1948-06-12-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALLINEN VJIKKOLEBTIJ
F. O. BOX 69
Published and prtnted by the Vapaus Publishing Company
Limited. 100>102 Ehn Street West. Sudbury. Ontario.
Regl^tered at the Post Office Department,-Ottawa, as second
claäs miatter. '
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
tnAVSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $2^0 1 vuosikerta . .y. .$3.10
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 1.80
3 kuukautta .75
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $3.75 6 kuukautta 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erl-kolähinziat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
AslamiehlUe myönnetään 20 prc^entin palkkio.
E^lkkl Uekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus PubUshlhg Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOu-102 Ebn Street West. Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoiLtukIs et EosoKitettaKva:I SUDBUBY, ONT.
Ibimituksen kulmasta
KYMMENEN VUOTTA—
se on piika aika ^aht lyhyt, riippuen siitä, miltä "kantilta"
sitä katsellaan. Allekirjoittaneelle se on ollut molempia.
Niin, kymmenen vuotta vaihtelevine ilnföineen on kulunut
sHtä kun ryhdyin tähän tehtävään, tämän lehden toimitukseen.
Olin silloin vielä nuori, 59-vuotias mies . . . Juuri
tuolta kantilta katsellen vuodet ovat menneet aivan liian nopeasti.
Jotakin on sillä ajalla tapahtunut tähän lehteenkin nähden
— muutosta ja kehitystä. Ensin tuli taide- ja kulttuurisivu,
jossa on- mennyt läpi joitakin satoja niille aloille kuuluvia
valistavia kirjoituksia. Sitten tuli "Ystävien pakinoita"-
osasto — tuli siksi, kun sentapaisia kirjoituksia alkoi tulla
yhä enemmän. Ensin sitä alaa edusti vain Sirpa-serkku herttaisilla
"pakinakkeillaan" ja teki sitä uskomattoman kauan.
Äskettäin hän muisteli niitä kyhänneensä lähes kolmesataa
yhteen menoon — siis lähes kmtsi vuolta pakina joka numeroon.
Se on saavutus, joka kannattaa, mainita erikoisella kiitoksella,
mikä muitten onkin melkein ainoa palkkio, mitä hän
on niistä itselleen saanut. Sittemmin, kun uusia pakinoitsijoita
tuli, on Sirpa ottanut lomia, mutta vieläkään ei kokonaan
pakinoita jättänyt. Nykyään tämä osasto antaakin lehdellemme
oman leimansa.
Parisen vuotta on ollut jo menossa "Viikon uutissato",
palsta, johon "Neekeri" on mahdollisimman suppeassa muodossa
poiminut väripaloja maailman kirjavasta vyyhdestä.
Kuvannollisesti sanoaksemme.
.4ivän äskettäin alettiin "Kotikulma", osasto, josta voi
kehittyä hyvinkin käytetty ja mielenkiintoinen.
Entä pitempiä kirjoituksia, omien kynäilijäimme tuotteita,
jatkokertomuksiakin — niitäi on tänä aikana mennyt
käsieni läpi tähän lehteen lukematon määrä. Monet nimet ja
nimimerkit ovat tutuiksi tulleet ja kaikille heille, kuten avustajille
yleensä, olen persoonaUisesfikin kiitollinen,
lahden levikki on myöskin tällä ajalla jatkuvasti kohonnut,
melkeinpä tyydyttävästi. En tarkoita tällä persoonallisesti
ylpeillä, sen se varmaan olisi tehnyt, ja ehkä vielä paremminkin,
jos joku toinen, kuka tahansa olisi tällä paikalla
ollut. Mutta hyvä näinkin. Kiitos siitä kaikille yhteistoiminnassa
olleille, avustajille, asiamiehille ja ystäville.
