Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 24, 1945

              Sivu 8 LAU.\XTAINA, MAALISKUUN 24 PÄIVÄNÄ
Jatkoa.
Arvi katseli usein kummallisen ou­toa
kotiaan. Sen jälkeen kuin Molly
oli muuttanuf siihen, oli myös muut­tunut
kaikki talon tavat.
- Molly olisi mfelellään lähettänyt
kaikki «ntisen kaluston käytettyjen
tavarain kauppaan, mutta Arvia esti
jokin sisäinen vaisto tekemästä niin.
taa sanoa mielipidettään missään.
Mies oli naisen pää!-.
Nyt oli kaikki niin toisenlaista.
Yksin hänen entiset ystävänsäkin
karttoivat poiketa hänen kotiinsa.
Sen sijaan oli Molly koonnut ympä­rilleen
aivan oman. tuttavapiirinsä,
joka oli pantu kokoon samanlaisista
tyhjäntoimittajista kuin hän itsekin.
Siksipä ne olikin raahattu vain kel- Mutta kyllä hän tekisi tuosta järjet-
— lariin,.johon Arvi ne^varovastrpeitti - töinästä mässäilystä lopun: Töttä*'
.Jakanoiila. Hän ei tiennyt itsekään .totisesti tejcisi häh niin! Hän lukisi
. miksi teki niin, mutta se tuntui hä- lain noille huikenteleville naisille
muisti äskeiset ajatuksensa, niin hä­nen
vihansa sammui ja: hän alkoi nau-.
raa hillittömästi. Hetkeä aikaisem­min
oli hän kuvitellut kuinka Molly
häntä potki ja nyt se oli tullut jo to­dellisuudeksi.
Jostain kaukaisesta
muistista tuli myös hänen mieleensä,
että hän itse oli nimitellyt Marjattaa
sivistymättömäksi. Nyt - sai h,än
kuulla tuon nimityksen harva se päi­vä.
Oliko köhtäio kääntänyt pöy-ki^
Arvin oli jo näU,,n. ,
Han ehdotti erästä ravintolaa £ •
sai hyvän aterian kohtuullisella w : i
nalla, mutta Molly rypisti kulmakv^
vojaan ja määräsi itse paikan. "
Arvi oli liian nälkäinen vastustele
maan, vaan antoi toisen johtaa it^en
sii pelleistä välähtelevään ravinto
laan.
''Mitä sinä haluat?''kvsvi Mollv
.närkästyneenä, kun Arvi yritti ottaa
selvää ruokalistan sisällöstä.
"En minä tätä ymmärrä . . "
- *^Anna-se tänne!JE-MöllyviS'"
dat vlösalaisinR Kysvi niin hitin 'f " ^ » ^ '^iäiasti .tarjoili,
paljon kärsivällisyyttä, ette! hän jo f " « f f » - 3*a kuulosti .arvista
laillisesti yhteen. (Nyt sentään vielä
pitäisi olla-tälle mieliksi . . .
. Hän kuvitteli itsekseen, kuinka hän
nestä -perin tär*keältä, että nuo van-
.;ihat 'huonekalut pysyivät kunnossa.
Kerran, kun hän oli huomannut kos-
. teutta. (kellarissa, oli hän heti ostanut
säkin kalkkia ja kuin. varas omassa sanoisi niin.ja niin, Mollylle. Mona
,.lcodissaan oli laittanut sitä Mollyltä saisi mennä työhön, kyllä M n oli pai-
. -salaa astioihin,- että se. vetäisi liian -nanut jo kyllitsi koulunpenkkiä —
. .kosteuden itseensä. ..Kellarikerros oli. -Ja.kaiken lisäksi oli kesken;Jukukau-heti
kun hän pääsisi Mollyn kanssa kääntänyt'Mollyn virtaviivaista pe­räpuolta
..polviensa yli ja.antanut ko­vettuneen
kämmenensä vähän .läm­mittää,
sitä navakassa.tahdissa . . .
^ H«
Jotenkin sai mies kulumaan tuon
vuoden umpeen ja hänen avioeronsa '^^'^•^ö%lta:
kuin""eskaakots sueef.. Hän ei tien­nyt
-mitä se merkitsi, mutta jos se
kelpasi Mollyile, sai se. kelvata myös
iiänelle.
