1939-11-25-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mmi
m
Sivu 10 LAUANTAINA. MARRASKULN 25 PÄIVÄNÄ _ 1939
1939
mi »
•tr
i t i
l p :
'A
i-lila:
PS •
V i ' " . - •
im.
^ •
i i
i ,.pi
Mii
. ....
. -ii
, f ^ st i ; ' is-te
V
arven
Oottakö kuullu, että Lappajärvell'
on ammuttu kanuunalla?
Niin ainaki ihmiset sanoovat. On
kuulunu sellaane mojahros, n'otta
klasit vain heläänny. Ja akat ovat
siunannehet ja varjellehet että
— Se oli ny sen Amerikan professorin
mailmanlopun ensimmääne
tärährös. Saas nährä, koska toisen
kerran mojahuttaa, niin silloo on menua
koko hoito — — —
Niin päivittelöövät kuulemme viä-läki
kaikkihin pekoosimmat akat.
Toiset ei >jskö enää mailmanloppuhu
ollenkaa. Mutta mikä se kauhia päu-kahros
oikee oli — sit' ei tiärä muut
kun yhren taloon väki Lappajärvellä,
Jumalan taivahas ja Jaakkoo Vaasas.
alutta kun ei isärit' eikä emäntä hiisku
siitä sanallakaa, nii pitää vishin
mun sanua, jotta ihmiset pääsisivät
piinasta ja samalla oppiisivat ölohon
ominpäin kökkaroomata yskänläHki-tyksiä.
Käy pian ku sen Itäpään isännän.
S'oli saanu kauhian yskän halko-mettäs.
Eikä se lähteny millään toh-stein
sai tietää, että herra oli juuri
palannut ulkomailta ja loukannut
kätensä ratsastusmatkalla. Kenties
hän olisi vielä saanut tietää yhtä ja
toista, mutta herran palvelija palasi
tuoden mukanaan kauniit kymmenen
tuhannen markan seteliä. Koru
vaihtoi omistajaa ja Bimstein saat-telr
pokkuroiden ja käsiään hieroen
asiakkaansa ulos.
Vielä kotiin mennessään Johan
Bimstein tunnusteli taskussaan kahisevia
kynmientätuhatta ja tyytyväisyys
loisti hänen jokaisesta piirteestään.
Mutta tuo tyytyväisyys
kärsi täydellisen haaksirikon, kun
hän astui kotinsa ovesta sisään ja
hymyilerä Rebekka, hänen vaimonsa,
seisoi jo eteisessä häntä vastassii
ja tiedusteli pientä kirjelappua heiluttaen:
"No, ukkoseni, mikä se nyt sitten
on se pieni yllätys, joka maksoi vallan
kymmenentuhatta?"
Bimstein, Johan Bimstem seisoi
siinä kuin puulla päähän lyötjiiä ja
vähän ^ikähtäneenä, tahi oikeastaan
» hän oli paljonkin säikähtänyt, sillä
nyt vasta hän muisti, että herralla
oli ollut sama nimi kuin hänelläkin.
*'Sinun Johanisi", hän oli kirjoittanut
kirjelapun alle. Nyt hän tiesi, että
hänen taskussaan kahisevat tuhatlappuset
olivatkin lähtöisin hänen
omasta kassakaapistaan. Kun Rebekka
sai kuulla, miten häntä oli
vedetty nenästä, hän pyörtyi, oikein
rehdlisesti ja todellisesti pyörtyi.
Mutta vasta seuraavana päi\'änä Johan
Bimstein oikein raivostui, kun
hän sai seuraavan sisältöisen kirjeen ^
'*Hyvä Herra Johan Bimstein:
Kiitän niistä erittäin hy\'istä si-kaareista,
joita minulle tarjositte.
