1945-03-24-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Si\ni 10 LAUANTAINA, MAALISKUUN 24 PÄIVÄNÄ
194S
li
i V V < , S %
1- ' • ~ , \ N - -<
"Inäjalle, vieden hänelle ruokaa.
Pian tuli syksy ja Monte Arnon
erakko oli asunut vuorellaan kuusi
pitkää kuukautta, eikä kuolemaa vain
kuulunut. Päinvastoin! Tuo kirkas,
raikas vuorituuli ja kova työ
raskaiden kivipaasien murtamisessa
ja kantamisessa olivat tehneet hänestä
aivan uuden ihmisen. Hän tunsi
ja tiesi olevansa täysin terve. Silloin
rupesi kiusaaja häntä öisin vaivaamaan.
Mitä varten hän nyt enää
täällä reuhtoisi tuon kömpelön ristin
kimpussa? Eihän se vielä valmis ollut,
tuskin tulisikaan. Miksi hän ei
voisi palata takaisin entiseen elä-
• inäänsäj-iiöihin näulihfoihin?
Nämä ajatukset vaivasivat häntä
syysmyrskyjen ja kaatosateiden ulvoessa
ja kohistessa hänen kurjan
majansa ulkopuolella. Mutta hän
oli päättäväinen mies ja tehden ristin
merkin hän lausui: "Tänne jään,
kunnes saan tuon työiii valmiiksi,
jonka kerran olen alkanut."
Ja vuorelleen hän jäi, eikä kuolema
tullut häntä korjaamaan. Hitaasti
kuluivat syksyn ja talven sateiset
viikot. Harvoin kyläläisiäkään tämmöisillä
ilmoilla uskaltautui vaarallisille
vuoristopoluille, jotka olivat sateista
liukkaat ja pettävät. Mutta
paimenet kävivät hänen luonaan, eikä
häneltä koskaan puuttunut hyvää
vuohenmaitoa, juustoa ja leipää.
Näin kului aika ja ensimmäiset kukkaset
avasivat siniset silmänsä aurinkoisilla
rinteillä. Kevät oli tullut!
Eräänä kauniina toukokuun aamuna
kylän naiset ja lapset tähystelivät
ylös Monte Arnon huipulle. Mikä
siellä niin säteili ja loisti? Erakon
risti oli nyt valmis. Se pii päällystetty
valkoisilla, kiiltävillä kivilaa-toilla
ja auringonsäteet saivat sen
hehkumaan. Seuraavina pTäivinä alkoi
kylänväen joukkovaellus ylös
vuorelle. Pitihän toki kaikkien, vanhojenkin,
rampojenkin päästä näkemään
Monte Arnon risti ja sen ahkera
rakentaja.
Sinne tulivat hänen luokseen niin
itutut kuin tuntemattomat, tuoden
^kaikenlaisia herkkuja tullessaan. Kenellä
oli paistettu kana, kenellä kalkkuna,
kenellä taas kulhollinen hyvää
viiniä. Erakon vaatimaton luola oli
pian täynnä kaikenlaista hyvää. Kylän
lapset toivat kukkasia ja kietoivat
seppeleen toisensa viereen kivisen
ristin ympärille. Kylän nuoret toivat
kitaransa ja tamburiinit, ja pian
kaikui soitto ja Jaulu ja iloinen karkelo
korkealla Monte Arnon laella.
Mutta erakko istui syrjässä, yksinään
ja murheissaan. Hän oli kalpea
ja väsyneen näköinen, eikä hän näyttänyt
paljon huomaavankaan kaikkea
sitä ihailua ja kunnioitusta, min-
' kä kylän väki hänelle osoitti. Ja kun
päivä viimein kallistui ehtoolle ja
laaksojen kansa hyvästellen ja kiittäen
lähti paluumatkalle, pääsi häneltä
vapautuksen huokaus. Häntä
askarrutti aina sama kiusaava ajatus.
