1942-08-29-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(Jatkoa 2 :lta sivulta) -
seataän eläxan omaisuutena miten
tulen pahimpana rakkäaikanatin.
j)j^t}ttää kotansa tai laavunsa eri
tuBtureiiten liepeille sitä mukaa kuin
porolauma p>Tkii Uikehtimään; Pa-cee
poropaimenet vuorotellen vartioimaan,
että lauma pysyy- koossa
eikä loitonnut liikaa. Kuitenkin saattaa
tunturilaitumien porokarja; l i i :
iehtiä \-uorokaudessa useampia pe-ninjvulmia,
ilman että sitä pidettäisiin
mitenkään epänormaalina ilmiöt
na. Keskipaiväkäi kiipeävät poi-ot mielellään
tuntureitten lumijääkentille,
joilla on vilpoisaa j a siedettävän vapaata
syöpäläisistä. Tuntikausia pysyy
lauma siellä jokseenkin paikoillaan,
päät enemmän tai vähemmän
riipuksissa. Takkuiseen turkkiin
lonkeutuneita syöpäläisiä koetetaan
Jarkoittaa v-äMn väliä toistuvilla
ihon ravisteluilla j ä b ä ä n pudisteliiil'
la; töpöhäntä ei pysty:omistajaansa
vähääkään auttamaan tässä toimi-töksessa.
Erikoisesti jää lantalaisen mieleen
porolaumasta lähtevä voimakas ääntely,
joka on eräänlainen sekoitus
röhkinää) korskuntaa ja turisteina.
Aluksi saa turhaan hakea, ketkä lau-tarkastfke
veteensä Däv.dm (vas.)ja AlexmCoik.) k«nssa kotikaupunpstaantuUutla hkjm.
tuli valmiiksi
taen sen onlaukottava rinteitä yiös ja
alas, pitkin ja poikin, kosteikoista ja
muista esteistä välittämättä. Siinä on
yksi tuhatta vastaan, järki ja harkinta
yksinkertaista laumahenkeä vastassa.
Lopulta koira ei jaksa enää
laukkoa ja sen innokas haukunta
muuttuu väsyneeksi uikutukseksi.
Silloin viime hetkessä tulee kuitenkin
apu. Yli tunturin harppoo toinen
massa ovat ääntelyyn syyllisiä. Kun poropaimen ja toinen, levännyt koira maa savisena ja sekaisten telineitten
ääni ei tunnu lainkaan "lapsen" ää- vartiovuoroaan suorittamaan. ympärömiänä kipusi se korkeuksiin
neltä, koettaa ensiksi luonnollisesti Suomen tuntureilla kasvaa yleensä katsellakseen sieltä kuin hatuton ja
tarkkailla täysikasvuisia, mutta tur- niukasti ruohoa> jota poro mielellään rojunen jättiläinen kaikkea sitä pien-haan.
Lopulta sitten hoksaa ihmeek- hakee. Suhteellisen ruohorikkaita mikä kihisi sen juurella ja hiukan
seen, että vasan veitikat ne tuollaisia tuntureita on ainoastaan Luoteis-E-aikuisen
törähdyksiä päästelevätkin, nontekiössä sekä siellä täällä Ounas-
Kirj. V. RIIKIL.3i
Kaupungin laitaan kohosi monikerroksinen
rakennus. Punasena, har-
Hakevat kuulemma emoaan sillä tavoin.
Porolauman paimennuksessa suorittaa
opetettu koira erittäin suuriar-voisen
työn. Porokoira on suomalaista
pystykorvaa muistuttava, mutta
pitkäkarvainen, musta ja luonteeltaan
jurompi ja äreämpi. Tavalliset
pystykorvaurokset saattavat tavaia
toisiaan ja keskustella asioistaan arvokkaasti
muristen, mutta porokoirien
kesken syntyy miltei aina täysi
rähäkkä ja tappelu. Sitävastoin isännälleen
on porokoira ehdottoman nöyrä
ja tottelevainen, seuraten häntä
uskollisesti kaikkialle. Kun isänsä
huutaen komentaa, älyää koira laukata
juuri sinne, minne isäntä on sitä
käskenyt palauttaniiaan järjestystä
porolaumaan.
