1943-10-09-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I -
j - X v ; - ; " . ' - •
} -
Sivu 2 LAU.\NTAIXA, LOKAKUUN 9 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. $2.00
6 kk. 1.10
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk .$2.50
6kk. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. $3J00
6 kk. 1.65
Lieklci ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen par^^ta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Äsiamiehille myöhnnetään 20 prosentin
palkkio.
- -pyytMä- äsiainiesvälineitä -Jo tä"-.
nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1,00. Alin
. maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai,
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen..
' Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-
Qsoitukset.pn ostettava; kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
L*imited.
-Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing.
Company. Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
TöimittÄja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKr
P.O. Box 69 - - Sudbnry, Ont.
Toimituksen-kulmasta
1943
_omci-d ah mätkdm
Kirj. SIRPA-SERKKU
. Eteenpäin vain, vaikka joskus olisi
vähän paperikin lyhynnq. Lehtemme
tilaajatnäärä kohosi taas edelli-s.
ellä kuukaudella 77.
Tähän sopii lainata vähän eräästä
kirjeestä:
. . Minä kun olen samalla, toiminut
tuollaisena oma-alotteisena a-,
siamichenä, niin ajattelin syrjäperii-kalle
lähteessäni^ että vieläköhän niitä
uskaltaisi ottaa Liekille tilauksia,
kun sitä paperivelkaa kmduu olevan,-
ja jos vielä- tiukemmaksi käy, niin
kukaties Liekki jidistaa, "'että uusia
t-ilauksia ei enää-oteta ja vanhojakin,
joudutaan katkaisemaan — ehkä vanhimmasta
päästä tai arvallako. Ky-säsin
kuitenkin talossa, jossa oli itseä
mpia ukkoja ja akkoja koolla, että
tuleeko teille Liehki. Ja kun ei
kaikille kuulunut tulevan, niin niille
pantiin lehti . . . N.in mitäpäs sitä
paperin pelosta oltai.^iin lehteä tilaamatta
tänä aikana, j< Hoin ci edes mi--
t.ään vainoa ole, vaik :a vähän sitä ja
tätä säännöstellään. Toista 'se oli
ennen Suomessa Työmiehen alkuaikoina;
kun siltä kiellettiin voima ja
oltiin kieltää paperikin, niin me työmiehet
kävimme hartiavoimalla vääntämässä
painokonetta ja uhkasimme,
että lehti tulee ulos — painamme sen
vaikka omiin paitoihimme. Ja niin
päästiin ohi sekin aika . . . Mitäs
t,ässä nyt sitten, vaikka täytyisi joskus,
pienempikin lehti antaa, leikkiä-hdtijui)
on vain, ja vaihtelua. 5a«ö-kofl.
kdikiile,-että 0/taa vaan tilauksia;
kyllä Liekki kaupaksi käy, kun
vaan vähänkin sitä ihmisten nokan
alle tyrkkää."
Se ön järkipuhetta, mitäpä meillä
olisi siihen lisättävää.
* * *
ViimeJnen Voitto-sarjaan kuuluva
kirjoituspala menee tässä niimerossa.
Seuraavassa jo cJtkä voimme luoda
11 Uhin luvatun katsauksen ja "jinis-
/ffö" tämän jutun.
Kirjoituksista ja kirjoittajista ei
Uickillä de nykyään puuteitä, kunhan
vaan muuten pyrkisimme aina
sjifren parhaimpaan". — .4P.
0 1 miten idyllinen paikka tässä
olisikaan piirrellä oikein täysi-pitoineri
matkakertomus loma-ajal-tani!
Tässä ne muistot kirkkaimpina
mielessä väikkyvät, näin istuessa
metsän siimeksessä piileksivän
pikku mökin porraspuulla ja katsellessa
sorsaparven kisailua rannan
ruohikossa, tuossa aivan kädenulot-tuvilla
ja järven pikkulaineitten suloisesti
liplattaissa omaa lauluaan.
