Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 13, 1949

              suomaiäisair
stämässä-eiijain
jairheffijau»
varhaisnuorten
!et v o i ! ^ ^ u j y ^ i
kammioista vy&5i.|
«sat. j a marssit Soo^l
tllä VTidysx^alloissa-l
•äivät ov^t antaDfttI
saa. ' V r _^
nista jäqestökaa^
Suomessa V. I9in
i t t a m a a n ; vastaan^
ivistimme tulevaksi j
li aikoja :5itten pe.
t i a ja. järjesttt^.
j a liikkuu nopeas-tafetelupäiviemiDe'
kuolemäntariiojffl
i n voittajamme pa.
ensin c^ivat pa^
teet Ja-jäljeUejää-
^miän rajöillähor.
l a ulos noista luu.
'vuottä;:.kiih>tyg;-
imisteUjat> rpCTfi.
utsumanafcöfaxffl-elsinkiin/
;ÄIonieD.|
a j a lippujen fr
en voimistelu- ja
stypäin läpi pää-atte,
mitä liäim
muun kohtaloto-jiessamme
siiloni
n. Marssi sisälsi
nänkin "Parias"-
sittenkin yertais-steluesityksemaie
a ehkä oli Suo­ta
tuaan. Se oli
ilaista ihailua ja
denkin joukossa,
olivat vannoneet
än "Parias"-liio-hylkiöiden
luo-a
oikeuksia. :
hkä vaikuttavin
ikossa. joita liik-ta
tulleen kirves-essaan
Canadan
juhlamarssia ja
1 tässä pehmey-lalaiselle
vierus-siellä
katsoHMS-maan
sivuilleen: •]
)i3ivointia, vaan
äivien muistot,
räni vavahtele-
^•"mään.
ailuni, kunnioi-anadan
suoma- A
a oli järjestänyt 1
/aivaa kysyvän I
äilymään läu-,I
li joukossa. En
siinä Su^buiyn |
ssä, jonka hau ;^
iän näki sälö
l i s t a , ettei ha»; I
ennen seöaists
skias housunsa},
nsa hapoij^^^-
ia h i i p i ' : ? * ^ -
s i - H e t a n # ^=
neHe
ias
Tässä on, kuva viime liittojuhlan yhteisvoimistelu täytöksestä. Kuva on otettu juuri katsomosta päin ja
edessä näkyvät miesvoimistelijat ja takana ovat tytöt kauniine punaisine UittojuMapukuineen -kqunMssa
ympyrässä. Yhteisvpinuste^unon suunnitellut ja sen johti Jack ffymander. — Niemi Studio, Sudbiixy;
liasta: ho&!?fP^'
iarmitefle»-
LASTU:
George Ätdäihsw%ä^
. tissa, pii mielenkintöinen;:: SCT
Lassa olivat sanat r Laivasto rrr-r. yirallinen
kirje. Se oli osoitettu: M r ; George
Adams, LCDR 0-114157 D. Jotain
kylmää tuntui Georgen vatsassa ja hän
odotti j o n k i n minuutin, ennenkuin avasi
kirjeen. Sitten hän repi kuoren kuki ja
veti sieltä esiin monistuSköneelis: paine­tun
paperin. Silmäiltyään sitä hetki­sen,
hän huokasi helpotuksesta. Kirje
oli seuraava:
Päälliköltä kaikille reserviupseereil­le'-
1. Vapaaehtoinen luento kesäkuun
23 pnä, kello 19.00 Meriväen reservi­kasarmissa
150 West , . . Aiheena
Aiomisodankäynii . . .
George r)Tpisti kirjeen kourassaan, is­tui
sitten ja alko>i tarkastella muuta pos­tia.
Vaimonsa Marilyn tuli keittiöstä
ja ojentaessaah hänelle kahvikuppia,
huomasi laivaston kirjekuoren.
"Mitä laivasto n3rt haluaa?'.' han ky­syi
M a r i l y n oli pieni, tumma ja soma.
George huomasi sen joka aamu..
