Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 5, 1949

              XXXIV. y
Li pime>3 lepäsi >«i'n pefenea
L-aippa inaJ^^^' J* vesien-yl3a. ^ Pök
ene, jöka^ vapiäi moötlöria fys%-
sf t^mytytmtiat S6n feai saamme Ji&een-päiÄ
detaä j Äles o» kyllm fikä5 östaak-see
» tuäöoiftaiK yhtä känniita jaloki-tä!
kiiti kuiri täka^-ajettö häamtt tHä . v . H ä n lienee k^itenkm snn«nitel-
. äänetöntä Rangoon-virtaa. Ss- Int telkmsa^io aikoja etufeätecä». Kuli
laeista tai vaaräsfa piittaa^tiältal oB ^iBfj»H etfä teitä ön.piffetty s i M lä
antanut m ä r ä y l ^ n s^Jööittllaa ^Bo«ibays€a mtitrt^ j ^ t ä tä|>anksessa
«juttä c^i katikeksJ öiineSsr Hnb ^wa€ toistot fiieiföisiä töiöstanne, ja
a, että yhteeatörtf^ys jöt^Kfe Sypkes ofi myyly mies sStä hetkestä
veneen kanssa txM tusfeto kysy- lÄieKktffljatmolttehäBeBfeTöfenKekin.
seötresc samana iKaöta virta» yfös-
^ ^ J a i ^ i ^ l Ä heti J ^ i ^ ^ t n f t ö a ta­lon.
Mutta siiioih havaifsK^at he, että
juttuöQ öii sekaantunut kolmas henkilö
ystävänne Des Trebes' jolla ei ollut
odottamaan. _ ^ _
.\kkia Huli N-eileen oikealta puolelta hermonsa sellafeeen jännitykseen, että
pimeydestä näky\din suuri esine. Ir­lantilainen
valmistautui sUmänräpäjic-sessä
nopeaan toimintaan; vene liukui
aivan tumman esineen ääreen, joka ko^
hosi hänen päänsä yläpuolelle kuin kal­lio.
Hän puisti epäiUeixpäälian; pli-mahdotonta
kiivetä sinne ylqs, tuumi
hän; ei edes Rourke voinut sellaista ih-metyötä
suorittaa. Mutta seuraavassa
he t e r \ ^ t i r ä t viimeistä taistelua mel­kein
kilin vpauttajana mielipuolisuudes­ta.
Ja hyökkäys M i yhfäkkia kuin
hirvittävä tuulispää; Ihmisruumiiden
paino työnsi eurooppalaiset puserruksiin
reelinkiä vastaan ja pakotti heidät tais­telemaan
paljain käsin julmaa ja vie­kasta
yih^lista vastaan^-joka oli paljon
tottuneempi kuin he itse sellaiseen
eefl.-';
pulassa hoiti €oöc]$ sät^-v^^
se, jolla virrasas ei yöllä eikä pai-ollut
mitään salaismiksia, ja fiä-
I Veressään ; istui Rourke. Veneeil
lllä hoiti muuan poliisi tmototoria;
kolme muodostivat koko ävustus-stön.
Vaikkakin Rourke oli; suun-aavistustakaan
heidän äielläolostaan, oli
hiipinyt kuistikoile ja seisoi t h ^ t ä en
.ikknnasta sfeaän. He odottivat sen-in
levohomudesta j a kärsiiaätto^^^^^^^^ nähdäkseen mihin hän ryhtyisi,
Idestä, pidättäytyi hän kuitenkin te- siitä he pääsivät pian selville. Sy-gstä
mitään kys3Tnyksiä, jotta ej pher tuli toisesita kerroksesta alas, meni
kääntänyt Couchin huomiota pois
an työstä. Muuten-häh* ffe^, että
mies puhuisi heti, kun sc^ olisi
iolHsta.
