1949-03-05-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sofa ja rauha la
ki
jRauha — kuinka paljon nierkitsee-l
ä ä n tuo sana ja ^Hiinka monen isiin
ja äidin mielessä se pyöri jokunen vuosi
sitten, jolloin pojat olivat taistelemassa
saadakseen paremmat olot maailmaan.
nellisina; öisin leiriytyivät fae jonnekin
tässä äskenlöydetyssä kauneuden maailmassa.
Joiskus •vieraili\*at he 5ynt>pe-
: räisten ruhtinaiden luona näicle» palat-
. _ seilaa/'jöskuJs nukkuiv;at- he yönsä sato-
. jen penikulmien päässä ihmisasunnoista
jonkin virran rannalla, jonka nimi kaikui
oudolta heidän kor\ninsa. Jälleen
yhtyneinä elivät he kuin yksi ainoa
olento sateenkaafenhohtoisen kauneuden-
maailmassa.
Jiräänä iliana tulivat he kukkulan
juurelle, jonka huipulla oli suuri pagodi,
jossa oli monta lukemattomin hopeakel-loin
reunustettua kattokerrosta. Iltatuuli
piti kelloja herkeämättömässä liikkeessä.
He nousivat satulasta ja astui\'at yhdessä
ylös ikivanhoja, leveitä ja mukavia
puuportaita, joiden joka askelmalla
kuhisi väsxmeitä pyhiinvaeltajia, kerjäläisiä,
spitaalitautisia, nauravia lapsia ja
almuja anovia p3'hiä miehiä. Aurinko
oli painumassa mailleen, kun Rourke
ja hänen morsiamensa (hän ei koskaan *
voinut Rourkelle olla mitään sen vähempää)
astuivat ylimmälle porraslaa-kealle
ja luvan saatuaan asianmukaisen
nöyrinä sisään temppeliin.
Siellä oli sangen pimeätä, ja hetken
kulkivat he umpimähkään sinne ja tänne.
Vihdoin tulivat he suureen oviau-keamaan,
joka johti vasemmalle, ja siinä
pysähtyivät he käsikkäin, silmäillen
suuren Buddhaukuvan tyyniä kasvoja,
Buddhan^ joka jalat ristissä istui korkealla
jalustallaan ja tuijotti läpi^ hämärän
Xirvanaan.
Kuvapatsaan, joka alkujaan oli ollut
kiveä, olivat oikeauskoiset peittäneet
niin paksulti lehtikullalla, että se loisti
aivaji kuin se olisi ollut aitokultainen.
Tuhlaavasli koristettuna kallisarvoisista
jalokivistä sommitelluilla kaula- ja rannerenkailla
loisti se auringonlaskussa
kuin suuri\^)yhä lamppu. Vain sen kasvot
olivat varjossa.
Mutta sitten vähitellen kohosi iltaruskon
hohde yha korkeammalle ja kor-keanunalle,
kunnes viimeinen verenpunainen
siide kosketti Buddhan otsaa ja
siihen kiinnitettyä suunnattoman suurta
rubiinia.
' Xainen hengähti s^-x^ään ja tarttui lujasti
puolisonsa käsivarteen.M ies veti
hänet tiukasti itseensii katse kiinnitettynä
suureen kiveeiu.joka liekehti ja väreili
kuin tulenliekki pimeässä. Ja sitten
sa!>.imui valo luonnossa.
He astuivat inietti\-än vaiteliaina
temppelin rappusia alas. Ennenkuin he
jälleen nousivat hevosilleen, pani nainen
kätensä miehen olkapäillel
•'Terence'', sanoi hän, 'luulen, että
olen sangen väs\-nyt. Ola minut ko-
. tiin/'..
Hän sulki naisen syleilyynsä,
;Luulen, että se peloitti,minua'", jatkoi
nainen, 'pani minut pelkäämaiin
Iätä maata — TarenliekkL tuolla yl-iiättllä."
Ja se toivottu rauha \nimein tuK. Vaan
kuinka sitä nyt eri maissa käytännössä
toteutetaan, esimerkiksi täällä ja Yhdysvalloissa.
