Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 1, 1951

              1 tomnslHpissa, .
mmakorjauk.
Parven taas:iä-tynyt,
että m- -
i dynamiHiUa. ,
tnviäisessära-ssa
raunioim^ •
johtojen maa-ei
voida kui-istannussyiitä
itään suojaa-lla
maadöits-
Ilmajohtover-aamiseksi
uk-nitteiltä
asen-liitosalueella
ukkossuoja-iinuksia'
suo­la
ei tarvita
a, mutta hy-ttavasti
mak-ttimen
kärki
itinaa, koska
i palaisi. Tä-la"
maahaä.
ii hyvä,' täy-n
johtaa sel-insaasti
maa-uimalait^"
m kocvareo-
;sä oleva ja
iyttävä hen-iytti
naut^-
attomasti.
Ikoivat kui-
[iäinen" tai-pulta
hänet
heksi, joka
koruin .oli
liisi kutsiit-mies
vietiin
l|'|.^..j,5js;täältä Erie-jän^-en rännofl-
% I ^'•^'e^^iläie kuninkaan valtakuntaan,
l l f !^'oSnmkuus pistää ensi-mmäisek-
K i n katujen ja maanteitten nimis-i
f 5 ' k u n Buffalosta.tullaan sinne
| | 4 siKan y i l . päästään Kuningatar
lUethia-niaantielle, joka. ei kyilä- ,
itole nimensä häpeä. Kaksiosainen
K-öutiaamatkaa, ettei sitä pitkästy­in
thdiiTällä puolella on "kyHä tuol­i
t teitf sadoittain, nimet vain ovat
t-Jyksinkertaisia, aateluutta kun tääl-
'ei i-iralfeesti palvota, vaikka epävi-laakin
sille pokkuroidaan.
niin! sfellä Torontossa ja Tarmo^'
a meitä Amerikan suomalaisia oli
14 ia 5 p:nä oikein pieni piknekkiva-
\ Itsekin hämmästyin joukkomme lu-
IjjsuQtta. kun niitä huudettiin yhtei-i
;n poträttiin ja jälestäpäiri saatiin tfe-n
etteivät- he^ olleet vielä siinäkään
mvaan^aljön jäi pois. ölemnie pa-llanimelettä
emme heti kovaäänisiä
iöittaneet - kuvan otosta; alimme kai
laarkofahäiritsemään juHlain menoa,
ilmoitus myöhästyi ja kävi niin
L t i . Vaikeahan se oli niin laajialla
ieelia heti paikalle ehtiä.- ;
PDolestamme teidän suurenmoiselle
jllenne samoin kuin tervehdyksen juh-r
lenne esitti muutamalla-sainilla Sam .
aki Asthabulasta, Ohiosta, Se on iloi-k
ilmiö, että saatte nuorisonne pysy-kn
joukossanne. Siellä eivät var­ankaan
toiset suomalaiset vainoa toi-
I lan ko\in^pahasti. Ja sekin, että ur-
I ilu ja voimistelu pidetään puolueetto-
. ^na. auttaa jotakin.
HTOH mielenkiintoista katseltavaa se
kin ja pikkutyttöjen marssi ja voimis-iiliikkeet
vasta olivat suloisia nähtä-
:si niin usein kuolema niittää pa­rasta?
Kuka olisi uskonut, että nuori,
aina hymyilevä Cäroiine saatettiin meil­läkin
maatumaan mullaksi t.k. 22 p:nä.
Niin odottamatta se tapahtui.
Tunsm hänet jo pienenä tyttönä ja
hänen hymynsä muistan aina. Kaikki
pieueii paikkatuntannnie ihmiset piti­vät
hänesta-sillä hän työskenteU tämän
paikan Hudson's Bay-yhtiön kaupassa
ennen avioliittoon menoaan. Nykyisen
postimestarimme vaimona hän ehti olla
vain muutaman vuoden. Kovin on ras­kas
suru Tonyllä, kun jäi kahden pienen
lapsen kanssa. Eivät muista lapset pal-
Oi teitä, te Canadan kalliit ja kaunit
tyttäret! Voi, miten olenkaan surulli­nen,
että en voi muistaa kaikkia niitä,
jotka o\-at Faaria kirjeellään ilostutta­neet.