\Iiss Pjnsentin ja vaimonne", almtti
äkkiä sivulleen katsomatta, "ai-otaksun
kertomuksestanne päät­että
se on mrs. Rourke—on ryös-t
kuljeksiva rjwärijoi&ka, ja ov^
ivt kauempana virran suupuolella
lä aluksella, joka purjehtii, Jumala hänen huutonsa houkutteli paikalle
mihin, kun vesi kohoaa. "Mutta me koko talon, miss Pynsentin, vaimonne
ja kaikki palvelijat: Peittääkseen jäl­kensä
täytyi kiinalaisten jatkua väki^
vallantekpaan. Kolme palvelijaa tai>et-tiin
— ja naiset
kassakaapille ja avasi sen. Otaksun,
että hänellä oli kivi kädessään pann?^-
seen sen varmaan tai teen* Hänen seiso­essaan
kaapin edessä hiipi ranskalainen
hänen täisensä, tappoi hänet, otti ru­biinin
ja kiiruhti uk)s samaa tietä kuin
oli tullutkin. Kuistikon edustalla hyök­käsivät
kiinalaiset hänen kimppuunsa,
mutta ennenkuin he olivat ehtineet vai-ehtaa
hänet ainiaaksi, huusi hän apua.
jtamme heidät, ennenkuin he Ovat
?t joesta." ;
Rourke ähkäisi pää käsien välissä.
,'aimoni . . mumisi hän murtu-äänin.
—
Minä tiedän'', sanoi Couch töykeäs-
|"minä tiedän «miitä teistä tuntuu.
Pynsent on n^öskin Siellä."
)h", sanoi Rourke, '^'anteeksi en
a>-t, että te — H ä n pani kätensä
samänräpäyksessä se hävki, j a hän yin^_ kamppailuun. Sillä niin läheltä ei re-märsi,
että hän oli antanut aluksen kst*
juutan katon johtaa itsensä harhaan.
Veneet olivat nyt aivan viej^dLkäin. Hän.
nousi ja. näki matalan reelingin, iski
puoshaan siihen kiinni^ veti v e n ^ ai­van
toisen viereen ja otU vauhtia hypä­täkseen
reelingille. - ,
Jokin antoi hänelle lamaannuttavan
iskun Afatsanpohjaan, hän riippui sil­mänräpäyksen
avuttomana aluksen ree-lingillä,
mutta hänellä oli kyllil^i malt­tia
pitääkseen kiinni kettingistä. Seu­raavan
sekunnin aikana r>'önu hän yli
reelingin ja putosi mätkälitäen kannel­le,
jolloin hänen jalkansa aikaanssuv^^
äänekkään häiyytyksen, Ijäu kuuli ki-meätä
kirkunaa ja paljaiden jalkojen
töminää, ja hän kohosi nopeasti pol­villeen,
veti kettingin tiukemmin luok­seen
ja hapuili kädellään pitkin reelin­kiä
löytääkseen paikan, mihin^ olisi sen
kiinnittänyt. Jokin mätkähti kannelle
hänen viereensä, ja jälleen kuuhii uusi
mätkähdys. Vene loittpni, ja virran
voima tempasi kettingin hänen kädes­tään.
>
volvereja voinut käyttää anuuten kuin
lyömäaseina, kun sitäv^astoini^eitsillä voi
pistää mitä pienimn^täkin väUniatkal-ta,
^ ^purkdla ei oHut enää aikaa aja?
telia ipvreita£m^ £pätoi\'oissaan hyök­kääjien
äänettömästä, s e i n i ä ttöniästä
raivata —- kaksi kertaa tunsi hIUi puu-konpiston
synnyttämää hehkuvaa kipua,
toisen kerran kyljessään^ toisen poh­keessaan
— ampui hän kaikki panok­sensa,
eikä hänellä senjälkeen ollut muu­ta
asetta kuin psdjaat kätensä.
Hetken olivat ne hänelle hyvänä apu­na,
mutta juuri kun hänei^ voimansa
olivat pettämäis^^^ tufi IpppUi^jotta
j u l i ^ i häikäisevä viralb^^ joksi tan-
"Kuli ei kuulunut rosvojoukkoon",
jatkoi Couch, "hän ^ i i kauppiaan yksi-tyispaivelija.
Hän jäi semoioksi mai­hin,
kun alus lähti vesille, ilomielin toi­voen
yksityisesti voivansa hankkia itsel­leen
pienen saaliin . . . Olen soittanut
poliisipäällikölle, että tuo kirottu kaijp-pias
vangittaisiin,, että hänen talonsa
1 miehen olalle ja antoi sen olla
silmänräpäyksen, miniä jälkeen
riisui yltään takkinsa ja liivinsä j a - tarkastettaisiin ja että pidätettäisiin jo-si
ylös paidanhihansa. *^n vaikea ' - x - i . _ . - x - _ ^ _i
elia seurustelupuvussa", huomautti
'Onko teillä patruunoita Webley-
IV kaliberiseen?;' .
fWheeleri}lä on. Antakaa eversti
jrkelle jokunen, UTieeler", kaski
Ch.' • • :
\'heeler kopeloi erästä laatikkoa ja
si Rourkelle puolen turnaa patrini-
'Olen ampunut vain yhden laukaUk-
J " huomautti tämä, ".nautta on luul-raa,
että tarvitsen koko makasiinini
^teen, koska meitä on vain kolihe ko-naken
aluksen miehistöä vastassa".
