1947-07-26-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA HEINÄKUIN 26 PÄIVÄNÄ * . •
mm 1947
USJ
Kifj.
vällisen jälkeen, Davidin nukkuessa
ruokalepountaan, leikkasi Jimmie
sormeensa ison haavan vuoUessaan
puunpalasesta Teddy-pojalle pyssyä.
Verta tuli iiiin että «itä tippui lattialle,
kauhistuneen Martha kääntyi
poisj^äin. Häntä kammotti -haavat
ja varsinkin näinä päivinä, kun kaikki
teki pahaa niin helposti.
Karen repäisi nopeasti siteitä vanhasta
pyyHeliinasta ja sitoi^ haavan.
Se kävi häneltä nopeasti ja hyvin.
Hän oli niin usein .pitkin vuosia sitonut
poikien haavoja„paljon pahempiakin
kuin tämä nyt. -f
David heräsi Jimmicm itkuun ja
tuli keittiöön juuri kun Karen lopetti
sitomisen. Hän otti Jimmien käden,
katsoi sitä ja sanoi lämpimästi:
"Sinulta -k^y mainiosti sitominen,
Karen.'^---_--::^y-^'
**Eikä hän vähääkään hätääntynyt",
huomautti Martha.
"Meidän sairaanhoitajatar!" hy-kiireellä
ta^iaiäin vucrteesoensa. Mut- ynähti David ja taputti Karenin pää-,
ta silloin kuului Katenin hiljainen ,tä. * .
ääni Ullakon rapulta;^ 4- Sairaanhoitajatar? Jospa hänestä
"David, hauskaa Jouhia! Tuleto tulisikin se kun hän kasvaa isoksi!
kä3rmään täällä?" Hän.oli lukenut pajjon kertomidtsia
David öit^tonut yii-*^töll8: Hä- ^^nhoitajattarista ja hän ihaili
nen päänsä oli haäkeamafeillaan. <31i heitä ja Jieidän työtään. Voisiko hä-
David sytytti tulen uuniin ja jäi
odottamaan kunnes sopisi lisätä puita
sytteiden jpäälle. OU hirveän kyl-..
mä .ja hänen ^päätään kivisti. Pieni
öljylamppu pöydällä löi^ epävarmaa
valoa ympärilleen. JCaikkidIa, tuoleilla,
lattiaHa ja vielä pöydälläkin
oli vaatteita ja tavaroita. Ikävä sekamelska.
Ja jouluaamuna, jolloin
kaiken olisi pitänyt oUa järjestyksessä,
^ i ollut äidin keittiö tälfäinen,
ei ainakaan jouluna, vaikka heitä
lapsia oli yhdeksän. Siatta Martha
ei osannut T — täi eikö hän viitsinyt - r
tai ehkäise oli kuten hän itse sanoi,
ettei hän jaksanut. Ja-ehkä oli syy
siinäkin, että tHaa oli niin ^^än.
OUsi pitänyt olla enemmän huoneita,
enemmän vaatekonicsroita. . . No, pH
miten oli, k^^Bästytt^yäl^ on tällainen
taloudenhoito, ^ ^ « i n yJjiJD, ^tl^,
väsy ttäffi^^koi,.eikä tehtönut viitsiä
yrittää *nää mitään! .
Hän lisäsi puita tuleen ja aikoi
Toiset katsoivat häneen kadehtivalla
ihailulla. Alicella aina oH^oilat
kaikki parempaa kuin heillä toisilla.
Ja nj^ taaskin . . .