Tämän pitkän ajan kuluessa on kasvanut sellainen
tunne, kuin olisin hyvin suuren ja ystävällisen perheen jäsen
— sen isäntärcnki ja nöyrä palvelija, jonka on toimittava
perheen ja talon parhaaksi. Suhde on ollut niin hyvä, että se
on monena vaikeana hetkenä kohottanut päätäni ja lämmit-täf^
yt rintaani. Niin tuottamuksellinen, että monet aivan tuntemattomatkin
lehtemme ystävät ovat kohdanneissa suruissaan,
onnettomuuksissaan ja elämänpulmissaan kääntyneet
puoleeni — toimittaja puoleen — jonkinlaisen lohdutuksen
ja neuvon toivossa. Sellainen luottamus on ihmiselle suuri-arvoinen
tunneasia.
Niin on tultu tähän päivään asti. Tekee mieleni vielä
tähän lainata ensimmäisestä pakinastani kymmenen vuotta
sitten seuraava pala:
Edellisessä numerossa naitte jo uuden toimittajan kuvan.
Näytti miehellä jo ikää olevan ja gorillaan vivahti."
(Hml Se oli tosiaan ruma kuva. Ihme ettei Liekin silloiset
ysiSvii katkaisseet heti suhdettaan!) "Muita älkää pHjätkö",
tuttjmämta^ **hänellä on vielä nuori mieli, taipuisa ymmar-iimmm-
ifri vSnstä elämiä, älyn ja tunteen aHakduksia vik-ftSM
mtmmäesia vankkuäen kermautetn äiti. Tahon, että
etaimml^SMkdeiMkmtmmtnk^
PUNKAHARJU,
jo vanhastaan Suomen kuuluisimpia
luonnonnälitävyyksiä, on luonnonihaha,
7 kilometriä pitkä vierinkinviharju Kerimäen
pitäjässä. Kulkee kapeana harjanteena
Puruveden lounaispään poikitse
erottaen Suuren-Piiruveden Pienestä-
Puruvedestä. jPunkaharju liittyy pohjois-päässään
välittömästi koillispuolella olevaan
laakeaan, isohkoon Laukansaareen,
ollen siten oikeastaan siitä lähtevä pit*^
kä ja kapea'niemensuikale, ainoastaan
keskikohdalla leveten hiukan muodostaen
sivuilleen muutamia niemekkeitä.
Punkaharjun erottaa mantereesta luoteispäässä
Tuunaasalmi ja kaakkois-päässä
Punkasahni. Koskipaikoillaan,
nykyisen "kivisillan" hiona Punkaharju
painuu lähelle vedenpintaa; siinä on
vain korottamalla saatu maantie kestämään
korkean veden vaikutusta ja korokkeen
alitse on kaivettu yenekulku-väylä,
joka on myös syvemtetty kalojen
nousemista varten Laiukanlahteen. Mat-kailijalirkenhettä
varten on hotelleja.
Erikoisesti huomattavia näköalapaik.-
koja monien joukossa on. ns-Runeber'-
gin kimipu ja Hynhinsaari. Pohjoispään
Tähettyvillä Laukansaarella on
lehtikuushnetsikkö. Harjulla on useissa
paikoin huomattavissa vallituksia entisten
sotain ajoilta.
Punkaharju on valtion omistama
kruununpuisto, jollaiseksi se tuli tilusvaihdon
kautta V. 1843. Harjun ylitse,
päästä päähän kulkee Savonlinnan-Parikkalan
maantie ja v:sta 1906 sitä
myöten kulkee myös Savonlijmän rautatie,
joka kuitenkin on rakennettu siksi
taitavasti, ettei se sanottavammin häiritse
harjun rauhaa muualla kuin eteläisimmässä
osassa. Punkasalmen ja Tuu-
, naansalmen yli on rakennettu rautatiesillat,
sekä Laukansaämen poikki hieta-penkere,
jota myöten rata siirtyy Punkaharjulta
Kaukonniemestä Laukansaareen.
Sensuuri — Ottawan alahuoneessa ilmoitettiin
äskettäin, että sitten vuoden
1946 on 51 kirjaa ja 24 aikakausjuhkai-sua
estetty pääsemästä Canadaan. Sensuurina
toimii verotusasioiden ministeriön
virkamiehet.
ja levittäjäin välillä tulee jatkumaan.
