Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 8, 1944

              W4WONA
Otieha romaanisia, joka et ole vielä julkmiu.
Kirj. VIHTORI ROSSI
Viettelys
^ LuumyUari
Itävältataiseri tarun mukaan
Kiri HIUA UmAMAA
ikki kävi kuin siimaa: otus as-pyydykseen;
niinkuin häntä siihen
attiinkin.
uida ja rouva eivät olleet niitä
sia, jotka luottavat toimettomuu-n.
Heti sen jälkeen kun Hulda oli
ut vakäiimukseehyVttä'juurr*Bä-oli
hankittava oikeutta Mrs. Cun-ghaniille,
viettelemällä tämän mies
"oihinsa, nämä naiset liittyivät
essätuumin Tcäytännölliscin toi-piteisiin.
uida puettiin viehkeäksi San
iiciscon muotikaupassa-, ei li>i3ta-ti
kallisarvoisiin silkkeihin ja ti-tteihin
säteilemään kuten yläluo-naiset,
vaan vaaleakutrinen poh^
n. impi puettiin, lyhkäiseen ulkoil-leninkiin,
sandaaleihin ja nilkka-kiin.
Hulda kun käveli kaupan
tolia pyörähdellen: että kiiltakiha-heilahtelivat,
silmien säteillessä
ea ja aiottuun toimeen ryhtyessä
nttavaa vidckauttaj niin oikeinpa
3. Gunninghamin täytyi tyhjää
leskellä puhtaasta kateudesta.
'Mitä luulet — näin ~ mitä luu-
? Löyt)^kö niin herkkäluontoista
-estä joka lankeaisi tähän pyydyk-n?"
Trähän tapaan puheli Hulda
tellessaan uusia jä yhä uusia vaa­leita.
•Jo riittää, Hulda- Sinä olet niin
nis ja tuo sinun kultaisen tukkasi
naama pääsi, tuo sinun sujuileva
ilosi, oh niiii viehättävä, että al­aan
minä en voi sitä-kätsella tun-attä
mustasukkaisuuden pistok-täälla,
käs täällä; . . jä Mrs.
nhihghäm pukki etusormella rin-isä....
nv-^-. y: •
JÄIolemmat nauroivat ja ilakoiden
tivät: miiötikaupasta.
uuhnitelma oli jo valmis ja toi-ehpsmon
aika tullut. Mr. Gun-gham
liikuskeli kirjastossa koto-monen
viikon perästä. Miehen-kotona
ollessa Mrs. Cunningham
otteli j^läkerrassa niakuuhuoneen-yksinäisyydessä.
Huldan oli mää-
•pysyt^llä näkösällä,^ palve-ttaren
ainakin. Niin pian kuin
.XJunningham astui kirjastosta sa-tapasi
äulda hänet pjuolilattias-
Ir..GunnlnghaTn, suokaa anteeksi
puhun teiUe."
fr. Gunningham seisahti ja kat­t
i — sitten hiän astui yhä edelleen
heti aikoi sivuuttaa tielleen aset-een
tytön, mutta juuri Huldan
dalla hän sai uuden tuuman, sei-tui
ja kääntyi • palvelijattareen
pam.
"Niin, mitä?"
Minulla on ikävä — j a Huldalta
jäi sanottava ikäänkuin kesken.
''Teillä ikävä . . . ? ' '
"Niin, minulla-on-ikävä. Rouva
ei ole koskaan kotona, ettekä te Mr.
Gunningham> ole. senkään vertaa;
minä yksin vain saan kuljeksia näin
suuressa ja komeassa talossa . . . niin^
minulle tulee ikävä."
Herran huulia nyhti ja nyki kuin
elohiiri. Silmät tekivät kiertomatkan
salin komeuksissa, ja lopulla tutki-vasti
Pidättyivät Huldan kasvoihin.
Huldi häpesi jä punastui, kuten paa-tumattoman
tyttösen^hdä tuleekin,
mutta kesti hän kuiri kestikin herran
tutkivan katseen.