Viimeisimmät, jotka ihan kuin ih­meen
kautta olen käsiini saanut (ja jo^
ta nämä Setä Sampaiv ihanat a y ttä^et
ovat näky\iini tuoneet) ova,t Mandi-muori
ja viimeinen Eiisa. -^Anteeksi, jos
en tiedä toisia, ^^^^^^ ' -
Elisa kirjoitti, että SisetoVät pettu •
ruuden perineet koko maailman naisten
isoäidiltä siellä kuuluisassa Edenin para­tiisissa
ja sen vuoksi haluankitt s ä ^^
että minä olen yksi niitä pett"ä]ävaim0a.,
jonaitiaan,nuopienet, jotka jäävät nun kulkijaksi ja pakolaiseksi t i Ä i t ^ i ^ -
paljosta osattomiksi, kun eivät saa tun- jan Kainin j ä l k d ä i s i ä , ; --M^ -V:•
tea aidm hyväileviä käsiä. joutunut kulkijan ja'^^I|^n;iMr^^^^ J
Uskon kaikkien paikkakuntamme ih- tonta elämää viettämään n e l j ä i v ^ i ^ ^^
misten olevan samaa mieltä kanssani, päällä pitkät ajat. Siinä S30?,eite
kun sanon: Nukkuos rauhassa, nuori, niin tarkoin voinut seurata kaikkia k i r - -
jeitä, mutta nyt sanon, K i ä i ' : ^ ^ ^ jos ,
minulla olisi vielä se komea härkä, hiin ^
kuinka onnellinen olisinkaan sillä rat-,
sastaessani. Ei suinkaan olisi niin suurv
ta huolta tiellä pysymisestäkään ja siinä
ohella voisi seurata yleisiä tmaailman
tapahtumiakin paremmin, ^ u t t a ku­ten
te, Elisa, arvasitte aivan oikein,
vaihdoin sen lempipoikani kaikkival­tiaaksi
rahaksi, mikä oli juuri niiden
petturityttöjen työn tulos ja nyt on sen
kaikkivaltiaan jo tämä nykyinen uuden­aikainen
rautahepo nykinyt itselleen.
Sen käyttö ja ruokinta on paljon ras-rakastettu,
Caroline, Hautausmenot suo­ritettiin
katolisessa kirkossa ja niiden
yhteydessä lauloi mr. Charlie Goode-nofugh
kauniilla äänellään, jollaista vain
harvoin saamme täällä kuulla persoonal­lisesti,
sillä kuulemme täällä vain ra­diota.
SOFIA.
HEI kcrääpäs jö nncstasi
laiska mtsohepof
Umf: kauan kestanytJcm
cni jo suUa .Vp<>.
Smtsihi simä asetan
ja sitten pistät iauJcaks*
kafjssasi fy:ä y?:atkustcn
ties kumka kauas.
Kaisotaattpas jos Lauri-veU
Jöoti Torontosta tullut,
•v'm iäksiköhän sinne meni
ei 00 tnitään kuiiUut.
Nakemsta voitnme jatkaa
Port Ärthtsnn astiy
-Stime sitä onkin tnatkaa
y-&pam railakasta
' Eiism varmaofi ksirki^tamtm^
^f^M kotntma"Ulla*\
i^^^S^bmikiti lauluju/diits
'^^M^kiis ompi tullessa,
^hipi kyytimies 0!i Jussi, .
"^-sna hepo tallista
^ja^^o eväspmsir < •
Laulujttkliin myöskin aikoo
tulla "Sirpa-serkku",
KaJivit keitän ja keekin laitan,
sen keekin nitni on herkku.
1
Vuotta muuttaa ulkonäköä siksi paljon
ettei sitä helposti toisiaan tunneta. Ky­selin
jo toisiltakin, jos tietävät juhlassa
Blevan ketään kurikkalaisia. Eivät tien-sieet,
joten menetin kaiken toi^ni ja
3. Mutta missä olivat pikkupojat? . aloin etsiä suojaa tuulen vihurilta, joka kaampi kuin sillä pojulla ratsastami-li
missä minä olin silloin kun he esiin- ^puhalsi pohjoisesta. Kirkland Lakelta,
1
ivat? Sivu silmieni ovat vain livahta-
;et. Taisin olla silloin niitten urheili-
In joukossa, joiden nimiä ei mainita
fMojen jaossa. Tai sattui, että olin
irunankuorijain parissa, noiden uhrau-m
naisten luona, jotka aamuvarhai­sta
iltamyöhään istuivat seikä kuma­ra
mo:eramat päivät nurkumatta. Ih-
?ttelivät,kuii menin heitekin puhutte-piaan,
s^ojvat minun olevan ensim-koko
suuresta juhlajoukosta, jo©
I pysähdyin juttusille heidän luokseen!
lätin ottaa heidän nimensä «muistiin Ja kurikkalaisia!"
