1949-06-25-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
,v. Riutta tultu^msa aivan lahdle i i^
|>äastivät he kumpikin- hämrna«^yli
huudon.
Se, jota he koettivat pelastaaj oli V i •
mynheer Dark Boonei^Pr> ihmfskaiip*
pias,c "Pluto'' laivan tunnoton kapteeni
-ja isäntä. •
''(MM>'', huusi Haaksirikon Hlannu,
*Hdonimö^n roiston tähden emme^suicDr
Isaan pane omaa henkeämme vaaraan!''
Ja samassa rupesi hän-käsillään ja
^afoiiiaan lykkimään mastopuuta ulom-r.
'ihaksi.. ,
Kauhea kalmantuska paloi mynheer
Dirk Boonekampin silmissä, jotka hän
oli kääntänyt matruusiin.
''Auttakaa!" parkui hän hätäyty-neellä
äänellä ponnistellen yhä rajum»
omin mastopuun saavuttaakseen. Semmoisina
Jkovan onnen hetkinä on ihminen
asein hämmästyttävän väkevä.
Haudan partaalla herää hetkiseksi kuo-ievarsessa
ruumiissa koko sen elinvoima,
yienluonnollinen voima täyttää kuoleman
lapsen ja muuttaa hänen jäntereensä
teräkseksi, mutta muutaman silmänräpäyksen
ajaksi vain.
Kapteeni syöksyi suonenvedontapai-sin
nytkäyksin eteenpäin, ja kurotti kättensä
mastoon. Mutta matruusi tempasi
vyöltään pistoolin ja lör:sen perällä
armottomasti uivan käteen, niin että
Ar^^ juhanifiik-.
seh aikaan' 80 vuotU^^ On pitkä aHca
s f i ä kim o i e n ^ näin yhdessä synty-mäfp^
irääsi viettänyt. Se oli- ennen:
SuoÄiessä yli kaksikymmentä vuotta sitten-
Ja kun me lapset emme ehtineet.
Suomeen siniia tervehtimään,- uskaltauduit,
sinä tämän pitkän matkan meidän
liioksraimeV vain nähdäksesi meidät
kaikki koolla ympärflläsi. Miten suuri
onkaan äidin rakkaus, kun vielä van-hoillaankhi
uhkaa, maailman myrskyjä
. . . j a rasittavasta matkasta huolimatta
kiiruhtaa katsomaan lapsiaan.
Osaammekohan sille rakkaudelle koskaan
kyllin suurta arvoa antaa?
Kun ajattelen, niiten monta huolta
olemme sinulle vuosikymmenien kuluessa
tuottaneet, miten monta kyyneltä
olet tähtemme vuodattanut, niin huomaan
että taivitsisimme vähintään toisen
SO vuotta-ennenkuin ehtisimme
nulle osankaan hyvyydestäsi palkita.
Mutta sinä^ annat meille vain tämän
sormet halvattuina jälleen päästivät irti lyhyen kesän. Kuvittelin, miten vietät
lapualaisteii nuiilutasaika.. sidQä. Suo-
, anessa,
V : / tänne Queb^cim, Ä/tyydymme
i. fein. ^ t ^ - i & e ä sitar presidentitt mnQ^
tusta ja {»atettiin mennä kello 6 sua.
oppinut ja midstoihini-täUrt
nu^,. munimorkidtai näea;!^^
deUistuvan. ; Sinä otesaatakta^ ^^j^^h- uhrata likseottii
fftihiii miniai (ÄoÄi^päMiääEa tähtää, i juurr rakjeint^äkjupiley^ I^faän Martinin
Vaan saavutaakblöife^^jraänöä kii-konhjnräksii^jonkajä^ mennSn
^virkiähä kuin sinä. Tiiskiiq[» vain^iite- ^ sunnuntaiyönä- kello-2 Morooco. QuhDle
sin ifeiiah silnaäbsejä kutoa vanttuita yh- katselemaan niittien tansseja ja juo-deksälle
lastöilastehlapsdlemkute^^ maan I^»iiäii'Andre^jse
olet kutonut tänä kesänä/- Vanttuut ICaikfcien h y v ^ pkran-sinulta
sai minunkin ainokaiseni-jä kji- nustaetsivienv^^toksie^ ja Ttkemisoi
tokseksi lupasi poika viedä sinut ^tanssiin.