Pieni yllätys oli i^armaankin oikein
hyvin onnistunut, vai kuinka? Kuitenkin
varoitan Teitä tässä samalla:
älkää koskaan enää tulko pettämään
minun vanhaa äitiäni, sillä nyt niinä
olen kotona ja pidän huolen, etteirät
meidän perhdvalleutemme luiviä.
Voitte olla iloinen, etten usuttanut
poliisia niskaanne, mutta minulla on
tunnetusti parempi sydän kuin Teillä.
George Sarkka
Kaivösinsinöori."
Aluksi Johan Bimstein kalpeni raivosta,
mutta sitten haä punastui ba>
peastä. Han 6U löyt^^
eika häni ^ ^ ^ ^ jälkeen Iuot<
tanut niin ehdottomasti oveluuteen-turien
trppilla. Ja sitä varte isäntä,
jok'on viisas miäs, päätti tehrä sel-laasen
mötinän, että varmasti er-kanooki
köhä kurkunpäästä.
Se otti viis kahmalua pualamia
emännän marjakorveesta, keitti ne
kakluunin pesäs säkiäksi velliksi, va-raasti
akaltansa kaks kilua sokuda
ja haki puarista paketin jästiä. Kaikki
kumaasi pläkkikannuhu ja kepillä
viälä sekootteli. Ja mik'ei mahtunut
kannuhu, sen se pani pottuhu, john'
oli oikeen patenttikorkki.
Sitte se yiälä minas kannun kannen
tarkasti kiinni, ettei sinne kär-pääset
eikä muut kurkooset lennä.
Jä kun kaikki täm' oli tehty, niin
pani isäntä: kannun ja potun piirongin
klaffihi ja avaammen housun-plakkarihi.
Ja oli ty3rtyvääne ja naureskeli
kun ainaki miäs, jok on saanu jotakin
äntihi.
Isännästä tuntuu justhi niin ku
parm viikon päästä tulis taas joulu.
Yskäki rupes ittestänsä antoho perä-hä
sitä mukaa ku se isännän jouUi
siälä piirongin klaf f is lähestyy.
Oli sitten sen joulun auttu ja isäntä
oli niihlöpinäs huamisesta päivästä,
n'otta tuskin unta sai. Se kään-tyyli
ja kiakkas ku pistoksis. Mutta
nukkuu kumminki lopuksi ja näki
ihania unia. Massutteliki unisnansa
suutansa, ahkyy ja pyhiiskeli huuliansa.
Ja emäntä selvästi kuuli ku
se puhalti ja sanoo, että
— Olipas se tulista!
Sitten oli isäntä ruvennu hiljaa laulaa
tuhisemha että
Niin kauan mä tramppaan
traitrai trai trai — — —
Ja taas ähkääsi.
Silloo töyttäs emäntä isäntää kyl-kehe
että
— Oo siinä honajamata!
Eikä se enää honissukkaa. Ja
emäntäki sai unen päästä kiinni.
Mutta taisi olla kello tuas kolmen
aijoos, ku yhtäkkiä paukahti ku sa-lasmaa
olis lyäny piinnurkkaha. Keskelle
lattiaa lenti piirongin klaffi, että
kolaji ja kattoho lenti kans jotakin.
Ja pihisi ja pärtisi ja ympäri
huanestä truiskii kun kuumaa rapaa.
Isäntä ja emäntä lentivät pysthy
ja yrittivät klasista pihalle, mutta
löytivätkin oven.
Ja siiloon paukahti toisen kerran
ja ovhe ja ympäri seiniä krapaji kun
pommin paloja.
Emäntä huuti ja kiljuu mitä kurkusta
lähti ja hyppii yhres paikas
keskellä tuvan lattiaa. Ei löytäny
ovia pihalle.
— Meitä ammuthan! Älun on
aiva verta silmillä. Voi voi ja oi
•oi!;---.
Isäntä tormootti porstuahan, tryy-köötti
nurkasta nurkkaha, kaatoo
korveen ja korennon, yritti pihalle,
muttei löynny oven hakaa. Oli kun
koppelo päästä sekaasi, nii että tuliki
takaasi tupha ja pökkäs emännän
kans pimees yhthen, n'otta mossah-ti.
