1941-01-04-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
JLAUANTAINÄ, T A M Ä H K U U N 4 P X I V S NÄ Sivn 9 >s1 johtivat tervehdj^sehkinV k3rsäsi-it **Oiiko tässä hunttauselukoita ipärillä ?'' Pistivät savukkeen ham-lisiihsa ja sanoivat: *^Jos viiväh-le. metsässä, niin tulemme kamallesi yöksi" Lähtiessä toiset pai-iuivat autoonsa poikkeamatta silliä, sanomatta hyvästi jä fciit<iksia Iveluksesta ja olosta. Joku kaa-lasi r kamppeensa sisältä ja sanoi mennessään: '^Tulemme joskus uu- >mman kerran." Olipa kerran joku niin hiiömaavai-. Ien että kehäsi, ' 'on hauska olla täl-äinen kortteeri", kun tulivat liko-iärkänä metsästä. Pidin kämpän |uumana, että saivat riisuutua alus-^ latteisilleen; vuoteelle lepäilemään I kuivailla vaatteensa. Samoin pi- | n kahvin ivuiimana. Lähtiessä ei-it huomanneet kyvyyksiä eikä ini-m vaivojani kokkailussa; sainpa |elä tiskaiHa. astiat ja lakasta lat^ m heidän jäljiltään. Ajattelin it-tseni: 'Hauskoja kavereita!" ,Kun eräät kayerit sitten tulivat eljännen tai viidennen kerran, pli-it he kai päättäneet kerta kaik-lan lopettaa' pihjuilun ja näyttää tä he ovat reiluja poikia, ja jilinpä. livat pistäneet viisitoista senttiä lehestä likoon ja ostaneet "ainetta", ^itä oli neljä ja minä olin viides ^ ja sitten sitä ryypättiin. Niin |ä oli niillä pojilla lopuksikin "pää cealla paikalla". — L. P. SS?' V K- • •Ns:>x-;v,:-.:s" Amerikan puolustuskomitea liittolaisten avustamiseksi järjesti äskettäin New Yorkissa juhlat', joissa oli suosituimpofia huvina nuolien heittäminen maaliin, jona oli erittäin suuressa määrin erään maa7i jyhr eriä muistuttava kuva,. Filminäyttelijätär Rosalind Russell esittää kuvassa taitoaan. -O 1 1 •••• . henkilö paa-sisälle saLnoma-lehtityöhön? It^fsyy Morris Inshemtz kirjoitukses- The Je#iäit-Digestissa ja vastaa: j ^ ^ , se on vaikeaa. Työpalkkoja '"*%|harvassa, harvat jättävät toimen- '4- -.'•SSk ja kustantajien pyrkimyksenä pn .-,j^|äyttää avoimeksi joutuneita paik-_ ;'*^^a, jos suinkin voivat sen välttää, lopisto diploma, varsinkin journa-likoulusta auttaa, mutta ei mil-muotoa merkitse pääsylippua maikkaan. Sivullisten kirjoitukset it harvinaisia näinä aikoina. "Sen een kun Newspaper Guild astui tämölle, tuumakaupalla kirjoit-t ovat melkein hävinneet päiväistä. Niiden kirjoituksia ilmenee vain sunnuhtäilehdissä ja jos-kirja- arvosteluina. Tilaisuudet iä tavalla ansaita elämänsä ovat niukat. lonet sanomalehdet ovat omak-eet ansiojärjestelmän. Yksinpä feomalehtimieskoulun käyneetkin avat korittoripoikina ja avoimiksi ' tuneet paikat toimituksissa täyte-n niillä, jotka vastaavat toimitus- Imah -jäsenten "poika" huutoon, ö tta_ fcointtot^jpjan; ,tö to saan-bn vaikeata ellei henkilöllä ole su-aisia tai ystäviä s^oraalehtialail- ^Henkilöllä, joka asuu suurkaupun-n laitamilla, on jonkunlaisia mah-isuuksia päästä suurkaupungin ivälehden paikalliseksi kirjeenvaih-ksi, mutta pyrkimyksenä on an-sellaiseUcin toimet jo ennestään ikallisissa lehdissä työskenteleville. äivälehtien ohella on uutistoimis-ja ja syndikaatteja. Mutta uutis-mistot ovat liikamiehitettyjä, värikin sen jälkeen ovat olleet kun to-itäärimaat yksi toisensa jälkeen o; karkoittaneet amerikalaisten uur oimistojen ja sanomalehtien 4:ir-vaihtajat. - Associated Press, Uöi- Press -ja International New Ser-ovat olleet pakoitettuja kutsu-n useat .tilkomaiset kirjeenvaihta-, — Hei, Lasa, mitenkä asiat su-jurat, kysyi Unski Valkiala vanhalta ystävältään joka oli ryhtynyt he-delmäkauppiaaksi, palatessaan