1947-10-11-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LAUANTAINA LOKAKUUN 11 PÄIVÄNÄ
— Tässä saatte ensimmäisen suori-tuksen
vuotuiselatuksestanne.
— Sehän on hauskaa, Mary ihastui,
— Nythän minä voinkin matkustaa
jo huomisaamuna. Arpajaisvoittoani
en olisikaan saanut ennen kuin
vasta kuukauden kuluttua.
— Niin, jos haluatte' matkustaa
huomenna, niin voitte tehdä sen, mrs.
Bullock suostui. — Meidän täytyy
joka tapauksessa hankkia toinen palvelijatar,
sillä kun JNIarylla on vuotuinen
kolmentuhannen dollarin eläke,
niin Maryn ei tarvitse olla palvelijattarena.
^
— Kiitän paljon herrasväkeä tästä
ajasta, jonka olen ollut täällä ja
Scotland Yardin vaikea
erikoisesti haluan kiittää herraa, joka
on ollut niin ystävällisen avulias
minulle.
— Ei mitään kiittämistä, mr. Bullock
vastasi rakastettavasti. — On
ollut oikein hauskaa täällä kotona
sillä aikaa, kun Mary on ollut meillä.
Saamrne .tuskin milloinkaan niin
toimeliasta kotiapulaista.
— Milloin Älary aikoo matkustaa?
mrs. Bullock kysyi.
— Varhain huomenaamulla. Pakkaan
tavarani tänä iltana, joten se
^ ei estä minua matkustamasta. Tarjoilen
tietenkin aamuteen, kuten tavallisestikin.
. .
Palvelijatar sanoi hyvää yötä ja
poistui huoneesta.
— Mary on kunnon tyttö, mr. Bullock
kiitteli oven sulkeuduttua.
— Mutta en minäkään ole tyhmä.
Paljonko luulet minun ansaitsevan
noilla saallatuhannella dollarilla?
Mrs. Bullock kohautti olkapäitään.
— En tiedä . . .
— Sijoitan rahat kiinteistöihin ja
saan suunnilleen kaksitoista prpsont-'
tia, siis kaksitoistatuhatta vuod^s^.
Ja siitä summasta jninun tarvitsee
antaa tytölle vain kolmetuhatta. M i nun
voitto-osuudekseni jää niinollen
yhdeksäntuhatta. Mitä siitä sanot?
— Loistavaa, suorastaan loistavaa.
Sinä olet todellinen nero, James.
" • * *
Kuukauden kuluttua mr. ja oirs.
Bullock menivät arpajaistoimisfoon.
Mr. James Bullock bjensi arpalip Min-sa
ja sanoi mahtavasti:
— Minulla on tässä päävoiton saanut
arpa. Haluaisin nostaa »abat
maksuosoituksena.
Arpajaistoimiston virkailija, jc hieman
harmaantunut herrasmies, otti
arpalipun ja tarkasti sen huolellisesti.
Sitten hän katsoi mr. Bullockia ja
kysyi:
— Suokaa anteeksi, muuta onko
tarkoituksenne pilailla kanssamme?
— Tässä ei ole mitään pilantekoa,
vaan olkaa ystävällinen ja kirjoittakaa
maksuosoitus heti, sillä meillä
on kiire. Tai onko arpa muka vää-mennetty?
— Ei, ei se ole väärennetty.. .
— No, mitä sitten viivyttelette?
— Jos herra sallisi minun puhua
loppuun, nin asia selviäisi nopeasti.
MAAILMASSA on tuskin toista
poliisikuntaa, joka nauttisi; sellaista
arvonantoa ja suosiota kuin
Scotland Yar^ — ja varsinkin sen ri-
- kososasto. Täliän poliisikuntaan
kuuluu kaiken kaikkiaan noin kaksikymmentätuhatta
miestä, joista mainehikkaan
rikososaston osalle yksisr
tään tulee jo noin tuhatkunta etsivää.
Näille kaikille riittää ylä kyllin työtä
maailman suurimmassa kaupungissa.
Harvat poliisit lienevät nykyisin
niin suositulta kuin Lontoon "Bob-biet".
Paljon on vaadittu työtä ja
vaivaa, ennen kuin yleisön luottamus _
ja suosio on saa\:.utettu. — Vielä niin
myöhään kuin viime vuosisadan viimeisellä
kymmenluvulla katsottiin
kahdentuhannen hyökkäyksen poliisin
kimppuun vuosittain olevan ilahduttavan
pienen!