Pakostakin tulee ajatelleeksi,
että miten me voisimme säilyttää
edes tämän rauhänT sillä jos otamme
käteemme sanomalehden niin huomaamme
että kolmatta maailman sotaa valmistellaan
eri maissa, vieläpä kiireellä.
Minkä takia tämän sodan pitäisi saada
taas puhkeamaan ja mitä meidän olisi
tehtävä säilyttääksemme rauhan, näistä
kysymyksistä meidän olisi päästävä
selvyyteen, meidän jokaisen, kaikkien
ihmisten. Nämä samat kysymykset
oli meilläkin Tarmolan osaston kokouksessa
ja selvensimme ne itsellemme.
Sitten muututtiin toiseen asiaan —
Liekkiin ja sen avustukseen. Ja siinä
huomattiin vikaa meissä itsessämme.
Meillä jokaisella olisi aihetta mistä kirjoittaa,
mutta puuttuu aloitekyky. Sik-si
päätimme kaivaa täältä kaikki kyvyt
pinnalle, että nähdään leuka pn jpitän>'t
kynttiläänsä vakan alla. Niin me päätimme
panna toimeen Tarnioläii aluetta
koskevan kirjoituskilpailun, johon voi
ottaa osaa kaikki, nuoret sekä vanhat,
naiset ja miehet, osaston jäsenet ja ei
jäsenet. Kirjoitukset jaetaan kahteen"
luokkaan tai toisin sanoen on ensimmäinen
ja toinen palkinto. Ensimmäinen
palkinto on Tamiolan haalllle vapiaa
sisäänpääsy ja tämän saa se jonka kirjoitus
julkaistaan Liekissä, ja toinen palkinto
on vapaat kahvijthaalilla jokaiselle
joka on lähettänyt kirjoituksen,
vaan jota ei ole voitu syystä tai toisesta
julkaista Liekissä, joten jokaisen kilpakirjoituksen
perään on nimimerkin
lisäksi (oikea nimi tietysti myös mukana)
kirjoitettava "Tarmola". Kilpailuaika
kestää vain maaliskuuii lop-
Toivomme siis Liekin toimittajan varaavan
meille Liekissä sen verran tilaa
kuin katsoo kohtuulliseksi.
^ N. S. TARMOLA
Kun oiin ensikertaa
Onpa siitä kulunut vuosia, aivan monta
kymmentä vuotta, kun olin ensikertaa
kappaleessa. Siitä kotikylästä
oli erään rikkaan talon poika Helsingissä
yliopistossa. Hän tuli kotiinsa joululomalle
ja toi siehä näytöskappaleen'
nimeltä Jukolan veljekset, ei sanottu
siihen aikaan Seitsemän veljestä, ja tämä
oli ensimmäinen näytöskappale mikä
sillä paikkakunnalla näj-teltiin.
Ei ollut \nelä koko pitäjässä muuta
kuin yksi seurahuone ja sekin oli kymmenien
kilometrien takana, kirkonkylässä.
Sinne se mentiin sitten näyttelemään.
Talojen tuvissa harjoiteltiin, ei
kertaakaan näyttämöllä. Tämä ylioppilas
jakoi roolit, otti itselleen kanf-toirin
osan ja näjtelmän johtajan viran.
Ei tullut kysjTiiykseen oliko kukin osalleen
sopiva, kunhan vaan oli rohkea
luonne ja muisti roolinsa, ja kun johtaja,
kanttori, oli sitä mallia että piti
komennon. En ole enää jälkeenpäin
semmoista kanttoria tavannut vail^^
olen ollut kaksi kertaa samassa kappaleessa
ja Joka «Jcerta eri osalla, eikä
niin perusteellisia näytösvälineiiä ole
ollut kuin oli siinä ensimmäisessä Seitsemässä
veljeksessä-^ Mutta ne saatiin,
kim hommattin kx^ältä. Se oli touhua
ja Johinaa, Toiset hommasivat tuohi-
'Olet niihnyt sen \nimeiseu kerran",
vasaasi mies hellästi, '^niinkuin olen minäkin.