rautatieasemalta -— hän oli nimittäin asemalla sähköttäjänä. — Eipä hullummin, vastasi Lauri Runhila. — Eikö sinua kaduta, että jätit sähköttäjätoimen? — Ei ollenkaan. Ei mikään ole oman liikkeen veroista. — Vai hiin. Minä ainakin aion jatkaa aloittamaani uraa. — Se on sinun asiasi. Muuten —- vaimoni on tällä kertaa matkalla si- -sarensaJuona ja minä olen yksin kotona. Tule katsomaa minua illalla, ellei sinulla ole muuta erikoista. Panen liikkeen kiinni kuudelta ja olen jo seitsemän ajoissa kotona. - — Kiitos vain, kyllä minä tulen. Runnila sai asiakkaan ja Valkiala vetäytyi syrjään. Suuri musta auto seisoi Rurmilan asunnon edustalla Laiu-in* palatessa kotiin. Ohjauspyörässä oleva mies puhui matalalla, äänellä: — Minä. sanon sinulle vielä kerran, Aroj että sinä teet tyhmästi näyttäytyessäsi nyt jo ulkona. Onhan vasta kuusi viikkoa kulunut karkaamisestasi.. . . . . - . , — Eivät. „ ne . minua täältä .etsi.. Katsos, Sorto,.eikö se ole hän? — Kyllä, Sieltä se kaveri näyttää _ tulevan. Nyt me menemme ulos.. Autossa olleet kaksi miestä lähestyivät Runnilaa hänen juuri sovitellessaan avainta ulko-oven lukkoon. — Herra Runnila? — kysyi Aro hiljaa. Minä olen. Mitenkä voin palvella herroja? — Te olette hiljakkoin -avanneet hedelmäliikkeen, Fredrikinkadulla ? —^ Pitää paikkansa. — Toverini ja minä haluaisimme .mieleUäntme puhua teidän kanssfmne eräästä t^keästä asiasta.. — Astjukaa sisään! Runnila aVasi oven ja vieraat seurasivat häntä. Runnila sai heti alusta pitäen miehistä sellaisen vaikutelman, ettei hän antaisi velaksi miehille edes yhtä bfanaaninippua. Han avasi muka-natuomansa laukun ja asetti sisällön — omenat ja banaanit - r - maljakkoon. — No niin, mistä on kysymys? jansa kotiin he ovat kirjaimellisesti toistensa tiellä kotimaisissa toimistoissa. * Ylempänä oleva kuva on-synkkä, mutta ei tarkoita sitä, etteikö sanomalehtialalla olisi työtä. Siellä on, mutta jos istut ja odotat voit saada odottaa kauan. SpesiaHsointi on hyödyllistä. Miehellä, joka tuntee yhden tai kaksi alaa hyvin, on parhaimmat mahdollisuudet uutisten kirjoittajana. Ja hän myös huomaa helpommaksi sanoinalehtialalle pääsyn. Maassa on satoja viikko- ja kuukausijulkaisuja ja lukuisia, ammattileh-tiä„; jotka Icaikki pitävät sanomaleh-timiehiä. palveluksessaan, ja lausuvat tervetulleiksi vapaiden sanomalehti'^ miesten hyvin kirjoitetut artikkelit. Oletteko te kauppamatkustajia. Ne ovat ahdistelleet minua koko päivän. Luulen että olette nyt katsoneet tilaisuuden sopivaksi uuteen rynnistykseen täällä kotona. Hän naurahti itsdcseen tälle ajatukselle. — Älitä arvelisitte vähän sivutulojen saamisesta, Runnila? — No, sitä vastaan minulla ei ole mitään. Millä tavoin? Jokin varoitti häntä olemaan tarkkana: L3rhempi miehistä tuli aivan hänen eteai^ä. 4- Teidäa, tajrvitsee vaino myydä "lunta". Te saatte 25 prosenttiin m3rytinistä. joukkue, ajatteli Runnila. Vaaral* — Lunta? Vai niin.*""Siis kokaini-lista väkeä. Onpa parasta olla varuillaan. Ääneen hän kuitenkin vastasi: — Ei kiitos. Olen tyytyväinen nykyiseen liiketoimintaani. —- Sitä suurempi syy teillä on myydä meidän tavaraamme. , — Mitä te tarkoitatte? — Tiedättekö, kenellä tuo huoneisto oli ennenkuin te ostitte sen? — Tietenkin. Se oli Börje Strand- —- Aivan oikein. Mutta Strand-ber^ t biisi ;qnri«lliii€»^ omistaja vidäkin, jös hän olisi päättänyt ryhtyä myymään meidän tava-raammie. Ymmärrättekö^ Runnila 3mimärsi. -—Kyllä, kyllä minä ymmärrän, ysanoi hän hajamielisesti. — Mitä minun