Lumijääkentillä porolauma oleilee
yleensä sangen rauhallisesti paikoil-
Pallastunturien jonossa, Utsjoella ja
Petsamon alueella. Metsävyöhykkeessä
ovat poron parhaat kesäruoka-maat
jokien varsilla sekä hyxaen soiden
yhteydessä. Niillä käyskentelevä
porokarja lihoo ja virkistyy hyvin
nopeasti loppukesällä ja syksyllä, jolloin
räkän valta on lopussa. Uusi
karva kiiltää ja ruumis on pyöreä
kuin makkara. Vesi kihoo poromiehen
kielelle, kun hän ajattelee makoisaa
syysteurastuspaistia, ja hän saattaa
silloin tekaista intoa uhkuvimman
joikunsa jostain Lapin Inkeri Mariasta,
jolle hän suunnittelee kaunista
purkatal jaa lahjaksi.
Tulee sitten Lapin pitkä talvi, jolloin
poron on vaihdettava kesäinen
ruohoruokansa jäkälätörkyyn. Kangasmailla
silloin oleillaan, syvän lumen
alta harmaata suuhunpantavaa
kuin ylimielisenä niitä toisia, vanhoja
taloja. Telineitten mutkissa soi
raskaan työn laulu ja mestarin är-.
hentely. Tämän talon seitsemäs kerros
oli juuri valmistumassa. Kesän
kuuma aurinko kär\^ensi telinelankku-ja,
muurareita, ruukkia ja handlanka-reita.
— Seitsemäs kerros I Miljoonatalon
viimeinen!
— Tiiliä akat!
Vahva ja kova tekemään työtä. Tytön
nimi oli Aino. Muuten tavallinen,
mutta luonteeltaan äkäinen eikä laskenut
ketään itseään silittelemääni
He olivat hikoilleet sillä rakennuksella,
niinkuin toisetkin, koko kesähel-teisen
päivän. Justus vilkaisi tyttöön
työnsä välissä ja yritti peittää sen
sy5^ä kiljaisemalla:
— Ruukkia, likka!
— Älä huura, sanoi Aino.
Justus sen kun hymähtää ja huiskii
ripeämmin. Vilkkuu kuitenkin ja
mestari, joka ennättää siihen, älyää,
että työ voi kärsiä.
— Älä päly, VTian tee työtäsi, tahi
ja ruukkia!
Tiilet ja savi läiskäistiin muuriin.
Taloon kohosi seitsemäs kerros.
Tällaisiin rakennelmiin sopii mo-nenkarvaista
ihmisen lasta ja Jumalan
kuvaa puristamaan hikeä nahkastaan,
pinnaamaan, riitelemään tiukoin
äänin ansaittua palkkaansa urakasta,
josta mestari koHlää prhtstää^
ja tutustumaan toisiinsa, tappelemaan
joskus ja menemään naimisiinkin
joskus. Moni tekijä saattaa pelata
viimeiset nappinsa maallisen elä-saat
lopputilin.
Justus meinasi sanoa vastaan, mutta
jätti sen kuitenkin tekemättä ,ryh-tj'en
huiskimaan työtään. Tiilen hän
kuitenkin iski vihaisemmin seinään,
Pitkästäkin ja kuumasta päivästä
tulee ilta. Kun työntekijät purkivat
itsensä kadulle, tunki Justus itseään
.Ainon viereen. Yritti siinä sitten j u -
{'usteHai mutta tyttöpä ei tahtonut.
Justus ei kuitenkaan antaniirpei^äksi
ennenkuin tyttö tokaisi:
— Mene matkaasi!
Mitäpä siinä muuta se kun menee
men aita narmaata suununpantavaa ^.tinoissa, siirtyen turpeisiin ta- ^^^^ harmittikin. Toi-
, ahkerasti kuoputetaan. Eika suna pa- ^. hietikkoihin, ympärillään puinen, ^.^^^^ . ^^^^^
Koira saa silloin lepäillä ja tor- hempaa hätää olekaan, teraväreunai- n^piton paltto. Joku liikkeen mies, ' ^
kahtaakin paimenen jalkojen juu- set kaviot tekevät tehtävänsä hyvin, J Q J . ^ yrittää panna liiviinsä rikkau-ja
paimenella itsellään on aikaa ellei hankeen muodostu vahvaa jää- den tinoja, voi joutua tappiolle keljus-kiehauttaa
kahvit tunturivarputulel- kerrosta. Pakkanen paukkuu ja py- sa urakassa ja iskeä hanskansa tiskiin.
rytuuli puhaltaa, mutta poron tiheä ja siitä huolimatta rakennelma ko-turkki
pitää hyvin kutinsa. hoaa siihen millimetrikorkeuteen, jojo
kesällä on härkäporo saanut sil- hon sen joku mies on piirtänyt . . .
loin tällöin toimia takankantajana.