Se, samoin kuin seikkailevaa elämäni,
on ainaisesti ollutta ja nienn\ntä. kontteja toiset piimäleilejä, toiset kuk
En ajattele enää mitään muuta kuin koaapisia. Poikain päänahat kuitenkin
sJmia, rakastettuni. Matkustakaamme tflasi johtaja Helsingistä. Eräässä ta-lotiin."
lossa keitettiin isö pata "puuroa.
(Loppu) Ja ffltten tuli se csitj-s. Se oli jotain
CSJ:n 16. edmtajajkokmiksen päätöksen mukaan
Takana A^. Lahti, L. Jokinen ja M. Kolhonen.- Istumassa T. Tarvainen
' ja o. Sula. .-. • . '.
suuremmoista, kun lähdettiin kolmella
hevoseUa kirkonkylää kohden^ Ei keritty
siellä yhtään harjoitella. Kunhan
saatiin selviUe mistä päin kukin
kulkee, niin se alkoi.
Väkeä oli sali täynnä, koko kirkonkylän
herrasväkikin asemapäälliköstä
nimismieheen saakka. He istuivat pcan-kissä,
jotka olivat markan hintaiset,
toiset maksoivat 7S^nniä.
Näytöskappaleet oUvat siihen aikaan
jotakin uutta, ja meiltä meni esitys hyvin,
tauskaa oli sekä meillä että katsojilla.
Sekin kohta, kun veljekseni söivät
sitä puuroa. Keskellä näyttämöä
oli iso musta pata ja veljeksillä isot
puulusikat, joilla pistelivät. Siinä tuli
heille tappelu ja Juhani otti kauhan
jolla huiteli että puuro lensi ympäri.
Nämä seikat johtuivat siitä meidän reilusta
johtajasta.
Sen jälkeen en ole herroille esiintynyt
ramppivalossa. Tämä tapahtui jo ennen'
suurlakkoa. Seuraavana vuonna
suurlakon jälkeen saimme samaan kylään
työväentalon, jonka ensimmäisiä
jäseniä olin. Ja niinpä se jäsenyys on
kestänyt tähän päivään saakka. Ei ole
tullut pakoiltua pois näistä köyhälistön
periaatteista.
Lopuksi voin mainita, että tuosta
ensimmäisen näj^elmämme johtajasta
tuli sitten etevä lääkäri, vaan en ole
häntä sen jälkeen nähnyt.
MANDI-MUORL
hänen täyttäessä 75 vtiotta
Tammikuun pakkasessa
r Kä^^ttekänkaan talosta
k^'lälle se iiutiiien levisi:
saunan la^tah_ altäiöyt:itn viielm
jonkcfmamina nimitti Aapoksi.
Rivakalle niieleUe koti. tutitui pie
Aapo pian ntaaUntaJUe kaliisi,
jostakin kohtalon oikusta ehkä itän
joutui puusepän verstaan sälliksi
Suomenmaan hän kierteli ristiin ja
rastiin/.
pian senkin hän pieneksi kuoniasi, .
siksi hän satamassa laivaan astui
ja Atlantin yli sillä seilasi.
Ne-tv Yorkin satamassa niaalle
suurena ja mahtavalta näytti se,
vaan ei se Aapon mieltä, tyydy:tän%
mieli paloi villille länneile.
Itku pääsi kun
Eräs 22-vuotias nuorukainen pisti taskuunsa
yhden kannun, yhden niistä monista,
joita on asetettu tällä kertaa y-li
/iTidysvaltain ja joilla kootaan rahaa
lapsihah^ustautia sairasta\nen hoitamiseksi
jä ylläpitämiseksi. OMies tietenkin
ajatteli, että tuosta saa hwin helposti
muutaman sentin käyttörahaa. Mutta
sen sattuikin joku näkemään ja ilmoitti
\-iranomaisille, jolloin mies joutui
kiikkiin. Harry (Sordon. "March of
Dimes^-komitean puheenjohtaja Itha-cassa.
ei halunnut pienen varkauden
\^oksi miestä oikeudessa tuomittavaksi,
vaan Ithaca Reconstruction kodin ylijohtajan
kanssa päättivät näyttää miehelle
minkälaisten sairaiden avustusrahoja
hän oli itselleen ottanut. Eräs
poliisi määrättiin viemään hänet laosi-halvaussairaalaap.
jossa on ny^kvään
paljon kaikenikäisiä sairaita. Häntä
käytetiiin kaikissa huoneissa kaikilla
osastoilla ja sairaalan ylijohtaia selitti
kunkin sairaan kohtalon ia kärsimvk-set.
