Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 26, 1955

              Tämän tapaisia hienoja kohtauksia tullaan näkemään Mine-Mill-haalilla perjantaina kellv S
ip. ja lauantailta kelld 2 ip., kun kansainvälinen anssijakuuluisuus Willy Blok Hanson esiintyy
siellä seurueineen.
sille ihmiaille
ä on erikoisesti tarkoifcettu niille,
jotka olosuht-eiden pakosta viettävät
yksin elonsa iltapuolen hetkiä. Koska
olen yksi heistä, niin haluan ,tiedoittaa
miten olen koettanut kuluttaa yksinäi-svyttäni,
Olen kuullut yksinäisten vanhusten
valittavan, että tuntuu ikävältä, varsin­kin
jos ei useampaan päivään käy ke­tään.
Kieltäniattä siinä on perää, tie­dän
sen itsestäni. Onpa hiljattain tässä
lähistöllä eräs yksinäinen vanhus tur-vaantunut
epätoivoiseen ^tekoon, lopet­tanut
elämänsä oman kätensä kautta.
^^leidän pitäisi kuitenkin yrittää
karkoittaa epätoivo. Kun otatte käsille
jonkinlaisen mieleisen käsityön, tai
minkä tahansa mieluisen homman, niin
ette huomaakaan kun jo ikävät ajatuk­set
ovat poissa. Slutta siihenkin pitää
itsensä puoliksi pakoittaa. Minulle ovat
naapurit lainanneet paljon kirjoja ja
nnden parissa on arka mennyt niin ettei
huomaakaan.
•^lyöskin Liekki on ollut kuin hyvä
\^eras, joka saapuu ilahduttamaan mi-
^^ua yksinäisyydessäni. Otan sen heti
saavuttua käsiini, enkä tavallisesti jätä
ennenkuin olen lukenut siitä kaikki.
^Ksi hwä puoli yksinäisyydestä on ja
se on se, ettei kukaan häiritse ja taval­lisesti
on paljon aikaa. Tapaan myös-
-^^n pistäytyä pistäytymällä naapuriin,
saadakseni rupatella toisten ihmisten
Kanssa.
Tehkää siis mitä tahansa, mutta äl-antako
valtaa epätoivolle. Kun
o;kein tahtoo niin sen voi välttää. Lä-
.mpäristö voi myöskin tehdä arvaa-niattoman
paljon yksinäisten ilahdutta-n^
iseksi. PistäytyniäHä yksinäisen luo-
^ '•"Pattelemassa teette hänelle suu-
^«nman palveluksen kuK<VPJtte.aryata.,
O. Setälän mnistoUe
Kirj. M.AIKKI SET.ÄLÄ.
Nyt kätkemme kumpusi yöhön
sinut l€pc)osi viimeiseen,
luoden katseemme elosi työhön,
yli polkusi katkenneen-.
Olit lapsi raatajaperhccn,
olit työn sekä taistelun mies.
Sait jo nuoretta verisen kasteen,
kun luokkasi, luo vei sun ties.
Sodan, vankilan, valkoisen vainon
kestit ylväänä, pystyssä päin.
Vaan alta sen paatisen painon,
tiesi johti sun läntehcn päin.
Työhön järjestön kortcs' kannoit,
osa arvokas taltecslkin.
Loisti tielläsi, vaikka sen annoit,
virvatulia tuhansin.
Vuosikymmenet vierähtävät,
elm ilta jo varjoja loi.
Monet toiveet jo häviävät,
kutsu korkea sulle kun soi.
Se vaativa kutsu kun kuuluu,
se On kuultava jokaisen.
Jo hiekka tiimalasista loppuu,
elo leikki on varjojen.
Tänä hetkenä mielin hartain,
kuni lausuen siunauksen:
jää hyvästi toveri parhain,
sua muistamme kaivaten.
Varmasti olette aina tervetullut. Eihän
siinä mene ko\'in paljon aikaapa voitte­han
ottaa käsityön mukaanne. Hän on
varmasti iloinen, vaikka vain käväisette.
Ja sitten kevättä odotellessa voivat
kaikki kirjoitella Liekkiin ^vaikkapa
kilpakirjoituksia.
Rauhan terveisin!
.TARH.\LA: .
Pakinan pätkiä *
Huh huh, Jopa on kylmää, vaikka
eilen vielä oli ilma kuin keväällä. Nyt
tuli sitten oikea Albertan talvi. On
kylmä pohjatuuli ja luntakin tulee hiu­kan.
Tuuli puolestaan lennättää sitä
vinhaa vauhtia. Olinkin jo pahoillani,
että tuokin vähäinen lumi menee pois,
eikä lunta ole mäenlaskijoille tarpeeksi.
Pelkoni on osoittautunut turfiaksi ja
nyt voi vielä tulla lunta vaikka kuinka
paljon laskiaiseen mennessä. Itse en
sentään mene laskijaista laskettele­maan,
mutta elän vain lapsuuden aikai­sissa
muistoissa. Siitä onkin jo kauan.'
kun viimeksi olin laskiaista laskettele­massa.