Ajatellähan tätä nykyajan nuorisoa,
kun kehtaa kohdella äitinsä isoäitiä
kuten vertaistaan! Et silti pahastunut,
vaan nauraen suostuit pojan ehdotukseen
ja eikä ihme vaikka sen täyttäisit- kan oli aina tien vierellä kauniita val-kin-
koisia kaivostomeja. Mutta niitä me
Ja nyt sitten 80^vuotissyntymäpäi\^i. emme ihailleet, koiska me kaikin tiesim-
Jospa voisimme järjestää tästä päirastä me liiankin hyvin, mitä sellainen komea
niin kauniin juhlan, että sen muisto säi- kaivostorhi kätki. Me tiesimme, että*
lyisi yhtenä rakkaimpana renkaana muis- juuri siitä meni syvä, pimeä ja märkä
tojesi ketjussa. Olfeipa elämäsi ilta pit- kuilu kiven sisään, haarautuen sidja
kä ja aurinkomen, täynnään iloa ja on- moniksi eri tasanteiksi ja onkaloiksi,
nea, eika yhta^ huolta ja kyyneltä joissa sadat jä; tiiihanhe^p elävät ruu-enaä
suuren l£^sijou|dko$i: tähden. Sitä miit sähkÖlaihput^ raatoivat.
jälkeen- sonnustauduttiin nopeasti mat-fcalle,
jolla alkutaipaleella ihailimine
Quebecin kauhista luontoa, maisemia
sekä hurmaavia v^koisiä pieniä kmvos-kaupunkeja
ja-^elkein läpi koko mat-hartaasti
toivomme sinuUe, kallis äitikultamme!
Sn^-SERKKIT-pelastavan
puun.
".\rmoa!" sähisi thmiskduppias, turhaan
po^nnistellen, päästäkseni j^leen
mastoon ^ i n n l .
' Nyt rupesi hän sovinnolle.
^'Ihminen!" huusi hän ahdistuksessaan.
"Mitä h)rötyä on sinulle, jos tä-iiän
hukun kuin rotta? Pelasta, pelasta
sninut: puolet omaisuuttani saat . . .
Saat koko omaisuuteni? . . . Niin, ko-ko
omaisuuteni! . -r-. Kaikki annan
sinulle, kuuletko? Kaikki! . . . . Mutta
pelasta minut!"
Merimies ei.vastannut mitääjn; lyk-feäsfhän
vain entistä ulommas mastoa.
"Oletko kuuro, ihminen?'' sähisi jälleen
mynheer Boonekamp, jonka uimi-dämäsi
iltapuolen täällä n ^ i i ^ luonamme,
että olisit tääll^ n ^ ä n ik>^
o^inme vielä mont^ vuottaL* . Vaa^ sinlt^
lähdet takaisin Suomeen. Siellä kun,
nukkuu isoisä katinii». kukkakummun:
alla ja odottaa aikaa jolloin menet sinne
hähäi -vieräleen. Xupasit sen hänelle
viime hetkellään ja kuinka saisickaan
tunnollesi rauhan jos jäisit tänne ja hän
siellä odottaisi turhaan. Niin selität
meille; eihmielkä sentähden halua sinua
täällä pidättää.: Ja saammehan sinulta
tämän k^sän kaikkine iloineen. Läpi
elämän tulemme tämän kesän kohdalla
muistamaan sinun kirkkaat silmäsi ja
hiustesi välkkyvän hopean. Sinun suor
ra, pirteä pyhtisi ja iloinen naurusi muis-
Niin, me tiesrauhe sen* liiankin hyvin,
^ ä noatkassamme j Olga, joidca
rakastettu mies ja^^^^^^^l^^ iäi
joku vuosi sitten^- nostettiin sellaisen
Icauniin väll;ois«n tornin alta pahasti
SÖJÄ^I^ S^M % l a i * i ) d ' l^
jossa meni kolme suomalaista säinas»
tapattamassa, ^iitä seujraya valkoinen
torni oli Eas Malartic,^ josta >^ihän sen
Tämä paild^unta kuuluuHJuebecin ^ jälkö^ nostrttiin yKfe r^
nen oli enää pelkkiä epäsäännölHsiä nyt^ tuttavat «teille aina, että: "Pää pystyyn
Idpseni vaikeimmallakin hetkellä!''
•^Ofen aina-kuvitellut, miten elämäni
iltapuolen' istun keinutuolissa kutoen
sukkia ja vanttuita lastenlastehlapsilleni
^-ja jakelen heille viisaita neuvojani, joita,
elämän varrella olen kokemusten kautta
sinä armoton^ tunnoton' ihmissielujen
kauppias Dirk BÖhlekamp!! Kuivukoon
käteni, jos tuumaakaan ojennan sitä sinua
pelastamaani *Huktf ja tukehdu!"