"Mutta miten isäsi saa tavaransa
kaupaksi, jo^ ei meillä kellään öle^ra-haa
millä ostamme?" -
Päät kääntyivät.' Kaikki katsoivat
hämmästyneenä Kareniin. Miten
ujo ja hiljainen Karen uskalsi
sanoa mitään? Ja miten han huomasi
juuri noin sanoa? -
Alicekin katsoi häiitä, hitaasti ja
mittaillen häntä kölh<^ta kengistä
aina hiuksiin asti, ja sanoi halveksivan
pilkällfeeäti:
"Senkin rääsyläinen!^ Olet vain^
vaivana ihmisille. Martha sanoi «että
sinun tähtesi joutuvat hänenkin lapset
kärsimään, kun pitäa^sinuiie antaa
mitä he tätvitsisivatr"
'Karenista tuntui kuin hän olisi jäätynyt
paikatlleen. - Hän tunstTuurtiiis-
'^Mainiota^ Karen! Se on junrf
ala joka simille parhaiten sopii:"
«tä. Truösessa
;oli nyt JO jotam Jota hyvän sairaaa
hoitajattaren tiili omata — rauhalli.
snutta, ymmärtäväisyyttä. Ja \ ^
yha^ehittyy noin huomattavusti J Q !
lia Owemn- kaltaiseksi, niin sitä var^
m^min on työ hänelle sopiva. Mut<
tä — miten päästä ^inne asti ?
"Karen, niina toivon että näen sinut
sitten kun olet sairaanhoitajatar"
sanoi hän, Ä ä löytänyt ^uta sano^
mistä.
tönen katsoi häneen kauan,
Tensin^ hymyilien silmät kirkkaana!
Mutta hymy hävisi ja itku näkii
suun ympärillä.
**^^aikki, joista minä pidän, menevät
pois, Mr. Bromfield", kuiskasi
hän ja lahti juoksemaan pois.
• • ••^••* * . '
Mutta Kari, mielikuvien Karl, py-tuUut
ryypätyksi ed^öiiseöa iltana,
aina sivu puolen yön. Mutta hän
nousi ylös rappuja.
Karenilla oli tuli lampussa, kuusen
tuoksu täytti huoneen viiltävän
kylmän ilman. Vati hedelmiä pöydällä,
punaisia papereita vihreillä kuusen
oksilla, kirkassilmäinen Karen
paljasjalkaisena, punaisessa, liian
pienessä aamutakissaan, keskellä lattiaa,
pitäen suurehkoa paperia edes-sään
molemmin käsin.
"Hm! Sinullahan;^ täällä joulu!"
sanoi David hiljaa.
"Katso tätä, David, katso! Säin
tämän Michaelilta joululahjaksi."
Mitään paperia ei David olisi tahtonut
nyt tarkastella ja hän toivoi
että Karen ymmärtäisi sen.~^Mutta
Karen kohotti paperia hänen silmiensä
eteen ja odotti niiq, kovin kirkassil-mäisenä.
David katsoi. Ja hän otti paperin
ja astui sen kanssa lähemmä valoa.
Kauan hän katsoi eikä sanonut mitään.
"Olinko minä sellainen?" kys>i
Karen arasti.
"Olit, Karen", sanoi David hiljaa
ja katsoi häneen omituisella ilmeellä.
Karenista näytti että David olisi tahtonut
itkeä, kuten itse oli itkenyt.
' "Minä olen aina rrtdistanut juoksemisen
sateessa ilman kenkiä", sanoi
Karen, "mutta minä luulin että niin
tapailtu! Julian kertomissa saduissa."
"Se tapahtui äitisi hautauspäivänä,
Karen. Michael toi sinut kadulta
sisään. Hän ei ole sitä unohtanut
myöskään." David veti syvän henkäyksen
ja pyyhkäisi hiuksia pois ot-
, saitaan. Hän antoi kuvan takaisin
Karenille sanoen puoliääneen:
"Lahjakas poika tuo ^lichael."
Karenkin meni takaisin vuotee- *
seensa, mutta uni ei enää tullut. Pyö-rein
silmin hän katseli pikku ikkunaan
ja odotti päivän tuloa. Joululahja
oli tyynyllä, niin lähellä hänen
kasvojaan että se kosketti hänen poskeensa,
jos hän vähänkään liikahti.
Hän sai toisenkin joululahjan; Päi-nestä
tulla -samanlainen? Hänen^pi-täisi
lcäydä;paljon koulua. Ehkä hän
mutta toiset halveksivia kuten Ali-cenkin.
3Eftä hän voinut puolustautua.
Martha oli Vihapäissään sano-nut
h^enekm nom. ..