Nyt hänen työnsä oli valmis! :Mitä
nyt tapahtuisi? Jäisikö hän vielä
tänne odottamaan kuolemaa, joka ei
kuitenkaan tulisi, vaikka sitä kuinka
oli^toivottu.. Lähtisikö hän takaisin
Muinaisten persialaisten
tavoista
Herodotos kertoo persialaisista m.
m. seuraavaa.
Heillä ei ole tapana pystyttää ju-malankuvia,
temppeleitä tai alttareita,
koska he eivät kuvittele jumalia
ihmismuotoisiksi, kuten helleenit.
]Mutta he tapaavat nousta vuorten
huipuille ja toimittaa uhreja Zeulle,
kutsuen koko taivaan piiriä Zeuksi.
He uhraavat auringolle, kuulle, maalle,
tulelle, vedelle ja. tuulille.
Uhrinsa toimittaa persialainen hyvin
yksinkertaisesti. Njinpian kun
joku tahtoo uhrata, vie hän uhrielu-kan
johonkin puhtaaseen paikkaan
ja kutsuu jumalaa nimeltä, päähine
seppelöitynä, tavajlisesti myrtillä.
Uhraaja ei saa rukoilla menestystä
vain itselleen, vaan kaikille persialai-*
sille. Keitettyään lihat, hän ensin levittelee
niiden alle tuoreita ruohoja,
esim. apilaa. Tämän jälkeen avustava
maagi lukee jumalten synnjm.
Odotettuaan vähän aikaa uhraaja vie
pois lihat ja käyttää niitä sitten niinkuin
parhaaksi näkee.
Syntymäpäivä oli persialaisen suurin
juhlapäivä. Silloin varakkaammat
tarjosivat juhlapöydässä uunissa
kokonaisena paistetun härän, hevosen,
kamelin tai aasin, mutta köyhät
paistoivat pikkukarjaa. Persialaiset
käyttivät vähän pääruokia ja paljon
jälkiruokia ja sanoivatkin sen-vuoksi,
että helleenit muka lopettavat
nälkäisinä ateriansa, koska heille ei
aterian jälkeen enää tuoda mitään,
mistä kannattaisi puhua.
Persialaiset olivat Herodotoksen
mukaan kovasti viiniin taipuvaisia ja
oli heiliä tapana neuvotella humalaisina
tärkeimmistä asioistaan. "Ja
sen, mikä heidän neuvotellessaan on
miellyttänyt, seuraavana päivänä heidän
raittiina ollessaan esittää heille
sen talon isänttä ,missä olivat neuvotellessaan.
Jos tuuma miellyttää heitä
raittiinakin, he noudattavat sitä".
Niinikään, mistä ensin on raittiina ollen
neuvoteltu, käsitellään "toisessa
lukemisessa" juovuksissa.
suureen kaupunkiin, entiseen elämäänsä?
Kuinka tyhjänpäiväiseltä
ja mitättömältä tuo entinen elämä
nyt näyttikään. Loistava elämä hovin
piirissä, kemuista kutsuihin ja
tanssiaisiin! Sihisevää silkkiä, säteileviä
timanttikoruja, hohtavia helmiä
ja hurmaavia,.'lumman sametin pehmoisia
silmäpareja! Verisiä härkätaisteluita,
huumaavia öitä pelipehk-
Icien vihreiden pöytien ympärillä,
paukkuvia pulloja ja nautintojen yltäkylläisyyttä.
Kylmä hiki helmeili hänen btsal-laan.
Hän vapisi kauhusta ja hänen
huuliltaan pääsi huuto: "Ei koskaan!
En milloinkaan halua nähdä sitä,
enää. Tänne Jään ja täällä pysyn."
Erakko on haudattu alas laaksoon
nimettömään hautaan kylän kirkkomaalle,
mutta Monte Arnon risti seisoo
vielä tänä päivänä korkealla paikallaan
ja aamuauringon säteet saavat
sen toisinaan loistamaan aivan
kullanhohtoisena.
