1945-10-06-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
PubUshed and printed by the Vapaus
Fubllshlng Company Limited. 100-102
Slxn Street West, Sudbury, Ontario,
^cglstcred at the Post Office Dept,
pttawa, as second class motter:
Tilaushinnat:
1 vk. $2.00 e kk. 1.10
9 y^^^T ••*•••••••••••••••••• «60
Yhdysvaltoihin:
1 vk $2,50
ö ••••••••• 1.40
fiooitteen Ja manalle oikomaille:
1. vki. $3,-P0-
0 idc. ....•«...*«*...••*.•«
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lau«
-• mnta|na^l2-slvuiseiis.~äS^tgefl äpärästä
kaunokirjallistaluettavaakalkilta aloilta.
"
AsiamlehUle myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesyälineitä Jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ihnoi-
(ushinta 40 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
niaksu kuolinilmoituksesta $2JQ0 ynnä
50 senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
i&hoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
S:aikkl Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
ön ostettava kustantajan rdr
in^en: Vapaus Publishing.. Gompaiiy
JUtaalted.
Kixstantaja Ja pairiajä: Vapaus Puh-ftshlng
Company Limited. 10&!^ 102 Elm
fitrpet West, Su4bury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö..
Liekkiin aijqt^t kirJoltuk£;et osol*
tettavä:
Sodbiiry. Out.
Nyt on jo aiko puhua vakavissaan
IJekin 10-vuotisnumeron kirjoituksista,
siihen aiot^ista avustuksista,
siliä totta Puhuen niitä e» ole vielä
saapunut kuin jokunen pieni tervehdys
ja vain yksi vähän pitempi kir^
joitus. Otaksumme kuitenkin, että
frtonet ^vat aikoneet siilien — juuri
tuhän merkkinumeroon — jotakin
kirjoittaa, vaikka eivät ole vielä ehtineet
tai muistaneet kiirehtiä. Ja
fniltä tuntuisikaan lukijoistamme, ja
miltä tuntuisi toimittajaparasta, jos
ei tässä numerossa näkyisi ainakin
niiden ystäviemttfe kirjoituksia, jotka
ovat tehneet nimensä niin pidetyiksi
ja tunnetuiksi, että heidät — vaikka
eivät olekaan mitään kirjoja julkaisseet
— käsitetään aivan omina kirjailijoinamme.
Tmtisimme silloin,
että kaikki ei ole niinkuin olla pitäi"
si, jossakin on vika.
Mistä aiheesta olisi kirjoitettavaa
Toimituksen taholta ei tähän voida
eikä kaluta antaa mitään määritelmiä.
Kuka kirjoittaa lyhyehkön kertomuksen,
kuka pakinan, kuka inuis-teiman,
kuka runon — ja niin edelleen
mistä aiheesta ja minkä laatutr
sen tahansa oman "tuntonsa" mukaan
— sitenhän luullaksemme syntyy
vaihteleva ja niinsanoaksemme
luonnollinen kokonaisuus, joka kuvastaa
juuri sitii mitä Liekki on ollut
ja tulee olemaan edelleenkin parhaassa
ominaisuudessaan.
Tämän Liekin fr*£rkkfnupteron kokoa
ei ole vielä tarkalleen määrittth
ty, sehän riippuu tervehdysten määrästäkin,
mutta ensimmäinen osa painetaan
ehkä jo ensi vHkpUa. Kaikissa
tapatfksissa se vaatii huomata,
tavasti tavallista numeroa cncttfnfän
kirjoituksiakin... Siis, hyvät kynäiii-jämme,
kirjoittakaapa ja kHrehtikää-
Pä jo. — AP.