" E i mitään, vain luento." George
ojensi vaimonsa postin pöydän yli ja
otti sanomalehden. Hän katseli sitä
pitkän ajan näkemättä siinä mätään.
Sitten hän taas otti rypistämänsä k i r ­jeen,
silitti sitä hiukan ja luki edelleen:
2. Luennoitsijana on kapteeni Gpd-jrey
lViggins Yhdysvaltain merivoi-ntista.
Ensimmäisen maailmansodan
aikana kapteeni JViggins palveli US$
Hunter-laivassa ja toisen maailman­sodan
aikana oli USS HaskeUin pääl­likkönä,
ollen sodan lopulla ComDes-
Ron 187.
3. Univormu tai siviilip^uku.
Kuinkahan mönetinenevä^
*»Jn pukeutunema,. tuumi <5eorge rypis­täen
uudelleen kirjeen. Hän joi kahvin­sa,
nousi pöydästä ja suuteli vaimoaan.
"Mitä aiot teh^^.tänaän?'^Ig^^yi^^^^i^
-kävellen vaateka^äle tittamaan haitu-r
'Sain tietpoi^ CFääp -apaqrtmentin ei-.
-nähnyt. ".-7: -
' ^^^udessa^ t^daö imiUamie^^ ^feansr
sanne saaiiv.ela»^s>ainlh ö n a ^ n j ^
sarjat u u d e l l e e n . . • > - v
Ien. Aion imenim sitä Jkatsoonaan", vas­tasi
Marilyn.
George vilkaisi huoneeseen, joka oli
ollut kohnen vuoden ajan heidän olo­ja
ruokasalinaan ja jossa heidän 10-
vuotias poikansa niikui päivänsängyssä.
Huoneessa oli sikin sokin kirjoja, leikki-konekiväärejä
ja lentokonemalleja.
"Pidän sormeni ristissä", sanoi Geor­ge
lähtiessään.
Odottaessaan hissiä, valtasi hänet
kummallinen tunne, eikä hän huoman­nut
ennenkuin kadulle päästyään, että
hän oli hokenut yhtämittaa sanoja:
"ComDesRon 187" ^ Hävittäjälaivu-een
No. 187 päällikkö." Hassua kieltä,
jonka hän oli jo melkein unohtanut.
Hän käveli onaanalaista rautatieasemaa
kohti ja hänen päässään pyörivät yhte­nään
kaikenlaiset meriväen käjrttämät
termit, kuten ComBatFor, AdGomPhi-bsPaCj
ComDesLant jne. Nämä termit
toivat hänen mieleensä tapahtumia ja
erikoisesti yön, jolloin hänen laivansa
heittelehti rajumyrskyssä ja kun hän
kuuli avunp3?yntöjä toisilta laivoilta.
Toisten laivojen avunpy3mnöt jatkuiyat,
toisten äänet lakkasivat kuulumasta . . .
Hän osti sanomalehden asemalta ja
koetti saada ajatuksensa pois laivastosta
ryhtymällä .huolellisesti tutkimaan leh­den
ajanyietesivua. Hän sivuutti tahal­lisesti
uutissivut ja ryhtyi katselemaan
Broadvvajm juorupalstaa. Palstan toi­nen
kappale a-koi sanoilla:
*Washingtonin asiantuntijat uskovat,
että seuraava sota taistellaan . . ."
Suuttumus valtasi Georgen ja hän las­ki
lehden syliinsä. Hän havaitsi, kuin­ka
sotafraasien käyttö oli muuttunut
viime vuosien aikana. <JJeljä vuotta sit­ten
sanomalehdet puhuivat ''mistään t u ­levasta
Ä)dasta", sitten termi lyhennet­tiin
"tulevaksi sodaksi' 'ja nyt puhu­taan
varmuudella "seuraavasta sodasta^',
"Sein-aavai sota taistellaan . . -" Mä:si?
