1951-02-10-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Spokanen Kalle:
O leik
•p.\KKASUKKO ON sellainen
parta, joka ei kärsi lämpimiä ilmoja
eikä kesän helteitä. Heti kun
kevät alkaa tehdä tuloaan ottaa Pakkasukko
jalat alleen ja painelee pohjoisnapaa
kohti kovaa vauhtia, sillä
jo5 hän odottaisi lämpimiä ilmoja olisi
se hänen terveydelleen vaarallista, kosta
hän ei voi elää lämpöisessä. Mut-annas
olla kun syksy lähenee niin
i^^llä ukkomme kanssa ilmestyy ihmisten"
ilmoille, ja a^aikka se on näkymätön
olento, niin tnnnemme sen läsnäolon
ruumiissamme silloin kxm se saapuu
äuoksemme. Monta kertaa se tekee
kaikenlaisia leikillisiä temppujaan. Emme
tahdo ymmärtää hänen leikkiään,
vaan otamme kailvki vihana vastaan.
kun näkee, että häntä noin pelätään.
Hänpä kirmasee m3'Ö5km juoksuun ja
kapaisee joukon jälessä kulkevan pienen
tytön syliinsä ja puistaa sitä niin
lujasti, että aivan hampaat tytön suussa
kalisevat. Mutta nyt on ukolla
jo kiire myöskin isommille kylille, eikä
siis ehdi paljoa kujeilemaan kouluun
menijöiden kanssa, nipistäähän vain
muutamaa nenänpäästä ohimennessään
ja polkaisee jotain varpaille tai litistää
vähän sormea, mutta siinä onkin
tarpeeksi heille, näk>-^-ät hyppivän ja
puhaltelevan käsiään ukon rientäessä
joukon edelle. - .
Ukko muistaa monta lystiä edelliseltä
talvelta kaupungissa ja sinne on siis
liiire, -öriutta jalkaisin pitää painella.
Sattuipa taas sytey ja utto„,ie '"^J^
tulla tq^astelee pohjoisnapa-reissultaan," ' Jf^»^ sen kuomlaii.peralle vahan kjy-arkana
hiiviskellen, sillä toisin paikoin 'tiä-varastamaan. Mutta kun ne jaat-käyttävät
ilmat aivan liian lämpimilta
vielä uklvomme persoonalle. Pitää hiir
viskellä öisin lähemmäs ja l^emmäs
edellistalvisia leikkikenttiä. Kunpahan
svovuhuttaa lunta maschan niin silloin
sitä on pehmeä hipsutella eteenpäin, _
voi vaikka pistäytyä aivan kaupurtkd-
[hin saakka. Niitä käupungeita koin
lämmitetäänkin niin turkasesti ettei
aiihin tahdo voida pistää kylmää ne-määnsä,
tai sen piankin alkaa vettä tippua.
Onpa ukko jo saapunut edempänä -
tmetsänlaidassa olevan pienen talon ai-;
dan taakse vahtimaan, että mitä siellä
näin aamuvarhaisella hommaillaan,
muistaen monta viime talvista hupaisaa Tarkastelee sima
hetkeä mitä oli saanut nauttia talon
asukkaiden kustannuksella. Ahaa, jo--
pa sieltä astuu ailos nuori tyttönen.
iMitähän kujetta hänelle tekisi, kohta
näin naparselssulta tuliaisiksi? Eipä
ukko nyt sentään raaski noin reippaalle
kin Ön jö' keinotekoisia, hiin eihän niitä
enää maalta kaupunkiin ajeta. Kohta
kaj panevat ^'>^alta pois koko fakkas-nkön,
kun ei enää fäitäkään tarvitse
tehdä. Kuinka monta lystiä ukko olikaan
kokenut kovetellessaan ennen
luistinratoja, nuorison siinä kirmatessa
ohuilla vaatteillaan; mutta nyt nekin
jo kovetetaan koneilla. Mutta jos eivät
muuten tarvitse minua niin voin
ainakin leikitellä vähän kaupunkilaistenkin
kustannuksella.
