Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 8, 1944

              w 'il
Il
I n . ;
I» '
rl > .
F
Sivu 2 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ
apurin eapd
. (Canadan suomalcisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,-
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat;
1 vk. . . . . ................$2.00
'3 Ick» .»^»•.••••••• - » ^ O
¥hdysvaltoihtai:
1 vk. ....$2.50
. 6 ~ Ic^* • • # • i> * • •« • • 1.40
iloineen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ....$3.00
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . V . . 1>65
LIelfki ilmestyy ^jokaisen viikon laur
antatoa 12*siyuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista; luettavaa- kaikiUt^i aloil^
ta.' '•: :
Asiamiehille. myöhnnetään.20 prpsen»-
tin palkkio.
Pyytäkää asiartiiesvälineitä jo tä­nään.
IliMOITUJSHINNAT: Yleinen^ iUnol-tushinta
t40 senttiäupalstatuumalta ja
kerraliba. iUin. Umoitushinta/^liOO. Alin
maksu; kuolinilmoituksesta-$2.00 yn
50 senfetiä Jokiselta muistbvärjsyltäi tai
kiltoalaHseelilÄ, ii»koisIJljraftt/py;^vistä
ilmplfciiik^ista,^^^^^^^^?^^ - ori.
lähfitettäväirmaksufetHkiät^,^
ospJtoksefe on^pstet^Äm&tetahj^ öi-.
meen: Vapaus, j B « b l l ö i i n g <^
Limited; /
J83ttstentaja-4a ii>ai»aja>^.
lishing. iCqmpaacry,-ijimiiaedi itQöilQg^Elm?
Str^eety West;, S u t o i y , QntariO)
^imm^i^^ifmm, ...
Liekkiin aijoitut rldrMtiikaeit^ o
tettava^:
KOT
t Pitkällä junamatkalla oli e:
jo nähdä vaikka minkälaista säätä-
Muttä Kbtka tervehti Valpuria aurin
koisesti hänen astuessaan junasta ase­masillalle.
Siinä hän tarkasteli ase­marakennusta
ja tuumaili itsekseen,
miten paljon suuremmalta laitokselta
se näytti kotikaupungin asemaraken­nukseen
verraten.
.Vastaanottajaa ei ollut. ValpuK-oU
Uilliifc ijäivää: aikaisemmin^lmm
: määrä. Ään kokosi: kantaniuksenr
sa ja seurasi ihmistulvaa ratapihan
portistaiJtadulle. ,SÄhän^ahoksi" •
senverran :eUä nousi agurinr^tail^^
isaiv»i> käsilaukustaan Vilhon '• osoit­teen
ja. aiitoi; sen ;parTaldtaan j^urift
käteen; Ut«liaank sUinäsivA^tHiri
kaupjunkja, rattailla; istu^aan^ <we-rellään
olevaan;
Mutta
saattoi kes-seiUeen
asunnon saisivat,
kassa vallitsi silloin huo
joskus'sit| "sovittelua^
tää kauemminkin. ;
Tansk^ska laitteli päiväHistä^ Työ­miehiä
odoteltiin kotiin. ^Ikkunasta
naiset väliih yhdessä tarka^t^ivat
josko työmiehiä alkaa näkyä. Vilho
tuli ensimmäisenä. Mutta Valpuri
oli ehtinyt piilpon yaatekomeron ver­hon
taakse. Tanskaskan koettaessa
^ärpstää. tehtävänsä siten ettei kas-vpistaau
töinen saisin lukea salaisuut­ta^
sillävhän>tunsiiheikkoudek
tei voinu t; koskaan kauan sellaista
peittää.