— SHs Uekin avustajat, kynäilijät, antakaa
vaan tuotteittenne tulla sillä luottamuksella,
että ne tulevat ymmärretyiksi
ja hyvin kohdelluiksi. Ja uusia
kynäilijöitä ilmestyköön! Ön aiheita.
Puhumatta siitä, mitä nykyinen aika
yleensä tarjoaa, jokaisen lähettyviltä
jopa omasta elämästäkin löytyy joku
"tosikertomus", erikoinen ja mielenkiintoinen,
kun se mukavasti tulkitaan.
"Rakkaus on suurin", niin kyllä, sen
y m parillehan moninaiset elämänseikat
punoutuvat. Mutta on paljon muuta
— iloa ja surua, suoraa ja kieroa, leikillistä
ja koomillista — oivia aiheita.
Ken vaan on joskus tuntenut halua jonkun
erikoisen hetken tai taipauksen kuvaukseen,
nyt sopii yrittää, mahdollisesti
sieltä löytyy helmiä, kun ne päivänvaloon
vedetään. Liekin toimitus
pyrkii tässä avustamaan ja taitamaan
todellisia taipumuksia omaaville "ilmaa
siipiin". Näin saadaan JJckkiin omasta
elämästä ja omista kynistä vaihtelevaa
sisältöä, jolla on sekä huvittava että
kasvattava merkitys."
Nuo sanat sopivat vielä nytkin. Ja
tallella on vidä tuo toimittajan "nuori
mielikjit". SHs jatkakaamme hyvää yhteistoimintaa
~ ainakin toistaiseksi.
Jos tässä jolloinkin, vaikkapa tämän
ikäkymmenen täyttyessä, alan tuntea
erikoista väsymystä, niin otan kymmenen
vuoden laman, jatkaaksetii sitten
taas. ~ A. P,
Toronto
Intiaanikylä, josta kasvoi niilji»onakaupunki
Kirj. ELLEN LINDEN
VESIJOHTO — PALOKUNTA — POLIISILAITOS
Siihen aikaan kim Yorkia alettiin rakentaa, oli tulipalot
aina suurena vaarani^ Rakennukset olivat puusta ja vesijohtoja
ei ollut. Tulipalon sattuessa muodostivat ihmiset keijun
ja ämpärien kanssa ottivat vettä Toronton lahdesta, jolla
sitten yrittivät paloa sammuttaa. V. 1820 annettiin määräys,
että jokaisen talonomistajan oli varattava kaksi nahka-ämpäriä
näkyvälle paikalle käytettäväksi tulipalon sattuessa.
Kylän hallitus maksoi jonkun summan sille, joka ensim-mäisiena
loi tytonyHn vettä palopaikalle, ja kun tiet olivat
kuoppaisia ja kivisiä, kävi usein, että kun hevosmiehet ajoivat
kilpaa {»asiakseen enshftmäisenä palopaikalle, niin tynnyrissä
täi ammeessa ei ollut kuih lippa vettä pohjassa. Siksi päätettiin^
fettä tyhnyrih tuli olla kaksi kolmatta osaa täynnä ennenkuin
palkintoa hiaksettiin. Sen aikainen tynnyri eli pon-chebn^
tl 60—-Söi^onaä; " ^ ^
- V. 1826 perustettiin ensimmäinen vapaaehtoinen palo-kuhtä
ja isiihen kuului kaikki kylän ärvovalatsiet miehet.
Se oli tav^laah kuin kunniatehtävä ja sen jäsenet olivat aina
tarkkojen määräysten alaisia. Jokaisena maanantai-iltana pidettiin
kokous ja jos myöhästyi nimihuudosta, sai siitä sakkoa.
Ainoa este oli sairaus tai pitkä liikematka (ainakin 5 mailia
kaupungista). Samoin jokaisen jäsenen käyttäytyminen oli
tarkan valvonhan alainen. Tupakoimisesta, kiroamisesta, rumista
sadoista tai tottelemattomuudesta sai sakkoa, mutta
jos se uusiutui kolmasti, henkilö armotta erotettiin. Palokuntalaiset
olivat vapaat sotilas- ja poliisipalveluksesta. jotka
olivat silloin pakollisia.
