Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 1, 1943

              Sivu 10 LAU-\NTAINA, TOUKOKUUN 1 PÄIVÄNÄ
.äkkiä muisti kissan ja hyppäsi jäl­leen
maahan ja alkoi kutsua — — —
Mirette — Mirette — kisu, kisu, tule
tänne. — Eikä Mirette voinut vastus-meat
punaiset untuvapieluksetkin,
joihin Mirette niin usein oli vajon­nut.
Se kulki varovasti niiden pääl­litse.
Se hiveli niihin pientä päätään
monta kertaa. Niiden lämpö, niiden
pehmeys palauttivat sen mieleen
kaikki onnelliset hetket.
Mutta vanha talo kutsui sitä, ja
yhdellä ainoalla kevyellä hyppäyk­sellä
se ponnahti vaunuista tielle. Ja
se juoksi juoksemistaan kaipauksensa
opastamana, vastustamattomasti vie-koittelemana.
Se kuuli kyllä, kuinka
äiti Marie huusi sitä, mutta vanha
talo huusi vieläkin kovemmin.
Se kohtasi vanhan kaapin porras­taa
tuttua ääntä. Kohottaen tuu­hean
häntänsä korkealle ilmaan kuin
ilonmerkiksi juoksi se suoraan emän­tänsä
syliin. Jä kissa sylissään ajoi
äiti Marie pois isiltäperitystä talosta,
jossa punaiset kurjenmiekat liekehti­vät
ilta-auringossa. Taivas oli kir-
Icas eikä taivaanrannallakaan näky­nyt
ainoatakaan synkkää pilveä. Ja
kuitenkin kuului jostain kaukaa
Icummallista, raskasta jyrinää, jatku­vaa
kuin ukkonen. Mutta salamoita
•ei näkynyt eikä kumea jyrinä lakan- käytävässä sellaisena kuin se pii sen
jiut kuulumasta. jättänytkin. Se ryömi sen alitse jä
Koko kylätie oli täynnä eläihiiä, pääsi siten suureen keittiöön. Siellä
joita ajettiin eteenpäin huudoin ja paloi vielä tuli takassa ja lattialla oli
kirkumalla, sekä täyteen kuormitet- jotakin yhdessä kasassa. Se oli äiti
tuja ajopelejä ja jalkamiehiä. Siellä Marien suuri keittiöesiliina. Se pai-oli
kokonaisia perheitä ja pieniä lap- näutui sitä vasten. Mirette siiöritti
sia, joita kannettiin väsyneillä käa- kissojen-perinpohjaiseen tapaan ko-varsilla.
Kävelevät jalat ja vyöryvät konaisen sarjan tervehdyksiä ja on-ajopelit
olivat jo ehtineet turmella nitteluja, ennenkuin se laskeutui sen
tien. Ne suuret vankkurit, joiden päälle lepäämään,
korkeimmalla kohdalla Mirette istui Tämä kangaskappale loihti esiin
emäntänsä sylissä, heilahtelivat e- harhakuvitelmia äiti Mariesta, mai'
destakaisin. Isäntä itse käveli vie- tokehloista ja juustoista. Ja vetäen
ressä ja ajoi, mutta pihakoira, joka käpälänsä alleen se jäi siihen lepää-muulloin
aina juoksi vaunujen edellä, mään tuijottaen sammuvaan tuleen,
kulki nyt viimeisenä häntä koipien ja niin vartioi se ensimmäisen yön
välissä, aiv^n kuin se olisi ymmärtä- yksinään tuota hylättj^ä, vanhaa ta-nyt,
ettei tämä ollut mikään huvi- loa.
matka.
