihöitQläa|.^'K^
tahdöii olla^ hetkisen^rheent piirissä,
on^ttunun> koottava se )^la^^ suu-rinapa^
n saKinija häfeteö^ijärjes-iisi^
jialkeillei •
—-Heidän^majesteettinisa ovat kovin^
iTakäketta^ai-iGä%>jarveli vel-volUsuudekseeii-
huottiauttaa^
MUtta^tit^fy J5ädä^^*e^
: kääh^oUut^uka^ Isoamaan perhe-elämänsä
yksityiskohtiin sen lähemmin,
sillä hän huudahti, viitaten
Gabya istuutumaan nojatuoliin, joka
näytti olevan puhdasta kultaa:
— Mutta puhutaan muustaT... Esimerkiksi
Parisista. Sen vuoksi juuri
kutsuin teidät tänne. Niin kovin harvoin
sattuu, että jokin onnellinen
haaksirikko tuo meille tänne parisit-taren.
Puhukaamme Parisista, neiti
Gaby Pommard, puhukaamme Parisista!
— Tiedätte siis nimeni, Sire? En
ole kuitenkaan ilmaissut sitä kenelle-joita
pitkin oli asetettu kaksi riviä
jättiläismäisiä,' mustia sotureita. Sotamiehet
olivat apposen alasti, mutta,
heidän ihonsa oli tatuoitu mitä kau-neimmin
kuvioin^ ja he seisoivat liikkumattomina
kuin kuvapatsaat, kädessä
pitkät keihäät, joiden päässä oli
pieniä, monenkirjavia viirejä.
ovat varmaankin miellyttäneet teitä;
se on imartelevaa kansalliselle keittotaidollemme!
—- Kuinka, Sire? Tekö itse... ?
— Minä juuri. Ja että saisitte olla
paremmm rauhassa Robinson Crusoe-museossa,
olen käskenyt kaunotaitei-
Juhlamenojen ohjaaja kumarsi kun- den ministerini antamaan sen varti-nioittavasti
neiti Pommard>ille, joka
astui viehättävän sirosti kantotuolista
maahan. Sitten hän saattoi nuor^
seidin avaraan^ etuhuoneeseen, joka
oli ylt'yl&eii^sikttu kullalla ja jossa
jalle kuukauden loman. Minä myöskin
lähetin teHle^ ostäjanne> muistanee
kai, kahdeksankymmentä vaimoani;
—T Ikavai%ll^ Sire, e t t ä , . .
— Kuninkailla on omat, yksityiset
tiedonlähteensä. Minullakin.' Mutta
teihin nähden ei asia ollut ollenkaan
vaikea; olittehan itse kirjoittanut nimenne
Robinson-museon oveen. Mutta
olen kuullut teistä paljon muutenkin
. . .
— Keneltä? -
— Sallikaa minun säilyttää äm-mattisäaaisuuteni.
Ja sanokaa nyt,
mitä Parisiin kuuluu?
— Oh! Gaby huokaisi haikeasti.
En voi olla hetkeäkään ajattelematta
sitä. Milloin saan jälleen nähdä sen?
— Samaa minäkin kysyn itseltäni
tuontuostakin. Mutta odottaessamme
sinne pääsyä voimme ainakin puhua
siitä . . . Onko totta, että Konesali on
purettu?
— Jo kauan sitten, Sire.
— Jos olisin osannut arvata sen,
olism hankkinut koko laitoksen itselleni.
Olisin ostanut sen kokoushuoneeksi,
jossa olisin pitänyt pieniä per-hetilaisuuksia
vaimojeni ja heidän
omaistensa kanssa. Vieläkö .Vö«oea«-
'^6j-teatterin ohjelmistossa on Shamp-pinjooni
vastoin tahtoaan?
— Ei, Sire; Nouveautes-teatteija ei
ole enää olemassa.
Onko Haussmann-bulevardi jo
avattu?
— Ei ole vielä, Sire.
— Onko Punaisella Myllyllä edd-leen
yhtä suuri menestys?
— Se on palanut.
i — Mikä onnettomuus! — Mikä on
sen hevosen, nimi, joka sai: ensi pat
kinnon viime kilpa-ajoissa?
Em tiedä^ Sire.
— Minun aikanani parisilaiset lau^
loivat Tanssista palatessa: Mitä, he;
n)^ laulavat?