IKIRJEENVAIHTOAI
Kirjoitukseime saapuneet: Sepän
Fauri (myös kmia), Elin,
Kim lehti oli nini^s^
jljL lumi pH mapissa
Näin ikäänsin erään vanhan' laulun
sanat sitä hyräillessäni syyskuun 15
päivän aamunjL Se oli noin ppoli
kohdeksan arkaan^ kun olin juuri saanut
aaimukahvini juoduksi ja vielä
"siinXlstö^kelm'ja kuunteli
kutuksia, samalla tähyillen ulos ikkunasta^
ja arvaillen minkälainen päivä
tästä sukeutuisi. Silloin 'huomasin,
että ylhäältä alkoi tulla tupsahdella
suuria valkeita lumitupsuja, ensin
hiljaa ja harvakseen, sitten .(kiitityen
sakeaksi lumipyryksi. — Ohhoh, ta-pasikos
nyt talvi hepun kesäkamp-peissa!
Mutta vielähän nuo vaahterat
teossa pihassa olivat täydessä Idi-dessä
ja ihkaisen vihreät eilettäin.
Kui^kistin «vesta. ulo& Siellä oli
maa-jä talojen katot valkeana.lumes^
ta, mutta'Puut vJhreitä,: kuin kegäHä-konsanaan.
Ei näkynyt keitaista eikä
punaista. täplääkään. Silmäsin taa?
emp^na olevaan iehi^uita k^sy^^v^an
mäenrinteeseen. Vain y2ireää näkyi
sielläkin. No, ooiian tälläkin jotain,
kaunis väriyhdiistelmä aihe&i^,
vihreä ja valkoineni
Kun kylmä alkoi puistattaa hartioitani,
painoin tupani oven Jdinni ja
nuristin viimeisenkin tipan kähvipan^
n usta lämpimikseni. Sitä ryyppies-säni,
niistä ihkasen uusista lahjaksi
saamistani kahvikupeista^ (kiilbs'4eil-le,
Sohvi, Siiri Raimo ja Aarnjer) py-f
sähdyin lähenimin taFkastelemaan
tuota kupin ulkolaidassa olevaa ikau-nista
kuvaa. Ja mitäs ollakaan, sain
ipieUjohteen varustautua matikata-mineisiin
ja astua tuohon komeaan
nelimastoiseen kuunariin, -tehdäkseni
sillä kiertomatkan mja^allon ympäri.
Tuuli puHisti purjeita ja niin sitä kierreltiin
ja katseltiin eri maanosissa olevia
ipaita, ihmisiä ja heidän elämän-tapojaan.
Samoilin Intian viidakois^
sa »ja Saharan erämaan kuumassa aur
tiudessa.' Vietin illan Siperian arolla
nuotiotulen äärellä ihaillen kaunista
Jjalalaikan soittoa ja kasakkatanssia.
Enkä osannut pelätä, en viidakossakaan,
että jos jostain puusta käärme
jkaulaani 'kapsahtaisi tai leijona
tossuaan terve'hdykseksi tarjoaisi, tahi
arolla, että susi vastaani tuUates-suttelisi
ja silmät kiiluen kieltään lipoisi.
Sellaiset eivät tulleet mieleenikään
silloin (jälkeenpäin kylläkin).
Kävin Euroopan eri maissa.
Kiersin kaikki ne monet taistelutantereet
ja jokien varret, joiden hopean-kirkas
vesi taannoin oli värjääutynyt
punaiseksi. Näin nälkiintyneitä,
hoijHMivia, puolialastomia ihmisiä ja
lukeaiattomia.hautakumpuja puuris-teineen.
Siellä oli moni panadankm
urhea, poika viimeisen lepc^iaikkansa
saanut. Pistäysip StKxmessakin, katsomassa
jaksavatko sieHä paljon karr
sineet, nälkiintyneet heknoveljemme
selviytyä niistä monista vaikeista pulmista,
joita sota heidän kannettavakseen
jätti . , .
Saatuani tarpeek^oi Euroopan näkemyksistä
suuntasin kuunarin keulan
taas Amerikan manteretta kohti.