Hänen ^Latseensa kiuiki kuin apua
h^ien mäenrinteessä seisovaan valkoiseen
taloon.
• * . . . *
Tuli kesäkuu Ja koulukauden loppu^
Viimeinen päivä opettaja Brom-iieldxlle
tässä koulussa. Vaildca opettaja
oli järjestänyt ^hauskan' työjärjestyksen
sille ipäiväUe Ja vaikka hän
oli varannut makeisia ja hedelmiä
viimeistä tuntia varten, ei iloa noussut
lapsijoukossa. He katselivat o-voisi
joHakin^ keinolla mennä kor- pettäjään kuin olisivat nyt vasta ta-keaahkouluun
kansakoulun päätyt- juoneet, että hän todella lähtee pois.
tyä? Kuka tietää! Voi siitä ainakin Monikin vasta nyt huomasi, miten
ajatella. Voi kuvitellakin paljon, paljon piti varfiasta Bromfiddistä.^.
paljon . . . Jäähyväissanoissaan sanoi Brom-
Tuo oli hänen toinen joululahjansa,
tuo uusi, kaunis unelma. ^
. * * *
Uusi vuosi ei tuonut onnea ja hy- tähän asti on ollut niahdollista. Vai-vinvointia
moneenkaan työläiskotiin jj^at taloudelliset olot tulevat pakoit-sinä
vuonna. Työttömyys, josta oli ^ tamaan monen monta lasta jäämään
pitemmän aikaa luettu sanomalehdistä,
alkoi uhata pienen järvikylän*
asukkaitakin. Kuului huhuja .että
mylly sulettaisiin. Ei tiedetty koska
se tapahtuisi, mutta ehkä piankin.
David ja Martha puhelivat keskenään
tästä asiasta, Karenin kuunnellessa
huolestuneena. jMiten sitten
tullaan toimeen kun ei työtä ole?
Noita lapsiakin on niin monta, ja
taaskin uusi tulossa. Martha ei voinut
olla itkemättä. Mutta David
sanoi:
".Älähän nyt vielä noin, Martha.
Emme me ole ainoat jotka jgutuvat
kärsimään. On tuhansia muitakin
perheitä. Kj-Uä sitä jotenkin toimeen
tullaan."
Koulullakin puhuttiin työttömyydestä,
varsinkiii isommat pojat, jot^
saan katseet — jotkut niin sääliviä, \ sjri hänen luona. Kari ei jätläi^t
, häntä. Hänelle voi kertoilla kaikesta,
>ilosta ja surusta, ja siitä kauniis-t%.^
i^jina?te JG#a, vain ;Mr. I^rom.
{i^l4vtiiBsi.T Sän^^ kenellekään toiselle
oUm sanon siitä vielä mi.
tään.; Mutta Kuusikkokukhulalla
häaLikertoiCarlille sen ja paljoa, paljon
^utttakinr Kaikki ei ollut min
ksölöfeto, äiotta Karl kuunteli osaa-öttaväisena
ikävämräätkin asiat. . .
Kiföäkuun lopussa syntyi Mart-haäle
poika. Kaikki olivat toivoneet
t^^ttöäri - .
• • Myllyltä vähennettiin miehiä ie»
Sän kuluessa, mutta ei sitä sulettu.
Ja David dli yksi niistä, jotka saivat
edelleen pitää työnsä. Mutta hänen
palkkansa .laskettiin. Kaikkien palikkaa
laskettiin. iMutta miehet eivät
voineet muuta kuin tyytyä, sillä
heillä oli kaikilla, suuri perhe.
David ei iloinnut siitä, että hänellä
vielä oli työ, mutta Martha kyllä.
Hän sanoi usein, kuinka suuri onni oli
heille sattunut. Eikä hän vähääkään
välittänyt pienentyneestä palkasta
valittaa. Hyvä kun sai.senkään!
Mutta David katsoi häneen
aivan epätoivoisesti eikä puhunut
puolestaan mitään.
Karen kuuli kylän lapsilta että oli
miehiä, jotka eivät olisi menneet
myllylle työhön millään, liannen
kuolisivat nälkään perheineen, niin
sanoivatJapset kuulleen heidän puhelleen.
