Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 4, 1941

              15*40 LAUANTAINA, TAÄfMJKUUN 4 PÄIVÄNÄ Sivu U
Edellisen . maatlin^apsodfiii aikana
sattui kerran niin ;kun>allisjBStti, että
xanskalainenrja saksalainaan kiyä$iEin>
iluoti osui yhteen ilipassa taistelulin­jojen
yläpuolella. jasuU t ä ^ knyaas-sa
^'ybteentörmäyksessä''.yhdeksi .ai­noaksi
m^f^Kmöhpleeks^ii^^^^
kuiymiaDiijgn Wtuh9a^
että^öräs^sotilas löysi^cr^. h ^
>sään Hakemaan suojaa eräästä kra-naattikuopasta
tämän "ranskalais-saksalaisen
luotiyhdistelmän^'. H^n
otti tietysti metallimähköleen tal-
?teensa suurena harvinaisuutena.
Berliinin sotamuseossa on näytteel-mäailmanspdah
jakainen kivääri,
jota eräs saksalainen sotilas. oli ker­ran
ollut juuri ^lataamassa, kun Vihol­lisen
kiväärinhioti vtuUa sijhisi raiKr
kalaisten ampumähaiidoista ja osui
jokseenkin tarkalleen saksalaisen- ki­väärin
suunaukkppn. cKiyäärin pli-
^piinlsuiipsa l\alkesi ja osa rinskMai-
|isen amspumasta luodista, itunkeutui
piipun läpi ja rikkoi kiväärin patruu­nalippaan.
Sotilas ei kuitenkaan saa-
^nut t ^ ä , oudpssia yhteensattumassa
gmitään va,mmQJa.
Vieläkin kummallisempi tapaus
i^sattui tammikuun 29 p:njr v. 1915
4flänsirintamallai Silloin nimittäin o-
|sui ranskalainen kiväärinkuula suo-jtaan
erään saksalaisen; sotilaan ki*
:5^väärin piipussa olevaan patruunahan.
- iPa^truuna syttyi ja koko piipun kan-
"-,'staosa räjähti. Tälläkin kerralla säi-Ät*^
lyi saksalainen sotilas kuin ihmeen
Ikautta haavoittumattomana.
SRpm^aifven Q ajoista
lähtieii ^ I p e ^ sauanss^an Alussa
niaasauiiassa, sitten' hienoiimnrissakin,
vaikka inonet vielä nykyäänkin^^
vät maasaunoista. Alutta s^una kuui
sauna. Suomt^laista ei ole kosijaan
voitu ^syyttää sli^äy että i ä n olisi pitä­nyt
ruunninsa likaisena.
Mutta miten ovat muun .regailman
asukkaat suhtautuneet pesuun ja kyl­pemiseen?
Saunasta heillä ei ole ol­lut
aavistustakaan, mutta kaipa he
kin taydiin sentään .ovat ruunns-iaaa
j i o t^SttgÄ^Pre^^ lähU-HassuÄkiuciseltä:
äS^
mutta n.s. sivistyneistö Euroopassa
•tuntui kärsineen suoranaista vesikau­hua
edellisinä vuosisatoina. Vuonna
1782 ilmestyi eräs" hyvän käytöksen
opaskirja, missä veden käyjttöä pidet­tiin
suorastaan sopimattPmana. Kir­jassa
pii kyllä hyviäkin neuvoja.
Kynnenalustat piti kuuleman n>u-kaan
^puhdistaa ja rjamalta näytti,
kim niisti nenänsä sorniillaan.
;No niin. • Samoilta ajoilta pn peräi­sin
kylläkin eräs toinen oppikirja, jo­ka
neuvpi: "Menkää useasti kylpyä
lään, jotta rujimiinne pysyisi puhtaa^
7>
Kaksi aviovaimoa vaati iniehen
^^rqumista — ja siitä syn,tyi ^sell.ainen
«juttu, jonka New Yorkin ylioikeus
"/ji^i-atkaisi siten, että kumpikaan vaimo
^|4ei ole oikeutettu saamaan ruumista,
^%*oten hautauksen toimittaa vieras
iJiienkilö,
Tämä harvinainen aviomiehen ruu-
Imis oh tri Paul. F. Schilderin, tunne-
Itim sielutieteen lääkärin. Hän kuoli
|ja kun hän maksoi vakituisesti elä-
|kettä ensimmäiselle vaimolleen, niin
Itämä halusi saada ruiimiin. Mutta kun
^lääkäri oli toisissa naimisissa, niin
^toinenkin vaimo haliisi tpirpittaa mie-
Ihensä maalliset jäännökset hautaan.
i^Pulma oli vaikea, joten tuomari Be-inedict
Dineen sanoi: Parhain ratkai-
I su on, että kumpikaan ei saa ruumis­ta.
