Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 31, 1953

              f ^ ^ e t t ä tänään hea,
^e^"ä on heinämaata
vähän, joten meo.
la olomme aivan lais.
e.
tuota pikaa olivat
i menemässä kohti
3 oli matkaa pärise,
1
olivat toiset jo pei.
in he tapasivat as-
I t ä " , tervehtivät PO-Itää.
omental Kuinka te
e liikkeellä?"
tässä vähän kaloja
peen ja samalla tu.
sopii*', vastasi Es-aika,
kyUähän ka-keskikesällä,
kun li-
Ila. Kiitos nyt h}'VTii
näistä sitten illaUi-
Jos kerran haluatte
pilata, niin menkää
\ntti siellä työtä teil-ohta
kahvia sinne",
oimitti.
äheiselle pellolle ja
otti heidät mielihy-mahtuu
noin reip-
, jos kerran halua
akki kun onkm niin
lenkin, että saamme
:aikki kuivat heinät
Ha sitten tanssitaan
itä touhusi iloisena
utta apua työhön.
Itkin täydessä työn
lakin oli hanko ja
heiniä kuormaan,
inen nätti tyttö oli
assa ja järjesteli
, jota kaksi hevos-orman
perästä ajet-imat
tytöt haravöil-rippeet
perästä ja
kahvia ja sitä juo-tselemaan
ympäril-
>issa oli sakkia pa-keä.
Renki-^Jussin
heistä torpan niias­ivat
naisia. Juttu-luistaa
ja Jussi al­lensa,
leikkisä kun
vähän kainosteli-roja'',
mutta pian
1 pojatkin ottivat
)ittautuivat muka-yhtään
ylpeiksi.
0 lounaan jälkeen
pellolle, sillä urak-idollisimman
pian
1 voitaisiin illalla
nuoret erikoisesti
jhusivat. duunia
V muutamasta hi-sana
silloin täl-jnta
kertaa P«rtti
maalaistytöt hels-ertti
oli rohkeao-kyllä
Eskokin sil­lin
väliin. .T}1öt
skon komeaa ole-hänestä
oli tullut-paljaana
ja ver­assa,
hän oli kuin;
ne j a hyvin kehit:
tuutta hänelle oli •
lassa sarjassa hän :
•ittaisikin. , _
, l i huomattavasti
hänkään mikään -
cehittynyt hänen-olihan
hän Eskoa
iempana. - Hänen '
osa kuitenkin te­nä
korvasi hanel-nsa
Eskoon ver-
;et olivat tasoissa
)li suuri pelto ai­van
tyhjänä heinistä ja viimeisen kuor-jjian
jälkeen sanoi isäntä:
'•Hyvin tehty, en ;plisi uskonut näin
pian selviävämme*4ä5?a suuresta ura­l
t a , mutta jokainen kun näytti pistä­vän
parastaan, niin selvää tuli. Kiitos
teille kaikille. >Nyt menenune ry^pää-mään
kahvit ja sitten vähän myöhem­min
syödään yhteinen iliallinen."
Kahvin juonnin jälkeen pojat^ lähti­vät
teltalleen, luvattuaan sitä ennen
emännälle saapuvansa ajoissa illalliselle.
Juosten pojat lähtivät. Hikikään ei
päässyt kuivumaan ja-teltalleen pääs­tyään
ja housut pois Heitettyään puls-kahtivat
heti järveen.
Kuinka suloiselta tuntuikaan järven
viileä vesi helteisen päivän aikana kuu­menneelle
iholle. Polskuteltuaan ja ui­tuaan
hyvän aikaa, he viimein kiipesi­vät
rannalle itseään kuivattamaan ilta-aurinkoon.
Puettuaan sitten, he lähti­vät
taas kohden taloa. Olihan siellä"
illallinen odottamassa ja sen jälkeen
luvatut tanssit riihiladossa.
Pöytä oli katettu pihalle ja kohta
poikain saavuttua istuuduttiin sakilla
pöytään koko talkooväki. Emäntä jo
kantoi palvelustytön kanssa ruokia pöy­tään
ja kyllä se rupesi maistumaankin
kaikille.
Hy\un poikain tuomat lialat tuntui-
\'at maistuvan ja kim lisäksi oli paljon
muuta ruokaa, niin jokainen varmasti
sai tarpeekseen pöydän antimista. Ruo­kailun
jälkeen miehet vetäytyivät piha­nurmikolle
pitkäkseen ja tupakkaturi-naa
riittikin niin pitkälle, kunnes naiset
olivat korjanneet pöydän. Sitten kaik­ki
kokoontuivat pihalle ja tytöt siinä jo
kärsimättöminä supattelivat keskenään.
