Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 26, 1950

              ^ 3 siiöjassa. -"Kas Väm" si«l- MäU""'- tatssmatol^-" ^Mk^äa-' ta^a&la'^"
.."Hertta.' -naufalitl' i^ieeii; ••latseltelai^ivlai • Isou-Eant^aa-Maa-gäjrfäpukuiueii
.tyttö <^t py«w»litä- .#akl|j,.^,|0fea:.^¥ei
5^ aitan ovesta.,-.piliamaalle, väkuiit - psteM;,iap©st.yksesla^
,^^Ieen |a \'iittoi aitau yiiä a«ki- täänkcjkoi^ijsa--. ,_a:uoru'kal^^^^
'söa o^'®^ koiitoj josta seuraavassa A^nto ,oK tesunkurinen Ja sitä,, sekä
amaaHtui pihaMe kolme muu- • yl«issä.-,.tp^^..^^ika&mis.teR...kii^^
^ pemHannaldii'!. Ja jokainen niin öFtky^sfä. — / . k B i ^ l ^ ; py^^
g^irettuiia, pyntättyna Ja kotels^iaii. kats^ssaan, tUBsi- Eli^,.^äkisi|iMp„tac- -
^as'srfjästä-QUlwtiiteakiri Mandi ko- - vetia;.S2aiisv3i,auraa.,.
jayrk&aiBe-helyineen -jä pään ympä- •rista.-kalfcki..olikaan.--Aikaiset iliialset,-'
säoliuine naufitöineen. • • .Ja; -.melkfila ,:.:.soittQ.Ja--sen(talidKssa;niip-\l^ jot-:
htä ne syvät
.dliiQitem mliiiiifeiiit...:
gg^ais-ef kengät köiö feänellä.-. Hert-
^györäJiti ympäri nj^ipeissäl^i Olir
^ se ayt toki Mandille riittänyt vä­kikin
. . •
Baa oli paennut rdaellisesti, -vaikka
jä^rfUeea vilkuillen^ w«n kautta, dkä^
äkaiaasta, kuten ensin oli aikonut Siel-atpiime
äidin ja isän huoneen ikkuna
ätsyttänjt, pujahti Mn metsään, km-
^ea^edelleen hyvin hitaasti Jahalnttö^
Mandilla oli ollut melkm
aaekjset ^kengät. "•Tietysti';-'kpkö;sekin'
^ Melaan. Ja hän . . . samaan
Ylipaikkaan EiiÄ-.haluttapitt
läi M.ytta -4ä3rtyi-\ainjikln- pennä: köh-'
alle; kun 4jH--':tttl!ittt;>IÄtaksIv
; ^: oli Elisa, joka |o oM odottamassa
-rtervehtien:.--hehkuvin"
"IstavHi: sijniin, • ;Häör .tuskin.: .J&y^
ssään-'ystäväänsä; ..v 2.-."
Iltaa neitoset, kuul^ii samassa hei-äa/\
nereltöän jä Mannisen valkpläkki-sen;
ajoi hiljalleen tietä pyixräHä.
Talfea mukaan Toivolaani . _^ .,
Siinä silniäriräpäyksessä unohti Hert­ta
mielipahansa, hymyillen miehelle.
— Sinnehän tässä on ollut aikomus,
fioi hän, välittämättä enää vähääkään
ä, että myöskin Mandi tovereineen
.\,ka~...harvi3llia. .olivat.v sulavia. . "Herttaa
sentään: katseli mielellään. Olikohan
- Mannisen Alpo, ihastunut, ..kovasti Hert-
' t a a n ? . . - ' , • ...„.- ^
, .-Seisoessaan siinä-.yksinään ja ihme­tellessään
lukemattomia asioita, el Elisa
huoctonnut sitä tutkivaa silmäparia^ jo­ka
yhä ja jo kauan aikaa oli tuijottanut
häntä liihkeästi. Ison-Rantalan renki
Sauli se oli, jcrfsa mpnestildn oli verran-
::nut:- ystäi^ksE.-toisiins^.- Kieltämättä
sievä oli häneit niielestään Tannilan.
vaalea EUsa> mutta sitä sytyttävää^ tul-
, ..ta,,..jota.,.oli:Hertassa,;.,ei...ollut'..EH^^
:_;Vaatea..ja-.-yiileä.! ..Tumma-.ja .tulinen! .