Omaisuutta.koskevasta puolesta
|.päätti tuomari, että Vaimo No. 2 tu-
,^^ilee olemaan Vaimon No. 1 holhppja,
; ehdpHa, että hän maksaa vaimolle
1^9, ,1 joka kuukausi sen mukaan kuin
ledesmeiineen aviomiehen tekemä tes-tamentti,
määrää.
Suomussalmen sota1antei;eelta Jkyu-luu.
yhä uutta. JI^j^ siellä pn sattu-iPut
-aifemolnen rkjähdys-. : JPaiikahti
niin, -että tantereet tärisivät ja läbei-syydfessä
pjleet- henkilöt säikähtivät.
I Joko taas? -MuUa kun sitten .ei .eijää
[ kuuIuQut initääny lähdettiin jjaidiissä
[pUamaan ^Ivää ja todettiin merkilli­nen
tapaus.
Suuri karhunköriläs makasi maas­sa
pahoin silpPUtun.eent ja aivan lop-
Lpuiiöt saati--hengettömät AMs^ kir­kastui.
Mesikämmen oli metsässä
[. t^nstellessaan psunut viime talyen
taistelujen aikana viritettyyn .maa-f
miinaan — joka sivumennen sanoen
[on aika latinki — saanut sen laukea-
»•a
,na.
Vuonna. 1775 julkaisivat tunnetut
lääkäriveljekset Bordeu teoksen, jos­sa
he asettuivat vastustamaan puh­tauden
harrastusta, koska ise muk^
haittasi terveydenhoitpa! Ja nämä
miehet olivat lääkäreitä!
%un tuollaista lukee, ajattelee o-lankohaut.
uksella: Niin, sellaista saat­toi
tapahtua satoja vuosia sitten. Sii­tähän
on jp pitkä aika. ,
•Mutta kyllä ihmiset pelkäsivät
vettä. \äelä viime viipsisadaUjakin, jo­pa
tämän vuosisadan alussakin.
Muistatteko vielä Jugend-tyylin ai­koja?
No niin, sillpm oli ihmisillä,
jotka halusivat näyttää hienoilta,
kylpyammeet saleissaan! Uskokaa
taikka älkää, mutta totta se on.
Muistattehan tyylin? Ruokasalis­sa
paksut persialaiset matot, kullatut
tuolit, raskaat uutimet, oikeat pölyn-pesät.
Raittiista ilmasta ei välitetty,
mutta kalusto pii raskasta ja hienoa.
Kylpyamme oli verraten tuntematon
käsite.
Jos sellainen nyt jollakin oli, pidet­tiin
häntä ' urheiluhulluna ja sitten
katsottiin, ettähän pii terveydenhoi­don
itttoiyjaj joka hevoskuurilla yrit­ti
itseään puoskaroida. Hassuinta oli
vain se, että ihmiset yhdistivät soh­van
ja kylpyammeen yhteen useasti.
' Kuten ilmoituksessa sanottiin: "Sel­lainen
huonekalu on koristeena mille,
tahansa huoneelle. Se on käytännöl­linen
ja elegantti huonekalu."
Ja tuhannet ihmiset-ostivat tämän­kaltaisen
huonekal.uhirviön ja eräät
jopa käytlivätkin tätä ihmeellistä yh­distelmää.
Se polskuttelivat am­meessaan
iloisesti keskellä mahonki-sia
huonekaluja. - Ja iätä kjilsuttiin
•siihen ^ a a n *'jterveydeiAoidoksi"!
Miutta . parempiakin laitteita kek­sittiin.
: jErään.amerikkalaisen, Mark
L. Winnin, toimesta saatim pian
markkinpillaj^ähdä salainenkin ihme
kuin "pa^npesukoje", jossa käytettiin
kylmää yettä. Se jpli kuuleman mu-
. kaanHiiainio koje^ «sillä se pani -veren
kiertämään hyvin vinhasti, jopa niin
vinhasti, että se kierteli aina varpait-
.ten päissä saakka. Kojeeseen kuului
jonkinlainen kj^ra, joka €^ naisten
pitkän tukan kastumasta sekä myös
- , . ... [ ^ ;
maan ja tavannut Siinä myös oman
kohtalonsa.
kumirengas, joka .pantiin kaulan ym-parille.