'^Niin> huomenna on. siis se/bdoletr
tu ipii^!'^ sanoi Vilho.
tenjiÄttiaiin huomiseen
yähmtään viisi vuotta. ^
...ittam nojÄtem , , ..,
©Jtiinimättpaikassa; ^K^gÄi^
.5oi:vi«lä vapmuiidCfksiOThonvk^^^^ l ' .--r' ^-
^öU&mösbitfitt^
^^^^
V ^^ilhöjäsiui^ya^t^ ja
t^hsifvy«aipai?)^n^^ hänen >
feäteiisäiilögi^^
iiiläiaai, pCäinmästj^r: niin
"Qlet.t0fcb. rouyä
luinniä-puhuä^" kysyi rpuya;vuör/^^^^
Tässä vuoUa-alkaessa; s^^ taaiiv.; ^ v
me lukijakunta ii;-; nut lähes sadal­la
uudfflh tilaaklla. Sitä"(mnellis'
ta uutta vhotta'' Liekille totTJomme
edeUeenkin. / '
Hiiliristi päättyi viime numerossa.
Aikanaan tulee taas mtta**jännää''.
Mmten,m kai se hitfmatiu, että
"Raivattu uufisma^', joka alussa oli
vähän • ikävän tuntuista, on muuttu-jään
ja sanoa pöläytti:
"Olen sen. pohjoisesta, tulleen mie-hen
muija • Xyllä kai mieheni on teil-le^.,
puhiyiUtkin, että hän sellaista ka­llistusta
--rjt^
saapuyaksi." .
.^'No r E i y t k ö te jo tulitte? Hyvär
neii aika, huocpennaihan teitä vasta
odotettiin!/ Minun piti tiilla teitä
vastaankin, kun miehenne on, työssä
mt, vilkastunut ja värittynyh On juttantuioaikaan." Niin sanoi Tans-mielenkiintoistaMn
seurata - venäläis­tä
kansan elämää tuona krUtUlisenä
aikana, Ja sUä avimuelistä s^^
millit .mielialat ilmaistoiLny hyvät ja
htffifwtj^rreitanat kerrotaan,:
Eräs Liekin naisystävä kirjoittaa:
JMmu!la olisi: mielessäkään! ker-roftm^
Q, jatakin j^^^ ei
toihdoölla aikaa eiku:tilamU4t(z, eikä
italjän kykyäkään. Snon kuitenkin
S€*i verran, että mitähän Liekin toi-miUaja*
setä:arveleisi, jos olisi nainen
ja joutuisi yksinään, kauas metsäkäm-pälle
miessakin keskelle, missä saisi
kuulla yhtenään vain ruokottomia pu­heita
ja muuta sellaista kohtelua o-
. sakseen. Ja jos koettaisi siitä huo­mautella
ja puolustautua, niin se vain
olisi yllykettä. Tulisikohan ikäyä? ~
Minä olen. sellaisessa asemassa oleva
nainen. En olisi uskonut, että _suo-malaiset
miehet ovat niin hävyttömiä
puheissaan ja käytöksessään. Olisin
lähtenyt täältä pois, vaan en pääse,
kun olen sainannut kontrahdin . .
.Kuulkaapas pojat, tuossa tuli jo­takin,
johon sedän täytyy*puuttua.
.Olemme mieinä, emmekä pyrikään
olemaan mitään pyhimyksiä^ joten tu­lee,
sitä sakissa päihtellyksi suustaan
karkeuksia jos mehevyyksiäkin. Mut­ta
rajansa kaikella. Jos nyt ysckaam-mc
joutunut naisihminen ei niistä pi­dä,
vaan kärsii, niin silloin on meissä
jotakin ajattelemattomuuden vikaa ja
silloin on otettava asia reilusti sakin
-kesken puheäksi, jolloin se varmaan
^aska, kehoittaen Valpuria käjmaään
sisään ja Jrientäe;n kantamaan Valpu­rin
tavaroita sisäpuolelle.
Roiiya Tanskanen pii ystävällinen
ihminen. Niin hän teki'olpn vieraal­lekin
heti tuttavalliseksi jakotoisek-si.