. -:_Hiukaii •• .;UJokin'_. • näytti • ..Tannil.ai|-v. Elisa-
.;;0.l€a^i••••..piihaE-.^tiio nyt'' kai;.-v|ookun.
viiodeir\:vaerttaa-. ••.•nuoreOTpiMn.,--. . mutta' •
- Ifert-tsa .pitempi.-oli: .|a..-nit.a.=so^
..:lakkai-.-.Mutta;.piln.ol^ Joten-.
' kin -alvaii- kirkas^, kuin.^enkelinkmja. -kir-^.
;kossa.:' ;^-^äiäi; •kälmsi;;-;pääiisa:' .^vaaleata :••
.:^töä-'/v ynähtämättä-;, iferttaa, ^ -
• jok^ .rj.uiiri>:nauraen: kulki" -taössitta|aän«
K e v ^ a kun Tim tuli, oli leoaa-kohennellut
toiseii kamaripahasea täs­sä
töllissä' mieles^än .pare.mpiosai.sten.
i^arustelu,'pojan'"huonc®^ ,S|nky ^ oli •.
uusi,'-';HoUywood|n mallia, halpa tijsin.
mutta" kun siinä »li .p^meä^täiitijkainen
tilkkutäkki .ja' ''ptfhtaat liinavaatteet, '
"aäjrtti Tim siinä' -Leoiian- hellaan si.l-määiikuin
upotettuna pilvilaivaa'n'm.at-
• kalla toiveiden-saarelle.
Ikkunoissa oli valkeat uutimet, joi­den
\*alkoinen oheus eroittuf-pkkiikuk-kaisesta
ja ruusunväriraitaisesta seinä-paperista
juuri sq>ivasti.' OM-hankittu
maalaamaton, pienikokoinen lukupöy-tä,
.joka oli .maalattu miehekkään tum-manva'ri^
ksi. _ Vastakkaisella ••seinälE
öli seinästä seinään le\'^ %lly, jolle oli
' sijoitettu; • 'kaikki Timin •" pikkutavarat
.ja osa,'"!askoksilla olevista' :vaattelsta.
Jäku^ paidat |a pavun housut i%pui''
'vat nai^kossa,. fossa oli 'laivakuvakart-.
tuiirastä • ..uutiniet VieE' Leona' cdl
hän&nnt.;sel|iälampuis, jossa, oli sy-
•t3?ttijänä''lai^i/aa .ohjauspyörän maäi--'
€eh/\«hje. j^_ varjostim^^^ purlealök-sen
kum!"''-,";''"".' ..'^ • ;. , ' •:';..
. Joku. olisi_ .tyytynyt. jättämään huo-neen.
^entiselleen, kun , hän asui, vain ..
yupkräfla/. mutia^ lueona oli lapsuudes-
• .'^Cmnka siniiite vain sopii. Vaiva­ta.'
oavherättäälTiiii.''' .
•; .."Sinulle tuli lidultakin ylipääsema-''
iön vastus pojasta. Kismmastekm, että
' sinä'^ j a k ^ t minkin kauan h i n ^ kär­s
i ä . . M e olemme •'kiitollisia . avustasi,
mikä ..oli saurimerkityksellinen Melmal^ •
Ie. .Hän ei edes ikavöi Timiä kun psaS'
ka-on täällä.** . . . "
"Lupasihan -hän pojan jäädä kou-,
luunkin- tänne, |os tämä itse haluaa |a
minä olen täs;^ Jo miettinyt, että em­meköhän
me sentään selviä tästäkin
pälkähästä, ^'atkka emme lähde nyt
häntä herättämään yön selkään."
läl-Tim .Leonan •pojaksi.-Huja­lan
Helmikin lakkasi meluamasta ajak-seen,
-kun-ei kukaan .naapureista enää
jaksanut kuunnella hänen fcmtelujaaii.