Äiti Marie itki ja hänen kyyne­leensä
putoilivat kissan turkille. Mi­rette
oli levoton. Sillä ©li kylläkin
ympärillään kaikki tuttua, kaikki,
mikä oli muodostanut sen kodin, tuon
. Seuraava päivä toi jälleen tulles­saan
pelkkiä kummallisia tapauksia
Miretelle. Äiti Marie ei saapunut­kaan
tavalliseen aikaan keittämään
aamukahviar Se teki pitkän kierrok­sen
talon ympäri, joka oli autio ja
tyytyväisen, onnellisen kodin, missä ty^jä; eivät eläimet eivätkä ihmiset
se itse oli ollut kuin kodikkuuden ^^i^^^ palanneet takaisin. Miretten
elävä tunnusmerkki, mutta talo, van- kuppj^ keittiössä^ei täytettykään ta-ha
rakas talo, oli tuolla kaukana. Ja
joka hetki ajettiin sieltä yhä kauern-mas.
Mirette joutui hurjan hädän
valtaan. Se tunsi vastustamatonta
halua kääntyä takaisin. Siitä tuntui
aivan siltä kuin tuo vanha hylätty
talo olisi sitonut sen ja vetänyt sitä
liyt puoleensa tuhansilla säikeillä. Se
alkoi vääntelehtiä ja kääntelehtiä,
niin että äiti Marien oli hjrvin vai­keata
pitää sitä polvellaan. IMirette
naukui kovasti ja valittavasti. Mutta
talonpoikaisvaimon kädet pitivät sitä
kovasti kiinni. Ja tuntui kuin kissa
olisi puhellut noille vanhoille käsille,
jotka olivat työskennelleet itsensä
koviksi ja känsäisiksi vanhan karta­non
hyväksi.
— Ettekö te nyt ymmvrä, valitti
valliseen tapaan ja ensi kerran va­rasti
se nyt jäljelle jäänyttä ruokaa
ruokakomerosta. Ja koko päivän se
kuljeskeli omantunnon vaivaamana,
odottaen ankaria moitteita äiti Ma-rielta.
Mutta seuraavinakaan päivi­nä
ei kukaan perheestä palannut ta­kaisin.
Ja Mirette alkoi yhä suurem­malla
varmuudella ottaa ruokansa
suoraan komerosta. Sitten eräänä
päivänä alkoi jälleen jyristä ja jylis­tä
taivaanrannalla, ainoankaan pil­ven
näyttäytymättä siellä, aivan sa­malla
tavalla kuin sinäkin iltapäivä­nä,
jolloin isäntäväki oli poistunut
vanhasta talosta. Jyrinä lähestyi.
Ja äkkiä oli koko piha täynnä sotilai­ta.
Mirett^ pelästyi niin, että se
kiipesi suureen omenapuuhun ja saat­toi
sieltä piilopaikastaan katsella
kaikkea, joutumgj;ta itse huomatuk­si.
. Muukalaiset eivät puhuneet sitä
kieltä, jota Mirette oli tottunut kuu-se,
että vanha talo jää tuonne jäljelle
yksinäiseksi ja hylätyksi? Minun
täytyy palata sinne. Minä en. voi
vastustaa haluani. Jäihän vanha
kampikin sinne. He eivät voineet
kantaa sitä pois. Se on yhtä tyhjä lemaan isäntäväkensä puhuvan, ja
kuin talokin. Ja kuitenkin se jäi niillä oli sellaiset kypärät, joiden
porraskäytävään ikäänkuin vartiaksi. laessa oli terävä piikki. Ne olivat
Mutta se ei vartioi tyhjyyttä, vaan pukeutuneet sellaisim vaatteihin, jot-kotia,
kotia, ja sitä maakamaraa, joi- ka olivat samanväriset kuin mak, ja
le koti rakennetuin. ne kaivoivat syviä uria puutarhan
Ja näytti aivan siltä kuin nuo van- ja tifusten poikki. Puut kiskottiin
hat känsäiset kädet olisivat sen pu- maasta juurineen ja kauniit punaiset
heen ymmärtäneet. Nehän olivat kurjenmidcat tallattiin jalkoihin ja
työskennelleet itsensä väsyneiksi ja kukkien asemesta ne kylvivät kkik-koviksi
juuri tuon kodin ja maan hy- kialle piikkilanka-aitoja, sekoittaen
^-äksi. Kodin 'tunne ja kodikkuus ne yhteen juurineen kiskottujen pui-oli\'
at muodostaneet palkan niiden den kanssa. Aivan kuin ihmeellises-työstä.