"Mr. Gunningham, minulla on mie­litekoja,
oikein kovia, enkä minä saa
niitä käytäntöön, ei mitenkään!ja
Huldan silmäykset siveli Cunningha­min
katseita aikansa, ja sitten kier­teli
siellä täällä huoneen prameuksis­sa
ja taas palasi kysyvänä herransa
odottaviin kasvoihin. . - N i i n , en
minä saa mielitekojani käytäntöön,
en mitenkään — en ainakaan ilman
teidän apuanne."
"No, well, Weil — welll" ja "well"
tuli yhtä mittaa monihkerrqm Cun­ninghamin
päksunmykeviltä huulilta.
"No Weil, weir— noh! Jos sinun
ikäväsi i j a toiveittesi toteutuminen
minusta riippuu, niin sanon jo sen
etukäteen, että teen parastani."
"kiitos, herra! Aivanko todella
teette niin?" innostuneesti Hulda
raappasi Gunninghamia takinliepees­tä
ja kiidätti perässään alakertaan,
jossa sijaitsti Huldan huone ja iso ko­lea
biljardigali.
"Tulkaa minun kanssani, Mr. Cun­ningham,
ainoastaan niinuutti tahi
pari, niin minä näytän teille." Ja
siinä hädissään ja innoissaan Hulda
suki päällensä golfipuVun, jonka hil­jakkoin
kaupasta, rouvan kanssa oli
ostanut. Samassa Hulda otti esille
jVIr. Cunninghamin golfisäkin keppei-i-neen
ja palloineen. Hän asetti pal­lon
lattialle, otti k ^ i n ja alkoi häi­lyä
lyödäkseen. Ping! , . . Pallo
paukahti ja pomppasi kattoon. Lyön­ti
oli, tavallisen tottumattoman epä­onnistunut
lyönti. .
Tällä golfipeli-yrityksellä. Hulda
osasi naulankantaan. Hän tunsi Gun-ninghaniin
heikkouden. golfikiihkos-sa
ja iski juuri siihen arinipaan. Cun­ningham,
nähdessään Huldan käyttä­vän
golfikeppiä tottumattoman taval­la
väärin, otti pallon^ asetti sen lyön­tipaikalle
lattialle ja sitten neuvoi
Huldaa pitelemään varresta kahden
käden kanssa oikein ottein- Itse
Cunningham asettui seljan taakse,
ohjaili Huldan käsivarsista ja heilut­teli
lyöntiä- Tämä tällainen opetus -
^ onkin kokonaan golf-fpelin ydin.
Poistettaisiinpa pois tottumattomien
neitosten opettaminen, niin golfipeli
i! Halailla voi ulkonakin. Pois
"etunnahkaisen lakin omistaja
hki liinalla otsansa ja; huulensa,
leri puhettaan: :
Ihmisiä - on valittava samoin
h3rvä isäntä -valitsee juhtia. Hän-
Valitsee juhdat, jotka olisivat,
haan ja voimiltaan samanlaiset.
UamiteÄ käy, jos valjastat erilai-- joutuisi häviämään osanottajienpyut-j
u h d a t ? ' h ^ . teessä, ja golfikenttien vihrrät riio-
-emaanedellä^ heikompiseisattuu hokentät kuivettuisivat^ eikä keilaan
n tautta täytyy vohnakkaam-, löytyisi haluja-^nää koko vai vanna-i
f t s e i ^ t e . Työstä ei tule mi- köiseenuriieiluun. Mutta kuamie^
Itorin on liityttävä yhteen lalou- maan golfipelim ja itse paasee Jianen
^paitsi kulakkeja... Siitäpä sit.o^^^^^^ min, sillom s,t^ neune-tukeWn:
T i t ja Afapas, väliia tään vihreille kentille ja pallot aika-
.f . \ • ; vat paukkua. . . :
Jatkuu Gunningham piteli Huldan
kauniista, käsivarsista, j a tytön vaa- , i S
lea tukka ja hartiat joutuivat miehen
syliin, hänen pitkien voimakkaiden
käsivarsiensa kosketuksiin^ niin to- .