•hän kysyi itseltään; Hän muisti, kuin-
Ji^.sacdinälebtimiehet puhuivat taas k ^ -
ian strategiasta ja. taktiikasta aivan si-malla
tavalla kuin ^iine sodan eddlä,
vaikka he^ätdedä^siitä enempää feui
nmutkaaii-tavalliset- ihmiset, he^ vain-^
seiiraav2(t> vissiä suuntaa—Hän muisti
•kuuSeensa radiokuuluttajan ihnoitukr
iäcn--^ kc^eytäBMne 4a
sen
sen.
ilznpittaaksemm^ täif^eän* uuti-
- Han ryhtyi katselemaan l q p u l^
den uutisosastoa^ etsien jotain sellaista
iiutista, vaikka pientäkin^ mikä antaisi
hänelle edes hiukan toivoa. Jos joku
vaikka kuuluisa pallopduri Joe DiMag-gio
olisi sanonut sanomalehtimiehille,
ettef^tule uutta Sotaaj niin hän pitäisi
tuotai lausuntoa toivon merkkinä,. Mut­ta
lehdessä ei ollut mitään sellaista^ mi­kä
olisi poistanut hänestä alakuloisuu­den
tunteen.
Konttorissa oli kuumuus tukahdutta­va.
Väsyneesti George pani hattunsa
naulaan ja istui pöytänsä ääreen. Hän
selaili pöydällään olevaan postia, mää­räyksiä
ja huomasi seuraavan mielen­kiintoisen
bulletinin*-
"Työläisten säästösuunnitelma. Hei­näkuun
1 p:stä alkaen astuu voimaan
työläisten vapaaehtoinen: sääs^suunni-telma.
Niiltä, jotka fialua.yat osallistua
tähän suunnitelmaan^, vähennetään 5
prosenttia viikkopalkä^aainr' j a tämä
sumtma pannaan heidän tililleen sääs-tööu;
Yhtiö panee jokaisen työläisen
tilille saman summan ja ne työläiset,
jotka ovat yhtiön palveluksessa siihen
saakka, kunnes täyttävät 65 vuotta,
saavat näin kertyneen summan takaisin."
George laski ilmoituksen ^^kädestään
pöydälle ja katsoi ulos. Ensimmäisen
kerran tänä aamuna hänen aivonsa kiel-täytyivät
toimimasta. 65 vuotta! K u ­luisi
vielä 30 vuotta, ennenkuin hän sai­si
eläkesumman. . Se aika tuntui niin
kaukaiselta ja mahdottomalta, että hän
ei edes voinut ajatdlä sita vakavasti.
Hän katseli pitkän äjsui harmaata tai­vasta
ja pisti sitten;||;a3oituIi^ säilöön. •
Konttorin lähetti., tll^^S^Sö^cja-f^^
kirjeen Gec«^n .pojrd^/?^ , f
' "Hyvää huomenta^^fe&^äteöiasM sa-noipoika..
•;,.^;'^SfiSftS• • •
. .•,>"Huomenta,-FrajiS^:''^i^Ä^^^^ '
'*WeiU", sanoi poik4,"jofeö olette ot­tanut
univonnunjQe esiin, ihr. Adams?"
. " E n ole", vastasT^^ieä^ pojan tuo-rii^
niin?"
" E t t e i ^ kp^miellut ^ n ^ eilen
illaBa?'' / V : . • - ;
-''Bji/*.': r ... ,
. . « 3 « d ä » olisi pÄjyt>uonnena»f,^ sa­noi
{M&su /'lledättekSi, imita ninia teen
i ä n ä f U S Q ^ kumartui
iSep^en ^luoileen j a jatkoi hiljempaa:.
**Minä liityn Punaiseen Ristiin — tai
sitten propagandajaostoön. pien" saa---
nut jä]&a\"äestä kyllikseni.-;
"^Mitäs sinä tarkoitat tämän sodan
aäana*?" ärähti George, "Mistä so­dasta
suiä puhut?"
''^Kyllähän te tiedätte, mitä minä tarr
koitan", sanoi Frank. "Tämä sota, mikä
nyt on tulossaj; se suuri sota veimläisiä
vastaan." ^
"Minä en tiedä mitään^sellaiscsta SOT
dasta'', sanoi George ja hänen_suuttu-muksensa
kasvoi. " E i kukaan tiedä mi­tään
sellaisesta sodasta;"^
"Teid&ii pitäisi kuunnella WindieIHa",
sanoi Frank mennen pois.