Sitten voitiin ryhtyä; pään
kastamiseen.
Mutta miksei riisuuduttu ja menty
suihkun alle, jolloin piiäkin olisi kas­tunut?
Se ei ollut sopiivaa„ siinä
kaikki. Se :Oli sopimatonta, väitti­vät
sen ajan ahdashenkiset ihoraali-saanaajat.
Hyvänenaika: eUiänTuu­mista
saanut paljastaa!
Miltei mahdottomalta tuntuukin
sentakia ajatella, että tänä vesikau­hun
aikana löytyi eräitä henkilöitä,
jotka uskalsivat antaa ruumiinsa me­ren
vilpoisaan huomaan, jotka siis oli­vat
niin \'arpmattomia, että uivat.
Heitä kutsuttiin "narreiksi ja hulluik­si".
Nämä senaikaiset uijat eivät kyl­iäkään
pitkää aikaa viipyneet vedessä.
He pujahtivat veteen yhdessä hu­jauksessa,
. k:astoivat ruumiinsa ja
juosta kipittivät sitten jännälle, mis­sä
hieroja karkealla pyyhkeellä hie-joi
heidät heti kui^raksi ja lämpimäk­si.
Etteivät he vain piisi vilustuneet!
Varovaisimmat «sikaltautuivat uin-tikoneen
eli kylpykpn<aen hupstaah.
Se oli koje elikä vene,.joka-kellui ja
jossa oli kupariset putket sjsäjlä. Se
oli rakennettu sillä tavoin, ettei se
saattanut upota. Veneen puulattialla
, kylpijä. sitten liotteli hetken aikaa
itseään. Mutta hän oli jpka tapauk­sessa
veden päällä. Tämä. öli hyvin
säädyllistä, sillä hänestä . näkyi ve­neen
laidan yli vain pää.: > .
Mutta olipa joukossa vieläkin va­rovaisempia,
niin varovaisia, että he
vetivät ylleen sellaisen ^uimapuvun,
\, jonka taattiin pitävän kantajansa .ve­den
päällä4ippoamatta.sKeksminnön
oli. tehnyt .^v^glantilamen'^ kapteeni
Stone. Trliaitteeseen kuuluiv jonkinlai­set
räpylät, pieni ppiju ja lippukin,
jonka oli määrä osoittaa, millä kohtaa
uija sillä ja sillä hetkellä räpiköi.
Noniin. Olemme tulleet jo tähän
vuosisataan. Nyt nauttivat ihmiset
täysin siemauksin vedestä, ja:[aurin­gosta.
Vanhanaikaiset sopivaisuus-käsitteet
ovat heittäneet kuperkeikan.
Joskus palvotaan aurinkoa sekä vettä
liikaakin, mutta kyllä me sentään
elämme terveellisempää elämää kuin
närnä kureliivin, tunkkaisen ilman ja
vesikauhun riivaamat - ihmiset viime
vuosisadalla.
Ja sayna — se on poikaa se!
-oOo-
Tiikerit haviamassa
Kissansukuiset petoeläimet"' ovat
. häviämässä Intian viidakoista. J^aa-jöilla
alueilla, jotka aikaisemmin oli­vat
tunnettuja tiikerien oleskelupaik­koja,
voi nykyisin liikkua jokainen,
joka ei pelkää käärmeifä.^ Syynä sii­hen
pn varsinkin se, että älfcuasuk
käilläkin on nykyisin tuliaseita ja et­tä
he itsekin ovat ryht3miBet harras­tamaan
tiikerimetsästysta. Sitäf)ait-si
nä)^telee. Intian rmptorispituminen
myöskin huomattavaa ^saa,, kpska'
useat, varsinkin eng^tUaiset^ autoi­lijat
nauttivat siitä, kun paaseyät
häikäisemään . autojensa etuv^lpilla
tiikerien .§ib?iät ja ^ y a t .anipua :sit-ten
otuksen autp^t^n. jQnkin sa-nottu,:
«ttä iptigtlj^sten tyytyy 30 viio-den
kulyttjia. lupttjaa^msä^^a. t>)ke-reitä
Europan eläintarhoista, mikäli
haluavat nähdä, miltä Beidän mui-nai^
t petpdäimensä näyttivät. ;
, , - —<)Oo —-
.'^Me^nkin Sanna .taitaa mennä koh-ta
naimlstln."
"Misl^ seUaasiapöättdet?'''