Ensimmäinen paloasema oli Church-kadulla, .\delaide ja
Court katujen välillä.' Hälyytys annettiin joko huutamalla
tai soittamalla St. James kirkon kelloa (kirkko oli sillä paikalla
kuin nykyinen kadetraali), jolloin jokaisen tuli jättää
työnsä ja rientää palopaikalle. Ensimmäinen pumppu oli ns.
"goose neck", käsin, noin kuuden miehen prumpattava. mutta
kun siihenkin oli vesi kannettava, niin ei se suuria auttanut.
Sen nimi oli "Phoenix" ja se myöhemmin m3rytiin Oakvilleen.
Kun York sai kaupunginoikeudet 1834, tuli palokunta kaupungin
määräysten alaiseksi ja samana keväänä valittiin ensimmäinen
palotarkastaja ja määrättiin poliisi vahtimaan
palosta pelastettuja tavaroita. Pian tämän jälkeen saatiin ensimmäinen
hälyyt5rskelIo ja letku- ja rappukärryt. Seuraavana
vuonna sai palokunta ensimmäiset univormunsa.
Samaan aikaan alettiin suunnitella kaupungin vesijohtoa
ja Joseph Masson .\lbert Furniss ja John Strang aloittivat
kaasu- ja vesilaitoksen. Kaupungin kanssa tehty sopimus
kesti 50 vuotta ja kaupunki maksoi "250 puntaa palokunnan
käyttämästä vedestä vuosittain. Pian kuitenkin huomattiin,
että vesijohto ei ollut tarkoitustaan vastaava, vaan usein vesi
loppui silloin kun sitä kaikkein kipeimmin olisi tarvittu. Tämä
johti moneen riitaan kaupungin valtuuston ja komppanian
välillä, ja vihdoin ,v. 1874, kaupunki osti vesijohtolaitoksen
itselleen.
Käsipumput olivat käytännössö vuoteen 1861. jolloin
ensimmäinen höyrypumppu ostettiin. Miehet itse vetivät sen
palopaikalla, kun hevosia ei palokunnalla ollut, tai ottivat
ensimmäisen läheDä olevan hevosen sitä vetämään.
Vakituinen palokunta perustettiin 1874. Siihen kuului
50 miestä upseereineen. Sen jälkeen alettiin hevosia vuokrata
vetämään pumppuja palopaikalle. Paloasemia oli silloin jo
useampia ja sitä mukaa kuin kaupunki kasvoi niitä rakennettiin
lisää. Poliisilaitos toimi yhteisymmärryksessä palokunnan
kanssa ja palon sattuessa sinne saapuivat myös poliisit liikennettä
ohjaamaan ja pitämään järjestystä, kuten ne tekevät
tänäänkin.
V. 1890 ostettiin palokunnalle 28 hevosta. Lisää pumppuja,
letku- ja rappukärryjä, halyytyskelloja ja vesipylväitä
laitettiin. V. 1895 alettiin vettä ottaa saaren takaa järvestä
ja koko kaupungin vesijohtoverkosto uusittiin. Vesisäiliöitä ja
puhdistamoja rakennettiin uusia, likaviemärijohtoja lisättiin
ja lisätään joka vuosi.
Toronto on usein joutunut kärsimään tulipaloista. Ala-kaupungilla
ci ole montakaan paikkaa, jossa ei olisi ollut tulipaloa.