—^Eivät mitään. He tanssivat.
— Mitä he sitten tanssivat?
— Tangoa, foxtrottia, ruli-rulia,
shimmyä....
— Hm. Ei: voi käsittää, kuinka
nuo raakalaistanssit ovat päässeet
tunkeutumaan kuningaskuntaani; et-,
tei iedes tullihallituskaan... Keitä
kaikkia on Ranskan Akatemiassa?
— En tiedä, Sire.
— Onko SacrerGoeur jo valmis?
— On Sire; V
— OnkO' Gecile Sorel yhä Ä
kaunis?''^
— Kauniimpi' kuin konsanaan...
ainakin^ omista sanoistaan päättäem
— Ohi Vihdoinkin siis jotakin,
joka- saa minut tuntemaan itseni
nuoremmaksiv Kunpa se voisi vai-i
kuttaaphäneen samalla tavalla! Olet--
teko käynyt Tortonissa?
—^Tortöttissa? En tunnC' sitä
paistaa, Sire.-
— Te, parisitarj ette tuntisi te
tonia? Mutta olihan se tunnettu
paikkay Lafitte-kadun ja bulevardin
kulmassa?
— Sitä ei ok'enää; olemassa, Sire;
Siinä on nyt suuri, kenkäkauppa.
— VöikoJ se olla mahdollista? .
— Siitä heri^astay jonka nimenmai-'
nitsitte, en- ole kuullut puhuttavaakaan.
— Entä Gafe Anglais ja Cafe
Riche?
— Ollutta ja mennyttä, Sire.
— Kauheaa! . . . Mutta ruhtinas
Sagan voi kai hyvin? Ja Gordon-
Benett ajaa vielä vaunuillaan yhtä
hurjasti kuin ennenkin.
Mutta neiti Pommardin ihmeeksi
Tuntemattoman saaren kuningas
huomasi, ettei hän voinut odottaa
tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä.
Musta majesteetti nimittäin pudisti
päätään, sanoen:
— Niin, tämä ei kuulu enää teidän
aikaanne, eikä se Parisi, josta
minä puhun, ole enää sama kuin
nykyinen. Nuo ihmiset ovat jo haudassa
tai ainakin haudan partaalla.
Voisin lyödä vaikka vetoa, ettette ole
koskaan. kuuUut puhuttavan Alesan-dre
Duvalista**).
— Anteeksi, Sh-e, hänet olen kyllä
tuntenut. Mutta hänkin on jo kuollut.
Olen ollut katsomassa kanta
teatterissa.. Kerran kenraaliharjoituksessa
; Paul vei minot-sinne.
— Paul!
— Niin, muuan herra, sukulainen
. . . omamen... Hyvin hyvä tuttava,
herra Mirandel, näyttämöpukuj^
sommittelija... Tiedätte kai, keta
tarkoitan?
[Jatkuu]
*) Kuuluisa Gomedie Francais»
näyttelijätär. Suom; ..
»*)v Ranskal.^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 4, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-04-04 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360404 |
Description
| Title | 1936-04-04-02 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | ^«miiiunamiyuusmttDminaiinniioannm (MADEMOISELLE Siö^GENE), ROMAANI SuomönnoscmnskanklJBlesta^' (Jatkoa) Ja moni muukin seikka, joka erotti tämän paikan "Valon kaupungista", olisi pistänyt kaikkein hitaimmalla-kin huomiokyvyllä varustetun silmiin; eikä Gaby ollut suinkaan hi-oli odottamassa! iso Joukko henkilöitä^ useimmilla: vinosti rinnan yli leveä punainen nauha, josta riippui kultair nen banaani. Hiaiötnaisety puku uurrettuna paljon alle vyötäisten, ley-hyttelivät sirosti pähkinänkokoisin das, kaukana siitä! Hän huomasi, et- jalokivin koristettuja sulkaviuhko-tä niin paljon kuin kaduilla vilisikin jaan. jalankulkijoita, kantotuoleja, ajopelejä j.n .e., ei niillä sittenkään vallinnut oikea suurkaupungin liike. Ajopelit, jotka eivät j)lleet autoja, vierivät eteenpäin liiaksi kiirehtimättä, jalankulkijat eivät töytäilleet katujen risteyksissä