Miltei mahdotonta on laskea ne
rikostapaUk.set, joita Scotland Yard
on satavuotisen toimintakautensa aikana
joutunut käsittdemään, sillä
silloin päästäisiin melkein tähtitieteellisiin
lukuihin. Vain aniharvat
tapaukset ön osasto joutimut siirtämään
arkistoihinsa selvittämättöminä.
Scotland Yardin miehet väittävät
vuonna 1927 selvitettävänä olleen^ns.
matkalaukku-murhan olleen vaikeimman
tapauksen, mikä heidän ratkaistavakseen
koskaan on tullut. Mel;
kein epäinhimillisen työmäärän jälkeen
oltiin osastossa yhtä tietämättömiä
kuin tutkimusten alussakin, mutta
sitten löydettiin eräs puoliksi palanut
tulitikku . . .
Tiistaina 10p:nä toukokuuta 1927
ilmoitti komisario Steele Bow Streetin
asemalta, että hän rautatievirkailijain
ilmoituksen perusteella oli katsonut
tarpeelliseksi tutkia erästä matkalaukkua,
joka oli jätetty Charing
Crossin asemalle säilytettäväksi.
Matakalaukusta löytyi paloteltu naisen
ruumis. — Poliisilääkärin onnistui
vain suurin piirtein määritellä
naisen ikä. Kuolema oli aiheutunut
nen myynyt arvan herrasväelle? virkailija
kysyi. — Siinä tapauksessa
luulen tietäväni, kuinka asia on tapahtunut.
Minkälainen tämä nuori
nainen on?
Mrs. Bullock kuvaili entisen palvelijattarensa
ulkonäön.
— Sama ihminen, arpajaistoimiston
virkailija myönsi. — Hän tuli
suunnilleen kuukausi sitten tänne ja
-pyysi ostaa eellisen arvonnan voittoarvan,
koska muka uskoi sillä tavoin
saavansa onnea arpajaisissa. Ja kun
arpa oli sitäpaitsi jo lunastettu sekä
leimattu, niin meillä ei ollut mitään
syytä kieltäytyä sitä* myymästä. E i
suinkaan herrasväki ole \'ain maksanut
tytölle mitään tästä mitättömästä
arvasta?
Ei, eipä suinkaan . . . . mr. Bul-
Tämä arpa on voittanut edellisessä , lock sammalsi ja poistui vaimoineen
arvonnassa ja tämän arvan saama arp,-)jaistoimistosta.
voitto on jo lunastettu.
Hän käänsi arpalipun ja näytti sen
takapuolella olemaa leimaa: ''Makseltu",
— Mutta kuinka . . . mr. Bullock
sammalsi,
— Arpajaisluettelo pitää kyllä
paikkansa, mrs. Bullock puuttui puheeseen.
— Ja kuinka tyttö on saanut
arpalipun?
Neljännestuntia myöhemmin hän
oli jo sen verran tointunut, että meni
poliisille ilmoittamaan asian. Siellä
tunnettiin "Liukas Mary" liiankin
hyvin, mutta häntä ei onnistuttu
saamaan kiinni kepposistaan. Poliisi-komisario
lohdutteli mr. Bullockia:
— Olihan -teilläkin sitäpaitsi tarkoitus
hieman pettää tyttöä, sillä
kuristamisesta, sen jälkeen kun nainen
ensin oli lyöty tajuttomaksi, ja oli
murha tapahtunut noin viidestä kymmeneen
päivään ennen kuin se havaittiin.
.
Ainoa, jonka poliisi saattoi todeta
ole se, että oltiin erittäin vaikeasti
selvitettävän tapauksen edessä. M i l loin
laukku oli jätetty säilöön, voitiin
vain likipitäen määritellä. Virkailija
tiesi sanoa vain 'muutama päivä sitten".
Tarkastus osoitti, että matkalaukku'ol^
verrälen uusi. Kirjain A oli
maalattu kumpaankin päätysivuun
ja nimikirjainlet I. F. A. kateen.
Osoitekortissa oli nimi F . Austin. St.
