Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 25, 1953

              mutta
^ikielta.^
öuiden
aperissa
i kieltä, n i i n ^ J
f e m m a n i ^
'atkka lattiasta,,^]
^ samaan p a i i^
'«naan Isim,^
i —nain.-T>it5i
stajalaniacetti
»ulle atvanr
kuinka ihieeQu.)
okseni?^ läitlvj,
saat näin vapaassj
-jossa toiset orat]
>iran tavoin?
yiiMnärtaäknkial
i-*KaunmaIn,ayii
>lle ovat hänen sy. f
ö voittaa sen, niia
!|a ja näis^ o!(^|
iin kuin mefej
ja siksi mtim
^OMne etuja^ jott|
^usa ja lisäksi d
toverienkin kom
aa sama ylevä aj|
us ja siksi meidäal
ätysvoimalla iliaii,]
^, Suomen poika,]
minä nauran tyh-j
Ile hulIunkuriseDej
Suomen po8a,|
Sinä olet seDainebl
ymmärrä kaikkaj
tu. Sinä et halu]
itjalta, josta toisetl
maan taivasosuil
toki kun suutek j
>ta sinulle len^J
L ; Haluan ainoas-l
ätävyyden suudel^l
isen naisen ysfi-j
se suudelma mA
puolestaan keDd^l
Kas noin! Kao-I
la — sinäkin (
. Mikä on nimfril
kutsua?
nua Toivoksij
uuri se, jonka
emme henkemn^i
Toivo k#ttai]
lumoissa myäfj
Ja kun toiro]
3pelin ovi nariseej
meidän työmMj
:oitan oikein hy-j
ihmiskunta ne-nhoittaa
meidäLj
;aamme ruo^j
tinkiä, k ÄM
ekkakänySiin^j
;e vartija jo tar^
ilkimys.; No äSj
avukkeita/>thj
lopeaminin^l
irtijalla nyt o»]
Sinä saat ~
lis Katja mufr]
[ut sinua, Ä l
lou Snider, pianisti, sovittaja ja säestäjä, viettrnZS-vuotisjuk-laansa
Canadan musiikkitoiminnassa tänä kesänä. Bän johtaa
ZA-miehistä orkesteria **Setenade jor Sunday*'Ohjelmassa, joka
kuullaan Canadan Yleisradiossa ja sen lisäksi hänet kuullaan
nistina lukuisissa mmssa radio-ohjelmissa joka viikko.
lAPPU-KLAAiRA':
[USEiEN kuulee aryosteltar^an näytel­miä
ja näyttelijöitä> eiyätkä arvos-ole
ama parasta laatiia. Joskus
niinkin pitkälle, että ti^dään
lielisiä viittaujksia persoona:'' ja
ätyiseläniästä, nun; seuraavasti: " OK
t roolissaan ivanhia s^&i nuor<äi ty-i
osassa, liikkeet kuia laahustavan
huksen. 'En olisi fuidljitypeif tä 'hä^
^ oUut niin itsekäs, et|^ Ihaluaa ot-niin
vaativan osan, aivankuin olisi
tksi ja ainoa, joka on katsoinisen ar-oinen.
Tällaista kuulee, joskus vieläkin pa-aa,
mutta tällaiset arypstelijatei-ät
aina ota huomioon kaikkia seikkoja.
Iikä tuon tytön osan olisi «voinut vie-i
se nuori, kaunis ja viehättävä, mutta'
tuo rooli olikin sellainen, 'jossa hen-
3ön täytyi laulaa. Se juuri onkin,
lalhjat omaavalle henkilölle tarjotaan
roolia, niin )hän sanoo kauhuissaan:
"^Minäkö sen ottaisin, enhän toki! Olen
liian vanha, enkä voi laulaa, kofcb näy­telmä;
menisi pilalle. Kyllä sitä arvos­teltaisiin,
ei> en minä voi sitä ottaa, tar­jotkaa
sille tai sille, he ovat pareimpia,
ainakin osaavat toisia auvostella." ,
Siinä sitä sitten ollaan, ym$>äri 'käy­dään
j a yhteen tullaan.