Vangittu mies ei vomut -mitään
puhua, vaan j t k i kaiken aikaa, Virkai-
Ifiat olivat sitä mieltä, että tämä Tvnnuu
miehen mieleen s\^'emmä11e kuin se,
että olisivat tuominneet hänen makaamaan
pfenen sakon t^ istumaan ionkin
x-iikon vankilassa. — Spencerin Aino.
Sieltäkin yhä väin kauemmaksi
Malkosaareh valtakuntaan vaelsi.
Siellä hän kir.vee Hä kaivohkin kami
ja sahamyllyn käsipelin rakensi.
Mutta kun ne Malkosaaren
perustuspyrväät
rupesivat vähäsen horjumaan,
Aapo taas rivakalla nieiningiUa
lähti sieltä, takaisin seilaamam.
Täällä hän on kokenut tuulet ja myrsky
myötä-ja vastoinkäymiset,
joskus on o'lut lujalla myöskin
hommata pöytatin syömiset.
Lujalla tahdolla on~eteenpäin mennfi,
vastatuulet tarmolla Judkaissut,
kitsin kaakit nikartanut, laivoja on
tehnyt
ja kalofakin pyydyksihin narraillut.
Ehkä hänkin on joskus, erheitä tehnit
niinkuin me kaikki toiset myös,
silti ei koskaan ole aidalla ollut,
vami aina mukana edisiystyöss'.
Tyynensä hällä on vieressä aina,
nuori ja kaunis kuin kukkanen,
Aapon hän hurmasi palmikoilla
tuo Hämeen sTnisUmä neitonen.
Siis monta ilon ja onnen vuotta
heille me yhdessä toivomme,
ja jos ci etinen, niin kopeahäissä
taas kaikki me toisemme tapaaminc.
ALMAJ-Ei
hyödytä ajätmten paljous, jos^
ovat. sekavia.
; Monen koti onniin f mäen vietaväse,
ettei sitä tahdo löytää.
On ihmisiä, joilla aina arj^^
toisia, mutta eivät koskaan iiseääfi-srvu
6 L.\UANT.\INA,N3HAALISKUUN S PXIVÄNX, 1949
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 5, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-03-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490305 |
Description
| Title | 1949-03-05-06 |
| OCR text | Sofa ja rauha la ki jRauha — kuinka paljon nierkitsee-l ä ä n tuo sana ja ^Hiinka monen isiin ja äidin mielessä se pyöri jokunen vuosi sitten, jolloin pojat olivat taistelemassa saadakseen paremmat olot maailmaan. nellisina; öisin leiriytyivät fae jonnekin tässä äskenlöydetyssä kauneuden maailmassa. Joiskus •vieraili\*at he 5ynt>pe- : räisten ruhtinaiden luona näicle» palat- . _ seilaa/'jöskuJs nukkuiv;at- he yönsä sato- . jen penikulmien päässä ihmisasunnoista jonkin virran rannalla, jonka nimi kaikui oudolta heidän kor\ninsa. Jälleen yhtyneinä elivät he kuin yksi ainoa olento sateenkaafenhohtoisen kauneuden- maailmassa. Jiräänä iliana tulivat he kukkulan juurelle, jonka huipulla oli suuri pagodi, jossa oli monta lukemattomin hopeakel-loin reunustettua kattokerrosta. Iltatuuli piti kelloja herkeämättömässä liikkeessä. He nousivat satulasta ja astui\'at yhdessä ylös ikivanhoja, leveitä ja mukavia puuportaita, joiden joka askelmalla kuhisi väsxmeitä pyhiinvaeltajia, kerjäläisiä, spitaalitautisia, nauravia lapsia ja almuja anovia p3'hiä miehiä. Aurinko oli painumassa mailleen, kun Rourke ja hänen morsiamensa (hän ei koskaan * voinut Rourkelle olla mitään sen vähempää) astuivat ylimmälle porraslaa-kealle ja luvan saatuaan asianmukaisen nöyrinä sisään temppeliin. Siellä oli sangen pimeätä, ja hetken kulkivat he umpimähkään sinne ja tänne. Vihdoin tulivat