En kuitenkaan pajannut vielä Cana-daan,
vaan käväisin Ifowaiissa. Siellä
istahdin tuuhean palmun alle le-psämään
ja rauboittuinaan pitkän
kteriomatkan^ elämyksistä, ja otin
laukustani ottavaa — viimeisimmän
Pqolukki^i^eisu
Monta monituista kertaa olen käynyt
puolukassa täällä Canadassakin
ja Suomessahan niitä poimittiin.,saa.-
villisittain talven varalle. Suomessa
vaan ei o^ut mitään vaikeutta niiden
poimimisessa, sillä ne kasvoivat kuir
villa mailla, kun sen sijaan täällä saa
" 1iäBlälä~vyo^tärdit|Sh^^W
ässä suossa, imikä tällaiselle puolen-tonnin
ihmiselle, kuin minä, oh vä-
; Jiän liikaa ponnistelua.
Siskoni ja minä olimme päättäneet,
että menemme hakemaan puolukoita
ja poimimme niitä vähän enemmältä,
kun kerran menemme p i t k ^ matkan
taa. Jä niin me sitten eräänä lauantaina
otimme bussin 'jolla ajoimme jo
aamuksi valmiiksi lähemmäksi mar-japaikkaa,
josta sitten aamuHa jatkoimme
matkaa hyyäntahtoisen ukkelin
kyydillä, jonka siskomme oli
tilannut.
- Aamu pii mitä herttaism j a aurinko
paistoi täydeiiäi terällä^ vaikka kaksi
edellistä päivää oli satanut vettä kuin
Saavista kaatain.. Nyt näytti onni
pieyan suosiollinen ja niin a§aa. hyr-ryttelimnije'
me kolmöe siskosta,, kyytimies
ja hänen- pjeni tyttärensä.. Auto
o l i jätettäpä eräälle.autiolte farmille
ja siitä, ja&a^tikassanxetsää samoin
pH jäteijt^vä eväät, sillä
hän voineet suolla^ialivia -keittää, joten
päätimme-: ttiUa ruokailemaan,
kunhan ensin miiutamat äkilliset
' vetelenrnic marjoja;
Niin sitten painuttiin metsään. Tie
oli kapeaa ja kuraista pitkäaikaisen
sateen jälkeen, mutta sisulla sekaan,
kun kerran oli alkuun lähdetty. Jo
alkoi joitakin raakoja puolukoita näkyä,
jpten alettiin poimiminen (ja ma-naittiin,
kun toiset olivat ja ennen meitä
ehtineet mättäät kalvaa melko
tyhjiisi,, vaikka marjat olivat vielä
raakilpita.
yfaa oli metsäistä ja pehmoista, että
oli kuin höyhenpatjoilla olisi kävellyt,
astuessa vaijosi jalat syvälle sam^
malikkopn, joten oli suuri vaikeus
nostaa toista jalkaa ylös toisen vajotessa
syvyyteen.
Näin oli parisen tuntia samoiltu
ja. aina vain painuttiin etäämmälle
metsään. Marjoja oli kiusallisen vär
hän, joku raakila rapisi suuren korin
pohjassa heilahtaen aina laidasta laitaan
jalkojen painuessa, vuorotellen
syvyyteen. Tässä tanssissa olimme
painuneet y-hä syvemmälle - pehmeää
suota ja lopulta emme itsekään tienneet
missä olimme ja missä d i se tie,
jota metsään tulimme. Alkoi min väsyttää
ja nälkäkin kiusasi. Kun sitten
viejä muistui mieleen maukkaat kukr
kopaistit, jotka si^O oli ottanut mukaan,
niin oikein vesi kielelle herahti,
ja niin päätimme-lähteä kahvit
keittämään ja itseämme lepuuttar
maan. Mutta nyt tulikin pulma, sillä
kukaan ei tiennyt minne päin meidän
olisi lähdettävä. Yksi ehdotti sinne,
toinen tänne, mutta kukaan eT ollut
foan varma oikeasta suunnoista. Kyytimies,
ainoa mieshenkilö, luuli olevansa
varma suunnasta ja niin sitten
hänen perässään alohnme hanhen-märsstlnme.