' Aimo aalto viskasi ihmiskauppiaain samassa
suoraan mastolle. Vielä kerran
tarttut^hän siihen kiinni. Matruusi koetti
molemmin käsin sysätä häntä takaisin,
mutta kapteeni tarttui hampaillaan
hänen hihaansav kietoi kätensä hänen
belle hukkuvaa. Toivo elpjri 'hänessä' kaulaansa ja jupisi vaahtoavalla suul-jälleen;
nääntynyt ruumis sai jälleen la:
Ifäyksiä. ^^annon sinulle elävän Jumalan
nimessä, että kaiken^ kaiked, mitä-minulla
on, saat omaksesi! Haäi, minä
olen rikas, hyvin rikas olenkin! 50,000
Hollannin guldenia on minulla Amsterdamin
pankissa; ne sinä saat. Viime
vuonna panin Lontoon pankkiin 30,000
kultä-dublonia; nekin saat; Säät, säai
kaikki nuo kultar^ani! yRotterdamissaiv
parhaimmalla paikalla; on minulla kaksikerroksinen
talo . . .parin vuöd^ä
kuluttua, se maksaa kabdenkertaisesti
. . . nytkin jo tarjotaan siitä 10,000
Hollanhin guldenia; talonkin saat sinä,
ihmisen lapsi! Mutta pelasta minut,
pelasta minut!" '
Iso aalto viskasi maston jälleen lä-valtk)
ön ja niin ollen täällä t>n erilaiset
lakipykälätkin kuin nniuialla Canadas-sa;
täällä on Duplessisih kuuluba muna-lukkolaki,
täällä on laki joka sallii
myydä olutta tavallisissa sekatavarakaupoissa,
täällä pn laki joka sallii hu-^
vittelupatkköjen, palldruumieh, tanssi-haalien,
elokuvien,^ yökltibieh jrm. olla
vapaasti auki sunnuntaisinkin. Ja koskaan
en ole kuullut että täällä myöskään
olisi ahdstehu salakapakoitsijoita
sen paremmin sunnuntaina kuin ärkenä-teenhukkuheina,
jpaläxKmx ja savuun-
•tukrfituneinä; - K j ^ ^ j8
vielä useampia tuntemattomia T)livat M
valkeat tornit jo n i d l ^ ja tulevat m-lemään.
Siksi niitä, ei vöi ihailla. Tun-
• temättoniat turistit jä; kaivosten osak-keehbmbtajat
~ehka kyUä niutta eimne
'ifiie, jotka tiesim^^^^ niiötä-seri^keltaian
kiiltävän kullan mtikahä on siellä kauniin
tornin sdla-^^^^^^^^^^^^--
"Katsokaa, tiioUä oh jo suomalainen
tuontii täydessä kukassiaääl" himdahtaa
kaan. Kirkossa täällä käydään joka joku; ja tosiaäii k
päivä, etenkin a^uiiuisinjä^iltaisin^ jos-- d toistossaan; ^
kin sunnuntabin näk]^ ttihgos^kiFkkO- • > Thompson-joen ympäristö kauniioe
jen ^ovella -olevan vsuurempr.'' Täinäkä/ - klubihiiöneistöiiKeh ^-oli • feätoista, ja
sitten lienee syyn^-että meitä,, etenkin - yleehsä- liionto ^oS^
Suoniesta tuUeiden taiteiUj^demtah^
on ruvettu pdkäämään;i.Ok9nme-häh- "^^^ Tosin kaivösse^uilia on
neetlehdistä;-«tä-täaiä Canada^
käynyt-Suomesta haitärimestareita^ kuninkaita,
ja sourirt^inas >&i perintö-'
ruhtinasko se oli nyt tämä viimetnenv^
vaan Vai dH^riin asti ei dle^kt&aait us-kaltautunuL
: v
Olkoon n3rt tämän ed^iseah-^ asian
kanssa miten tahansa, mutta hyt kun
dastomia^ nkaiä ^^kaSi<^taki
mutta r ne ikäahkuin;5täydentävä^^
haisvaiku€elmaai,i joteh' lopdta^ hÄin
ttmtuivat kelisen litisnnOh keäkefiä yhtä
viclfittävifts^ •
Näin sitä sitteh?^ultiih Röuyfiiin ja
€Klelleeh <>htarion T^Ä^^ kolmen
tunnin sievM^atitc*^
Vai d^Oriinkin tulee Vapauksia, jossavämnieoUhuh^Kir su^malai-uusia
voimia, ja uudestaan rupesi poloinen
ponnistelemaan. •
Kun ei matruusi hänelle mitään vastannut,
kääntyi hän nyt Andreaan puoleen.