[Oh, minä tietenkin oleti soittanut
)ua", sanoi Couch. "Niiden pitäisi
jp meidän edellämme."
kuli teille sanoi, jos teillä on
Jaa kertoa siitä?"
'•^•aan, että.olette utelias kuule-miten
sain Imnen ollenkaan puhu­in?"
sanoi Couch nauraen.
•'Siinä olette aiVan oikeassa."
't'hkasin katkaista hänen rotanhan-
5ä Ja lähettää hänet sfleajsi ajeltuna
Ikunniattomana isiensä asuntoihin. On
^^ni>tä. kuinka sitkeästi nämä kyl-iverisei
lurjukset pitävät kiinni tästä
P"^tuk>eMaan. Sanoin hänelle edel-fi^-
eitä jos siiten>min havaitsisin hä-jn
valhetelleen minulle, tulisin takai­stenkin,
räikkäähän tällöin olisi jo
^^i. ]a siten houkuttelin minä hä-
^*ta tieiooni koko historian, toisin sa-fn.
niin paljon kuin hän siitä tiesi.''
•"Edelleen . .
Hän tunnusti olevansa — samaten
pn nekin, joita me nyt ajamme takaa
erään sangen kunnianarvoisen kiina-kauppiaan
ja uskonlahkon johta-
' palvelija — raieheö, joka muuten on
foonin rikkaimpia jstJOka näyttää
' ' i Ä n tahtoneen saada rubimin hal-kainen,
jonka otaksutaan olevan yhtey­dessä
hänen kanssaan- Nuotta on huo­lellisesti
heitetty, ja minä luulen . . ."
Oikealta virran rannalta tuli\'at näky­viin
kaupungin valot, kun vene seurasi
nyt virran mutkittelua.
"Pudella koneeMa, Wheeler", komen­si
Couch ja sanoi sitten Rourkelle:
''huulen, että täkaarajamä^inme
aluksessa ovat k a i M purjeet ylhäällä ja
että se purjehtii virtaa aläspäm, mutta
onneksi on melkein tyyni . . .Toivoisin
saavani näkyviini toisen nfeikäläisten
veneen . . Häri/tuijbttr^i^
edessään olevaaä pinaeyteen. *:K^^
edes lähdet tuikkisivat", ' m u Ä i hän. ,
"Pysähdytä kone, itheeler. Liu^ittme
viran miiflcana niin^^hil^ kuin voim­me.
Oletteko ystavälHhen, eteTsti^ Rour­ke
ja pidätte puoshaaah ja kettinghi
v^iniiöa; Miituttarvitaaö ruorissa jä
\Alieeferin koneessa, kunäes olemme py-säStyneet."^
- „ . . , ^ ...
frlantilainen otti puoshaa(n, jonka hyökkäystä, vounattomma, ktnr ^e?yat
Couch häiielfe ojensi jä s i i r t y r ^ v ^ ^ ' ' ' ' - ^ '^
"Rourken onni, pysy kanssanii" hän
rukoili hartaasti, Kun hän ylösnoustes-'
saan jTnnsarsi^^olevansa Couchin ja
\\Tieekrin kanssa eristettyirä. laivalla,
jonne heidän oli pakko jäädä, mitä
sitten tapahtuisikin, kunnes'avustusve-ne
s^puisi —• tai ehkä vieläkin pitem­mäksi-
aikaa.
Valoja lepatteli sekä keulassa että j^-
rässä. Aivan hänejfi vieressään pamah­ti
revolVerinlaukaus, ja jossakin kaatui
mies kumoon kimeästi kirkaisten^ Kuu­lui
toinen laukaus. Syntyi huumaava
melu aivan kuin ankara . taistelu olisi
ollut käynnissä, ja hän arveii, että joko
toinen tai moleinmat hänen tovereistaan
olivat joutuneet aluksen miehistön kä­siin.,
.