Suurin tulipalo Toroptossa oli huhtik. 9 p. 1904. jolloin
alue Wcllington-kadun varrella York-kadulta lähelle toria
paloi kokonaan. Rakennukset Bay-, York-, Melida-, Wellington-,
Esplanade- ja Lome-kadulla paloivat, kaikkiaan 104
rakennusta. Tulipalo kesti kricsi viikkoa ja vahingot nousrv*at
10,000,000 dollariin. Paitsi kaupungin omaa palokuntaa
kaikillÄ asemflta, saapui tidipaloa sarnmuttamaan Hamiltonin,
Londonin ja Buffalon polokiniiiat. Yhtesen a%aan näytti että
koko kaupunki paixi pörröksi jm päiliuOiiiio kiiimitcttiinkin
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 12, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-06-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480612 |
Description
| Title | 1948-06-12-02 |
| OCR text | (KAUNOKIRJALLINEN VJIKKOLEBTIJ F. O. BOX 69 Published and prtnted by the Vapaus Publishing Company Limited. 100>102 Ehn Street West. Sudbury. Ontario. Regl^tered at the Post Office Department,-Ottawa, as second claäs miatter. ' Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. tnAVSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN: 1 vuosikerta $2^0 1 vuosikerta . .y. .$3.10 6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 1.80 3 kuukautta .75 SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta $3.75 6 kuukautta 2.00 ILMOITUSHINNAT: 50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erl-kolähinziat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. AslamiehlUe myönnetään 20 prc^entin palkkio. E^lkkl Uekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus PubUshlhg Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, lOu-102 Ebn Street West. Sudbury, Ontario. Toimittaja: A. Päiviö. Liekkiin aiotut kirjoiLtukIs et EosoKitettaKva:I SUDBUBY, ONT. Ibimituksen kulmasta KYMMENEN VUOTTA— se on piika aika ^aht lyhyt, riippuen siitä, miltä "kantilta" sitä katsellaan. Allekirjoittaneelle se on ollut molempia. Niin, kymmenen vuotta vaihtelevine ilnföineen on kulunut sHtä kun ryhdyin tähän tehtävään, tämän lehden toimitukseen. Olin silloin vielä nuori, 59-vuotias mies . . . Juuri tuolta kantilta katsellen vuodet ovat menneet aivan liian nopeasti. Jotakin on sillä ajalla tapahtunut tähän lehteenkin nähden — muutosta ja kehitystä. Ensin tuli taide- ja kulttuurisivu, jossa on- mennyt läpi joitakin satoja niille aloille kuuluvia valistavia kirjoituksia. Sitten tuli "Ystävien pakinoita"- osasto — tuli siksi, kun sentapaisia kirjoituksia alkoi tulla yhä enemmän. Ensin sitä alaa edusti vain Sirpa-serkku herttaisilla "pakinakkeillaan" ja teki sitä uskomattoman kauan. Äskettäin hän muisteli niitä kyhänneensä lähes kolmesataa yhteen menoon — siis lähes kmtsi vuolta pakina joka numeroon. Se on saavutus, joka kannattaa, mainita erikoisella kiitoksella, mikä muitten onkin melkein ainoa palkkio, mitä hän on niistä itselleen saanut. Sittemmin, kun uusia pakinoitsijoita tuli, on Sirpa ottanut lomia, mutta vieläkään ei kokonaan pakinoita jättänyt. Nykyään tämä osasto antaakin lehdellemme oman leimansa. Parisen vuotta on ollut jo menossa "Viikon uutissato", palsta, johon "Neekeri" on mahdollisimman suppeassa muodossa poiminut väripaloja maailman kirjavasta vyyhdestä. Kuvannollisesti sanoaksemme. .4ivän äskettäin alettiin "Kotikulma", osasto, josta voi