Eikös olekin kaunis paikka! Ollapa
vain nyt aikaan, niin pian syntyisi
se lupaamani matkakertomus.
Sitähän iriinä tässä öleti kertömas'
sakin, mutta tulin alkaneeksi väärästä
päästä. Tähän asti^olen tuota
harrastanut vain lukiessani roniaa-neja,
lukien ensin lopuii^ mutta nyt
saa jo loppu ensi sijan pikkujutuis-sanikin
. . . Nyt jo asiaan, sinne n\at='
kan alkuun.
Useinuniten matka alkaa piletti-luukulta
asemalla, mutta meidän alkoi
sirkuksesta! Kävimme läpi kaikki
hyrrät ja väkkärät saaden kerrankin
oikein tosi *'raittia", sitä matkan
alkuvauhtia, jota jalimme hakemassa-
- kin. Jos vain koko matkan olisimme
päässeet sellaisella nopeudella, niin
ei olisi tarvinut istua junassa kahta
kokonaista vuorokautta päästäksemme
Vienon luo.
Se oli elokuun tumma lauantai-ilta
kun jätimme hyvästiti meitä saattelevalle
ministerilleni Fort "VVillia-min
asemalla ja nousimme jo ennestään
liian täyteenahdettuun junaan.
Ihrne kyllä, löysimme silti istuimet,
minä erään vanhan sedän rinnalle
ja kuopus (matkatoverini) yhden
herttaisen sotilastytön vierestä. Siten
matkustimme vain pari. tuntia,
kunnes vierelläni istuva setä lähti junasta.
Koupus valtasi heti poismen-neen
sedän paikäri ja kohta nukahti
suloiseen uneen välittämättä epämukavasta
nukkuma-asennostaan — ja
heräsi vasta aamun sarastaessa kanssani
ihailemaan Kenoran järvirikasta
seutua. Siellä järven rantoja kierrellessä
yei juna meidät läpi pikku
tunnelin ja toisenkin. Se oli ensim^
mainen elämys kuopukseni historiassa
ja sain vastattavakseni tuhannen
kysymystä tunnelialalla. Surukseen
näki poikarukka maaston muuttuvan
tasaisemmaksi ja toiveensa pian tulevasta
tunnelista turhaksi . Mutta
sain huomionsa kiintymään yhä laajeneviin
lakeuksiin, viljavainioihin,
missä vilja niin viehättävästi lainehti
aamutuulen henkäilyissä. Lähestyimme
Winnipegiä. Se tiesi junan
vaihtoa ja toi tullessaan virkistävää
vaihtelua koko öisen istumisen jälkeen.
Jo tiedoitti junamies, että ''\Vinni-peg
next stop". Se oli kuin seipään
isku muurahaispesään. Samanlainen
hälinä kävi vaunussamme, jokaisen
kootessa hattu jaan, takkejaan ja mat
kavarusteitaan ehtiäkseen ensimäi-senä
ulos ja saamaan paikan asemalla
meitä odottavasta junasta. Sama
kiire se on meilläkin, mutta ehdin
silti vielä luomaan yleissilmäyksen
yli vaunun, joka meitä tuoda jy-ryytti
matkamme ensi taipaleen. Saman
mallisiahan ne taitaa olla kaikki
matkustaja\-aunut topattuine istui-mineen,
mutta tämä oli hiukan tavallista
nokisempi. Ja sitten jonon matkassa
toiseen junaan.
WL\\\IPEGISTÄ C.iLG.iRYVX
0\i siellä asemalla juna meitä o-dottamassa.
Oikein jo ylpeys rintaani
nostatti, kun noin kädenkäänteessä
yhdesSä yössä muutun tavallisesta
maalaisesta hienostuneeksi turistiksi,
jota jo junakin odottaa, että
ei vain meidän tarvitse rasittaa hermojamme
myöhästynyttä junaa odotellessa.