kuinv^päättömät kanat) poi- "Hoviherroja, ja hoyinaisia!" pia-risitar ajatteli astellessaan arvokkain askelin joukon halki, joka teki kunnioittavasti tietä. Juhlamenojen ohjaaja työnsi auki suuret kaksoisovet,^ jotka^ ojivät ^kouristetut ? kultalevyihm^ siselöidyillä^ liisit liikuttivat i mustaa ^'tuolinjal- kuninkaaUisilla^ kruunuiUay ja • km kaansa" sirosti^ ja sulavin ^iikkfein-luttikaikuvaUaiääneUä^. kuin parhain^kapelliÄtesta^^^^ _ Neitr Gabj^ottimard, parisi^^ naan. Gab^^^omasi. ^oto^^ kaupunk^^oh haI^nalseneBnstli•ettel^': Nuori: tytönhe-ilakkäiluiiliij^^aipii^^ vansavmaahanii' Mutta;sanfössa^-sil^i mänräpäyksessä hän' muisttfciri^ vansa>erilpislähett3'Ja )niiö^>muodöin ^ edustavansa^R^sfcaäit:^ Päästenskuin i ihmeenc kautta^i-^älle^: tasapainoon^^^^^^ häniastui vkuirsailematta ^valtaistuin^ i saliin. . . \ • Hänen majesteettinsa Istui,'puettuna^ operettiruhtinaaksi^ m u t t^a' suuripiirteiseksi — kunniakatoksen alla tavattoman suuressa salissa, joka oli häikäisevän upeasti- köristelttr. Kaikki kahdeksankymmentä kuningatarta, joista kölmellakymmenellä-kolmella oli hattu päässä, istuivat yksinvaltiaan oikealla ja vasemmalla puolella kullallakirjailluilla patjoilla ja tyynyillä;; Vaikka oli niin monta naista saapuvilla, vallitsi hiiren hiK jaisuus. Gaby oli elokuvissa oppinut monis-• ta historiallisista filmeistä^ että hal-liseya ruhtinas on oikeutettu saamaan kolme per^käistä kumarrusta, kuka ikinä lähestyneekin hänen korkeaa olemustaan. Gaby oli tuskin suoriutunut ensi-mäisest., ennenkuin kuningas jo riensi käsi ojennettuna häntä vastaan, harpaten kolme neljä korokkeen porrasta kerrallaan. — Erittäin ystävällistä, että tulitte, neit! — Hy\'ä herra . . .* teidän ylhäisyytenne . . . teidän korkeutenne... En tiedä, miten minun pitää puhutella...? Hallitsija suvaitsi hymyillä armollisesti: - -^Sanokaa aivan yksinkertaisesti Sire tai majesteetti. Sitten här jatkoi: — Näen ilokseni, ettei olonne Tun-temattomaalla saarella ole ollut teille \'ahingoksi. Olette kerrassaan ihas- , , tuttava! Ruokalajit, jotka olen lä-teille Kuninkaallisen Suuni ritarikunnan upseerien välityksellä. katukäytävilläi i olluin hedeUnänkubria eikä katuojissa kaikeiiimaailmän likaa ja törkyäi että miehet antoivat kohteliaasti tietä Jiiaisilleliettdvätiajurit/ ja. kantotuolieh^kahtajat; kiroiilefet toisiK^ leen, ettei kaduillaihäkyhyt vetelehti mässä ja maleksimässaoainoaakaän < kerjäläistä tai muuta !^yysyp(Bfckiaav^ Kaikki tämä hämmästytti^ neitiy Pommardia kovasti eikä ehkä aivan syyttäkään. Mutta kaikkein: eniv ten ihmetytti häntä sentään se, että kaikki ilmoituskilvet, katujen nimet ja ilmoitukset olivat ranskankielisiä. Miten ihmeessä Voltairen kieli oli voinut tunkea-ja varsinkin juurtua saareen, joka kehui olevan tuntematon? Gaby ei huolinut vaivautua keksimään selitystä tähän, ongelmaan. Hän oli niin tyyten vaipunut katsomaan näkyä, joka levittelihe hänen silmiensä edessä maalauksellisessa värikkyydessään auringon loistavassa valossa. - Kantotuoliin vaihdettiin uudet kantajat, jotka kiipesivät ketterästi kau^ pungin yläpuolella kohoavan kukkulan rinnettä, ja pian