Ja he katsoivat toisiinsa ihmettelevin
silmin. Mitä olivatkaan
nuo aikuisten asiat? Kuka niitä >TO-
^ärtää? *
Jatkuu.
field harvaan ja pa^okkaasti:
"jNIonellekin teistä tulee vaikeaksi
käydä koulua niinkään pitkälle kuin
pois koulusta sen vuoksi että vanhemmilla
ei ole varaa vaatetukseen ja
koulutarpeiden ostoon, tai sen vuoksi
että lapset voivat joillakin keinoin
alittaa perheen toimeentulossa. Mutta
sittenkin — luja tahto ja todellinen
opin halu tekee mahdolliseksi paljon
sellaista, joka ensin nä3^tää aivan
mahdottomalta. Minä toivon, että
jokain^fen teistä tekee kaikkensa voidakseen
jatkaa koulunkäyntiään. Ja
ehkä joskus tapaan teistä joitakin
— kenen sairaanhoitajattarena, kenen
lääkärinäj kenen opettajana, ja
niin edelleen. Ja te voitte kertoa mi- Terijoelle aiotaan rakentaa
maailman suurin hydrologinei. koea-sema.
Sen rakentamiseen kiinnite-nulle
kuinka hirvittävän; vaikeata se
oli, mutta läpi tultiin!"
Karen katseli ja. kuunteli kostein tään yli^3S milj. ruplaa. 150 henkeen
mutta kirkkain silmin. Kaikki kuun- nousevalle tutkijakunnalle rakenne-teli
vat-tarkkaavaisina. Mutta öpet- taan laboratorioita, työhuoneita ja
ka tiesivät jättävänsä koiUunkäynnin tajan sanat tuntuivat olevan erikoi- sähköistetty lämpökeskus sekä 5.000.-
kesäkuun tultua ja lähtevänsä ttyyöönn semmin häneUe. sillä hänellähän oli nnn tt«irirr«»triä vettä etsintään. He ryhmittyivät istuskelemaan
koidun sfeinänviereen ja puhelemaan
kuulemisistaan. Vain pikku
pojat temmdsivät pallokentällä.
Ja tyttösetkin löysivät huolestuttavia
asioita. Oli p ä ä ^ n e n tulossa yrittää!
semmin hänelle, sillä hänellähän oli
jo valmiina tulevaisuuden työ — mielikuvituksissaan.
Ja nuo opettajan
sanat, nehän niin selvästi osoittivat
että hänen unelmiaan on mahdollisuus
toteutua, kim hän vaan lujasti
000 kuutimetriä nielevä
\'esi-allas.
Asemalla tutkitaan jäänmuo-dostumista,
rantaäyräiden muuttumista,
aoistumis- ja haihtunv.>ilmioi-tä.
ja monikin tiesi Jo vannaan että ei
saakaan uätta leninkiä tänä keväänä,
.^iti joli sanonut ^ttä vanhoihin
täytyy tyytyä, kun ei tiedä kuinka
tiukat^ ajat ön tulossa.
"Ei meilte mnafcaan tulee hätää!"
sanoi Alioe, Mkautta^ {^taän ja
lakaisten sinid^ katsekaan toisten
tyttösten kasvot. "Meillä on oma
kauppa. Isää ei kukaan voi pakoit-taapob
työstä!"
Hän odotti viimeisenä sanoakseen
kädestä pitäen hyvästi opettajalle.
Ujona, arkana hän katsoi ylös ja
kuiskasi:
"Mr. Bromlield, minä — minä koetan
päästä sairaanhoitajattareksi, kun
kasvan isommaksi."
Opettaja katsoi liikutettuna häneen.