Jinattaa ne Liekkiin, enkä salli, että
jimituskaan varistelee niitä pois. (Ei
Issaän nimessä; sillä toimitus oh kaik-
;n unohdetttijen' työmuurahaisten puo-
^- - Tbim.) Ja ne ovat tässä:
Ida ReiniV Aino Lahti, Tyyne Salmi-
• Ida Heikkilä; Anni Hintsa, Ella
South Porcupinesta, Timminsistä ja
North Baysta oii varmaankin tullut kii­re
lähtö juh'aan, kun ovet ja ikkunat oli­vat
jääneet auki.
No, kun juuri löysin hyvän paikan ja
laitoin itseni siihen mukavaan asentoon
selkä aurinkoon päin, niin silloin kuulin
äänen, niinkuin Mooses korvessa olles­saan
poikansa teloituspuuhissa, kuuli
kiellon. Mutta minä kuulin ilokseni
kutsun:
"Kurikan fiikka, tule tänne, täällä on
nen.
Elisa arveli, että Faari ei ole enää mi­kään
sylivauva. Mutta kun katselen
oman näkövinkkelin! yli, niin voinpa
sanoa, että ensimmäinen vauvan osuus
on jo vaeltanut reilusti ohi, samoin mie­huus
ja vanhuuskin — ja ijyt on toinen
sylivauvan alku jo hyvällä alulla, jo­ten
kolmatta vain vielä odotan.
Nyt vietän aikaani täällä ^kuuluisan
Mesaba Parkin kuuluisalla ikänuorten
leirillä ja sitä voi kauneudessaan, verra­ta
muinaiseksi Edenin paratiisiksi. Tä41-
rä sitä on iloa ja riemua tarpeeksi. Toi­voisin
vain ,että sitä voisi kannuttaa ja
Käväistäänpä sanamassa,
ett' myöskin tulee Sanni
ja eipä tiedä vaikka ttdis
Kaukasenkin Anni.
Älä Sanni yksin tule,
ota mukahan Heikki,
mitä useqvipi pelaaja "
sen hauskempi on leikki. i
Ja Impi varmaan mukaan tulet,
eikä vain "jos sattuu".
Ainahan yhteen kaaraan
useampi mahtuu.
Nyt käväistään Fort Williamissa
• ?
•K
]
neeä .
»et saaneet. ^
ansa.. X^"
ttua-'/.asei- ;
5ä, k a u j ^ ]
soittqv^y^.
1 metelin. • ]
naa päijoar.."]
n ajan....
havaitsi.^
luston pu-attua,
että
neistä pen-jljshymnin
rssin.
Eikä mainitsematta jätetä keittiötyö-f-
jäkään; Heiltä sitä vasta jalkoja ky-sillä
heidän pitää juosta kovem-
^«''npääseekään. Näiden kesta-
)'S)uoksijain nimet ovat seuraavat:
%H Xiemi, Saimi JTaipalus, Elvi
J
No viimeinkin! Juoksu jalkaa. r3mtä-sih
heidän.luokseen ja olisin varmaan- lähettää sitä teille sinne Canadaan näh-kin
syliini sulkenut kaikki kolme mies- tavaksi, varmaan tekin siitä nauttisitte,
tä, mutta olen maailamalla oppinut niin Täällä on paljon ikänuorten sarjaari
paljon, että voin sentään hillitä haluni kuuluvia lihavia ja pullevia tyttöjä, kau-ja
kätkeä tunteeni eteläpohjalaisen kyl- niitä ja puhtaita kuin pulmuset, mutta
^ , män pinnan alle piiloon. Vaikeata se kukaan heistä ei ole tarttunut Faarin
^oma, Elli (sukunimi epäselvä) ja He- kyllä näin flikkaimmeiselle oli, sillä nuo ojennettuun käteen, he sanovat Faarin
arvaihen. - miehet olivat vielä parhaassa kukoistuk- kiiltävän silmän aina \^hän tähtäävän
sessaan. He olivat Leo Sampola To- Canadaa kohti. Ja koska se canadaläi-rontosta,
Eino Seppilä Sudburysta, mut- nen Mandi-muorikin lupasi Eetunkin
ta kolmannen nimeä en muista. Ja oli- läsnäollessa ensiksi tarttua Faarin kasi-vathan
heillä vielä nuoret rouvatkin,vie­rellään.
^ , Kohta sitten sain tavata ja tutustua
3ttu3en, May Korhonen, Ehia Hänni- jälleen oikein paitaressuaikaisiin tove-
^•^da Kilkki, May Randall, Vieno reihin, Antti Ketolaan ja Matti Anti-
J^J^ec, .\:ii Lktvaia, mrs. Junkala. Ja laan.Solakkuutensa olivat pojat säilyttä-teni=
antä, Jalmari Mfettinen ' ^ — . M « . « « , I,
^aita rnrn.k- J s l ; » * • . .
katsastamahan Hildaa, • -m
vaikka sinne matkaa on,
nmtt' onhan tässä Utaa.