Jo sättkiu ukolle suotuisa aamu. Kuu
vain "kumottaa faiivaalla, eikä auringosta
ole tietoakaan. Silloinpa ukko asettuu
kadun kulmaan, missä huomaa joukon
ihmisiä odottamassa katuväunua.
sitten minkälaisilla
jalkineilla he ovat varustettuja. En-simimäisellä
sattuu olla huopatossut jalassa,
et siis voi kutittaa jalkapohjaa.
iMutt^ ukko ei hellitä katsettaan kuitenkaan
tuosta ensimmäisestä uihris-taauj
vaan kipsahtaa puhelinpylvääseen
tytölle mitään pahempaa tehdäkään,. ja pistää kätensä
päinvastoin ottaa huiskan taskustaan, ^^j^j^^^^^^^^^^^^^
5a huitaisee punamaalia tytön poskille, p^^j^^^ij.^^^^ selänmitalta miestä kylkiin
että hänensaapuessaan naapuriin käsillään. Mies aivan sähsähtää
eivät tahdo tuntea. Ihmeissään sano^^-j^ Mhkäisee: -'Aivaniian tähän palelivat:
-Onpa sinulla nyt.kauniin punair^, j ^ ^ j , ^ ^j^ä vminuä tufe." -
set posket." -'^^^^ ^ • P
Seuraavana yönä taas-ukkomme hii- ^ystiäettei millääm voi oU^
pii likenmiäs ja likemmäs isompaa ^k:y^ 'hottamatta: aivan tukaitaiakseen. Alvan
Säkuntaa, mutta huoniaaikin pellolle -pitää mteä juosta kip^
aiohtuneen perunasäkin ja silloinko uk* %uitertkin hän nipistää jotain korvasta
ikoa naurattaa. Tuiunaaj että tuossa-ihan
oh leikittelejiiistä koko yöksi. dXIi-
^ähän noille perunoille oikein tekisi?
(Mitäpä siinä muuta kun keittää roihauttaa
ne, niinhän se niiden omistaja
(kuitenkin niille tekee. Kyllä on ukolla
äionimaa kun hän joka perunan erikseen
säkistä nostelee sattumalta löytämäänsä
peltikannuuh ja keittää poruut-taa
koko yön. Toisia oii niin suuriakin
etteivät tahdo pehmitä ollenkaan.
[Mutta kuitenkin ennen auringon nöii-jsua
aamulla on kaikki perunat kei'^
•Jä puree jotain nenänpäähän ja: polkee
varpaille niin paljon kuiii ehtii juostessaan
keskikaulpungille päin. Ei siinä
ehdi enää kuimnella mitä ihmiset sanovat
Mnen esiintymisestään, mutta
hän tietää sen jo ennestään etteivät
he muuta kun noituvat. Ennen häntäkin
odotettiin kun häntä tarvittiin jääntekoon
ja miuuh un semmoiseen, mutta
nyt on kaikki niin koneellista ettei tarvita
eq[iää vanhoja keinoja.
Hengähdyksissään saapuu ukko aivan
yläkaupungille ja huomaa siinä ka-
I ,1,,. I ••,:;,.„w uJfeÄ£^-^**''*'«^^^^
Bayönnessa N. Y. asiiya Emil Edströfti on lähettänyt It^kuisia pqkeitejq
Ruotsin Amenkah Linjan kautta ruotsalaisille sukiilaisUleen ja tiitta-villeen.
Käydessään äskettäin linjan konttorissa taas pakettiasioissä,
todettiin, että hän oli lähettänyt lahjapaketin; joka olp250,000:s. ^Pat^
jon oti siis mennyt iloa ja nautintoa Etirooppaqn tämänkin: pakettip^al'.
velun kautta. - >^i';.
~ • \m\ u ;,"li I
''\rr UOn
Ir 3äv
i S!
, t L . j " .käj
• ['^ ellä
• i , ' 5ah£
'arii
taar
• - .. . »
Itetty ja kun niiden omistaja päivem- dun karlmassa hienon naisen seisomas-
Bnällä huomaa unohtaneensa säkin sin- ga: Ukko tuumaa, että mitähän tuokin
ne eilen ja vie sen varastoonsa niin huo- tuossa seistä töröttää, odottaa varmaan
maakin, että ne ovat kaikki pehmeitä: tuttavaani joka tulee auton kanssa.
iPaljon pehmeämpiä knin ne oliii tullut Uhitta kyllä hänelle kepponen pitäisi
oman emännän keittämällä.