he suureen oviau-keamaan, joka johti vasemmalle, ja siinä pysähtyivät he käsikkäin, silmäillen suuren Buddhaukuvan tyyniä kasvoja, Buddhan^ joka jalat ristissä istui korkealla jalustallaan ja tuijotti läpi^ hämärän Xirvanaan. Kuvapatsaan, joka alkujaan oli ollut kiveä, olivat oikeauskoiset peittäneet niin paksulti lehtikullalla, että se loisti aivaji kuin se olisi ollut aitokultainen. Tuhlaavasli koristettuna kallisarvoisista jalokivistä sommitelluilla kaula- ja rannerenkailla loisti se auringonlaskussa kuin suuri\^)yhä lamppu. Vain sen kasvot olivat varjossa. Mutta sitten vähitellen kohosi iltaruskon hohde yha korkeammalle ja kor-keanunalle, kunnes viimeinen verenpunainen siide kosketti Buddhan otsaa ja siihen kiinnitettyä suunnattoman suurta rubiinia. ' Xainen hengähti s^-x^ään ja tarttui lujasti puolisonsa käsivarteen.M ies veti hänet tiukasti itseensii katse kiinnitettynä suureen kiveeiu.joka liekehti ja väreili kuin tulenliekki pimeässä. Ja sitten sa!>.imui valo luonnossa. He astuivat inietti\-än vaiteliaina temppelin rappusia alas. Ennenkuin he jälleen nousivat hevosilleen, pani nainen kätensä miehen olkapäillel •'Terence'', sanoi hän, 'luulen, että olen sangen väs\-nyt. Ola minut ko- . tiin/'.. Hän sulki naisen syleilyynsä, ;Luulen, että se peloitti,minua'", jatkoi nainen, 'pani minut pelkäämaiin Iätä maata — TarenliekkL tuolla yl-iiättllä." Ja se toivottu rauha \nimein tuK. Vaan kuinka sitä nyt eri maissa käytännössä toteutetaan, esimerkiksi täällä ja Yhdysvalloissa. Pakostakin tulee ajatelleeksi, että miten me voisimme säilyttää edes tämän rauhänT sillä jos otamme käteemme sanomalehden niin huomaamme että kolmatta maailman sotaa valmistellaan eri maissa, vieläpä kiireellä. Minkä takia tämän sodan pitäisi saada taas puhkeamaan ja mitä meidän olisi tehtävä säilyttääksemme rauhan, näistä kysymyksistä meidän olisi päästävä selvyyteen, meidän jokaisen, kaikkien ihmisten. Nämä samat kysymykset oli meilläkin Tarmolan osaston kokouksessa ja selvensimme ne itsellemme. Sitten muututtiin toiseen asiaan — Liekkiin ja sen avustukseen. Ja siinä huomattiin vikaa meissä itsessämme. Meillä jokaisella olisi aihetta mistä kirjoittaa, mutta puuttuu aloitekyky. Sik-si päätimme kaivaa täältä kaikki kyvyt pinnalle, että nähdään leuka pn jpitän>'t kynttiläänsä vakan alla. Niin me päätimme panna toimeen Tarnioläii aluetta koskevan kirjoituskilpailun, johon voi ottaa osaa kaikki, nuoret sekä vanhat, naiset ja miehet, osaston jäsenet ja ei jäsenet. Kirjoitukset jaetaan kahteen" luokkaan tai toisin sanoen on ensimmäinen ja toinen palkinto. Ensimmäinen palkinto on Tamiolan haalllle vapiaa sisäänpääsy ja tämän saa se jonka kirjoitus julkaistaan Liekissä, ja toinen palkinto on vapaat kahvijthaalilla jokaiselle joka on lähettänyt kirjoituksen, vaan jota ei ole voitu syystä tai toisesta julkaista Liekissä, joten jokaisen kilpakirjoituksen perään on nimimerkin lisäksi (oikea nimi tietysti myös mukana) kirjoitettava "Tarmola". Kilpailuaika kestää vain maaliskuuii lop- Toivomme siis Liekin toimittajan