Ei ollut vaikea huomata mihin heidän
mielensä paloi. ,
Tulihan soittajakin viimein j a sitten
sakilla mentiin läheiseen riihilatoon. Oli
tullut ulkopuolelta talkooväenkin tans­sijoita
ja kyllähän tilaa oli heillekin.
Jo kuului haitarista ensimmäinen
valssi ja. kohta o l i . pyörijöitä lattialla.
Esko ja Perttikin hakivat tanssitoverin
ja siinä sitä sitten tanssittiin talkootans­seja,
joka pojille olikin aivan uutta.
Lämmin siinäkin kuitenkin tuli ja vä­lillä
piti käydä ulkona jäähyllä.
Pertti innostui tanssimaan erään ty­tön
kanssa ja näkyi, että heillä oli oikein
hauskaa. Esko haki toverikseen päi­vällisen
kuormantekijän, joka olikin oi­kein
sievä tyttö, Liisa nimeltään. Hän
oli läheisyydessä sijaitsevassa kodissaan
käynyt vaihtamassa vaatteita ja oli nyt
sievä kuin ainakin kaupiihkilaistyttö.
Ei heidän välillään päässyt oikein alus­sa
keskustelua syntymään, molemmat
olivat vähän hiljaisia. Esko kuitenkin
rohkaisi mielensä ja kysyi:
''Mikäs iLiisalle nyt on tullut, kun on
noin hiljainen. Päivällähän se kieli kyl­lä
kävi yhtenään?-'
"Samaa minä tässä juuri ajattelin si­nusta"
vastasi tyttö hymyillen.
*;No, eihän tässä sitten tarvitse kai­nostella.
Pidetään hauskaa niinkuin
toisetkin ja olemmehan siihen yhtä oi­keutettuja."
Kyt he tanssivatkin vain keskenään,
•\Tiikka tyttöpar\'esta kyllä luodin pitkiä
katseita Eskoon. Siellä oli varmasti
monta, jotka olisivat mielellään halun­neet
tanssia komean helsinkiläispojan
kanssa.
Ilta kului myöhäiseen ja viimein Es­kokin
ehdotti Liisalle kötiinmenoa, jo-
. hon toinen olikin suostuvainen ja ai-
"vankuin yhteisestä sopimuksesta he rin­nan
lähtivät kulkemaan järvenrantaa
seuraile\'aa polkua. Pertti oli jo aikoja
sitten häipynyt tyttönsä kanssa.
Oli lämmin heinäkuinen yö. Käsi
kädessä he hiljalleen etenivät pitkin kie­murtelevaa
polkua kohti tytön kotita­loa.
Polku teki lahdenpohjukassa pie­nen
mutkan ja siinä oli kapea sammaloi­tunut
kivi, johon Esko johdatti Liisan
ja yhdessä he sille istuutuivat. Tulles­sa
oli puhetta riittänyt kumpaiseltakin,
mutta nyt olivat sanat kuolleet. Seu­rasi
tuokion hiljaisuus. Molempain
katseet seurailivat kesäisen hämärän
uinahtelevaa metsää, josta silloin täl­löin
kuului jonkin yöpuullaan olevan
linnun uninen vastaus puolisolleen.
Poika otti tytön kädestä kiinni^ toisen
sitä estämättä ja veti tytön hoikan ole­muksen
lähemmäksi itseään. Poski
painui poskea vasten, vaihdettiin ensi­suudelma,
arka', kuin koetteeksi, sitten
toinen pojan puolelta jo vähän kiih­keämmin.
Tytön käsi kiertyi pojan kau­lalle
ja hän vastasi toisen hieman ra­juun
suudelmaan. Tytön siniset silmät
katsoivat hetken hieman kysyvinä po­jan
harmaisiin, mutta sitten ne painui­vat
kiinni, auetakseen pian uudelleen
tutkivina. Näkemyksesnsä kuitenkin
tyytyen, ne siirtyivät sen jälkeen pojan
vaaleille kiharoille ja käsi nousi sive-lemään
pojan tuuheata tukkaa, siirtyi­vät
siitä kaulalle ja pysähtyivät siihen.
Poika puristi hieman lujemmin tytön
vyötäröä ja siinä poski poskea vasten he
viettivät miellyttävän hetken. Hetken,
siltä se heistä tuntui, mutta aurinko
kuitenkin teki jo nousuaan ja sen ensi­säteiden
valaistessa puunlatvoja tyttö
aivankuin havahtui. Irroitti varoen kä­tensä
pojan kädestä ja kohosi seiso-rnaan.
Esko nousi myöskin ja kysyi:
'•'Joko sinun pitää lähteä?"