Leonards. Laukussa oli edelleen tahrainen
ieninki, jossa oli nimi P . Holt,
sekä vanha siivoustakki, jossa heikosti
erottui nimi Grey, mikä varmaan-kin
oli vain osa nimestä, joka siinä
alunperin oU ollut.
PolTisin ensimmj^isenä tehtävänä
oli valokuvata laukku ja julkais^ta kuva
kaikissa lehdissä, sekä kehoittaa
niitä kauppiaita ilmoittautumaan,
jotka tiesivät myyneensä sen kaltaisen
laukim. Koska laukku- oli ras-kaanlainen
oli todennäköistä, että se
oli tuotu autossa. Sen vuoks^ suoritettiin
tiedusteluja vuokra autoilijain
keskuudessa. Sitten oli otettava selvyys,
Oiliko F. Austin-nimistä henkilöä
St. Leonardissa lainkaan olemassa.
Jos tämän niminen henkilö löydettäisiinkin,
olisi sangen epätodennäköistä,
että hänellä olisi mitään
tekemistä murhan kanssa.
Mr. F. Austin löytyikin, mutta poliisi
saattoi heti poisjtaa hänet laskelmistaan.
Hän oli nimittäin jo pidemmän
ajan maannut sairaalassa luun-
- murtuman vuoksi ja hänen taloudenhoitajansa
vakuutti, ettei mies koskaan
ollut omistanut minkäänlaista
matkalaukkua.
Seuraava vaihe oli etsiä kaikki ne,
joiden nimi oli. Holt. Tämän nimisiä
oli Lontoossa tuhansia, mutta
vuorokauden tarmokkaan työskentelyn
jälkeen tiedettiin, että leninki oli
lähtöisin Holt-^nimisestä perheestä.
joka asui Chelseassa. Se oli kuulunut
talon tyttärelle, mutta hän eli ja o-i
täysin terve. Hetken mietiskelyä
jälkeen hän kuitenkin muisti, että pu-
. kii oli kadonnut erään palvelijattaren
kanssa, jonka perhe oli joutunut
erottamaan vain muutaman vukon
palvelusajan jälkeen, koska hän o-soittaujtui
huolimattomaksi ja kykenemättömäksi.
Palvelija oli ilmoit-tanut
olevansa rouva Roles ja sanonut
asuvansa jossain läheisyydessä.
Tarkempaa osoitetta ei tiedettv
Rouva Roles edellytti, että oli tai
oli ollut olemassa myös herra Roles.
Tämän niminen henkilö iöydettiin-kin
vuorokauden tiedustelun jälkeen.
Mr. Roles kertoi hetken epäröityä^,
että nainen, joka oli palvellut herrasi
väki Holtilla, todellakin oli asunut
hänen luonaan ja käyttänyt hänen
nimeään, vaikka he todellisuudessa
eivät olleet naimisissa. Eräänä päivänä
he olit^t riitaantuneet ja eronneet,
.«ikä hän sen jälkeen ollut nähnyt
naista. Riifa oli sattunut noin
kuukausi sitten, eikä kukaan naapureistakaan
' ollut nähnyt naista tämän
jälkeen. Murhasta ja matkalaukusta
ei Roles tiennyt mitään, eikä
poliisilla ollut varsinaista aihetta pidättää
häntä. Se, että mies oli riidellyt
naisen kanssa, oli kuitenkin
katsottava raskauttavaksi asianhaaraksi.
Naisen oikean nimen sai poliisi
sittemmin selville. Hänen nimensä
oljLMinnie Bonati ja aikaisemmin oli
hän ollut naimisissa erään italialaisen
tarjoilijan kanssa. Mie^ löytyi helposti,
mutta? hän oli jo useamman
vuoden ollut erossa vaimostaan, joten
häntä ei näyttänyt olevan syytä epäillä
murhasta. Miehen avulla voitiin
kuoUuK kuitenkin tuntea ja häneltä
saatiin lisäksi tietää keiden kanssa
nainen tavallisimmin oli seurustellut.
Näitä jokaista kuulusteltiin ja
voitiin todeta, etteivät he olleet yhteiskunnan
esikuvallisimpia jäseniä
ja jokseenkin varmaa oli myös, ettei
Minnie Bonati poikennut seurapiiristään.