Molemmat krääkääsivät nii rumasti
ku taisivat ja pyllähtivät ist-hallensa.
Sitte oli kaikki aivan hiljaasta.
Kauan aikaa. Emäntä kysyy:
— Mikä s'oli?
Isäntä ensiksi tointui, kompuroi
pystyhyn ja kopelootti ympärillensä:
se haki muurinottalta tulitikku-looran,
kraapaasi ja kattoo, niin
emäntä istuu hiukset hassalla laat-tialla
ja oli aiva ku porsas naamasta.
Ympäri muatua oli pruunia märkiä
plättiä ;Samoon ku isännälöi
Olivat kun siansarigooUa kä)rnehet
SiUpon isäntä käsitti asian. Se
meni karaarihin ja kattoo: piironki
oli aivaf^hajaUa ja se tinattii^i^
mafcas s U m ä ^ haljennlena
laaftialIa.Yini^ri seinää ja Qjta
nokkuii ys^äiilääkitystä. ;?
Isäntä kraapii päätänsä ja ^
potti pitkältä Jeflen
saatavia.
Ja kyUä efhännälläki oli sanömis.
ta.
-oOo-nayitehn
vesmaytosten täkti, ja kulmassa ASnen
Baiv Rose, uust miekensä
VANHA I4AKI Vm-
RASPIDOISTA
Suomen maalaki vuodelta 1548 sisältää
seuraavan pykälän vieraspi-doista
(selventävä sana sulkumerkkien
sisässä):
Ei pidhä yhdengen miehen ioka
vieraspito pitä, ehkä mikä pidhioa
se olis, hääd, kirckon käymisen iuh-la,
peijaiset, perintö pido, eli papin
vihkeys, mahda enämbätä vieraita
cutzua, quin täsä nimitetän. Ensin
yxi pispa, ia ne kanungit (kaniikit),
iotka händä seurauat, caxi mwta
(muuta) kanungita. Cahdexan rid-radia,
40 kiluelista (kilvellistä), 20
talonpoica, 10 kircko herra. Jos io-kun
tule iongun tycö cutzumat, näihin
edhel nimitettyin vieraspitoihin,
niin ios se on riddari kuningan rad-hist
(neuvostosta), maxakan 40
marcka, riddari paitsi kuningan rad-hia
maxakan 30 mark.- Riddarin cai-tainen
maxakan 20 niarka. Kilueli-nen
(kilveUinen) eli pappi 6 marka,
talonpoica eli-palckadrengi maxakan
3 marka. Jos palvelusdrengi ei voi
maxa, se maxa rumillans, iollei lehmä
ole, hänen pitä töötä tekemän
aighastaiän (ajastajan) cunkin markan
edest, ensi syyn sanoian (asianosaisen)
ja sitten kuningan. Ei
mahda pispa, riddari eli svenni
(aseenkantaja), taicka iöku niistä
ennen nimitetyist, iotca cutsuttun vie-raspiton
aiauat (ajavat) ei mahda
aia (ajaa) useammalla heuoisella
quin on sanottu kuningan kaares
23 cap. Ei mahda möös yxikän lä-hettä
leikarit (soittoniekka) tyköäns
toisen tygö palkan tähden, perimisis
eli peijaisis, ei mahda yxikän ylitze
käydhä sitä cuin nytt on sanottu.