Mutta koti, maakamara, se- tä sattumasta ne eivät koskeneet sii-hän
sentään oli ollut kaiken alku ja hen vanhaan puuhun, johon Mirette
aihe.
Ne päästivät irti lujan otteensa
kissan pehmeästä ruumiista. Ja Mi­rette
hiipi pois äiti IMarien sylistä.
Se pysähtyi silmänräpäykseksi kuin
epäröiden parille hy\an täytetylle
patjalle. Se hieroi turkkiaan niiden
siniruutuiseen päällykseen. Se tun­si
ne niin hyvin. Ne kuului\'at suu­reen
vuoteeseen, samaten kuin ne ko-oli
paennut. Sieltä se näki, kuinka
ne koettivat tunkeutua rakennuk­seen,
mutta vanha kaappi olikin hei­dän
tiellään portaissa. Se seisoi vah­tina
ja .sulki tien tunkeilijoilta. So-tilaat
kohottivat jo kirveensä lyödäk-seen
sen palasiksi, mutta joukon joh­taja
kielsi sen. Hän viittasi kaap­piin,
sen siroihin kaiverruksiin ja
muotoihin. Sehän oli vanha ja ar­vokas
ja niin päättivät he sensijaan
viedä sen mukanaan saaliinaan, sit­ten
kun fie lähtevät pois.
Mutta asumaan asettuivat liuo vie­raat
miehet maahan, niihin S3rviin
vakoihin ja haittoihin, jotka he olivat
kaivaneet. He jäivät niihin pitkäksi
aikaa. Mirette pelkäsi heitä eikä lä­hestynyt
heitä millomkaan. Öisin
haki se ruokansa roskaläjistä ja vie­raitten
sotilaitten ruoantähteista ja.
sitäpaitsi oli sinne ilmestynj^ rottia,
jotka olivat tulleet vieraiden muka­na,
ja joita nyt metsästettiin. Niin
kului talvi. Kylän toiset kodittomat
kissat kerääntjdvät myöskin siime
saadakseen osansa saaliista. ^ IVtutta
kevätpuoleen eräänä kauhiifiä pilvet­tömänä
päivänä alkoi jälleen kuulua
noita kumeita, kummallisia jyräh-
^yksiä, joita oli kajahdellut sinäkin
päivänä, jolloin isäntäväki oli paen­nut
talosta. Nuo kovat ja hirveästi
jyrisevät äänet lähestyivät yhä e-nemmän.
Tavallisesta piilopaikas­taan
vanhasta puusta Mirette näki,
kuinka kyyhkyslakkaan, joka oli vie­lä
jäljellä, putosi kuin tulipallo.
Kyyhkyset lensivät . sieltä tiehensä
läjähtelevin siivin ja samassa silmän­räpäyksessä
halkesi vanhan talon ul­koseinä.
Nyt oli hävityksen hetki
koittanut. Puu, jossa Mirette oli ol­lut
piilossa, kaatui maahan. Suunnil­taan
pelosta kissa hyökkäsi hävityk­sen
keskelle, ja ihmeitten ihme, tuo
vanha kaappi, joka oli kiilautunut
porraskäytävän suurten graniittiloh-kareitten
väliin, pysyi vielä koossa
kiviholvin suojelemana:. Talon pu­toava
katto kohotti ilmaan tomupil--
ven ja vanhan kaapin ovet lensivät
auki kovasta tärähdyksestä. Tietä­mättä
oikein minne h3rppäisi, hyök­käsi
kissa suoraan kaappiin ja sai
olla siellä turvassa, hävityksen teh­dessä
tuhoaan vanhassa talossa.
Vieraat miehet, jotka olivat asu­neet
maakuopissa, pakenivat epäjär­jestyksessä
tästä hävityksen kauhis­tuksesta.