varaavan meille Liekissä sen verran tilaa kuin katsoo kohtuulliseksi. ^ N. S. TARMOLA Kun oiin ensikertaa Onpa siitä kulunut vuosia, aivan monta kymmentä vuotta, kun olin ensikertaa kappaleessa. Siitä kotikylästä oli erään rikkaan talon poika Helsingissä yliopistossa. Hän tuli kotiinsa joululomalle ja toi siehä näytöskappaleen' nimeltä Jukolan veljekset, ei sanottu siihen aikaan Seitsemän veljestä, ja tämä oli ensimmäinen näytöskappale mikä sillä paikkakunnalla näj-teltiin. Ei ollut \nelä koko pitäjässä muuta kuin yksi seurahuone ja sekin oli kymmenien kilometrien takana, kirkonkylässä. Sinne se mentiin sitten näyttelemään. Talojen tuvissa harjoiteltiin, ei kertaakaan näyttämöllä. Tämä ylioppilas jakoi roolit, otti itselleen kanf-toirin osan ja näjtelmän johtajan viran. Ei tullut kysjTiiykseen oliko kukin osalleen sopiva, kunhan vaan oli rohkea luonne ja muisti roolinsa, ja kun johtaja, kanttori, oli sitä mallia että piti komennon. En ole enää jälkeenpäin semmoista kanttoria tavannut vail^^ olen ollut kaksi kertaa samassa kappaleessa ja Joka «Jcerta eri osalla, eikä niin perusteellisia näytösvälineiiä ole ollut kuin oli siinä ensimmäisessä Seitsemässä veljeksessä-^ Mutta ne saatiin, kim hommattin kx^ältä. Se oli touhua ja Johinaa, Toiset hommasivat tuohi- 'Olet niihnyt sen \nimeiseu kerran", vasaasi mies hellästi, '^niinkuin olen minäkin. Se, samoin kuin seikkailevaa elämäni, on ainaisesti ollutta ja nienn\ntä. kontteja toiset piimäleilejä, toiset kuk En ajattele enää mitään muuta kuin koaapisia. Poikain päänahat kuitenkin sJmia, rakastettuni. Matkustakaamme tflasi johtaja Helsingistä. Eräässä ta-lotiin." lossa keitettiin isö pata "puuroa. (Loppu) Ja ffltten tuli se csitj-s. Se oli jotain CSJ:n 16. edmtajajkokmiksen päätöksen mukaan Takana A^. Lahti, L. Jokinen ja M. Kolhonen.- Istumassa T. Tarvainen ' ja o. Sula. .-. • . '. suuremmoista, kun lähdettiin kolmella hevoseUa kirkonkylää kohden^ Ei keritty siellä yhtään harjoitella. Kunhan saatiin selviUe mistä päin kukin kulkee, niin se alkoi. Väkeä oli sali täynnä, koko kirkonkylän herrasväkikin asemapäälliköstä nimismieheen saakka. He istuivat pcan-kissä, jotka olivat markan hintaiset, toiset maksoivat 7S^nniä. Näytöskappaleet oUvat siihen aikaan jotakin uutta, ja meiltä meni esitys hyvin, tauskaa oli sekä meillä että katsojilla. Sekin kohta, kun veljekseni söivät sitä puuroa. Keskellä näyttämöä oli iso musta pata ja veljeksillä isot puulusikat, joilla pistelivät. Siinä tuli heille tappelu ja Juhani otti kauhan jolla huiteli että puuro lensi ympäri. Nämä seikat johtuivat siitä meidän reilusta johtajasta. Sen jälkeen en ole herroille esiintynyt ramppivalossa. Tämä tapahtui jo ennen' suurlakkoa. Seuraavana vuonna suurlakon jälkeen saimme samaan kylään työväentalon, jonka ensimmäisiä jäseniä olin. Ja niinpä se jäsenyys on kestänyt tähän päivään saakka. Ei ole tullut pakoiltua pois näistä köyhälistön periaatteista. Lopuksi voin mainita, että tuosta ensimmäisen näj^elmämme johtajasta tuli sitten etevä lääkäri, vaan en ole häntä sen jälkeen