Georgen kädet vapisivat hänen ava­tessaan
pojan tuonuiä kirjettä j a hänen
täytjä lukea kirjeen sisältö kahdesti en-nei^
uin hän tajusi mitä se sisälsi. Sit­ten
hän ryhtyi työhönsä. Mutta runsas
puoli tuntia kului ennenkuin hän voi
keskittää ajatuksensa työhön.
Kello 3 aikaan iltapäivällä Marilyn
soitti j a hänen äänensä oli kiihoittunut.
"Minä löysin lopultakin yhden! M i ­nä
löysin yhden", sanoi hän.
"Minkä sinä olet löytänyt?" kysyi
, George.
"Minä^ olen löytänyt apartmentin,
apaitmentin; kuuletko! rViislJmonetta,
180: dollaria fcuilkaudessa; . SUnä> o^^
hissi j a isännöitsijä lupasi hai^kiei nveil-
, ler uunin; Sih&nyt asuvat ihmiset -muiit-
:tavat pois ensi kuussa jas i^nippltsijja'
ha]u9a sietää tällä vuk<dla,- <rtammeko
-ajn. Voitko käydä katsomassa sitä tä-nään?
» • :
George katsoi pöydällään olevaa työn-paljoutta.
" E n voi millään tänään, en millään.
Mutta sopisiko huomenaamuna?"
"Sopii kyllä: Tifedän,^ttä pidät siitä.
Vielä yksi asia. Meidät on kutsuttu
Gibsöneille tänä iltana kello 5.30."
"Tapaan sinut siellä", George .sanoi.
" E h ehdi täältä ainakaan sitä ennen."
"Hyvä. Voit sillä välin ajatella, min­kä
väriseksi haluaisit tulevan asuntom­me
olohuoneen maalattavaksi. . Minä
haluan sänkykamarimme paperoitavan
ja maalauttaa muut huoneet vaalean­keltaiseksi.
Mutta minä haluan, että
sinä päätät olohuoneen väristä. Oh,
unohdin sanoa, että olohuoneessa on
kirjahylly, joten älä valitse sellaista
väriä; mikä el sovi meidän kirjojemme
vanin."
"Hyvä on", nauroi George, "koetan
tehdä parhaani."
Häneltä luisti työntekokin nyt pa­remmin
ja iltapäivä kului äkkiä. Hän
otti vuokra-auton - ja ajoi <5ibsonille.
Saapuessaan perille, oli siellä jo kym­menkunta
henkilöä Marilynin lisäksi.
Marilynin silmät loistivat hänen kertoes­saan
vierellään istuvalle naiselle; uudes­ta
apartmentistaan. Ellen Gibson otti
Georgea käsivarresta ja esitti hänet muil­le
vieraille. Kaikki olivat hänelle tunte­mattomia,
eikä hän muistanut kenen­kään
nimeä esittelyn jälkeen.
Hän otti tarjottimelta ryypyn ja kä­veli
Marilyn luo.
''Te kai olette mrs. Adams", sanoi
George veitikkamaisesti. "Olen kuuUut
puhuttavan teistä."*
"Samoin minä teistä, mr. Adams'*,
vastasi Marilyn kumartaen.'
George kuuli erään nuoren naisen ta­kanaan
sanovan:
"Minä pidän euro<^alaisista"
"Mutta luotatteko heihin?" kys)ri eräs
mies.
" E n " ; vastasi nainen. —_
LälKltä kuului toisen «niehen ääni:
"Eräs ystäväni kutsuttiin takaisin
pahrek&seen viime: viikoUa. Hjan pal­velee
nykyään ilmavoimissa, snutta . -
George kiinnitti huomionsa uud^taan
Marilyniin.
''Kerro minuHe vielä siitä apartmen»
.tist4." ; .
'' '-dl
\4
. f
4 u '•^
C ' ^ ''ft
•*5
•m
'••-Ms,
L A U A N T A I N A , E L O K U U N 13 PÄIVÄNÄ, 1949 S I V U 7