'•Armahda sitten sinä minua, vieras
nuorukainen! Sinä olet vielä nuori, Sydämesi
ei ole vielä niin kivikova; kuin
tuolla merikarhulla!"
"Ja kuin sinulla!" pisti matruusi rallin,
ja hänen äänensä ilmaisi katkeraa
vihaa.
•Lienee sinulla kotona vielä armas äit
i ! " jatkoi kapteeni; **äitisi autuuden
"Kuole sitten sinäkin minun kanssa-ni!"^
^
Hän heittäytyi taaksekin mereen ja
ruumiinsa painolla veti merimiehenktn
mukainansa kuohuviin aaltoihin.
He katosivat kumpikin sinne.
'Kauhistuen näki Andreas tuon pe-loittavan
näyn. Viimeiset tapaukset
olivat niin nopeasti seuranneet toisiansa,
ettei hän ennättänyt ojentaa kättänsä-kään
ystävänsä pelastukseksi, ennenkuin
jo sekä hän että kapteeni olivat kadbn-tieet
aaltojen alle.
Hukassa on se, joka joutuu hukkuvan
jälleen nähtiin flmoitus että kesäkuun 11
p- esiintjry Kirkland Laken SJ:n haa-lilla
kotitekoisella haitarilla soittava
juuri Suomesta saapunut Paul Norrback
ja avustajana Amerikan suoma-sen
haalin edessä ;:^ttä tömähti. - Aikaa
oli vielä kohsertinaltbmis^ toista tuntia
ja hienompi sukupuoli sanoi menevänsä
Rissasen Olgan luokse vaatteitaan
harjaamaan pölystä jä maalaamaan
lainen Lauri Laine, niin se sai jo osan postiaan, kun he kerran ovat ofleet ai-
Val d'Orin suoms^iaisesta asutuksesta koinaan Suomesta lähdettyään nuoria
kuohumaan ja kuhisemaan, että nyt ne ja kauniita mutta nyt on pakosta ollut
nimessä rukoilen sinua, pelasta minutl läheisyyteen. Raskaana kum lyijy ve-
Tosin olen pahoin tehnyt sinua vas- tää hukkua hänet mukanansa pohjaan,
taan . . . mutta pelasta minut, niin Turhaan silmäili Andreas ympärilleen^
olen oleva sinun uskollinen palvelijasi turiiaian huittidi hän matruusin nimrä,
ktiolinhetkeeni saakka. Armahda, ah, kuhftes äänensä sortui; matruusi ei enää
armahda!" noussut vedenpintaan; ihmiskauppias oli
'Pelastak^amnne hänet", sanoi Andre^ viehyt hänet mukanansa ikuiselle tielle,
as. S3r\'ästi liikutettuna. • Kuu-
- '•Emme miltoinkaanl" huusi matruusi aitoista kertaa oli välttänyt meren
vihan vimmassa. "Sinä satakertainen ^^'^^''Hkho^^ hän sortui!
roismuAaaja, sinä kirottu ^ f l ^^
ei perhana vieköön meitä sivuuta, otetaan
troki ja köysi, hinataan niiden
newyorkilainen Ilmosiini @nne ja pannaan
taiteilijat täällä sunnuntaina päiväksi
soittamaan ja ^lulamaah suoiha-laiselle
haalille, sitten yöksi Morocco
Clubille ja maanantaina lähetetään kohti
Timminsiä. Lopputuloksena siitä
tohinasta oli se^; että nelja^rouvaa, Vihtori
ja yksi ranskalainen, jonka nimeksi
voimme laittaa vaikka Jesus Paradise,
SIVV 6
jätettävä ajan mukana huoruus pois, joten
heidäii on valvottava sitä ainoata
mikä on vielä vanhanmaan perintöjä ja-lellä.