kuninkaallisen palatsin ovet lennähtivät selkosen selälleen Gabyn - kantotuolin mennä sisälle. Tämä tunsi mielensä hieman levottomaksi ajatellessaan, että hänen oli muutaman silmänräpäyksen perästä astuttava yksinvaltiaan kasvojen eteen. Kentien tuo Raffy^^ada oli julma hirmuvaltias, joka antaisi, sillä tekosyyllä, että hän, Gaby, oli muka liiaksi nylkenyt hänen kolmeakym-mentäkolmea puolisoaan meri vahingoittuneiden hattujen kaupassa, leikata häneltä yksinkertaisesti kaulan poikki? Seremoniamestari 1. juhlamenojen ohjaaja— hän tunsi miehen samaksi, joka oli maksanut hatut helmillä — — Niiii, niin, tiedän rkyllä. Mutta joka tapauksessa.kolmekymmentäkolr me heistä on i^yväistä. Kahdeksastakymmenestä naisesta kolmekyn:' mentäkolme tyytyväistä, sehän on äärettömän hyvä saavutus! Sen sanottuaan Raf fy Dada viittasi kädellään, ja kaikki kahdeksaokym-r mentä kuningat^irta poistuivat huor-neesta, kumarrettuaan ensi syvään korkealle puolisolleen. — Ymmärrättehän, kuningas sanoi Gäbylle^ että kun on kahdeksankym-^ mentä' ^— vaikkapa laillistakin —- vaimoa läsnäi emme voi puhella tut-tavaliisesti. -—Teillä önkaLkpMai Sire? — M|ta1ie siinäikjähdieäsja puolen-sadaiirkorvilläu V . YKsityishuöneistoni muistuttaa suurta 5täysihöitQläa|.^'K^ tahdöii olla^ hetkisen^rheent piirissä, on^ttunun> koottava se )^la^^ suu-rinapa^ n saKinija häfeteö^ijärjes-iisi^ jialkeillei • —-Heidän^majesteettinisa ovat kovin^ iTakäketta^ai-iGä%>jarveli vel-volUsuudekseeii- huottiauttaa^ MUtta^tit^fy J5ädä^^*e^ : kääh^oUut^uka^ Isoamaan perhe-elämänsä yksityiskohtiin sen lähemmin, sillä hän huudahti, viitaten Gabya istuutumaan nojatuoliin, joka näytti olevan puhdasta kultaa: — Mutta puhutaan muustaT... Esimerkiksi Parisista. Sen vuoksi juuri kutsuin teidät tänne. Niin kovin harvoin sattuu, että jokin onnellinen haaksirikko tuo meille tänne parisit-taren. Puhukaamme Parisista, neiti Gaby Pommard, puhukaamme Parisista! — Tiedätte siis nimeni, Sire? En ole kuitenkaan ilmaissut sitä kenelle-joita pitkin oli asetettu kaksi riviä jättiläismäisiä,' mustia sotureita. Sotamiehet olivat apposen alasti, mutta, heidän ihonsa oli tatuoitu mitä kau-neimmin kuvioin^ ja he seisoivat liikkumattomina kuin kuvapatsaat, kädessä pitkät keihäät, joiden päässä oli pieniä, monenkirjavia viirejä. ovat varmaankin miellyttäneet teitä; se on imartelevaa kansalliselle keittotaidollemme! —- Kuinka, Sire? Tekö itse... ? — Minä juuri. Ja että saisitte olla paremmm rauhassa Robinson Crusoe-museossa, olen käskenyt kaunotaitei- Juhlamenojen ohjaaja kumarsi kun- den ministerini antamaan sen varti-nioittavasti neiti Pommard>ille, joka astui viehättävän sirosti kantotuolista maahan. Sitten hän saattoi nuor^ seidin avaraan^ etuhuoneeseen, joka oli ylt'yl&eii^sikttu kullalla ja jossa jalle kuukauden loman. Minä myöskin lähetin teHle^ ostäjanne> muistanee kai, kahdeksankymmentä vaimoani; —T Ikavai%ll^ Sire, e t t ä , . . — Kuninkailla on omat, yksityiset tiedonlähteensä. Minullakin.' Mutta teihin nähden ei asia ollut ollenkaan vaikea; olittehan itse kirjoittanut nimenne Robinson-museon oveen. Mutta olen kuullut teistä paljon muutenkin . . . — Keneltä? - — Sallikaa minun säilyttää äm-mattisäaaisuuteni. Ja sanokaa nyt, mitä Parisiin kuuluu? — Oh! Gaby huokaisi haikeasti. En voi olla hetkeäkään ajattelematta sitä. Milloin saan jälleen nähdä sen? — Samaa minäkin kysyn itseltäni tuontuostakin. Mutta odottaessamme sinne pääsyä voimme ainakin puhua siitä . . . Onko totta, että Konesali on purettu? — Jo kauan sitten, Sire. — Jos olisin osannut arvata sen, olism hankkinut koko laitoksen itselleni. Olisin ostanut sen kokoushuoneeksi, jossa olisin pitänyt pieniä per-hetilaisuuksia vaimojeni ja heidän omaistensa kanssa. Vieläkö .Vö«oea«- '^6j-teatterin ohjelmistossa on Shamp-pinjooni vastoin tahtoaan? — Ei, Sire; Nouveautes-teatteija ei ole enää olemassa. Onko Haussmann-bulevardi jo avattu? — Ei ole vielä, Sire. — Onko Punaisella Myllyllä edd-leen yhtä suuri menestys? — Se on palanut. i — Mikä onnettomuus! — Mikä on sen hevosen, nimi, joka sai: ensi pat kinnon viime kilpa-ajoissa? Em tiedä^ Sire. — Minun aikanani parisilaiset lau^ loivat Tanssista palatessa: Mitä, he; n)^ laulavat? —^Eivät mitään. He tanssivat. — Mitä he sitten tanssivat? — Tangoa, foxtrottia, ruli-rulia, shimmyä.... — Hm. Ei: voi käsittää, kuinka nuo raakalaistanssit ovat päässeet tunkeutumaan kuningaskuntaani; et-, tei iedes tullihallituskaan... Keitä kaikkia on Ranskan Akatemiassa? — En tiedä, Sire. — Onko SacrerGoeur jo valmis? — On Sire; V — OnkO' Gecile Sorel yhä Ä kaunis?''^ — Kauniimpi' kuin konsanaan... ainakin^ omista sanoistaan päättäem — Ohi Vihdoinkin siis jotakin, joka- saa minut tuntemaan itseni nuoremmaksiv Kunpa se voisi vai-i kuttaaphäneen samalla tavalla! Olet-- teko käynyt Tortonissa? —^Tortöttissa? En tunnC' sitä paistaa, Sire.- — Te, parisitarj ette tuntisi te tonia? Mutta olihan se tunnettu paikkay Lafitte-kadun ja bulevardin kulmassa? — Sitä ei ok'enää; olemassa, Sire; Siinä on nyt suuri, kenkäkauppa. — VöikoJ se olla mahdollista? . — Siitä heri^astay jonka nimenmai-' nitsitte, en- ole kuullut puhuttavaakaan. — Entä Gafe Anglais ja Cafe Riche? — Ollutta ja mennyttä, Sire. — Kauheaa! . . . Mutta ruhtinas Sagan voi kai hyvin? Ja Gordon- Benett ajaa vielä vaunuillaan yhtä hurjasti kuin ennenkin. Mutta neiti Pommardin ihmeeksi Tuntemattoman saaren kuningas huomasi, ettei hän voinut odottaa tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä. Musta majesteetti nimittäin pudisti päätään, sanoen: — Niin, tämä ei kuulu enää teidän aikaanne, eikä se Parisi, josta minä puhun, ole enää sama kuin nykyinen. Nuo ihmiset ovat jo haudassa tai ainakin haudan partaalla. Voisin lyödä vaikka vetoa, ettette ole koskaan. kuuUut puhuttavan Alesan-dre Duvalista**). — Anteeksi, Sh-e, hänet olen kyllä tuntenut. Mutta hänkin on jo kuollut. Olen ollut katsomassa kanta teatterissa.. Kerran kenraaliharjoituksessa ; Paul vei minot-sinne. — Paul! — Niin, muuan herra, sukulainen . . . omamen... Hyvin hyvä tuttava, herra Mirandel, näyttämöpukuj^ sommittelija... Tiedätte kai, keta tarkoitan? [Jatkuu] *) Kuuluisa Gomedie Francais» näyttelijätär. Suom; .. »*)v Ranskal.^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-04-04-02
