Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 17, 1948

              jnaiscn onnensa mahdolliseksi täällä
juaan oäällä.
Katariina sai vihdoin lapset huos­taansa.
^Käsien vielä paukuttaessa in­nokkaasti
suosiotaan pienelle tanssipa­rille
Katariina otti heidät ja vei pois
salista. Hän riisui ja pesi lapset, ja pani
heidät vuoteisiin, mutta tänä iltana oli­vat
he riehaantuneita ja vs^Jlattomia ja
liän sai taivutella heitä kauan ja kärsi­vällisesti,
ennenkuin he rauhoittuivat
Ja nukkuivat.
Spinetin hilajinen, kiehtova sävel i i i -
kiii läpi huoneiden^ hänen korvaansa,
joskus kuului naurun helakka ren^alir.
das. Sitten alkoi kuulua katrillin ryt­mikäs
sävel. Nuoret olivat innostuneet
3hläkkiä tanssimaan niinkuin ^tekivät
usein ilta'sin. Lattia tuntui tömähtde-vän
askelten poljennosta, Katariina
' kuunteli sitä sykkivin sydämin. Tällai­sina
hetkinä, jolloin Gustav oli eristetä-tynä
hänestä noiden kauniiden, ylhäis^^
ten nuorten tyttöjen joukkoon, hiipi
yhtäkkinen epätoivo hänen sydämeensä.
Kyyryssä, päätään pienen Minetten
laitaan nojaten alkoi Katariinan silmis-
_ tä tipahdella kynyeleitä. Häa oli siinä
Icauan liilikumättomana,. katojen, su­loisen
^iinetten ruusuista Qoskea iäpi
kyyneltensä.
Tulisiko onni koskaan aivan-täytenä
hänen osakseen. Saisiko hän todella (h
luistaa Gustavin, saisiko kodin, hänen
Stanssaan siellä kaukana suuressa kau­pungissa?
Saisiko joskus lapsen, tuol­laisen
lapsen kuia pikku Paul, tai Mär-tba,
tai Minette. Katariina värahti sy­västä
onnesta.
Kreivitär Margaretha tuli huonee­seen.
Katariina pyyhkäisi nopeasti kyy­neleet
silmistään mutta, hänen kasvonsa
olivat surun ja onnenvivahteiset. Nuo­ri
kreivitär seisoi hetken vuoteiden ää­rellä
ja virkahti sitten kuin vaistoten
Katariinan tuni^nian:
— Luulen, että sinusta tulisi .h>'vä
äiti, Katariina. Olet vaalinut lapsiani
paremmin kuin minä koskaan, voisin,
heitä vaalia. Vahinko,' Ka'tariina, että
menetän sinut -
Katariinan silmut revähtivät suuriksi,
l:un hän loi ne^kreivittäreen. Salama­na
väliihti hänen mieleensä kaxihuno-
«lainen ajatus, että- kreivitär Marga-rerha
tiesi Gustavin ja hänen salaisuu­tensa,
mutta hetken päästä hänen sy-flämensä
raju tahti jälleen.hidastui krei­vitär
Margarethan kertoessa alakuloi­sena:
— Me matkustamme Pietariin. Fred­rik
in isä tahtoo niin. Hänellä on siellä
palvelijäkuhta ja vaikka! yritin saada
sinut mukaani, en voinut heille mitään.
En kä.sitä. miksi he olivat tällaisessa
' pienessä seikassa niin itsepintaisia.
Mutta jouluksi tulemme takaisin kotiin
yj silloin minä kai saan sinut taas, Ka-tnriina.
I^npsct tulevat sinua kaipaa-niiian
kovasCi.
Katariina loi säteileviin, vapautuneen
k::tseen hyvään emäntäänsä. Sydames;
sään hän ajatteli riemukkaana: ^ Jou­luna,
voi, silloinhan olen kaukana tääl­lä,
siellä suuressa kaupungissa, emissä
Tfustavkin, eikä kukaan tiedä olinpalk'
k.iaxu, ja jos aavistavmtkin, ei heidän
v-?iltansa yllä minuun. Olen Gustavin
suojassa siellä ja hän vartioi kyllä,
etteivät sorasäveleet pääse särkemään
onneamme, jota olemme saaneet odot­taa
nain kauan.*
— Kuuletko, Katariina, miten hads-kaa
nuorilla on s a l i s i , K>'t he harjoU-lilevat
tuota kaunista uutta tanssia,
joka keväällä tuli muotiin Tukholmas­sa.