Kakisti kurkkuaan, astui askeleen
pois päin ja takaisin kääntyessään
vasta sanoi iloisesti:
Komeo.ja Juliet
DetroitisU tiedotetaan, e:la ja-aiet
St. Amoor vaatii eroa micl:esläan
Romeo St. Amourista. Juliet väittaa
Äomeonsa haukkuneen häntä ja ajaneen
hänet ulos keskellä y^'^^- _
LEVITTAESSÄNNE Liekkiä tttc
tee pimeyden työtä, vaan
työtä. Jokainen uusi tilaaja kutm
eUä on päässyt teidän kauttanne /X-Jem
ystävien kamkaan seuraan.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 26, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-07-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470726 |
Description
| Title | 1947-07-26-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA HEINÄKUIN 26 PÄIVÄNÄ * . • mm 1947 USJ Kifj. vällisen jälkeen, Davidin nukkuessa ruokalepountaan, leikkasi Jimmie sormeensa ison haavan vuoUessaan puunpalasesta Teddy-pojalle pyssyä. Verta tuli iiiin että «itä tippui lattialle, kauhistuneen Martha kääntyi poisj^äin. Häntä kammotti -haavat ja varsinkin näinä päivinä, kun kaikki teki pahaa niin helposti. Karen repäisi nopeasti siteitä vanhasta pyyHeliinasta ja sitoi^ haavan. Se kävi häneltä nopeasti ja hyvin. Hän oli niin usein .pitkin vuosia sitonut poikien haavoja„paljon pahempiakin kuin tämä nyt. -f David heräsi Jimmicm itkuun ja tuli keittiöön juuri kun Karen lopetti sitomisen. Hän otti Jimmien käden, katsoi sitä ja sanoi lämpimästi: "Sinulta -k^y mainiosti sitominen, Karen.'^---_--::^y-^' **Eikä hän vähääkään hätääntynyt", huomautti Martha. "Meidän sairaanhoitajatar!" hy-kiireellä ta^iaiäin vucrteesoensa. Mut- ynähti David ja taputti Karenin pää-, ta silloin kuului Katenin hiljainen ,tä. * . ääni Ullakon rapulta;^ 4- Sairaanhoitajatar? Jospa hänestä "David, hauskaa Jouhia! Tuleto tulisikin se kun hän kasvaa isoksi! kä3rmään täällä?" Hän.oli lukenut pajjon kertomidtsia David öit^tonut yii-*^töll8: Hä- ^^nhoitajattarista ja hän ihaili nen päänsä oli haäkeamafeillaan. <31i heitä ja Jieidän työtään. Voisiko hä- David sytytti tulen uuniin ja jäi odottamaan kunnes sopisi lisätä puita sytteiden jpäälle. OU hirveän kyl-.. mä .ja hänen ^päätään kivisti. Pieni öljylamppu pöydällä löi^ epävarmaa valoa ympärilleen. JCaikkidIa, tuoleilla, lattiaHa ja vielä pöydälläkin oli vaatteita ja tavaroita. Ikävä sekamelska. Ja jouluaamuna, jolloin kaiken olisi pitänyt oUa järjestyksessä, ^ i ollut äidin keittiö tälfäinen, ei ainakaan jouluna, vaikka heitä lapsia oli yhdeksän. Siatta Martha ei osannut T — täi eikö hän viitsinyt - r tai ehkäise oli kuten hän itse sanoi, ettei hän jaksanut. Ja-ehkä oli syy siinäkin, että tHaa oli niin ^^än. OUsi pitänyt olla enemmän huoneita, enemmän vaatekonicsroita. . . No, pH miten oli, k^^Bästytt^yäl^ on tällainen taloudenhoito, ^ ^ « i n yJjiJD, ^tl^, väsy ttäffi^^koi,.eikä tehtönut viitsiä yrittää *nää mitään! . Hän lisäsi puita tuleen ja aikoi Toiset katsoivat häneen kadehtivalla ihailulla. Alicella aina oH^oilat kaikki parempaa kuin heillä toisilla. Ja nj^ taaskin . . . "Mutta miten isäsi saa tavaransa kaupaksi, jo^ ei meillä kellään öle^ra-haa millä ostamme?" - Päät kääntyivät.' Kaikki katsoivat hämmästyneenä Kareniin. Miten ujo ja hiljainen Karen uskalsi sanoa mitään? Ja miten han huomasi juuri noin sanoa? - Alicekin katsoi häiitä, hitaasti ja mittaillen häntä kölh<^ta kengistä aina hiuksiin asti, ja sanoi halveksivan pilkällfeeäti: "Senkin rääsyläinen!