Mutta taas kun aurinko on aika'
korkealla vielä päiAnsin, täytyy ukko-pahan
piileskellä nietsissä ja rämeissä
5a kulkea \'Xiin Öillä. Mutta pianhan
tehdä aivan -vain lystin yuoksi. Yhtäkkiä
ukko hjpähtää naisen x^arpaille,
mutta hänellä on hienot ja lämpöisen
näköiset päällyskengät, että lipsahtaa
takaisin maahan. Sitten hän ottaa oi-se
sentään koittaa syksy ja jopa on kein. pitkän hypyn ja hyppää kengän
mi
anaassa niin kauniin valkoista lunta-kin,
oikein tulee ukolle hymy huulille
kun näyttää, että pian sitä pääsee oi-
Scein toden teolla omiin hommiinsa. Jo
slkavat kouluun kiirehtivät lapset oikein
juoksennella aamuisin, aivjm kuin
varsien yläpuolelle saakka, kiinni vain
n3-lon-sukkiin, vaikka ne tuntuvatkin
liukkailta, mutta terävät on ukollakin
kynnet. ^ Heti vain kipaisee sukanvartta
ylöspäin, tuumaten nousevansa aivan
sukan \Jäpäähän, mutta turkin alta le-
'A
näkisivät, että Pakkasukko ajaa heitä^ hahtaa lämmin vastaan ja ukko lyö
Itakaa, Sepä kummallista, tuumii iik- leukansa vesikkoturkin liepeeseen ja
ko. minunhan pitäisi olla näk\inätön kynnet irtoavat ja taas ukko kupsahtaa
olentoja kuitenkin lapset'juoksevat e- maahan. Mutta se jo vähän oikein
(delläni. -Sekös tekee ukolle mukavaa harmittaa kun eivät enää kynnet pysy
L A U A N T A I N A , . ! ^ 10 PÄIVÄNÄ, 1951
^ATAA, SATAA . . On satanut jo
monta päivää peräkkäin, niin että
sen jo voi laskea viikoiksi.
Jylhän vuoriston sivulla, laaksossa on
kaunis 4>ieni kylä, jonka lä\1tse virtaa
kiemurteleva vihreäreunaihen joki. Kesäisin
siinä on hy\in vähän vettä, miitta
keväisin joskus siinä virtaavat vedet
suurella pauhinalla, niin monastikin se
on tulyinut ja tuottanut paljon vahinkoa
laakson asukkaille.
Tuon laakson asukkaat ovat etupäässä
juuri toimeen tulevia pikku
maanviljelijäitä ja Ovat lukeutuneet
edist3'smielisten työläisten joukkoon,
ainoastaan vain yhtä taloa lukuunottamatta.
Ylempänä mäen törmällä on Timo
Honkalan talo, ja hänen ei ole vielä koskaan
tarvinnut kärsiä minkäänlaista
vastusta tulvan, eikä muuta m a n
takia. Hänen talonsa on niin korkealla
mäellä, etteivät sinne ole tulvavedet
ulottuneet. Hänellä öii suuret karjat
ja komeat kanalat, suuret ja kauniit
hedelmätarhat. Hän on kaikenlaisilla
keihoitteluiila hankkinut itselleen rikkautta,
ja kuin ufemälla rakentanut komeita
rakennuksia koko mäen täyteen,
niin että äiälaaksölaisteh. silmiä oikein
huikaisee sitä katsellessa.
Laakson asukkaat eivät koskaan ole
katselleet suopeilla silmillä Timo Honkalaan,
sillä he ovat tietoisia siitä kai-'
kesta, millä ne rikkaudet ovat tulleet
häntelle.
kiinni, ovat ne ennen pysyneet. Sat-tuupa
siinä lähellä oleman jonkun auto.
ja sen katolle ukko kapuaa ja suoraa
päätä hypätä roiskauttaa naisen rinta-päille,
sieppaa korvista kiinni, pussaa
poskelle ja puree nenänpäähän. Näyttää
niin kun nainen tahtoisi hierasta
joka paikkaa yhtä, aikaa, kaikki on valkoisena.
Terävät kynnen jäljet korvissa,
nenä ja posket A-alkoisena. Siitä
sait, mokoma", nauraa rähähtää ukko
ja taas eteenpäin.
Tuleepa siinä \ielä lihava, oikein pu-nanenäinen
herrasmies vastaan. Pakkasukko
tuumaa, että tuo ei \oi enää
mennä kapakkaan ollenkaan tai nenä
tulee liian punaiseksi, ja suoraa päätä
pitkällä hypyllä, loikkaa ukko herrasmiehen
punaiseen nokkaan kiinni, puristaa
sitä voimainsa takaa. Hellittää sitten
vasta kun herrasmies sieppaa suurella
karvakin taalla suureen punaiseen
nokkaansa kiinni, mutta nokka on nyt
aivan valkoinen. Pakkasukkoakin alkaa
jo peloittaa, että taitaa se aurinko
kohta niin lämmittää, että on lähdettävä
ja niin taas painuu metsän peittoon,,
ottamaan uusia voimia seuraavaa
leikittelvä varten.