Kävdknme suot ja rä-
Liekin ,cttä muistaisin palata jälleen
Canadaaä , . .'
Ja nyt täytyy ryhtyä tuohon tervalta
maistuvaan iattiain pesuun.
IRIS.
Kaks vierasta,;.
Sun pääsi jo vaipuu rintaan
ja huoneessa hiljenee .
ja sisintä hiljaisintaan
^ mun sieluni kuuntelee.
Kaks kiihkeää, kaunista unta'
Kaks vierasta kuitenkin!
ja yhteinen valtakunta
on särkynyt suruikin.
Kaks. vierasta vihille tullut!
Kaks köyhää, kurjaa nyt.
On haihtuneet haaveet hullut,
tuli.rintain jo jäähtynyt.-
On hiljainen, kiljaisin ketki
takan hiilet jö tummmeet . . .
ja tunteet suruisetki
on tyhjinä hapiiilleet.
Mut yhä kun pääsi vcipuu,
poves mykkänä myrskyää,
mun täyttää ääretön kaipuu
sun tuskias viihdyttää.
. Ma tahtoisin povelles asti,,
sua suudella uudestaan,
suq.. suudella hehkuvasti
tän kerran, viimeisen vaan.
Ja. jääfyyväisfietkenä antaa,
mikjämffil^hen iäksi jää,
mitä< vpisimme ylpeinä kantaa,
ja nfiiistoj^si pyhittää.
AIN'ELIZABETH PENNANEN
meiköt, mutta mitään polkua «löytynyt
mistään. Vihdoin kipaisi oppaamme-
suureen puuhun, jonka sattumalta
löysimme, ja hän oli teke*
vinään havainnon minne päia nyt
tulee lähteä;- Taas marssittua peräkkäin,
painuttiiuj noustiin, kaaduttiin
ja koko sakki näytti kuin myrskyn
repimiltä heinätukoika.' Sukat
roikkuivat retaleina ja vaatteet re-peytyneinä.
tEntä "naamavärkki"'?
Ei jälkeäkään puuterista ja maaleista,
vaan mustia viiruja, joita oli tullut
oksista hiestä märille kasvoille.
Jo vihdoinkin kyytimies löysi jonkunlaisen
.polun, jota kuitenkaan emme
olleet uskoa samaksi, mutta arvelimme,
että parempi sekin, vieköön
sitten vaikka kaikkein pahimpaan!
Vaihdoinkin näkyi automme ja siinä
ei paljon siekailtu kun tartuttiin
toimeen, että saadaan kahvit. Niin
loimusi iloinen kahvivalkea kivien välissä.
Mutta voi kova onni: Pata,
jolla kahvia piti keittää, olikin kiirees
sä jäänyt kotiin. .Mitä tehdä, kahvit
pitää saada, sillä se on h n ä ä lääkettä
väsyneelle ruholle. Ja siinäpä
huomasimme, että pikkutytöllä oli
inarja-astiana pieni pata. Se paäiti
meidät pulasta ja niin höyrysi äkkiä
pahdassa tuo ihmeitä tekevä neste.
Emme kukaan nuiistanut. etta nul-loinkaan
olisi kahvi tai muu ruoka
niin hyville maistunut. Naurettiin jo
koko eksymiselle. K.v.vtimies (eng-lantilainen)
ejidotti, että eikö oteta
nyt oikein ijtitiiaan^"n lepo tämän seikkailun
ja syönnin päälle, ja niin me
kaikin ma^asimnje piaassa kädet ja
jalat suprana ^ekä nokka tai^^sta
kohti. Sillä piikin ihmeellisen virkistävä
vaikutus. Jos olisi ollut aikaa,
niin oli§i oltu hytissä voimissa
lähteä takaisin metsään, mutta päi;
vä oli kulunut iltaan -ja meidän oli
paklfo ehtiä parin tunnin päästä bussille
ja kotijn.