• Ja ehkäpä se oli juuri:Tim, joka sai
Leonan myöntymään Härmän" Antopin,
jatkuvaan kyselyyn mennä, naimisiin.
Ensiksi katsoi Anton; pitkään poikaan,
kun lieona kysyi,' että ottaako^ Antom
hänet Timin kanssa,
• "-Tarvitsenhan minäkin pojan."'
Al.i&sl oli Anton. Jnankin hyvä Timil­le,
pttj. mukaaa^ kulkiessaim,'.autolla
ja opetti. p«Ji|taa jo silloin ajuriksi. Kal-
:sa'. noj-aten • Elisaa - kohlL -..Uskaltaisipa., saan..ollut .kaifea vaiHa ja hän ymmär- ., '^ji' ^ uutuuden, viehätys-
.hänkin',:• •IsonrRantalaB.„renki, .lähetä:
tuota; tumöiatukkaa,.. .kietaista.- kls.ivar-
..ten^a-^vyötärölle-ja..';-..ia .'-.. .Tahtoen,
päästä ajattelemasta mokomaa, nousi
Sauli ja jätti salin . . .
Useampaa^n kertaan sinä iltana huo­masi
Hertta etsivänsä katseellaan Sau-
'M olisi. Olisihan nyt Mannisen AI- . lia,M^saan.tuen §Et|i,^^^
"^•"' - '"•''-•--'''-'•"'^^^''••••-^•••'liatf'-Ä^
olisi voinut oHä mitään. Kaikki olisi­vat
nauraneet. Ja vaikka jokainen ih­minen
pitäisi sitä luonnollisena, olisi se
sittenkin mahdotonta. Hän, rikkaiden
ihinisten ainoa' t^^r ja Sauli, joka ei pl-llea
ja ojensi kätensä miehelle, jota lut yhtään mitään:m
ikänsä kylällä nähnyt, mutta joka perinyt ehkä %nhemmiltaan Wm^^
Rs\Tään kunnartaen esitteli itsensä. Aonäkö
Mutta vaikka hän noin ripitti itsensä,
huomasi han taas jonkun ajan kuluttua
ajattelevansa tuota miestä. Ja kaiken
huipuksi Elisan vielä piti ottaa puheeksi
tämä. .
— Ajattele, ettei Saulia näe ollenkaan
tanssimassa. Monilla on varmasti ilcä-okin.
— Saanlvo tunkeutua seuraanne? ky-
:vi nuorimies kohteliaasti.
Hertta hymyili jälleen, nyökäten in-okkaasti.
•
Iisakin hymyili, mutta hiukan ujos-
Arvan kuin hienot kaupungin herrat,
Mteli hän, tarkastellen sivnstamies-i
jonka olemus ei häntä vähääkään
'ielhifänyt. Kuinka Hertta ^saattoi-
Doin säteillä?
Kuljettiin sitten yhtä matkaa ilta-talolle
ia valtatielle päästyä ajoi pyö-
^ heidän sivuitseen Sauli, jolle Elisa
;?avillen nyökäytti, mutta jonka koh-
Hertta tähän vilkaisemattakaan
i^mi makeasti jollekin Mannisen yli-
2an sanomalle.
"1^}^ oo-tan ee-ron sii-nusta . .
'-ettiin sisällä iltamahuoneessa, arva-
Piiriä nyörien. Laulu jatkui:
sun fra-lia-la-lei, sun fra-lia-la-lei.
vä häntä.
•Elisa oli niitä nuoria tyttöjä,^ jotka
helposti kuvittelivat jokaisesti ihmises­tä
jotakin kaunista ja jännittä\'ää, sa­laamatta
juuri monastikaan ajatuksi­aan
Hertalta. Hertta oli saanut hänen
sanojensa vuofe^ terävän ilmeen sil­miinsä..
