Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 29, 1950

              ssäteolses.
diassa kuE,
weiite, mii.
IV
3i-
5än israeli-tureita
oli-nuskokaan
tarttuuias-ättämätti
>li ylivalta
Jigea ylei.
n valta ot-i,
määräil-fanaattiset
tä nykyai-srusteella.
ikääiÄuin
, jotenoli-uskomtoa
an tapah-
:in pakko-äin^
stai-ittaapoh-luterilai­sin
Mvut-ttkutaido-kristinus-
. elämään
lusko lu-isanluon-yfksen
«s-
)ntänem-
)n kehit-i
lähinnä
lä monet
a on laa-sesuksen
)ia. Eikä
yksiniie-kirjoitti
ilkaisus-
Jeesuk-
; protes-leena
on
-Jeesuk-
)i sakra-aa
niin-sikiämi-taa
Jee-tä
mik-lista
si-lollinen
i ja kir-ttooBsa.
itsi In-uäissä
an
. Leipä
lallista
1 leipä
imiiksi
sii tm-joja
ja
elia Ja
Tästä
,intJS-xmie-kasta
1-'
o mion, e i krdvätin historiaa
SAATAMME TIETÄÄ "mainiosti
milloin Kolumbus löysi Amerikan,
jnilloin käytiin 30-vuotista sotaa tai mil­loin
suomalaiset pakanat kastettiin
kristinuskoon, mutta tiedämmekö, ini­sen
esimerkiksi nykyaikaisen miehen
tärkeimpiin asusteisiin kuuluva kravatti
eli solmio on tullut käyttöön? Emme
•säitä, että sen tietäminen olisi yhtä tär­keätä
kuin maailmaamuilistaviea histo­rian
suurtapahtumien, mutta mielen-tuntoinen
historiansa sillain on.
lähtiessämme etsimään historian po­luilta
hetkeä, jolloin solmio syntyi,
näemme turhaa vaivaa, Jos lähdemme
etsimään suurkaupunkien hoveista, sa­longeista
ja bulevardeilta." Ntls^ se on
suurimmat valloituksensa tehnyt, niissä
saavuttanut värikkäimmät ja- loisteli-aimmat
muotonsa, mutta se on "keksit­ty"
kaukana niiden loistosta. Halutes­samme
nähdä, miten kravatti tuli käy­täntöön,
on meidän uskaltauduttava
keskelle taistelun anelskettä. V-uozana
1636 sotivat ranskalaiset ja saksalai­set
keskenään. Saksalaisten riveissä oli
joukko kroatialaisia palkkasotureita,
jotka olivat urhoollisia miehiä ja käytti­vät
säilää tavalla, mikä sai ranskalal-
Ktkin ihailemaan. Ennen taistelua oi!
kroatialaisilla tapana sitoa harvinaisten
pithlden pitsikaulustensa päät yhteen.
Tapahtuiko tämä käytännöllisyydestä,
tai siksi, että erottuisivat paremmin
premsilaisista aseveljistään, on täs^
yhteydessä .yhdentekevää. Joka tapa­uksessa
tämä uusi rafmoitu tapa käyt­tää
pitkiä pitsikauiuksiamiiellytti suu­resti
keikarointiin taipuvaisia ranskalai­sia
upseereita, joilla ajatukset pyörivät
taistelun tuoksinassakin hatun töyhtö-
']tn, nauharuusukkeidcn ja pitsillä ko-p^
eltujen röyhelöiden tapaisissa asi­oissa.
Taistelujen päätyttyä palasivat rans­kalaiset
kotiin. He eivät tuoneet sota-saaliinaan
yksinomaan aseita ja ruudin
syömia lippuja, vaan myöskin uuden
muodin, joka muistutti sodan morasta
sankaritöistä. Uusi anuoti herätti heti
ihastuksen myrskyn Pariisissa, muodin
pääkaupungissa ja nimitettiin kravatik­si
"Ia cravate", kroatialaisten mukaan,
jotka täten ovat kirjoittaneet nimensä
pukeutumismuodin kirjavaan histori­aan.