Quitengin mahta se useamman papin
cutzu, iotca peiahit pitäyät, quin
10, ia köyhä cansa (köyhää kansaa)
sen peräst quin hän tahto ia woipi ia
ei muihin wieras pitoihin.
oOo ——
TANSSIHAVAINTOJA
on tehnyt eräs ystäväittäremme ja
kirjoittaa niistä m.m. näin:
'^Kun seuraa katselijana pareja
joissakin tanssiaisissa, ei saata olla
hymyilemättä, niin, säälittääkin toisinaan
nuo r}^mittöniat raukat, jotka
hikihatussa ponnistelevat tahdissa
pysyäkseen. Monesti tulee ajatelleeksi,
että sellaiset "parit", jotka
eivät osaa tanssia samassa tahdissa,
eivät elämässäkään sopeudu yhteen,
sillä kumpikin on liian itsenäinen
mukautuakseen toisen johdettavaksL
— Mitenkähän olisi, jos kaikki rakastuneet
parit ensin menisivät parin
kuukauden kestäville tanssikursseille,
ennenkuin alkavat sen yhteisen
"dämänvalssin", joka, herra
nähköön, ei aina ole "tanssia ruusujen
päällä "
• : , oOo
«SASU PUNANEN",
oikealta nimeltään Yrjö Räsänen,
kymmenioi vuosien: aikainen Suomen
$(föiaUdemokraatin toimittaja
ja eritjosesti pakinoitsijana tunnettu,
on nyt erotettu toimestaan. Niin
tietävät Submen lehdet, inutta syytä
erottamiseen d mainita.
Aina
Jokin
Australias
non pyrk
lan alta.
van sarvi
voimakks
eläimen F
lyi kuitei
otuksen e
metrin pr
tieteilijät
ren kaste
ennenkuh
päällä ka
Canadi
le, turkk
nille, on
na kasv
jonka mii(
niin että
pureskelit
märi här
Toain af vt
on käyttä
maitoa ja
Erään
Minn., pii
sa hyväkj
tin Bred<
massa nä;
dettyään
kysyi hat
'Hyvä^ier
lunne? I
tiliä", vas
Kun. G
ikäinen, o
dusmatkä:
Meksikon
hypätä: lä
pois iautal
sin lautal
housuissa
pöksyistä;
Dolly ]
aana meni
tiaan mi(
Fla,, bn n;
miehestää
hakuun o
vaimo töd
neen hänt
m. aseilla.
Skotlan
Arherikaai
siirtolaisyi
passia ja j
mutta lau
van äll j
^voittödist
vaimosi?"
voi todist
vaimoiii'^,
Äskettä
lessa sähi
syytä niw
maan, ha
pii orava,
sähkönriiui
tessaah vä
kosketCain
niin voiicni
todehnäkö
Pesää ,ta
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 25, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-11-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391125 |
Description
| Title | 1939-11-25-10 |
| OCR text | mmi m Sivu 10 LAUANTAINA. MARRASKULN 25 PÄIVÄNÄ _ 1939 1939 mi » •tr i t i l p : 'A i-lila: PS • V i ' " . - • im. ^ • i i i ,.pi Mii . .... . -ii , f ^ st i ; ' is-te V arven Oottakö kuullu, että Lappajärvell' on ammuttu kanuunalla? Niin ainaki ihmiset sanoovat. On kuulunu sellaane mojahros, n'otta klasit vain heläänny. Ja akat ovat siunannehet ja varjellehet että — Se oli ny sen Amerikan professorin mailmanlopun ensimmääne tärährös. Saas nährä, koska toisen kerran mojahuttaa, niin silloo on menua koko hoito — — — Niin päivittelöövät kuulemme viä-läki kaikkihin pekoosimmat akat. Toiset ei >jskö enää mailmanloppuhu ollenkaa. Mutta mikä se kauhia päu-kahros oikee oli — sit' ei tiärä muut kun yhren taloon väki Lappajärvellä, Jumalan taivahas ja Jaakkoo Vaasas. alutta kun ei isärit' eikä emäntä hiisku siitä sanallakaa, nii pitää