''Minun täytyy. Kello on jo pal­jon
Surulla ja kaipauksella ilmoitan, että rakas mieheni ja lastemme Isa
TOIVO MICHELSON
poistui luotamme tapaturmaisen kuoleman kantta syyskuun 29 p. 1953. Hän
oli syntynyt Extentionissa, British Columbiassa, kesäkuun 7 p. 1901, oHen
kaoUessaan 52 vuoden ikäinen. ^ ,
Suremaan\^in minä, hänen vaimonsa, kaksoistytöt perheineen, sisko ja veU
perheineen sekä sukulaisia ja ystäviä Canadassa ja YhdysvaUoissa.
Vuodet jnennehet mullaain' mielessä on,
aika mennsrt ja onnellinen. --'i-Xi'.
Muistot <käuneimmat enää vain jalallaan? . •
ja kaipaiis loppumaton. . ^
Vaimosi Inge.
We of ten think of days gone by ^
When we were ali together.
A shadow over qur lives was east
A loved one gone forever
Gone but not forgotten. ^. ^ ,
Daughters Gladjrs and Dons.
Myrsky tuli, uhrin otti,
muistosi vain tänne jätti.
Sisko ja veli.
K I I T O S
Haluamme lausua kiitokset kaikille, jotka auttoivat meitä raskaassa surus­samme.
Box 927
INGRID MICHELSON
GLADTS WATEBS JA DORIS WIBTA
Courtenay, British Columbia
koska?" Esko malttamattomana kyseli.
"Jos haluat, niin voithan tulla tähän
samaan paikkaan ensilauantaina, a i ­daan
v a i ^ a sitten mennä Nuorisoseu!-
ran talolle tanssunaan. Näkemiini"
Sen sanottuaan t>^tö jo pinkaisi
juoksuun kohti lähellä häämöittävää
kotiaan.
"Näkemiin, Liisa!" ehti Esko vain
huudahtaa, kun toinen jo katosi pensai­den
taakse.
Palattuaan teltalle, oli Pertti jo un­ten
mailla. Raaskimatta herättää tove­riaan,
kömpi Esko hiljaa havuvuoteel-leen
huovan alle ja kohta tasainen hen­gitys
ilmaisi kahden ter\^een nuorukai­sen
saaneen ansaitun levon eilisen kovan
tj-öpäivän jälkeen.
Perttikin oli sopinut tapaamisesta
tyttönsä kanssa ja useih iltaisin he mo­lemmat
parit käyskentelivät yhdessä.
Eräänä lauantai-iltana he menivät lä­heiselle
Seurantalolle tanssimaan. Siellä
oli väkeä paljon, jopa muutamat mie­histä
olivat ottaneet alkoholiakin mu­kaan,
jotta miehekkäämpää olisi. Ilta
kului kuitenkin niuhaisasti. Eskolla ja
Liisalla oli oikein hauskaa. Samo|fh
näytti olevan Pertillä ja Ainolla. Hai­keus
näkyi ainakin tyttöjen kasvoilta,
sillä poikain piti huomenillalla lähteä
Helsinkiin, sillä loma oli lopussa ja työ
alkaisi maanantaiaamuna. Ei kuiten­kaan
annettu sen häiritä tämänhetkistä
hauskuutta, vaan tanssittiin ja ilakoitiin
edelleen.
Tanssit loppuivat aikanaan ja Esko
ja Liisa lähtivät käsikoukkua kulke­maan
pitkin maantietä, erotakseen sit­ten
omalle mietsäpoluUeen. Tienhaaras­sa
oli kuitenkin pari humalaista mies­tä,
jotka Eskon ja Liisan nähdessään
rupesivat puhumaan rivouksia.
Nuoret aikoivat mitään virkkamatta
sivuuttaa heidät kaikessa rauhassa mut­ta
toinen. Isompi miehistä astui heidän
eteensä tukkien tien. Esko työnsi hil­jaa
Liisan ohitseen polulle jä kysyi sit­ten
mieheltä
"Mitäs asiaa teillä on meille?"
Jatkuu
:«aniiinnnniuiHiitiiuimiiiuiuiintHiHiiiiiniiuiiuiniiiiiuiuiiiiitmiiiuiniiuiuiiuinimiiiiniiuuiHnutnuii^
K I I T O S
Sydämelliset kiitokset ystävät ja sukulaiset, jotka tuUtte meitä yUättäen
tervehtimään lokakuun 10 p:n iltana Yrjön 50-vuotlssyntymöpäivän johdosta.
Kiitos arvokkaasta rahalahjasta ja hetkullisesta kahvipöydästä. Kiitos myös
niille jotka ottivat osaa, vaan eivät voineet saapua.
Erikoinen kiitos yllätyksen järjestäjille ja illan emännille.