Ensimmäiset kravatit tehtiin yksin­omaan
hienoimmista pitseistä tai pitsil­lä
kirjaillusta palttinasl£^''"'Kmän ajan
pitsit valmistettiin Venetsian luostareis­sa,
joissa niitä tehtiin paavien ja kardi-öaahen
loistavien messupukujen koris-tamiseksi.
Pitsien valmistus oli aikaa
vievää työtä eivätkä venetsialaiset pit­sin
valmistajat kyenneet alkirankaan
tyydyttämään syntyneen kravattimuo-
^n tarpeita. ^Ranskan kuningas Lud-viv
XIV Icutsui senvuoksi venetsialaisia'
pitsinompelijoita Ranskaan opettamaan
Kmskalaisille pitsinteköa. Hän määräsi
^lyös, €ttä hovissa sai pitää ainoastaan
n^.J'Points de France" pitsikravattla. "
Nykypäivän ihmiset saattavat ihme-telTä
ctlä sellaiselle vähäpätöisyydelle
^uin kravatiUe saatettiin osoittaa niin
siiuTta huomiota. On kuitenkin muis­tettava,
että se rnltä me nykyään saa-
^ s i e sanoa turhamaisuudeksi, on
jaattanut menneinä aBtoina oBa hyvin
»viiimioitettu ominaisuus, täysin verrat-
Juvissa aatelismiehen jalomielisyyteen
la a>tilaan urhoollisuuteen.
Kerrotaan, että Englannin kuningas
<3iarles II maksoi .20' puntaa 12 shillin­kiä
uudesta kravatistaan, jota hän -kan­toi
veljensä syntymäpäivänä ja Jacob
II maksoi 30 -puntaa venetsialaisesta
pitsikravatista, joka hänellä oli kruuna-jaisissaan.
Vertauksen vuoksi 'mainit­takoon,
että 5uuri maatila irtaimistoi­neen
ja kilnteimistöineen maksoi_si2hen
(maailman aikaan 30 puntaa.
16G0-luvun loppupuolella tapahtui
jotakin, joka muutti kravatin ulkonäköä
vuosikymmeniksi. Steiukerquea taiste­lussa
elokuun 3 p:nä 1>692 saivat rans­kalaiset
upseerit yhfäkkiä yllättäen
•käskyn lähteä hyökkäykseen. Sen ajan
ranskalaiselle upseerille ja aatelismie­helle
oli yhtä tärkätä, että hänen imi-vormunsa
oli taistelun aikana tip, tOp,
kuin että aseensa kunnossa. Yllättäen
tullut hyökkäyskäsky esti kuitenkin up­seereja
järjestämästä kravattejaan muo­din
vaatimalla tavalla. - Esiintyminen'
taistelukentällä ilman kravattia oli kui­tenkin
tuiki mahdotonta, minkä vuoksi
he kietoivat -kaikessa -kiireessä kravatin
kaulan ym^äti, jättivät pitsiapäät sdi-,
mimatta ja pujottivat ne napinreiän lä­pi.
Yllättävän hyö^äyksensä ja roh-
• lasM niin' -miesten, kuin nMsteuMn pu­keutumismuodin'
taso. Suuressa määrin
-ko^- tämä kravattia. Nyt, muuttui,
kravatti korkeaksi kaulaa puristavaksi
kääreeksi ^•^la Cravate a la Chanceliere".
Nämä -kravatit olivat tyypillinen aris-.
tokraatin-:Isu,''p''kätosivat~^ :Ranskan
vaiiahkumouksessa tyystin.
Vallankumouksen fälkeea oli pukeu­tuminen'
Ranskassa" askeettista-:, "kuin
-iwimMaialla ja kieil^alaisiila. Krava-"'
tit olivat pannaan julistetut Ja niiden
ohella kaikki muukin, «mikä viittasi «vä­hänkin
hieotKtelutm, kuten pitsimanse-tit,
ruusukkeet ja välkehtivät silkkikan-k^
t. Vanhoilliset englantilaiset ryh­tyivät
tästä alkaen kehittämään mies­ten
muotia ja "la Mode" änuutti Parii­sista
Lontooseen.