Siksipä sivuilleni vilkumat-ta
työnnyin muitten matkusta|ain
joukossa meille varattuujj vaunuuo.
Mutta meitä olikin liikaa! Juna oli
jo viimeistä istuinta myöten täynnä
ja vielä meitä tungeksi kymmenittäin
junan vaunusta toiseen ja taas takaisin
etsien eikö -mistään löytyisi yhtäkään
paikkaa. Jo tuli junamies sanomaan,
että "paikat ovat kaikki
täynnä, menkää asemalle odottamaan,
puolen tunnin kuluttua tulee
toinen juna". — No, miks'et tuota
heti sanonut, kun annoit meidän ravata
edestakaisin tällaisessa ahtau-,
dessa, että uusi hattunikin on jo kuin
r3T)sistynyt rukkanen, mutisin omassa
sydäm€;§säni —~ enhän toki ääneen,
ulos mennessäni. AseniaUa istahdin
matkalaukkuni päälle, oikaisin vinoon
pyörähtäneen hattuni ja t j ^ y -
väisyydestä huokaisten katselin ympärilleni.
Kuopus vierelläni murehti
kun jäimme junasta, mutta pian sain
hänenkin mielensä kirkastumaan.
Nythän nieillä oli puolituntinen aikaa
katsella miltä Winnipeg näyttää
näin asemalta katsellen! Ne nähtävyydet
supistui hyvin pieneen niinkin
suuresti mainitusta kaupungista.
Vain aivan tavallisia, matalan puoleisia
tiilistä-tahi kivestä rakennettuja
taloja —; katu leveä, johon rajoittamattoman
gasoliinin aikana sopisi
silkkaampikin autoliikenne. Meille
kerrottiin, että varsinainen kaupunki
on. hiukan edempänä — tämä asema
on vain laitakaupungilla. Toivottavasti,
muuten ei AVinnipeg ole
nimensä veroinen. Meillä ei tietenkään
ollut aikaa lähteä sitä kaupunkia
etsimään, sillä tuossa jo tulla
puhkui asemalle se juna joka korjaa
punkerot — ja korjasi kanssa.
Kesti kokonafsen vuorokauden a-jaa
Wirmipegistä Calgaryyn, ikävin
pala koko matkalla. Ei tuonut vaihtelua
siirtyä Manitobasta Saskatche-waniin
ja Saskatchewanista .Alber-taan.
Aina riitti vain samaa aavikkoa
niin kauas kuin silmä kantoi.
Olihan matkan varrella asemapaikkoja
virkistävine kukkaistutuksineen,
mutta niistä riitti iloa aina vain hetkeksi.
En osaa mitään ylistyslaulua
kiittääkseni lännen aavikoita — jos
en mainitse leivästä. Joo, sieltä se
tulee jokapäiväinen leipämme —
Vainko kerran?
Sanotaan, ettei ihminen voi rakastua
kuin kerran, jonka rakkauden
mies kohdistaa naiseen, tai nainen
mieheen. Ja jos saa vastarakkauden,
niin ollaan onnellisia ja iloisia, että
kumpikin löysi omansa. Luvataan
uskoilisuutta ja vannotaan, ettei iki
nä voida ketään toista rakastaa.
Niin kuluu aikaa eteenpäin — jos
sattuu, niin pitkästikin, mutta jos
sattuu, niin vain hetkinen. Jopa
kohtaa mies naisen: Oi noita kiharoi-ta!
Ja oi, sitä tuoksua, mikä ihanaisesta
uhoo! Ken malttaisi olla
häntä suutelematta, jos luvan saa.
Ja kenties saaj sillä nainen myös a-jattelee:
Siinäpä mies! Tuota rintaa
jä'noita olkapäitä! Ja tuota
lämpöä, mikä hänen silmistään hehkuu!
. . . Ja molemmilta on ensirakkaus
tipotiessään.
Eikös se näinkin saata käydä, Sirpa-
serkku?