deltakin palloa iskevä k e ^ i heilui
----heiluiyhä, ja lyönti, jota mies oh- luumylläri /ntrskas on pofiatta,
jaili ja tähtäsi, sattui. Paia paur känen luonaan näftdaän kauheita.
kahti, kimposi iljxiaan ja lensi heläh- . -
: taen läpi akkunaa kauaksi pihamaal- _ Häniknthluuta ja Hftaa työkseeti
' ^ li4umyUynsä kolkkoon kitaan svöksce^
"Kuka sen teki, minä vaiko te?"
kysyi Hulda. . . ff^,, hienon hienoksi jauhaa hiljaa
Cmmingham naurahti. työläisten ruumiita, niinkniti'viljaa.
Juttua ja opetusta jatkui- Hulda
odotti Gunninghamin kysyvin häntä Luuniylläri ankarin silmineen
ulos golfikentälle kanssaan, mutta iShyy kalpeaan tehdastyttösecn,
turhaan. Cunningham juttusi, opetti '
ja pelasi tytön kanssa golfia biljaar- ^^^^ halki yön oli luona koneen,
disalissa, mutta tytön ^ harmiksi ei i^poa saanut päivähän moneen,
kysynyt häntä mukaansa ulos. Hui-da
,huok-asi harmista ja oli joutua katsoo, virkkaen teräskieUn:
epätoivoon. Menisikö hukkaan <'Ole morsio mun, sna armaak^
nen koko yrityksensä vieteillä mies mielin.
äsken keksittyyn paulaan. Kun pe- , '
liä ja opetusta oli kestänyt niin kauah 5^^^ sormuksen sä, väsynyt impi,
kuin sitä kestää voi, täytyi Huldan punarenkaan, muita se kaunihimpi.
lyödä esille toinen valtti. Ja hän
^öi. . Tule, katso mä välkkyvin pyörinein
"Mr. Gunningham, rakastatteko te sinut tyttö kuljetan kullaksciftJ*
tanssia?" •
Gunningham öykähti pelkästä säi- Ja tytön temppvi huumeinen.
kähdyksestäi. Palvelustyttö teki sei- „^ viuhke pyörien, hihnojen^
laisen kysj-myksen herralleen ~ se­hän
oli suoranainen tarjous, tahi esi- Hätäitmito vihlova toivoton,
tys- punasormukscn sai morsion.—
Gunningham katsoi pitkään ja suo­raan
Huldaa silmiin ja tulos oli, eUä Ja'netdot^toiset neoneillaan
saman päivän iltana, auringon mail- - piniakihloja jäävärkinttmbmaan. ,
leen laskiessa, pj^ähtyi komea tOBSr
ter hotellin edessä San Ix>uis opistös- _ LuumyUari hurskas on pohatta,
sa. Ja sieltä tuli ulos Hulda jä Gun- hänen luonaan nähmn kauheita.
nirigham. Noin kaksisataa oaailiajpli — — — — —
luiskahtanut/Californianmust^^^ tavaksi, niinpä sulkeutui Morro-hiu-kiilloitettua
bulevardia sinä heltei- teenkin ovet. Musiikki lakkasi, tans-sen
kuumana iltalaivana.- OH ollut gj taukosi ja ihmiset tyhjentyivät ka-hauskaa
molemmilla. dulle." Joukossa kulki Gunningham
Gunninghaimiri mielestä pulcla^^^^^ Huda kainalossaan. Morro-hiuteel-hurmaava
tyttö. Suoraan .sanoen, ta on vain viidentoista minuutin mat-liian
ylevä ja etevä olialcseen tavaili- " ka autolla San Louis Opistoon, ja vii­nen
palvelijatar. ,„ dentoista minuutin kuluttua pari sei-
'Näes, Gunningham ajatteli, kuten soi hotellin edessä,
ihmiset yleensä, että paiyelijätar on_ Hulda oli suunnitelmissaan rouvan
vain palvelijatar — siinä kaikki. Ja kanssa onnistunut. Aviomiesparka
mitä palvelijattareen tulee, niin hä- kävi^ naisten virittämään permeen
nestä ei kannata paljon puhua eikä vastustelematta. Gunningham oli
ajatella. Mutta nyt sattuikin käy- kuten miehet yleensä ylpeä saavutuk-mään
niin, että juuri palvelijatar sistaan. Hänellä oli nuori, kaunis,
sattuikin puhumaan itse Mr. Gun- tummaverinen, ihana rouva ja.nyt tä-ninghamin
kanssa ja sattui tarkoitta- män lisäksi hänellä oli sivurakastaja-maanjuuri
sitä mitä pidiui, ja tämä tar, vaalea ja hento kuin pohjolan
muutti asian. Cunninghamin mie- koivu.