Viimeksi hänet oli nähty elä-
Vai niin, onko joku nuori nai- ni.
kolmen prosentin korko on liian |^ie-
Lcijona Jackie HoUyivoodissa ansaitsee ?50fl00 vuodessa. Nyt
20~vuotispäivänadn Jackie kiljuu ja hymyilee onnellisena
Mary Beth Hughesin esittäessä kaikkien taiteensääntöjen
mukaisen syntymäpäiväkakun.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 11, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-10-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471011 |
Description
| Title | 1947-10-11-08 |
| OCR text | Sivu 8 LAUANTAINA LOKAKUUN 11 PÄIVÄNÄ — Tässä saatte ensimmäisen suori-tuksen vuotuiselatuksestanne. — Sehän on hauskaa, Mary ihastui, — Nythän minä voinkin matkustaa jo huomisaamuna. Arpajaisvoittoani en olisikaan saanut ennen kuin vasta kuukauden kuluttua. — Niin, jos haluatte' matkustaa huomenna, niin voitte tehdä sen, mrs. Bullock suostui. — Meidän täytyy joka tapauksessa hankkia toinen palvelijatar, sillä kun JNIarylla on vuotuinen kolmentuhannen dollarin eläke, niin Maryn ei tarvitse olla palvelijattarena. ^ — Kiitän paljon herrasväkeä tästä ajasta, jonka olen ollut täällä ja Scotland Yardin vaikea erikoisesti haluan kiittää herraa, joka on ollut niin ystävällisen avulias minulle. — Ei mitään kiittämistä, mr. Bullock vastasi rakastettavasti. — On ollut oikein hauskaa täällä kotona sillä aikaa, kun Mary on ollut meillä. Saamrne .tuskin milloinkaan niin toimeliasta kotiapulaista. — Milloin Älary aikoo matkustaa? mrs. Bullock kysyi. — Varhain huomenaamulla. Pakkaan tavarani tänä iltana, joten se ^ ei estä minua matkustamasta. Tarjoilen tietenkin aamuteen, kuten tavallisestikin. . . Palvelijatar sanoi hyvää yötä ja poistui huoneesta. — Mary on kunnon tyttö, mr. Bullock kiitteli oven sulkeuduttua. — Mutta en minäkään ole tyhmä. Paljonko luulet minun ansaitsevan noilla saallatuhannella dollarilla? Mrs. Bullock kohautti olkapäitään. — En tiedä . . . — Sijoitan rahat kiinteistöihin ja saan suunnilleen kaksitoista prpsont-' tia, siis kaksitoistatuhatta vuod^s^. Ja siitä summasta jninun tarvitsee antaa tytölle vain kolmetuhatta. M i nun voitto-osuudekseni jää niinollen yhdeksäntuhatta. Mitä siitä sanot? — Loistavaa, suorastaan loistavaa. Sinä olet todellinen nero, James. " • * * Kuukauden kuluttua mr. ja oirs. Bullock menivät arpajaistoimisfoon. Mr. James Bullock bjensi arpalip Min-sa ja sanoi mahtavasti: — Minulla on tässä päävoiton saanut arpa. Haluaisin nostaa »abat maksuosoituksena. Arpajaistoimiston virkailija, jc hieman harmaantunut herrasmies, otti arpalipun ja tarkasti sen huolellisesti. Sitten hän katsoi mr. Bullockia ja kysyi: — Suokaa anteeksi, muuta onko tarkoituksenne pilailla kanssamme? — Tässä ei ole mitään pilantekoa, vaan olkaa ystävällinen ja kirjoittakaa maksuosoitus heti, sillä meillä on kiire. Tai onko arpa muka vää-mennetty? — Ei, ei se ole väärennetty.. . — No, mitä sitten viivyttelette? — Jos herra sallisi minun puhua loppuun, nin asia selviäisi nopeasti. MAAILMASSA on tuskin toista poliisikuntaa, joka nauttisi; sellaista arvonantoa ja suosiota kuin Scotland Yar^ — ja varsinkin sen ri- - kososasto. Täliän poliisikuntaan kuuluu kaiken kaikkiaan noin kaksikymmentätuhatta miestä, joista mainehikkaan rikososaston osalle yksisr tään tulee jo noin tuhatkunta etsivää. Näille kaikille riittää ylä kyllin työtä maailman suurimmassa kaupungissa. Harvat