on nyt tehtävä. Te otatte kauniisti tämän pa-bergillä. .Hän harjoitti lihakauppaa. Mutta hänen, luonaan sattui tulipalo ja lisäksi räjähdys. Merkillinen^ tapaus^ johon, mjyilaiokaan «i ole sagtu selvy3rttä. • , ; ketin. Toinen miehistä otti käärön .povitaskustaan. Samassa soi ovikello. — Pitäkääpä nyt varanne. Ei mitään tyhmyyksiä. Yksikin varomaton liike, ettekä te enää millöm^ kaan myy hedelmiä. Kuka sieltä tuleekin — koettakaa joka tapauksessa saada hänet mahdollisimman pian pois. Ja ottakaa hupmiodn, että me olemme "kauppamatkustajia". " Tulija oli luonnollisesti Unski Valkiala, joka oli päivällä tulostaan hänen kanssaan sopinut. — Vai niin, sinulla on vieraita? — Kauppamatkustajia ainoastaan, vastasi Runnila. — Hyvää päivää, nyökäytti Valkiala vieraille. Jatkakaa vain, älkää antako minun häiritä. Hän istuutui nurkkaan vastapäätä ystäväänsä, joka tuntui hermostuvan yhä enemmän, mUtta joka koetti suhtautua tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. — No niin. Mitenkä olette ajatelleet järjestää näyteikkunan, kysyi Runnila kauppamatkustajilta. — Se tulee kyllä olemaan mainio. Miehet jatkoivat keskustelua he-delmäasioista. Vieraat alkoivat kuitenkin ilmeisesti kadotta^ kärsivällisyytensä Valkialan läsnäolon vuoksi jä Runnilan hermot tuntuivat olevan aivan repeämäisiilään. Hän otti banaanin maljakosta ja asetti sen pöydälle. Pani sen sitten taas vapisevin käsin takaisin. "Kauppamatkustajat" katselivat miehestä mieheen puhuessaan, Lauri oli jo ottanut miltei kaikki hedelmät maljakosta ja pannut ne taas takaisin ikäänkuin ainakin mies, joka ei tiedä mitä hän tekee. — Panisitko pahaksesi, Unski, jos tulisit vasta huomeniHalla. Tämä meidän neuvottelumme taitaa venyä aika pitkälle. — Hyvä on, kyllä minulle sopii, vastasi Valkiala reippaasti ja poistui. — Se ei ollut lainkaan liian aikaisin, s^noi toinen "kauppamatkustajista". Ottakaa nyt tämä paketti. Meidän asiamiehemme antaa teille huomenna tarkemmat tiedot. ~ Saisiko olla ryyppy kaupan vahvistukseksi, tarjosi Runnila ja otti esille kaksi lasia ja kaatoi. — Eikö teille itsellenne kelpaa, kysyi Aro. — Peijakas, senhän olin unohtaa. Runnila kaatoi itselleen myöskin lasin jä miehet joivat. — Kiitos, sanoi Aro. Me . . . — Kädet ylps, kaikui samassa ovelta joka on avautunut huomaamatta. Kaksi univormupukuista poliisia seisoi huoneessa. revolverit kohdistettuina "kauppamatkustajiin", ~ Katsos vain! Tuossahan näkyy olevan peräänkuulutettu Veikko Sor-r to, jota on etsitty kaikkialta. Unski V^alkiala, joka oli seurannut konstaapeleita sisään, kysyi: — Tunnetteko te miehet? — Josko me tunnemme. Luulen miltei, että tunnemme. Ilmoitetaan-pas tästä laitokselle, niin ilostuvat varxnasti. sielläkin. Tuo toinen naar puri karkasi vankilasta- kuusi viikr koa sitten. .Ja toinen oUut kierrok-sessa iiämärien. puuhiensä vuoksi- jo pitkän ajan. 7 j
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 4, 1941 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1941-01-04 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki410104 |
Description
Title | 1941-01-04-09 |
OCR text |
JLAUANTAINÄ, T A M Ä H K U U N 4 P X I V S NÄ Sivn 9
>s1
johtivat tervehdj^sehkinV k3rsäsi-it
**Oiiko tässä hunttauselukoita
ipärillä ?'' Pistivät savukkeen ham-lisiihsa
ja sanoivat: *^Jos viiväh-le.
metsässä, niin tulemme kamallesi
yöksi" Lähtiessä toiset pai-iuivat
autoonsa poikkeamatta silliä,
sanomatta hyvästi jä fciit |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-01-04-09