J.H.D.
mutta se on niin proosallista ja ikävystyttävää
vaeltaa sen halki vuorokausikaupalla
ja katsella miten tuossa
ne meidänkin leipäjauhot vielä
nuokkuvat...
Kuopus, joka ei vähästä kyllästy,
maanantai aamuna herättyään, kun
kurkisti ulos ikkunasta ja näki vielä-*
kin aavikon ympärillään, ikävystyneenä
tokaisi: ''Eikö käännytä tästä
takaisin kotiin, kun niitä vuoria ei
tule koskaan!" alutta kohta luontonsa
vilkastui, kun auringon nousussa
näimme edessämme siintävän vuoriston.
Sanat "vuoristo näkyy" sai
aikaan saman vaikutuksen kuin pitkän
merimatkan jälkeen kutsu kan-nelle
katsomaan lähestyvää maata.
Saavuimme Calgaryyn
rUORfSTOSSA
Calgarystä lähdettäissä meitä suosi
onni ensinnäkin ilman suhteen.
Päiv-ä niin kuulas ja kirkas — ja sitten
—- saimme; seuraksemme oikein
miellyttävän nuorfen naisen. Hän oli
matkalla kotiinsa Vancouveriin. Bän
oli kulkenut usein samaisen matkan
ja tiesi ja timsi jokaisen vuoren huipun,
laakson, tunnelin ja rodeon,
ja kuultuaan meidän ensimatkas-tamme
vuoristossa, ryhtyi oppaaksemme
esittäen kaiken mitä vaunumme
ikkunasta näköpiiriimme saimme.
Hän oli parhain opas mitä koskaan
kukaan on osannut matkalleen toivoa
— ja meille lankesi sekin onni!
Kohta alkumatkassa kohosi vuoret
niin jyrkkinä edessämme, että luulisi
tiemme päättyvän jyrkkään, ylipääsemättömään
seinämään, mutta
ei niin; sievästi kaarsi hepomme (s.o.
juna) vaaran, lähtien kiertämään
vuoren rinnettä, kiiveten ylemmä ia
ylemmä, saavuttaen lopulta pienen
tasanteen — jä palan suoraa tietä —
vain palan, sillä edessämme kohosi
mahtavana kummallinen CasUe-vuo-ri.
Mikä luonnon ihmetyö! Se on
todella kuin suunnattoman suuri entisaikainen
ritarilinna kauniine torneineen
ja porttiholveineen. Sivuutimme
senkin ja siirryimme ihaile
maan kaunista sisarussarjaa "Three
Sisters". Se on kolmiosainen vuori-ryhmä,
ylös korkeuksiin kohoavine
lumisine huippuineen. Olimme
Banffissa. Se on ihanteellinen ja
paljon suosittu turistipaikka. N>t-kin
jäi junasta asemalle joukko turisteja.
Banffistä nelisenkymmentä
mailia länteen, Stephenissä. olimme
kiivennyt matkamme huipulle —korkeus
5332 jalkaa. Siinä oli "The
Great Divide", komea rajapylväs.
jonka toinen sivusta julisti -'.Alberta
ja toinen ^'British Columbia'".
Paikka on kaunis, mutta kylmä.
En tykkäisi asua niin korkealla, missä
kesän kuumimpana aikana saa etsiä
villavaatetta ylleen.
Vuoristossa juna kulkee hitaasti,
aivan madellen, kaartaen kaitaistii
tietään harmaan'kallioseinämän kupeissa,
siten antaen kulkijoilleen tilaisuuden
ja aikaa tarkoin nähdä
kaikki ihmeelliset luonnon työt, nim
monet kauniit vuoriryhmät, joitten
huipuilla ikuinenn lumi kimmeltää
tässä kesäisessä auringon loisteessa,
ihaillen katselen tuota kaikkea antaen
nMelikuvieni lentää yli lumisten
vuortenkin, kunnes kuopus huomauttaa:
"Äiti, katso tuonne alas!" To- .