Mutta • kun; tarjoilija toi • annoksen
'. muu t Lunu t hänelle jonkunlaiseksi py-
. -Jiäköksi,,sillä siellä tuntui vielä asus-
, -tavan Marjatta. Sinne.Jiän.toisinaan
pakeni -muistojaan uudistamaan ja
.iden-tuflut, tuohon-peilailemaan. ..Sil­loin
.vähenisi, menotainakin-puolella,
toisipa ehkä vielä vähän ruokarahaa­kin
. . .
. .kaikki nuo . tuntuivat niin rakkailta.. Arvi istui mietteissään keittiön
.. -Ne. kätkivät'; jnuisto.ja,. jotka .säilyisi- pöydän vieressä 'ja dij. jo ajatuksis-
. -vät.läpi känen «lämänsä. Mahtoiko saari pitkällä tulevaisuudessaan. Hän
.. Molly yramärtää tuon vaaran ja olisi havahtui kuin unesta, todellisuuteen
. -siksi ollut niin Jialukas hävittämään
ne? Täällä hän voi laskeutua pitkäk-
.••seen.tuolle vanhalle sohvalle saamat­ta
vihaista katsetta osakseen, JNyt
. oli hänkin saanut oppia puhdista­maan
jalkansa ennenkuin astui si­sälle,
Mollyn hienoille matoille.. Eikä
.., istumahuon^tta käytetty muulloin
. kuin vieraiden aikana, väliajat sen ovi
oli suljettu, ettei hienoille huonöka-
. luille päässyt tomu keittiöstä. Nyt
asuttiin, vallan keittiössä," aivan niin­kuin
ei muita huoneita olisi talpssa
ollutkaan, ja se tuntui perin epämu­kavalle
Arvista, kaiken tuon vapau­den
jälkeen jota oli saanut nauttia
Marjatan aikana.
Arvi kiristi hampaitaan yhteen.
Kyllä hän panisi sentään vielä kurin
Mollylle, jahka hän saisi köytetyksi
sen oikuttelijen laillisesti itseensä.
Hänellä oli sellainen kijvitus aviolii­tosta,
että kun oli kerran vihitty, niin
ei naisella ollut senjälkeen enää val-uudelleen
kuin Saarijärven Paavo.
Monta kyyneltä, monta unetonta yö­tä
oli äidin osana ollut, kun sai lähet­tää
lapset kouluun huonosti vaate­tettuna.
Yminärtämättömi-en ihmis-kun
kuuli ulkoa heikkoa vikinää.
Ressuhan siellä vikisi. Arvi tunsi
jonkunlaista itsesääliä päästäessään
koiran sisälle. Mitä sekin vielä tääl­tä
etsi? Marjattaa kukaties— tai
Pennyä? . . .
Arvi silitti koiran pörröistä turk­kia.
Se oli nyt samassa kelkassa Suin
hän itsekin. -Häntä tosin ei vielä oltu
ajettu pois.kotoaan vieraan hoitoon,
hän oli itse hakenut tuon vieraan ko­tiinsa,'
joka nyt häntä^potki suloisilla,
korkeakantaisilla kengillään.
Ressu heilutti ystävällisesti hän­täänsä,
samalla lähestyen häntä varo-oli
viimeinkin voimassa. 'Hän kuvit­teli
kuiiika . onnellinen. 'Molly olisi
.tuosta tiedosta.^. Sitten ei hänen naa­purinsa
voisi tätä nimittää '^leipäsu-
-deksi". Mutta kun ^ hän esitti Mol-
..lylle, että mentäisiin heti vihille, niin
tämä vastasi siihen, perin kylrnä^ti:
"No, sitten voin, minäkin, ruveta
hakemaan eroa riiiehestäni . . . " .
"Mutta miksi et ole sanonut mi­nulle
— luulin että olit 'jo erossa lail-
.lisesti. Jos olisin tuon tiennyt . . ."
"Niin mitä? Millä rahalla olisin
sen, voinut rahastaa — vaan arvelin,
että kun sinun asiasi olisi läpi niin
"Onko tämä sientä?"
'•Eipä tietenkään, senkin hupsu!
Ne ovat>'Snäils."
- Arvi aprikoi pliko snails jotain; me-riruQka.
ajrntutta;noissa limaisissa eläi-
.missä tuntui .olevan jotaifl, niin tuttua
. . . N i i n -tosiaankin, ne olivat eläi-
:miä . . . nyt hän ne muisti, nehän oli­vat—
etanoita!