Siskon paikalle päästyämme ei k^u-an
kuhnailtu kun pistettiin raabja^
pussiin jä vaOidettiin pukua-olimme
valmiit, ei kyythnies oUut e-
. (Jatkoa 9:nneUa slTuUa)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 6, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-10-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451006 |
Description
| Title | 1945-10-06-02 |
| OCR text | {Canadan suomalaisten viikkolehti) PubUshed and printed by the Vapaus Fubllshlng Company Limited. 100-102 Slxn Street West, Sudbury, Ontario, ^cglstcred at the Post Office Dept, pttawa, as second class motter: Tilaushinnat: 1 vk. $2.00 e kk. 1.10 9 y^^^T ••*•••••••••••••••••• «60 Yhdysvaltoihin: 1 vk $2,50 ö ••••••••• 1.40 fiooitteen Ja manalle oikomaille: 1. vki. $3,-P0- 0 idc. ....•«...*«*...••*.•« Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lau« -• mnta|na^l2-slvuiseiis.~äS^tgefl äpärästä kaunokirjallistaluettavaakalkilta aloilta. " AsiamlehUle myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesyälineitä Jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ihnoi- (ushinta 40 senttiä palstatuumalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin niaksu kuolinilmoituksesta $2JQ0 ynnä 50 senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä i&hoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. S:aikkl Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset ön ostettava kustantajan rdr in^en: Vapaus Publishing.. Gompaiiy JUtaalted. Kixstantaja Ja pairiajä: Vapaus Puh-ftshlng Company Limited. 10&!^ 102 Elm fitrpet West, Su4bury, Ontario Toimittaja A. Päiviö.. Liekkiin aijqt^t kirJoltuk£;et osol* tettavä: Sodbiiry. Out. Nyt on jo aiko puhua vakavissaan IJekin 10-vuotisnumeron kirjoituksista, siihen aiot^ista avustuksista, siliä totta Puhuen niitä e» ole vielä saapunut kuin jokunen pieni tervehdys ja vain yksi vähän pitempi kir^ joitus. Otaksumme kuitenkin, että frtonet ^vat aikoneet siilien — juuri tuhän merkkinumeroon — jotakin kirjoittaa, vaikka eivät ole vielä ehtineet tai muistaneet kiirehtiä. Ja fniltä tuntuisikaan lukijoistamme, ja miltä tuntuisi toimittajaparasta, jos ei tässä numerossa näkyisi ainakin niiden ystäviemttfe kirjoituksia, jotka ovat tehneet nimensä niin pidetyiksi ja tunnetuiksi, että heidät — vaikka eivät olekaan mitään kirjoja julkaisseet — käsitetään aivan omina kirjailijoinamme. Tmtisimme silloin, että kaikki ei ole niinkuin olla pitäi" si, jossakin on vika. Mistä aiheesta olisi kirjoitettavaa Toimituksen taholta ei tähän voida eikä kaluta antaa mitään määritelmiä. Kuka kirjoittaa lyhyehkön kertomuksen, kuka pakinan, kuka inuis-teiman, kuka runon — ja niin edelleen mistä aiheesta ja minkä laatutr sen tahansa oman "tuntonsa" mukaan — sitenhän luullaksemme syntyy vaihteleva ja niinsanoaksemme luonnollinen kokonaisuus, joka kuvastaa juuri sitii mitä Liekki on ollut ja tulee olemaan edelleenkin parhaassa ominaisuudessaan. Tämän Liekin fr*£rkkfnupteron kokoa ei ole vielä