1944-02-12-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
nousemaan ja paljastamaan
JSLokous nou^, alkoivat toistaa paljastuneet
kaljut, paljastuivat takkuiset,
eriväriset päät- Rasmetnov jatkoi:
—^ Rybtykäamme nimittämään
itseämme hänen nimellään. Paitsi
tätä, voin antaa asiallisen selityksen:
Tsaritsinia puolustaessamme minä o-milla
silmilläni näin ja kuulin toven
Stalinia etumaisilla tulilinjoilla. Hän
oli silloin yhdessä Voroshilovin kanssa
vallankumouksellinen sotaneuvos-to,
kulki siviilipuvussa, mutta täytyy
Sanoo löytäneensä
yhdyskunnan
Hyman J. Stone, Intian sota-alueelta
lepäämään tullut Yhdysv. anneijan
lento-osaston kersantti, sanoo lÖ3rtä-neensä"
erillisen ja satoja vuosia kateissa
olleen juutalaisen yhdyskunnan
muhamettilaisten 3rmpäröimässä Sin-din
maakunnassa pohjois-Intiassa.
Yhdyskunnan asukasluku on noin
20,000 ja muistuttaa heidän harjoittamansa
uskonto enemmän tämän
maan juutalaisten reformeerattua ussanoa,
että hän oli aika mestari! Sil-; kontoa. VaiAempi asutus ei välitä
loin hän etulinjoilla ja tarkastuksissa paljon entisyytensä historiasta, mut-puheli
meille, taistelijoille, kestävyy- ta nuori polvi on halukas koulutielle
destä . . .
— Sinä poikkesit asiasta, Rasmetnov,
— keskeytti hänet Davyidov.
— Poikkesm asiasta? Siinä ta-paidcsessa
minä tietysti pyydän anteeksi,
mutta olen tinkimättä hänen
nimensä puolesta!
— Tuo on kaikki tunnettua, ja minä
^myös kännataii koUektiivitalou-den
nimittämistä Stalinin nimellä,
mutta se on vastuunalainen nimi, —
varoitti Davyidov, — sitä ei saa häväistä!
SiHoin onkin työskenneltävä
niin, että olisimme «della kaikista
toisista.
— S^ kanssa me olemme juurta-jaksain
samaa mieltä, -— viriikoi vaari
Shjukarj. ^
— Tietenkin! — Rasmetnov hymähti.
— Kalliit toverit, neuvoston
puheenjohtajana minä ilmoitan auk-toriteettisesti;
parempaa nimitjrstä
tuin toveri Stalinin nimi ei voi olla.
Meidän kommunistinen puolueemme
seisoo niin kiinteästi Ja lujuudella toveri
Stalinin ympärillä ja niin häntä
sä^ii, ettei sen paremmin voi olla.
Minä esim. satuin vuonna 1919 näkemään,
miten Topolkin huuttorin lähellä
meidän punainen jalkaväkemme
valtasi padon Tsulim joella, myll}^
luona . . .
— Sinä taas menet muistelmiin,—
sanoi Davyidov harmistuneena, -— ole
ihjrvä, johda kokousta ja äänestä konkreettisesti
^
. -— Anteeksi, äänestäkää, kansalaiset,
mutta kun muistat sodan, niin sydäntä
alkaa kutittaa kuin syyhelmäs-sä
ja tekee mieli lausua muutama sana,
— Rasmetnov istuutui anteeksi-pyjrtäv^
sti hym3?illen.
Kokous yksimielisesti hyväksyi
koll^iivitaloudelle toveri Stalmin nimen.
ja Britannian palvelukseen.
M A K E I S T . \ PERUNOISTA
(sweet potatoes) valmistetaan karamelleja,
jäätelöpulveria, piirakka jauhoja
ja voileipätäytettä.
olisi aina odottanut jotain Mahduttavaa;
kirkkaanpunaiset huulet pidättelivät
suupielissä ainaista hymynvä-rettä,
peittämättä terveiden hampaiden
kaunista riviä. Hän k i ^ loivia
oHcapäitään liikutellen, ikäänkuin o-dottaen,
että ]cku likistää häntä takaa,
halaa hänen kapeita tytönhartei-taan.
Hän pukeutui niinkuin kaikki
muutkin Gremjaltshinskin kasakka-naiset,
oli ^ikä hiukan siistimpi kuin
eräät toiset. Kerran varhain aamulla
Davyidov kuuli Makarin äänen
verihon takaa:
— Minim puoliturkkini tabussa on
sukkanauhat. Sinäkö pyysit Seme-niä
ne tuomaan? Hän saapui eilen
stanitsasta ja käski antamaan sinulle.