Kiitollisuudella kaikkia muistaen,
Nolalu
RAUHA JA YRJÖ MAIJALA
Ontario
rjiuiiiiiiiiuiiiiiuuiiiiiiiitiiiiiiiiitiiniiiiriiiiiiminiiiiiiiiiiiiiniuiiiiiiii nninniiiiimitttiuiiintiiiiiuiniinininniiniunmiiiiitiiiiMnimiHitiiimiiiiuuiuiinninmitiniiiUHimn»^
K I I T OS
Kiitämme teitä, ystävät ja omaiset, sUtä (yllätyksestä jonka Järjestitte meidän
kotiimme lokakuun 10 p:n iltana meidän syntymäpäivämme johdosta, joka sattu­malta
ovat samana lokakuim 10 p:nä, vaimoni täyttäessä 64 v. ja minä 65 vuotta.'
Tilat tahtoivat käydä pieniksi, mutta aamutunneille siinä ilossa aika kului.
Kiitämme teitä rahalahjasta'ja keittiön kalustosta, tuoleista ja pöydästä. On
oikein mukava istua virtaviivaisille tuoleille ja "pöperötkin" tuntuvat maistuvan
paremmilta,virtaviivaiselta pöydältä. Kiitos veljelle puheesta.
Erikoinen kiitos illan emännille nu-s. A. Kaijalalle, mrs. A. Hallille, mrs. R. Risto­lalle
jä mrs. E. Kiiskilälle, jotka ovat kiertäneet myös talosta taloon.
Ilta säilyy aina muistissamme..
Port Arthur
MR. JA MRS. PAUL HALL
Ontario
^ • i i i t i i i i r i i i i m r i i i i i i i i i i i i i i i i i i iiitiiiiiiMiiiitimiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiimiuiiiiiii i i i i i i i i n i u i H t i i t i i i i i i i i t n i i i i i i t i i i u i i i n i i t i i i i i n i i u i i i i i u i t u i i i i i i U i i i i i t M i t i u i i i i i i i n i i m i t i n u u '^
K I I T OS
"Saanko tavata sinut uudelleen ja |
Haluan lausua sydämelliset kiitokset kaikille, jotka osallistuivat mr. U. Grön­roosille
ja minulle järjestettyyn illanviettoon eläkkeelle siirtymisemme joh­dosta
lokakuim 2 p:n iltana Dorion-haalilla.
Ensiksikin kiitän ratamestari A. E. Kuusistoa ja apulaisratamestari O. Kuu­sistoa
ja heidän avustajiaan sekä apulaistarkastajaa J. Smithia, joka piti sievän
puheen, ojentaen meille kirjekuoren jossa oli rahasumma, se oli yhteinen lah­joitus
ONR: n työläisiltä.
Kllitän apulaisratamestari Geo. Ryania, unlon kirjanpitäjiä R. Thrasherla ja
G. W€ttzellia, bussiliikenne tarkastajaa J. Järvistä ja haalin täydeltä läsnäoli­joita
aina Hornepaynesta naakka. Myös kiitän ulkopuolisia joVka, olivat läsnä.
Erikoisesti haluan kiittää mr. ja mrs. Walter Wäyrystä, jotka tekivät niin
paljon meidän hyväksemme. En voi millään palkita, sillä kiitoskin on vain
fraasi, mutta muuta en voi
Myös kiitos hyvästä musiikista viulimsoittajalle mr. Dldk Westille ja hanurin-soittajalle
mr. A. H. Weedonille.
Tilaisuus pysyy aina muistossani.
a
Port Arthur
PAUL HALL
r.iaimmmntnnmiiniiiiiimtmunnnmHmiwtiHmnmmiimmiiiiniuniiiminnuiw nnu
Ontario
miKUumaatttsntaitm
KMTOS
Sydämellinen kiitoksemme teille Vancou­verin
toverit siitä muistorikkaasta illasta,
jonka järjestitte kotiimme 25 päivä syyskuuta
1953, Vancouverista poismuuttomme joh­dosta.
Myös kauniit kiitokset Chasen tovereille,
jotka saavuitte kotiimme lokakuun 17 p:nä
1953, toivottaen meidät tervetulleiksi seu­raanne-
^
Kauniit kiitokset Vancouverin tovereille
rahalahjasta ja Chasen tovereille käytännölli­sistä
lahjoista, jotka jätitte kä3rntinhe muis»
toksi. Myös kutos hjrvästä' kahvitarjoilusta
kummaskin tilaisuudessa».
Kiitos homman alkuunpanijoille ja myös
niille, jotka ottivat osaa lahjoihin, vaan eivät
voineet olla saapuvilla.
LYYDIA JA ALBERT TUOIVEINEN
Cha^e British Colurfabia
§
ss
1
Lauantaina, lokakuun 31 päivänä, 1953 Sivu 9
' t l
M #
m
m:
^ 11
1
1 ^
f
" f
.1
i
'Mi'
1 ^
1'