Muista Hilda Sndburiin
Imdujuhliin tulla,
monta vanhaa tuttavaakin
täällä ompi sulia. 1
Kiertelimme, kaartelimme,
mistä löytyis "Lastu".
Tttrha vaiva varmaankin,
Mn muilla mailla astu.
k3mkkään kiinni, niin eiväthän oman
kylän tytöt suotta karsain silmin katse­le.
Niin, Mandi-muori, kiitos vain,= että
jos silloin eletään, kim ne M u * jasoit-araiia
olisi vaikka kuinka pal-
A^^uttä^-hältisin' ainoastaan aafnita
r^- jotka eivät^^aaneet olla juMa-
I( '^enttSelrn- -k anssa-kosketuks'i*ss™a , mm työläisten riveissä, taistelujen
j^ufeKisin tehtävä, josta ei jiftiri «voh vain, ettC jaksavat pysy^ uskolUsi-tumnistuste
sa^. Oli-
^^utkuvTakin, mutta kamera vie-enkä
saanut sitä kasiini en-
I kTv^^ '"an suussa ja Icun sitten.
I 1 .f^^n^aan sen kanssa perunan-
• ' ^'e4 kuoriakaan
L : -^»n teflle, te ahkerat
f^Ja miehetkin kaikki sieflä, jotka
joten ensikertalainen ajaa sinne huomaa­mattaan,
kun tiekin on parempaa sinne
päin ja kun auto on sellainen ^^hje^^ttä
o l J v ä t l ö y t ä n S . t i ^ ^ se tykkää paremmasta tiestä tiiinktiin-tvnläfeten
riveissä, taisteluien tiellä. Toi- hullu piimävellistä. Taikka eihän snna
neet. Näyttää, että Canadan ilmanala
on ihmisille terveellinen. Kaikkein mie-luismtä
Oli todeta, että nämäkm toverit
hommasitte.
'^^'^^ Canadassa, jon-b
nv''' ^^^°y*' sfellä kun tie:
No niin,,siellä oltiin ja takaisin tul­tiin.
Vaikka ei Torontosta Woodbridgeen
mehevää tietä löydettykään. Kiitos kui­tenkin
Liekm toimittajalle neuvoista.
"Kyllä kysyen kylän löytää" sanotaan
ja niin mekin löysimme. Canadassa ei­vät
tieohjeet ole vielä niin'hyvät kuin
täUä puolella rajaa. Jo ennen Buffaloa
on jo erikoisohjeet Rauhansillalle, ja ne
^^rväylä I . o-eran omanpaikkaisia Suomesta" saisivat oDa myöskin Canadan puolella, so tong!
vahintoa tule, Niagara on useiokra kat­soen
mielenkiintoinen ja sieltähän sitten
löytyvät jo tiemerkitkin Buffaloon.
Niin, me olimme kaikin hyvin tyyty­väisiä
matkaamme ja; halussmme vielä
kiittää niitä toveritunteen omaavia hen­kilöitä,
^tka meille antoivat siellä yöti-toja.
Toivomme teille kestävyyttä ja
toimintatarmoa yhteisen asiamme hy­väksi!
Kirjoitukseni ottaa jo liiankin pal­jon
tilaa, joten lopetan tähän, sanomalla
f'^ siellä tor/oin näkeväni, mutta 3Ö Niagaralle siellä vain kaikki ohjataan, K U R I K A N FLTKKA.
Nyt kotimatkaan käymme jäUeem
raisu runohepo, '
kaipa pitkän matkan jälkeen
maittaa sulle lepo.
KESÄILTA
OL* kaunis kesäilta,
kun laaksossa kävelin, ?
Siell* kohtasin mä neidon, *•
jof aina muistelen.
Hän kanteloa soUti
ja latämiJmleli,
Se tunieJseni voiiti
ja keltyp syommeni.
tojuhlat ovat oven takana, niin silk)in
saavat Elisa ynnä muut nähdä Mandi-muorin
ja Faarin Icäsi kädessä kävele­vän
edessä olevaa päämäärää kohti.
Niin, ja se canadalainen Harakka,
nmiistan lukeneeni kirjoituksenne, kiitos
vain. Ottakaa Faarin lämpimät tervei­set
vastaan- Hyvää lykkyä teille Isai-kille
,toivottaa
FAARI.
Sivu 7
il