Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 2, 1937

              LAUANTAINA, LOKAKUUN 2 PÄIVÄNÄ "
mm •
miv:;;:
Sivu 4
KAIKKI tuttavat ihmettelivät
suuresti !Äktikin'MäeiääÄ
muuttumista äiik' älkäöti,' kän liän
meni naiiiusiin 'iiähkuti^ Ja^
ken kansaa. ' Ä i ' öli itöet titlöfeiiä
miehenä ollut erittäin avulias lähim­mäisiään
^ k o h t ^ . H ^ t^hhyt
vaikka iiÖiä ölläkäögn ävtiksi^a hyö­dyksi^
kai^ihniisilleen. iMiÄta hyt-temrtiin
Mn ei öttänut^^öm iedes
viedäkseen postiin parhaimman ystä­vänsä
kirjeen. Niin iMuuttiiriut häii
oli. •
Mutta Jos ttittävaf (^isiVat^^^ 1^^^
neet, ftiikä tuon iii^rtilinisea^ihUutb^^
sen öli äiheuttahut, iiiiiiiie eivät var­maankaan
olisi;^ihmeteUeet.
oli näiet siten, 1että nahkuri
sy korottSMän^^jotista.
Ja kuö=^|iiftÄle^I^äaiiti^^
misrykeliMnfceMä^bki^l^-l^
markkaai^kti^i Astasi är<«äeiÄta
sivuutetiih: fac^jräSti
hat malrkkäa ja jätKdttiin ^hyvää
vauhtia ^äelfeen.A^
vähitellen Jiuiin^ ja käiihfetiitta-maan
ttibn kielvöttbmän käpiiieien
yhäti nouseva hinta, ja hän vilkuili
jo neuvottomana 3niipMlrilleen, eikö
hi^Uiiefeha. <<Mihäko läitt^to^^itöfeh^
iii^äeHe^l^^ täht^il JJöfca^irtii-
'MMän' ^y^^^^^ haki) 3a;'lttitiili,'^fettä
^ ihiiiä äih^^tSe^
Wo, Ä
Hänen öli Öföttäva ?^t^jea-
Mstään hhiii^^ ^Jllä^^ Jäkk!än''<föski
Öli täipUihätbn.
vVa:sta mumatiiia kiiuiauS^^^
heniniiri tatjotitui -Aukustille Äisiius
saada vähiiiktMön jotenkuten^ kö^^^^
tuk«i, kun liiuuan hätfen' paras y l t ä ­vänsä
pyysi Mhtä ptihertiiefaiefcSeBfti
rouva Latiimeiitausta piian saapuisi Tämä ystävä öli näet ihastimtit^h^h-päästämään
häiitä VäStutista.^'te k€rl jäkälän les^^ taikka feMca
kun hän €i hiissään *äväintiuti^^
tamin tidtevaä hahmoa, täytyi *änen,
saamiinsa valtuuksiin ri^^^
Jakala oli juöhtit'lipfeäkivfö ja kuol-^ vain lisätä
lut, jättäen jälkeensä lesken, erinäisiä
irraäiiä^ valmiita ja;
liähköja^ökä
^Mrti^; ^iiiömaftäva
Mkvitiee^tiatVo.
"^öiairsti, joka j ö u t ^^
kissa' '^ikkkkiihiiahhUutii^äU^^
Vaikka liätf^fiu^tr
'Mäntit, öli- S^äplinuf
kori Jäl^-vkihäjän l i i i iÄ
j^äan, joS^'%y3^ iiston
ohessa TOyoslari ttio 'liiMötisypniä :^n
Irbhki. Aukustilla ei'^Sin ^fltit'itti-tkri
tietoa tMä^pife^
arvosta, ja väikkä häh^llä ölisi tietoa
äMkin, ei häh Sitteiikaäri^^ö^
sihyt ryhtyä Sen käh^?miliiirikääh
fekeniisiin, sillä hän 0^
'rästäiiiit kaiippa-äSioft^ Miitta'kun
rouva LämtnentäuS^^^
Kun portailla "seisovasta ihmisry-kelmästä
Viimfeksi oli korotettu hhi-taa
viidellä markalla ja vasaramies
tällöin toisteli "kahdeksantöistasa-tääviisikytnmetttä
maikkaa «Hsim-mäinen,
kahdeksantoistasataaviisi-kjmimentä
t o i n e n r i i i n Aukusti
päMcäh^tti taas vuorostaan:
''Kaksikymmentätuhatta tasan!"