dellakin, siellä on kaksi rautatietä -
toinen toista paljon alempana ja
lemmat vieden tunneliin, joitten au;
kot ovat samassa vuoren seinämässä
rinnan, toinen vain paljon ylempänä:
^Se on kaikki, tätä samaa rautatie-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 9, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-10-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431009 |
Description
| Title | 1943-10-09-02 |
| OCR text | I - j - X v ; - ; " . ' - • } - Sivu 2 LAU.\NTAIXA, LOKAKUUN 9 PÄIVÄNÄ (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vk. $2.00 6 kk. 1.10 3 kk. .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk .$2.50 6kk. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk. $3J00 6 kk. 1.65 Lieklci ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen par^^ta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Äsiamiehille myöhnnetään 20 prosentin palkkio. - -pyytMä- äsiainiesvälineitä -Jo tä"-. nään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1,00. Alin . maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä 50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai, kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen.. ' Kaikki Liekille tarkoitetut maksu- Qsoitukset.pn ostettava; kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company L*imited. -Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing. Company. Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario TöimittÄja A. Päiviö Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKr P.O. Box 69 - - Sudbnry, Ont. Toimituksen-kulmasta 1943 _omci-d ah mätkdm Kirj. SIRPA-SERKKU . Eteenpäin vain, vaikka joskus olisi vähän paperikin lyhynnq. Lehtemme tilaajatnäärä kohosi taas edelli-s. ellä kuukaudella 77. Tähän sopii lainata vähän eräästä kirjeestä: . . Minä kun olen samalla, toiminut tuollaisena oma-alotteisena a-, siamichenä, niin ajattelin syrjäperii-kalle lähteessäni^ että vieläköhän niitä uskaltaisi ottaa Liekille tilauksia, kun sitä paperivelkaa kmduu olevan,- ja jos vielä- tiukemmaksi käy, niin kukaties Liekki jidistaa, "'että uusia t-ilauksia ei enää-oteta ja vanhojakin, joudutaan katkaisemaan — ehkä vanhimmasta päästä tai arvallako. Ky-säsin kuitenkin talossa, jossa oli itseä mpia ukkoja ja akkoja koolla, että tuleeko teille Liehki. Ja kun ei kaikille kuulunut tulevan, niin niille pantiin lehti . . . N.in mitäpäs sitä paperin pelosta oltai.^iin lehteä tilaamatta tänä aikana, j< Hoin ci edes mi-- t.ään vainoa ole, vaik :a vähän sitä ja tätä säännöstellään. Toista 'se oli ennen Suomessa Työmiehen alkuaikoina; kun siltä kiellettiin voima ja oltiin kieltää paperikin, niin me työmiehet kävimme hartiavoimalla vääntämässä painokonetta ja uhkasimme, että lehti tulee ulos — painamme sen vaikka omiin paitoihimme. Ja niin päästiin ohi sekin aika . . . Mitäs t,ässä nyt sitten, vaikka täytyisi joskus, pienempikin lehti antaa, leikkiä-hdtijui) on vain, ja vaihtelua. 