tarkalleen määrittth ty, sehän riippuu tervehdysten määrästäkin, mutta ensimmäinen osa painetaan ehkä jo ensi vHkpUa. Kaikissa tapatfksissa se vaatii huomata, tavasti tavallista numeroa cncttfnfän kirjoituksiakin... Siis, hyvät kynäiii-jämme, kirjoittakaapa ja kHrehtikää- Pä jo. — AP. IKIRJEENVAIHTOAI Kirjoitukseime saapuneet: Sepän Fauri (myös kmia), Elin, Kim lehti oli nini^s^ jljL lumi pH mapissa Näin ikäänsin erään vanhan' laulun sanat sitä hyräillessäni syyskuun 15 päivän aamunjL Se oli noin ppoli kohdeksan arkaan^ kun olin juuri saanut aaimukahvini juoduksi ja vielä "siinXlstö^kelm'ja kuunteli kutuksia, samalla tähyillen ulos ikkunasta^ ja arvaillen minkälainen päivä tästä sukeutuisi. Silloin 'huomasin, että ylhäältä alkoi tulla tupsahdella suuria valkeita lumitupsuja, ensin hiljaa ja harvakseen, sitten .(kiitityen sakeaksi lumipyryksi. — Ohhoh, ta-pasikos nyt talvi hepun kesäkamp-peissa! Mutta vielähän nuo vaahterat teossa pihassa olivat täydessä Idi-dessä ja ihkaisen vihreät eilettäin. Kui^kistin «vesta. ulo& Siellä oli maa-jä talojen katot valkeana.lumes^ ta, mutta'Puut vJhreitä,: kuin kegäHä-konsanaan. Ei näkynyt keitaista eikä punaista. täplääkään. Silmäsin taa? emp^na olevaan iehi^uita k^sy^^v^an mäenrinteeseen. Vain y2ireää näkyi sielläkin. No, ooiian tälläkin jotain, kaunis väriyhdiistelmä aihe&i^, vihreä ja valkoineni Kun kylmä alkoi puistattaa hartioitani, painoin tupani oven Jdinni ja nuristin viimeisenkin tipan kähvipan^ n usta lämpimikseni. Sitä ryyppies-säni, niistä ihkasen uusista lahjaksi saamistani kahvikupeista^ (kiilbs'4eil-le, Sohvi, Siiri Raimo ja Aarnjer) py-f sähdyin lähenimin taFkastelemaan tuota kupin ulkolaidassa olevaa ikau-nista kuvaa. Ja mitäs ollakaan, sain ipieUjohteen varustautua matikata-mineisiin ja astua tuohon komeaan nelimastoiseen kuunariin, -tehdäkseni sillä kiertomatkan mja^allon ympäri. Tuuli puHisti purjeita ja niin sitä kierreltiin ja katseltiin eri maanosissa olevia ipaita, ihmisiä ja heidän elämän-tapojaan. Samoilin Intian viidakois^ sa »ja Saharan erämaan kuumassa aur tiudessa.' Vietin illan Siperian arolla nuotiotulen äärellä ihaillen kaunista Jjalalaikan soittoa ja kasakkatanssia. Enkä osannut pelätä, en viidakossakaan, että jos jostain puusta käärme jkaulaani 'kapsahtaisi tai leijona tossuaan terve'hdykseksi tarjoaisi, tahi arolla, että susi vastaani tuUates-suttelisi ja silmät kiiluen kieltään lipoisi. Sellaiset eivät tulleet mieleenikään silloin (jälkeenpäin kylläkin). Kävin Euroopan eri maissa. Kiersin kaikki ne monet taistelutantereet ja jokien varret, joiden hopean-kirkas vesi taannoin oli värjääutynyt punaiseksi. Näin nälkiintyneitä, hoijHMivia, puolialastomia ihmisiä ja lukeaiattomia.hautakumpuja puuris-teineen. Siellä oli moni panadankm urhea, poika viimeisen lepc^iaikkansa saanut. Pistäysip StKxmessakin, katsomassa jaksavatko sieHä paljon karr sineet, nälkiintyneet heknoveljemme selviytyä niistä monista vaikeista pulmista, joita sota heidän