. ^-':;•. .• • •-;:
— T^usMriÄlään! Ehkä Mandilla
na.
\ o^-tan ee-ron sii-nusta, sun f ra-lia- korkeintaan!
'-^-lal-Iaa fral-lal-lei . . ,»
h^n kun he päällysvaatteensa etei-
^ vaatteiden tallettajalle saatuaan
^ tanssisalin oven kjmnykselle,
^vat soittajatkin paikalleen ja pii-
^ väliajalla pyörineet hajautuivat.
;Sa^mäinen salissa nyt kuuluva kap-valssi
ja ensimmäisinä läksivät
ja 3.1annisen nuori herra tanssi-f:..
^^^^^ hieman hapeili seisoessaan
ovisuussa, mutta ajatteli sit-niieluummin
seisovansa siinä, .
'tanssivansa Hertan tavoin essim--
5attialla. Hertta näytti kui-ölevan
kuin kotonaan. Nauroi ja
eikä välittänyt vähääkään ym-
-^^ oHjoista. Merkillinen tuo Hert- •
^fUeli Elisa, vetävtyen sa-malla hi-syrjään.
To-
^ ^Jnä oli ennenkin tanssimassa,
^un taas hän- vain pari kertaa -
Maiadi onkin eri muhkea tänä ilta-
Sopisi, -häntä Saulin tanssittaa.
Mutta •-elpäs;-'-hän-ole vain tanssittanut-vielä
ketään. -...•:.':
Herttaa vihlaisi ilkeästi, huomasi —
kuumotti. Ei ketään! Ehkä, ehkä Sau­li
ajattelikin häntä, mutta ei uskalta­nut.
Ajatellessaan tuota kunnioitta­vaa
pidättymistä, valtasi hänet keimal-si
_ sen .katkeruuden, mitä " Timin' ikäi­nen
lapsi tunsi, kun hänellä ei ölliit mi­tään
^ilaistä, mitä näki toisilla olevan.
Niinpä oli hankittu pallot ja pallokin-taat,
pallöpelikengät ja nikkarin työka­lut,
"vaikka niihin'oli täyt3myt ni-pistää
niukoista eväsrahoista. Samanlaista oli
ollut Joutsin kouluaikana, jolloin Leona
otnäa poikaansa omäUa tyijllään
jä iisein vieraiden nurkissa.
Sattuu, että Timinkin kohtalo vähän
pehmenisi, jos hän, Leona, menisi nai­misiin.
Saisiko hän silloin pitää pojan?
Niin, mitäpä noista, aika sen näyttäisi.
Ja toiseksi, Timiähän tullaan pian ha­kemaan
kotiaan.
Tim oli nukahtanut heti vuoteeseen
päästyään. Hän oli aika nösönokka
punertavdne hiuksineen.
Leona meni keittiöön paistaakseen edistyspyrinnöissä.
Joutsille pannukakun odottaessaan, harhakuvia avioliiton
Joutsi oli ollut pannukakun ystävä ja
jnaan tavan mukaan ei hänen vaimonsa
niitä tehnyt illalla, eikä sellaisia suoma­laisia
uunissa.
Joutsi saapui; vasta yhdentoista seu­duilla.
Oli käynyt vähän kumaram-maksi
Leonan mielestä. Kun oli juotu
kahvit ja kuultu miten kotiväki voi, sa­noi
Joutsi:
'•Ellet pidä pahana, äiti, lähdemme
heti kotimatkalle. Voisin mennä jon­kin
tunnin myöhemmin työhön, mutta
parempi ön olla kotona aamulla, Nel-malle
ön hankalaa siellä vauvan kans-sa,-
kun on kanat ja puiden haku."
£•3
luhalu. Hän tahtoisi kernaasti ärsyttää
Saulia ja loitota sitten. Mutta eikö­hän
.. Juuri tuo kaunis \^lssl ja Sau­li!..