Ia. On myös monia kui>^ia j a kaunii-
^ Päiriä, jolloin navakka tuuli pai-^
^ räkän maakuoppiin ja kivenkoloi-
^- Lauma pysyy siHoin syöntikier-roksellaankin
sangen helposti koossa.
Tietpti on tuhatpäisessä poloelossa
joukko erilleen pyrkijöitä, mutta
koira ajaa ne vaivatta takaisin toisten
3'^feyteen.
Pahemmin ovat asiat silloin, kun
käy kimppuun tai tunturit
sumuun. Lauma pyrkii vä-
^^^•^e^kin hajoamaan. Koiraa -tarvi-
^ oikealla, koiraa tarvitaan va-
^^alla. KielJTiipuksissa ja läähät-
Talvella sillä kuitenkin on varsinainen
työkautensa ahkion tai pikku
reen vetäjänä. Tiut kilisevät, lumi
narskuu ja pöllähtelee, sorkat nak-
Muurari Justus Aho oli nuori mies.
silloin kun sitä ei aavistakaan. Koirat
haukkuvat, peskiniekat hälisevät
savat peskit pullistelevat ja joiku kii- ja temmeltävät, armoton nuora kis-rii
yli valkovaippaisen maiseman, kaisee yks' kaks' kumoon. Pahmi-
Tuolloin tällöin on kokonainen poro- massa tapauksessa saattaa olla ky- |g sinij;^^ marjan ja toiseen poskeen
raita liikkeellä, kymmennivelisenä symyksessä poroparan viimeinen mat- ]yönnin nyrkistä, luupuolesta, ja l i -
nauhana se soluu, väliin mutkistuen, ka. Palkka kesäpaimennnuksesta ja .^^si vielä kirkkaita sanoja:
väliin oieten, laaksosta joelle ja jär- (alvihoivasta on hengellä maksettava. _ Kaikki räkänokat ne pyrkivät
taan menossa, leuhkaisivat vielä jotain.
Seuraavana päivänä totesi Justus,
että kyllä Aino on nätti tyttö, ja sitä
seuraavana. Mutta vasta lauantaina
onnistui Justuksen päästä Ainon kanssa
"kävelylle." Eipähän ne kaupungissa
kävelyt paljon tuota iloja. Nämäkin
maleksivat pitkin katuja, istuivat
kahvilassa ja kuuntelevat kuinka
haitari soi. Läksivät sitten sinne, missä
.Aino asui. Siinä portilla sitten
Justus äkkiarvaamatta otti pusun, ja
sai yhtä äkkiarvaamatta silmänsä al-
^'^•"-'Uetiu tilaajalle juuri ennen maa-
^•J';a.i5odan alkua. Kerrotaan myös,
olisi tehty jo toistasataa vuot-
J^^^n ja että luut olisivat aitoja ih-ven
jäälle, sieltä paljakan poikki toi- Hukka volonaama oli tuolla jossain turpailemaan! Ala kalppia, tahi haen
, , lunturin liepeellä seen laaksoon. jo yrittänyt henki- veljeni alas! Se on nyrkkeilijä ja jos
Paljon on porolla kaikenmoista ko- pahan riisläii. Sita karkuun oh poro
ottavaa vuoden mittaan. On vasojen pystj-nyt pyyhäl.amäan, mutta ,n,n-merkit-^
mbtii, on eroitusta useam- nekapii pakenis, Lapm m.esta; har.
««ecsee;. Suopunki suhahtaa on poron. Lapin kruunupaan, vaajaa-sarven
nokkaan, kaulaan tai jalkaan miitön kohtalo.
se sinut tapaa, et viikkoon leikittele
tiilikivien kanssa. Hei vaan!