"Mitä? Kaksikymmentä? "Tuhat­ta?"
ihmetteli vasaramies, katsahta­nen
pitkään ja kysyvästi Aukustin
puoleen.
•^Niin juuri", Aiikusti vahvisti,
-lainkaan huomaamatta, että tässä
nyt olisi kyseessä mitään sen kum­mempaa.
Ja kun' portailla" seisoväs^ ihmis-tykelmästä
ei kukaan enää lisänhyt
•Aukustin viimeiseen huiitoön, - niin
^ikemttiinkin rahöihöisa ,
rmtttta tijö kun oli, här^i Vdiiut ft
töiriiittaa asiaansa, vaani pj^i Au-ku^
tiäjpuhumaäii jjubte^^ ^fcelle.
- Ja icxskaÄkusti Bubteh^^i^^
ollessaan mielellään toimitteli toisten ^Ruih^^Cimmn, joka kerkisi-vk-ihmisten
asioita, ei hän tässäkään ta- maan naimisissa vain kukksuden
paukscssa kieltäytynyt, asettihan [&;an;:ja joka < oli aikaisemmin oM
vain «hdofcsiy^ttäjos^kauppasyntyy^ ^'kmrtausMt&ks^a, m -nyt^^folHm
niin uusi aviomies-puolestaan oli vei- fndättämäna Reed Cityssä, Michiil
völlinen korjaamaan sen erehdyksen, ^jiis^, syytettynä iseitsemdn mtuiaa
mikä'Aukustille piirdfiteäi^ssa öli ^^Mun'-^äeU^ hmdit-tispahtunut.
Näin sovittöri puop ja '^äMis^a,
toisin, ja Aukusti lähti puhemiehen neen Ritth^^ nuorta veljeä omeniUa.
ominaisuudessa Jakalan leskfen lubk- ' • ' m. i i 'm»
se, sitä ennen ajettuaan huolellisesti
partansa ja muutettuaan pyhäpuvun
ylleen.
oman jä;Väv)T)Öikänsa läatuk^^ siirtyi nahkuri Jakäla-vaiAäjankelvo-h^
Ilä ihuinäistävarän • kaliii^älla, • tuli
suurella touhuna Äukiistin luokse ja
sanoi, että "jbs tuo jiiirönki nyt thyy-äään
sillä äikaa^ kun ftiinäöleri tuolla
sisällä tärkasteleiTiassa ttiuh^^ esinei­tä,
hiili tahtoisitko Sinä, Jltikusti, olla
niin kiltti ja liuutäa seti miriUn las­kuuni
?" niin häh et suinkaan Voinut
kieltäj^yä tekemästä vähhi»ne tou­kalle
tuota pientä jyalVelusta. Sillä,
kuten sanottu, han oli nuöreha mie­henä
erikoisen avulias ja palvelevai-nen.
''Kyllä mmä sen voin tehdä", hän
siis sanoi. "Mutta paljonko se saa
maksaa?"
, "Ei sillä väliä ole; pääasia on vain,
. ettei se joudu kenellekään vieraalle",
. rouva Lammentausta selitti. "Eikä
täällä sitäpaitsi ole tietääkseni ke­tään,
joka ryhtyisi kilvoittelemaan
siitä minun kanssani", hän lisäsi. ^
"No eipä totisesti luulisi", Aukusti
myönsi, luotuaan pikaisen silmäyksen
tuohon puolilahoon röttelöön.
Ja kun rouva Lammentausta oli
touhukkaana mennyt sisälle, jäi Au­kusti
hänen täysivaltaisena edustaja-haan
piirongin viereen pihalle nauraa
hörähtelemään 'vasaramiehen lystik­käille
sutkauksille.