kehittyä hyvinkin käytetty ja mielenkiintoinen. Entä pitempiä kirjoituksia, omien kynäilijäimme tuotteita, jatkokertomuksiakin — niitäi on tänä aikana mennyt käsieni läpi tähän lehteen lukematon määrä. Monet nimet ja nimimerkit ovat tutuiksi tulleet ja kaikille heille, kuten avustajille yleensä, olen persoonaUisesfikin kiitollinen, lahden levikki on myöskin tällä ajalla jatkuvasti kohonnut, melkeinpä tyydyttävästi. En tarkoita tällä persoonallisesti ylpeillä, sen se varmaan olisi tehnyt, ja ehkä vielä paremminkin, jos joku toinen, kuka tahansa olisi tällä paikalla ollut. Mutta hyvä näinkin. Kiitos siitä kaikille yhteistoiminnassa olleille, avustajille, asiamiehille ja ystäville. Tämän pitkän ajan kuluessa on kasvanut sellainen tunne, kuin olisin hyvin suuren ja ystävällisen perheen jäsen — sen isäntärcnki ja nöyrä palvelija, jonka on toimittava perheen ja talon parhaaksi. Suhde on ollut niin hyvä, että se on monena vaikeana hetkenä kohottanut päätäni ja lämmit-täf^ yt rintaani. Niin tuottamuksellinen, että monet aivan tuntemattomatkin lehtemme ystävät ovat kohdanneissa suruissaan, onnettomuuksissaan ja elämänpulmissaan kääntyneet puoleeni — toimittaja puoleen — jonkinlaisen lohdutuksen ja neuvon toivossa. Sellainen luottamus on ihmiselle suuri-arvoinen tunneasia. Niin on tultu tähän päivään asti. Tekee mieleni vielä tähän lainata ensimmäisestä pakinastani kymmenen vuotta sitten seuraava pala: Edellisessä numerossa naitte jo uuden toimittajan kuvan. Näytti miehellä jo ikää olevan ja gorillaan vivahti." (Hml Se oli tosiaan ruma kuva. Ihme ettei Liekin silloiset ysiSvii katkaisseet heti suhdettaan!) "Muita älkää pHjätkö", tuttjmämta^ **hänellä on vielä nuori mieli, taipuisa ymmar-iimmm- ifri vSnstä elämiä, älyn ja tunteen aHakduksia vik-ftSM mtmmäesia vankkuäen kermautetn äiti. Tahon, että etaimml^SMkdeiMkmtmmtnk^ PUNKAHARJU, jo vanhastaan Suomen kuuluisimpia luonnonnälitävyyksiä, on luonnonihaha, 7 kilometriä pitkä vierinkinviharju Kerimäen pitäjässä. Kulkee kapeana harjanteena Puruveden lounaispään poikitse erottaen Suuren-Piiruveden Pienestä- Puruvedestä. jPunkaharju liittyy pohjois-päässään välittömästi koillispuolella olevaan laakeaan, isohkoon Laukansaareen, ollen siten oikeastaan siitä lähtevä pit*^ kä ja kapea'niemensuikale, ainoastaan keskikohdalla leveten hiukan muodostaen sivuilleen muutamia niemekkeitä. Punkaharjun erottaa mantereesta luoteispäässä Tuunaasalmi ja kaakkois-päässä Punkasahni. Koskipaikoillaan, nykyisen "kivisillan" hiona Punkaharju painuu lähelle vedenpintaa; siinä on vain korottamalla saatu maantie kestämään korkean veden vaikutusta ja korokkeen alitse on kaivettu yenekulku-väylä, joka on myös syvemtetty kalojen nousemista varten Laiukanlahteen. Mat-kailijalirkenhettä varten on hotelleja. Erikoisesti huomattavia näköalapaik.