5a«ö-kofl. kdikiile,-että 0/taa vaan tilauksia; kyllä Liekki kaupaksi käy, kun vaan vähänkin sitä ihmisten nokan alle tyrkkää." Se ön järkipuhetta, mitäpä meillä olisi siihen lisättävää. * * * ViimeJnen Voitto-sarjaan kuuluva kirjoituspala menee tässä niimerossa. Seuraavassa jo cJtkä voimme luoda 11 Uhin luvatun katsauksen ja "jinis- /ffö" tämän jutun. Kirjoituksista ja kirjoittajista ei Uickillä de nykyään puuteitä, kunhan vaan muuten pyrkisimme aina sjifren parhaimpaan". — .4P. 0 1 miten idyllinen paikka tässä olisikaan piirrellä oikein täysi-pitoineri matkakertomus loma-ajal-tani! Tässä ne muistot kirkkaimpina mielessä väikkyvät, näin istuessa metsän siimeksessä piileksivän pikku mökin porraspuulla ja katsellessa sorsaparven kisailua rannan ruohikossa, tuossa aivan kädenulot-tuvilla ja järven pikkulaineitten suloisesti liplattaissa omaa lauluaan. Eikös olekin kaunis paikka! Ollapa vain nyt aikaan, niin pian syntyisi se lupaamani matkakertomus. Sitähän iriinä tässä öleti kertömas' sakin, mutta tulin alkaneeksi väärästä päästä. Tähän asti^olen tuota harrastanut vain lukiessani roniaa-neja, lukien ensin lopuii^ mutta nyt saa jo loppu ensi sijan pikkujutuis-sanikin . . . Nyt jo asiaan, sinne n\at=' kan alkuun. Useinuniten matka alkaa piletti-luukulta asemalla, mutta meidän alkoi sirkuksesta! Kävimme läpi kaikki hyrrät ja väkkärät saaden kerrankin oikein tosi *'raittia", sitä matkan alkuvauhtia, jota jalimme hakemassa- - kin. Jos vain koko matkan olisimme päässeet sellaisella nopeudella, niin ei olisi tarvinut istua junassa kahta kokonaista vuorokautta päästäksemme Vienon luo. Se oli elokuun tumma lauantai-ilta kun jätimme hyvästiti meitä saattelevalle ministerilleni Fort "VVillia-min asemalla ja nousimme jo ennestään liian täyteenahdettuun junaan. Ihrne kyllä, löysimme silti istuimet, minä erään vanhan sedän rinnalle ja kuopus (matkatoverini) yhden herttaisen sotilastytön vierestä. Siten matkustimme vain pari. tuntia, kunnes vierelläni istuva setä lähti junasta. Koupus valtasi heti poismen-neen sedän paikäri ja kohta nukahti suloiseen uneen välittämättä epämukavasta nukkuma-asennostaan — ja heräsi vasta aamun sarastaessa kanssani ihailemaan Kenoran järvirikasta seutua. Siellä järven rantoja kierrellessä yei juna meidät läpi pikku tunnelin ja toisenkin. Se oli ensim^ mainen elämys kuopukseni historiassa ja sain vastattavakseni tuhannen kysymystä tunnelialalla. Surukseen näki poikarukka maaston muuttuvan tasaisemmaksi ja toiveensa pian tulevasta tunnelista turhaksi . Mutta sain huomionsa kiintymään yhä laajeneviin lakeuksiin, viljavainioihin, missä vilja niin viehättävästi lainehti aamutuulen henkäilyissä. Lähestyimme Winnipegiä. Se tiesi junan vaihtoa ja toi tullessaan virkistävää vaihtelua koko öisen istumisen jälkeen. Jo tiedoitti junamies, että ''\Vinni-peg next stop". Se oli kuin seipään isku muurahaispesään. Samanlainen hälinä kävi vaunussamme, jokaisen kootessa hattu jaan, takkejaan ja mat kavarusteitaan ehtiäkseen ensimäi-senä ulos ja saamaan paikan asemalla meitä odottavasta junasta. Sama kiire se on meilläkin, mutta ehdin silti vielä luomaan yleissilmäyksen yli vaunun, joka meitä tuoda jy-ryytti matkamme ensi taipaleen. Saman mallisiahan ne taitaa olla kaikki matkustaja\-aunut topattuine istui-mineen, mutta tämä oli hiukan tavallista