Kun Siinä sitten oli naputeltu muu­tamia
porsliiniastioita ja rikkinäisiä
pöytäliinoja, yksi visakoivuinen kei­nutuoli
ja pahasti halkeillut pesu-kaappi,
niin jopa tulikin hetimiten
tuon kohtalokkaan piirongin vuoro,
ja Aukusti yskäisi kurkkunsa selväksi
sekä valmistautui tärkeään eäustus^
tehtävään^, v
Aivan uskomattoman pian
taniän vaatimattoman näköisen
hekalun^ hinta yli sadan markan ja
kapusi kitä edelleen niin ri[^asti, et­tä
Aukusti oikein ihmetteli.
— Täällä näyttää sittenkin olevan
tiseämpia, jotka ymm'^^^ sen to­ton
piironkirämä yhdellä ainoalla -va­saran
iskulla Aukustin omaisuiidek-
Sillä rouva Lammeritausta, joka
pbrtaillä olevasta ihmisrykelmästä oli
sisukkaasti huutanut piironkia aina
1,850 markkaan saakka, ollenkaan
•muistamatta, että liänellä Öli myös­kin
edustajansa sitä huutamassa^ tuli
Aukustin viiriieiseh huudon jälkeen
aivan raivoihinsa.
"Vai rupesit sinä kelvoton teke-mään-
minulle kiusaa!" akka kirkui
kiukusta itkien. "Ilman sinua olisin
saanut tuon piirongin siis jo 65 mar­kalla!
Ja olisinhan minä vomut siitä
vielä vaikka kaksituhattakin mak­saa,
mutta kun sinä, senkin jouta­va-.,.."
*' Mutta itsehän pyysitte minua
huutamaan sen laskuunne mihin hin­taan
hyvänsä", Aukusti puolusteli.
"Mistä mmä tiesin, että te itsekin sitä
huusitte. Ja kaksituhattahan se mak- tani selvää vääryyttä . . . miitta nyt­hän
minä voin shiulle 'korjata 'öenkih
vääryyden... sillä kaikki, ihikä bh
mihun, oh myöskin sihuh . . . yyh . . \
yyyyh..."
Alku näyttikin aika lupaavalta.
Sillä kun Aukusti< liifcuttavasti kuvaili
sitä yks^päisyyttä ja t<»vättömituäen
tunnettaj jota jokainen jo keskiökään
ehtinyt nainen yksinäisessä'kodis­saan
tuntee, alkoi le^i äänejensä
nyyhkyttää. Mutta kuh^Aukusti sit­ten
käytti tilaisuutta ja tulevan mor­siamen
suopeata mielialaa hyväkseen
ja siirtyi S3rvemmälle arkalUohtoiseeh
aiheeseen ja älkdi puhua "vanhan
viiriin kukkimisesta" ja mahclbllisen
uuden avioliiton kaikista ihanuuk­sista,
niiil tilanteessa tapahtui Sellai­nen
äkillinen ja arvaamaton käänne,
jota Aukusti ei ollut osannut enna­kolta
varoakaan. Leski ei näet ihält-tanut
kuunnella Ahkustin kölreäsa-naista
esitystä löögilliäeert loppuiih
saakka, vaan kiepsahti Aukustin kau^
laan ja sanoi:
"Tietysti... tietysti minä tahdon
olla sinun . . . minä olen tosiaan aina
pitänyt sinusta, vaikka en Öle iKkal-
•^-Eräö r^ahskälaiöen^-
Ä Ö j ä %n^sk^ttäinj^ju^^^^
*JÖönbksen^ ^joSsä hän toteaa^^ttä^^
Mi^^tf^äiSet ^tietävät tärfcöinyfiäkä
•häjttvesi Sopii heille -parhaiten ja tti-ten
hajuvesiä yleensä käsÄan.
Useimmat naiset ostavat jotakin ha­juvettä
vain* sen vuoksi, että'se
ihuodissai ja kallis, ja tekevät sitten
Sen änteeksiantamattomari virheen,
että: käyttävät sitä myös päiväsai­kaan.