^ Olet vain^ vaivana ihmisille. Martha sanoi «että sinun tähtesi joutuvat hänenkin lapset kärsimään, kun pitäa^sinuiie antaa mitä he tätvitsisivatr" 'Karenista tuntui kuin hän olisi jäätynyt paikatlleen. - Hän tunstTuurtiiis- '^Mainiota^ Karen! Se on junrf ala joka simille parhaiten sopii:" «tä. Truösessa ;oli nyt JO jotam Jota hyvän sairaaa hoitajattaren tiili omata — rauhalli. snutta, ymmärtäväisyyttä. Ja \ ^ yha^ehittyy noin huomattavusti J Q ! lia Owemn- kaltaiseksi, niin sitä var^ m^min on työ hänelle sopiva. Mut< tä — miten päästä ^inne asti ? "Karen, niina toivon että näen sinut sitten kun olet sairaanhoitajatar" sanoi hän, Ä ä löytänyt ^uta sano^ mistä. tönen katsoi häneen kauan, Tensin^ hymyilien silmät kirkkaana! Mutta hymy hävisi ja itku näkii suun ympärillä. **^^aikki, joista minä pidän, menevät pois, Mr. Bromfield", kuiskasi hän ja lahti juoksemaan pois. • • ••^••* * . ' Mutta Kari, mielikuvien Karl, py-tuUut ryypätyksi ed^öiiseöa iltana, aina sivu puolen yön. Mutta hän nousi ylös rappuja. Karenilla oli tuli lampussa, kuusen tuoksu täytti huoneen viiltävän kylmän ilman. Vati hedelmiä pöydällä, punaisia papereita vihreillä kuusen oksilla, kirkassilmäinen Karen paljasjalkaisena, punaisessa, liian pienessä aamutakissaan, keskellä lattiaa, pitäen suurehkoa paperia edes-sään molemmin käsin. "Hm! Sinullahan;^ täällä joulu!" sanoi David hiljaa. "Katso tätä, David, katso! Säin tämän Michaelilta joululahjaksi." Mitään paperia ei David olisi tahtonut nyt tarkastella ja hän toivoi että Karen ymmärtäisi sen.~^Mutta Karen kohotti paperia hänen silmiensä eteen ja odotti niiq, kovin kirkassil-mäisenä. David katsoi. Ja hän otti paperin ja astui sen kanssa lähemmä valoa. Kauan hän katsoi eikä sanonut mitään. "Olinko minä sellainen?" kys>i Karen arasti. "Olit, Karen", sanoi David hiljaa ja katsoi häneen omituisella ilmeellä. Karenista näytti että David olisi tahtonut itkeä, kuten itse oli itkenyt. ' "Minä olen aina rrtdistanut juoksemisen sateessa ilman kenkiä", sanoi Karen, "mutta minä luulin että niin tapailtu! Julian kertomissa saduissa." "Se tapahtui äitisi hautauspäivänä, Karen. Michael toi sinut kadulta sisään. Hän ei ole sitä unohtanut myöskään." David veti syvän henkäyksen ja pyyhkäisi hiuksia pois ot- , saitaan. Hän antoi kuvan takaisin Karenille sanoen puoliääneen: "Lahjakas poika tuo ^lichael." Karenkin meni takaisin vuotee- * seensa, mutta uni ei enää tullut. Pyö-rein silmin hän katseli pikku ikkunaan ja odotti päivän tuloa. Joululahja oli tyynyllä, niin lähellä hänen kasvojaan että se kosketti hänen poskeensa, jos hän vähänkään liikahti. Hän sai toisenkin joululahjan; Päi-nestä tulla -samanlainen? Hänen^pi-täisi lcäydä;paljon koulua. Ehkä hän mutta toiset halveksivia kuten Ali-cenkin. 