— Makanishka, ihanko totta? —
unesta lämmin Lushkan ääni värähti
iloisesti... Hän hypähti paitasillaan
sängystä naulassa riippuvan miehensä
turkin luo ja otti taskusta sukkanauhat,
ei sellaiset, jotka laitetaan
ympäri säären, vaan kaupunkilaiset,
vyön kanssa, sinisellä koristellut. Davyidov
näki Lushkan peilin heijastamana:
hän seisoi poikamaisen laihaa
kaulaansa ojentaen ja koetteli ostosta
ikäänkuin kuiviltaan valettuun jalr
ikaansa. Davyidov näki peilissä hy-myviivat
hänen loistavien silmiaisä
yllä ja tasaisen punan kesakoisiUa
poskilla. Jalkaa tiukasti peittävää
mustaa sukkaa ihaillen Lushka kääntyi
Davyidoviin päin, ja paidan kau-lusraossa
vavahtivat hänen tummat,.
kiinteät rintansa, jotka pököttivät
— kuin vuohella — alas ja sivuille. Sa-
Davyidov yhä asui Nagulnoveilla. massa hän huomasi verhon yli Da-
Hän nukkui kirstulla, joka oli eroitet- \yidovin, veti vasemmalla kädellään
tu heidän aviovuoteestaan matalalla
icarttuuniv^hoHa. Etuhuoneessa a-sui
talon emäntä, k^seton leski. Davyidov
käatti, että hän on Mi^arin
Vaivana, mutta ensimmäisten päivien
iiuolissa ja kureiäsä ei sa^ut a^a
asuimon etsimiseen. Lushka — Xa-iniSaovin
vaimo — oli Dayyidoville
lievin ystai»!lui€ii, mmta tasta huolimatta
Davyidov sen jä&eeö, kun-oli
saanut Nagulnovilta tietää, että
LusKkä dää TitJiofei Rvanjiil kans-si,'
siätaiitui Jianeen-Hu<»M)sti: peite-paitaa
rinnoilleen ja kääntymättä pois
ja silmiään unmiistaen hymyili pitkään.
"Katso, miten kaunis minä o-len",
— puhuivat hänen ujostelemattomat
silmänsä.
Davyidov retkahti takaisin natisevalle
kir^uHe ja punastuneena haroi
otsalle valahtanutta mustaa tukkaansa.
"Piru tiesi saattaa-Vielä ajatella,
että nuJDä o t e kurkistellut. . ..kunhan
vään ei luulisi, etta ölen kiinnos- -
tim\it häneenV..'*
Et sentään n>l. vieraan ihmisen -'
JtyTKM^JhaJbai^TdäE^ j^^^ aikana kulty alastomana,^ muti-tynyl
Na^ilB«yte;hK^^^^ "siMätär tyytymättömänä, kuoltuaan
sa. AanäuianDaivyidovkcskustelaun Davyidöviriiyäibtolev^fiämm-^-^n
lyhtyroattä
LuAkakn; Ulkonäöltään hän oU:i»m — NäenpäS, — v i r ^ Davyidoy
• veÄon takaa. '
— Jos näette, niin katselkaa terveydeksenne,
— sanoi Lushka välinpitämättömästi,
pujottaen hametta
päälleen. — Vi«aita ei, Makanishka,
ole: Nyt on vieras, mutta huomenna
ön minun, jos tahdon, — hän alkoi
nauraa ja juoksi sä2iky3m. — Sinä
olet minulla niin kesy! Tpruu, vasa-senil
. . .
Jatkuu.
viidaiifeäinai.Grä-nefi
pitltulaiset pokensa olivat täynnä'
pieniä teerenpIMuja, ja hänen
luijavat kasvonsa muistuttivat hara-lan
munaa. Mutta hänen tökötin-tmistissa
-sihnis^iän ja koko hänen
kuivaM»ssa, rs^idikkäässä: vartaassaan
piiii jofeln viettdevä, aistillinen
kauneus. Hänen kaarevat, lempeät
kulmakarvansa olivat aina hiukan
Icobotettuina; näytti, niinkuin hän
K U O L - I - U T
Täten ilmoitanune, että elämäntoTerini ja äitini
KKSTl LOVIISA PITKÄNEN
(o.s. Korhonen)
nnkkni ijäisecmmeen Port Arthnrissa, St. JToseiihiii sairaalassa, tammi,
knirn 18 p., 1944, pitkällisen syöpätanOin k a l r o ^ ^ Vainaja oli^
syntynyt Suomessa, Kuopion läänissä, Nilsiän^-pitäjässä, Mastalahdei)
kylässä, ionlukuun 5» p:nä 1884, ollen 1coollessaai| 59 v. 26 p. ikäinen.