Heidän ulvovat huutonsa
kaikuivat kamalasti vielä läheisessä
metsässä. Oikea liekkimeri tulvahti
ulos vanhan talon ikkunoista ja lie­kit
lähestyivät jo ryömien portaita,
missä vanha kaappi vielä piti puo­liaan.
Mutta silloin tapahtui taas.
jotain ihmeellistä. • Alkoi sataa ko­vasti.
Tuuli puhalsi vielä sammu­mattomat
liekit vastakkaiselle tahol­le
ja vanha kaappi j ^ vahingoittu­mattomana
portaitten mustiksi pala- .\
neiden kivilohkareitten -väliin.-^
(Jatku* I)
JENNY KAMME<5AARD, IS-vuotias
tyttö, ui v. 1936 Kattegatin
yli (90 kilometriä) 29 ja puolessa
tunnissa.
YHTEYKSISTÄ
VIEU
Sydämellinen tervehdys
'Aura, kun annoit minulle roh
kajota asiaan, josta on montaa
tehnyt mieleni sanoa jonkim ^
Olen lukenut monta
kysymystä — että mitä pitää"„
niiehen kanssa, joka on ollut jo,
kin kauan avioliitossa että on
sia lapsia ja sitten "rakastua
sähtää" johonkin nuoreen tytt
Sanon rehellisesti mielipiteeni;
minusta ei sellainen mies iL
sääliä eikä kunnioitusta, sillä mif
tänihän ei ole ikänä vaimoaan to
lisesti edes rakastanut, pdmm^^
. kaan muusta, mikä todellisen |
. hen vaimonsa rinnalla miehenä piti
kaikissa vaiheissa.
Nuo miehet ovat kummallista!
keä, heitä on vaikea ymmärtäi Esi
heihin ole koskaan paljoa luottani!(i
vaan sekin vähä luotto katosi
joku aika takaperin, kun mies. i
on suuri perhe, kehtasi tehdä mL
le st>pimattoman tarjouksen ia \i
mies, josta en olisi koskaan selki
• uskonut. Olen nähkääs yksin täaj
maailmassa, vaikka on minulla W
kus ollut elämäntoverikin.
Kyllä se sillä lailla on, että jos i
naiset tekisimme sellaisia tekoni
kuin miehet, niin selkäämme ra|
maan saisimme, ^'aan ei niin ja-J
haa, ettei hyvääkin. Tunnen tasj
miehiä, jotka ansaitsevat kuniiioi|
tusta, kun jaksavat kantaa mm
matta kaiken mitä jotippo ja Um
ton vaimo heidän osakseen on aitj
tanut.
Älkää miehet sentiiän tulko siihsj
käsitykseen, että me naiset ole3m|
enkeleitä. On naisia sellaisiakin,!
tä nousee häpeän puna poskille
dessä sen porsastelun, mihin hev(rr|
vat vajota.
Ajattelen niin, että oli mies ta!
nainen, joka rikkoo elämäntoveräai]
vastaan niin että hyväilee siviiHiä,]
kun itsellä on toveri ja perhe, saj-j
koon tuomiomme.
.Ottakaapa tekin miehet"kynä
teenne ja antakaa puolestanne kuB-j
lua. Se tuottaa vaihtelua ja saattai
avata monen silmät näkemään erö-j
dyksensä.
VAROVAINEN' POTILAS
• ""Hammaslääkäri käski minun
tähän aikaan .ja tässä minä nyt ole.
Apulainen: "Hän on nyt u^^""^".
"Hyvä,-en joula odottamaan. Jiatai
sanokaaihan, miUoin luulette Mnesc-]
levän ulkona seuraavan kerran?"