vishin mun sanua, jotta ihmiset pääsisivät piinasta ja samalla oppiisivat ölohon ominpäin kökkaroomata yskänläHki-tyksiä. Käy pian ku sen Itäpään isännän. S'oli saanu kauhian yskän halko-mettäs. Eikä se lähteny millään toh-stein sai tietää, että herra oli juuri palannut ulkomailta ja loukannut kätensä ratsastusmatkalla. Kenties hän olisi vielä saanut tietää yhtä ja toista, mutta herran palvelija palasi tuoden mukanaan kauniit kymmenen tuhannen markan seteliä. Koru vaihtoi omistajaa ja Bimstein saat-telr pokkuroiden ja käsiään hieroen asiakkaansa ulos. Vielä kotiin mennessään Johan Bimstein tunnusteli taskussaan kahisevia kynmientätuhatta ja tyytyväisyys loisti hänen jokaisesta piirteestään. Mutta tuo tyytyväisyys kärsi täydellisen haaksirikon, kun hän astui kotinsa ovesta sisään ja hymyilerä Rebekka, hänen vaimonsa, seisoi jo eteisessä häntä vastassii ja tiedusteli pientä kirjelappua heiluttaen: "No, ukkoseni, mikä se nyt sitten on se pieni yllätys, joka maksoi vallan kymmenentuhatta?" Bimstein, Johan Bimstem seisoi siinä kuin puulla päähän lyötjiiä ja vähän ^ikähtäneenä, tahi oikeastaan » hän oli paljonkin säikähtänyt, sillä nyt vasta hän muisti, että herralla oli ollut sama nimi kuin hänelläkin. *'Sinun Johanisi", hän oli kirjoittanut kirjelapun alle. Nyt hän tiesi, että hänen taskussaan kahisevat tuhatlappuset olivatkin lähtöisin hänen omasta kassakaapistaan. Kun Rebekka sai kuulla, miten häntä oli vedetty nenästä, hän pyörtyi, oikein rehdlisesti ja todellisesti pyörtyi. Mutta vasta seuraavana päi\'änä Johan Bimstein oikein raivostui, kun hän sai seuraavan sisältöisen kirjeen ^ '*Hyvä Herra Johan Bimstein: Kiitän niistä erittäin hy\'istä si-kaareista, joita minulle tarjositte. Pieni yllätys oli i^armaankin oikein hyvin onnistunut, vai kuinka? Kuitenkin varoitan Teitä tässä samalla: älkää koskaan enää tulko pettämään minun vanhaa äitiäni, sillä nyt niinä olen kotona ja pidän huolen, etteirät meidän perhdvalleutemme luiviä. Voitte olla iloinen, etten usuttanut poliisia niskaanne, mutta minulla on tunnetusti parempi sydän kuin Teillä. George Sarkka Kaivösinsinöori." Aluksi Johan Bimstein kalpeni raivosta, mutta sitten haä punastui ba> peastä. Han 6U löyt^^ eika häni ^ ^ ^ ^ jälkeen Iuot< tanut niin ehdottomasti oveluuteen-turien trppilla. Ja sitä varte isäntä, jok'on viisas miäs, päätti tehrä sel-laasen mötinän, että varmasti er-kanooki köhä kurkunpäästä. Se otti viis kahmalua pualamia emännän marjakorveesta, keitti ne kakluunin pesäs säkiäksi velliksi, va-raasti akaltansa kaks kilua sokuda ja haki puarista paketin jästiä. Kaikki kumaasi pläkkikannuhu ja kepillä viälä sekootteli. Ja mik'ei mahtunut kannuhu, sen se pani pottuhu, john' oli oikeen patenttikorkki. Sitte se yiälä minas kannun kannen tarkasti kiinni, ettei sinne kär-pääset eikä muut kurkooset lennä. Jä kun kaikki täm' oli tehty, niin pani isäntä: kannun ja potun piirongin klaffihi ja avaammen housun-plakkarihi. Ja oli