JMutta otsikkoni vaatii minun ker­tomaan
= Bärkäko^en näyttelemisestä.
Olin siinä kuuden- tai seitsemäntoista-.
vuotias. (Kotikyläss^i o l i siihen aikaan
työväenyhdistys toiminnassa. Puuhat­tiin
kovalla kiireellä kesäjuhlia j a näy-telmäkappaletta.
(Näytelmä saatiin ja
roolit jaettiin. Minäkin sain jonkin
vaatimattoman osan. Sanon, että sain,
sillä siihen aikaan oli suuri kuimia, että
oka pakosta valitsee henkilön 'hengel- uskottiin rooli. Ottajia o l i kyllä, mut-
Inen lahjojensa mukaan. (En puhu täs- ta ei "valiojouldioja". Pääasia oli, että
kenestäkään henkilöstä yksin, enkä pänttäsi roolin päähänsä, että osasi sen
öistään näytelmästä erikseen, <vaan
fleensä seuranäyttämöiden pakollises-i
näytehnäroolien jaosta. Tietysti oli-suotavaa,
että aina saataisiin henki-rpolilleen,
mutta toisinaan se on
hdottomuus j a tästä usein johtuu, et- .
jokin hyvä näytelmä jaä saamatta
äyttämöUe, kun ei saada sopivaa hen­noa
juuri siihen vaatimaan osaan,
aupunkien näytelmäseuroilla on pa­lat
mahdollisuudet valintaa», mut-
Ita maaseudulla usein tapahtuu edellä-ittua.
Ja kun harvemmin näytel-pHeelle
ja vähemmät näyttelijän.
»nää emattänyjj
:ärsiraäton «
aeinensekuntt^l
idos.
una kuin etdU»
äihkyreat, fe»» I
i suloutensa
>n tyttö,kauno]
itsekseen,
huumaantonii^l
hän on ja miti
lilalle arvoit»*;
häneDaoUi^j
utta kaftki')fij
arvoioAsöör
kkeitar SanJ»"
tbttialMoO^i
niitä 3^
[tanaan. Silloint hän huomasi, että hä-ncn
poveltaan putosi lattialle rutistunut
[ransimuppu. Kukkanen oli tuon tum-mntuun
huimutötUn naisen h i u -
Rutistunut ruiisuimuppu oli jää-
[Byt hänen povelleen vartijan riistäessä
p d t ä kukkakimppua. Sunilan kas-
1^ loistivat onnea, muistaessaan rak-kotimaaiöä
kdtikauptuiigissa,
eritoten sivuivat hamen sielunsa si-
Nset silmäykset asemalaiturin sivustaa^
[ ' ^ i s t a ratavaUia. . ;
Hän upotti sUmänsä tuohon hänene
['»Jt elämänsä ainoaan aarteeseen, m.-
i^llä oli kotikaupungissa suuri reaali-omaisuus,
joka suomalaisen silmillä
|*3tsoUuna merkitsi enempi kuin vara-
*^ta. Mutta mitä merkitsi nyt hänelle
^ u s ja raha? E i yhtään mitään,
tarvitsi nyt tukenaan voimaa, jo-häntä
terästäisi elämän taistelun
«^otanterilla, joka antaisi yhä lisäy-
> ^ hehkua hänen dan^m^ liekai
^«De. Sunila katsetee riitistumittä
J ^ W u a ja M n e n i a s v o n s a ^ ^ i ^^
Jatkuu r
ulkomuistista kokonaan.