Sade aloitti jo'kolmatta ^iikJ^ ja
vuoristossa alkoivat lumet - suiäa, niin
että pian jo täyttyi tuo-kVlän 1^1 kulkeva
joki vedellä, joka suurella pauhinalla
tulvi jo yli äyräittensä. Monien
oli jo pitänyt muuttaa laakk^sta pois
ja jättää kaiken sinne (mitä ei voinut
mukanaan viedä.
Tim© Honkalalle olivat viranomaiset
antaneet varoituksen, että jos sade ei
lakkaa, niin hänenkin talonsa^ voi olla
vaarassa ja käskettiin muuttamaan pois
turvallisempaan paikkaan. «Mutta Timo
ei ottanut tuota uskoakseen, sillä
hän oli täällä jo monet vuodet asunut,
eikä tulva koskaan vielä ole nOussut
niin korkealle. Timo antoi myöskin viranomaisten
ymmärtää "ettei Jurhala-kaan
salli 'häneiie mitään sellaista tapahtuvan,
ja nuo ^'kommunistit" kyllä
tulva saakin viedä, jatkoi Timo puhettaan.
Sade yhä vain yltyi ja Timo oli vielä
korkealle tulva-alueelta. Hän" katseli
hymyssä suin, ikuinka alalaaiksösta meni
monia pikku koteja viriran' mukana
. . . ajatisllen itsekseen: "iNoin teitä jumala
> rankaisee te senkin jumalattomat.
Timo ja vaimonsa Tiina, settä kolme :
alaikäistä lastaan, menivät rauhassa aikaisin
hukkumaan, niinkuin heillä oli
aina tapana. Kaikki oli tavattoman^
hiljaista, tuulikin oli jo lakannut, mutta
sade vain hiljalleen soitteli yksitoikkoista
säveltään ikkunanruutuihin. He olivat
niin tottuneita tuohon sateenrapi-naan,
niin että se vaivutti heidät unelmiin
kilin ihana musiikki.
Timo näkee-unta: Hän' on.laivassa
ja myrsky heiluttaa niin kova_sti, että
hän putoaa pois vuoteeltaan. Hän herää
siihen, että on todellakin pudonnut
'\'uoteen viereen. Hän on vieläkin k uu -
r levinaan aaltojen loisketta istuessaan
lattialla . . . Mutta mitä ihmettä? Hän
. todellakin kuulee aaltojen loiskeen. Hän
h>pähtää ylös ja rientää ikkunalle . . .
Vettä, vettä niin pitkästi, kun silmä kantaa,
hän näkee vain vettä. Hän ei oikeastaan
tajua mitään, vaan tuijottaa
ulos ikkunasta . . . .
Tiina on imyöskin herännyt ja kauhuissaan
kuuntelee aaltojen loisketta ja
huutaa:
— Timo, etkö näe. - Timo, me olemme
tulvan ympäröimänä!
Nyt vasta kuin heräten tajuntaansa
Timo käsittää asian todellisuuden. Hän
pukee kiir>eesti päälleen ja rientää ulko-ovelle
sen avatakseen, mutta vesi on jo
melkein lattian tasalle.
Kuuluu -moottorin ääni ja valonheittäjä
heijastaa amuyön pimeydessä. Sen
ääni lähenee ja aaltojen loiske tulee
yhä ylemmäksi, niin että jo lattialle
alkaa tulla vesi. Nvt vasta he muis-
^ V U 6
H B
j '. , sta,
ihuij
-pit
la.
v m
•1 p
alia
i v j l ä i
\ p;
C täs
IE. iko
.aa- .uol(
us I t ssa,
n^" , Uide
ti \
i --^
IE.
a VI
kui
aieh
Vän
.im]
inä
, t I i ' f t i tää
' Jci^ 's n p
1 , sti '1
. ^ luan ' ,od<
E:C- S , ielä
. mnL u ] ,iass
iir'. itj£
k-, m I
ccJ • 1 hi]
te >;' ve
. 3me
dl il'in j
|c"v'uj"2eet?
iPr['rtaja
. n k i v ' 2x\sa
••NP ';,'at l
mvli'" y ja
enn j. el
m. si:
5a.