TnUnt Canadaan 1910 maalisktmss» j » samana vnotina heinäknnn 3(K
päivä, aloimme yhteiselämämme Kiyft^teUa^vM
siellä nntisfarmariiia 82 vuotta^ 1932 «ttnyi^
Pike Laken takalistolle, jossa asuimme hänen knoJemaanKt saakka.
y.^iiin«a. häntä muistelemaan jiUn miiiä, hänen e l ä n ä ^ tytär,-
Taimi Davis perheineen Torontossa, Ontariossa, yksi .poika. Aate Veli
perheineen Nenvostoliitossaj jos elossa lienee, karies! veljea^^^^t
heineen, David Korhonen Iniolassa ja Jolui Kivikodsella, Ontariossa,
yksi veljen perhe ja Habat ateköa perhehieen Suoinessa.
Vainaja haudattiin Tarmplah uuteen häntammaahart tammikuun 23
p:nä (ollen ensimmäinen Jbandan ostaja ja taiiiitsla) sukulais-,
ystävä- j a tnttavajonkon saattamana, poniin ibnan suosiessa hauta»
.jaismenoja. • '• v.V-.':---
Keveät mnllat hand^lesi : ,
ANTTI, T Ä M JA AATE V3EU
, 'seka"-V''-'
VELJESI DAVro JA JOEN PKtHEINEEN
Box 219 Port Arthur, Ontario
Viimeinen tervehdys^eUonäntö
_ Äidin haudallÄ y
Xyt tässä snUe viimeisen mä laiiäi^^
Et enään vastaa, et 1^^, vaiti hiljaa kaantäet.
On päivätyöt raskas pSättynyt, elon Jehfoo saappnnt.
Oh lepo ifcninen alkannt, jota jo kanan hartain odotit.
Ma lepoa solIe räohJalsaa, tOiv<m Iäistä Ontia viihtyisää.
Maan povessa hiljaisessa el myrskyt nntasi voi häiritä.
Bjvästi kerran viimeisen: puolesta Taimin perheineen.
Ja poikasi Aate .Veljen :(jos elossa hän itse lienee),
M^Tös minun, joka meistä kolmesta läsziä^on.
Elämäntoverisi ANTTI ja LAPSESI TAIMI ja AATE VELI
LLE
Nytkö Aiti rauhan sait, nsrtkö tuskiltasi levon.
^^Ö'^^ päättyi tiesd raskas kär^mysten, et tuntea voi tuskaa enää»
On raskas ollut aina elon fcuttns, knn nutlsasnkkaana
Canadan korpeen saavnit.
Slell' ensi vuodet, elämäsi parhaat volm^ käytit.
Elämämme eteen IfH^pmnatta raadoit.
Ne vuodet lienee raskaat, synkät, pnntteeiliset olleet.
Työ loppumaton osanasi, niin saUa kuin muilla.'
Vaan tahto Inja, mamis vankka. Sittöikin se leiman lyo, tuhon teke&
Et isäälinyt sä kos^asm v<rimiajs^ mielelläsi nhraannoit sä aina.
Siksi ehkä kanan kärsit, paljon kestit, ennenknin Iraolo elos riisti
Siis nyt sä rauhansait, nyt levon ansaitun.
Onko elämä niin halpaa että parempaa ei soisi?
Elossasi edistystä, huojennusta lastes elämälle toivoit,
vaan sitä itse koskaan-nauttia et voinut.
K i ^ huojennusta ansaitsisi enemiQän koin maalaisperheen Aiii!
Päivään valoisampaan, päivään keveämpään elon tason,
päiväMi jolloin maanmnokkaajankhi elo kirkkahampi oisi
raadannasta, rasituksista ja puntehlsta keveämpL
Lepää Äiti armas. Maailman myrskyistä, panbuista sodan et ti«dä
nyt tuskaa, kipua et enää tunne.
TYTTÄRESI TAIMI
SISKOLLE
Slsko rakas, kauan ylläs päilyi kuolon fcyimä ^isL
Paljon kärsit, sisko kulta, vihdoin levon sait.