Harjoituksia pidettiin kotona ja toi­sinaan
näyttämöllä. Talomme oli puut­teellinen,
ei ollut ravintolahuonetta,
vaan toinen sivu näyttämöstä oli jär­jestetty
ravintolaksi, joka korjattiin
pois näytelmän ajaksi. E i ollut oikeita.
maalattuja kulisseja, vaan aina olivat
samat, pahvista kehystetyrt seinät. U I - ,
koilmanäytelmässä taas metsän puut j a .
pensaat ottivat kulissien paikan. Maale­ja
ei ollut ollenkaan. (Punaisesta crepe-paperista
saatiin poskiin maali ja hiili
teki tehtävänsä, missä mustaa tarvit­tiin.
iNäyttämönune oli niinikään puutteel-;
linen, eikä johtajaa ollut ollenkaan,
mutta näytelmiä esitettiin tämän tästä,
isompiakin, kuten Junula ja Tanula,
Punaiset housut. Oikeata maahenkeä,
Juhannukseha, ja monia muita. JiAan-nukseha
oli edeilämäinitsemani näytel­män
nimi. Näytelmässä olivat yanhä-.
poika j a leski-isähtä riijuiireissiilla ky­län
tyttöjen luhtien ovien takana luke­massa
n.s. "luhtilukuja". Muun muas­sa
yksi osa kuului: "Tulkaa nyt toki
avaamaan ovi, kun ei sitä tältä puolen
avata sovi j a kun*täällä niin riivatusti
sataa j a tuulee^ enenmiän kuin ne tjrtöt
siellä sisäpuolella luulee . . En enää
paljon muista, sfllä aikaa on kulunut jo
vuosikymmeniä.
Vanhanpojan osassa oli eräs kylämme
poika, mutta hän ei saanut mUlään roo­lia
päähänsä- Kuten jo mainitsin, pää­asia
oli, että osasi roolinsa kokonaan
ulkomuistista. Kuiskariin ei juuri voi­nut
luottaa, sfllä kuiskauksen suoritti
kulissien takaa yksi tai tomen näytteli­jä,
kuka sattui kulloinkin i m ^ ^
tä, eikä vanhanpojan osalla < ^ a poika
r maaii.. i E s ^ viikon i>aas<-
- tutfut; ollenkaan..
MdUe Veinistä saadaan uusi
henMlö tOalle. E i oUut muuta neuvoa,
allekiijoittaneesta tehtiin vaöhapoika.
Pitica tukka oli suurinqpana kiusana,
mutta se tukittiin hatun alle. Vaatteet
eivät tdmeet suurtakaan kiusaa, sillä
vartaloni oli vidä silloihs^ainen " r u i ­pelo",
niinkuin äiti tapasi sanoa; Mies­ten
housut jalkaan, takki päälle j a hat­tu
komeasti takaraivolle, niinkuin sen
ajan "rossottel^oilla'^ oli tapana pitää.
Hiukan sotamaalausta kasvoihin ja pie­net-
viikset huuleen, niin mies oli v a l ­mis:
Roolini muistin sanasi sainaän,
vaan tupäkbinti^teki hiukan kiusaai kun
en osannut piippua pitää hknpäissani
m i e s t e n malliin. Kaikki kävi kuiten­kin
hyvin, en tehnyt suuria viiheitä l i i k ­keissäni.
Osasin ityöntää kädet housu­jen
taskuihin ja kynsiä konvallistani tyt­töjen
nasevien vastauisten takia. M u t ta
ihmettelin kääntäessäni selkäni ylei­söön
päin luhtiin k<^ist^essanv kun
yleisö päästi kovan naurunremahduksen
ja tuutti käsiään. Arvasin, että jotain
oli vinossa selkäpuolellani, mutta en
tiennyt, että mitä. Vasta näytelmän
päätyttyä tiesin ,missä oli v & a . Housu­ni
olivat takapuolelta rikki j a alusha­meeni
pitsinen helma oli somasti reiäs- .
tä ulkona aivan kUin lanataan saparo.
lEn ole senjälkeen näytellyt miehen
osaa, vaHdca olen joskus ollut näytel­mässä.