Kun persialaiset tapasivat toisensa
tiellä,- saattoi helposti sivultakin nähdä,
olivatko toisiaan kohtaavat samanarvoisia
vai eivätkö. Samanarvoiset
antavat toisilleen suuta, mutta
jos toinen on vähän ala-arvoisempi
toista, suudellaan poskille. Jos taas
toinen on halvempaa sukua kuin toinen,
heittäytyy edellinen maahan ja
suutelee arvokkaamman jalkoja. Per-siakiiset
pitivät itseään etevimpinä ja
arvokkaimpina ja arvo .väheni sitä
enemmän, mitä kauempana joku kansa
asui persialaisista. Silti olivat he
halukkaat omaksumaan vieraita tapoja.
Niinpä lie pitivät meediälaistA
puku^, koska tämä oli heidän omaan
Sakauiiiimpi, ja sodassa he käyttivät
egyptiläisiä nntahaarniskoita.'
Jokaisella persialaisella oli upeita
laillisia vaimoja sekä lisäksi useampia
jalkavaimtyja ja sukupuolisuhteissa oli
heillä samanlaisia sairaalloisuuksia
kuin helleeneilläkin.
"Taistelukuntoisuuden jälkeen to.
distaa kelpoisuutta, jos saattaa" aset!
taa näytteille niin monta lasta kuin
suinkin. Sille, joka näyttää useimmat
lapset, . kuningas lähettää joka
vuosi lahjoja. Silla paljoudessi he
ouiniiiniiiiiiiiiHiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiitmiiiiiiiiiiiiiuitiiiiiinuiiiiuiuiiniiiiiiMiiiiiiiiiiiiiiiiitni^ iiiiiniiiiuiiniiiiHniuiniii
K I I T O S
Sydämelliset kiitokset tupaantuiyaisyllätysvleraille, «jonka järjestitte
uuteen koUimme tJc. 10 p:n iltana niin suurilukuisena. Kiitos runsaasta
- ja kauniista ka'livi- ja ruokapöydästä sekä virvokkeista joita toitte.
Erikoiset kiitokset homman alkuunpanijoille mr. ja mrs. A. Mäelle
mrs. E. Heinolle, mr. ja mrs. U. Rantamäelle, mrs. L. OampbelliUe ja kaikille
Ulan emännille auttajineen. Kiitos niille henkilölle jotka ottivat
osaa, vaan eivät voineet olla saapuvilla.
Lausumme mitä parhaimmat kiitokset siitä odottamattomasta ja suuresta
rahalahjasta.
Ystävyys säilyköön välillämme.
ADE, HILDA JA ALBERT NISKANEN
Windsor OnUrio
1
3
s
S
=
5
=
S
Cambien haalille järjestettiin
maaliskuun 10 p:nä jäähyväis-tilaisuus
Cpl. R. YlistöUe
Me allekirjoittaneet toivotamme
hänelle parhainta onnea ja
menestystä matkalle.
Seth ja ]Mary Ylistö
Victor ja Mary liantula ja
lapaset
Eino Jäätteenmäki
Pete Wicklund
Leo Kingelin
Alver ja Helen Holm ja lapset
Ramond LaFoy
Pte. A. H. Magrum
Antti Lehto
Harry Wisdom
Reino, Shirley ja Esther
Johnson
Arvid, Kate, Ruby ja
Robert Rinta
Sanna ja Alli Luoma
Kalle Kingelin perheineen
Joe Maier, Jr.