Justus hauteli vammojaan pyhäpäivän
ja huvitteli sitten illalla vähän.
Maanantaina yritti hän tehdä sovin-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 29, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-08-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420829 |
Description
| Title | 1942-08-29-09 |
| OCR text | (Jatkoa 2 :lta sivulta) - seataän eläxan omaisuutena miten tulen pahimpana rakkäaikanatin. j)j^t}ttää kotansa tai laavunsa eri tuBtureiiten liepeille sitä mukaa kuin porolauma p>Tkii Uikehtimään; Pa-cee poropaimenet vuorotellen vartioimaan, että lauma pysyy- koossa eikä loitonnut liikaa. Kuitenkin saattaa tunturilaitumien porokarja; l i i : iehtiä \-uorokaudessa useampia pe-ninjvulmia, ilman että sitä pidettäisiin mitenkään epänormaalina ilmiöt na. Keskipaiväkäi kiipeävät poi-ot mielellään tuntureitten lumijääkentille, joilla on vilpoisaa j a siedettävän vapaata syöpäläisistä. Tuntikausia pysyy lauma siellä jokseenkin paikoillaan, päät enemmän tai vähemmän riipuksissa. Takkuiseen turkkiin lonkeutuneita syöpäläisiä koetetaan Jarkoittaa v-äMn väliä toistuvilla ihon ravisteluilla j ä b ä ä n pudisteliiil' la; töpöhäntä ei pysty:omistajaansa vähääkään auttamaan tässä toimi-töksessa. Erikoisesti jää lantalaisen mieleen porolaumasta lähtevä voimakas ääntely, joka on eräänlainen sekoitus röhkinää) korskuntaa ja turisteina. Aluksi saa turhaan hakea, ketkä lau-tarkastfke veteensä Däv.dm (vas.)ja AlexmCoik.) k«nssa kotikaupunpstaantuUutla hkjm. tuli valmiiksi taen sen onlaukottava rinteitä yiös ja alas, pitkin ja poikin, kosteikoista ja muista esteistä välittämättä. Siinä on yksi tuhatta vastaan, järki ja harkinta yksinkertaista laumahenkeä vastassa. Lopulta koira ei jaksa enää laukkoa ja sen innokas haukunta muuttuu väsyneeksi uikutukseksi. Silloin viime hetkessä tulee kuitenkin apu. Yli tunturin harppoo toinen massa ovat ääntelyyn syyllisiä. Kun poropaimen ja toinen, levännyt koira maa savisena ja sekaisten telineitten ääni ei tunnu lainkaan "lapsen" ää- vartiovuoroaan suorittamaan. ympärömiänä kipusi se korkeuksiin neltä, koettaa ensiksi luonnollisesti Suomen tuntureilla kasvaa yleensä katsellakseen sieltä kuin hatuton ja tarkkailla täysikasvuisia, mutta tur- niukasti ruohoa> jota poro mielellään rojunen jättiläinen kaikkea sitä pien-haan. Lopulta sitten hoksaa ihmeek- hakee. Suhteellisen ruohorikkaita mikä kihisi sen juurella ja hiukan seen, että vasan veitikat ne tuollaisia tuntureita on ainoastaan Luoteis-E-aikuisen törähdyksiä päästelevätkin, nontekiössä sekä siellä täällä Ounas- Kirj. V. RIIKIL.3i Kaupungin laitaan kohosi monikerroksinen rakennus. Punasena, har- Hakevat kuulemma emoaan sillä tavoin. Porolauman paimennuksessa suorittaa opetettu koira erittäin suuriar-voisen työn. Porokoira on suomalaista pystykorvaa muistuttava, mutta pitkäkarvainen, musta ja luonteeltaan jurompi ja äreämpi. Tavalliset pystykorvaurokset saattavat tavaia toisiaan ja keskustella asioistaan arvokkaasti muristen, mutta porokoirien kesken syntyy miltei aina täysi rähäkkä ja tappelu. Sitävastoin isännälleen on porokoira ehdottoman nöyrä ja tottelevainen, seuraten häntä uskollisesti