Olen edelläkerrotun kommd-lukseni
jälkeen aina katsonut, ettei sel­käpuolella
ainakaan ole ollut vikaa. Tal­l
a l l a j a vielä pahempiakin kommelluk­sia
,voi tapahtua^ hä^tämöllä.. Mutta
yleisön pitäisi ymmärtää, että näyttele­minen
on raskasta j a ^pä^tollista hom­maa
ja a i n ^ m tämän m a a n sumxia-laistfHi
näytteleminen i on yksinomaan
työn lomassa harrastettua näjrttämötai-detta.
. . „ -
Arvataan loippua, sanoi, l ^ ^ ^ * * ^ ^ * **
nues, kun melalla Roineesta pohjaa
koetti.
Väkivaltaan sisältyy aina jokin vää­ryys
ja eritoten heikkouden tunnustus.
F A R i M l ^ :
Turussa lihakaupalla
OLIiN^ silloin sellainen hevosenpään
kokoinen pojannaUikl^a, mutta minulla
oli kuitenkin niin paljon luottoa, että
I»äsin katqp»unkiin liha^a^ Isällä­ni
oli teubistuäiike j a kävin kau|f»un-g
i s ^ lihaa kaupsdla m ^ e i n joka viikko
ja toisinaan k^desUkiit vihkossa.
Kaupungissa oli laki, että torilla ei
saanut inyydä Mtäl^ kuut­ta
aamuliau kuUenkiumöin salaa eräil­le
juutalaiselle jökain pikku vasikoita
enhein laillista aikaa. Heti kellon l>'ö-dessä
kuutta, kysyi eräs j ^ u v a, paljon­ko
vasikat mali^vat/^^^^^^^S^ hyisin
korkean hinnan, ajattelin, ettei hän ota
niitä. Kuitenkin hän läiski tuoda ne ja
äntöi myyntikojunsa numeron hsdlissa.
O l i n jo vienet vasikat ensimmäiselle
ostajalle ja jouduin v i e n ^ ^ Uaverin
kanssa mäuta lihaa edellämainitun rou­van
kojun ohi. Hän kysyi, että joko
pian tuon ne vasikat. Sanoin pian tuo­vani,
mutta Imn sanoi, että hän tulee ne
itse hakemaan. Kun oliihme kahden-keskel
», sanoin että en ole hänelle m i ­tään
myynyt, eikä niinollen ole mitään
hänelle iuotaVaa. (Hän uhkasi, että
Mn näyttää, olenko myynyt ja lähti
hakeiiiaaii poliisia ja todistajia. Minä
painelin toisen oven kautta (kadulle, f
Hallin piha, jossa hevoseni oli, oli a i ­dattu
korkealla lauta-aidalla. Kuuiin,
kuii&a rouva kertoi aidan taikana polii­sille
asian, mutta poliisi sanoij ettei hän
voi h e v o^e mitään, mieä olla pit|ä.
Mutta sitten tuli l^tä ensimmäiselle
ostajallekin. Sakko oli 20 maikksia
ostajalle niinkuin myyjällekin j a jos bii­sin
voinut todistaa, että^en tiennyt kau­pungin
laista, olisi ostaja joutunut mal^-
samaan kaksinkertaisen sakon. TiM
tiesi, missä olin ja tuli luokseni, käskien
minun mennä toiselle puolelle toria
erään kaupan pihaan, hän tuo hevoseni
sinne. Kaverini oli hänellä apuna. Iitan
tekeytyi ystävälliseksi rouvan kanssa ja
sanoi, että kyllä niitä maalaisia pitää
vähän opettaa.
Oli jo aika, että rouvan olisi pitänyt
pnniinniiiiiminniiiinninninninnnnnniiinnnininiiiniflnnnm I U U D E T
I "Fennia"- levyt
I nmrkkin^^ tämän kuun lopussa
Kaikki "Fennia"-levyt ovat kansainvälisesti
tunnetun harmonikkataiturin
P A U L . N O R R B A C K A N
soittamia.
LEVYTYKSEN, QN KUSTANTANUT
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
- —• ' ' SUDBURY ONTARIO
Ykeinoonalxum ' T t e ä ^ tukku- Ja vähittäismyyjä CantMlAssa
K,
Mi