Vilho, Venla ja Viola Heinonen
Toivo, Emmi ja Janet
Rannikko
XHLO DAHL
Annie Johnson ja Ida
\Valter, Helen ja Niilo Enqvist
Veli .^ti
John Vähämäki
Mike Ferro
Elsie Nieminen
Annie Rokosh
Fred Wendell
Joe Ferro
Paavo, Sanna ja Helien
Karjanmaa
ALLAN, EMLY JA MURRA^/
SIM
Isaac Nevala
Doug Allk
EDITH RINTA
ERIC YLISTÖ
Johnny Rokosh
Lilian Leaf
Arne Myllyniemi
Margaret VVebster
BEN MORTBERG
Helmer ja Mary Erickson
perheineen
Lauri ja Hilma itari ja tytöt
Jussi ja Amanda Kari
Eino Enqvist.
mnmnuii»'-""
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 24, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-03-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450324 |
Description
| Title | 1945-03-24-10 |
| OCR text | Si\ni 10 LAUANTAINA, MAALISKUUN 24 PÄIVÄNÄ 194S li i V V < , S % 1- ' • ~ , \ N - -< "Inäjalle, vieden hänelle ruokaa. Pian tuli syksy ja Monte Arnon erakko oli asunut vuorellaan kuusi pitkää kuukautta, eikä kuolemaa vain kuulunut. Päinvastoin! Tuo kirkas, raikas vuorituuli ja kova työ raskaiden kivipaasien murtamisessa ja kantamisessa olivat tehneet hänestä aivan uuden ihmisen. Hän tunsi ja tiesi olevansa täysin terve. Silloin rupesi kiusaaja häntä öisin vaivaamaan. Mitä varten hän nyt enää täällä reuhtoisi tuon kömpelön ristin kimpussa? Eihän se vielä valmis ollut, tuskin tulisikaan. Miksi hän ei voisi palata takaisin entiseen elä- • inäänsäj-iiöihin näulihfoihin? Nämä ajatukset vaivasivat häntä syysmyrskyjen ja kaatosateiden ulvoessa ja kohistessa hänen kurjan majansa ulkopuolella. Mutta hän oli päättäväinen mies ja tehden ristin merkin hän lausui: "Tänne jään, kunnes saan tuon työiii valmiiksi, jonka kerran olen alkanut." Ja vuorelleen hän jäi, eikä kuolema tullut häntä korjaamaan. Hitaasti kuluivat syksyn ja talven sateiset viikot. Harvoin kyläläisiäkään tämmöisillä ilmoilla uskaltautui vaarallisille vuoristopoluille, jotka olivat sateista liukkaat ja pettävät. Mutta paimenet kävivät hänen luonaan, eikä häneltä koskaan puuttunut hyvää vuohenmaitoa, juustoa ja leipää. Näin kului aika ja ensimmäiset kukkaset avasivat siniset silmänsä aurinkoisilla rinteillä. Kevät oli tullut! Eräänä kauniina toukokuun aamuna kylän naiset ja lapset tähystelivät ylös Monte Arnon huipulle. Mikä siellä niin säteili ja loisti? Erakon risti oli nyt valmis. Se pii päällystetty valkoisilla, kiiltävillä kivilaa-toilla ja auringonsäteet saivat sen hehkumaan. Seuraavina pTäivinä alkoi kylänväen joukkovaellus ylös vuorelle. Pitihän toki kaikkien, vanhojenkin, rampojenkin päästä näkemään Monte Arnon risti ja sen ahkera rakentaja. Sinne tulivat hänen luokseen niin itutut kuin tuntemattomat, tuoden ^kaikenlaisia herkkuja tullessaan. Kenellä oli paistettu kana, kenellä kalkkuna, kenellä taas kulhollinen hyvää viiniä. Erakon vaatimaton luola oli pian täynnä kaikenlaista hyvää. Kylän lapset toivat kukkasia ja kietoivat seppeleen toisensa viereen kivisen ristin ympärille. Kylän nuoret toivat kitaransa ja tamburiinit, ja pian kaikui soitto ja Jaulu ja iloinen karkelo korkealla Monte Arnon laella. Mutta erakko istui syrjässä, yksinään