- koja monien joukossa on. ns-Runeber'- gin kimipu ja Hynhinsaari. Pohjoispään Tähettyvillä Laukansaarella on lehtikuushnetsikkö. Harjulla on useissa paikoin huomattavissa vallituksia entisten sotain ajoilta. Punkaharju on valtion omistama kruununpuisto, jollaiseksi se tuli tilusvaihdon kautta V. 1843. Harjun ylitse, päästä päähän kulkee Savonlinnan-Parikkalan maantie ja v:sta 1906 sitä myöten kulkee myös Savonlijmän rautatie, joka kuitenkin on rakennettu siksi taitavasti, ettei se sanottavammin häiritse harjun rauhaa muualla kuin eteläisimmässä osassa. Punkasalmen ja Tuu- , naansalmen yli on rakennettu rautatiesillat, sekä Laukansaämen poikki hieta-penkere, jota myöten rata siirtyy Punkaharjulta Kaukonniemestä Laukansaareen. Sensuuri — Ottawan alahuoneessa ilmoitettiin äskettäin, että sitten vuoden 1946 on 51 kirjaa ja 24 aikakausjuhkai-sua estetty pääsemästä Canadaan. Sensuurina toimii verotusasioiden ministeriön virkamiehet. ja levittäjäin välillä tulee jatkumaan. — SHs Uekin avustajat, kynäilijät, antakaa vaan tuotteittenne tulla sillä luottamuksella, että ne tulevat ymmärretyiksi ja hyvin kohdelluiksi. Ja uusia kynäilijöitä ilmestyköön! Ön aiheita. Puhumatta siitä, mitä nykyinen aika yleensä tarjoaa, jokaisen lähettyviltä jopa omasta elämästäkin löytyy joku "tosikertomus", erikoinen ja mielenkiintoinen, kun se mukavasti tulkitaan. "Rakkaus on suurin", niin kyllä, sen y m parillehan moninaiset elämänseikat punoutuvat. Mutta on paljon muuta — iloa ja surua, suoraa ja kieroa, leikillistä ja koomillista — oivia aiheita. Ken vaan on joskus tuntenut halua jonkun erikoisen hetken tai taipauksen kuvaukseen, nyt sopii yrittää, mahdollisesti sieltä löytyy helmiä, kun ne päivänvaloon vedetään. Liekin toimitus pyrkii tässä avustamaan ja taitamaan todellisia taipumuksia omaaville "ilmaa siipiin". Näin saadaan JJckkiin omasta elämästä ja omista kynistä vaihtelevaa sisältöä, jolla on sekä huvittava että kasvattava merkitys." Nuo sanat sopivat vielä nytkin. Ja tallella on vidä tuo toimittajan "nuori mielikjit". SHs jatkakaamme hyvää yhteistoimintaa ~ ainakin toistaiseksi. Jos tässä jolloinkin, vaikkapa tämän ikäkymmenen täyttyessä, alan tuntea erikoista väsymystä, niin otan kymmenen vuoden laman, jatkaaksetii sitten taas. ~ A. P, Toronto Intiaanikylä, josta kasvoi niilji»onakaupunki Kirj. ELLEN LINDEN VESIJOHTO — PALOKUNTA — POLIISILAITOS Siihen aikaan kim Yorkia alettiin rakentaa, oli tulipalot aina suurena vaarani^ Rakennukset olivat puusta ja vesijohtoja ei ollut. Tulipalon sattuessa muodostivat ihmiset keijun ja ämpärien kanssa ottivat vettä Toronton lahdesta, jolla sitten yrittivät paloa sammuttaa. V. 1820 annettiin määräys, että jokaisen talonomistajan oli varattava kaksi nahka-ämpäriä näkyvälle paikalle käytettäväksi tulipalon sattuessa. Kylän hallitus maksoi jonkun summan sille, joka ensim-mäisiena loi tytonyHn vettä palopaikalle, ja kun tiet olivat kuoppaisia ja kivisiä, kävi usein, että kun hevosmiehet ajoivat kilpaa {»asiakseen enshftmäisenä palopaikalle, niin tynnyrissä täi ammeessa ei ollut kuih lippa vettä pohjassa. Siksi päätettiin^ fettä tyhnyrih tuli olla kaksi kolmatta osaa täynnä ennenkuin palkintoa hiaksettiin. Sen aikainen tynnyri eli pon-chebn^ tl 60—-Söi^onaä; " ^ ^ - V. 1826 perustettiin ensimmäinen vapaaehtoinen palo-kuhtä ja isiihen kuului kaikki kylän ärvovalatsiet miehet. Se oli tav^laah kuin kunniatehtävä ja sen jäsenet olivat aina tarkkojen määräysten alaisia. Jokaisena maanantai-iltana pidettiin kokous ja jos myöhästyi nimihuudosta, sai siitä sakkoa. Ainoa este oli sairaus tai pitkä liikematka (ainakin 5 mailia kaupungista). Samoin jokaisen jäsenen käyttäytyminen oli tarkan valvonhan alainen. Tupakoimisesta, kiroamisesta, rumista sadoista tai tottelemattomuudesta sai sakkoa, mutta jos se uusiutui kolmasti, henkilö armotta erotettiin. Palokuntalaiset olivat vapaat sotilas- ja poliisipalveluksesta. jotka olivat silloin pakollisia. Ensimmäinen paloasema oli Church-kadulla, .