Se on tullut nvt tännekin. Koko
maailma tanssii sitä. Kadehdin noita
nuoria. He ovat vapaita ja onnellisia
Avioliil05;sa olevalla naisella ei ole oi­keutta
oll.iJcoskaan riehakkaan iloinen.
Huh, Katariina, kuinka elämä puristaa
minua joka suunnalta. Tahtoisin olla
vapaa ja lehahtaa siivilleni vielä kcr-
Uuden a l k ^ ä
Kaukaa vuosiefn takaa kuulen säve­leen:.
**Sa toivontähtönen, nyt loista
riemuiten taas halki aikojen vastais­ten."
Onhan h>'vä uskoa, että on jos­sain
toivpntähtönien^jÖkä valaisee elom­me
tietäyljä saamme y o i i i mp
teenpäin kaikissa vaiheissa.
Seinäkaknteritkin pn taas vaihdettu
uusiiiL Ne ovatkin aika sieviä värikkäi-ne
kuvineen »edustaen eri liikkeitä. N i i ­hin
on niin oppinut katsomaan "missä
mennään", etteif»; i\iitä vanhaan Mrja-allakkaan'
vaihtaisi.
Siitä ofi niin pitkä aika.kun viimeksi
kirjoitin, että Liekki on muuttanut muo- :
toaankin; loimut sitä nyt. valaisevat. .
Kiitän puolestani kaikkia::teitä, jotka:
olette viime vtlotena. kirjoituksillanne
Liekkiä muistaneet. Edelleenkin avus-tajista^
riippuu lehtemme sisältöi j^^^tol--
mittajaHekin on helpompaa, kun on^e-nempi
"ainesta** varasiossa.
. Liekin kaiutta terveh sinua Vieno
ran, miittä minä. en uskalla. Nämä Ami-borgit
ovat kovaä^^ja lujaa väk«ä, Ön-
' ndlinen Gustav, jooka oimisttii pot^ais-ta
itsensä irti smmn,perinteistä ja luo-,
da itsdleen mielensämukainen tulevai­suus.
— Niin, myöntää Katariina ja hänen
silmänsä-palavät^ sisäisestä., ilostaj ja
emäntänsä mentyä hän painaa kädet
sydämelleen, ja alakuloisuus, joka äs­ken
oli vallata hänet, on tipotiessään,
onnen ja r i ^ u n vallassa hän juoksee .
omaan kamariinsa \^ntuvän^ puolelle.
Siellä hän ottaa esiin kirjeenj jonka
kaksi p>äivää sitten on saanut heidän .
piilopaikastaan. Gustav kirjoittaa, hä­nelle
heidän suunnitelmiensa . vahvis­tukseksi:
* • '
"Rakas Katariina, kynä-melkein va­pisee
kädessäni ajateUessani, että- on
enää vain pari päiv^-siihen, kun mur­ramme
itsellemme onnentien:. Kaikki on
järjestyksessä, mutta sinun on tarkoin
noudatettava niitä määräyksiä,, joita
saat minulta näinä päivinä,- Ole aina
valmis lähtöön ja ole rohkea. > Tiedän
sinun uskaltavan paljon, elEa sinun kos­kaan
tarvitse sitä katua, sillä kaikki
pakomme aiheuttamat vajvat tulevat
korvatuik^ satakertaisesti. Uneksin
päivät ja yöt ajasta »jolloin olemme kuin
kaksi vapaata kotkaa, jotka "kelohon­gan
latvasta heittäytyvät siivilleen ja
lentävät minne tahtovat, perustaakseen
pesänsä kauas korpeen. Käy. joka päi­vä
katsomassa postilaatikkoamme. Tie-doitan
sinulle aina .mitä lisää saan toi-n>
eksi pakomatkaasi, varten..Vanhat pie­net
vaunut.olen ostanut jo sinua varten
ja palkaYmut erään, .vanhan diligenssin
>ajajan niiden kuskiksi. Hän on luotet-t'\
va ja ottaa viedäkseen sinut Turkuun,
jättäen sinut.parkkilaiva Marian kap­teenin
huostaan, joka iastlvalmiina läh-.
tee Turun satamana Kööpenhamiaaan.
Siellä x-asta.voinunc yhtyä ja jatkaa yh­dessä
matkaamme Pariisiin. Näkemiin,
siis, Katariina. Kovin vähän saamme
näiden juhlien tähden <^a yhdessä, mut­ta
meillähän on edessämme koko elä­mä.