NATIONAL SELECTIVE SERVICE
ILMOITUS
1902 - 1924 syntyneUle miehille
(jotka ovat saavuttaneet 19 v. ijän)
Mobilisointisäädöksistä
Jokainen 1902-1924 syntynjt mies (joka on jo
vähintään 19 vuoden ikäinen) on hmhtiknun 30
päivän 1943 jällceen velvollinen esittämään tyy­dyttävät
todisteet, että hän ei ole rikkonut NaUo-nal
Selectire Servicen Mobilisointisäädöksiä, en­nenkuin
hän voi saada lavan työn etsintään.
Nämä todisteet pitää esittää National Selccti^^
Service-virkailijaUe.
Kun seuraavan kerran menette National Selec-tive
Service-toimistoon. ottakaa mukaanne to­disteet
sUtä, etta te ette ole laiminlyöneet roobi-lisointisäädösten
noudattamista.
TYÖASIÄIN MINISTERI
HUMPHREY MITCHELL,
Työaslaln ministeri
A . M.ACX.AMAR-A.
National Selective
Servicen johtaja.
, 'tvväiasveista ensi
S-;;-in tavalUnen on
P^eriltä.joka tuo
ir-oteinia. munanvaU
[v>3ksia kasvattavaa r
L;;intoaineiden lai
r.3lori) ollen yli 3^
[Kj<7aininakalori, tie
tejnä, on lämpömäär
ve^ikilon lämmön ko.
Idea C. asteella.) ...
j Makeat permiat ovi
r^loriassa, mutta j ä a \
Ikern proteinissa.
' Xolmannella tilalla
ia'
, Huis on jyväkasve
Li^raUa. se on hiuka
[suin nisu. mutta ei n:
Nisu on seuraava, a
hi sopivaisuus ja siii
I tuotteiden hyvyys on
ia'.-lmman leipäviljan
' Hiisi on ravintoarvo
I keriltä) hyvin lähellä
1 Soijapapu on kaikki
lä-sulavan pro teinin ti
M.i se maissinkin ed
da"Ja prosentilla. S
.rasva- on pois purisU
[nisujauhojen kanssa.y
f lisätoi ne ovat erittäin
ikojen ruuaksi.
Peanut on erittäin 1
yi. jaikäli. on kysymy
saamisesta, eekkerin
ecullinen kasvi maissi;
ricin kylvettynä tiiökk
I Xauran proteinimää]
[ räiään ei ole erittäin
Itä huolimatta sillä on
ihmisen-että eläinten":
; Papu, navypapu, .ti
kohden enemmän.prot
li.
Tattari on siitä ed
:a5vaa verrattain huoi
[ voittaa niissä kaikki :
vin:oarvoon nähden e<
Eläintuotteista ensi
to. sekä proteiniin et
määrään nähden. <
seuraavana ollen jos n
; voin ja juuston tuottai
Sika on ensi sijalla €
- kysymys jyvien nrnuttJ
Tuotteet eekkerin ai
sialle tuottavat viisi k
lihaa kuin syötettynäpä
'.e eläimelle. Sikoja si
kasvattaa verrattain vi
la 200 paunan painoon
taan rehuiksi alfalfaa,
huanurista yms. kasvej
Nautakarja (lypsän
ja siipikarja tuottavat
isravintoa maa-alaan
niitä voidaan hyvällä
EL.\IXTEX VERTA
Jatkoa
miieksi eläinten ver(
verestä on m.m. onni
mään seerumi, jota o'
nejiyksellisesti aivol
duksen vastiistamisek
Jätti koii^
periniii
Xew-yorkilainen M.
neli Bowdoin, erään ^
kiliikkeen jäsenen ty
äskettäin 74-vuotiaani
Joonan dollarin perii
testamentissaan määi
510,000 pienelle koir
vuodessa sen hoitajaJl
summan hän oli määr
lääkärilleen tri B. J
?300,000 rahassa ja
puhelinyhtiön osaketti
"^^i^iettiin äskettäin i
^änen syntymästään (
vuotta — miehen, ]ol
dvsvaltain Itsenäisyyd
J^iferson oli vihkiyt]
puolustajaksi, eikä pel
Jos hän eläisi, niin häi
'-aistelussa hitlerismiä