tienee siis paikallaan pieni käyttö­ohje
hajuvedenkäyttäjättärille. Mie­dot
hajuvedet, joita suositälaan var­sinkin
vaaleaveriköille, kuuluvat ur­heilu'-
ja kat^puvustoon; raskaam­mat,
kitkerämmät tuoksut taas, jot­ka
sopivat paremmin tummaverisille,
on varattava iltaa varten. Yleensä on
tunnettu tosiasia, että hajuvesien
tuoksu muuttuu, kun ne jouturatkos-ketuksiin
ihbn kanssa; sen viioksi olisi
hajuvesiä käyttävän naisen kokeilta­va
useita^ tuoksuja, ennen kuinhan
tanut edes toivoa . . . Sinähän olet niin väiitsee itsefleen oman väkinäisen ha-paljon
nuorempi... miitta kiiri sinä jhvetehsä.
itse niin tahdot... japiihiit noin kau- lEIajtiveSiä ei säa koskaan |
niitä sanoja . . . yyh . . . y^h . . . riii-nun
on oikein paha olla sntä piiron-kiasiastakin
. . . se oli ihinun ptiölel^
soikin, sitäpaitsi.'
"Eipä suinkaan, kaksikymmehtä
tuhatta oli viimeinen tarjous", vasa­ramies
oikaisi.
"Mutta kaksituhatta minä kuiten­kin
tarkoitin", Aukusti selitti. "Minä
ehkä sekaannuin siinä, kun vasara­mies
koko ajan hoki siinä 'seitsemän-taa
vaatteille, köSka niiden' täoksn
aigäa myöten väl^ht
eiÄmiellyttäVäksi." Sitä vastoin Stio^
sitenaah korvalehden taustan kostut­tamista
hajuvesipullon tulpalla, la
A^äitÄjuvettä voidaan myosi)irs-
•kÖttää^^kätilälle ja hiuksnie. »
teän ja Ävaattee^^ voi n^J«^
Aukustin silmät alkoivat pyöriä i^ffyniöida; miitta yleensä Oiiitoj";
kuin Vnirttrtcilmiit-ieeo '«^'«ifL-^vffAikiixn --iA*'*'^* 'i,«v*«.>.i--*x<.*o' fcööcfpliäästi. Silla
toistasataa'ja "kahdeksantoistasataa', Ebyakouraiset hyväilyt, sariäViiölä^^
etta mahdolhsesti sanoin kaksikym- ja nyyhkytykset eivät suörieet liä-menta
tarkoittaessani kahta tuhatta.
Miitta sellainen erehdys on oikaista-hirttosilmukassa
sätkyttelevän vettä-Icäytettävä säästeliäästi,
kissan. Bän kakisteli kurkkiiaanjä liiehöiriimat ja kalliimmat Mäi^
yritti sanoa jotakin, miutta lesken tekevätSliiäiliSeSti käytettyinä västen-
Meiiseö^Äuttikseri;' Tässä sdhm
sa tehdään paljon erehdyksiä, sillä
vä", Aukusti sanoi.
nelle ^ihen tilaisuutta, ja kun liän 'häjuvederikäyttäjä ei itse Ä
viimein selvisi jälleen kotiriiätkalle, "riiiriii^ turine Väkev^
niin olivat kaikki Sillat hänen: tkka- ^iiritirökstia, hitittä ympäristö rvöi
^ -Sekä mikä cm^^ on tar- haan. poltetut ja hän itse öli Äätt^^
jottu ja pitaa!' kuului silloin Taka- mies. ' ^ . • •^r^^.^s^j,:^^^:^^^
nousi
Jaka
lan lesken ponteva ääni. "Tämä ön
huutokauppa, eikä mikään alakansa­koulun
laskentotunti!"
"Miitta' jokatapauksessa kuuluu
^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ Isäntä sentään sittenkin j o l M ^ , ^ . x o x : . v . .. S,^^;!?^"^'™""'""^""' kismitti koko jmtu;ÄÄ^ 3b0i^ö9^h^^aksi,
lieri hän ei enää koskaan « f l e Ä -^•^•'M»""^ ^iiiii . . i i i i i i M ^ ^
Ky#hpseSsäölevan häjävesiasi^
Tosin häntä jönkuriverräri'lohdut- jän Mielestä övat k a i k i s t äW
ti se, että tuo harrtiiilinen soista Ä s i t ^ ^ iu(miA»Bsa
juttu lopultakin <>lisaaiW^
sen rätkäisiihsa. — aWDuttä^^^ . ' oOo
•Sanotaan
Aukusti selitti,
^^etko sinä. mies, järjiltäsi!"
JM'