Englantilaisen • maailmanmuodin. -en­simmäiseksi
ja huomattavimmaksi lä­hettilääksi
tuli" «the Prince oi Baudies'*
Bmromel,, jota kauniiden vaatteidensa
vuoksi nmiitettiin "Beau", (-kaunis)
Brummeliksi. Tämä eleganssin. taivaan
meteori ©li hesikisiltä' lahjoiltaan, jok­seenkin
köyhä, mutta häneHä oli ihailta-keutensa
avulla saivat he voiton muuta­man
tunnin taistelun jälkeen. Samalla
oli syntynyt uusi kravattimuoti. Stein-kerquekravatti,
jonka koko Ranskan
hovi otti ihastuneena käyttöön. Tämä
kravattimuoti säiljd pitkälle 1700-luvul-le
saakka, kunnes myöhemmin naiset
omistivat muodin.
Ranskan aurinkokuningas Ludvig
XIV määräsi hovinsa muodin ja hänen
aikanaan tuli kravatin ulkonäkö riippu­vaiseksi
monarkian peruukista. Kun
Ludvig 1600-Iuvun lop^ulla esiintyi mil­tei
yksinomaan lyhyissä peruukeissa,
tulivat kravatit smiremniiksi ja muo-dostr^-
at laajan röyhelön, joka levittäy­tyi
takin rinnuksille: Kun aurinkoku­ningas
myöhemmin suosi valtavia pe­ruukkeja,
jotka valuivat alas harteille,
vaihtoi kravattikin muotoaan. Mutta
näinä aikoina ryhtyivät myös tavalliset
porvarit kaupungeissa l^äyttämään kra­vattia.
Heidän kravattinsa eivät juuri
olleet kalliista silkistä tai Venetsian pit­sistä,
vaan puuvillakanliaasta, parhaas­sa
tapauksessa värikkäästä taftista.
Aurinkokuninkaan kuoleman jälkeen
nousi hallitsijaksi Orleansin herttua,
Ludvig X i V . pojanpoika, joka kolmen-toistavuoliaana
Julistettlia Ranskan ku­ninkaaksi.
H ^ n hallltu^udellaan
van hyvä maku pukeutua. Hän pääsi
pian mitä korkeimpaan suosioon silloi­sen
Walesin prinssin, tulevan George
IV kanssa. Prinssistä kerrotaan, että
" hän saattoi odottaa tuntikausia Beau
Brummelin puheillepääsyä ainoastaan
senvuoksi, että olisi tilaisuudessa näke­mään
tämän taiturimaista kravatin sol-mimistaitoa.
Beaulla sanotaan olleen
noin 2500 erilaista kravattia ja kim hän
oli pukeutumispöytänsä ääressä, saat­toi
hän koettaa kahtatoista solmiota en­nenkuin
löysi mieleisensä.
ISOO-Iuvulla kulki miesten pukeutu-mismuotl
yhä enemmän yksinkertaistu­mista
kdiden. Värit tulivat hillitym-miksi.-
Jäi vain kaksi asustetta, • joissa
mielikuvitus ja persoonallisuus saivat
miehelTäkin sijansa. Ne olivat liivit ja
kravatti. Värikkäät, kuvioidut liivit ^"^
pysyivät, -vain jonkin alkaa " muodissa.
Kravatti se,osijaan osoitti , kasvavaa -
miesväen mielenkiintoa.
Tällainen on ollut nykyaikaisen sol­mion
esihistoria. Tästä eteenpäin onkin
kravatin vaiheet meille .läheismipiä
Olemmdian nähneet isovanhempien va­lokuva
Ja hddän aikansa solmion. -Täl-lä-
vu^Äsadallakin on omat Beau Brum- .
mdlnsa,, jotka ovat olleet miestm muo­din
määrääjinä; SellaJjöen on ollut mm.
EHI KAHSOIEM ITSKOMÄJISTA
J&tkca 2. sävulte,
li' , Jaakob, Hfrran' veli,'Jaa,kobiii.
epistolan kirjoittaja- ei veljensä • elä-
-mäB vaiheita erikoisemmin seloste-ie.
Senaikuiset historioitsijat eivät
myöskään — omituista kyllä — ker­ro
Jeesuksen toirninnasta. Tiedot
Jeesuksesta perustuvat siis muisti-
V-varaisten kirjoitusten -perusteelle.