kaikkialle. Kun isänsä huutaen komentaa, älyää koira laukata juuri sinne, minne isäntä on sitä käskenyt palauttaniiaan järjestystä porolaumaan. Lumijääkentillä porolauma oleilee yleensä sangen rauhallisesti paikoil- Pallastunturien jonossa, Utsjoella ja Petsamon alueella. Metsävyöhykkeessä ovat poron parhaat kesäruoka-maat jokien varsilla sekä hyxaen soiden yhteydessä. Niillä käyskentelevä porokarja lihoo ja virkistyy hyvin nopeasti loppukesällä ja syksyllä, jolloin räkän valta on lopussa. Uusi karva kiiltää ja ruumis on pyöreä kuin makkara. Vesi kihoo poromiehen kielelle, kun hän ajattelee makoisaa syysteurastuspaistia, ja hän saattaa silloin tekaista intoa uhkuvimman joikunsa jostain Lapin Inkeri Mariasta, jolle hän suunnittelee kaunista purkatal jaa lahjaksi. Tulee sitten Lapin pitkä talvi, jolloin poron on vaihdettava kesäinen ruohoruokansa jäkälätörkyyn. Kangasmailla silloin oleillaan, syvän lumen alta harmaata suuhunpantavaa kuin ylimielisenä niitä toisia, vanhoja taloja. Telineitten mutkissa soi raskaan työn laulu ja mestarin är-. hentely. Tämän talon seitsemäs kerros oli juuri valmistumassa. Kesän kuuma aurinko kär\^ensi telinelankku-ja, muurareita, ruukkia ja handlanka-reita. — Seitsemäs kerros I Miljoonatalon viimeinen! — Tiiliä akat! Vahva ja kova tekemään työtä. Tytön nimi oli Aino. Muuten tavallinen, mutta luonteeltaan äkäinen eikä laskenut ketään itseään silittelemääni He olivat hikoilleet sillä rakennuksella, niinkuin toisetkin, koko kesähel-teisen päivän. Justus vilkaisi tyttöön työnsä välissä ja yritti peittää sen sy5^ä kiljaisemalla: — Ruukkia, likka! — Älä huura, sanoi Aino. Justus sen kun hymähtää ja huiskii ripeämmin. Vilkkuu kuitenkin ja mestari, joka ennättää siihen, älyää, että työ voi kärsiä. — Älä päly, VTian tee työtäsi, tahi ja ruukkia! Tiilet ja savi läiskäistiin muuriin. Taloon kohosi seitsemäs kerros. Tällaisiin rakennelmiin sopii mo-nenkarvaista ihmisen lasta ja Jumalan kuvaa puristamaan hikeä nahkastaan, pinnaamaan, riitelemään tiukoin äänin ansaittua palkkaansa urakasta, josta mestari koHlää prhtstää^ ja tutustumaan toisiinsa, tappelemaan joskus ja menemään naimisiinkin joskus. Moni tekijä saattaa pelata viimeiset nappinsa maallisen elä-saat lopputilin. Justus meinasi sanoa vastaan, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä ,ryh-tj'en huiskimaan työtään. Tiilen hän kuitenkin iski vihaisemmin seinään, Pitkästäkin ja kuumasta päivästä tulee ilta. Kun työntekijät purkivat itsensä kadulle, tunki Justus itseään .Ainon viereen. Yritti siinä sitten j u - {'usteHai mutta tyttöpä ei tahtonut. Justus ei kuitenkaan antaniirpei^äksi ennenkuin tyttö tokaisi: — Mene matkaasi! Mitäpä siinä muuta se kun menee men aita narmaata suununpantavaa ^.tinoissa, siirtyen turpeisiin ta- ^^^^ harmittikin. Toi- , ahkerasti kuoputetaan. Eika suna pa- ^. hietikkoihin, ympärillään puinen, ^.