Lapsuudestani onkin jo kauan ja sa-nioia
ovat nuoruus- ja miehuusvuodet-k
n menneet. Ehkäpä siksi muistelen
lapsuusvuosiani, että olen jo toisen ker­ran
lapsi. Eihän tämä minunkaan elä­mäni
ole sentään aivan turhaan men­nyt,
sillä, olenhan antanut elämän
usejinimalle lapselle. Siitä huolimatta
saan nyt yksin viettää vanhuusvuosiani.
En kuitenkaan sure sitä, sillä tämä elä­mä
tuntuu oikein ihanalta, vaikka ei
olekaan isoa taloa eikä muita muka­vuuksia,
kuten se vanhanmaan Pekka
oli x.\merikassa sanonut olevan melkein
kaikilla naisleskillä. En myöskään
kadehti niitä, joilla sellaiset mukavuu­det
sattuu olemaan. Olen tyytyväinen
VWkm kmmlmmda
nikkeHkylmtä
K I R J . SUDBURYN F L I K K .\
Sunmtntatna oii taäUä
päivailtsct roimai,
ruo^a oU ruftsaasti ja
pcfit siellä soivat.
Kuorolaisten toinmtaltan
/ä>»^ tysti saatim,
halvemmaUa selloista 4ii
voisi käydä vaatiin^
Kun nyt kuoro sunnuntaina
konsertin taas antaa,
läsnäolollamme veimme
kiitoksemme kantaa.
Long Lakella sunnuntaina
kilpailijat kiisi,
lumi siellä ryöppysi ja
mentiin »Unkuin hiisi.
Lcvackissa mäkihypyn
vtcstaruudct ratkcs,
monen pojan hyppy sidlä
*'akan*' saantiin katkes.
Näyttämöltä kuinm niinkuin
mielipuolten huiske,
*'hullmnhuone" siellä ompi
haalissa käy kuiske.
Pian kai jo nähdäänkin taas
mitä syntyy siellä,
parempi kun nyt vain ollaan .
poissa heidän tieltä.
Näyttää niin kuin talvelta jo
selkä poikki oisi,
keväästä nyt kyllä hyvin'
runoillakin voisi.
Kuiherteilupiilidistiis'
Vastaperustettu L a Speziah flirttai-lunyastustamisppHisi
kaappasi lauantai­na
ensimmäiset uhrinsa— nuoren pa­rin,
joka tavattiin ''moitittavassa tilan­teesta"
eräässä elokuvateatterissa.
Syntipukkien nimet kirjoitettiin "mus­talle
listalle", mutta he saivat lähteä
poliisiasemalta sen jälkeen, kun heitä
oli varoitettu siitä, että "jutusta voi
tulla vakava", jos se uusiintuu.— Myös
Torinossa on poliisi aloittanut ''puhdis­tuksen"
elokuvissakävijoiden esitettyä
valituksia siitä, että halailemiseen ha­lukkaat
katselijat ovat häirinneet esi­tyksen
seuraamista.
KAUNIS KIlYOS
Olin mieluisesti yllättynyt- huo­matessani
Liekistä, että olin voit­tanut
Liekin kilpatehtävän palkin-toarvonnassa
Liekin vuoden tilauk­sen.
Lausun nyt lämpimät kiitokset
niille lienkilöille, jotka 'kilpailun
järjestivät ja hommasivat palkin­not
siihen,
Mary Hostikka.
ei tulla takaisin. Olen lukenut monia
hänen kirjoituksiaan Liekistä ja pidin
niistä. Olen usein ajatellut, että mi­hinkä
hän lie joutunut. Onhan niitä
joskus liene ollut maininta, että hän on
sairaalassa ja nyt hän sitten on päässyt
rauhansatämaan. Rauha hänen tomul­leen.
Niin täältä on lähdettävä jokai­sen
vuorollaan.
Vick Koski Sylvan Lakelta on myös­kin
muuttanut Tuonelan maille. 'Hän-osaan^
vaikka se toverikin'olisi hyvä edistysmielinen ihminen ja Va.
olemassa. Sitä minulle ei ole kuiten- P^^^^" tilaaja. Tunsin-hänet hyvin.
kaan suotu, sillä kadotin jo nuoruus­vuosinani
elämän toverini. Hän muutti
sinne, mistä ei ole enää tafciisin paluu­ta.
Hänen laistaan ei ole toista tielleni
sattunut, joten vanhuus täytyy elää
yksin. . ,
Nyt sitten muutama sana Eetun
muistolle, koska havaitsin Vapaudesta,
että hänkin on muuttanut sinne mfeta
Kun asuin siellä lähellä, niin ama hä­nellä
oli jotakin ystävällistä sanotta­vana
vastaantullessaart- Toivon häneP
le rauhallista unta siellä -maan mustan
povessa.
Lopuksi parhaat terveiset kaikille
ystävflle, erikoisesti Liekin kirjeenvaih­tajille
j a toimittajalle!
A L B E R T A N ISOÄITI;
LaTiftti*^'"^- Itelmikaiin 26 pälviiuL 195S Sivu 7