\delaide ja Court katujen välillä.' Hälyytys annettiin joko huutamalla tai soittamalla St. James kirkon kelloa (kirkko oli sillä paikalla kuin nykyinen kadetraali), jolloin jokaisen tuli jättää työnsä ja rientää palopaikalle. Ensimmäinen pumppu oli ns. "goose neck", käsin, noin kuuden miehen prumpattava. mutta kun siihenkin oli vesi kannettava, niin ei se suuria auttanut. Sen nimi oli "Phoenix" ja se myöhemmin m3rytiin Oakvilleen. Kun York sai kaupunginoikeudet 1834, tuli palokunta kaupungin määräysten alaiseksi ja samana keväänä valittiin ensimmäinen palotarkastaja ja määrättiin poliisi vahtimaan palosta pelastettuja tavaroita. Pian tämän jälkeen saatiin ensimmäinen hälyyt5rskelIo ja letku- ja rappukärryt. Seuraavana vuonna sai palokunta ensimmäiset univormunsa. Samaan aikaan alettiin suunnitella kaupungin vesijohtoa ja Joseph Masson .\lbert Furniss ja John Strang aloittivat kaasu- ja vesilaitoksen. Kaupungin kanssa tehty sopimus kesti 50 vuotta ja kaupunki maksoi "250 puntaa palokunnan käyttämästä vedestä vuosittain. Pian kuitenkin huomattiin, että vesijohto ei ollut tarkoitustaan vastaava, vaan usein vesi loppui silloin kun sitä kaikkein kipeimmin olisi tarvittu. Tämä johti moneen riitaan kaupungin valtuuston ja komppanian välillä, ja vihdoin ,v. 1874, kaupunki osti vesijohtolaitoksen itselleen. Käsipumput olivat käytännössö vuoteen 1861. jolloin ensimmäinen höyrypumppu ostettiin. Miehet itse vetivät sen palopaikalla, kun hevosia ei palokunnalla ollut, tai ottivat ensimmäisen läheDä olevan hevosen sitä vetämään. Vakituinen palokunta perustettiin 1874. Siihen kuului 50 miestä upseereineen. Sen jälkeen alettiin hevosia vuokrata vetämään pumppuja palopaikalle. Paloasemia oli silloin jo useampia ja sitä mukaa kuin kaupunki kasvoi niitä rakennettiin lisää. Poliisilaitos toimi yhteisymmärryksessä palokunnan kanssa ja palon sattuessa sinne saapuivat myös poliisit liikennettä ohjaamaan ja pitämään järjestystä, kuten ne tekevät tänäänkin. V. 1890 ostettiin palokunnalle 28 hevosta. Lisää pumppuja, letku- ja rappukärryjä, halyytyskelloja ja vesipylväitä laitettiin. V. 1895 alettiin vettä ottaa saaren takaa järvestä ja koko kaupungin vesijohtoverkosto uusittiin. Vesisäiliöitä ja puhdistamoja rakennettiin uusia, likaviemärijohtoja lisättiin ja lisätään joka vuosi. Toronto on usein joutunut kärsimään tulipaloista. Ala-kaupungilla ci ole montakaan paikkaa, jossa ei olisi ollut tulipaloa. Suurin tulipalo Toroptossa oli huhtik. 9 p. 1904. jolloin alue Wcllington-kadun varrella York-kadulta lähelle toria paloi kokonaan. Rakennukset Bay-, York-, Melida-, Wellington-, Esplanade- ja Lome-kadulla paloivat, kaikkiaan 104 rakennusta. Tulipalo kesti kricsi viikkoa ja vahingot nousrv*at 10,000,000 dollariin. Paitsi kaupungin omaa palokuntaa kaikillÄ asemflta, saapui tidipaloa sarnmuttamaan Hamiltonin, Londonin ja Buffalon polokiniiiat. Yhtesen a%aan näytti että koko kaupunki paixi pörröksi jm päiliuOiiiio kiiimitcttiinkin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-06-12-02