3Eftä hän voinut puolustautua. Martha oli Vihapäissään sano-nut h^enekm nom. .. Hänen ^Latseensa kiuiki kuin apua h^ien mäenrinteessä seisovaan valkoiseen taloon. • * . . . * Tuli kesäkuu Ja koulukauden loppu^ Viimeinen päivä opettaja Brom-iieldxlle tässä koulussa. Vaildca opettaja oli järjestänyt ^hauskan' työjärjestyksen sille ipäiväUe Ja vaikka hän oli varannut makeisia ja hedelmiä viimeistä tuntia varten, ei iloa noussut lapsijoukossa. He katselivat o-voisi joHakin^ keinolla mennä kor- pettäjään kuin olisivat nyt vasta ta-keaahkouluun kansakoulun päätyt- juoneet, että hän todella lähtee pois. tyä? Kuka tietää! Voi siitä ainakin Monikin vasta nyt huomasi, miten ajatella. Voi kuvitellakin paljon, paljon piti varfiasta Bromfiddistä.^. paljon . . . Jäähyväissanoissaan sanoi Brom- Tuo oli hänen toinen joululahjansa, tuo uusi, kaunis unelma. ^ . * * * Uusi vuosi ei tuonut onnea ja hy- tähän asti on ollut niahdollista. Vai-vinvointia moneenkaan työläiskotiin jj^at taloudelliset olot tulevat pakoit-sinä vuonna. Työttömyys, josta oli ^ tamaan monen monta lasta jäämään pitemmän aikaa luettu sanomalehdistä, alkoi uhata pienen järvikylän* asukkaitakin. Kuului huhuja .että mylly sulettaisiin. Ei tiedetty koska se tapahtuisi, mutta ehkä piankin. David ja Martha puhelivat keskenään tästä asiasta, Karenin kuunnellessa huolestuneena. jMiten sitten tullaan toimeen kun ei työtä ole? Noita lapsiakin on niin monta, ja taaskin uusi tulossa. Martha ei voinut olla itkemättä. Mutta David sanoi: ".Älähän nyt vielä noin, Martha. Emme me ole ainoat jotka jgutuvat kärsimään. On tuhansia muitakin perheitä. Kj-Uä sitä jotenkin toimeen tullaan." Koulullakin puhuttiin työttömyydestä, varsinkiii isommat pojat, jot^ saan katseet — jotkut niin sääliviä, \ sjri hänen luona. Kari ei jätläi^t , häntä. Hänelle voi kertoilla kaikesta, >ilosta ja surusta, ja siitä kauniis-t%.^ i^jina?te JG#a, vain ;Mr. I^rom. {i^l4vtiiBsi.T Sän^^ kenellekään toiselle oUm sanon siitä vielä mi. tään.; Mutta Kuusikkokukhulalla häaLikertoiCarlille sen ja paljoa, paljon ^utttakinr Kaikki ei ollut min ksölöfeto, äiotta Karl kuunteli osaa-öttaväisena ikävämräätkin asiat. . . Kiföäkuun lopussa syntyi Mart-haäle poika. Kaikki olivat toivoneet t^^ttöäri - . • • Myllyltä vähennettiin miehiä ie» Sän kuluessa, mutta ei sitä sulettu. Ja David dli yksi niistä, jotka saivat edelleen pitää työnsä. Mutta hänen palkkansa .laskettiin. Kaikkien palikkaa laskettiin. iMutta miehet eivät voineet muuta kuin tyytyä, sillä heillä oli kaikilla, suuri perhe. David ei iloinnut siitä, että hänellä vielä oli työ, mutta Martha kyllä. Hän sanoi usein, kuinka suuri onni oli heille sattunut. Eikä hän vähääkään välittänyt pienentyneestä palkasta valittaa. Hyvä kun sai.senkään! Mutta David katsoi häneen aivan epätoivoisesti eikä puhunut puolestaan mitään. Karen kuuli kylän lapsilta että oli miehiä, jotka eivät olisi menneet myllylle työhön millään, liannen kuolisivat nälkään perheineen, niin sanoivatJapset kuulleen