^^^^ . ^^^^^ Koira saa silloin lepäillä ja tor- hempaa hätää olekaan, teraväreunai- n^piton paltto. Joku liikkeen mies, ' ^ kahtaakin paimenen jalkojen juu- set kaviot tekevät tehtävänsä hyvin, J Q J . ^ yrittää panna liiviinsä rikkau-ja paimenella itsellään on aikaa ellei hankeen muodostu vahvaa jää- den tinoja, voi joutua tappiolle keljus-kiehauttaa kahvit tunturivarputulel- kerrosta. Pakkanen paukkuu ja py- sa urakassa ja iskeä hanskansa tiskiin. rytuuli puhaltaa, mutta poron tiheä ja siitä huolimatta rakennelma ko-turkki pitää hyvin kutinsa. hoaa siihen millimetrikorkeuteen, jojo kesällä on härkäporo saanut sil- hon sen joku mies on piirtänyt . . . loin tällöin toimia takankantajana. Ia. On myös monia kui>^ia j a kaunii- ^ Päiriä, jolloin navakka tuuli pai-^ ^ räkän maakuoppiin ja kivenkoloi- ^- Lauma pysyy siHoin syöntikier-roksellaankin sangen helposti koossa. Tietpti on tuhatpäisessä poloelossa joukko erilleen pyrkijöitä, mutta koira ajaa ne vaivatta takaisin toisten 3'^feyteen. Pahemmin ovat asiat silloin, kun käy kimppuun tai tunturit sumuun. Lauma pyrkii vä- ^^^•^e^kin hajoamaan. Koiraa -tarvi- ^ oikealla, koiraa tarvitaan va- ^^alla. KielJTiipuksissa ja läähät- Talvella sillä kuitenkin on varsinainen työkautensa ahkion tai pikku reen vetäjänä. Tiut kilisevät, lumi narskuu ja pöllähtelee, sorkat nak- Muurari Justus Aho oli nuori mies. silloin kun sitä ei aavistakaan. Koirat haukkuvat, peskiniekat hälisevät savat peskit pullistelevat ja joiku kii- ja temmeltävät, armoton nuora kis-rii yli valkovaippaisen maiseman, kaisee yks' kaks' kumoon. Pahmi- Tuolloin tällöin on kokonainen poro- massa tapauksessa saattaa olla ky- |g sinij;^^ marjan ja toiseen poskeen raita liikkeellä, kymmennivelisenä symyksessä poroparan viimeinen mat- ]yönnin nyrkistä, luupuolesta, ja l i - nauhana se soluu, väliin mutkistuen, ka. Palkka kesäpaimennnuksesta ja .^^si vielä kirkkaita sanoja: väliin oieten, laaksosta joelle ja jär- (alvihoivasta on hengellä maksettava. _ Kaikki räkänokat ne pyrkivät taan menossa, leuhkaisivat vielä jotain. Seuraavana päivänä totesi Justus, että kyllä Aino on nätti tyttö, ja sitä seuraavana. Mutta vasta lauantaina onnistui Justuksen päästä Ainon kanssa "kävelylle." Eipähän ne kaupungissa kävelyt paljon tuota iloja. Nämäkin maleksivat pitkin katuja, istuivat kahvilassa ja kuuntelevat kuinka haitari soi. Läksivät sitten sinne, missä .Aino asui. Siinä portilla sitten Justus äkkiarvaamatta otti pusun, ja sai yhtä äkkiarvaamatta silmänsä al- ^'^•"-'Uetiu tilaajalle juuri ennen maa- ^•J';a.i5odan alkua. Kerrotaan myös, olisi tehty jo toistasataa vuot- J^^^n ja että luut olisivat aitoja ih-ven jäälle, sieltä paljakan poikki toi- Hukka volonaama oli tuolla jossain turpailemaan! Ala kalppia, tahi haen , , lunturin liepeellä seen laaksoon. jo yrittänyt henki- veljeni alas! Se on nyrkkeilijä ja jos Paljon on porolla kaikenmoista ko- pahan riisläii. Sita karkuun oh poro ottavaa vuoden mittaan. On vasojen pystj-nyt pyyhäl.amäan, mutta ,n,n-merkit-^ mbtii, on eroitusta useam- nekapii pakenis, Lapm m.esta; har. ««ecsee;. Suopunki suhahtaa on poron. Lapin kruunupaan, vaajaa-sarven nokkaan, kaulaan tai jalkaan miitön kohtalo. se sinut tapaa, et viikkoon leikittele tiilikivien kanssa. Hei vaan! Justus hauteli vammojaan pyhäpäivän ja huvitteli sitten illalla vähän. Maanantaina yritti hän tehdä sovin- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-08-29-09