Hyökkäyksen odottamaton äkkinäi-syys
oli ollut äsketituflefden paras liitto-laifien,
ja yllätettyjen keskeö sjmtynyt
häliää oK heille korvaamaton apu, imut­ta
äkkiä vaihtuivat osat. Kiidäfäiset
kprvasivat pian erehdy^en^ pitää lyh-dj
»t sytytettyinä sammutfemaflla he yht'-
aikää aivan kuin merkin saatuaan. Sa­malla
kuin laiyallia tuK pilkkoiisen pi­meä,
täukost ampuniinen, jä hikuunot-tamatta
haavpittufleiden valitusta val­litsi
aluksessa hiljaisuus.
K3^ki kyljessä, aivatf kuin pimeätä
pelkäävät lapset, seisoivat miO kolme
ladatut; -revolverit kasiss^n ödottaeh
\'äfttätnattömästi tuleVaa, anieslufcufeta
tunteneet kantta eivätkä västustsrjien
SputliPorctipineh naisten kerhon jäseniä, • •
»tAUl^NTAlNA, i l A A L l S K U t ^ N S PXIVÄNX, 194$
kesi vinosti kannelle ja valaisi taistelu­kentän
jokaisen 54|>en, aivan kuin sala­maa
kirkkaalta taivaalta. Sydämensä
pohjasta siunasi Rourke lähestyvää ve­nettä,
joka oli suunnannut valonheittä­jänsä
rosvojen alusta kohti.
Kiinalaiset peräj^yivät kauhiista ki­meästi
huudahtaen taaksepäin jättäen
tyhjän tilarf^itsensä ja Rourken sekä
tämän vieressä seisovan CoucAin Väliin.
Wheeler makasi kannella kolmen kuol­leen
kiinalaisen alla.
Samoihin aikoihin kuului kova raa­paisu
aluksen oikealta laidalta; ja muuan
mies, jonka vartalo kiivastui tummana
valkoista valoa vaataan, hyppäsi reelin­gin
yli kannelle. Hfänta seurasi tusinan •
\'erran miehiä, ja Couch hoiperteH hei­tä
kohti jaellen epävarmoin äänin kä.s- •
kyjään. Ayustusvene oli saapunut.
Raukeana ja pahoinvoipana liojasi
Rourke reelinkiin ja katseli tylsin i l ­mein
luvun Iflppua, luvun, joka aivan .
yksinkertaisesti oli koomillinen yerrat-tuna
sen alkuun. Pelosta mielettömai
kiinalaiset antautuivat ilman vastariu- -
taa, heiltä riisuttiin aseet, ja he hävisi- .
vät vartioituina hänen näkyvistään, sa­malla
fc<(ih toisen veneen miehet ha- .
jaantuivat kannalle Couchin käskystä
etsiäkseen rjostetyt naiset.
Verenvuoto alkoi osoittaa seurauk- -
siaah, ja kaikki esineet pyörivät Rour- "
ken silmissä. Hän tarrautui kouristuk-r
sentapaisesti reeliicJciin hämärästi tietoi­sena
siitä, että oli vaikeasti haavoittu- -
nut. Hän kuuli, kuin joitakin hyvin
kaukaa, heikkoja, riemuitsevia huuto­ja;
hän näki Couchin, pienen kääpiön,
kantavan käsivarsillaan nukkea, j<^la
oli miss Pynsentin kasvot. J a s i t t ^ hän •
äkkiä tiesi, että häntä kohti tuli kii­rehtien
muuan nainen, loistava ilmes­tys,
joka ei lainkaan sopinut tähän ym­päristöön.
Kainen ojensi kätensä häntä
kohti. Hän tiesiy että se oli hänen vai­monsa.
Hän yritti pujiua, mutta ei voinut.
Hän tunsi naisen syleilevän itseään, ja
häikäisevässä valonhohteessa ympäröi
hänet yö. _
L O P P U
Kun Rourke oli parantunut haavois­taan,
matkustivat he mpremmat, mies •
ja hänen vaimonsa, Rangoonista poh­joiseen.
Lyhyehkön rautatiematkan jäl­keen
poikkesivat he ja heidän palveli­jansa
erämaahan CWndwinen,Irawadin
huomattavimman sivujoen, luona ole­vien
uloimpien brittiläisten etuvartio­asemien
vaiheilla.
Maa oli rauhallinen, vieraanvarainen
ja sangen rakastettava viileydessään. .
Päivisin ratsastivat he halki viidakoi­den
j a metsien vierekkäin hajaisen on-
V
'SI' im m:.
•-mk
'm
•M
ff
t
I
11
ff
\
SIVU $
li
l i
H.
'ii
i l
I
(ti*-