ja murheissaan. Hän oli kalpea ja väsyneen näköinen, eikä hän näyttänyt paljon huomaavankaan kaikkea sitä ihailua ja kunnioitusta, min- ' kä kylän väki hänelle osoitti. Ja kun päivä viimein kallistui ehtoolle ja laaksojen kansa hyvästellen ja kiittäen lähti paluumatkalle, pääsi häneltä vapautuksen huokaus. Häntä askarrutti aina sama kiusaava ajatus. Nyt hänen työnsä oli valmis! :Mitä nyt tapahtuisi? Jäisikö hän vielä tänne odottamaan kuolemaa, joka ei kuitenkaan tulisi, vaikka sitä kuinka oli^toivottu.. Lähtisikö hän takaisin Muinaisten persialaisten tavoista Herodotos kertoo persialaisista m. m. seuraavaa. Heillä ei ole tapana pystyttää ju-malankuvia, temppeleitä tai alttareita, koska he eivät kuvittele jumalia ihmismuotoisiksi, kuten helleenit. ]Mutta he tapaavat nousta vuorten huipuille ja toimittaa uhreja Zeulle, kutsuen koko taivaan piiriä Zeuksi. He uhraavat auringolle, kuulle, maalle, tulelle, vedelle ja. tuulille. Uhrinsa toimittaa persialainen hyvin yksinkertaisesti. Njinpian kun joku tahtoo uhrata, vie hän uhrielu-kan johonkin puhtaaseen paikkaan ja kutsuu jumalaa nimeltä, päähine seppelöitynä, tavajlisesti myrtillä. Uhraaja ei saa rukoilla menestystä vain itselleen, vaan kaikille persialai-* sille. Keitettyään lihat, hän ensin levittelee niiden alle tuoreita ruohoja, esim. apilaa. Tämän jälkeen avustava maagi lukee jumalten synnjm. Odotettuaan vähän aikaa uhraaja vie pois lihat ja käyttää niitä sitten niinkuin parhaaksi näkee. Syntymäpäivä oli persialaisen suurin juhlapäivä. Silloin varakkaammat tarjosivat juhlapöydässä uunissa kokonaisena paistetun härän, hevosen, kamelin tai aasin, mutta köyhät paistoivat pikkukarjaa. Persialaiset käyttivät vähän pääruokia ja paljon jälkiruokia ja sanoivatkin sen-vuoksi, että helleenit muka lopettavat nälkäisinä ateriansa, koska heille ei aterian jälkeen enää tuoda mitään, mistä kannattaisi puhua. Persialaiset olivat Herodotoksen mukaan kovasti viiniin taipuvaisia ja oli heiliä tapana neuvotella humalaisina tärkeimmistä asioistaan. "Ja sen, mikä heidän neuvotellessaan on miellyttänyt, seuraavana päivänä heidän raittiina ollessaan esittää heille sen talon isänttä ,missä olivat neuvotellessaan. Jos tuuma miellyttää heitä raittiinakin, he noudattavat sitä". Niinikään, mistä ensin on raittiina ollen neuvoteltu, käsitellään "toisessa lukemisessa" juovuksissa. suureen kaupunkiin, entiseen elämäänsä? Kuinka tyhjänpäiväiseltä ja mitättömältä tuo entinen elämä nyt näyttikään. Loistava elämä hovin piirissä, kemuista kutsuihin ja tanssiaisiin! Sihisevää silkkiä, säteileviä timanttikoruja, hohtavia helmiä ja hurmaavia,.'lumman sametin pehmoisia silmäpareja! Verisiä härkätaisteluita, huumaavia öitä pelipehk- Icien vihreiden pöytien ympärillä, paukkuvia pulloja ja nautintojen yltäkylläisyyttä. Kylmä hiki helmeili hänen btsal-laan. Hän vapisi kauhusta ja hänen huuliltaan pääsi huuto: "Ei koskaan! En milloinkaan halua nähdä sitä, enää. Tänne Jään ja täällä pysyn." Erakko on haudattu alas laaksoon nimettömään hautaan kylän kirkkomaalle, mutta Monte Arnon risti seisoo vielä