poliisit lienevät nykyisin niin suositulta kuin Lontoon "Bob-biet". Paljon on vaadittu työtä ja vaivaa, ennen kuin yleisön luottamus _ ja suosio on saa\:.utettu. — Vielä niin myöhään kuin viime vuosisadan viimeisellä kymmenluvulla katsottiin kahdentuhannen hyökkäyksen poliisin kimppuun vuosittain olevan ilahduttavan pienen! Miltei mahdotonta on laskea ne rikostapaUk.set, joita Scotland Yard on satavuotisen toimintakautensa aikana joutunut käsittdemään, sillä silloin päästäisiin melkein tähtitieteellisiin lukuihin. Vain aniharvat tapaukset ön osasto joutimut siirtämään arkistoihinsa selvittämättöminä. Scotland Yardin miehet väittävät vuonna 1927 selvitettävänä olleen^ns. matkalaukku-murhan olleen vaikeimman tapauksen, mikä heidän ratkaistavakseen koskaan on tullut. Mel; kein epäinhimillisen työmäärän jälkeen oltiin osastossa yhtä tietämättömiä kuin tutkimusten alussakin, mutta sitten löydettiin eräs puoliksi palanut tulitikku . . . Tiistaina 10p:nä toukokuuta 1927 ilmoitti komisario Steele Bow Streetin asemalta, että hän rautatievirkailijain ilmoituksen perusteella oli katsonut tarpeelliseksi tutkia erästä matkalaukkua, joka oli jätetty Charing Crossin asemalle säilytettäväksi. Matakalaukusta löytyi paloteltu naisen ruumis. — Poliisilääkärin onnistui vain suurin piirtein määritellä naisen ikä. Kuolema oli aiheutunut nen myynyt arvan herrasväelle? virkailija kysyi. — Siinä tapauksessa luulen tietäväni, kuinka asia on tapahtunut. Minkälainen tämä nuori nainen on? Mrs. Bullock kuvaili entisen palvelijattarensa ulkonäön. — Sama ihminen, arpajaistoimiston virkailija myönsi. — Hän tuli suunnilleen kuukausi sitten tänne ja -pyysi ostaa eellisen arvonnan voittoarvan, koska muka uskoi sillä tavoin saavansa onnea arpajaisissa. Ja kun arpa oli sitäpaitsi jo lunastettu sekä leimattu, niin meillä ei ollut mitään syytä kieltäytyä sitä* myymästä. E i suinkaan herrasväki ole \'ain maksanut tytölle mitään tästä mitättömästä arvasta? Ei, eipä suinkaan . . . . mr. Bul- Tämä arpa on voittanut edellisessä , lock sammalsi ja poistui vaimoineen arvonnassa ja tämän arvan saama arp,-)jaistoimistosta. voitto on jo lunastettu. Hän käänsi arpalipun ja näytti sen takapuolella olemaa leimaa: ''Makseltu", — Mutta kuinka . . . mr. Bullock sammalsi, — Arpajaisluettelo pitää kyllä paikkansa, mrs. Bullock puuttui puheeseen. — Ja kuinka tyttö on saanut arpalipun? Neljännestuntia myöhemmin hän oli jo sen verran tointunut, että meni poliisille ilmoittamaan asian. Siellä tunnettiin "Liukas Mary" liiankin hyvin, mutta häntä ei onnistuttu saamaan kiinni kepposistaan. Poliisi-komisario lohdutteli mr. Bullockia: — Olihan -teilläkin sitäpaitsi tarkoitus hieman pettää tyttöä, sillä kuristamisesta, sen jälkeen kun nainen ensin oli lyöty tajuttomaksi, ja oli murha tapahtunut noin viidestä kymmeneen päivään ennen kuin se havaittiin. . Ainoa, jonka poliisi saattoi todeta ole se, että oltiin erittäin vaikeasti selvitettävän tapauksen edessä. M i l loin laukku oli jätetty säilöön, voitiin vain likipitäen määritellä. Virkailija tiesi sanoa vain 'muutama päivä sitten". Tarkastus osoitti, että matkalaukku'ol^ verrälen uusi. Kirjain A oli maalattu kumpaankin päätysivuun ja nimikirjainlet I. F. A. kateen. Osoitekortissa oli nimi F . Austin. St. Leonards. Laukussa oli edelleen tahrainen ieninki, jossa oli nimi P . Holt, sekä vanha