Nämä Mrjoitultset tulivat tunne­tuiksi
vasta toisen vuosisadan puo­litiessä.
Kun ne olivat kirjoitetut
vanhalla kreikankielellä. Jota sii-henaikaan
ei enää puhuttu, niin
näin ollen ei ole ihmeteltävää, vaik­ka
Joissakin kohdin olisi käännös­virheitä
tullutkin Joita sitten Jäies-täpain
on yritetty korjailla. Jos Jee­sus
olisi pitänyt itsensä niin tärkeä­nä
henkilönä, Jumalolentona, Joksi
hän on tahdottii korottaa, niin var­maan
hän olisi kirjoittanut omate­koisen
elämäkerran. Jättänyt sen
omakätisenä Jälkimaailman tutkit­tavaksi.
Tuntuu siltä, että, J<^suk-sen
oppi on näissä muistikirjoituk-sissa
ja tulkinnoissa Jonkun verran
muodostettu eriäväksi alkukantai­suudestaan.
E i ole ensinkään sanot­tu,
vaikka-Jeesus, jos hän keskuu­teemme
ilmestyisi, sanoisi kuin en­nenkin:
Voi teitä kirjanoppiiieet j a -
fariseukset, te ulkokullatut!
Edellisen perusteella — tulevai­suuden
uskonnosta puheen ollen —
on Jälleen vedottava ihmisjärkeen
uskonnollisiakin asioita käsiteltäes-
. sä. Saattaa olla, ettei Järkikään
kaikkia pulmia täysin selvästi ky­kene
ratkaisemaan. Siitä huolimat­ta
ei ole poikettava Järjen ohjaa­malta
ladulta, sillä silloin Joudu­taan
yhä kauemmaksi totuudesta,
mielikuvituksen Ja suggestion ta­runomaiselle
taipaleelle. Viime päi­vien
uskonnolliset villitykset —
korpelaisuus Ja kartanblaisuus —
ovat kouraantuntuvia tapahtumia
siitä, että mihin Joudutaan, kun Jär­ki
uskon asioissa on Vangiksi' otet­tu.
Rousseaun määritelmän mukaan
tulevaisuuden uskonto hyväksyttä­nee
kansallisuusperiaatteen pohjal­le
sekä kristinuskoisissa että ei-kristinuskoisissa
maissa. Eräs
preussilainen valistushallitsija lau­suu
uskonnosta: Minun valtakun­nassani
saa Jokainen tulla autuaak­si
oman mallinsa mukaan. Koska
kyseellinen hallitsija oli nain va­paamielinen
oman maansa kansa­laisiin
nähden, niin ei kai hän liene
ollut sen suvaitsemattomampi muit­ten
valtakuntien uskontojenkaan
suhteen. Tämän ohella uskonnon tu­lisi
olla kehittymis- Ja uudistusky-kyinen.
Uskonkappaleina ei saisi
opettaa Ja totena pitää asioita, jot­ka
ovat järjen vastaisia, Ja Jotka
tiede on vakuuttavasti todistanut
toisin olevan-
Edellä olevassa olen joitakin sel­laisia
seikkoja kosketellut. Niitä
olisi lukemattomia asioita, joihin
kuka tahansa voi historian lehdillä
entinen Walesin prinssi, sittemmin
Windsorin herttua, Englannin ulkomi­nisteri
Anthony Eden, Maurice Che-valier
ja »monet muut.
ABcunsa taistelukentällä saaneesta
kravatista on tullut sellainen välttämät­tömyys
sivistyneessä maailmassa, ettei
ole esimerkiksi .yrittämistä ,l^lsia&i!äi-seen
ravintolaan, ellei ole selaista kau­lassa.
•
7 ' t VUt
n. fi
1 T l
T , rl
'V «"'r ,i
H¥0i
' < W / - A . J A . . ' rl-^U . 1 ...1 . . 'hll."'!.:!-^^ ^.>-i:'.:*L^) .#^^;...^.^.^.L.- x'xi,..t..'..'-^'itlfAL:n\<.S.l^^^^