nokisempi. Ja sitten jonon matkassa toiseen junaan. WL\\\IPEGISTÄ C.iLG.iRYVX 0\i siellä asemalla juna meitä o-dottamassa. Oikein jo ylpeys rintaani nostatti, kun noin kädenkäänteessä yhdesSä yössä muutun tavallisesta maalaisesta hienostuneeksi turistiksi, jota jo junakin odottaa, että ei vain meidän tarvitse rasittaa hermojamme myöhästynyttä junaa odotellessa. Siksipä sivuilleni vilkumat-ta työnnyin muitten matkusta|ain joukossa meille varattuujj vaunuuo. Mutta meitä olikin liikaa! Juna oli jo viimeistä istuinta myöten täynnä ja vielä meitä tungeksi kymmenittäin junan vaunusta toiseen ja taas takaisin etsien eikö -mistään löytyisi yhtäkään paikkaa. Jo tuli junamies sanomaan, että "paikat ovat kaikki täynnä, menkää asemalle odottamaan, puolen tunnin kuluttua tulee toinen juna". — No, miks'et tuota heti sanonut, kun annoit meidän ravata edestakaisin tällaisessa ahtau-, dessa, että uusi hattunikin on jo kuin r3T)sistynyt rukkanen, mutisin omassa sydäm€;§säni —~ enhän toki ääneen, ulos mennessäni. AseniaUa istahdin matkalaukkuni päälle, oikaisin vinoon pyörähtäneen hattuni ja t j ^ y - väisyydestä huokaisten katselin ympärilleni. Kuopus vierelläni murehti kun jäimme junasta, mutta pian sain hänenkin mielensä kirkastumaan. Nythän nieillä oli puolituntinen aikaa katsella miltä Winnipeg näyttää näin asemalta katsellen! Ne nähtävyydet supistui hyvin pieneen niinkin suuresti mainitusta kaupungista. Vain aivan tavallisia, matalan puoleisia tiilistä-tahi kivestä rakennettuja taloja —; katu leveä, johon rajoittamattoman gasoliinin aikana sopisi silkkaampikin autoliikenne. Meille kerrottiin, että varsinainen kaupunki on. hiukan edempänä — tämä asema on vain laitakaupungilla. Toivottavasti, muuten ei AVinnipeg ole nimensä veroinen. Meillä ei tietenkään ollut aikaa lähteä sitä kaupunkia etsimään, sillä tuossa jo tulla puhkui asemalle se juna joka korjaa punkerot — ja korjasi kanssa. Kesti kokonafsen vuorokauden a-jaa Wirmipegistä Calgaryyn, ikävin pala koko matkalla. Ei tuonut vaihtelua siirtyä Manitobasta Saskatche-waniin ja Saskatchewanista .Alber-taan. Aina riitti vain samaa aavikkoa niin kauas kuin silmä kantoi. Olihan matkan varrella asemapaikkoja virkistävine kukkaistutuksineen, mutta niistä riitti iloa aina vain hetkeksi. En osaa mitään ylistyslaulua kiittääkseni lännen aavikoita — jos en mainitse leivästä. Joo, sieltä se tulee jokapäiväinen leipämme — Vainko kerran? Sanotaan, ettei ihminen voi rakastua kuin kerran, jonka rakkauden mies kohdistaa naiseen, tai nainen mieheen. Ja jos saa vastarakkauden, niin ollaan onnellisia ja iloisia, että kumpikin löysi omansa. Luvataan uskoilisuutta ja vannotaan, ettei iki nä voida ketään toista rakastaa. Niin kuluu aikaa eteenpäin — jos sattuu, niin pitkästikin, mutta jos sattuu, niin vain hetkinen. Jopa kohtaa mies naisen: Oi noita kiharoi-ta! Ja oi, sitä tuoksua, mikä ihanaisesta uhoo! Ken malttaisi olla häntä suutelematta, jos luvan saa. Ja kenties saaj sillä nainen myös a-jattelee: Siinäpä mies! Tuota rintaa jä'noita olkapäitä! Ja tuota lämpöä, mikä hänen silmistään hehkuu! . . . Ja molemmilta on ensirakkaus tipotiessään. Eikös se