-Tulleena juuri saliin, kulkee^poika se johtui, mutta M.neen teki sinä iltana
tvttöriviä kohden, josta-, parhaan kumar-ten
kaikeksi harmin kukkuraksi tullut
hakemaan häntä. Ei, osasivat nyt kyllä
loitolla pysytellä. Jopa tuli yksi ja ku­marsi,
mutta Elisalle, joka fcönfpelönä
läksi tanssimaan. Tuli sentään ilanni-sen
Alpokin viimein ja Hertta oli seu­raavat
minuutit yhtenä ainoana hymy­nä
. . .
Hertta ei itsekään käsitlänvt. mistä
taa- tanssiin. Tyttö melkein kimmah­taa
ylös ja. antSutuu. hynwillen Saulin
vietäväksi. ''Parhaan otan . . muis­telee
Hertta ja häntä kuohuttaa taas.
Eikö tuo tyttö ollut hänen arvoisensa
hyvinkin. Ja. SauH näytti, olevan kovin
mieluinen tanssittaja.. EikÄ kukaan.sit-mleli
mennä yksinään kotiin. , I|-m,an
. Eiisaaldn. Niin, ja A.lpoa. M-utta jo­ku
olisi ke.alies saattanut luulla, ettei
hän .4,lpoa saa. Siksi -hän viimeistä'
valssia tanssiessaan Alpon kanssa vas­tasi
tämän hymyillen tehtyyn kysymyk­seen
ystäväilisesti: —
- . . . JatkauL
tä kuin koko leppoisuus Leonankin elä­mäntapoja
ja käsityksiä kohtaan.
^ Mutta-eiliän se työläisen avioelämän
meno ole |atkuvaa kuherruskuukautta
Ja jo.kapä.lväistyttyä Jo 'huomaa, toisei-viatkln.
-
Niitä oli paljon ihmisiä, tosin tämän
parin elämään kuulumattomia, jotka
näkivät Leonassa paljon vikoja.
Oltiin jo vakiinnuttu ikävään ja vaa­ralliseen
tilanteeseen, että suomalaiset
jakaantuivat kahteen pääasialliseen
ryhmään, rehellisesti työväen asianaja­jiin
ja nykyiseen järjestelmään suhtau­tumaan
yrittä\iin, joskin oli osalt^ re­formistejakin.
Leona oli tunnettu toimivana henlU-lönä
luokkataistelurintamalla, omaten
vakiintuneen velvollisuuspakon auttaa
Hänellä ei ollut
onnelasta näissä
oloissa, jolloin kaiken määrää keinotte­lu.
Mutta ihmeissään, hän sentään oli,
kun heille hommatuissa hääkemuissa
Veljeysseuran kaalilla eräs herrassuo-malainen
johtohenkilö esitti heidät
. näin: «
'•Tällä me nyt olemme viettämässä
Anton-vt^jemme ja Leona Solarin yh­teenliittymistä
. . . Kestäneekö kau­an
. . . "
Selvästi huomasi, että eri leireissä oli
kilvoittelu niistä' henkilöistä, joiden
kannatus oli jakautunut kahtaalle. Leo-naa
vihattiin, mutta Antonin, huomat­tavan
varakkaana pidetyn aseman ta­kia
täydyttiin sietää. Panettelu ja ka­teus
kylvivät maaperään eripuraisuu­den
siementä, minkä toivottiin nouse­van
ainakin vastusten tullessa oraalle.
Kieli keskellä suuta siinä täytyi ol­la,
mutta lemmen leppoisan tuulen aika­na
sai Leona toimia melkeinpä niin
kuin itse halusi. Hänen vapaaniielisyy-destään
kanneltiin ja porattiin jos jol­lakin
tavoin.
"Siksi kai se Leona otti tuon mini­änsä
pojan, että saa kasvattaa siitä ju-malankieltäjän.
Ei päästä pyhäkou­luunkaan.
Sääli Nelman äitiä, kun jou­tuu
tuollaisen joukon sukulaiseksi", to- -
rasi Lujalan Helmi muutamalla kylä-leisuHaan.
., :.
Se tuotiin, tietysti Leonan korvile,
iButta: ei i»fi;sitä niin raskaana punta-