Iestä Hulda muuttui kohta palveli- . Hissi lennätti parin korkean raken-jattaresta
ihmiseksi — ja ihmeelli- nuksen_ ylimmäisiin kerroksiin,-ja
seksi ihmiseksi, jota kannatti kuun- palvelijan perässä huoneistonsa ovel-nella.
Ja kun hän kuunteli aikansa le. He astuivat sisälle, ja heti kun
tätä palvelijatarta, niin teki hän in- ovi sulkeutui heidän ^jälkeensä, Hulda
nolla ja koko intohimoisen mielensä huokasi ja naurahti itsekseen, - sillä
halulla kaikkea sitä mitä Hulda oh- hänen koettelemuksiensa aika lähes-jaili
hänen tekemään. tyi. Koko retkeiljmsä aikana tähän
San Louis opistossa vietettiin yö asti hän oli saanut käyttää älynsä ja
kunnialla, kumpikin omassa huonees- viehätyksensä kaikki hurmaanistem-saan
nuhteettomasti. Huomenissa ^ut Gunninghamia lumotessa, ja nyt,-
sitten mentiin golfikentälle ja^siellä • kun oli toimessaan näin pitkälle on-pelattiin
golfia — ja oli hauskaa! nistunut, vaisto sanoi hänelle, jotta
Sinä päivänä vasta Gunningham nyt oli tullut miehen vuoro,
esiintyi todellisena opettajana oppi- Ja niin se olikin. Kohta Gunning-laalleen.
Hän oli todellinen geritle- ham otti kuin naisten Romea ainakin
manni, joka esiintyi ihanan immen Huldan vyötäisiltä, hennosti ja hej-seurassa
nuhteettomasti. ijuti, hymyili ja meheyästi myhäili.
Päivä kului iltaan kentällä, ja Vankat käsivarret kiintyivät puojeeiv
enimmäkseen golficlubissa, ja myö- sa vetävästi sinä yksinäisyyden het-hemmällä
löysi tämä kuherteleva pari kenä yöllä- Alkohooli löyhki huu-itsensä
Morro-hiuteelta, kaupy.ngin mateii päässä, voim.akas veri pauhasi
isoimman juoma- ja tanssipaikan hu- suonissa, suuri ja voimakas mies nyt-
»""sta. V kijahytki.. .
Oli tullut ryypätyksi ^otlantilais- tällaisen. tunteenpurkauksen Kul­ta
ja maistellujksi Caljforniankin vii- da oli; tahallisesti aÄeuttanut, eikä
nejä. M^leiiHmt ^oip5>uiyat t^s^^ . ainoastaan aiheuttanut, Syyttäköön
paviljongin lattialla tbisiipsa nojau- itseään nainen, tapahtui mitä tapah­tuneina,
unelmissaan uinuen ja yer- tui.. J a niin.Hulda tekikin. Vaikka
kalleen jalkojansa väistellen.' hän.oli miehen kiinteässä puristuk-:
, Kello kaksi yöllä Californian laki sessä, ^iin ei hän hätäillyt. Suutelot :
määräsi juomapaikkojen ,ovet suljet- meni ja menkööt, niistä ei Hulda ai-