nähnyt. MANDI-MUORL hänen täyttäessä 75 vtiotta Tammikuun pakkasessa r Kä^^ttekänkaan talosta k^'lälle se iiutiiien levisi: saunan la^tah_ altäiöyt:itn viielm jonkcfmamina nimitti Aapoksi. Rivakalle niieleUe koti. tutitui pie Aapo pian ntaaUntaJUe kaliisi, jostakin kohtalon oikusta ehkä itän joutui puusepän verstaan sälliksi Suomenmaan hän kierteli ristiin ja rastiin/. pian senkin hän pieneksi kuoniasi, . siksi hän satamassa laivaan astui ja Atlantin yli sillä seilasi. Ne-tv Yorkin satamassa niaalle suurena ja mahtavalta näytti se, vaan ei se Aapon mieltä, tyydy:tän% mieli paloi villille länneile. Itku pääsi kun Eräs 22-vuotias nuorukainen pisti taskuunsa yhden kannun, yhden niistä monista, joita on asetettu tällä kertaa y-li /iTidysvaltain ja joilla kootaan rahaa lapsihah^ustautia sairasta\nen hoitamiseksi jä ylläpitämiseksi. OMies tietenkin ajatteli, että tuosta saa hwin helposti muutaman sentin käyttörahaa. Mutta sen sattuikin joku näkemään ja ilmoitti \-iranomaisille, jolloin mies joutui kiikkiin. Harry (Sordon. "March of Dimes^-komitean puheenjohtaja Itha-cassa. ei halunnut pienen varkauden \^oksi miestä oikeudessa tuomittavaksi, vaan Ithaca Reconstruction kodin ylijohtajan kanssa päättivät näyttää miehelle minkälaisten sairaiden avustusrahoja hän oli itselleen ottanut. Eräs poliisi määrättiin viemään hänet laosi-halvaussairaalaap. jossa on ny^kvään paljon kaikenikäisiä sairaita. Häntä käytetiiin kaikissa huoneissa kaikilla osastoilla ja sairaalan ylijohtaia selitti kunkin sairaan kohtalon ia kärsimvk-set. Vangittu mies ei vomut -mitään puhua, vaan j t k i kaiken aikaa, Virkai- Ifiat olivat sitä mieltä, että tämä Tvnnuu miehen mieleen s\^'emmä11e kuin se, että olisivat tuominneet hänen makaamaan pfenen sakon t^ istumaan ionkin x-iikon vankilassa. — Spencerin Aino. Sieltäkin yhä väin kauemmaksi Malkosaareh valtakuntaan vaelsi. Siellä hän kir.vee Hä kaivohkin kami ja sahamyllyn käsipelin rakensi. Mutta kun ne Malkosaaren perustuspyrväät rupesivat vähäsen horjumaan, Aapo taas rivakalla nieiningiUa lähti sieltä, takaisin seilaamam. Täällä hän on kokenut tuulet ja myrsky myötä-ja vastoinkäymiset, joskus on o'lut lujalla myöskin hommata pöytatin syömiset. Lujalla tahdolla on~eteenpäin mennfi, vastatuulet tarmolla Judkaissut, kitsin kaakit nikartanut, laivoja on tehnyt ja kalofakin pyydyksihin narraillut. Ehkä hänkin on joskus, erheitä tehnit niinkuin me kaikki toiset myös, silti ei koskaan ole aidalla ollut, vami aina mukana edisiystyöss'. Tyynensä hällä on vieressä aina, nuori ja kaunis kuin kukkanen, Aapon hän hurmasi palmikoilla tuo Hämeen sTnisUmä neitonen. Siis monta ilon ja onnen vuotta heille me yhdessä toivomme, ja jos ci etinen, niin kopeahäissä taas kaikki me toisemme tapaaminc. ALMAJ-Ei hyödytä ajätmten paljous, jos^ ovat. sekavia. ; Monen koti onniin f mäen vietaväse, ettei sitä tahdo löytää. On ihmisiä, joilla aina arj^^ toisia, mutta eivät koskaan iiseääfi-srvu 6 L.\UANT.\INA,N3HAALISKUUN S PXIVÄNX, 1949 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-03-05-06