"JSun tuolta jaxkJ^nmii^
raavaban miejien. nauru*'-, - f / r
Psykoloogit puhuvat visseistä piir-iteistä
ihmisissä "jatkuvana lapsuu­tena".
Joskus taas he mainitsevat
siitä "keskeytyneenä kehityksenä".
Heillä on i^iielessään ylcsilö, joka ajat­telee
ja toimii lapsen lailla, vaikka
onkin riittävän vanha luapuakseen
lapsellisista tavoist?Än. Me kaikki
tunnemme nämä varhaiselle nuoruu-idelle
ominaiset tavat tai luonteen­ominaisuudet.
Nuori lapsi ei kyke­ne
huolehtimaan itsestään, ei voi
suunnitella, joten vanhemmat ihmi­set
pitävät huolta hänestä. Hän ei
omaksu minkäänlaisia velvollisuuk­sia
j.eikä huolehdi huomisesta. Hänen
huolenaan ovat lähimmät tarpeensa.
Häh uhraa paljon aikaa huvituksiin,
ileikkii aina, eikä ajattele toisista,
vaan yksinomaan omista asioistaan.
-Kun lapsi saavuttaa nuorukaisiän—
ja lähenee täysiikäisyyttä,, me odo­tamme
hänen hylkäävän ainakin o-sittain
lapsuuden tavat. Hän yhäkin
on kiintynyt huvitteluun ja leikkii
paljon. Sehän on täysin terveellistä
— sellainen lapsuusajan luonteeno­minaisuus,
jota voidaan jatkaa van­huuteen
asti. Onnellinen on ihminen,
joka pysyy leikkisenä, huvia rakasta­vana,
innpstuvana ja läiskyvänä läpi
:elämänsä. Mutta kun henkilö van-heni^
e me odotamme hänen alkavan
suunnitella, ajatella tulevaisuutta,
leikkivän vain osan ajasta, käyvän
.hyödylliseen työhön, kiintyvän sii­hen.
Me odotamme häneltä tyyniä
Ja ajattelevia hetkiä, luotamme hänen
ahtavan huomiota toisillekin, saavut­tavan
vissin määrän arvokkuutta.
Kansallisen historiamme varhai­sempina
päivinä pojat ja tytöt siir­tyivät
lapsuudesta täysi-ikäisyyteen
verrattain suorina. Lapsilla oli omat
: tehtävänsä noina aikoina. Heille oli
V työtä farmilla ja tyäpajoissa ja he
, oppivat velvollisuuksia ja vastuuna­laisuutta.
Äskeisinä vuosina kuiten­kin
pn ollut vähemmän tehtäviä koto­na
nuprille ja monessa tapauksessa
iiuoret ovat joutuneet kasvamaan
täysi-ikäisyyteen ilman työtä ja vas­tuunalaisuutta.
Monia heistä suo­jellaan
ja huolletaan vielä sittenkin
kyn^Pvat saavuttaneet iän, jolloin
heillä ennen oli työtä ja vastuunalai­suutta.
Seurauksena siitä monet ty-,
töistä.ja pojista saavuttanut taysi-ikäisyyden
lapsen tavoilla ja mielen­tilassa.
Monissa korkeakouluissa nä­kee
nuoria. Jotka ovat katsannoltaan
lapsia. Jokainen on nähnyt koulu­laisen,
joka. ei ajattele .tulevaisuutta,
joka on kiintynyt vain hetken huvi­tuksiin,
joka antaa toisten huolehtia
itsestään, joka tekee vain vaaditun
työn eikä. yhtään enempää ja joka
kuluttaa mahdolhsimman paljon ai­kaa
leikissä. Sellaisiakin nuoria on
paljon, jptka katsovat, että kaikki
maljdollinen on tehtäyä heidän hy­väkseen
ja jotka eivät yritäkään aut-
^::tg3'toisia-sHnä.--' Tällaiset-nuoret ai­van
usein pitävät itseään täysi-ikäi­sinä:
ja csofistikeerattuina. Todelli-smi^
eösa he potevat keskeytynyttä
. kyfbitystä. Heidän luonnepiirteensä
ovat l^p^set. . Heidän lapsuusai­kansa
jatki^u. Lapselliset tavat ulot­tuvat
yli :Sen, ajan kuin niistä pii.hyö­tyä.
—-oOo
BRJTANNJAN «lintarveministe-rio
on ilmoittanut, että Yhdistynee*-
-isä k^mingaskumiassa jkasyatettui,en
:omeni0n hinasit jtullaan kpn>tro*loi-
V -maan ^JQUlukuun 2^ päivän jäilkeen.