kannettavakseen jätti . , . Saatuani tarpeek^oi Euroopan näkemyksistä suuntasin kuunarin keulan taas Amerikan manteretta kohti. En kuitenkaan pajannut vielä Cana-daan, vaan käväisin Ifowaiissa. Siellä istahdin tuuhean palmun alle le-psämään ja rauboittuinaan pitkän kteriomatkan^ elämyksistä, ja otin laukustani ottavaa — viimeisimmän Pqolukki^i^eisu Monta monituista kertaa olen käynyt puolukassa täällä Canadassakin ja Suomessahan niitä poimittiin.,saa.- villisittain talven varalle. Suomessa vaan ei o^ut mitään vaikeutta niiden poimimisessa, sillä ne kasvoivat kuir villa mailla, kun sen sijaan täällä saa " 1iäBlälä~vyo^tärdit|Sh^^W ässä suossa, imikä tällaiselle puolen-tonnin ihmiselle, kuin minä, oh vä- ; Jiän liikaa ponnistelua. Siskoni ja minä olimme päättäneet, että menemme hakemaan puolukoita ja poimimme niitä vähän enemmältä, kun kerran menemme p i t k ^ matkan taa. Jä niin me sitten eräänä lauantaina otimme bussin 'jolla ajoimme jo aamuksi valmiiksi lähemmäksi mar-japaikkaa, josta sitten aamuHa jatkoimme matkaa hyyäntahtoisen ukkelin kyydillä, jonka siskomme oli tilannut. - Aamu pii mitä herttaism j a aurinko paistoi täydeiiäi terällä^ vaikka kaksi edellistä päivää oli satanut vettä kuin Saavista kaatain.. Nyt näytti onni pieyan suosiollinen ja niin a§aa. hyr-ryttelimnije' me kolmöe siskosta,, kyytimies ja hänen- pjeni tyttärensä.. Auto o l i jätettäpä eräälle.autiolte farmille ja siitä, ja&a^tikassanxetsää samoin pH jäteijt^vä eväät, sillä hän voineet suolla^ialivia -keittää, joten päätimme-: ttiUa ruokailemaan, kunhan ensin miiutamat äkilliset ' vetelenrnic marjoja; Niin sitten painuttiin metsään. Tie oli kapeaa ja kuraista pitkäaikaisen sateen jälkeen, mutta sisulla sekaan, kun kerran oli alkuun lähdetty. Jo alkoi joitakin raakoja puolukoita näkyä, jpten alettiin poimiminen (ja ma-naittiin, kun toiset olivat ja ennen meitä ehtineet mättäät kalvaa melko tyhjiisi,, vaikka marjat olivat vielä raakilpita. yfaa oli metsäistä ja pehmoista, että oli kuin höyhenpatjoilla olisi kävellyt, astuessa vaijosi jalat syvälle sam^ malikkopn, joten oli suuri vaikeus nostaa toista jalkaa ylös toisen vajotessa syvyyteen. Näin oli parisen tuntia samoiltu ja. aina vain painuttiin etäämmälle metsään. Marjoja oli kiusallisen vär hän, joku raakila rapisi suuren korin pohjassa heilahtaen aina laidasta laitaan jalkojen painuessa, vuorotellen syvyyteen. Tässä tanssissa olimme painuneet y-hä syvemmälle - pehmeää suota ja lopulta emme itsekään tienneet missä olimme ja missä d i se tie, jota metsään tulimme. Alkoi min väsyttää ja nälkäkin kiusasi. Kun sitten viejä muistui mieleen maukkaat kukr kopaistit, jotka si^O oli ottanut mukaan, niin oikein vesi kielelle herahti, ja niin päätimme-lähteä kahvit keittämään ja itseämme lepuuttar maan. Mutta nyt tulikin pulma, sillä kukaan ei tiennyt minne päin meidän olisi lähdettävä. Yksi ehdotti sinne, toinen tänne, mutta kukaan eT ollut foan varma oikeasta suunnoista. Kyytimies, ainoa