Ja myöntää täytyy, että nättejähän
he öitten olivatkin kun tulivat sieltä
Rissasen Olgan kestfltä takaisin
Kun aikaa oli vielä tunti, niin Vihtori
lahti Jesus Paradisen kanssa kat:
somaan ontariolaista kapakkaa, kun se
Quebecin Blackhorses olisi niatkan jälkeen
vähän stimhleeranhut. Mutta p<^-
k o ^ minä en kysya^yt hänen nimeään, tymyfcscisi huomattiin," että oltunkin
lähti matkaan. Paljch enemmänkin oli- Ontariossa ja ks^äkat=oK kiinni. Silloöi
si ollut lähtijöitä kuulemma, mutta toi- ' J^us sanoi, e ^ ^
set sairastuivat ja toiset w^t Jiyväksy- ptöoa tiib^^ T
neet muilutusta, Itoska he olivat jiiuri kait aukii Kutta minä Jo huomaatitt
sattuneet kuuntelemaan Suomen radiosr ennen yritystä, että nyt ollaan Onto-ta
esitdmää "Riikka, itki apiesidentia-riossa»^
tähden" ja se oKoHut niin-kamalaa se.r :sista- kaopo&tar saakaan, mutta mea-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-06-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490625 |
Description
| Title | 1949-06-25-06 |
| OCR text | ,v. Riutta tultu^msa aivan lahdle i i^ |>äastivät he kumpikin- hämrna«^yli huudon. Se, jota he koettivat pelastaaj oli V i • mynheer Dark Boonei^Pr> ihmfskaiip* pias,c "Pluto'' laivan tunnoton kapteeni -ja isäntä. • ''(MM>'', huusi Haaksirikon Hlannu, *Hdonimö^n roiston tähden emme^suicDr Isaan pane omaa henkeämme vaaraan!'' Ja samassa rupesi hän-käsillään ja ^afoiiiaan lykkimään mastopuuta ulom-r. 'ihaksi.. , Kauhea kalmantuska paloi mynheer Dirk Boonekampin silmissä, jotka hän oli kääntänyt matruusiin. ''Auttakaa!" parkui hän hätäyty-neellä äänellä ponnistellen yhä rajum» omin mastopuun saavuttaakseen. Semmoisina Jkovan onnen hetkinä on ihminen asein hämmästyttävän väkevä. Haudan partaalla herää hetkiseksi kuo-ievarsessa ruumiissa koko sen elinvoima, yienluonnollinen voima täyttää kuoleman lapsen ja muuttaa hänen jäntereensä teräkseksi, mutta muutaman silmänräpäyksen ajaksi vain. Kapteeni syöksyi suonenvedontapai-sin nytkäyksin eteenpäin, ja kurotti kättensä mastoon. Mutta matruusi tempasi vyöltään pistoolin ja lör:sen perällä armottomasti uivan käteen, niin että Ar^^ juhanifiik-. seh aikaan' 80 vuotU^^ On pitkä aHca s f i ä kim o i e n ^ näin yhdessä synty-mäfp^ irääsi viettänyt. Se oli- ennen: SuoÄiessä yli kaksikymmentä vuotta sitten- Ja kun me lapset emme ehtineet. Suomeen siniia tervehtimään,- uskaltauduit, sinä tämän pitkän matkan meidän liioksraimeV vain nähdäksesi meidät kaikki koolla ympärflläsi. Miten suuri onkaan äidin rakkaus, kun vielä van-hoillaankhi uhkaa, maailman myrskyjä . . . j a rasittavasta matkasta huolimatta kiiruhtaa katsomaan lapsiaan. Osaammekohan sille rakkaudelle koskaan kyllin suurta arvoa antaa? Kun ajattelen, niiten monta huolta olemme sinulle vuosikymmenien kuluessa tuottaneet, miten monta kyyneltä olet tähtemme vuodattanut, niin huomaan että taivitsisimme vähintään toisen SO vuotta-ennenkuin ehtisimme nulle osankaan hyvyydestäsi palkita. Mutta sinä^ annat meille vain tämän sormet halvattuina jälleen päästivät irti lyhyen kesän. Kuvittelin, miten vietät lapualaisteii nuiilutasaika.. sidQä. Suo- , anessa, V : / tänne Queb^cim, Ä/tyydymme i. fein. ^ t ^ - i & e ä sitar presidentitt mnQ^ tusta ja {»atettiin mennä kello 6 sua. oppinut ja midstoihini-täUrt nu^,. munimorkidtai näea;!