heidän puhelleen. Ja he katsoivat toisiinsa ihmettelevin silmin. Mitä olivatkaan nuo aikuisten asiat? Kuka niitä >TO- ^ärtää? * Jatkuu. field harvaan ja pa^okkaasti: "jNIonellekin teistä tulee vaikeaksi käydä koulua niinkään pitkälle kuin pois koulusta sen vuoksi että vanhemmilla ei ole varaa vaatetukseen ja koulutarpeiden ostoon, tai sen vuoksi että lapset voivat joillakin keinoin alittaa perheen toimeentulossa. Mutta sittenkin — luja tahto ja todellinen opin halu tekee mahdolliseksi paljon sellaista, joka ensin nä3^tää aivan mahdottomalta. Minä toivon, että jokain^fen teistä tekee kaikkensa voidakseen jatkaa koulunkäyntiään. Ja ehkä joskus tapaan teistä joitakin — kenen sairaanhoitajattarena, kenen lääkärinäj kenen opettajana, ja niin edelleen. Ja te voitte kertoa mi- Terijoelle aiotaan rakentaa maailman suurin hydrologinei. koea-sema. Sen rakentamiseen kiinnite-nulle kuinka hirvittävän; vaikeata se oli, mutta läpi tultiin!" Karen katseli ja. kuunteli kostein tään yli^3S milj. ruplaa. 150 henkeen mutta kirkkain silmin. Kaikki kuun- nousevalle tutkijakunnalle rakenne-teli vat-tarkkaavaisina. Mutta öpet- taan laboratorioita, työhuoneita ja ka tiesivät jättävänsä koiUunkäynnin tajan sanat tuntuivat olevan erikoi- sähköistetty lämpökeskus sekä 5.000.- kesäkuun tultua ja lähtevänsä ttyyöönn semmin häneUe. sillä hänellähän oli nnn tt«irirr«»triä vettä etsintään. He ryhmittyivät istuskelemaan koidun sfeinänviereen ja puhelemaan kuulemisistaan. Vain pikku pojat temmdsivät pallokentällä. Ja tyttösetkin löysivät huolestuttavia asioita. Oli p ä ä ^ n e n tulossa yrittää! semmin hänelle, sillä hänellähän oli jo valmiina tulevaisuuden työ — mielikuvituksissaan. Ja nuo opettajan sanat, nehän niin selvästi osoittivat että hänen unelmiaan on mahdollisuus toteutua, kim hän vaan lujasti 000 kuutimetriä nielevä \'esi-allas. Asemalla tutkitaan jäänmuo-dostumista, rantaäyräiden muuttumista, aoistumis- ja haihtunv.>ilmioi-tä. ja monikin tiesi Jo vannaan että ei saakaan uätta leninkiä tänä keväänä, .^iti joli sanonut ^ttä vanhoihin täytyy tyytyä, kun ei tiedä kuinka tiukat^ ajat ön tulossa. "Ei meilte mnafcaan tulee hätää!" sanoi Alioe, Mkautta^ {^taän ja lakaisten sinid^ katsekaan toisten tyttösten kasvot. "Meillä on oma kauppa. Isää ei kukaan voi pakoit-taapob työstä!" Hän odotti viimeisenä sanoakseen kädestä pitäen hyvästi opettajalle. Ujona, arkana hän katsoi ylös ja kuiskasi: "Mr. Bromlield, minä — minä koetan päästä sairaanhoitajattareksi, kun kasvan isommaksi." Opettaja katsoi liikutettuna häneen. Kakisti kurkkuaan, astui askeleen pois päin ja takaisin kääntyessään vasta sanoi iloisesti: Komeo.ja Juliet DetroitisU tiedotetaan, e:la ja-aiet St. Amoor vaatii eroa micl:esläan Romeo St. Amourista. Juliet väittaa Äomeonsa haukkuneen häntä ja ajaneen hänet ulos keskellä y^'^^- _ LEVITTAESSÄNNE Liekkiä tttc tee pimeyden työtä, vaan työtä. Jokainen uusi tilaaja kutm eUä on päässyt teidän kauttanne /X-Jem ystävien kamkaan seuraan. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-07-26-04