Vaan silti liian varhain poistuit laotammei
Sna kaivaten mnlstanime
VELJESI DAVID JA IDA KORHONEN
sek» pojat
KUNTO, INTO, BENTO, TABMO JA MATTI
mtola Ontario
SISKOLLE
P^jon ^ u B e ja sinusta ^ o knlta toivoin,
vaan kohtalosi karu oli, elos täivat kivinen,
joka vihdoin tuskiin Ja karsin^siin paattyL
Sinoa tiftdsteikn,-
VELJESI J<MBEN J A AGTA
^ sek&^Japfiet/" •
Kivikosia . . JPAtJL WAtTSE. ÄIJN. E JA' B A I M Öfttario
Mttolllsiumaal niöleJhdrtdslIle^^^y^ SEt^^SSt ?WMtettlv.t vmin«ja»> lOnen aalrautei^
JattnvaUa jstävSnisellä. hvolen^dbna^T&flienlalsil&i viemisill<
SIS^SS?* faMfcerta ominotoBta h ä nm hatwtflalswrdessaaii>
puheesta, nmo&ta ja iaulnta. ^ p*^ > v JSSl!^''*"^.*'********^ ioAvitarjollBst» Ja tattesta. ' !*Jj^i;2^»^-^^ ^tSS^iSr UitollJs^..
te^«rta«MM^ yk»tokertal««a Ja v a l n t a a l s ^ l^tfj^
anManl ieiUe ^areoqnfa» talkita elkkft maoCtoa^ft-i^aA tav^oiir Ui- ;
gyöäneiiiselii^ k l l t o ^ ^
ANTTI PITKÄNEN -
Kirros
^^^'SLi:^i ^ haataastlliAttade«a, tahdomme j^- «^MMiie teosoa aydäadllaet hiitokset JAaiMlle ioka Mtt osaa sorinu»- »SMJnölfe*»* l««en pltkfiaaafc^ ae^ 8itt& >SSsmn?de^ > «»
Tönmf TAnit JOAN JA J M DAVIS
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 12, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-02-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440212 |
Description
| Title | 1944-02-12-10 |
| OCR text |
nousemaan ja paljastamaan
JSLokous nou^, alkoivat toistaa paljastuneet
kaljut, paljastuivat takkuiset,
eriväriset päät- Rasmetnov jatkoi:
—^ Rybtykäamme nimittämään
itseämme hänen nimellään. Paitsi
tätä, voin antaa asiallisen selityksen:
Tsaritsinia puolustaessamme minä o-milla
silmilläni näin ja kuulin toven
Stalinia etumaisilla tulilinjoilla. Hän
oli silloin yhdessä Voroshilovin kanssa
vallankumouksellinen sotaneuvos-to,
kulki siviilipuvussa, mutta täytyy
Sanoo löytäneensä
yhdyskunnan
Hyman J. Stone, Intian sota-alueelta
lepäämään tullut Yhdysv. anneijan
lento-osaston kersantti, sanoo lÖ3rtä-neensä"
erillisen ja satoja vuosia kateissa
olleen juutalaisen yhdyskunnan
muhamettilaisten 3rmpäröimässä Sin-din
maakunnassa pohjois-Intiassa.
Yhdyskunnan asukasluku on noin
20,000 ja muistuttaa heidän harjoittamansa
uskonto enemmän tämän
maan juutalaisten reformeerattua ussanoa,
että hän oli aika mestari! Sil-; kontoa. VaiAempi asutus ei välitä
loin hän etulinjoilla ja tarkastuksissa paljon entisyytensä historiasta, mut-puheli
meille, taistelijoille, kestävyy- ta nuori polvi on halukas koulutielle
destä . . .
— Sinä poikkesit asiasta, Rasmetnov,
— keskeytti hänet Davyidov.
— Poikkesm asiasta? Siinä ta-paidcsessa
minä tietysti pyydän anteeksi,
mutta olen tinkimättä hänen
nimensä puolesta!
— Tuo on kaikki tunnettua, ja minä
^myös kännataii koUektiivitalou-den
nimittämistä Stalinin nimellä,
mutta se on vastuunalainen nimi, —
varoitti Davyidov, — sitä ei saa häväistä!
SiHoin onkin työskenneltävä
niin, että olisimme «della kaikista
toisista.
— S^ kanssa me olemme juurta-jaksain
samaa mieltä, -— viriikoi vaari
Shjukarj. ^
— Tietenkin! — Rasmetnov hymähti.