^^ deUistuvan. ; Sinä otesaatakta^ ^^j^^h- uhrata likseottii fftihiii miniai (ÄoÄi^päMiääEa tähtää, i juurr rakjeint^äkjupiley^ I^faän Martinin Vaan saavutaakblöife^^jraänöä kii-konhjnräksii^jonkajä^ mennSn ^virkiähä kuin sinä. Tiiskiiq[» vain^iite- ^ sunnuntaiyönä- kello-2 Morooco. QuhDle sin ifeiiah silnaäbsejä kutoa vanttuita yh- katselemaan niittien tansseja ja juo-deksälle lastöilastehlapsdlemkute^^ maan I^»iiäii'Andre^jse olet kutonut tänä kesänä/- Vanttuut ICaikfcien h y v ^ pkran-sinulta sai minunkin ainokaiseni-jä kji- nustaetsivienv^^toksie^ ja Ttkemisoi tokseksi lupasi poika viedä sinut ^tanssiin. Ajatellähan tätä nykyajan nuorisoa, kun kehtaa kohdella äitinsä isoäitiä kuten vertaistaan! Et silti pahastunut, vaan nauraen suostuit pojan ehdotukseen ja eikä ihme vaikka sen täyttäisit- kan oli aina tien vierellä kauniita val-kin- koisia kaivostomeja. Mutta niitä me Ja nyt sitten 80^vuotissyntymäpäi\^i. emme ihailleet, koiska me kaikin tiesim- Jospa voisimme järjestää tästä päirastä me liiankin hyvin, mitä sellainen komea niin kauniin juhlan, että sen muisto säi- kaivostorhi kätki. Me tiesimme, että* lyisi yhtenä rakkaimpana renkaana muis- juuri siitä meni syvä, pimeä ja märkä tojesi ketjussa. Olfeipa elämäsi ilta pit- kuilu kiven sisään, haarautuen sidja kä ja aurinkomen, täynnään iloa ja on- moniksi eri tasanteiksi ja onkaloiksi, nea, eika yhta^ huolta ja kyyneltä joissa sadat jä; tiiihanhe^p elävät ruu-enaä suuren l£^sijou|dko$i: tähden. Sitä miit sähkÖlaihput^ raatoivat. jälkeen- sonnustauduttiin nopeasti mat-fcalle, jolla alkutaipaleella ihailimine Quebecin kauhista luontoa, maisemia sekä hurmaavia v^koisiä pieniä kmvos-kaupunkeja ja-^elkein läpi koko mat-hartaasti toivomme sinuUe, kallis äitikultamme! Sn^-SERKKIT-pelastavan puun. ".\rmoa!" sähisi thmiskduppias, turhaan po^nnistellen, päästäkseni j^leen mastoon ^ i n n l . ' Nyt rupesi hän sovinnolle. ^'Ihminen!" huusi hän ahdistuksessaan. "Mitä h)rötyä on sinulle, jos tä-iiän hukun kuin rotta? Pelasta, pelasta sninut: puolet omaisuuttani saat . . . Saat koko omaisuuteni? . . . Niin, ko-ko omaisuuteni! . -r-. Kaikki annan sinulle, kuuletko? Kaikki! . . . . Mutta pelasta minut!" Merimies ei.vastannut mitääjn; lyk-feäsfhän vain entistä ulommas mastoa. "Oletko kuuro, ihminen?'' sähisi jälleen mynheer Boonekamp, jonka uimi-dämäsi iltapuolen täällä n ^ i i ^ luonamme, että olisit tääll^ n ^ ä n ik>^ o^inme vielä mont^ vuottaL* . Vaa^ sinlt^ lähdet takaisin Suomeen. Siellä kun, nukkuu isoisä katinii». kukkakummun: alla ja odottaa aikaa jolloin menet sinne hähäi -vieräleen. Xupasit sen hänelle viime hetkellään ja kuinka saisickaan tunnollesi rauhan jos jäisit tänne ja hän siellä odottaisi turhaan. Niin selität meille; eihmielkä sentähden halua sinua täällä pidättää.: Ja saammehan sinulta tämän k^sän kaikkine iloineen. Läpi elämän tulemme tämän kesän kohdalla muistamaan sinun kirkkaat silmäsi ja hiustesi välkkyvän hopean. Sinun suor ra, pirteä pyhtisi ja iloinen naurusi muis- Niin, me tiesrauhe sen* liiankin hyvin, ^ ä noatkassamme j Olga, joidca rakastettu mies ja^^^^^^^l^^ iäi joku vuosi sitten^- nostettiin sellaisen Icauniin väll;ois«n tornin alta pahasti SÖJÄ^I^ S^M % l a i * i ) d ' l^ jossa meni kolme suomalaista säinas» tapattamassa, ^iitä seujraya valkoinen torni oli Eas Malartic,^ josta >^ihän sen Tämä paild^unta kuuluuHJuebecin ^ jälkö^ nostrttiin yKfe r^ nen oli enää pelkkiä epäsäännölHsiä nyt^ tuttavat «teille aina, että: "Pää pystyyn Idpseni vaikeimmallakin hetkellä!'' •^Ofen aina-kuvitellut, miten elämäni iltapuolen' istun keinutuolissa kutoen sukkia ja vanttuita