f" Yxh t ova
'ka^1J'!:i? ky
- IXeinu ovi
- 'h. ju
hlöi nBulL
lä . 1 toisi
-_C öyh
ste j äimi
'IBL^}^ amoi
aj';,, tul
ks''--!,. lOTie
e i / i i 'Lnää
alii, rtilvsinnu
uma^ i-^iane(
:ka Itse
le r i k l i s i t a e
. lilihgsfiisa. S'
i set «attu
- MSDrMiian
iivfe,,/f;ti;ei m
5'hjiJi.>»ttä-nois
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 10, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-02-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510210 |
Description
| Title | 1951-02-10-06 |
| OCR text | Spokanen Kalle: O leik •p.\KKASUKKO ON sellainen parta, joka ei kärsi lämpimiä ilmoja eikä kesän helteitä. Heti kun kevät alkaa tehdä tuloaan ottaa Pakkasukko jalat alleen ja painelee pohjoisnapaa kohti kovaa vauhtia, sillä jo5 hän odottaisi lämpimiä ilmoja olisi se hänen terveydelleen vaarallista, kosta hän ei voi elää lämpöisessä. Mut-annas olla kun syksy lähenee niin i^^llä ukkomme kanssa ilmestyy ihmisten" ilmoille, ja a^aikka se on näkymätön olento, niin tnnnemme sen läsnäolon ruumiissamme silloin kxm se saapuu äuoksemme. Monta kertaa se tekee kaikenlaisia leikillisiä temppujaan. Emme tahdo ymmärtää hänen leikkiään, vaan otamme kailvki vihana vastaan. kun näkee, että häntä noin pelätään. Hänpä kirmasee m3'Ö5km juoksuun ja kapaisee joukon jälessä kulkevan pienen tytön syliinsä ja puistaa sitä niin lujasti, että aivan hampaat tytön suussa kalisevat. Mutta nyt on ukolla jo kiire myöskin isommille kylille, eikä siis ehdi paljoa kujeilemaan kouluun menijöiden kanssa, nipistäähän vain muutamaa nenänpäästä ohimennessään ja polkaisee jotain varpaille tai litistää vähän sormea, mutta siinä onkin tarpeeksi heille, näk>-^-ät hyppivän ja puhaltelevan käsiään ukon rientäessä joukon edelle. - . Ukko muistaa monta lystiä edelliseltä talvelta kaupungissa ja sinne on siis liiire, -öriutta jalkaisin pitää painella. Sattuipa taas sytey ja utto„,ie '"^J^ tulla tq^astelee pohjoisnapa-reissultaan," ' Jf^»^ sen kuomlaii.peralle vahan kjy-arkana hiiviskellen, sillä toisin paikoin 'tiä-varastamaan. Mutta kun ne jaat-käyttävät ilmat aivan liian lämpimilta vielä uklvomme persoonalle. Pitää hiir viskellä öisin lähemmäs ja l^emmäs edellistalvisia leikkikenttiä. Kunpahan svovuhuttaa lunta maschan niin silloin sitä on pehmeä hipsutella eteenpäin, _ voi vaikka pistäytyä aivan kaupurtkd- [hin saakka. Niitä käupungeita koin lämmitetäänkin niin turkasesti ettei aiihin tahdo voida pistää kylmää ne-määnsä, tai sen piankin alkaa vettä tippua. Onpa ukko jo saapunut edempänä - tmetsänlaidassa olevan pienen talon ai-; dan taakse vahtimaan, että mitä siellä näin aamuvarhaisella hommaillaan, muistaen monta viime talvista hupaisaa Tarkastelee sima hetkeä mitä oli saanut nauttia talon asukkaiden kustannuksella. Ahaa, jo-- pa sieltä astuu ailos nuori tyttönen. iMitähän kujetta hänelle tekisi, kohta näin naparselssulta tuliaisiksi? Eipä ukko nyt sentään raaski noin reippaalle kin Ön jö' keinotekoisia, hiin eihän niitä enää maalta kaupunkiin ajeta. Kohta kaj panevat ^'>^alta pois koko fakkas-nkön, kun ei enää fäitäkään tarvitse tehdä. Kuinka monta lystiä ukko olikaan kokenut kovetellessaan ennen luistinratoja, nuorison siinä kirmatessa ohuilla vaatteillaan; mutta nyt nekin jo kovetetaan koneilla. Mutta jos eivät muuten tarvitse minua niin voin ainakin leikitellä