'•Hyi, sa'akeli!" tuli häneltä aivan
•selvällä suomenkielellä ja hän sysäsi
lautasen syrjään. Hän ei söisi niitä
vaikka se kuuluisi pöytätapojen aak­kosiin!
Hän kutsui tarjoilijan luokseen ja
tilasi: "Vain tavallista larapaanpais-
Mitäpiti hänen, Arvin, nyt tehdä? . tia.persnaiii^kera,':,
Hänellä oli kyllä pankissa rahaa, mut­ta
sehän oli Marjatap. säästämää hä­nen
tuloistaan — nyt vasta oli hän
alkanut ajatella niistä siten, kun nä­ki
kuinka Molly voi panna menemään
kaikki mitä hän voi tienata ja* vielä
entiset säästöt sen vierellä. Tästä
vasti nuuskien, aivankuin koettaen pankkitilistä tämä sentään ei ollut
muistaa oliko hän ollut ystävä tai vi- tiennyt mitään.
hollinen. Sen oli varmastikin nälkä,
ajatteli mies avaten jääkaapin oven,
katsellen josko sinne olisi jäänyt jo­tain
ruoan loppuja, jota voisi antaa
nälkäiselle kohtalotoverilleen.
Seuraavana aamuna hän sentään
meni ja nosti kaksisataa dollaria pan­kista
antaen sen illalla Mollylle, että pöytätapoihin!
Tarjoilija katsoi ensin häneen ja
..sitten'hänen pöytätoveriinsa, joka oli
kuin hienosti puettu mannekiini vaa­tekaupan
ikkunalta, sitten sanoen
kohteliaasti kumarrellen: -
"Kyllä, hyvä herra."
"Et" sinä tomppeli osaa edes syö­dä
hienosti!" sihahti Molly häntä
vastapäätä ja näytti että hän olisi
voinut heittää etanat lautaselta Ar­vin
kasvoille, jos se olisi kuulunut
tämä saisi panna erohakemuksensa.
Mutta kuukaudet kuluivat eikä
Olihan siellä'jossain törpössä jotain asiasta näyttänyt tulevan sen selvem-tummaa,
se haiskahti vähän kalalta
— mutta sehän oli aivan kelpaama­tonta
syötäväksi. Koirakin sitä hais­toi
kovin epäilevästi, mutta viimein
söi sen kuitenkin nälissään.
Juuri silloin astui Molly sisään ja
Arvi vaistosi rypistyneistä kulmakar- laisuus tuli kysymykseen. Kaikki täy-ten
arvostelut huonoista pukimista voista, että hänet oli yllätetty kestit- tyi käydä heidän "säätyynsä" kuulu­paa.
Aina tarvittiin lisää rahaa, mil­loin
etsiville, milloin asianajajalle,
niin että Arvi huomasi säästönsä hu­penevan
loppuun. Sitten vielä tuli
Monan häiden touhu, joka teki lopus­ta
selvää. Ainoastaan hieno haäti-haavoittivat
herkkää mieltä. Mutta
köyhän on kärsittävä, annettava an­teeksi
ja unhoitettava.
'•Bob", vaimon ääni värähti, "kun
me tulimme tähän raivaamattomaan
paikkaan, olimme kuin lintupari, joka
semästä kutsumatonta vierasta.
Molly katsoi ensin koiraa, sitten
tyhjää kannua lattialla ja sitten rä-ti:
"Senkin tomppeli! Sinä ruokit
täällä juoksukoiraa,kaviaarilla ja se
vasti.
alkoi rakentaa pesää. Tuli pahat on niin vaikeaa saada näin sota-aika-haukat
särkemään pesämme, mutta
me rakensimme sen jälleen. Toivo­taan,
ettei meidän tarvitse enää ko­kea
sitä vastusta mitä tähänastinen
elämämme on ollut. Se ei ole ollut
'ruusuilla tanssimista'."
"Ystäväiseni, sinä olet vallan vää­rässä
sanoessasi ettei ole ruusuilla
tanssittu: kyllä me olemme, emme
vain ole huomanneet sitä, kun ruusu­jen
piikit ovat pistäneet."
"Oh. Bob! Aina sinä keksit uut­ta."
Vienosti suhahteli iltatuuli. Siellä
täällä kilahti karjankello ja uninen
lintu viritti laulun puolisolleen.