lastenlastehlapsilleni ^-ja jakelen heille viisaita neuvojani, joita, elämän varrella olen kokemusten kautta sinä armoton^ tunnoton' ihmissielujen kauppias Dirk BÖhlekamp!! Kuivukoon käteni, jos tuumaakaan ojennan sitä sinua pelastamaani *Huktf ja tukehdu!" ' Aimo aalto viskasi ihmiskauppiaain samassa suoraan mastolle. Vielä kerran tarttut^hän siihen kiinni. Matruusi koetti molemmin käsin sysätä häntä takaisin, mutta kapteeni tarttui hampaillaan hänen hihaansav kietoi kätensä hänen belle hukkuvaa. Toivo elpjri 'hänessä' kaulaansa ja jupisi vaahtoavalla suul-jälleen; nääntynyt ruumis sai jälleen la: Ifäyksiä. ^^annon sinulle elävän Jumalan nimessä, että kaiken^ kaiked, mitä-minulla on, saat omaksesi! Haäi, minä olen rikas, hyvin rikas olenkin! 50,000 Hollannin guldenia on minulla Amsterdamin pankissa; ne sinä saat. Viime vuonna panin Lontoon pankkiin 30,000 kultä-dublonia; nekin saat; Säät, säai kaikki nuo kultar^ani! yRotterdamissaiv parhaimmalla paikalla; on minulla kaksikerroksinen talo . . .parin vuöd^ä kuluttua, se maksaa kabdenkertaisesti . . . nytkin jo tarjotaan siitä 10,000 Hollanhin guldenia; talonkin saat sinä, ihmisen lapsi! Mutta pelasta minut, pelasta minut!" ' Iso aalto viskasi maston jälleen lä-valtk) ön ja niin ollen täällä t>n erilaiset lakipykälätkin kuin nniuialla Canadas-sa; täällä on Duplessisih kuuluba muna-lukkolaki, täällä on laki joka sallii myydä olutta tavallisissa sekatavarakaupoissa, täällä pn laki joka sallii hu-^ vittelupatkköjen, palldruumieh, tanssi-haalien, elokuvien,^ yökltibieh jrm. olla vapaasti auki sunnuntaisinkin. Ja koskaan en ole kuullut että täällä myöskään olisi ahdstehu salakapakoitsijoita sen paremmin sunnuntaina kuin ärkenä-teenhukkuheina, jpaläxKmx ja savuun- •tukrfituneinä; - K j ^ ^ j8 vielä useampia tuntemattomia T)livat M valkeat tornit jo n i d l ^ ja tulevat m-lemään. Siksi niitä, ei vöi ihailla. Tun- • temättoniat turistit jä; kaivosten osak-keehbmbtajat ~ehka kyUä niutta eimne 'ifiie, jotka tiesim^^^^ niiötä-seri^keltaian kiiltävän kullan mtikahä on siellä kauniin tornin sdla-^^^^^^^^^^^^-- "Katsokaa, tiioUä oh jo suomalainen tuontii täydessä kukassiaääl" himdahtaa kaan. Kirkossa täällä käydään joka joku; ja tosiaäii k päivä, etenkin a^uiiuisinjä^iltaisin^ jos-- d toistossaan; ^ kin sunnuntabin näk]^ ttihgos^kiFkkO- • > Thompson-joen ympäristö kauniioe jen ^ovella -olevan vsuurempr.'' Täinäkä/ - klubihiiöneistöiiKeh ^-oli • feätoista, ja sitten lienee syyn^-että meitä,, etenkin - yleehsä- liionto ^oS^ Suoniesta tuUeiden taiteiUj^demtah^ on ruvettu pdkäämään;i.Ok9nme-häh- "^^^ Tosin kaivösse^uilia on neetlehdistä;-«tä-täaiä Canada^ käynyt-Suomesta haitärimestareita^ kuninkaita, ja sourirt^inas >&i perintö-' ruhtinasko se oli nyt tämä viimetnenv^ vaan Vai dH^riin asti ei dle^kt&aait us-kaltautunuL : v Olkoon n3rt tämän ed^iseah-^ asian kanssa miten tahansa, mutta hyt kun dastomia^ nkaiä ^^kaSi<^taki mutta r ne ikäahkuin;5täydentävä^^ haisvaiku€elmaai,i joteh' lopdta^ hÄin ttmtuivat kelisen litisnnOh keäkefiä yhtä viclfittävifts^ • Näin sitä sitteh?^ultiih Röuyfiiin ja €Klelleeh <>htarion T^Ä^^ kolmen tunnin sievM^atitc*^ Vai d^Oriinkin tulee Vapauksia, jossavämnieoUhuh^Kir su^malai-uusia voimia, ja uudestaan rupesi poloinen ponnistelemaan. • Kun ei matruusi hänelle mitään vastannut, kääntyi hän nyt Andreaan puoleen. '•Armahda sitten sinä minua, vieras nuorukainen! Sinä olet vielä nuori, Sydämesi ei ole vielä niin kivikova; kuin tuolla merikarhulla!" "Ja kuin sinulla!" pisti matruusi rallin, ja hänen äänensä ilmaisi katkeraa vihaa. •Lienee sinulla kotona vielä armas äit i ! " jatkoi kapteeni; **äitisi autuuden "Kuole sitten sinäkin minun kanssa-ni!"