näinkin saata käydä, Sirpa- serkku? J.H.D. mutta se on niin proosallista ja ikävystyttävää vaeltaa sen halki vuorokausikaupalla ja katsella miten tuossa ne meidänkin leipäjauhot vielä nuokkuvat... Kuopus, joka ei vähästä kyllästy, maanantai aamuna herättyään, kun kurkisti ulos ikkunasta ja näki vielä-* kin aavikon ympärillään, ikävystyneenä tokaisi: ''Eikö käännytä tästä takaisin kotiin, kun niitä vuoria ei tule koskaan!" alutta kohta luontonsa vilkastui, kun auringon nousussa näimme edessämme siintävän vuoriston. Sanat "vuoristo näkyy" sai aikaan saman vaikutuksen kuin pitkän merimatkan jälkeen kutsu kan-nelle katsomaan lähestyvää maata. Saavuimme Calgaryyn rUORfSTOSSA Calgarystä lähdettäissä meitä suosi onni ensinnäkin ilman suhteen. Päiv-ä niin kuulas ja kirkas — ja sitten —- saimme; seuraksemme oikein miellyttävän nuorfen naisen. Hän oli matkalla kotiinsa Vancouveriin. Bän oli kulkenut usein samaisen matkan ja tiesi ja timsi jokaisen vuoren huipun, laakson, tunnelin ja rodeon, ja kuultuaan meidän ensimatkas-tamme vuoristossa, ryhtyi oppaaksemme esittäen kaiken mitä vaunumme ikkunasta näköpiiriimme saimme. Hän oli parhain opas mitä koskaan kukaan on osannut matkalleen toivoa — ja meille lankesi sekin onni! Kohta alkumatkassa kohosi vuoret niin jyrkkinä edessämme, että luulisi tiemme päättyvän jyrkkään, ylipääsemättömään seinämään, mutta ei niin; sievästi kaarsi hepomme (s.o. juna) vaaran, lähtien kiertämään vuoren rinnettä, kiiveten ylemmä ia ylemmä, saavuttaen lopulta pienen tasanteen — jä palan suoraa tietä — vain palan, sillä edessämme kohosi mahtavana kummallinen CasUe-vuo-ri. Mikä luonnon ihmetyö! Se on todella kuin suunnattoman suuri entisaikainen ritarilinna kauniine torneineen ja porttiholveineen. Sivuutimme senkin ja siirryimme ihaile maan kaunista sisarussarjaa "Three Sisters". Se on kolmiosainen vuori-ryhmä, ylös korkeuksiin kohoavine lumisine huippuineen. Olimme Banffissa. Se on ihanteellinen ja paljon suosittu turistipaikka. N>t-kin jäi junasta asemalle joukko turisteja. Banffistä nelisenkymmentä mailia länteen, Stephenissä. olimme kiivennyt matkamme huipulle —korkeus 5332 jalkaa. Siinä oli "The Great Divide", komea rajapylväs. jonka toinen sivusta julisti -'.Alberta ja toinen ^'British Columbia'". Paikka on kaunis, mutta kylmä. En tykkäisi asua niin korkealla, missä kesän kuumimpana aikana saa etsiä villavaatetta ylleen. Vuoristossa juna kulkee hitaasti, aivan madellen, kaartaen kaitaistii tietään harmaan'kallioseinämän kupeissa, siten antaen kulkijoilleen tilaisuuden ja aikaa tarkoin nähdä kaikki ihmeelliset luonnon työt, nim monet kauniit vuoriryhmät, joitten huipuilla ikuinenn lumi kimmeltää tässä kesäisessä auringon loisteessa, ihaillen katselen tuota kaikkea antaen nMelikuvieni lentää yli lumisten vuortenkin, kunnes kuopus huomauttaa: "Äiti, katso tuonne alas!" To- . dellakin, siellä on kaksi rautatietä - toinen toista paljon alempana ja lemmat vieden tunneliin, joitten au; kot ovat samassa vuoren seinämässä rinnan, toinen vain paljon ylempänä: ^Se on kaikki, tätä samaa rautatie- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-10-09-02