Kaksi kovia kokenutta ihmislasta
tunsi rinnassaan ihanaa elämisen ja
työn iloa. Unhottui menneis3'ys.
Valoisampana tulevaisuus kajasti.
Elämä oli jälleen elämisen arvoista.
na. Ajattelin näyttää huomenna tä­män
kylän naisille että Molly West
voi tarjoilla heille sellaistakin jota he
eivät saa enää mistään. Molly Wes-tillä
on sentään vetoa! Mutta sinä
tomppeli pilasit nyt sivistymättömyy­dessäsi
koko huomisen kekkermi!"
Arvi mutisi 'jotain anteeksipyyn­nön
tapaista ja lähti viemään koiraa
ovelle, ;Mutta kun hän avasi oven
ja kyyristyi työntämään koiraa ulos,
sai hän pakaroilleen navakan potkun
Mollyn pienestä kengästä. Se oli to-
Mutta Arvi oli saanut aivan kyl­likseen
Mollyn "pöytätavoista'', eikä
halunnut kuulla tuota sanaakaan —
enempi kuin. sivistyksestäkään. Hän
kaipasi nyt vain jokapäiväistä ja ta­loudellista
Marjattaansa . . .
Hän tuli nyt ajatelleeksi myös
Paulia. Olisiko tämä onnellinen tuon
lasikuplan kanssa — sellainen Mona
todella oli. Eikö joskus vielä Pani­kin
tnlisi vertaamaan tuota porslimi-nnkkea
jokapäiväiseen Pennyyn, joka
Molly oli päättänyt että Paul yi- oli niin luonnollisen lapsellinen. 3lika
lätettäisiin. Kaikki olisi valmista olisi tuo loistava lasikupla hänen
kun tämä tulisi kotiin jouluksi. oman V ^ ä r e n s ä vierellä? Häntä kiu-
Arvi vähän vastusti tuota touhua, sasi ajatuskin kaikista noista toisista,
väittäen että mies kukaties haluaisi joiden kanssa Mona oli seurustellut
levätä ensin. Paulin poissa ollessa. Hän oli jo luul-Älutta
Molly kumosi vastaväitteet. " lutkin Monan rakastuneen Freddyyn;
Arvi oli tulla hulluksi kaiken tuon • mutta sitten tulikin yhfäkkiä tämä
touhun keskellä. Mutta kaikein l i - häiden touhu Pattiin kanssa,
saksi täytyi hänen vielä seurata Mol- "Mitähän jos käväistäisiin sitä si-lya
pääkaupungille puettamaan itsen- ,nun asiamiestäsi katsomassa, sitten
säkin häitä varten, ja hänellä öli en- tietäisi varmasti missä jamassa se asia
nestäänkin jo aivan liian paljon vaat- .on . . ."
teitä, jotka oli ostanut aivan Mollyn Mollyn haarukka pysähtyi suun ja
tähden. Mutta Mollyn mielestä hä- lautasen välille ja Arvi^oli näkevinään
nen vaatevarastonsa oli aivan keipaa- jonkunlaisen pelonsekaisen ilmeen
maton häitä varten. naisen kasvoilla, mutta hetkeä myö-
Kun he olivat kiertäneet kaikki hemmin ei sitä ollut enää jälkeäkään
hienoston kaupat, joista IMolly aina niillä, kun tämä sanoi suostuttele-sin
tarkoitettu koiralle, mutta hän oli llööyyssii nniiiinn vväällttttäämmäättöönnttää oosstteettttaavvaana vasti-sattunut
vahingossa sen tidle. alkoi .\rvia jo harmittaa pussinsa "Etkö rakkaani voi unohtaa seilaa
^'^""^ viimeiset sia asioita niinkauan kuin nämä
sUästöistä, jopa hän oli joutunut vaih- enemmän, mielenkiintoisemmat asiat
tamaan sotabondinsäkin rahaksi, ovat ohi . . ."
vaikka oli ennemmin päättänyt olla "Mutta heti häiden jälkeen. Olen
ainakin niihin koskematta. kyllästynyt odottamaan", vastasi
Tällä menolla olisi hän pian poik- mies vastahakoisesti suostuen siihen.
"Olepas varovaisempi!" kivahti
Arvi pyörähtäen ympäri, ja hänen
sormensa syyhyivät halusta ottaa
naista niskasta ja heittää koiran pe­rään.
Hän sai vaivoin hillityksi it­seään
tekemästä sitä ja kun hän