— Kalliit toverit, neuvoston
puheenjohtajana minä ilmoitan auk-toriteettisesti;
parempaa nimitjrstä
tuin toveri Stalinin nimi ei voi olla.
Meidän kommunistinen puolueemme
seisoo niin kiinteästi Ja lujuudella toveri
Stalinin ympärillä ja niin häntä
sä^ii, ettei sen paremmin voi olla.
Minä esim. satuin vuonna 1919 näkemään,
miten Topolkin huuttorin lähellä
meidän punainen jalkaväkemme
valtasi padon Tsulim joella, myll}^
luona . . .
— Sinä taas menet muistelmiin,—
sanoi Davyidov harmistuneena, -— ole
ihjrvä, johda kokousta ja äänestä konkreettisesti
^
. -— Anteeksi, äänestäkää, kansalaiset,
mutta kun muistat sodan, niin sydäntä
alkaa kutittaa kuin syyhelmäs-sä
ja tekee mieli lausua muutama sana,
— Rasmetnov istuutui anteeksi-pyjrtäv^
sti hym3?illen.
Kokous yksimielisesti hyväksyi
koll^iivitaloudelle toveri Stalmin nimen.
ja Britannian palvelukseen.
M A K E I S T . \ PERUNOISTA
(sweet potatoes) valmistetaan karamelleja,
jäätelöpulveria, piirakka jauhoja
ja voileipätäytettä.
olisi aina odottanut jotain Mahduttavaa;
kirkkaanpunaiset huulet pidättelivät
suupielissä ainaista hymynvä-rettä,
peittämättä terveiden hampaiden
kaunista riviä. Hän k i ^ loivia
oHcapäitään liikutellen, ikäänkuin o-dottaen,
että ]cku likistää häntä takaa,
halaa hänen kapeita tytönhartei-taan.
Hän pukeutui niinkuin kaikki
muutkin Gremjaltshinskin kasakka-naiset,
oli ^ikä hiukan siistimpi kuin
eräät toiset. Kerran varhain aamulla
Davyidov kuuli Makarin äänen
verihon takaa:
— Minim puoliturkkini tabussa on
sukkanauhat. Sinäkö pyysit Seme-niä
ne tuomaan? Hän saapui eilen
stanitsasta ja käski antamaan sinulle.
— Makanishka, ihanko totta? —
unesta lämmin Lushkan ääni värähti
iloisesti... Hän hypähti paitasillaan
sängystä naulassa riippuvan miehensä
turkin luo ja otti taskusta sukkanauhat,
ei sellaiset, jotka laitetaan
ympäri säären, vaan kaupunkilaiset,
vyön kanssa, sinisellä koristellut. Davyidov
näki Lushkan peilin heijastamana:
hän seisoi poikamaisen laihaa
kaulaansa ojentaen ja koetteli ostosta
ikäänkuin kuiviltaan valettuun jalr
ikaansa. Davyidov näki peilissä hy-myviivat
hänen loistavien silmiaisä
yllä ja tasaisen punan kesakoisiUa
poskilla. Jalkaa tiukasti peittävää
mustaa sukkaa ihaillen Lushka kääntyi
Davyidoviin päin, ja paidan kau-lusraossa
vavahtivat hänen tummat,.
kiinteät rintansa, jotka pököttivät
— kuin vuohella — alas ja sivuille. Sa-
Davyidov yhä asui Nagulnoveilla. massa hän huomasi verhon yli Da-
Hän nukkui kirstulla, joka oli eroitet- \yidovin, veti vasemmalla kädellään
tu heidän aviovuoteestaan matalalla
icarttuuniv^hoHa. Etuhuoneessa a-sui
talon emäntä, k^seton leski. Davyidov
käatti, että hän on Mi^arin
Vaivana, mutta ensimmäisten päivien
iiuolissa ja kureiäsä ei sa^ut a^a
asuimon etsimiseen. Lushka — Xa-iniSaovin
vaimo — oli Dayyidoville
lievin ystai»!lui€ii, mmta tasta huolimatta
Davyidov sen jä&eeö, kun-oli
saanut Nagulnovilta tietää, että
LusKkä dää TitJiofei Rvanjiil kans-si,'
siätaiitui Jianeen-Hu<»M)sti: peite-paitaa
rinnoilleen ja kääntymättä pois
ja silmiään unmiistaen hymyili pitkään.