mieshenkilö, luuli olevansa varma suunnasta ja niin sitten hänen perässään alohnme hanhen-märsstlnme. Kävdknme suot ja rä- Liekin ,cttä muistaisin palata jälleen Canadaaä , . .' Ja nyt täytyy ryhtyä tuohon tervalta maistuvaan iattiain pesuun. IRIS. Kaks vierasta,;. Sun pääsi jo vaipuu rintaan ja huoneessa hiljenee . ja sisintä hiljaisintaan ^ mun sieluni kuuntelee. Kaks kiihkeää, kaunista unta' Kaks vierasta kuitenkin! ja yhteinen valtakunta on särkynyt suruikin. Kaks. vierasta vihille tullut! Kaks köyhää, kurjaa nyt. On haihtuneet haaveet hullut, tuli.rintain jo jäähtynyt.- On hiljainen, kiljaisin ketki takan hiilet jö tummmeet . . . ja tunteet suruisetki on tyhjinä hapiiilleet. Mut yhä kun pääsi vcipuu, poves mykkänä myrskyää, mun täyttää ääretön kaipuu sun tuskias viihdyttää. . Ma tahtoisin povelles asti,, sua suudella uudestaan, suq.. suudella hehkuvasti tän kerran, viimeisen vaan. Ja. jääfyyväisfietkenä antaa, mikjämffil^hen iäksi jää, mitä< vpisimme ylpeinä kantaa, ja nfiiistoj^si pyhittää. AIN'ELIZABETH PENNANEN meiköt, mutta mitään polkua «löytynyt mistään. Vihdoin kipaisi oppaamme- suureen puuhun, jonka sattumalta löysimme, ja hän oli teke* vinään havainnon minne päia nyt tulee lähteä;- Taas marssittua peräkkäin, painuttiiuj noustiin, kaaduttiin ja koko sakki näytti kuin myrskyn repimiltä heinätukoika.' Sukat roikkuivat retaleina ja vaatteet re-peytyneinä. tEntä "naamavärkki"'? Ei jälkeäkään puuterista ja maaleista, vaan mustia viiruja, joita oli tullut oksista hiestä märille kasvoille. Jo vihdoinkin kyytimies löysi jonkunlaisen .polun, jota kuitenkaan emme olleet uskoa samaksi, mutta arvelimme, että parempi sekin, vieköön sitten vaikka kaikkein pahimpaan! Vaihdoinkin näkyi automme ja siinä ei paljon siekailtu kun tartuttiin toimeen, että saadaan kahvit. Niin loimusi iloinen kahvivalkea kivien välissä. Mutta voi kova onni: Pata, jolla kahvia piti keittää, olikin kiirees sä jäänyt kotiin. .Mitä tehdä, kahvit pitää saada, sillä se on h n ä ä lääkettä väsyneelle ruholle. Ja siinäpä huomasimme, että pikkutytöllä oli inarja-astiana pieni pata. Se paäiti meidät pulasta ja niin höyrysi äkkiä pahdassa tuo ihmeitä tekevä neste. Emme kukaan nuiistanut. etta nul-loinkaan olisi kahvi tai muu ruoka niin hyville maistunut. Naurettiin jo koko eksymiselle. K.v.vtimies (eng-lantilainen) ejidotti, että eikö oteta nyt oikein ijtitiiaan^"n lepo tämän seikkailun ja syönnin päälle, ja niin me kaikin ma^asimnje piaassa kädet ja jalat suprana ^ekä nokka tai^^sta kohti. Sillä piikin ihmeellisen virkistävä vaikutus. Jos olisi ollut aikaa, niin oli§i oltu hytissä voimissa lähteä takaisin metsään, mutta päi; vä oli kulunut iltaan -ja meidän oli paklfo ehtiä parin tunnin päästä bussille ja kotijn. Siskon paikalle päästyämme ei k^u-an kuhnailtu kun pistettiin raabja^ pussiin jä vaOidettiin pukua-olimme valmiit, ei kyythnies oUut e- . (Jatkoa 9:nneUa slTuUa) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-10-06-02