ty3rtyvääne ja naureskeli kun ainaki miäs, jok on saanu jotakin äntihi. Isännästä tuntuu justhi niin ku parm viikon päästä tulis taas joulu. Yskäki rupes ittestänsä antoho perä-hä sitä mukaa ku se isännän jouUi siälä piirongin klaf f is lähestyy. Oli sitten sen joulun auttu ja isäntä oli niihlöpinäs huamisesta päivästä, n'otta tuskin unta sai. Se kään-tyyli ja kiakkas ku pistoksis. Mutta nukkuu kumminki lopuksi ja näki ihania unia. Massutteliki unisnansa suutansa, ahkyy ja pyhiiskeli huuliansa. Ja emäntä selvästi kuuli ku se puhalti ja sanoo, että — Olipas se tulista! Sitten oli isäntä ruvennu hiljaa laulaa tuhisemha että Niin kauan mä tramppaan traitrai trai trai — — — Ja taas ähkääsi. Silloo töyttäs emäntä isäntää kyl-kehe että — Oo siinä honajamata! Eikä se enää honissukkaa. Ja emäntäki sai unen päästä kiinni. Mutta taisi olla kello tuas kolmen aijoos, ku yhtäkkiä paukahti ku sa-lasmaa olis lyäny piinnurkkaha. Keskelle lattiaa lenti piirongin klaffi, että kolaji ja kattoho lenti kans jotakin. Ja pihisi ja pärtisi ja ympäri huanestä truiskii kun kuumaa rapaa. Isäntä ja emäntä lentivät pysthy ja yrittivät klasista pihalle, mutta löytivätkin oven. Ja siiloon paukahti toisen kerran ja ovhe ja ympäri seiniä krapaji kun pommin paloja. Emäntä huuti ja kiljuu mitä kurkusta lähti ja hyppii yhres paikas keskellä tuvan lattiaa. Ei löytäny ovia pihalle. — Meitä ammuthan! Älun on aiva verta silmillä. Voi voi ja oi •oi!;---. Isäntä tormootti porstuahan, tryy-köötti nurkasta nurkkaha, kaatoo korveen ja korennon, yritti pihalle, muttei löynny oven hakaa. Oli kun koppelo päästä sekaasi, nii että tuliki takaasi tupha ja pökkäs emännän kans pimees yhthen, n'otta mossah-ti. Molemmat krääkääsivät nii rumasti ku taisivat ja pyllähtivät ist-hallensa. Sitte oli kaikki aivan hiljaasta. Kauan aikaa. Emäntä kysyy: — Mikä s'oli? Isäntä ensiksi tointui, kompuroi pystyhyn ja kopelootti ympärillensä: se haki muurinottalta tulitikku-looran, kraapaasi ja kattoo, niin emäntä istuu hiukset hassalla laat-tialla ja oli aiva ku porsas naamasta. Ympäri muatua oli pruunia märkiä plättiä ;Samoon ku isännälöi Olivat kun siansarigooUa kä)rnehet SiUpon isäntä käsitti asian. Se meni karaarihin ja kattoo: piironki oli aivaf^hajaUa ja se tinattii^i^ mafcas s U m ä ^ haljennlena laaftialIa.Yini^ri seinää ja Qjta nokkuii ys^äiilääkitystä. ;? Isäntä kraapii päätänsä ja ^ potti pitkältä Jeflen saatavia. Ja kyUä efhännälläki oli sanömis. ta. -oOo-nayitehn vesmaytosten täkti, ja kulmassa ASnen Baiv Rose, uust miekensä VANHA I4AKI Vm- RASPIDOISTA Suomen maalaki vuodelta 1548 sisältää seuraavan pykälän vieraspi-doista (selventävä sana sulkumerkkien sisässä): Ei pidhä yhdengen miehen ioka vieraspito pitä, ehkä mikä pidhioa se olis, hääd, kirckon käymisen iuh-la, peijaiset, perintö pido, eli papin vihkeys, mahda enämbätä vieraita cutzua, quin täsä nimitetän. Ensin yxi pispa, ia ne kanungit (kaniikit), iotka händä seurauat, caxi mwta (muuta) kanungita. Cahdexan rid-radia, 40 kiluelista (kilvellistä), 20 talonpoica, 10 kircko herra. Jos io-kun tule iongun tycö cutzumat, näihin edhel nimitettyin vieraspitoihin, niin ios se on riddari kuningan rad-hist (neuvostosta), maxakan 40 marcka, riddari paitsi kuningan rad-hia maxakan 30 mark.