vähän kaupunkilaistenkin kustannuksella. Jo sättkiu ukolle suotuisa aamu. Kuu vain "kumottaa faiivaalla, eikä auringosta ole tietoakaan. Silloinpa ukko asettuu kadun kulmaan, missä huomaa joukon ihmisiä odottamassa katuväunua. sitten minkälaisilla jalkineilla he ovat varustettuja. En-simimäisellä sattuu olla huopatossut jalassa, et siis voi kutittaa jalkapohjaa. iMutt^ ukko ei hellitä katsettaan kuitenkaan tuosta ensimmäisestä uihris-taauj vaan kipsahtaa puhelinpylvääseen tytölle mitään pahempaa tehdäkään,. ja pistää kätensä päinvastoin ottaa huiskan taskustaan, ^^j^j^^^^^^^^^^^^^ 5a huitaisee punamaalia tytön poskille, p^^j^^^ij.^^^^ selänmitalta miestä kylkiin että hänensaapuessaan naapuriin käsillään. Mies aivan sähsähtää eivät tahdo tuntea. Ihmeissään sano^^-j^ Mhkäisee: -'Aivaniian tähän palelivat: -Onpa sinulla nyt.kauniin punair^, j ^ ^ j , ^ ^j^ä vminuä tufe." - set posket." -'^^^^ ^ • P Seuraavana yönä taas-ukkomme hii- ^ystiäettei millääm voi oU^ pii likenmiäs ja likemmäs isompaa ^k:y^ 'hottamatta: aivan tukaitaiakseen. Alvan Säkuntaa, mutta huoniaaikin pellolle -pitää mteä juosta kip^ aiohtuneen perunasäkin ja silloinko uk* %uitertkin hän nipistää jotain korvasta ikoa naurattaa. Tuiunaaj että tuossa-ihan oh leikittelejiiistä koko yöksi. dXIi- ^ähän noille perunoille oikein tekisi? (Mitäpä siinä muuta kun keittää roihauttaa ne, niinhän se niiden omistaja (kuitenkin niille tekee. Kyllä on ukolla äionimaa kun hän joka perunan erikseen säkistä nostelee sattumalta löytämäänsä peltikannuuh ja keittää poruut-taa koko yön. Toisia oii niin suuriakin etteivät tahdo pehmitä ollenkaan. [Mutta kuitenkin ennen auringon nöii-jsua aamulla on kaikki perunat kei'^ •Jä puree jotain nenänpäähän ja: polkee varpaille niin paljon kuiii ehtii juostessaan keskikaulpungille päin. Ei siinä ehdi enää kuimnella mitä ihmiset sanovat Mnen esiintymisestään, mutta hän tietää sen jo ennestään etteivät he muuta kun noituvat. Ennen häntäkin odotettiin kun häntä tarvittiin jääntekoon ja miuuh un semmoiseen, mutta nyt on kaikki niin koneellista ettei tarvita eq[iää vanhoja keinoja. Hengähdyksissään saapuu ukko aivan yläkaupungille ja huomaa siinä ka- I ,1,,. I ••,:;,.„w uJfeÄ£^-^**''*'«^^^^ Bayönnessa N. Y. asiiya Emil Edströfti on lähettänyt It^kuisia pqkeitejq Ruotsin Amenkah Linjan kautta ruotsalaisille sukiilaisUleen ja tiitta-villeen. Käydessään äskettäin linjan konttorissa taas pakettiasioissä, todettiin, että hän oli lähettänyt lahjapaketin; joka olp250,000:s. ^Pat^ jon oti siis mennyt iloa ja nautintoa Etirooppaqn tämänkin: pakettip^al'. velun kautta. - >^i';. ~ • \m\ u ;,"li I ''\rr UOn Ir 3äv i S! , t L . j " .käj • ['^ ellä • i , ' 5ah£ 'arii taar • - .. . » Itetty ja kun niiden omistaja päivem- dun karlmassa hienon naisen seisomas- Bnällä huomaa unohtaneensa säkin sin- ga: Ukko tuumaa, että mitähän tuokin ne eilen ja vie sen varastoonsa niin huo- tuossa seistä töröttää, odottaa varmaan maakin, että ne ovat kaikki pehmeitä: tuttavaani joka tulee auton kanssa. iPaljon pehmeämpiä knin ne oliii tullut Uhitta kyllä hänelle kepponen pitäisi oman emännän keittämällä. Mutta taas kun aurinko on aika' korkealla vielä päiAnsin, täytyy ukko-pahan piileskellä nietsissä ja rämeissä 5a kulkea \'Xiin Öillä. Mutta pianhan tehdä aivan -vain lystin