siivoustakki, jossa heikosti erottui nimi Grey, mikä varmaan-kin oli vain osa nimestä, joka siinä alunperin oU ollut. PolTisin ensimmj^isenä tehtävänä oli valokuvata laukku ja julkais^ta kuva kaikissa lehdissä, sekä kehoittaa niitä kauppiaita ilmoittautumaan, jotka tiesivät myyneensä sen kaltaisen laukim. Koska laukku- oli ras-kaanlainen oli todennäköistä, että se oli tuotu autossa. Sen vuoks^ suoritettiin tiedusteluja vuokra autoilijain keskuudessa. Sitten oli otettava selvyys, Oiliko F. Austin-nimistä henkilöä St. Leonardissa lainkaan olemassa. Jos tämän niminen henkilö löydettäisiinkin, olisi sangen epätodennäköistä, että hänellä olisi mitään tekemistä murhan kanssa. Mr. F. Austin löytyikin, mutta poliisi saattoi heti poisjtaa hänet laskelmistaan. Hän oli nimittäin jo pidemmän ajan maannut sairaalassa luun- - murtuman vuoksi ja hänen taloudenhoitajansa vakuutti, ettei mies koskaan ollut omistanut minkäänlaista matkalaukkua. Seuraava vaihe oli etsiä kaikki ne, joiden nimi oli. Holt. Tämän nimisiä oli Lontoossa tuhansia, mutta vuorokauden tarmokkaan työskentelyn jälkeen tiedettiin, että leninki oli lähtöisin Holt-^nimisestä perheestä. joka asui Chelseassa. Se oli kuulunut talon tyttärelle, mutta hän eli ja o-i täysin terve. Hetken mietiskelyä jälkeen hän kuitenkin muisti, että pu- . kii oli kadonnut erään palvelijattaren kanssa, jonka perhe oli joutunut erottamaan vain muutaman vukon palvelusajan jälkeen, koska hän o-soittaujtui huolimattomaksi ja kykenemättömäksi. Palvelija oli ilmoit-tanut olevansa rouva Roles ja sanonut asuvansa jossain läheisyydessä. Tarkempaa osoitetta ei tiedettv Rouva Roles edellytti, että oli tai oli ollut olemassa myös herra Roles. Tämän niminen henkilö iöydettiin-kin vuorokauden tiedustelun jälkeen. Mr. Roles kertoi hetken epäröityä^, että nainen, joka oli palvellut herrasi väki Holtilla, todellakin oli asunut hänen luonaan ja käyttänyt hänen nimeään, vaikka he todellisuudessa eivät olleet naimisissa. Eräänä päivänä he olit^t riitaantuneet ja eronneet, .«ikä hän sen jälkeen ollut nähnyt naista. Riifa oli sattunut noin kuukausi sitten, eikä kukaan naapureistakaan ' ollut nähnyt naista tämän jälkeen. Murhasta ja matkalaukusta ei Roles tiennyt mitään, eikä poliisilla ollut varsinaista aihetta pidättää häntä. Se, että mies oli riidellyt naisen kanssa, oli kuitenkin katsottava raskauttavaksi asianhaaraksi. Naisen oikean nimen sai poliisi sittemmin selville. Hänen nimensä oljLMinnie Bonati ja aikaisemmin oli hän ollut naimisissa erään italialaisen tarjoilijan kanssa. Mie^ löytyi helposti, mutta? hän oli jo useamman vuoden ollut erossa vaimostaan, joten häntä ei näyttänyt olevan syytä epäillä murhasta. Miehen avulla voitiin kuoUuK kuitenkin tuntea ja häneltä saatiin lisäksi tietää keiden kanssa nainen tavallisimmin oli seurustellut. Näitä jokaista kuulusteltiin ja voitiin todeta, etteivät he olleet yhteiskunnan esikuvallisimpia jäseniä ja jokseenkin varmaa oli myös, ettei Minnie Bonati poikennut seurapiiristään. Viimeksi hänet oli nähty elä- Vai niin, onko joku nuori nai- ni. kolmen prosentin korko on liian |^ie- Lcijona Jackie HoUyivoodissa ansaitsee ?50fl00 vuodessa. Nyt 20~vuotispäivänadn Jackie kiljuu ja hymyilee onnellisena Mary Beth Hughesin esittäessä kaikkien taiteensääntöjen mukaisen syntymäpäiväkakun. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-10-11-08