Siten heillä juttua riittikin puo­leen
päivään asti; T-äiiskanen itse
kävi työssä satamassa. " :
Kaksi suurta; huonetta heillä vain
oli, ja siihen oli jotenkin vieeasta vä­keäkin
soviteltava, siksi kijnnes it-nälidessäan<
ettei yöiöu
^natticflbäria.^^^^^^ Ä leik-
'V)föko minlisäani^
Silloinpa mies hänet riipaisikin sy­liinsä
ja löytöään
ympäri •sellaisella yauhdilla?e olisi
vähihtäärt luullut olleensa karusel^
..-•lissa.' ' '•
"Tätä takkia ei anneta isännälle,
eikä räätälille. .:Miäähfcoi^ii hänet
itse! sanoi Villhoi^^^
ondptetustaj mutta näin odottamatta
ilmestyneestäjyllatyksestään. v
Tanskanenkin pii saaijiumit sa­maan
riemuun. Vaimonsa kanssa
he kamarin pyellajseisoivätjä katseli­vat
hiloista jälleiennäkemistä, Tans-kaska
sanoi:
"Kjatsopa ukko, iiäkee etteivät he
ole olleet kauan naimisissa. Olim-meköhanm^
kin tuollaisia?"
. ^'Hupsis, mitä sinä eukko juttelet?
Olemmehan me vielä nytkin." Ja
saipa rouva Tanskanenkin pusun 1
Ä^ALVIINA.
^ .
'I nuo häät ijäy aina tarvitsiyi
valkoisia huntuja ja nu pria pa.
reja. Kun ei nuoremmalla kansalla
näy riittävän sisua hommata meille
häitä, niin juhlimme ennen vihittyjä.
Eikö siinäkin ole taipeeksi syytä
keittää kahvikupponen näin pula-aj.
kanakin kun nuoripari on juonut yi
teisestä kahvipannusta kahvia SÖ tai
2 O .eli vaikkapa kymmenenkin vuotia,
Tuota ^nsiii:niäiiiitiiua tapaitiiu.
kin kyllä; hai^mniinja^ä^
jo kuitahäiksi,^ikä, suotta. Näinä
nykyisHi 4evbttÄiiia'^jä^^^
minä aiikpiiia rekordista
päinvastoin. Lyliyin minun tuttava-piirissäni
onreli tunnen sen misiksen
Jpka^tunteesen mi^seri^^^ j^^^ oli nai­misissa
vain ii#jä
^uori • pari; p^ mennä
näinvi^n ;ja^:E^ määrätty.
Morsian Mttoih^
vitaan> mutta sujfiänen saikin kut­sun
.;ärTäeajäaiiJj^^^^^
• M^iätyä^ lo-
; ;-mäa....vI;o9ia.tuli,inuttaiku
• oli: väiientänyt edestakaisen matkan
^ Halifaxfetäivfe \i
kön iomasta, ]äi'>jäl|elle v
• päivää.'' Hyyä sekin. Kun sulhamo
.. Sia?ipui jT-iflt^^m;
. ikopn^ja/i»^£iut^
'-tii-pikopä^
rEMjripalveliikseeh^
• nadaJaii^ ,^iya^: jokai upotettiin, oli
häjien Qsaiiää.: Välttijktf^^^
kohtalonsa/. Mut
saari :Hali|axinedMi5talk.:^aksiri^
oli viirneinen hänelle.
Tässän se; tarim. lyhykäb
jfatkb)lsi ;Vöi'vielä JBäim että^ n-
"f UIN Liekistä taikinasta^ joka
nousi väärällä vuprplla. Tämä
taikina, minun taikinani, ei noussut,
mutta senkin se teki väärällä vuorol­la-
Muuten tämä ei ole mikään
hauska juttu, sillä ainahan se on har­millista
emännälle kun taikina ei nou­se.
. «
myöskin yhteisellä päätöksellä kor­jaantuu.