Koko elämä, kuiskasi Katariii^.
Sitten hän otti esiin ompeluksensa, pu­vun,
jonka kreivitär MarT^aretha oli
hänelle lahjoittanut. Sitä hän kunnosti
matkaansa varten. Hän w t i puvun yl­leen,
asetti pienen, sievän, kukkakork-tc
»scn hatun hiuksilleen, solmi harson
leuan alta kiinni ja kallisteli päätään
kuvastimessa,^
(Jatkuu)
Kallio sjime Suomeen. Varmaan olet
jo lehden saanut ja siihen tutusttmut.
Matti veljesi täältä Goldenista tilasi sen
sinulle. Mielestäni se oli hyvin kauniisti
tehty, Tähän pakinaösastöön voisit kir­joittaa'sinäkin
Suomiterveiset. :
Liekki bn saanut paljon ystäviä Suo*
mesiäkin. Siskoni, o heistä; han­kin
kirjeosaan toi ihastuksensa ~ ilmi.
(Hänelle vain öleh lähettänyt' önaat
Liekkini paketissa.)
Kauniit kiitoksemme kaikiUe ystä­ville
toivotuskorteista, ja lahjoista,, joil­la
yllätitte meidät. Jöidu se. aina vie
lähemmäksi toisiamme pitkienkin mat­kojen
takaa*.
Jyhlaituniielma-taas-haihtuu: ä
teen; Tulee "ehjät viikot" ja aletaah t ä -
ven selkää taittamaan. :Toivön haus­koja,
hiihtöretkiä ja" paljon hiihtäjiä, ta­saisille
sdcä mäkisiHe ladtiille; . -
Kalsejeii: akkunastani fflacrellet-.TaHä:
. hetkellä se.qn 4yyni, ei ^^rettäkään4>tn-nalla.
- Pian kuitenkin tuulenviiraa} kul-
.. ke$ .yli ja saa sen väräjänmän. 'Tuuli
ptdialtaa 1 vijeoujxin,. aallqt:i;käy:vät sau»
- remmÖKi, kohta sCvOn yit3rnytmyr^
si. Ensin aina joissain .palkoin, näkyy
vaahtqp^tä,. ja. yiiniein se /ki^uu,yh-
Unä vaahtona ja aallot v y ö r y i t ärjyen
rantaan.
Kaunis on meri. ty>nenä,^ kun se
ikäänkuin lepää raskaan päivätyön jäl-keen,
kootakseen yoirnia uusiin ponnis­tuksiin,,
joskin laivat joskus. rikkovat
sen - rauhaa. : Majesteetillisen mahtava
se on myrskyn ärjyessä, kun aallot.heit­televät
laivaa kuin lastua ja rantatyrs-k>
t nouseyat kymmenien jalkojen kor­keuteen.
1 c.
. Vuosia olen katsellut merta enkä ole
kahta kertaa, sitä aivan samanlaisena
nähn>'t^ aina pn jotain uutta. Sitä ei
varmaan jräsyisi katselemaan.vaikka.kp-,
ko elämänsä sinne, tuijpttaisi.; Se pn
myös arvpitus, mitä kaikkea sen pph-ja
sisältää. Kuinkahan monenlaisia,elu­koita
ja kasveja siellä on. Olen joskus
ajatellut, että jos tuo väli tästä toi­seen
-saareen yhtäkkiä kuivuisi, olisi.
. siinä varmaan monensista ja ehkä hy­vinkin
kummallista e l^ää. Olisi myös
varmaan vuoria ja" laaksoja, kiviriitto-ja
ja monenlaista kasvillisuutta. Näkee­hän
tässä jo pinnallakin jonkin verran
merielämiä, kuten hylkeitä, merileijo­nia
ja valaitakin. Komeita ja mielen­kiintoisia
ne ovatkin, kun katselee nii­den
touhua. Toisinaan ne loikovat ve­denpinnalla;
katselevatkohän elämää
ympärillään vai muutenko vain aikaan­sa
kululta vat, sitten taas painuvat sy^
vyyteen, nousten uudestaan jossakin.
toisessa paikassa .Näin ne nauttivat elä­mästään;
äännähtcle\~ät" omia < ääniään
jahuokauksiaan.
Meren lumoissa ovat varmaan kaikki
merimiehet, ja kalastajat. Siellä he o-vat
kuin kotonaan, siellä heillä työ luon­nistaa.