- Riddarin cai-tainen maxakan 20 niarka. Kilueli-nen (kilveUinen) eli pappi 6 marka, talonpoica eli-palckadrengi maxakan 3 marka. Jos palvelusdrengi ei voi maxa, se maxa rumillans, iollei lehmä ole, hänen pitä töötä tekemän aighastaiän (ajastajan) cunkin markan edest, ensi syyn sanoian (asianosaisen) ja sitten kuningan. Ei mahda pispa, riddari eli svenni (aseenkantaja), taicka iöku niistä ennen nimitetyist, iotca cutsuttun vie-raspiton aiauat (ajavat) ei mahda aia (ajaa) useammalla heuoisella quin on sanottu kuningan kaares 23 cap. Ei mahda möös yxikän lä-hettä leikarit (soittoniekka) tyköäns toisen tygö palkan tähden, perimisis eli peijaisis, ei mahda yxikän ylitze käydhä sitä cuin nytt on sanottu. Quitengin mahta se useamman papin cutzu, iotca peiahit pitäyät, quin 10, ia köyhä cansa (köyhää kansaa) sen peräst quin hän tahto ia woipi ia ei muihin wieras pitoihin. oOo —— TANSSIHAVAINTOJA on tehnyt eräs ystäväittäremme ja kirjoittaa niistä m.m. näin: '^Kun seuraa katselijana pareja joissakin tanssiaisissa, ei saata olla hymyilemättä, niin, säälittääkin toisinaan nuo r}^mittöniat raukat, jotka hikihatussa ponnistelevat tahdissa pysyäkseen. Monesti tulee ajatelleeksi, että sellaiset "parit", jotka eivät osaa tanssia samassa tahdissa, eivät elämässäkään sopeudu yhteen, sillä kumpikin on liian itsenäinen mukautuakseen toisen johdettavaksL — Mitenkähän olisi, jos kaikki rakastuneet parit ensin menisivät parin kuukauden kestäville tanssikursseille, ennenkuin alkavat sen yhteisen "dämänvalssin", joka, herra nähköön, ei aina ole "tanssia ruusujen päällä " • : , oOo «SASU PUNANEN", oikealta nimeltään Yrjö Räsänen, kymmenioi vuosien: aikainen Suomen $(föiaUdemokraatin toimittaja ja eritjosesti pakinoitsijana tunnettu, on nyt erotettu toimestaan. Niin tietävät Submen lehdet, inutta syytä erottamiseen d mainita. Aina Jokin Australias non pyrk lan alta. van sarvi voimakks eläimen F lyi kuitei otuksen e metrin pr tieteilijät ren kaste ennenkuh päällä ka Canadi le, turkk nille, on na kasv jonka mii( niin että pureskelit märi här Toain af vt on käyttä maitoa ja Erään Minn., pii sa hyväkj tin Bred< massa nä; dettyään kysyi hat 'Hyvä^ier lunne? I tiliä", vas Kun. G ikäinen, o dusmatkä: Meksikon hypätä: lä pois iautal sin lautal housuissa pöksyistä; Dolly ] aana meni tiaan mi( Fla,, bn n; miehestää hakuun o vaimo töd neen hänt m. aseilla. Skotlan Arherikaai siirtolaisyi passia ja j mutta lau van äll j ^voittödist vaimosi?" voi todist vaimoiii'^, Äskettä lessa sähi syytä niw maan, ha pii orava, sähkönriiui tessaah vä kosketCain niin voiicni todehnäkö Pesää ,ta |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-11-25-10