yuoksi. Yhtäkkiä ukko hjpähtää naisen x^arpaille, mutta hänellä on hienot ja lämpöisen näköiset päällyskengät, että lipsahtaa takaisin maahan. Sitten hän ottaa oi-se sentään koittaa syksy ja jopa on kein. pitkän hypyn ja hyppää kengän mi anaassa niin kauniin valkoista lunta-kin, oikein tulee ukolle hymy huulille kun näyttää, että pian sitä pääsee oi- Scein toden teolla omiin hommiinsa. Jo slkavat kouluun kiirehtivät lapset oikein juoksennella aamuisin, aivjm kuin varsien yläpuolelle saakka, kiinni vain n3-lon-sukkiin, vaikka ne tuntuvatkin liukkailta, mutta terävät on ukollakin kynnet. ^ Heti vain kipaisee sukanvartta ylöspäin, tuumaten nousevansa aivan sukan \Jäpäähän, mutta turkin alta le- 'A näkisivät, että Pakkasukko ajaa heitä^ hahtaa lämmin vastaan ja ukko lyö Itakaa, Sepä kummallista, tuumii iik- leukansa vesikkoturkin liepeeseen ja ko. minunhan pitäisi olla näk\inätön kynnet irtoavat ja taas ukko kupsahtaa olentoja kuitenkin lapset'juoksevat e- maahan. Mutta se jo vähän oikein (delläni. -Sekös tekee ukolle mukavaa harmittaa kun eivät enää kynnet pysy L A U A N T A I N A , . ! ^ 10 PÄIVÄNÄ, 1951 ^ATAA, SATAA . . On satanut jo monta päivää peräkkäin, niin että sen jo voi laskea viikoiksi. Jylhän vuoriston sivulla, laaksossa on kaunis 4>ieni kylä, jonka lä\1tse virtaa kiemurteleva vihreäreunaihen joki. Kesäisin siinä on hy\in vähän vettä, miitta keväisin joskus siinä virtaavat vedet suurella pauhinalla, niin monastikin se on tulyinut ja tuottanut paljon vahinkoa laakson asukkaille. Tuon laakson asukkaat ovat etupäässä juuri toimeen tulevia pikku maanviljelijäitä ja Ovat lukeutuneet edist3'smielisten työläisten joukkoon, ainoastaan vain yhtä taloa lukuunottamatta. Ylempänä mäen törmällä on Timo Honkalan talo, ja hänen ei ole vielä koskaan tarvinnut kärsiä minkäänlaista vastusta tulvan, eikä muuta m a n takia. Hänen talonsa on niin korkealla mäellä, etteivät sinne ole tulvavedet ulottuneet. Hänellä öii suuret karjat ja komeat kanalat, suuret ja kauniit hedelmätarhat. Hän on kaikenlaisilla keihoitteluiila hankkinut itselleen rikkautta, ja kuin ufemälla rakentanut komeita rakennuksia koko mäen täyteen, niin että äiälaaksölaisteh. silmiä oikein huikaisee sitä katsellessa. Laakson asukkaat eivät koskaan ole katselleet suopeilla silmillä Timo Honkalaan, sillä he ovat tietoisia siitä kai-' kesta, millä ne rikkaudet ovat tulleet häntelle. kiinni, ovat ne ennen pysyneet. Sat-tuupa siinä lähellä oleman jonkun auto. ja sen katolle ukko kapuaa ja suoraa päätä hypätä roiskauttaa naisen rinta-päille, sieppaa korvista kiinni, pussaa poskelle ja puree nenänpäähän. Näyttää niin kun nainen tahtoisi hierasta joka paikkaa yhtä, aikaa, kaikki on valkoisena. Terävät kynnen jäljet korvissa, nenä ja posket A-alkoisena. Siitä sait, mokoma", nauraa rähähtää ukko ja taas eteenpäin. Tuleepa siinä \ielä lihava, oikein pu-nanenäinen herrasmies vastaan. Pakkasukko tuumaa, että tuo ei \oi enää mennä kapakkaan ollenkaan tai nenä tulee liian punaiseksi, ja suoraa päätä pitkällä hypyllä, loikkaa ukko herrasmiehen punaiseen nokkaan kiinni, puristaa sitä voimainsa takaa. Hellittää sitten vasta kun herrasmies sieppaa suurella karvakin taalla suureen punaiseen nokkaansa kiinni, mutta nokka on nyt aivan valkoinen. Pakkasukkoakin alkaa jo peloittaa, että taitaa se