Paatti ja meri, siinä kalamiehen
työvälineet ja viljavainio. Meri on vä-
\\SXA. anteliaampi, \^listä niukempi,
mutta huolimatta tulojen suuruudesta,
sinne on kalamiehen mieli. Se on vapaa­ta
ja saa lähteä vaikka kuinka kauas
maailman ääriin ja \neraisiin maihin,
ei ole tientekoa eikä se lopu.
Olen kuunnellut kalamiesten tarinoi­ta
^talven iltapuhteina ja ne tuntuvat
jännittäviltä sellaisesta joka ei ole ka­lassa
ollut. Itse kalamies pitää vaaralli-sintakin
elämystään asiaan kuuluvana.
Sellaista saattaa tapahtua vaikka missä
Pommijuttu
Ei ponimiiuJttu aie itusi!
ystäyätUeH^Vänniif^^
Niitä on myös eri\soritii
niinkttih Elj^^^
Niit ön Hkt^haju ynnä.kaasut,
joitdlaitUoo t^^^
M^oi ata^Ulq-Jökii uhkaa:
Jos mk pääs^^ tuhkaa!
Multiine^ Bikihm'pukit ~- ^.,
mön i jutiim^^^
'Utin nika^siHär säkytettiin,
nc; ruokahalun ^^h^ - -
.yaan.'demläi5et^^^^ .
yi^Ui taasifnaqilmata hiljan,
kun lupqsiviiijjEngtannille
sptUjfionm^t^
Stt^-^^pis - vaikea,-atnjaiila^:
jos noita'iH)mpt&japudottais
näikäisehen^määHmqan.
Senympäi^ilqleikkhUapsct^
ynmi^tkmutivctm
kaikkiaUa auftavaiseti
Pommi f —-<^VUamUn*pomim4 —
elämä''Säismud^H. lämmön p l
ajatuskin' vUkästuis. :
ja kenelle. Todeltia kuitenkin heidäs^
puheistaan kuulpstaa,\että meri on vaa­rallinen
työmää kaikkine pyörteineen
kareineen ja virtpineen, vaikka.ei tuo-i:
lia ja myrskyjä piisikään.
. E L L I MARL\.
Vupden vaihde sen mieleeni toi. la­sissa
pn hiekka valunut loppuun — vufr,
si mennyt, lasi pyörähtää — ^iios^'
alkaa. J a niin se lasi^mittaa,.tunnit, fÄ;
. väl, loppiunattomiin.
Tavallisesti näin vuoden alkaessa JT>*
tan kaikin keinoin kurkistella tulevai.
siiuden verhon ta^a tiähdäkseni
siellä minua odottaa. Nyt. annatt tul6.
vaisuuden olla j a tiiUa.miten päin se ^\
se parhaaksi näkee, ja pysähdyn
määmään.menneenjvuoden antimia,]*
ku viisas on k y l l ä , aikoinaan sanomii
"Ken menneisyyteen tuijottaa, hänty
mä on." Vaan eipä tuosta arvoni aktf
vaikka hiukan tuijotankin. Mutta
onko siellä mitään erikoista? Aiv^an
vallinen vuo^i, ei edes hupaisia kom
luksia. Tanssinhan silti useat häät. I
montakohan pienokaista vuosi lahjoita -
kaan tuttavapiiriini? Ja näinhän useac-man
kiiin yhden saatettavan viime
kalleen.
Tuo taas toi mieleeni tiimalasin. ?
nopeasti valui hiekka taiv
lapsuuden läpi, kunnes lasi pyörähti
alkoi mitata taysikäisyyleni tiimoja
lämän iltaa kohden. Toisten
valuu hiekka loppuun odottamat
pian, toisten kohdalla sitä riittää
mcen kauan.
Katsoessani menneen vuoden
tumiin huomaan seisovani siinä
kohdassa, mistä näen vanhan pol'
siirtyvän lepoon ja uuden polven
sevan tilaile. M u t U sitä, miten
asti hiekka lasissani valuu, en P>
dy ajattelemaan, silE uskonpa
vuoden tuovan monta iloa ja
tunnen sen sielussani ja — 1^"
Iloista uutta vuotta Lickkimm*
hekunnallc. sinullekin uusi lukijani'
vetuloa joukkoomme, toivottavasi»
dyt seurassamme.
SIRPA-SERKKU.