^ ^ Hän heittäytyi taaksekin mereen ja ruumiinsa painolla veti merimiehenktn mukainansa kuohuviin aaltoihin. He katosivat kumpikin sinne. 'Kauhistuen näki Andreas tuon pe-loittavan näyn. Viimeiset tapaukset olivat niin nopeasti seuranneet toisiansa, ettei hän ennättänyt ojentaa kättänsä-kään ystävänsä pelastukseksi, ennenkuin jo sekä hän että kapteeni olivat kadbn-tieet aaltojen alle. Hukassa on se, joka joutuu hukkuvan jälleen nähtiin flmoitus että kesäkuun 11 p- esiintjry Kirkland Laken SJ:n haa-lilla kotitekoisella haitarilla soittava juuri Suomesta saapunut Paul Norrback ja avustajana Amerikan suoma-sen haalin edessä ;:^ttä tömähti. - Aikaa oli vielä kohsertinaltbmis^ toista tuntia ja hienompi sukupuoli sanoi menevänsä Rissasen Olgan luokse vaatteitaan harjaamaan pölystä jä maalaamaan lainen Lauri Laine, niin se sai jo osan postiaan, kun he kerran ovat ofleet ai- Val d'Orin suoms^iaisesta asutuksesta koinaan Suomesta lähdettyään nuoria kuohumaan ja kuhisemaan, että nyt ne ja kauniita mutta nyt on pakosta ollut nimessä rukoilen sinua, pelasta minutl läheisyyteen. Raskaana kum lyijy ve- Tosin olen pahoin tehnyt sinua vas- tää hukkua hänet mukanansa pohjaan, taan . . . mutta pelasta minut, niin Turhaan silmäili Andreas ympärilleen^ olen oleva sinun uskollinen palvelijasi turiiaian huittidi hän matruusin nimrä, ktiolinhetkeeni saakka. Armahda, ah, kuhftes äänensä sortui; matruusi ei enää armahda!" noussut vedenpintaan; ihmiskauppias oli 'Pelastak^amnne hänet", sanoi Andre^ viehyt hänet mukanansa ikuiselle tielle, as. S3r\'ästi liikutettuna. • Kuu- - '•Emme miltoinkaanl" huusi matruusi aitoista kertaa oli välttänyt meren vihan vimmassa. "Sinä satakertainen ^^'^^''Hkho^^ hän sortui! roismuAaaja, sinä kirottu ^ f l ^^ ei perhana vieköön meitä sivuuta, otetaan troki ja köysi, hinataan niiden newyorkilainen Ilmosiini @nne ja pannaan taiteilijat täällä sunnuntaina päiväksi soittamaan ja ^lulamaah suoiha-laiselle haalille, sitten yöksi Morocco Clubille ja maanantaina lähetetään kohti Timminsiä. Lopputuloksena siitä tohinasta oli se^; että nelja^rouvaa, Vihtori ja yksi ranskalainen, jonka nimeksi voimme laittaa vaikka Jesus Paradise, SIVV 6 jätettävä ajan mukana huoruus pois, joten heidäii on valvottava sitä ainoata mikä on vielä vanhanmaan perintöjä ja-lellä. Ja myöntää täytyy, että nättejähän he öitten olivatkin kun tulivat sieltä Rissasen Olgan kestfltä takaisin Kun aikaa oli vielä tunti, niin Vihtori lahti Jesus Paradisen kanssa kat: somaan ontariolaista kapakkaa, kun se Quebecin Blackhorses olisi niatkan jälkeen vähän stimhleeranhut. Mutta p<^- k o ^ minä en kysya^yt hänen nimeään, tymyfcscisi huomattiin," että oltunkin lähti matkaan. Paljch enemmänkin oli- Ontariossa ja ks^äkat=oK kiinni. Silloöi si ollut lähtijöitä kuulemma, mutta toi- ' J^us sanoi, e ^ ^ set sairastuivat ja toiset w^t Jiyväksy- ptöoa tiib^^ T neet muilutusta, Itoska he olivat jiiuri kait aukii Kutta minä Jo huomaatitt sattuneet kuuntelemaan Suomen radiosr ennen yritystä, että nyt ollaan Onto-ta esitdmää "Riikka, itki apiesidentia-riossa»^ tähden" ja se oKoHut niin-kamalaa se.r :sista- kaopo&tar saakaan, mutta mea- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-06-25-06