aurinko kohta niin lämmittää, että on lähdettävä ja niin taas painuu metsän peittoon,, ottamaan uusia voimia seuraavaa leikittelvä varten. Sade aloitti jo'kolmatta ^iikJ^ ja vuoristossa alkoivat lumet - suiäa, niin että pian jo täyttyi tuo-kVlän 1^1 kulkeva joki vedellä, joka suurella pauhinalla tulvi jo yli äyräittensä. Monien oli jo pitänyt muuttaa laakk^sta pois ja jättää kaiken sinne (mitä ei voinut mukanaan viedä. Tim© Honkalalle olivat viranomaiset antaneet varoituksen, että jos sade ei lakkaa, niin hänenkin talonsa^ voi olla vaarassa ja käskettiin muuttamaan pois turvallisempaan paikkaan. «Mutta Timo ei ottanut tuota uskoakseen, sillä hän oli täällä jo monet vuodet asunut, eikä tulva koskaan vielä ole nOussut niin korkealle. Timo antoi myöskin viranomaisten ymmärtää "ettei Jurhala-kaan salli 'häneiie mitään sellaista tapahtuvan, ja nuo ^'kommunistit" kyllä tulva saakin viedä, jatkoi Timo puhettaan. Sade yhä vain yltyi ja Timo oli vielä korkealle tulva-alueelta. Hän" katseli hymyssä suin, ikuinka alalaaiksösta meni monia pikku koteja viriran' mukana . . . ajatisllen itsekseen: "iNoin teitä jumala > rankaisee te senkin jumalattomat. Timo ja vaimonsa Tiina, settä kolme : alaikäistä lastaan, menivät rauhassa aikaisin hukkumaan, niinkuin heillä oli aina tapana. Kaikki oli tavattoman^ hiljaista, tuulikin oli jo lakannut, mutta sade vain hiljalleen soitteli yksitoikkoista säveltään ikkunanruutuihin. He olivat niin tottuneita tuohon sateenrapi-naan, niin että se vaivutti heidät unelmiin kilin ihana musiikki. Timo näkee-unta: Hän' on.laivassa ja myrsky heiluttaa niin kova_sti, että hän putoaa pois vuoteeltaan. Hän herää siihen, että on todellakin pudonnut '\'uoteen viereen. Hän on vieläkin k uu - r levinaan aaltojen loisketta istuessaan lattialla . . . Mutta mitä ihmettä? Hän . todellakin kuulee aaltojen loiskeen. Hän h>pähtää ylös ja rientää ikkunalle . . . Vettä, vettä niin pitkästi, kun silmä kantaa, hän näkee vain vettä. Hän ei oikeastaan tajua mitään, vaan tuijottaa ulos ikkunasta . . . . Tiina on imyöskin herännyt ja kauhuissaan kuuntelee aaltojen loisketta ja huutaa: — Timo, etkö näe. - Timo, me olemme tulvan ympäröimänä! Nyt vasta kuin heräten tajuntaansa Timo käsittää asian todellisuuden. Hän pukee kiir>eesti päälleen ja rientää ulko-ovelle sen avatakseen, mutta vesi on jo melkein lattian tasalle. Kuuluu -moottorin ääni ja valonheittäjä heijastaa amuyön pimeydessä. Sen ääni lähenee ja aaltojen loiske tulee yhä ylemmäksi, niin että jo lattialle alkaa tulla vesi. Nvt vasta he muis- ^ V U 6 H B j '. , sta, ihuij -pit la. v m •1 p alia i v j l ä i \ p; C täs IE. iko .aa- .uol( us I t ssa, n^" , Uide ti \ i --^ IE. a VI kui aieh Vän .im] inä , t I i ' f t i tää ' Jci^ 's n p 1 , sti '1 . ^ luan ' ,od< E:C- S , ielä . mnL u ] ,iass iir'. itj£ k-, m I ccJ • 1 hi] te >;' ve . 3me dl il'in j |c"v'uj"2eet? iPr['rtaja . n k i v ' 2x\sa ••NP ';,'at l mvli'" y ja enn j. el m. si: 5a. f" Yxh t ova 'ka^1J'!:i? ky - IXeinu ovi - 'h. ju hlöi nBulL lä . 1 toisi -_C öyh ste j äimi 'IBL^}^ amoi aj';,, tul ks''--!,. lOTie e i / i i 'Lnää alii, rtilvsinnu uma^ i-^iane( :ka Itse le r i k l i s i t a e . lilihgsfiisa. S' i set «attu - MSDrMiian iivfe,,/f;ti;ei m 5'hjiJi.>»ttä-nois |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-02-10-06