"Katso, miten kaunis minä o-len",
— puhuivat hänen ujostelemattomat
silmänsä.
Davyidov retkahti takaisin natisevalle
kir^uHe ja punastuneena haroi
otsalle valahtanutta mustaa tukkaansa.
"Piru tiesi saattaa-Vielä ajatella,
että nuJDä o t e kurkistellut. . ..kunhan
vään ei luulisi, etta ölen kiinnos- -
tim\it häneenV..'*
Et sentään n>l. vieraan ihmisen -'
JtyTKM^JhaJbai^TdäE^ j^^^ aikana kulty alastomana,^ muti-tynyl
Na^ilB«yte;hK^^^^ "siMätär tyytymättömänä, kuoltuaan
sa. AanäuianDaivyidovkcskustelaun Davyidöviriiyäibtolev^fiämm-^-^n
lyhtyroattä
LuAkakn; Ulkonäöltään hän oU:i»m — NäenpäS, — v i r ^ Davyidoy
• veÄon takaa. '
— Jos näette, niin katselkaa terveydeksenne,
— sanoi Lushka välinpitämättömästi,
pujottaen hametta
päälleen. — Vi«aita ei, Makanishka,
ole: Nyt on vieras, mutta huomenna
ön minun, jos tahdon, — hän alkoi
nauraa ja juoksi sä2iky3m. — Sinä
olet minulla niin kesy! Tpruu, vasa-senil
. . .
Jatkuu.
viidaiifeäinai.Grä-nefi
pitltulaiset pokensa olivat täynnä'
pieniä teerenpIMuja, ja hänen
luijavat kasvonsa muistuttivat hara-lan
munaa. Mutta hänen tökötin-tmistissa
-sihnis^iän ja koko hänen
kuivaM»ssa, rs^idikkäässä: vartaassaan
piiii jofeln viettdevä, aistillinen
kauneus. Hänen kaarevat, lempeät
kulmakarvansa olivat aina hiukan
Icobotettuina; näytti, niinkuin hän
K U O L - I - U T
Täten ilmoitanune, että elämäntoTerini ja äitini
KKSTl LOVIISA PITKÄNEN
(o.s. Korhonen)
nnkkni ijäisecmmeen Port Arthnrissa, St. JToseiihiii sairaalassa, tammi,
knirn 18 p., 1944, pitkällisen syöpätanOin k a l r o ^ ^ Vainaja oli^
syntynyt Suomessa, Kuopion läänissä, Nilsiän^-pitäjässä, Mastalahdei)
kylässä, ionlukuun 5» p:nä 1884, ollen 1coollessaai| 59 v. 26 p. ikäinen.
TnUnt Canadaan 1910 maalisktmss» j » samana vnotina heinäknnn 3(K
päivä, aloimme yhteiselämämme Kiyft^teUa^vM
siellä nntisfarmariiia 82 vuotta^ 1932 «ttnyi^
Pike Laken takalistolle, jossa asuimme hänen knoJemaanKt saakka.
y.^iiin«a. häntä muistelemaan jiUn miiiä, hänen e l ä n ä ^ tytär,-
Taimi Davis perheineen Torontossa, Ontariossa, yksi .poika. Aate Veli
perheineen Nenvostoliitossaj jos elossa lienee, karies! veljea^^^^t
heineen, David Korhonen Iniolassa ja Jolui Kivikodsella, Ontariossa,
yksi veljen perhe ja Habat ateköa perhehieen Suoinessa.
Vainaja haudattiin Tarmplah uuteen häntammaahart tammikuun 23
p:nä (ollen ensimmäinen Jbandan ostaja ja taiiiitsla) sukulais-,
ystävä- j a tnttavajonkon saattamana, poniin ibnan suosiessa hauta»
.jaismenoja. • '• v.V-.':---
Keveät mnllat hand^lesi : ,
ANTTI, T Ä M JA AATE V3EU
, 'seka"-V''-'
VELJESI DAVro JA JOEN PKtHEINEEN
Box 219 Port Arthur, Ontario
Viimeinen tervehdys^eUonäntö
_ Äidin haudallÄ y
Xyt tässä snUe viimeisen mä laiiäi^^
Et enään vastaa, et 1^^, vaiti hiljaa kaantäet.
On päivätyöt raskas pSättynyt, elon Jehfoo saappnnt.
Oh lepo ifcninen alkannt, jota jo kanan hartain odotit.
Ma lepoa solIe räohJalsaa, tOiv |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-02-12-10