Emmehän tahdo kenenkään
toverin ehkä muutenkin ikävää elä­mää
tehdä sopimattomalla suhtautu­misellamme
vieläkin ikävämmäksi —
ei, vaan päinvastoin. Sopuisa tove­ruus
tekee elämän kodikkaammaksi
missä tahansa ja varsinkin metsäkäm-pällä.
Ruoka maistuu paremmalta
kun tietää että sen laittaja on ollut
hyvällä mielellä, ja paremmin se luis­taa
sahakin. Eikö niin, pojat? — AP.
Tämä tapahtui jouluaattona kauan
^sitten, vuonna 1911, ja näin joulun
tienoissa se askartelee mielessäni, eh­käpä
siksi, ^un juuri silloin sattui
elämäni vaiherikkain muisto.
Olin silloin eräässä Massan pienes­sä
Kaupungissa ja asuin toverini kans­sa
erään toisen perheen kanssa samas­sa
talossa. Ja kun olin ottanut pi­temmän
loman työtäni, niin hoitelin
heidän pientä tyttöstään, että hänen
äitinsä sai käydä työssä. En ollut
vielä kauan hoitanulf ori^aä taloutta,
joten muistui mieleen miten Suomes­sa
keitettiin ja paistettiin mitä paras­ta
löytyi aina 'jouluksi. Niinpä pää­tin
laittaa oikein "jästinisua",-jota
harvoin kaupungissa tehtiin itse.
En muista paljonko JDaniri voita,
munia ja sokeria, mutta parastaYii
koetin, ja niiri oli taikina valmiina
nia morsian /yiritfl.uutfelimen ja
fetaa.!maa-ai>meijan..luutnäntin kans-sa,
ja odottelee 'nyt mitä kuulumai;
pitää taas.meren takaa.
Miteli kauas- taas hairahduinkaan
asiasta!" Niistä, kultahäistähän joid
kertoa» rlU«^
Niin kultaihäissä plimmevensi kerran,
ja morsian ,ja sulhanen olivat nii!
ketteriä että pois tieltä. Oikean van­hanaikaisen
perheenhe ovat kasvatta|
neetkin SO vuoden kuluessa ja n}'!
pyörii .ympärillä 9 lasta ja'4 lapsen
lapsenlasta.
Useassa paikassa ovat kotinsa saa-;
ne6t pyst3rttää ja hajoittaa Yhdysva!:]
tain puolella ja täällä — missä on o!
lut liian kylmä, missä liian kuunöj
missä kostea,, kunnas t ^ ä mei^j
vuoristokylä heitä parhaiten viehätti^
Ei se suotta vissiin Sirpa-serkk|
kaan tästä pitänyt, vaikka me oleimnKj
tähän niin tottuneet, että maisemai.
ynnä ilmat kuuluvat elämään kuinjo-|
kapäiväinen leipä;
Ja sitten meillä di tässä naapuriyj
sa inyÖs häät, jonka asiahomai5et;oE|
vihitty 20 vuotta sitten. ' He kyl
koettivat kätkeä kynttilänsä vab^j
alle, eihän tässä nj^ mitään erikoi*
ta öle, mitäs tässä juhlimaan. Mutöj
kansalaisten midestä oli ja menii-]
rynnistimme sinne, että seinät pul^^
teli!
Toivotaan, että saamme mennä ui
delleen 30 vuoden kuluttua —- m'
aika tuo nyt on ijankaikkisuuden ri:
nalla. Juurihan sitä oltiin kuUahäi-sä.
Eiköhän. mekin Sirpa-serkku
ruuteta se tunanttihäähomma ja
vata jo kultahäissä!
VIENO.
peitteen alla. Ensikerran kun
kistin siihen, niin olihan se väD
noussut, vaan siitä se aikoi laskea «J
tiselleen ja ehkä vähän alemmaksfti^
IVIitä nyt tehdä? Lisää jästiä en''
riut lähteä hakemaah, kun oliko