tänä päivänä korkealla paikallaan ja aamuauringon säteet saavat sen toisinaan loistamaan aivan kullanhohtoisena. Kun persialaiset tapasivat toisensa tiellä,- saattoi helposti sivultakin nähdä, olivatko toisiaan kohtaavat samanarvoisia vai eivätkö. Samanarvoiset antavat toisilleen suuta, mutta jos toinen on vähän ala-arvoisempi toista, suudellaan poskille. Jos taas toinen on halvempaa sukua kuin toinen, heittäytyy edellinen maahan ja suutelee arvokkaamman jalkoja. Per-siakiiset pitivät itseään etevimpinä ja arvokkaimpina ja arvo .väheni sitä enemmän, mitä kauempana joku kansa asui persialaisista. Silti olivat he halukkaat omaksumaan vieraita tapoja. Niinpä lie pitivät meediälaistA puku^, koska tämä oli heidän omaan Sakauiiiimpi, ja sodassa he käyttivät egyptiläisiä nntahaarniskoita.' Jokaisella persialaisella oli upeita laillisia vaimoja sekä lisäksi useampia jalkavaimtyja ja sukupuolisuhteissa oli heillä samanlaisia sairaalloisuuksia kuin helleeneilläkin. "Taistelukuntoisuuden jälkeen to. distaa kelpoisuutta, jos saattaa" aset! taa näytteille niin monta lasta kuin suinkin. Sille, joka näyttää useimmat lapset, . kuningas lähettää joka vuosi lahjoja. Silla paljoudessi he ouiniiiniiiiiiiiiHiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiitmiiiiiiiiiiiiiuitiiiiiinuiiiiuiuiiniiiiiiMiiiiiiiiiiiiiiiiitni^ iiiiiniiiiuiiniiiiHniuiniii K I I T O S Sydämelliset kiitokset tupaantuiyaisyllätysvleraille, «jonka järjestitte uuteen koUimme tJc. 10 p:n iltana niin suurilukuisena. Kiitos runsaasta - ja kauniista ka'livi- ja ruokapöydästä sekä virvokkeista joita toitte. Erikoiset kiitokset homman alkuunpanijoille mr. ja mrs. A. Mäelle mrs. E. Heinolle, mr. ja mrs. U. Rantamäelle, mrs. L. OampbelliUe ja kaikille Ulan emännille auttajineen. Kiitos niille henkilölle jotka ottivat osaa, vaan eivät voineet olla saapuvilla. Lausumme mitä parhaimmat kiitokset siitä odottamattomasta ja suuresta rahalahjasta. Ystävyys säilyköön välillämme. ADE, HILDA JA ALBERT NISKANEN Windsor OnUrio 1 3 s S = 5 = S Cambien haalille järjestettiin maaliskuun 10 p:nä jäähyväis-tilaisuus Cpl. R. YlistöUe Me allekirjoittaneet toivotamme hänelle parhainta onnea ja menestystä matkalle. Seth ja ]Mary Ylistö Victor ja Mary liantula ja lapaset Eino Jäätteenmäki Pete Wicklund Leo Kingelin Alver ja Helen Holm ja lapset Ramond LaFoy Pte. A. H. Magrum Antti Lehto Harry Wisdom Reino, Shirley ja Esther Johnson Arvid, Kate, Ruby ja Robert Rinta Sanna ja Alli Luoma Kalle Kingelin perheineen Joe Maier, Jr. Vilho, Venla ja Viola Heinonen Toivo, Emmi ja Janet Rannikko XHLO DAHL Annie Johnson ja Ida \Valter, Helen ja Niilo Enqvist Veli .^ti John Vähämäki Mike Ferro Elsie Nieminen Annie Rokosh Fred Wendell Joe Ferro Paavo, Sanna ja Helien Karjanmaa ALLAN, EMLY JA MURRA^/ SIM Isaac Nevala Doug Allk EDITH RINTA ERIC YLISTÖ Johnny Rokosh Lilian Leaf Arne Myllyniemi Margaret VVebster BEN MORTBERG Helmer ja Mary Erickson perheineen Lauri ja Hilma itari ja tytöt Jussi ja Amanda Kari Eino Enqvist. mnmnuii»'-"" |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-03-24-10
